tiistai 30. joulukuuta 2014

Päreet kesti



Eilen veneilin lentovekottimella Alicanteen ja sieltä tänne roskisten kuppeella olevalle Epsanjan mörskälle.


Mukava oli neljän viikon mittasen ja vilposen Perslantijassa "talikoinnin" jälkeen tänne veneillä.


Eilen aamulla puol kuuvelta ylös, ja lyhkäset kalsarit, saman vaatekappaleen pijennetyt- sekä paksunnetut versijot jalkoihi ja päälle vielä toppahousut. Pari kommandopipoo, jotka etelliseltä pankkireissulta oli kaappiin jäänny päähän ja kahet tumput kätösiin ja toppasta ja muuta rättijä myös keskirunkoon ja naskalilenkkarit jalkoihi.


Sillä varustuksella lähin viimeselle viilistelyreissulle -22 asteen pakkaseen juoksemaan. Päreet kesti tuota riemua reilun kilometrin verran ja sitte koppuraksi jäätyneestä, huonon verenkierron omaavasta vasurikäjestä lähti pyssäytyskäsky yläkopan kautta jäätyneille kintuille. Siihen ja hyvin lyhyveen loppu tuo "viilistely" ja kävelin kävelykavun pankkiholville ja nostin taskuihini senverta satasija, että selvisin niistä huokuvan lämmön avulla mörskälle ja veneilyyn valmistautumaan.


Tunnin hieronta oli vielä Carolla, ja sitte Vantaan veneaseman suuntaan.


Veneily ja muukin mäni mukavasti ku oli mukavata matkaseuraa. Penkkiriville sattu nuoripari vauvansa kanssa ja Uunon matka sujahti mukavasti Kolumbian asijoista kysellessä ja pikkusen touhuamista katellessa.


Perslantijassa tahto Uunon talikoitavat lantaläjät vaan kasvaa. Pari läjää ku sai talikoituu ja lannat levitettyy tuli jokaista talikoitua läjää kohti pari uutta läjää. Nuo läjät jätin suosijolla kesäsateijen leviteltäviksi, ku muihin mahollisiin levittäjiin on kontaktikatkoksija, eikä Uunon onnettomat korjausyritykset oo onnistuneet millonkaan.


Tänää aamulla oli mahtavata ja pontevaa herätä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon paisteeseen. Hilppasin lyhentelemään vuokravelkojani Zarikon toimistolle ja takatullessa jalat veti miut aurinkoisen satama-aukion ja rannan kiertotien kautta mörskälle.


Iltapäivällä käin La Matan ja Pinomarin suunnilla tiistaipyöräilemässä hiljasella vauhilla. Huomenna hulinoijaan Crevillenten suunnilla kisoissa.

tiistai 23. joulukuuta 2014


"Tatska" ja "Se on normaali"

Vaiherikas oli tämäki päivä kaikkine tapahtumineen.


Aamupäivällä käin ottamassa itelleni tuohon vasemman lonkan seutuville viijen sentin kokosen tatuonnin, vaikka en oikeen noita "Tatska-immeisiä" ite ookkaan. Jälkikasvuhan on niillä omat nahkansa kyllä monesta kohtaa jo "paneloinnu", eikä siinä kääkän sanominenkaan oo paljo autellu. Nytte ite otin tatuoinnin ihan luonnonmenetelmällä.


Lähin nimittäin aamupäivällä kaiken jären vastasesti pyörällä liikenteeseen. Pakkanenhan oli jäävyttänny kaikki sohjot ja railot "pyöräilykuntoon" ja viimesen silauksen teki yöllä satanut pikkunen lumimäärä.


Kieli keskellä kämnentä ja peukalot suussa lähin kaikesta huolimaata varovasti etenemään Valkealan suunnille. Eipä tarvinnu ku vajaat 2 km edetä, ku tuossa "Kuolemankurvin" kohilla näkymätön puuttu Uunon pyöräilyyn, ja linttasi etupyörän poikkiteloin kulkusuuntaan nähen, ja kylelleenhän Uuno siinä komijasti kellahti.


Pirusti sattu vasempaan lonkkaan ja vielä pirummin vasempaan kyynyspäähän. Siintä kampesin itteni ja pyörän pystyasentoon, ja tunnustelin tuliko "luuvaurijoita". No ei tullu onneksi, ja jäsenet pelitti vielä suunnilleen normaalisti.


Jatkoin kuitenkin hijasta etenemistäni tavotteena olevalle kahvipaikalle. Kertaalleen piti vielä yhet "spakaatit" tehä liukkaan kelin ja railojen takia. Miullahan on pyörässä edelleen suvikumit alla, ku ei nastaversijoita oo raattinnu neljän viikon takija alle investoija.


Vajaan parinkympin tosi hijasvauhtisen retken jälkeen sitte ihhailin tovin lonkan seutuville ilmaantunutta ilmasta ja uutta tatuointijani ja kyynyspään komijaa ruhjettani....hyvin mänee, mut mänköön.....


Illan suussa intouvuin vielä aamupäivän tatskoista ja ruhjeista huolimatta lähtemään pikkuselle juoksulenkille. Nyt lähin ekaa kertaa tuonne Kymenlukon ylämäjen suuntaan ja siitä edelleen Veturin nurkille kääntymään. Leikittelin vähän vauhtija ja Veturin kohilta käännyin takasin. Eellä mäni koirantaluttaja kahen elikon kanssa. Toinen oli tien toisella puolella, ja pitkässä narussa.


Mie toppasin juoksun ja laitoin kävelyksi, ettei eläimet turhaan riehaannu. No se toinen pitkän narun päässä oleva isompikokonen ei kuitenkaan huppupäisestä, Uunonhajusesta kääkästä tainnu tykätä ja kovasti yritti Uunon sääriluuta päästä maistelemaan. Ohjastaja veti koiran liijan pitkän narun lyhkäsemmäksi, ja mie pääsin siitä ilman sääriluun menetystä ohi hipsimään.....kuulin kuitenkin ohjastajan rauhottavat sanat koiralle: "Se on normaali". Pirusti minnuu nauratti....ei tienny nyt ohjastaja kenestä oli kyse ja ilmeisen väärää tietoo jakeli koirilleen.....harva on Uunoo normaaliksi sanonnu....

lauantai 20. joulukuuta 2014

Loppuloikka

Toissa iltana kovan "pinnistyksen" jälkeen saatiin nuo pesumasiinat kytkettyä pesukuntoon. Rättiläjiä sitte veivailin konepesulla matalammaksi.


Kelit on ollu "mukavan" normaalit koko ajan. Eilen tuli tehtyä parit, lähinnä kovat henkisen puolen harjotteet juosten. Etenki tuo illan kymppi tuli vejeltyy kaikkea muuta kuin ihannekelissä.


Vitosen aamulenkillä jo puolivälissä kesälenkkarit jo läpeensä märät sohjossa sotkemisesta.


Illalla sitten sato lisäksi vettä niskoille. Kertaalleen sukelsin nilkkoja myöten syvempäänkin veteen ja Mikkelintien viereistä pyörätietä ku takasinpäin nylkyttelin uitettuna koirana Valkealan suunnasta, kovalla ylinopeuvella, kaahannut auto meinasi miut nitistää mutta Uunon loppuloikka pelasti miut täpärästi. Autohan ei siihen jäänny kattomaan miten miulle kävi, vaikka se joutu liinat kiinni ajelemaan kymnenkunta metriä ja sen nokka läheni uhkaavasti Uunoo ja vieressä ollutta ojaa.


Molemmilla puolilla takissa miulla roikku heijastimet, housuissa oli auton puolella heijastava nauha ja molemmissa tossuissa oli heijastavia nauhoja....ois pitänny kyl näkyä...saatto tietysti kuskilla olla jo liijan vanhat rillit nokilla?


Uuno on tottunnu tuolla Torressa liijan hyville tavoille, mut pitäs älytä, että nyt ollaa Perslantijassa.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Istukkajahti

 
Aikasin aamulla yhen jälkeen tuli viesti, että olin voittannu Englannin lottoarvonnassa millin verran puntija, joka on noin 1.250.000 euroo. Se oli mulle jo toinen voitto vuoden sisällä. Paska juttu, ku en muilta joutokiireiltäni kerinny sitä ekaa voittooni lunastamaan. Eikä mulla ollu siihen lunastamiseen tarvittavaa dineromäärääkään holvissa säästössä. Nytte pitää yrittää toimija ripeemmin, ja hakee laina voiton lunastamiseen tarvittavan rahamäärän haalimiseksi, ja lähettää pankkitilin numerot ja salasanat vähän joutusammin.

Siihen aikaseen lottovoittoilmotukseen sitte se Uunon honkkeli tälle päivälle jäikin. Lunta tuli tupaan sen jälkeen joka mahollisesta ja mahottomastaki räppänästä...

Meijän olohuoneen lattijan keskijössä jököttää varmaan liki tonnin painava rättijenpesukone. Siinä on kaikki maholliset ja mahottomat ominaisuuvet...vispilöinnit, vatkaukset, väristykset ja rättijen linkoukset vissiin ihan narulle asti. Kukin ominaisuus ilmeisesti lisää sitä painoo yhellä satasella?

No sillehän on pitänny sitte tehä semmonen taso alle, joka ei ensimmäisestä vatkauksesta lyttyyn lysähä, ja lisää vaikeusastetta rakennelman esisuunnitteluun toi tosiasija, että mörskän vesisyöttöputket oli justiisa sijoteltu ko. rakennelman alle. Niitä ei passaa katkomaan käyvä....siinä loppuu vesijen länträys koko kommuunilta kertaheitolla jos semmonen tapahtumaan pääsee.

Sain tuon koko hökötyksen tehtyy "ilman" suurempija tuskailuita ja enää piti saaha se lattijaan kiinnitettyy kunnolla, kun se raskaan koneen linkous ja muu vatkaaminen saattaa tuota perustustaki rasitella joskus kovakätisestikin.


Miulla oli ihan hyvänlaine iskuporakone käytössä, ja sillä aloin naapureita ilahuttamaan ja jyystämään 8mm:n reikiä ekaks 4mm:n kiviporaterillä....no ne terät oli peltijä ja parin solmuun survoutuneen terän jälkeen vaihoin käyttöön 6 millisen terän. Sillä sainki tarvittavan syvyiset reijät kairattua ja rupesin terää vaihtamaan lopulliseen 8mm:n kokoon.

Siintä alko sitte "riemu" ja siihen tyssäsi koko urakka useaksi tunniksi. Terä oli jumiutunnu istukkaan silleen, että lukuisista yrityksistäni huolimatta käsipelillä en sitä koneesta irtautumaan saannu. Hakkasin istukkaa vasaralla, isommalla vasaralla....ei tulosta....yritin papukaijapihdeillä... Jakoavaimella....sama juttu. Lopuksi kokeilin hakata omaa päätänikin kiviseinään runsassanasella joikaamisella siivetettynä, mutta tulos oli sama. Terä ei istukasta hievahtannu.

Sitte neuvoteltii Rouva-Uunon kanssa tilanteesta, ja sovittii, että mie jään jäähyttelemää ylikuumentunutta latvustani mörskälle, ja Rouva lähtee istukkajahtiin kylille.

Ja sillee sitte tehtiinki...mie jäin mörskälle kahvii keittelemää ja kiroilemaa ja Rouva poran ynnä istukan ja terän kanssa porakauppaan....oli ne porakauppijaatki yritelly yhtäläisillä tuloksilla istukkaa auki mut lopuksi Rouva oli ostannu uuven istukan....

Tässä oli vaan kymmenesosa päivän "ilosista" tapahtumista...heh...loput yritän nyt visusti unohtaa....

Jos joku tarvii poraistukkaa jossa on 6mm:n kiviporaterä "pysyvästi" kiinnitettynä, täältä sais nyt semmosen HALVALLA!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Menttaalista meininkijä

Kotokukkulan viileetä maisemaa



Miun aika on nyt männy pääosin tässä mörskällä mökistessä. Suurin elämän ongelma on tällä hetkosella saaha kaks pesukonetta survottua johonki pienen keittiön nurkkaan.

Aikaa ei survomiseen oo liikoja, ja ammattitaijottomalle ja keskisormet kämmenissä olevalle kääkälle siinä on lähes ylivoimanen tehtävä.

Lisähaastetta tuohon toivottomaan tekemiseen toi yöllä satanut lumi. Mie luulin, että ku kerrostaloon nuo romuläjänsä saapi kanniskeltuu, ni ei lumitöijen kanssa ennää tarvihe tuskailla, mutta väärässä olin.

Illan suussa kerkisin muutaman kilsan jalkamenttaalisen heittää ottasuonet ja ohimot pullollaan sohjosilla ja auraamattomilla kinttupoluilla.

Täällä kotokukkulalla Perslantijan viimesellä perukalla on muutenki ollu positiivista virettä. Millon on koko kukkula äänestetty koko Lantijan viimeseksi ja vihelijäisimmäksi paikaksi ja viimenen ilouutinen julkastiin eilen. Siinä sanottii, että Kukkulan työssäkäyvistä joka kolmas tuntee sisuksissaan sillee, että ei jaksa eläkeikään saakka millään. Vaikija sinne on varmaan jaksaa, ku kukkaa ei ees tiije onko tuo tulevaisuuven eläkeikä alle vai yli satavuotta.

Jatketaa myö vaan tätä säästämistä ni saahaa kaikkijen talous ja muukin homma sillä ripijästi virijämään. Mie ainaki jatkan tämän yön näköjään valvomista ja sillä säästelen hetekan resoreita ja täten viskaan omanki oljenkorteni tähän ihanaan säästämiskekoon.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Talvijuoksu Cup 2/5 07.12.2014, Kausala

Eilen lykkäsi talven näille kukkuloille. Lunta oli maassa ja mieli matalalla. Pari astetta pakkasta ku konia aamulla Lehtokylältä käin hakemassa.


Täytyy heti alkuun todeta, että järki ja into ei yhtäaikaa enää Uunon päähän ilmaannu (eikä todennäkösesti tuo ensiksi mainittu yksin eikä erikseenkään). Senverta tuli tänää sekoiltuu taas kerran.


Tänäähän oli tuolla Kausalassa Talvijuoksu Cupin toinen osakulpailu. Sinne mieki kovalla innolla aamulla hyökkäilin. Ensimmäinen hyökkäys keskeyty heti ulko-ovelle ku huomasin, että puhelin oli jäänny kotija piirongin päälle. Onneks en ollu vielä kauempana ja noppeestihan mie kapulan kyytiin käin hakemassa.


Sitte Kausalan ja Ravilinnan suunnille. Numeron sain itelleni ja hakaneulat ja kaikki näytti menevän tötteröön, mutta liijan aikasin oli taas suupielet marnissa....perhanan kello oli jäänny sekin kotija latautumaan....ei muuta ku takasin Kouvolaan se hakemaan. Aikaa vielä sentäs oli tarpeeksi. Sitte takasin ja rivakasti verryttelemään pari kilsaa. Mie vuntsin ennen lähtöö laitanko piikkitossut vai silijäpintaset jalkaani kisaan ja valitsin silijät....


Sitte lähettii nylkyttämää hiekotettuu pyörätietä Kouvolan suuntaan. Homma lähti 4:12 kilometrivauhilla liikkeelle. Parin kilsan päässä mentii alikulkusillasta ja sitte alko Uunon tennarit lipsumaa ku hiekotus loppu....ois pitänny ehkä valita ne piikkipohjaset, mut myöhästä oli marina. Kolme kilsaa sitte lipsuttelin vitosen kääntöpaikalle ja sitte hätäpäissäni toppasin kokonaan tuon hyvin latautuneen ajanottovälineeni....voi perhana miun aivotuksiani!


Auvo oli tolpan välin eellä ja meijän välissä Jouni. Sitte ku tultii 8km kohille ja hiekotetulle pätkälle mänin alikulkusillan jälkeisessä nyppylässä Jounin ohitte ja sain Auvonki kiinne ja alamäjessä satanen jo lasissa kiihytin ohitte ja koitin pittää samaa vauhtija, mutta matkaa oli vielä liikaa maaliin ja yläpalleaa alko pistelemää ilkijästi ja vauhti alko samalla hyytymää.


Vaikeuksija oli muillaki lopussa ja satakunta metrijä ennen maalija joku vetas ittesä kaksin kerroin ja alko vääntää pitempää sylkijä kesken loppukirin. Mie mänin sylkijän ohitte, mutta senverta pökerryksissä olin iteki, että juoksin kohen väärää porttija enkä maaliin, joka tietysti ois päätavotteena kannattannu miunki pittää. No siinä sain viitisen sekuntija aikaani kulutettua ja Jouni ja Auvo oli ihan kannoilla. Sitte mieki jo kuitenki maaliin osasin.


MAHTAVAA, ETTÄ KOUVOLANKI LÄHIMAASTOSSA ON NYT TALVELLAKI MAHOLLISTA KILPAJUOKSUU HARRASTAA!!!!


Koville otti Uunon juoksu tällä kertaa. Pallean yläosan viereiset kylkiluutkin tuli kipijäksi. Tää on miulle eka kerta, ku moista tapahtuu.


Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Los Montesinos 5/10 km. 30.11.2014


Caffin tämän päivänen "pyttyrohmu" porukka.
Tänään oli Uunon syysjakson viimone kisa näissä maisemissa. Kohta jo kärvistellää kylmissään Perslantijan perukoilla karvahattu ja kalju kenossa, räkä nokasta tippuen ja varpaat kylmästä kalisten.

Unta tuli viime yönä 9h ja rapijat, edellisen yöajan 4:n hoon vauhittamana. Kisat ku oli tuossa naapurissa, ei aamulla ollu tarvetta aikasin herätä ja uni maitto mukavasti. Pojat ja tyttö tuli meitä "roskiskämppäläisiä" hakemaan ysin jälkeen ja siintä ajeltiin muutama kilsa lähemmäs Montesinosia ja porukkaan liitty Joren ja Hannen autokunta. Perille ku päästii mukavana yllätyksenä Vesaki oli ilmaantunnu kisaamaan.

Mikko ajeli auton parkkiin normipaikoille ja Dorsalien nouto kävi rutiinilla ilman isompija rutinoita. Verryttelyyn jäi mukavasti aikaa ja sitte jo riuhottiinki jo liijat kamppeet niskoilta ja rinnat rottingeille ja lähtöpaikan suunnille.

Kelihän oli hyvä, vaikka vettä tuli lähtöhetkellä aika rapijasti, mutta lähes ihannekeli +15, 4m/s ja sade, joka ei pahemmin ainakaan Uunoja haitannu.

Kympin kisahan juostiin kahtena lenkkinä, josta löytyy 72 kappaletta ysikymppisiä mutkia.

Letti märkänä sitte lähettii läpsyttelemää mutkasille kujille. Mie koitin ottaa tosi varovasti, mutta kello rallatteli alta 4min keskivauhtilukemia, mutta tuntemus oli ihan ok. Alamäkipätkällä suolajärven rantaan ku rantauvuttii Olli mäni ohitte. Takasin ku kylälle tultii noin 4km:n kohilla pikkusessa ylämäjessä mie mänin Ollin ohitte, ja vauhti kasvo Uunolle vähän liijan kovaksi. Ekan kiekan jälkee maalin kohilla oltii rinnakkain ja alamäjessä taas Olli paino ohitte. Rantapätkällä oli Ollin lisäksi kaks muuta körilästä kanttailemassa n. 10m miun eellä. Olli joutu sitte vetomieheksi ku muilta oli siihe hommaan jo vissiin suurimmat himot hävinny. Kolmas ukko sitte pisti kävelyksi ku kaupungin kujille takas tultiin ja mieki mänin siitä ohitte. Rako pysy suunnilleen samana Olliin ja toiseen ukkoon ysiin saakka. Sitte Olli karisti kaverin ja miuhunki rako rupes kasvamaan. Mie kuitenki sain ukkelin kertaalleen kiinni, mutta lopussa laskin ohitte parempani.

Olli oli Veteraano E (M55)- sarjassa ykkönen 41:13 ja Uuno kakkonen 41:27. Miun oma juoksu mäni yli äitin ja omienki odotusten, ja hyvin menneen viimekin vuoden aika parani vajaalla minuutilla. Hommaa taas jelppasi tuon näköyhteyden säilyminen Olliin lähes koko kisan ajan.


Caffin porukkahan haali viis kipaletta pönttöjä! Marja 43:23 ja Hanne 50:41 oli ykkösiä omissa sarjoissaan ja Vesa 39:35 oli kolmas!
Mikon aika 44:01 ja Karin 28:46 (5km). Kiitokset taas mukavasta sadepäivästä koko porukalle ja Hessulle kisan jälkihoijosta!


Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.
Kuvia laitan TÄNNE (huomenna jos kerkijän) Siis en kerenny....reilu 20 kiloo hijasta satulointuja ja viimeset sipasut tossuilla päälle yli kahenkympin kelissä....kyllä Caña-Retun ja muijen sinne tulevien ja jäävien kelpaa luita siellä lämmitellä. Mie vetelen villamyssyy syvemmälle ja veskiin vaihtamaan välihousut jalkaan ja henkisesti valmistauvun alaleuvan vapisuttamiseen.....

lauantai 29. marraskuuta 2014

Joskus on hyvääki säkää


Aamulla klo 03:30 heräsin. Tunnin kieriskelyn jälkee ylös ja kahvipannu "tulille". Sitte jo Olliki nous ylös.


Muisteltii ja naurettii viimevuotisia tapahtumia. Joskus on meillä ollu hyvääki säkää.


Viime vuonna oli Lidlissä vähävarasten keräys meneillään ja myö ei siitä mitään tiijetty. Kaupan ovella jaettiin muovipusseja. Onneksi ei sitä pussia otettu. Siihen pussiin kerättiin sitten lahjotettavat tavarat, ja ne maksettiin sitte kassalla ja pussi sitte kassan jälkeen luovutettiin keräyshenkilöille.


Jos myö oltasi se pussi ovella otettu, ja siihen kerätty omat riisiryynipussit, kahvit ja läskikimpaleet, ja sitte menty normaalisti kassalle ja maksettu ruuat ja senjälkeen ne ois meiltä pois yritetty ottaa, ois voinnu syntyvä melkonen soppa ja käsirysy ku myö nälkäsinä oltas maksettuja muonijamme puolustettu.....putkareissu siinä ois ollu mahollisesti esissä....onneksi ei sitä meilleki tarjottua muovipussia otettu ja ei ikävyyksiin jouvuttu, mutta monet kerrat on kyllä naurettu sille, miten siinä olis todennäkösesti käynny, jos kohtalon ja meijänki koura ois siihen muovipussiin kajettunnu.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Urakka

Nyt pukkasi uunolle melkosen urakan. Benidormin kisasta tuli jokaiselle 1,5 litraa kananjalkalientä. Purkissa oli aikasempien litran pakkausten lisänä nyt korotettu reuna ja puolen litran lisä....voi perhana.


Mie tuolle Olli-kämppikselle oon koittannu puhheilla perustella ja rautalangastaki väännellä kananjalkaliemen hyviä ja terveellisiä puolija, mut menestystä uunon puhheilla ei oo liojemmin ollu. Aina ku mie liemipurkin aukasen, kämppis siirtyy eri huoneeseen nenäänsä pijellen tai parvekkeelle auringon palvontaan.


Nytte mie saan juuva tuon koko kolmen litran satsin viikossa, eli lähes puoli litraa päivässä HYVÄÄ ja JUOKSUVAUHTIA PARANTAVAA KUNTOJUOMAA....luulisi nyt ens viikonvaihteessa Montesiinossa kymppi kulkevan?

maanantai 24. marraskuuta 2014

XXXI Medio Maraton y 10K Benidorm. 23.11.2014.

Myöhän käytii eilen kolmen miehen köörillä Benidormissa kisailemassa. Mikko tuli "roskikselta", eli meijän mörskältä miut ja Ollin hakemaan. Lämpötila oli jo puol kuuvelta kohonnu +18 asteeseen, ku nuo ilman virtaukset on nyt ollu usijamman päivän tuolta Afrikan suunnilta.


Mikko osallistu 10km:n kisaan ja Olli ja mie puolikkaalle. Auto saatiin lähelle lähtöpaikkaa, mut Mikon lähtö oli puol tuntia ennen meijän tarttija ja oli vähäsen kiire.


Homma hoitu kuitenki lähtöpaikalla jouhevasti, ja Mikkoki kerkesi ajoissa tarttiin. Sitte jo kohta oliki puolikkaanki lähtö ja kellot kuumina hipelöinnistä ooteltii lähtölupaa myöki. Lämmintä oli +20 ja pilvipouta ja tuulta 2m/s.


Sitte päästii karsinasta myöki irti loivaan myötämäkeen. Mie pijin kuumakalleni kylmänä ja lähin rauhassa liikenteeseen. Kahen kilsan tasamaan jälkeen lähettiin reilun 3 kilsan ylämäkipätkälle. Keskivauhti oli jossaki 4:25 pinnoissa ylämäjen päällä eli ihan ok vauhtia. Sitte tultii samaa reittiä myötämäkeen ja Olli mäni ohitte jossaki 7km:n kohilla. Mie ohitin kuitenki hetken päästä Ollin ja muutaman hetken sitä paikkaa pitelin. Ylämäjen jälkeen tasapätkällä Olli sitte mäni taas ohitte ja rantaanpäin ku sitte laskeuvuttii jyrkähkö alamäki tultii liijan kovalla kyyvillä, ja reisijä junttasi juntturoihin. Tasasella rantapätkällä Olli taas eellä ja mie välillä. Sitte jossaki 18 kohilla Olli eelle. Manailin ja pelkäsin iteksee, jos tuo alun ylämäkipätkä reittiin vielä sisältyy, mutta ei onneksi sisältynny...


Jossaki 19km:n kohilla mänin Ollin ohitte ja porukalla muutama muu "kaljupääsarjalainen" ohiteltii ennen maalia. Loppusuora vejetää sitte "tarpeeks jyrkkään" ylämäkeen ja koville otti maaliin pääsy. Koko matkan samoja vauhteja kovaäänisesti "läpsytteli" koko matkan veteraanijuoksija varvaslipareilla! Melkonen ukko!


Mie olin omaan juoksuun ja Ollin apuun varsin tyytyväinen. Ilman Ollia aika ois ollu vähintään minuutin huonompi. Nytte aikani 1:33:24 riitti Veteraano F- sarjan (M60) kakkoseksi. Olli oli 9 sekuntia miun perässä, ja oli Veteraano G- sarjassa (M65) 3. Ollillahan ei oo kisoja vielä takana yhtään, joten mänö on vielä "harjotteluluontosta". Mikko oli 10km:n matkalla Veteraano C- sarjassa 13. ajalla 46:03.


Kiitos Mikolle ja Ollille mukavasta kisapäivästä!


Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

maanantai 17. marraskuuta 2014

XXV Media Maratón y 10k y 5k mármol y vino villa de Pinoso, 16.11.2014.

Eilen sunnuntaina lähettiin kolmen miehen voimin Torreviejan takana olevaan Pinosoon kisaamaan. Aurinkoinen oli taas keli ja tuultaki piisasi retkellä. Lämpötila oli pelipaikalla, kun vuorten likeellä oltiin vaan 11astetta, jolkkaukseen mitä paras lämpötilan suhteen. Tuulta 3m/s mutta puuskissa oli luvassa lähes 9m/s puhallusta.


Mikko ja Kari osallistu 5k:n ja mie 10k:n kisoihin. Miullakaa ei vääntö riittänny puolikkaalle osallistumiseen tuon viimeviikonlopun vuorijotoksen jälkeen kun osallistumisintoo jarrutti kipijät ketarat alkuviikosta.


Sitte taas kytisteltii jo rutiinilla lähtöputkilon juurella ja päästii siitä irtaantumaan ja ite asijaan. Kaikki juoksumatkat tarttasi samaan aikaan. Kävelijät lähti aikasemmin ja niitä sitte ohiteltii pitkin matkaa.


Alkuhan juostaan asfaltilla ja alamäkeen. Siinä sihtailin alle 4min lukemija, mikä oli ihan ok vauhti alamäkeen kellotettuna. Miulla oli yritys alittaa 4:08 keskivauhti, mutta semmoseksi homma jäikin, pelkäksi toivottomaksi yritykseksi.


Kaupungin jälkeen jonnekin 3,5km:n kohille pääsin keskivauhilla 4:05, mutta sitte tuli vaikija ojanylitys ja hiekkapätkä, joka pisteltiin vastatuuleen ja eessä oli lisäksi pitkä ylämäkiosuus, ja senjälkeen olikin keskivauhtini saatu tippumaan 4:20 huonommalle puolelle.


Seittemän kilsan kohilla, meitä oli sitte seittemän juoksijan rykelmä, ja vetohaluja kun ei muilla ollu, ni Uuno yritti irti porukasta peltoaukijan keskellä olevassa alamäjessä ja sainkin jo 5m:n raon ryhmään, mutta vastatuuleen puskeminen alko kostautumaan ja ryhmä sai miut kiinne, tosin pari juoksijaa oli tippunnu porukasta.


Uuven rynnistyksen tein ylämäjessä ku tultiin jo takasin kaupunkialuveelle, mutta ylämäjen päällä taas Uunon kone "korkkasi" ja vielä ryhmästä kolme ukkoo linkutti ohitte. Voi perhana...


Seuraavassa alamäjessä sain ohitettuu yhen, ja ylämäkeen juostussa loppukiriskabassa  vielä toisenki. Viimonen niistä rykelmän ukoista tuli ennen miuta maaliin.


Kisa mäni miun omasta mielestä olosuhteet huomijoijen yläreunalle, vaikka aikatavotteeseeni en päässykkään. Keskivauhiksi sain 4:15 ja loppuaika oli 42:50 ja rapijat päälle, ja se piisas nyt Veterano 3-sarjan viijenteen sijaan. Mikko oli omassa sarjassaan komijasti kolmas ja Kari omassaan paljon muita vanhempana kuudes.


Pitkähköksi venyvää pyttyseremonijaa ei nyt jääty kytistelemää, vaan lähettiin köröttelemään läpi mahtavien vuoristomaisemijen kohti Torreviejan "kotikylää".


Mörskälle ku pääsin, oikasin itteni pariksi tunniksi hetekalle ja sitte pyörän selkään ja kohti Hessun ja Kyllikin lihapatoja. Sieltä pyörällä takasin mörskälle ysin maissa ja vähän ruosteessa olevien kisakalsarijen pesuun ja ruosteessa olevan espanjankielen kimppuun, sekä myöskin ruostuneen Garminin (oikeampi nimike olisi "Harmini) laturin puhistukseen. Homma jatku rapijasti yli puolen yön, ku aikaa oli, eikä mihinkää ollu kiire 😊.


Kiitokset taas kaikille mukavasta eläkepäivästä!


Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.


Kuvia löytyy TÄÄLTÄ.



torstai 13. marraskuuta 2014

Viina- ja marmorikisa

Päivähän oli taas mukavan lämmin ja aurinkoinen. Kerkisin jo pimmeellä ennen aurinkoo pyörällä sytkyttelemään.


Iltapäivällä käin Carrefiurissa ostelemassa muonaa ja sähköllä toimivan hampaijenhinkkausvälineen. Makso reilut 30€, eli varmaan noin puolet Perslantijan hinnasta.


Sitte illan suussa käin reilun vitosen jolkkaamassa. Hyvä oli tuntemus, vaikka eilen oli 20km pohjilla.


Viikonloppunahan on tuo Pinoson "viina- ja marmorikisa", josta varmaan joku "tintuuraputeli" tullee jokahiselle juoksijalle kaiken muun kaman lisäksi...


Nytte mie käyn lipittämää tän viikon ekaa jarrujuomaa. Tiije vaikka nykäsisin toisenki, jos oikeen intouvun.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kaupassa

Käin tuossa illansuussa Consumin lähikaupassa ruokaostoksilla. Siellä on vähän ilkijä käyvä, ku kintereillä on koko aika myymäläetsivä. Oon lähes satavarma, että se on tullimiesten tuttuja tai jostaki muualta se on saannu vihjeen, että Uuno assuu lähistöllä.


Siellä ku hyllyjen välissä kävelee ja epätoivosesti ettii jotaki riisi- tai makaryynipussia, ni vähän päästä sen pläsi jostaki hyllyn rakosesta paistaa.


Uuno ei varmaan ensimmäisten joukossa oo sieltä pilsimässä ees pussista tippunutta ryppystä rusinaakaan. Sitte jos miulle joskus niin tiukka paikka tulee, ni ennen sitä on kyllä kalsaritki myyntii lähtenny ja ilkosillaa sitä ryppyrusinaa varastelemaa lähen.


Kassallahan sitte kävi aika hupasa juttu....vieläki naurattaa noijen ihmisten kiireet. Kassalla oli ennen miuta mies, jonka kärri oli ihan kukkuroilleen täys muonaa....ja miun takana kaks vanhempaa, miun ikästä muoria "pirtuputelit" käsissä oottelemassa kassallepääsyhukijaan. Puhheesta kyl miulle selvisi niijen kansallisuus, mut sitä en tässä julkase, ettei tuonne Suomen itärajalle tuu ainakaa miun juttujen takia ennää yhtää lisäpainetta, ku sitä sinne tuntuu joka päivä muutenki tulevan.


Mieshenkilö sai koko vuoren sitte nosteltuu hihnalle, ja kassahenkilö roplasi laskukonetta niska punasena....ja sitte hupi vasta alko ku tuli miehen laskun maksun aika. Se nykäsi kassistaan muovikassillisen kolikoita tiskille....heh...takanani jo tovin tuskailleet muorit alko hirmusen pälätyksen ja välillä huuvettii jotta "rapido, rapido...por favoor" (eli ripijästi, ripijästi olkaa niin hyvä)....kassahenkilö alko kasailemaa kolikoita kympin läjiin niska edelleen saman värisenä ku aikasemmin ja toinen muoreista ei ennää jonotusta paikallaan kestänny ja se syöksähti äänekkäästi käsijä levitellen miun ylitte kassan toiselle puolelle....minnuu nauratti sisäänpäin ja ulospäin tuo touhu ja aattelin jo ilmiselvästi kuumalle kiukaalle lisätä omanki löylyveteni ja tuumasin kassahenkilölle, että "muutso trapaaho...pero noo tengo priiza...soi en huvillaado" mikä tarkottaa vissiin että " paljon on työtä, mutta miulla ei hätää oo...oon eläkkeellä. Kassa hymähti ja jatko parhaansa mukkaa kolikoijen laskemista ja se ylikuuma muori jo minnuu mulkoili siihen malliin, että piti syrjäsilmällä etsiskellä pakoreittiä....sitte maksoin omat harvat tavarani, ja lähin nauraen "adiokset" ja "asta luegot" korvissa soiden ruuvan laittoon mörskälle.


Pyörällä kävin vähän ryttyyttämässä ja otin samalla muutaman kuvan, jotka tuoho allaolevaan linkkiin yritän survoa:
https://onedrive.live.com/?cid=766f09ba4cc4ea66&id=766F09BA4CC4EA66%216233&ithint=folder,jpg&authkey=!AI5v8KXi8ekQJqA

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

VIII Carrera Montaña Orimuela, 9.11.2014

Mie viettelin tätä Dia del Padre'a konttailemalla louhikkoista vuoristopolkuu ylös Orihuelan takana olevan vuoren huipulle. Siellähän sijaitsee kauas laaksoon näkyvä raudasta tehty ruosteinen risti.


Ilmahan oli +15, 2m/s pilvenen ja siis mainio "konttauskeli". Osanottomäärä oli rajattu 300 juoksijaan, mutta oliko parisataa kokonaismäärä nyt? Selvinnee tuloksista.


Monivuotinen kisakaverini Victorino kätteli Uunon ja toivotteli onnea kisaan lähtöputkilon alla. Sitte kisa lähti käyntiin ja ylämäkeen. Hapokasta oli tuntuma heti alusta lähtien, vaikka yritin mäen ottaa rauhallisesti. Mikon kanssa mäntii samaa vauhtia. Sitte tuli puolen kilsan suora alamäkipätkä ennen vuoristoon siirtymistä. Siinä pistelin, minkä pystyin.


Vuoriston ekalla kilsalla mänin Victoriinon ohitte. Tuntuma oli edelleen semmonen, että viimevuonna juoksin pitempijä pätkijä. Paikka paikoin maasto on todella "haastava", ja virhearviointeihin ei oo juuri varaa. Viime vuonna kakkosena olleen Victoriinon ohitus saatto myös Uunon rutistukseen vaikuttaa heikentävästi. Juoksupätkillä ohittelin muita, mutta konttausosuuksilla tilanne oli päinvastanen. Naisten sarjan ykkösen sain kiinni, mutta ohi ei "tarvinnu" männä.


Huipulla olevan maalin jälkeen olo oli varsin voipunut kaikkine verenmaku suussa räkimisineen.


Tovin siinä istuskelin kivellä, ja oottelin viikatemiestä kylään, mutta ku ukko ei kiireiltään vielä miun tykö näköjään joutannu, oikasin pitkänhuiskean lähes atleettivartaloni suoraksi ja kattelin vuorelta uppeita maisemia....Mikkoki sitte tuli, ja lähettiin hölkkäilemään samaa reittiä alas laaksoon.


Sitte autolle ja rättisulkeisiin, ja kisamaksuun sisältyvän Bocadillon (täytetty sämpylä) ja juoman kurnuttamiseen. Tuloslistoista sitte selvisi, että Uuno oli Veteraanos C-sarjan (M55) ykkönen 31 ja rapijat ajalla. Victoriino oli kakkonen. Mikko oli minuutin pari miun perässä. Oma tulos oli n. 30s huonompi ku viime vuonna.


Olis tän Isukinpäivän voinnu huonomminki viettää. Suuret kiitokset Mikolle!


Tulokset löytyy allaolevasta linkistä kun ilmaantuvat:
http://www.tragamillas.org/home1.htm


Suuremmaksi osaksi Mikon ottamia kuvia laitan allaolevaan linkkiin (Jos onnistun ja kun jaksan):
https://onedrive.live.com/?cid=766f09ba4cc4ea66&id=766F09BA4CC4EA66%216224&ithint=folder,JPG&authkey=!ACQucZUu0E7cNuM





lauantai 8. marraskuuta 2014

9N

Uunon kirjotusinto on ruostumaan päin. Sillä näkyy olevan suora yhteys omijen kalsarijen ruostumisen ja vauhilla etenevän "latvalahoni" kanssa.


Huomennahan Espanjan Kataloniassa on melkoset kinkerit. Kataloniahan on tuo Espanjan koillinen kolkka, jonka suurin city on Barceloona. Siellä äänestetään tuo paljon hehkutettu 9N- äänestys, jossa päätetään Katalonian itsenäistymisestä. Katalonian keulahahmoksi on kohonnu Arthuro- poika, omaa sukua Mas. Espanjan hallitusrekijähän perässään vetelee edelleen Mariaano- poika, omaa sukua Rahoy, joka on rahoihin myös käsiksi päässy, ja talous puuskuttaa täällä elpyvästi eteenpäin.


Mitä tuon äänestyksen jälkeen sitte tapahtuu, jääpi nähtäväksi, mutta mielenkiinnolla sitä oottaa sivustaseuraajan penkiltä Uunokin.


Myö vietetää äänestyspäivä tuolla Orihuelan suunnalla, ja osallistutaan varsinaiseen ekstriimi louhikkojuoksuun. "Juoksussa" kontataan "kylän" takana olevan vuoren huipulla sijaitsevan rautaristin juurelle. Matkaahan kisalla ei ole kun vaivaset 4,75km, josta noin kilsan verran juostaan asvalttipintasella tiellä, ja loppu kapijalla ja osin louhikkoisella vuoristopolulla.


Aurinko tuolta pikku pilven takkaa näyttää pilkistelevän ja mie pilkistelen nyt kahvin keittoon, ku mäni tää varsinaine herääminen myöhäsemmäksi mitä normaalisti. Ensimmäisen harjotusherätyksenhä mie jo tein kahelta. Sillo havahuin siihe, että vaatekaapissa kiilu valo, vaikka siellä ei mittää valoo pitäs ollakkaan. No siellä kiilu miun ottanahkalamppu, joka oli iteksee syttynny kuluttamaan pattereitaan ja samalla Uunonki jo muutenki vajaassa latauksessa olevia "pattereita".

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Orihuela 02.10.2014, 10km

Viikko on vierähtänny rättijen pesussa ja vessanpöntön kiillotuksessa. Väliajoilla oon tuijotellu kattoo ja siinä sivussa lattijaan. Nytte rätit on puhtosina ja pönttö kiiltää kilvan Uunon kaljuhkon latvuksen kanssa.


Tän päivän mukava juttu oli kuitenkin tuo kisareissu Orihuelaan, vaikka siivet on koko viikon maata viistäneet ja latvuksen sisäosa on ollu ihan sysimustana. Pojat, Mikko, Antti ja Kaima tuli aamulla puolen ysin maissa mörskän eestä minuu hakemaan.


Täällä Torressa oli lämpötila +17, mutta Orihuelassa, vuoren kupeella oli muutama aste viileempää.... Siis huippumukava kisakeli, ja kaiken huippuna jo tuo lähes jokapäiväinen auringon paiste lähes pilvettömältä taivaalta.


Matkana oli 10km, ja se juostii kahtena lenkkinä pitkin kaupungin kujia. Kolmen ja kasin kohdalle sattu tuo ainut pikku nousu...muuten lähes tasasta, mutta aika paljon ysikymppisijä äkkimutkia. Lämpötila ehkä +18 ja tuuli ei paljon haitannu 2m/s?.


Sitte lähettii kujille juoksuun....ekat sataset oli kyllä Uunolle taas yläkanttiin alta 4min, mut hitaammalla kyyvillä ois toisten jalkoihi sotkeentunnu, ja sitähä ei kukkaa haluva. Eka kilsa kuitenki 4:07, mikä on Uunolle tässä kunnossa ihan sopiva alku.


Sitte kattelin heti parista kilsasta lähtien Victorinon kantapäitä, ja sen kevyen näköstä juoksuu. Joku näytti sille käsillä, että se on kakkosena, ja sarja varmaan meillä molemmilla sama: Veteraano C, M-50. Mietiskelin, että tässä en kyllä loppuun kestä, ku niin pahalta tuntu.


Ekan kiekan mäki sattuu 3km ja se mäni 4:23. Oli jo Victoriinoon 10m:n rako, mutta sen kuroin alamäjessä kiinne. Sitte alko tokalla kierroksella kuitenki mänemää hyvin, ja veenjuottopaikalla mänin Victoriinosta ohitte. Loppu mäniki sitte "mukavasti", ja Antinki ohitin loppuvaiheessa. Antilla oli alku ollu ehkä liian kova. Oli minuutin verran minuu eellä ekan kiekan jälkeen. Viimenen kilometri mäni 3:53 ja loppuaikani oli 41:19. Keskivauhilla 4:08 ja juostua matkaa 10,012km.


Antti (41:52) voitti oman sarjansa, Uuno oli kakkosena omassaan, ja Mikoltaki (43:58) jo mäni homma helpommin, kun ekalla kerralla viikko sitten, vaikka jalkavaiva vähän haittaakin.


Multa mäni tää kyllä yläkanttiin, mutta puolikkaan 1:30 alitus vaatii kyllä kympin keskivauhtiin vielä useamman sekunnin nipistystä Uunon tämän hetken keskivauhista.


Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.


Mukana olleille suuret kiitokset mukavasta päivästä ja kaikesta muustakin.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Huonomuistiset ihmisyksilöt


Mie tuossa uutisija luveskelin joutessani. Ei oo kyl ihme, et Perslantijan asijat päin persettä mänee, ku sinne poliitikoiksi ja johtohenkilöiksi joutuuvat kaikkista huonomuistisimmat ihmisyksilöt.
Latva-lahosta ja muustaki jo vuosija kärsinny Uunokin todennäkösesti vielä saattasi muistaa, jos sukulaisilleen ois työpaikkoja tuunaillu...


Nytte mie käyn kärsimää tuota muuta.....

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Benejuzar 26.10.2014

Täällähän oli tänään kilpaurheilupäivä. Lähtöaikataulun sovittamisessa oli aamulla pikkuse eriaikasuutta tuon eilisen "välihousuaikaan"-siirtymisen takia.


No kukkaa ei myöhässä ollu, eikä homma mittää haitannu.


Perille päästii, mut pertsuikki oli Dorsaalijonossa melkonen pituus, ja aikaa palo vuoroansa kytistellessä. Sitte jo päästii myökii tiskille, ja jonon pituus siinä kyl selvisi.....oli nyt sattunnu jokahiselle kahet Dorsaalinumerot, ja siinä sitte viittilöitii myökii tovi, mut takataskussa varoilta ollu rautalankavyyhti pelasti tilanteen....


Sitte verryttelemää ja lannottelemaa appelsiinipuita läheiseen tarhaan...en ollu ainut "lannottaja".


Sitte jo hermoiltiiki lähtöputkilon alla merkkijä ootellessa. Tömähys käi, ja päästii koko karjalauma laukalle. Satakunta metrii alamäkee...jyrkkä vasuri..muutama satanen tasasta ja töihin ykämäkiin, jota kesti 2,5-3km:n kohille.


Miulla oli keskivauhti ylämäjen päällä 4:37 ja kovasti tuntu ahistavan. Loppu oli sitte juostavaa alamäkee, ja keskivauhti toiselle kiekalle lähtiessä 4:26 pinnoissa. Eka kiekka 21:30, jos en väärin muista.


Toiselle kiekalle ku lähettii, Antti oli vielä näköettäisyyvellä, mutta ei kauvaa. Ylämäki yskitti ja alamäki ahisti, ja maalissa taas ihan "nakit", vaikka ei kääkästä kyl tänää oikee mitään irronnu.


Antin aika 42:48 ja kuudes (toimitus oli tarkkana ja alkuperäisen tekstin "kolmas"on tässä korjattu....uunoilu jatkuu entiseen malliin, niinkun olettaa sopii) sarjassaan. Uuno "nuorisosarjan" kolmas ajalla 43:37. Markku samassa sarjassa 7. Ja Pressa-Mikko omassaan ajalla 48:08 kymmenes. Anttia ja Pressaa saatto vaivata vielä läheisen tulopäivän ongelma?


Jukalle kiitokset hyvästä huollosta ja Mikolle taas monista jutuista, mitä tänki onnistuneen retken eteen teki...


TULOKSET ilmaantuu TÄNNE.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Petanque el clásico

Eilen pelattii perinteeksi muodostunnu Petanque- kisa Pinomarin mahtavissa pelimaisemissa. Tulos oli sama ku viimekivuonna.


Koko areena oli varattu tähän kisaan ja paikallisen Petanque- seuran puheenjohtajaki kävi meijän ilo-ilmeistä porukkaa moikkaamassa.


Perinnepalkinto (tiskihanskat) luovutettiin juhlallisin menoin helteisellä ja aurinkoisella kisapaikalla hävinneelle joukkueelle. Sitte jatkettiin ammattikokin valmistamilla herkkuloilla yli puolen yön iltaa ja kisan kulun spekulointija....


Huomenna kilpajuoksua Benejuzarissa.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Mörskälle möllöttämään

Aamulla näytekappaleet (eli pyörä ja satula) mukana Bike-Maniaan. Siellä oli palvelu ja kaikki muukin kohillaan. Saatii satulaan ja pyörään sopiva putki ja säädöt samaan 12€:n hintaan. Rotiskopyörän hintaan nähen kallis, mut ei auttannu ku sonta oli jo housuissa ollu ja pitkään.


Sitte mörskälle suomikahvin jälkeen ja vehkeijen vaihto ja hellehölkälle. Lämpötila liki 30 ja siivuttelin La Matan kautta luonnonpuiston portin vesipisteelle. Siellä vettä keuhkoihin ja takasin samaa reittiä. Mukavasti mäni reilu 14km ilman isompija yrityksiä keskivauhin ollessa 5:01 kieppeissä.


Pari tuntia rötköttelin hetekalla ja opettelin epsanjaa ja sitte uuvestaa rättisulkeiset ja rannalle tissiliivivahiksi ku Rouva-uuno mäni uimaan. Siitä lähin uuven satulan päällä Ls Mataan ja luonnonpuiston läpi radanpohjalle ja Alzheimerin ja rantabulevartin kautta Röntgenille ja pätkä Pariisia ja mörskälle möllöttämään.

Banditos cerca mi casa (Mörskäni likkeellä on rosmoja)

Perhana, pyörän kanssa ei oikeen oo lykästänny tällä viikolla. Aattelin, että tännää pääsen kunnon pyörälenkille puolkuntosilla kintuillani, ja kyllähän mie pääsin, mutta ilman satulaa.


Rouva-uuno lähti iltapäivällä käymää pyörällä Germaanikauppaan, joka on tuolla Cortes Valencianas Aveniidalla.


Rouva ku takapihalla olevan pyörän kuppeelle ehätti, kuulemma alko manauksen, ku satula oli heittäytynny näkymättämäksi.


Kyllähän tuo Uunotar on aika sitkeetä lajia, ja kauppaanhan se oli hinkannu sillä satulattomallaki pelillä.


Se oli vielä piipahtannu Kiinan miehellä, ja ostannu uuven satulan, mutta eihän siinä sitä tarvittavaa putkee mukana ollu.


No mie sitte aattelin yritellä satulaa siihen ja lähin ajelemaan "pystyssä päin", ihan sananmukasesti. Ekaks rannan kiinankauppaan...ei löytynny. Siintä sitte vajaan 3km:n päähän Parisin varrella olevaan pyöräkorjaamoon.


Siellä oli vastassa "kiviseinä", eli soffalla hoippuroi puolenkymmentä täyvessä "kaasussa" olevaa iäkästä siestan viettäjää. Ne sano miulle, että virman omistaja ei oo paikalla ja tulee viijeltä ko siesta loppuu. Satuloita ja pyörijä oli paikka täynnä, mut niihi en käsiksi päässy, enkä vielä ollu tarpeeks kypsä äkkirynnäköllä sitä nappaamaan.


Onneks polkupyörän pinnat oli hyvässä tiukkuuvessa, ja omaki pinna oli tiukkenemaan päin. Ilman satulaa, persukset lievässä takakenossa siivuttelin La Matan rautakaupan suunnille. Kysyin pariltaki henkilöltä ilmeiseen ongelmaani apuva, mutta en juu saannu. Rautakaupassaki sanottii, että Torren suunnilta löytyy.


Ei siinä muu auttannu, ku jatkaa satulatonta hinkkaamistani, pystypäin ja pinnat kireellä Carrefourin suunnille.


Siellä sattu oleman paikalla hyvä espanjalainen ystäväni, jolta aikoinani pyörän ostin, mutta ei sielläkään sitä putkee ollu myynnissä.


No Bike-manian osotteen sieltä sain, ja siihen oli nyt tyytyminen. Pitkällään olevat persukseni eivät ennää satulatonta pyöräilyvä kestänny, ja heitin tältä päivältä hanskat tiskiin ja ajelin tuulimyllypuiston ohitte mörskälle niskat kyömyssä ja tappiomieliala kovasti päällä....jatkuu huomenna tiistaina....

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

San Fulgencio 19.10.2014

Tänää oli tän syksyn eka kisa täällä Espanjan mantereella. Kisapaikkana oli papereijen mukkaan San Fulgencio, vaikka kisa ei kartalta katellen siellä olekaan.


Petri ja Sari tuli miuta hakemaa sovittuna aikana. Rouva-uuno rynnisti taas rättilöijen levitykseen Guardamarin maalaismarkkinoille.
Sitte koukittii tuosta Pariisin kuppeelta Markkuki kyytiin. Tonihan joutu jättämää retken väliin kuumeen takia.


Hyvissä ajoin tuntia ennen oltii "pelipaikalla" ja Uunoltaki tuo epsanjan kieli katkijaa paljo paremmi ku viimevuonna, ja oikija Dorsaali ja sippi löyty kätösiin ilman isompija änkyttämisijä. Miullehan numero oli tullu jo aikasemmin Nokian "vasaraan".


Sitte verryttelemää, ja lähtökuvijen räpsintään, ja kohtahan oltiinki jo rumpujen pärinässä ja tärykalvojen tärinässä "lähtöputkilon" alla kyykkimässä.
Sitte lähettii Uunon uuvet tennarit savuten jyrkkenevään alamäkeen. Vauhti oli rapijasti alta 4 minnuutin pitkän n.1km alamäjen jälkeisessä kurvissa.
Pahalta tuntu paahtaminen ja auringon paahtaminen ei sitä helpommaksi tehnny yhtään. Sitte alko se mutkitteleva ylämäkijuoksu ja happoo näytti olevan kaikki mäjenvieret täynnä jalkoja myöten.
Kisahan juostiin kahtena vitosen lenkkinä, eikä toiselta kiekalta paljo kohokohtia voi kaivella. Ekan kiekan loppumäjessä olin kuulevinani jonkun miulle huutavan, että "primero en categoría F".
Lopussa vimosessa ylämäjessä ja maalisuoralla sain vähän vauhtiani jopa tiukattua.


Aika oli maalissa 43:18, juostu matka 9,93km, ja keskivauhti 4:22. Aika parani yhen sekunnin viime vuodesta ...heh. Sillä heltisi Nuoremman kääkkäsarjan ykköstila.
Markku oli kolmas M65-sarjassa vajaat pari minuuttia miun perässä ja Petrilläkään ei viimevuotisesta vaikeesta lopusta ollu tietookaan.
Mahtava oli kisakauden alotus Caffilaisilta ja Kiitos Sarille huoltamisesta ja Petrille tasasesta autokyyvistä. Mikko hoiteli ilmot rutiinilla, ja mukava oli taas männä "valmiiseen pöytään".




TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
KUVIA laitan TÄNNE.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Uunoilemisiin...

Lenssusta taisin selvitä yhen iltapäivän puhinalla. Aamulla lähettii lompsimaa markkinoille. Nehän on tuossa parin korttelin päässä meijän mörskältä.


Siel on kyl myytävänä kaikkija, mitä vaan ostaa ihmine keksii. Tarttu sieltä Uunonki polsaa kauluspaita. Hinta oli kohillaa eli vitosen.


Pahvilaatikoijen päällä pyöriteltii taas kolmee potun puolikasta, ja arvata ois pitänny minkä potun alla on pikkuesine. Siihe halpaa ei kannata ruveta muuten ku Ollin konstilla, jos pokka pitää, ja naama ei oo pelinpitäjille tuttu.


Iltapäivällä käin pyörälenkillä reilun 15 km:n verran, ku tuo reenisysteemi vähän sekos lenssuilun takia. Nytte kohta kaali ja runko kylellee, ja suunta kohti hetekkaa.


Viikonlopuksi on luvassa liki kolmee kymppijä lämpöö, mikä miulle kyl passaa paremmi ku liki kolme kymppijä pakkasta.


Uunoilemisiin...



torstai 16. lokakuuta 2014

Silti mukavata

Tänää jäi ulkoilu yhteen kipaleeseen. Käveltii aamupäivällä aallonmurtajan päähän. Pukkasi vähän lenssua päälle, ja oli hutera olotila. Eilisillä kuperkeikoilla ei asijan kanssa mittää tekemistä oo. Senverta niukaksi jäi kaljasaavien kolistelu.


Pukkasi hikijä pintaan ja takatullessa oli kylmä, ja veto kokonaan kateissa. Kämpillä oon lepäilly, ja mahtava liki 30 asteen keli jäi nyt enempi hyödyntämäti. No josko huomenna jo ois paremmi asiat? Nytte on vieläki termometri yli 20 asteen.....silti mukavata.

Juoksu kulkee?

Eilen jäi liikunnalliset ilottelut vajaaseen 20km:iin parin huippupäivän jälkeen. Juoksuvauhti ja meno on kohentumaan päin, mut eilen oli kulku vähän takkusen tuntusta, ja jätin kilometrit vähiin.


Vasemman jalan vaivat on pyörinny polvi-takareisi- akilles linjoilla, joita oon koitellu huoltaa venyttelyllä ja omakohtasella hieromisella.


Viikonloppunahan lienee meijän eka kilpajuoksu tuolla San Fulgension suunnilla. Matkana on kympin pikamatka. Saa nähä miten juoksu kulkee??? Illalla käytii Seratonin lattijalta pölyjä pyyhkimässä ja loppuillasta tekasin muutaman kuperkeikan.....nytte kahvin keittoon ja oikomaan kaarelle jäykistyneitä jäseniäni.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Torreviejan mörskälle



Eilen pelitti kintut mukavasti. Aamulla pikku pätkissä kauppareissu, ja iltapäivän lopuksi grillaushommiin Pinomariin.


Miullahan oli mukana vaihtovaatteet repussa, ja se hidasti juoksuva, mutta meno oli nyt mukavaa, mukaanlukijen parin kilsan ylämäkiosuus Avenida de Parisia pitkin.Keskivauhiksi tuli 4:50, mikä oli Uunolle positiivine yllätys.


Pinomarissahan mäni sitte koko ilta grillilihojen ja muun mukavan jutustelun kanssa. Reppu sitte taas selkää, ja hiippailemaan pitkin pimmeitä La Matan kujia Torreviejan mörskälle.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sikijöasentoon

Miulla on tännää ollu jalat vähän risana joka kohasta. Päivällä kuitenki lähin kävelylenkille. Lenkki venähti pitkäksi (12km), ja kilsan verran juoksinki retkellä.


Rouva-Uuno käi pyörällä Guardamarin maalaismarkkinoilla, ja takatullessa puhkes eturenkaasta vissiin sisäkumi. Alareuna oli ainaki tyhjentynny. Mie vähän oottelin sitä pyörää, että sillä ois päässy johonki sotkemaan, mutta ei onnistunnu tällä kertaa. Huomisen homma on saaha etukumin alareunaanki ilmaa.


Illalla oon katellu ku Espanja ja Luksempurkki pellaa yhtä maalija jalkapallossa. Nyt on tilanne 4-0.


Meinasin vielä laittaa tiskikoneen (eli uunon kätöset) pyörimään, mutta ennää ei jaksa.


Illalla käi polliisimiehetki tuossa mörskän kohilla vissiin puhalluttamassa kansalaisen. Rosentit oli ehkä kohillaan, ja miehet lähti mänemään. Kansalainen käi kylelleen jalkakäytävälle, otti vielä "virvotusjuomaputelista" yhet siivut, ja veti ittesä sikijöasentoon, ja unten maille. Siellä näkkyy vieläki kyyhöttävän jalkakäytävällä.


Mieki lähen tästä sammaan asentoon hetekalle.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Benidormin Hollikong





KUVIEN LISSÄÄMINE EI ONNISTU BLOGGERIIN, EIKÄ PALJO MUUKAAN TÄN UUNON "VASARAN" (Lumian) PÄIVITYKSEN JÄLKEEN.....PITÄS VAAN TÄLLÄ LATVUKSELLA PITÄYTYVÄ NOIJEN HYVIJEN ILMOJEN PÄIVITTELYSSÄ...PERTSUIKKI
tekis nyt mieli pierasta, ja sen teenki...

Meille tuli maholliseksi piipahtaa Benidormissa "Hollikongi"- retkelle. Itellä ei ihan tarkkaa kuvaa ekaks ollu, mitä semmone reissu sisältää, mut kyllähän tuoki käsite vähäsen parissa päivässä selkiinty uunommalleki.

Hyvä ystäväni Hessu varasi etukätteen mörskän yheksi yöksi Benidormista. Sinne sitte ajeltii hyvissä ajoin torstaina ilman isompija ongelmija. Välillä topattii katsastamassa Villajoyosan piitsi.

Sitte mörskä löyty suht helposti, ja kun ei hepan eikä jäniksenkään selässä oltu, lähettii "kylälle" kyykistelemään vähäks aikaa.

Sentrumihan oli poskijaan myöten täynnä, etupäässä kyrmyniskasija ja paijattomija engelsmanneja, jotka tuon "tuoppilassa" istumisen kyllä hallihteevat meitä paljo paremmin.

Kiinan miehen kuppilassa käytii sitte tyhjentelemässä yks "punkkuputeli", usijampi riisikipollinen, ja monta läskikulhoo. Hinta ei PA-uunookaa huimannu ja oli vaan yhteensä neljältä "keuhkolta" 32€!

Sitte oliki jo aika yrittää mörskälle. Meiltähä oli nuo passit jäänny Torreen, ja se vähä mietitytti....

Respaan ku päästii, henkilö pyys onneks vaan yhen passin, ja kaikki oli ok, mut sitte alko mänemää vaikeeksi...ois pitänny pöyvälle lävähyttää Voutseri paperiversijona.

No eihän meillä sitä ollu ku mopiililaitteessa, eikä kukkaa älynny rintterijä reppuusa lähtijessä ottaa.

Ei auttannu ku Hessun ja Uunon lähtijä ettimään nettikuppilaa, jossa ois saannu paperille tuon perhanan Voutserin.

Kuppila löyty vajaan kilsan päästä, mut ei päästy sähköpostija käyttämään. Joku pitti oli poikittain väärässä paikassa....ja rouvat varmaan oli kovasti jo respassa "lämpösinä" ku meijän pikareissu rupes venymää yliajalle.

Vitsit ja vaihtoehot alko olemaa vähissä, mut sitte kuppilan henkilö sai lopulta rintattuu Voutserin.

Respaan ku sitte reilun tunnin päästä rantauvuttii, rouvat oli saannu lämmitettyvä respahenkilön senverta, että jatko mäni juohevasti, ja saattii mörskä paraatipaikalta 22. kerroksesta mahtavilla näköaloilla.

Pikkuse jo Uuno-vanhusta huimasi mörskän korkeus, ja parvekkeen reunalle piti männä otta mahollisimman lähellä lattijaa.

Sitte vähä levähettii, ja illan hämärtyvessä hiippailtiin sinne Hollikongiin. Perhana oli korvat, ja siellä sijaitsevat alasimet tiukoilla noijen tesipelijen kanssa.

Täällä päinhän on tuon tangon tanssimine semmosta, että se vejetää lähes ilkosillaa yrittelemällä ittijään umpisolmuu riuhtoo rautatankon ympärille.

Yrittäjiä oli joka kulmassa ja ne oli ylleensä naisihmisijä.

Sitte myö mäntii yhtee Irkkubaarii, jossa tälläyvyttii istumaa ulkosalle. Sisällä oli senverta pelijä, ja tesijä, että Uunon alasimet ois korvista kyl särkynny.

Siellä Uunon nokan alle kannettii kipolline Kokista, mut olutta se kuulemma oli kummiski.

Sieltä nilkuteltii ympäri riehakasta ja kovaäänistä Kentrumija, ja lopulta päädyttii hiljasempiääniseen paikkaan.

Uunoki jalanjälkesä parkettii piirsi, ja sitte meteli ylty jo tässäki paikassa yli Uunon alasimen sietokyvyn.

Hollikongin viimone paikka, lukusten välitapahtumijen jälkee oli Kepappikuppila....

Mörskälle rantauvuttii ennen aamuva, ja Hollikongi oli ihan mahtava, vaikka alasin vielä aamullaki korvassa soimasi.


Kiitos Hessulle ja Kyllikille mahtavasta Hollikongista ja seurasta!



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lönköttelemään


Eilen käytiin kahvilla Zeniassa. Kahvimatkalle tuli mittaa rapijasti yli 20km, ja siinähän kulu koko päivän aika.

Pari korttelija ennen Zeniaa oli markkinat, ja nehän kinkattiin vielä läpi ennen Zeniaan mänövä.

Zeniassa käin tietysti Decathlonin sporttikaupassa. Uuvet tennarit oli laukussa, ku ulos sieltä onnuin.

Takatulomatkalla löysin Punta Marinan kierrätyskeskuksesta (eli roskiksen vierestä) miulle sopivat avomalliset liparit, jotka myös korjasin parempaan talteen.

Tän aamunen aamulenkki näyttää muuttuvan päivälenkiksi....no väliäkö hällä.

Pitäs jo noita kisoja ruveta kattelemaan, jos johonki yrittäsi tälläytyä lönköttelemään?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Vaivasen millin


Miut jo taas herätti viijen jälkee. Pomppasin ylös, ja kattelemaa ja lueksimaan uutisia. Samanlaista "lannan lapijointijahan" tuo maaliman mänö on ku ennenki.

Perslantijassaki oli jonkuu kaupungin virkamies tai muu asijoijen hoitaja lähetelly yli 300 tonnija Afrikkaan, ku sieltä oli sen jälkee luvassa reilut 33 millijä sijotuksia omalle kylälle....voi perhana....uuno taitaa kuitenki olla lähes viisas....heh.

Joo...miun ois ja helppo luvata, että maksan 30 vuoden päästä jokaiselle 10miljartija, joka kuukauven sisällä lähettää miun tilille vaivasen millin....

Käin aamupäivällä reilun 12km:n juoksulenkin tekemässä tasan 5minuutin keskivauhilla. Oli mukavan tuntune, ja tähän mennessä parasta mänövä, vaikka oikijan lonkan kävelylihakset tuliki eilisestä vähän aroiksi.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Tissiliivivahti

Tää kuva ei paljo selitystä tarvinne...

Tännää aamusella oli tarkotus auringon noustua "pistäytyä" aallonmurtajalla kävelylenkillä. Homma venähti "pikkusen" pitemmäksi, mitä enste oli tarkotus.

Aallonmurtajan juuressa ku oltii, aateltii, että kävellää viellä etijäpäin tuonne toiselle Suomibaarille kahville, ja nii tehtiikii. Kahvin lisukkeeksi Karjalanpiirakat, ja piälle munavoita.

Sitte hyökkäiltii kaislikon kautta radanpohjalle, ja talsittii suolajärven reunoille. Rannalle ei kyl mänty, ku oli ollu kosteempija päivijä, ni tennarit ois saveentunnu.

Grupo Corleonen kohilta Crevilenten tien ylitte, ja vanhalle La Siestan mörskälle. Englantilaispariskunta oli oman mörskänsä saannu naapurista myytyä....

Talsimine jatku Carrefourin ohitte Centroo kohen ja suuta jo senverta alko kuivata, ku takana oli jo liki 15km kinkkailuva, että päätettii istahtaa juomaan Grandet "aamupalat".

Siintä jatkettii sataman nurkille, ja pistäyvyttii Turismo-toimistossa hakemassa kartta ja kyläjunan lähtöpaikalta sen aikataulu. Sitte jatkettii rantaa pitkin, ja Rouva-uuno silpasi sortsit nilkoistansa, ja pistäyty uimassa. Mie jäin rannalle tissiliivivahiksi.

Sitte jatkettii rantaa pitkin mörskää kohen, ja kilsa ennen mörskää käytii vielä yhet Irlannissa valmistetut kahvit juomassa....heh. Aikaa mäni aamulenkkiin liki kuus tuntija ja kilsoja Garminiin kerty vajaat 20 kipaletta....

Jatkeskelen täällä kissanpäivijäni....

Tän päivän kinkkausmaisemija...

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Parilla spakaatinomasella

La Matan mainijota hiekkarantaa.
 
 


Tänää ysiltä liikenteeseen Pinomarin suunnille. Eilen sytkyttelin jo vuoden vanhalla Uutukaisella pikku lenkin. Ekaks rannalle, ja sitä kautta Alzheimerille, ja radanpohjan päähän.

Luonnonpuistoaluveelle en ittijäni nyt hiissannu, ku vanhasta kokemuksesta tiesin, että sajepäivijen jälkeen koko kalusto, ja ukko ois ollu punasenruskeen, paskoo erehyttävästi muistuttavan tavaran peitossa, ja joku ois luullu, et Uunolla on TAAS munkit housuloissa niinko entisellä hiihtäjällä, joka sitkeesti vattatauvista välittämättä jatko reenin loppuun saakka, mut sitte joutu "saviset" kalsarinsa puupinon taskse lumeen survomaan, ja kotija menoansa autossa ja hississä "passailemaan" hajuhaittojen takia.

Henkilön nimmee en onneksi nyt millään muista....heh. Tästä huonomuistisuuvesta on joskus ilmeistä hyötyväkin.

Sieltä jatkoin Crevilenten tietä takasin päin, ja koukkasin La Siestanki vanhalla mörskällä. Meijän kylän tyttöjä ei nyt liikenneympyröissä näkynny, mutta nehän normaalisti työskentelee kolmivuorotyössä, mutta tekkeevät vaan kahta löysijä: ilta- ja yöhukia.

Paitti tuossa tuulimyllypuiston vastapäätä olevassa paikassa. Siinä on sikäli helppo paikka, että ei oo vahittavana liikenneympyrääkään, vaan voipi keskittyvä muihinki tehtäviin. Nytte siinä oli yhellä tehtävänä pyöritellä sateenvarjoo.

Siintä sytkyttelin Carloksen ohitte mörskälle. Illalla käytii vielä Seratonin "päiväkerhossa" jälet parkettiin hiihtämässä, höystettynä parilla spakaatinomasella tanssiliikkeellä.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Arvatkaa ostettiiko?

Uunon mikroterassilta avautuu mainijo merinäköala. Rannalle on linnuntietä 350m, ja ehkä paikanpäällä näköala merelle on hiukka parempi?


Keskiviikkoaamuna käin vielä viimesen kylmän hyytävän pyörälenkin Perslantijassa nykäsemässä +2 asteen kylmätilassa, ja kovassa tuulessa, ihan vaan sen takia, että muistaa koko syksyn nuo "tasotusolosuhteet", joissa siellä ihmiset joutuuvat kärvistelemään.

Lenkki jäi aijottuva lyhkäsemmäksi, ku kätösijä, ja erityisesti tärväämääni "köyvenvetokättä" rupesi palelemaan hanskoista huolimatta. Onneksi en kuitenkaan katajan alle kaatunnu, enkä kuusen alle kyykähtänny, ja Lohariin syöksyin kätöset housuissa lämmittelemään ja kahville.

Tulomatkalla ei ihmeempijä takaiskuja ilmaantunnu, mutta hiukset on entisestään harventunnu. Senverta tiukkaa on ollu taloksi tälläytyminen Uunolla.

Eilen ekalla lenkilläni kastuin kokonaan, ku Pariisin aveniidan ylimmässä kohassa alko Esterin kanssa tulemaan sanaharkkaa ja se alko mättämään vettä saavin täyveltä Uuno-pojan niskoille....no ei kyl minnuu sen kasteluhomma haitannu yhtään, ku tuo lämpötila oli lähes 25:n LÄMPÖASTEEN kantturoissa.

Tänääki on vähän pilivistä ollu, mut Germaanimiehen kaupassa piipahettii. Perslantijaan hintamalliksi: Valkon viini 1litra, 11%, 0,59€, ja vastaava punanen versijo sama määrä, ja hinta. Olut 1 litra, 5%, 0,55€.

Arvatkaa ostettiiko, ja painoko reput?????

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kärvistely loppuu...


Miehän käin tänää viilistelemässä viimesijä Perslantijan "tasotuslenkkejä". Mahtavaa oli vejellä kaatosateessa ja reilun 10 asteen vilposessa kelissä 15km maastopätkä, ku ties, että miulta tää kärvistely kohta loppuu.

Huomenna kelit paranee Uunolle vieläki mahtavammaksi lähtökeliksi: lämpötila tippuu kymmenellä asteella ja vesisaje muuttuu räntasateeksi. Sitä en väliin kyllä jätä, jos vaan suinkin kerkijän pyörän satulaan....

No pistän tuohon alle vertailun vuoksi muutaman keliennusteen....heh....





perjantai 19. syyskuuta 2014

Rakentelua

Aamun alottelin tännää taas kahvilla, ja ennen "rakennusurakointia" kipasin tästä lähimmälle pururatalle. Siinä joutuu hiipinään tuon hyppyrimäjen alastulorinteen ylös. Matkaa tästä uuvelta mörskältä mäjen päälle tullee 500m.


Siinä jo kerkisi mukavasti hengästyä. Sitte jatkoin muutaman kilsan vaihtelevassa Palomäen ja Mansikka-Ahon maastossa juoksua, ja lopuksi kävelin pari kilsaa mörskälle takasin.

Kauravellin keittelin, ja kiivaasti seinän tekoon Lehtokylille. Siellä sitte mäniki loppupäivä, ja kuuven maissa mörskälle, ja pienen lataustuokijon jälkeen akussa oli vielä virtaa Valkealan ABC: llä käyntiin polkupyörällä. Kilsoja kerty vähää vaille 20.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jyväskylä Marathon. 13.09.2014

Jarin loppurutistus


Lauantai päivä mäni tosi mukavasti Jyväskylässä. Aamuyöstä heräsin kolmelta, ja hetekalta puol neljä ylös, ja kuuven maissa lähin taas kolmen tonnin kierroksilla nykimään kohti Jyväskylää.

Perillä olin ysin pinnoissa, ja kävelin reilut 3 kilsaa maalialueelta juoksureittiä takaperin. Keli oli mahtava +15 astetta, 2m/s tuulta, ja aurinkoista. Sitte jo Olliki tuli Uunon hepalle majottumaan kisapäivän ajaksi. Heppa oli parkissa ihan lähtöpaikan liki.

Kateltii kympin juoksuu... Jari veteli mukavan näkösesti 38 pintoihin. Sitte lähettii pissaputkia etsiskelemää, ja maratonin lähtö mäni meiltä sivu suijen.

Sitte jo valmistautumaa omaan puolikkaan sutimiseen. Muta-Markku oli myös lähössä puolikkaalle, ja Kuopiossa harhaan juosseet Friarin "Late" ja Lehkosen Kari. Rata kyl pitäs olla niin hyvin merkattu, ettei juoksijan siinä pitäs väsyneenäkään arpomaan päästä kulkusuuntija, eikä varsinkaan eksymään...harmi juttu.

Sitte lähettii lönkyttämään....eka kilsa 4:23 ja toka 4:18, kolmannella tasottelin 4:29. Homma mäni nyt paremmin ku viikko sitten, ja 16 kilsan vauhit kaikki alle 4:30...ja loputkin kuitenkin alle 4:40. Jossaki puolessa välissä sain kiinne vähän liijan kovaa lähteneen Veikko Kososen, joka tuli M65 kakkoseksi Ollin jälkeen.

Tälläki tuloksella (1:35:14) Uuno kyl voitti M60-sarjan. Ollihan tietty voitti ylivoimasesti M65. Late ja Kari oli myös omissa sarjoissaan ykkösijä. Markku harkitsi välillä keskeyttämistäkin, mutta maaliin kuitenkin sinnitteli.


Lehkosen Kari ylimmällä pallilla...

Late samalla paikalla....

Ja Olli takuuvarmasti ykkösenä.



No viime talven parhaasta kisasta keskivauhtiin on tullu vajaat 15s lisää....se olis kyl tarkotus yrittää saaha talvella rutistettuu takasin. 1:30 alitus vaatisi kyllä keskivauhiksi 4:10 lukemija, ja taitaa olla Uunolle liijan kova pala?

Sitte rupateltii Mutan, Virmalaisen Penan ja muutaman muun Jyväskylän rautakuntosen kanssa.

Pimmeetä jo oli kotijatullessa ku toppasin ketaroita leppuuttamaan.


Mukava oli päivä, ja hyvä viilis jäi Perslantijan viimosesta kisasta. Kiitos Ollille ja muillekin tutuille kertakaikkisen hienosta päivästä!

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Urheilua



Mie käin tänää Jyväskylässä urheilemassa juoksuu Finlandia maratonin puolikkaalla. Ollihan oli ja joutannu lähtemää entiseen kotikaupunkiinsa kisailemaan.

Nytte on kyl senverta tohvelin sisukset väsähtänny, että enempijä ei jaksa ruveta nypläämään tarinata. Rötköttelen jo hetekalla säärissä terättömät kopressorisukat, jotka sieltä sain tulijaisiksi. Enempi oisin ehkä tarvinnu ehjäteräsijä tavallisija sukkija? No voipihan nätä kokeilla joskus lenkillä ja lentoveneessäkin, miten pelittäävät. En oo aikasemmi kokkeillu.

Näitä ei taija kannattaa jalkoihi yöksi unehuttaa. Voipi olla, että aamulla on jalkaterät sinisenä ja amputaatijo esissä, jos semmosee möhläyksee itteni saan yllytettyä.

Nytte kompressorit pois nilkoista ja nilkat notkollee jalkojen jatkeeksi ja unta kaalii. Huomenna lissää, jos kerkijää...

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lottoluokittajat ja luunlämmitys


Kipastii yks yöpyminen mökillä laiturija purkamassa. Kesä vilahti käsistä liijan ripijästi. No sitähän kuitenki voipi Torreviejassa jatkaa taas yhellä talvella....heh mainijo ajatus.

Tänää käin ekalla juoksulenkillä Kittilän reissun jälkeen. Jalat ei vielä palautunnu oo, mut huomenna on hieronta, ja muutama päivä aikaa "levätä" rakennushommissa ennen ens lauvantain viimestä Perslantijan juoksukisaani, jota tyrittelen Jyväskylässä.

Tänne Perslantijaan on kuulemma hyökänny taas joku lottoluokittajaporukka, joka arpoo sitä, millä hinnalla Perslantijan tarvimat lainarahat saahaa täällä törsättäviksi ja toisten liivilöihin käännetäviksi.

Mie onneksi lähen taas luunlämmitykseen tuon Jyväskylän jälkee, eikä tarvihe niijen lainarahojen tärväämistä likiettäisyyveltä katella, ja takataskuuni otan vielä tuon Portugalin kortinki. Eiköhän tuosta talvesta taas jotenki selvijä? Ja jos ei selvijä, ni ollaa sitte pitempi aika päissään.......

maanantai 8. syyskuuta 2014

Ruskamaraton 06.09.2014, Kittilä

Vasemmalta Hansi, Teemu, Jyrki, Petri, Jukka, Viljo ja Uuno.

Meillehän tarjoutu mainijo mahollisuus päästä Oulun NMKY:n juoksijoijen mukana Oulusta Leville. Petri oli järkänny muonat, majotukset ja kyyvit ja muutkin järjestelyt rutiinilla, ja hommat pelitti jouhevasti.

Omalla kyyvillä ajeltii Ynnin pihhaan, ja kohta jo istuttii pikkubussissa, Jyrki, Teemu, Asta ja mie ja Petri oli kuskina. Veli-Heikki koukattii kotonta Rovaniemen liepeiltä kyytille, ja sieltä saatii myökii suut makijaksi ko talon naisväki lykkäsi makijat muffinsit meilleki evvääksi.

Perille päästii hyvissä ajoin, ja Zero Pointilta saatii huomiset juoksunumerot jonoteltuu ja nykästii pastat naamataulujen sissään vattanahkan alapuolen täytteeksi. Olliki liitty mukkaa, ja kävästii sitte Ollin asunnolla kahvilla.

Kisapäivän juoksukeli ei juuri paremmaksi vois tulla +13 ja 2m/s tuulta. Uunon sekoilukaa ei juuri tästä voi ennää lisääntyvä. Kattelin maratonin lähtöö kaikessa rauhassa, ja hokasin, että miulla on juoksunumero ja chippi kämpillä. No niitä hakemaan kämpiltä....onneks oli aikaa vielä rutosti. Sitte verryttelemää, ja vaatetta vähenmäksi ja änkeemää ihan lähtölakanan alle toiseen riviin. Senverta nuppija vieläki sekotti, että juomaputeli ja sokerikippo, joita ilman en puolikkaalle lähe yllensä, oli jäänny kassiin. Voi hitto miun ja miun lahon pääni kanssa, mihin mie jouvun?

Lähtö sitte laukastii, ja ekaan mutkaan vähän alle 4 vauhilla. Noin parin kilsan ylämäki mäntii ihan rauhassa. Olli näky reilun sähkötolppien välin päässä. Sitte alko alamäkiosuus, ja siinä keskivauhti oli 4:15 pinnoissa, eli ihan ok. Myö mäntii monet kilsat miun sarjan ykkösen Asko Pietilän kanssa samoja vauhteja. Askon askellus on kyllä keykästä kateltavaa. Sitte hiekkapätkän jälkee ku päästii ylämäkee, Uunon kone löi laukalle, ja Asko otti mäjen rauhallisemmin, mut Uuno jatko kohellustaan.

Mäjen jälkeeki vielä tuonne 15 kilsan kohille Uunon heppa hirnahteli, mutta kisan alun kenkämaterijaalina ollu keykäne tekstiili alko jostaki syystä muuttumaa raskaaksi lyijyksi, ja ei semmosilla tossuilla ennää väsyksissä juosta jaksa...heh.

Viimone niitti oli sitte jossaki 18 km:n kohilla olevalla lisälenkillä, ku Asko mäni edelleen kepijällä askeleella ohitte, ja mie hiippailin ommaa hijasta hiiviskelyvä.

Teemu mäni myös ohitte, vielä hyvällä vauhilla n.19 km:n kohilla, ja petrasi omaa ennätystään usijammalla minuutilla, vaikka reitti ei ihan tasasimmasta päästä ookkaan.

Lopussakaan ei tarvinnu kirijä otella, senvarta masentunutta oli eteneminen. Hyytymiseni yletty kuitenki M60 sarjan kolmoseksi. Kakkosena Timo Kannasvuo.

Veli-Heikki voitti maratonin. Teppo oli keulilla pitkään kovalla alkuvauhilla kokonaiskisassa, ollen ykkönen M40-sarjassa. Jyrki hienosti kakkosena. Ollihan voitti puolikkaalla oman sarjan ja Hansi myös omansa. Jukka-kaimahan hoiteli viiskymppisten Kympin voittosasti kotia, ja Viljo komijasti kakkosena. Pojillehan maitto aamuverryttelykin vielä seuraavana aamuna pyolikkaan reitin verran, niinku Ollillekin.

Kesken kemujen Uunon kapulasta loppu vilmi, ja pyttyseremonijan loppuosasta ei kuvija saannu.

Kiiitos erityisesti Petrille hyvin hoijetusta huollosta ja järjestelyistä ja muullekin Oulun porukalle ja Ollin täyshoitolan kahvi ja muonapalvelusta. Mukava oli tuttuja sielläki suunnalla tavata, vaikka jutustelut jäiki vähhiin.

Illalla vielä rynnistettii pitsoille ja senjälkee jatsiloille. Lysti oli sitte aamutunnin tuntumassa lyttyyn hetekalle lysähtää.

TULOKSET laitan TÄHÄN.

Muutamia kuvia laitan TÄHÄN.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Muutto- ja kuljetusvirma

Kuljetusvirman koko kalusto tässä kuvassa.



Mie tuossa vajaat kolme viikkoo sitte perustin kuljetus- ja muuttovirman. Siirtokalustona on ollu tuo ikivanha ruuna, jota on kyllä nyt tiuhenevassa tahissa pitänny "pilttuussa" käyvä "leppuuttamassa" millon minkäki syyn takija.

Virman pystyssäpysymisenki kanssa on ollu pientä ongelmaa, ja tällä en tarkota rahallista pystyssäpysymistä, vaan ihan mekaanista, ku isommat rahtaukset on pitänny hepan kattotellingillä hiissailla, ja osa kuletuksista on hiponnu lainkirjaimen ylärajoilla tuon suuren korkeuven takija, ja mutkissa kovalla tuulella on joutunnu kahella rattaalla kanttailemaan. Pystyssä vielä toistaseks on niukasti pysytty.

Paras lasti oli vanhan nahkasoffan kuletus kattotellingillä keskiksupungin läpi pariinki otteeseen, ku se ei ennää kierrätyskeskuksiin kelvannu, ja piti hiissata Ahlmannintien roskaläjille....hiukan herätti ansaittua huomijota miun ylikorkija kuorma, ja liikennevaloissa olin havatsevinani suoranaista naurun remakkaa vierellä olevan naiskuskin naamalla, ku ooteltii valojen värjäytymistä vihrijäksi. Miun niska, naamataulu ja valot oli sillo kirkkaan punaset.

Materiaalia on ollu mukava kerräillä, jos vaikka joskus sattusi tarvimaan. Jos hakaneulojen hinnat joskus nousee, tulee Uunosta miljartööri...
Kovasti on tullu keräiltyy 61 vuotta kastopaikalle mänevää tavaraa, ja nyt tuosta keräilystä joutuu vielä maksamaan muutaman satasen verran. Siirtolava, ja vuokrakuletus oli ainova järkevä vaihtoehto suurelle romumäärälle (ei tarvii varmaankaa ees sanoo, että mie en sitä keksinny).





Tautiloitaki on riesaksi muutamija iskenny, jatippoja on silmiin liruteltu, ja antipijoottikuuria nyt napostellaa, mut muutaman puolikkaan juoksukisan kerkijän silti köpötellä vielä ennen Torreen lähtöö, vaikka kunto onki rapisemaan päin...

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Tuuripelle

 
Eilen aamuselta ohramoottoripyörälenkiltä otettu kuva.

Täytyy kyl sanoo, että Uunoo ei oikeen "tuuripelleksi" voi sanoo millään muotoo. Ainakin omat viilikset on välillä tosi matalat, kun elon myrskyissä veneillään.

Eilen aamupäivällä tehty vajaan 40km:n ohramoottoripyörälenkki mäni lähes virheettä, jos ei kannikoijen ja reisilöijen sisäpinnan nirhaantumista lasketa lukuun...nehän on normaaleja, liikehtimisestä johtuvia pikku riesoja, joita ei voi välttää.

Iltapäivällä sitte se tuuri käänty melkosen huonoksi. Myöhän on Rouva-Uunon kanssa venholla monasti kierretty kesällä tää Haapasalon saari hittaalla vauhilla, ja sillee tehtii nyttekii. Oikeen evväät mukkaan otettii ja puteli kuohuvaa kylmäsalkkuun.

Sitte lähetti köröttelemää, ja tuolla puolvälin kohalla topattii, ja mäntii naapurisaaressa olevalle hietikolle, ja Rouva-Uuno uimaan ja mie pijättelin muuten vaan päivänpaistetta venhon tuntumassa.

Syötii evväät ja juotii kuohuva tyhjäksi, ja lähettii jatkamaa matkaa. Siitä se lysti sitte alko. Uuno ei kovin innokas nykysin ennää oo veteen mänemään, mutta nyt sinne tuli niin kova hinku, että piti uimaa päästä, vaikka verissäpäin.

Venho nimittäin karahti kovaäänisesti karikolle. Nokka nous korkeelle, ja venho jäi kölin varassa kiikkumaa kivelle. Myö rysähettii enstee toiselle sivulle painovoiman ja liike-enerkijan vauhittamina, ja venhon alla ku ei vettä ollu, eikä sitä oo varmaan suunniteltu ilmassa pysymää, sehän meinasi kaatuva, ja meijän vaistomaine korjausliike toiselle sivulle sai sen kippaamaan sinne puolelle, ja kättä ja jalkaa oli hetken ilma sakijana, ja Uuno lenti ku entine leppäkeihäs laijan yli venhosta veteen. Mekastus oli melkonen, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Helvetisti sattu tuoho jo entuuvestaa vajaatoimiseen jalkaan, nyt polven takapuolelle, ja oikijan jalan pohkeeseen. Ne mie olin varmaan telonnu siinä keihäsvaiheessa tuohon veneen reunaan. Vasen kyynyspää, ja olkapää on jossaki lennon alastulovaiheessa johonki ittesä kolhassu? Onneksi oli vesi lämmintä, js onneksi ei karikko ollu laajempi. Siihen ois ollu ilkijä päänsä kopsahuttaa.

Mie en siinä kipuja enkä kolotuksia tuntennu, vaan venhoo piti siitä irti yritellä ja viijen minuutin ponnistelun ja armottoman kiroilun jälkee onnistuin sen siitä irti nostamaan, kun sain omat ketarani tukevasti karikon reunaan.

Senverta olin siitä lennosta ja reuhtomisesta siipeeni saannu ja väsähtänny, että en veneesee päässy nousemaa, ja Rouva-Uuno souti miut veneen reunalla roikkuen rannalle.

Mie raahauvuin verissäpäin venhoon, ja taas kone käyntii, ja venhon keula varmuuveksi lähes keskelle tätä karikkoapajaa. Kauvan ei siinä huokailtu, kun taas kolahti ja kovasti. Paatti nous yläilmoihi ja ilkijää ääntä päästi mennessään, ku köli kiiti pitkin röpöläistä karikon pintaa. Kone kun karikkoon katahti, se pomppasi ja ylös, mutta ropeli ei onneksi osumaa saannu, ja siitä selvittii pelkästään kirkumalla.

Siintä jatkettii sillee, että mäntii kävelyvauhtija, ja Rouva-Uuno oli keulalla tähystäjänä, ja naamat oli aika totisena muutaman kilsan, mutta lopussa naurettii ihan kurkut suorina....kyl oli taas lystijä (vähempiki lysti kyllä riittäsi joskus).

"Mahtava" säkäni jatku tänää Kouvolassa, kun äitijä käytin silmälekurissa, ja virkistin taas muistijani viijenkympin parkkisakolla.....pikkusen teki mieli tehä sitä, mitä ei nyt ilkijä sanova....sillon ku lapun lasissa näin, ilkesin senki tehä...

maanantai 4. elokuuta 2014

Auringonlaskun jälkeen

Ohramoottoripyörälenkilläni toppasin juomaan mukavanletkeeseen paikkaan.


Kaikenmoista tuli tännäänki yritettyy ja tyritettyy. Aamulla aikasin huopasin venholla mantereelle, ja siintä muutaman koukeron jälkee pyöräilemää Satulle, ja edelleen Taavetin Centrumiin. Kaupassakäynnin jälkee takasin saareen.

Sitte hiissattii akrekaattori päärakennuksen viereen ja nykäsin sen tulille ja nylkyttelin konehöylällä kyökin hirttä silijämmäksi, ja loppusilaus tasohijomavekottimella. Listathan mie olin hirren kylkilöihin jo roiskinnu aikasemmin. Riimaa siitä ei kyl tullu, mut tähän "kuolinpesään" saa miun puolesta kelvata, eikä valituksia oteta vastaan, eikä varsinkaan minkäänlaiseen käsittelyyn. Tää on tekijän mielivaltanen päätös.

Asijoijen hoitelu täältä saaresta "etätyönä" on välillä hankalaa. Ja muutenki aikasemmin parin sotkun selvittämistä kohen tuli yks sotku, joka sotkeentu entistä sekavammaksi, eli kokonaisuus mäni kuitenki eteenpäin. Nytte tahtoo olla silleen, että yhen sotkun ku saapi selväksi, ainaki kaks mänee ihan kuralle....heh....senpä takija Uuno-kääkän kannattaa olla "selvittämättä" sotkuja, ku kokonaisuus mänee vaan huonompaan suuntaan. Risupartaerakkona on ihan mahtavaa, vaikka ihmisen näkeminen vähän alkaa jo hätkähyttämään nykysin.

Kuuven jälkee lähin Satulle ohramoottoripyörällä, ja siintä jatkoin Taavetin toiseen laitaan Centrumin lävitte, ja siintä kanttailin taaskin mahtavassa Perslantijan suvikelissä Jurvalan baarille, ja käännyin takasin rantaan.

Loppusilaus tälle päivälle saunan lautehilla taaskin reilusti auringonlaskun jälkeen...

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Ostin moottoripyörän!

Aamupäivällä pilkoin ja sahailin konesahalla puita muutaman hetkosen. Sitte akrekaattorin voimin pyörittelin sähköhöylää, ja muotoilin muutaman tikkusen riman vahän silijämmäksi.


Hikisouvijen jälkee pulahin pesulla järvessä ja iltapäivällä kattomaan Myllykylille Mypan ja HJK:n jalkapallopelijä. HJK voitti 1-0....harmi juttu.

Sitte kahvitteluu, ja köröttelyvä Luukylille. Venholla hakemaan juomaa ja tuo pari viikkoo sitte ostamani moottoripyörä. Miehän oon enempi tykkäilly noista kaura-ja ohramoottoreilla käyvistä koneista, kun bensa- ja tiisselivekottimista. Niistä ei oo miulle juurikaan ilova ollu. Enempi murhetta ja hiusten lähtöö, ja niukkojen aivosoluvarojen tuhlausta. Kauramoottorilla käyvät on muutenki luotettavampija, ja polttoainetta löytyy vaikka mistä, eikä tarvihe kytistellä joka mutkan jälkee onko lompsassa tineroita ja näkkyykö bentsiiniasemaa, vai pittääkö kokonaan matkanteko topata.


Kauramoottoripyöräilyn alotus jäi kaheksaan, eli myöhäseen vaiheeseen, ja nyt mie taas sitä makselen tässä hetekallavalvomisen muodossa. Saunanki tuikkasin tuleen vasta puol ykstoista, ja pukuhuoneesee piti jo öljylamppu viritellä tulille, että saunan oven erotti seinästä, ja osu kylpemään.


Nytte pittää kyllä yrittää vielä lähtijä veen heitolle, ja karhujen kanssa pimijäpainiin, jos niitä tuolla nurkissa sattuu pyörimään....

perjantai 1. elokuuta 2014

Iitti-hölkkä, 31.07.2014. Tulokset


Kipasin Luumäjeltä eilen kotija, ja tänää sitte Iitti-hölkkään. Hölkkähän on kyl yks parhaista Perslantijan ja lähiseuvun tapahtumista, kun huomijoijaan edulliset osanottomaksut, järjestelyt, lasten kisat ynnä muu souvi.

Uunolla, ja hepalla ei taas yhteistyö lähtijessä pelittänny, ja kova ukkosmyrsky oli päällä, ja olin lähes varma, että kisoja ei järjestetä ollenkaan. Siinä vaiheessa, ku konin kuskinpuoleine pyyhkijän sulka kaatosateessa junttasi ittesä sivupeilin väliin jumiin, ja jouvuin repsikan puolelta niskat vinossa ratsuu ohjastamaan, hetken aattelin, että käännyn takasin, mut onneks en jären ääntä nytkään kuunnellu, vaan onnellisena kanttailin kolmen tonnin tyhjäkäynnillä Ravilinnan parkkipaikalle.

Sittehän saje lakkasi, ja kolmen kympin lämmöistä viileni +23 asteeseen, 5m/s tuulta ja pilvinen, 60% kosteutta.

Sitte jo Uuno ja muutki 5km:n ja 10km:n juoksijat pääs irti ja nilkuttelemaa maalija kohen. Alussa kyyti oli taas kylmää, ja Uunoo alko huimata, ku kelloo mulkasin (avg 4:08), ja jarrasin vähäsen.

Kummitus Esa, Katri, Auvo ja Soini oli pikkuse miuta eellä, mut sitte vähäse saavutin ja ennen puolta väliä mänin ohitte. Vähän kyl parin kilsan päästä alko tuntumaa, et oliko taas vika tikki koko kohellus, mut jatkoin vielä suht mukavasti.

Sitte Esa sai jossaki seiskan kohilla miut ja lastenvaunuja koko matkan työnnelleen juoksijan kiinne. Siinä mäntii neljästää alamäkkee, lapsi ja vaunujen renkaat kitisi, Uunon takalauta rutisi, Esa ja vaunun työntelijä huokailivat muuten vaan liikunnallisen ilon tiimellyksessä.

Esa jätti Uunon, mutta sitte ku raviratalle tultii eessä näky tuttu selkä, joka kuulu Hannu Honkaselle. Kovasti yritin vielä sorkkija vaihelootasta kirivaihteita essiin, mutta tarpeeksi nopijasti ei niitä jo lähes tyhjästä lootasta löytynny, ja Hannu oli miuta ennen maalissa.

 
M60 sarjan voitti ylivoimasesti Markku Tonttila, joka yli-ikäsenä näytti lootan paikan meille "keskenkasvusille". Hannu oli kakkonen, ja Uuno kolmonen. Heti Uunon perrään tuli sitte Auvo ollen ko. sarjan nelonen.

Kotkan kisassa Uunoo vaivannu "perälautaongelma" ei onneksi pientä ääntelyy kovemmaksi yltynny täl kertaa, ja olosuhteet huomijoijen tää oli viime vuotta pikkusen parempi suoritus "raihnaukolta".

Eritoten Askolle ja Satulle jaksamisija. Kaikki kaverit ollaan varmasti hengessä mukana. Juha oli myös palleilla sarjassaan kakkosena.

MUKAVA OLI TAPAHTUMA, JA MUKAVASTI OLI VÄKEEKIN PAIKALLA....ENS VUONNA NÄHHÄÄN, JOS EI SOKEUS OO YLLÄTTÄNNY, EIKÄ MUUKAAN TAUTI VIELÄ KAATANNU...

TULOKSET LÖYTYY TÄÄLTÄ.