Lomat on taas lusittu

Rusinatte lentoonlähtöharjottelussa huoltopaikalla.

Kesäloma tuli taas pijettyy normaalirutiineilla. Tekemistä on kyl piisannu yllin kyllin. Viimene isompi ruuhka kuvan työpaikalla oli tuon Rusinantten huolto ja maalaus. Perhana ku jälkikasvu joutu sen jättämää vahtimatta yheksi viikonlopuksi Hkiin, ni johan vantaalit tai termiitit runno sen maalipinnoista yli puolet naarmuja täyteen.

Siellä on satavarmasti seitenkymppiset ollu asialla. On ne ikäihmiset melkosta sakkia. No naapuriautolle oli kuulemma käynny vielä ohrasemmin. Siitä oli ikkunatki pistetty säpäleiksi ja ilmeisesti kirveen teräpuolella reijitetty pellitki uusiin läpinäkyviin kuoseihin.

Tilasin maaliliikkeestä enshätään kynsilakkapurkkeja ja niillä vetelin naarmut umpeen. Eipä tulos kaksinen ollut. No nythän hevospelin arvo saatiin toisaalta nollattua, joten hyötyyki siitä oli. Enempää ei enää tappioita ainakaan arvonlaskun muodossa tuu. Muita tappiota on kyl ootettavissa, jos kantakirjan leimat haluaa voimassa pijellä.

Mahollista ois tehä maalipintojen myllytys, mutta teetettynä maksaa kyl maltaita, ja tuohon polleen ei ehkä sitä enää tehä? 

Muutaman päivän päästä palattava taas kotikonnuille, ja siellä oottaa entiset työt.

Kolme ruskeeta silmää

 

Rappuset "tekasin" vihdoin "Iisakin huussiini. Suuri osa huussin romppeista on raijattu Haapasalon saaren vanhasta" paskaläjästä". Se läjä korventaa varmuudella Uunon sieluu omiin hautajaisiini saakka. 

Kattelin tuossa saunan lauteilta kolmen Anaslinnun iltapesupuuhia. Vaikka matkaa oli vaan parikytämetrii, en saannu selvää lajista. Heinä-anasta pienempiä olivat, ja ehkä Telkkiä? 

Uunon näkemättömyyteen saatto kyl vaikuttaa se seikka, että Uunon kolmesta ruskeesta silmästä pari on nyt vähän vajaalla toiminnalla ja poksahtaneita. Kahesta enemmin näkevästä silmästä vasen lienee tulehtunnu ja alimmainen huonosti näkevä on muuten vaan poksahtannu.

No ei oo eka kerta ku tämmöstä tapahtuu varsinkaan seitenkymppisille. Tuntuu, että normaalivaivoja ja perin yleisiä. 

Ennen saunaa käväsin taas pikkusella kävely/juoksulenkillä. Pätkissä on juostava ku muutakaan ei voi, ja ainanen väsymys kalvaa raihnasta, maatuvaa ruumistani. Juoksemine on kyllä varsin mukavaa, vaikka pätkissä

Kolmen kilsan verran pätkäjuoksuu, ja pari kävelyy ripijällä keskitahilla

Tyhjää parempi, ehkä. 

Boorivesi ja Uunon lumpijot

Säpinää on piisannu ylleisesti ottaen, ja sitä on riittänny taarpeelline määrä Uunolleki. Tuli tuossa mieleen saunan rappusilla löylyn jälkee istuskellessa ja raihnasia raajojani katellessa tuo yli 50 vuotta sitte lääkärijen reseptilistan käressä ilmeisesti ollu ihmelääke Boorivesi. Sitä määrättii vähä kaikkeen tautiin, ainaki ulkoisesti käytettävästi, ja ehkä sisäisestikin? Nykyhenkilöt tuskin tämmösestä ihmelääkkeestä tietävät tuskin mittää? 

Miulla oli reilun kymmenen vuuen ikäsenä kaikesta urheilusta täyskielto, ja Boorivesirätit molempijen polvilumpijoijen ympärillä reilun vuuen aikajakson. Kyllä otti pattii ja pattijen vieruksiin katella koulun urheilutunnilla toisten liikunnallisia kirmailuita. 

No siintä ko noista polvirättilöistä irtaantumaa pääsin, alko liikkumine maittamaan. Yks jo sillon kahelin Uunon "tahvoilu" oli se, ko aijottii ajaa velipojan ja Levosten veljesten kanssa senaikusilla polkupyörillä Lappeenrantaan ja takasinkin. Matkaahan tuli eestakasin vajaat 180km. Ja yrittämää lähettiinkin.

Juomaa, eikä muonaakaan kukaan tainnu älytä ottaa isommin mukaan. Eikä vanhemmillekaan mitään reissusta ilmoteltu. 

Muistaakseni oli sunnuntaipäivä ko aamulla lähettii veivaamaan. Nuoremmat veljeksistä tais jo käännähtää Luumäjen kohilta takasin. Myö jatkettii vanhemman Levosen kanssa Lappeenrantaan asti. Perillä jo oli kova nälkä, ja senverta oli Uunolla markkoja taskussa, että sai ostettua keskustasta Lappeen kirkon läheltä olevasta kioskista yhen omenan nälkäänsä.

Siinä ei kauva männy ko omena oli syöty, ja polkemaa takasin. Vanhempi Levosen veljeksistä jätti homman kesken jossaki Kaipijaisten kohilla, ja mie lopetin vähä ennen Tirvan risteystä. Muistaakseni mahollisuus ja halu ois ollu vielä jatkaa loppuun saakka, mutta kello oli jo niin paljo, että meijän kotiintuloaika alko umpeentumaa, ja isukki ja äityliini olivat jo ilmeisesti0 huolissaan.

Pakko oli Uunonki topata veivaus ja alkaa liftaushommiin. Rekan kyytii pääsin ja kotana pirusti myöhässä. Sitä en muista pystyinkö kotona sanomaa, että tämmöne reissu tällä kertaa. Tuskin pystyin ja tokkopa oisvat uskoneet? 

Nahkalekurissa

Paljo on pataan tullu sitte viimesen kirjotuksen. No paljo on ollu lystimpiäki päiviä. Tänää sain sitte käytyä tuolla kertaalleen peruuntuneella "nahkalääkärillä". Eka miittinki ois ollu tuonne Hgin Flamingoon. No sehän peruuntu tuon miun kuumesekoilun takia. Eilen oli miittinki tuonne Mikkeliin, ja se ei peruuntunnu minkään syyn takia, vaan siellä kävästiin. Välietappina oli Ristiinan rautakauppa, josta tarttu kassiin laituritikkaijen pikakiinnityssetti.

Käytii sitte vielä ennen nahkalääkärikokousta useammassaki puotissa ostelemassa kaikenmoista tarve-esinettä ja muonaa. Sitte mänin sinne nahkalääkärin pakeille. Pakkiaikaa oli hankala saaha, ku lekuriajat on yleensäkin kortilla. Käytii tuo tammikuun loppupuolella alkannu nahkani "kesintä" läpi, ja lekuri totesi, että lisätoimenpiteille ei oo akuuttia tarvetta, ja jos "kesiminen" pahenee, tölvätään nahkaan vielä jälellä olevaa kortisoonivaksia.

Sitte mainitsin noista miun yläkropassa olevista "miljoonista" luomista. Niitähän tulee lisää erityisesti sadekelillä, niinku sieniä mettämaille. Nahkalääkäri kysy, että tiijenkö mitää tuosta nestemäisestä typpijäähdytyksestä. Sanoin, että kuullu oon, ja ruvetaa toimeen, ja voipi jäähytellä niin monta "pattia" miun puolesta ku aika antaa myöten.

Käytii hommiin, ja typpikanisteri ja siitä suuntautuva kylmä suihku heilu kiivassa tahissa ympäri Uunon luomien täyttämää yläruumista. Kaikki suuremmat näppylät jäähytettii pariin kertaan, paitsi tuo selkäpuolelta löytynny Basaliooma. Mie kysäsin nahkalääkäriltä mikä se Basaliooma oikeen on. No sehän vastasi, että se on selvemmällä suomenkielellä ilmastuna Tyvisolusyöpä. Sehän on ihon orvaskeden solujen tyveen ilmaantuva syöpälaji, joka ei yleensä etäpesäkkeitä lähettele muualle ruumiiseen.

Tuo selkäpuolen "Basilisko" vaati sitte enempi sitä jäähytystä. Alko sitte verta pukkaamaan jäähytysreikä, ja sitte se piti "laputtaa", jotta estettii Uunon käsiin kuivuminen. 

Mikkelistä takasin mökille ajellessa mietiskelin, että oisko nahkalääkärillä männy sekalle typpi ja joku palava kaasuputeli ko tuntu siltä, että koko yläruumis oli ku tulessa. Pari tuntii kesti tuo tulinen olo. No se oli oikeestaa hyvä juttu, ku ulkona oli niin kylmä keli. Alta 10 astetta.

Neljä engelsmannia

Veneaseman savupiippu

Kovaa hommaa on tää veneily, ainakin näin isossa veneessä. Ja kaikkista kovinta on tuo veneasemilla kökkimine. Varsinkin sillon ku on kyseessä yöveneily, ja aikataulut ei pijä.

Rouva-Uunohan on aina ongelmissa noijen rautalonkkien takia, mutta Uunon tyräritilä ei nykyvekottimiin anna onneksi minkäänlaista alarmia. No muuten nuo turvallisuustarkastukset on melko epämiellyttäviä kokemuksia. Aina on jotaki hempaankolossa ja muualla vinksallaan.

 Tarpeeksihan tuossa oli setvintää rautalonkkien ja yhenkin kapsäkin kanssa. Sönkkäämällä siitäki selvittii, ja vähäsen raotettii myös kapsäkin ulkokuorta.

Veneen lähtö oli 1,5h myöhässä, ja se latisti jo muutenkin latteahkoa paluuveneilytunnelmaa, kun oli tieto siitä, että oltii menossa reilusti viileemmille vesille.

No sitte veneasemalla neljän, lievää krapulaa potevaa engelsmannin näkeminen kyl piristi. Onneks ei nuppi ollu yhtää turvoksissa itellä, ja melko hyvillä yöunilla oltii myös liikenteessä. Porukka oli käynny viikonloppureissulla Benidormissa , ja suuntana nyt koti, ja Luton. Nyt kyl ramoo tosi kovasti, ja hereillä pitäs notkua vielä monta tuntii ja pari viimestä satasta Kian suitsissa.

Perille jos aamulla päästää, ni hirvee hinku on lähtee kattomaa onko itärajan linjat pysynny entisellään, niinku tiedustelutieto väittää. Tiedustelu-upseerin ominaisuuvessa pakko käyvä ite rajalinjat kollamassa.Mänkää työ mihi määtte, myö männää mökille.

Mukavaa ku on lämmintä

Käytii eilen juoksentelemassa Rouva-Uunon kanssa La Matan  luonnonpuistossa.

Mahottoman mukavaa ko on ollu lämmintä. Luita ja luijen vierustoja kyl jo kohta seittemänkymppisellä kuitenki jo kolottelee. Siihe ei auta mikkään. No ehkä hengen lähtö siiheki auttaa...heh.

Paljo on ollu meininkii, ja tapahtumaa sitte lentsikka-asemalla vierailun jälkee, mut aika tuppaa käymää vähiin, eikä näihi jonnenjoutokirjotuksii enää paljo aikaa liikene. 

Voimailu ja liikunta hommat on lissääntynny ja erityisesti juoksu noijen pomppukenkijen hommaamisen jälkee. No eihän nekää pysty noita entisiä raihnoja korjaamaan, mut uusien raihnojen syntyä varmasti ehkäsee tuon mahottoman hyvän vaimennuksen takia. Jousilla hyppely ei varmasti niveliä rasita silleen ko paljasjaloin asfaltilla kyykistely.

Esijuoksijaki on jatkuvasti ehotellu jotaki ennätyksiä, vaikka Uunon juoksu on vieläkin lyhyttä pätkäjuoksuu. No pätkät on kyl pitenemään päin ja tänään tuntuma oli erityisen hyvä. Kokonaissalto oli 11 km juoksuu ja kävelyy vajaa seiska, keskitahilla 5:09, eli ihan, ihan liijan kovaa. No tällä on Uunolla vaan tarkotus, että saisin itteni semmoseen kuntoon, että pystysin alkamaan harjoittelun syksyy varten. Sillon olis tarkotus ehkä jo Suomessa tai viimestään täällä Torressa osallistuu johonki lyhkäseen kisaan? No näillä vuosilla tarkotus ja suunnitelmat yleensä tyssää terveydellisiin ongelmiin lähes jokaisella, eikä Uunokaan kuvittele missään nimessä mikään poikkeus olevansa.

Pyykit pyörähti näköjään loppuun, sekä miun palautusservojuoma. Pitää ruveta niitä rättilöitä laittelemaa nyörille puoleksi tunniksi kuivahtamaan, ja kohtahan se muoriki pyörähtänee pyörällä tuolta Peltomarkkinoilta, ja sitten pyöritää tuonne Lohikäärmepuistoon (Parque de Nacionales) ottelemaa meijän Nieta-porukalle kuvia.

Kovasti on ollu mukavata, ja jos terveyttä piisaa se mukavuus jatkunee tuolla Veeniemessä reilun viikon päästä terassilasien asennusten paikkuuhommissa.

Mietiskelee Uuno, kaikkien kahjujen ystävä.

Yhtä katkasuu nykyUunonki elämä

Könysin ihmiseläjiä pullollaan olevan monikerroksisen hallin tyhjimpään kolkkaan viettämään Semana Santan viimosia päiviä, kahviterian kautta.

Oon kyl huomannu jo aikapäiviä ja -öitä sitten, et jokahine aiottu tekemine tai muu voi aina männä pieleen. Useimmin se mänee pieleen nykysin jo omalla sössimisellä, ja lukusia kertoja tapahtuu myös ennalta arvaamattomia ilmijöitä. 

 Sitä varten pitäs olla aina varasuunnitelma, ja aina ei pelkkä yks varasuunnitelmakaan riitä. Pitäs olla vielä useampikin jos tarpeeksi tärkee juttu on suunniteltavana. Viime kesänä yhellä mökkivisiitillä kyl karvaasti huomas, tän yhen varasuunnitelman taktiikan haavottuvuuden. Pärettä ja aikaa palo rutosti ku tekniikka, suunnitelmat ja varasuunnitelmatki petti.

Miullahan oli tänä päivänä vakaa tarkotus hiissautua tänne Alicanten eli Elchen lentoveneasemalle vastaanottokomiteaksi. 

Mahollisuuksia, jotka miulle ekaksi tulee mieleen tänne pääsemiseksi, on pari. Nehä on linjapiili- tai pirssikyyti. Noijen kahen kyyvin hintaero on senverta iso, että päätin tulla linjapiilillä. Linjapiili maksaa 7€, ja pirssikyyti n. 50-70€. 

Tätä varten aattelin, kun nyt on täällä espanjalaista jengiä pääsiäisen vietossa paljon, että käyn ostamassa lipun etukäteen, jos mahollista. Ennen se ainakin joskus oli. No lompsin osin liikuntamielessäkin keskustan linjapiiliasemalle, josta se linjapiili lähtee.

No ei mikään yllätys miulle eikä varmaan kellekkään muullekkaan, että hukka oli reissun nimi. Luukulla oli lappu, että liput on ostettavissa vaan autosta. Juttelin siinä sitte luukun vieressä olevan linjapiilikuskin kanssa, ja vähä kyselin asiaan varmennuksia, mutta yleensä vastaus oli kysymyksiini, että "noo lo see". Ei tietoo asiasta. No sille päivälle riitti kyselyt, ja vesiperään oli tyytyminen.

Tänää sitte oli tarkotus ehtii kello neljältä iltapäivällä lähtevään piiliin, ja ostaa lippu sieltä piilistä lapun ohjeen mukaan. Toimittelin aamupäivän kaikenmoista askaretta, ja käväsin reilun 3km pomppimassakin. Sitte lähin hyvissä ajoin kävelemää reilun 20 minuuttia kestävää matkaa.

Matkan varrella katoin, että voi pertsuikki. Esijuoksia näyttää jo puolta viittä, ja puhe-elin myös. No mönkiin mäni klo 16 piili...eli nyt ei oo mitään kiirettä. Asemalle ko tulin, se oli ihan täynnä piileihin jonottavia ihmiseläjiä. Mie änkesin kuitenki lentoaseman luukulle. No siellä ainaki joku istu, ja kysyin onko mahollista ostaa lippua lentoveneaseman piiliin...oli mahollista...otan lipun seuraavaan piiliin...millon lähtee? Vastaus: klo 16!!!!??? Kysyin vielä varmuudeksi paljonko lie kello...vastaus 15.50!!!???

Kotonahan olin koko aika tiiraillu aikoja herätyskellosta ja seinällä olevasta digikellosta.

Voi perhana, miulla oli väärät ajat molemmissa mukana olevissa vekottimissa, esijuoksijassa ja älyttömässäni. No lipun sain ja kovan änkeemisen jälkee pääsin piiliin. Onneks ei ollu ku pikku reppu mukana. 

Piilissä mietin kuumeisesti mistä tuo vekottimien aikaero johtuu. Roplasin kaikki asetukset läpi, ja sitte tuli tuo perhanan VPN mieleen. No siellähän jökötti Suomi VPN:n paikkatietona. No pelkkä VPN:n sijainnin muuttamine ei riittänny, vaan sehän vaati älyttömästä virran uhkarohkeen katkasun. Sain kytkettyy koneen kuitenki taas langoille, ja aikaki oli muuttunnu nyt oikijaksi.

Esijuoksijassa jökötti edelleen väärä aika. Ois luullu, et seki korjaantuu kohilleen, ku tuo älytön ja esijuoksijahan miun tietojen mukaan elää jotaki yhteiselämää, eli sympijoosia, vai oliko ne jossaki bluu nimisessä tuutissa elämässä, en oo ihan varma tästäkään asiasta.

No roplasin, eli katkasin esijuoksijanki elämää ylläpitävän voiman vähäksi aikaa, ja tein takasinkytkennän. No sehän autto vaivaan, ja nyt molemmat aikaakin sivutuotteinaan näyttävät vekottimet on noilta kohin säädöissään.

Jos miul ois ollu mukana nyt kaks mekaanista kelloo, oli ne sitte minkälaisia tahansa, ranne-, herätys- tai esimerkiksi käkimallisia, oisin saannu ne todennäkösesti muutamassa sekunnissa näyttämään oikeeta aikaa. Nyt näillä nykyaikasilla vekottimilla aikaa mäni asian korjaamiseen pari tuntii. Kehitys kehittyy, mutta ei aina oikeeseen suuntaan kaikilta kanteilta.

XVII Carrera Villa de El Campello7.4.2023

Mukava oli kattoo taas runsaslukusta lähtöö.

Viettelin pääsiäisen pitkähkön perjantain aamupäivän seutuu pistäytymällä ystäväporukan kanssa El Campellossa, jossa oli kilvanjuoksentelua. Mie alottelin oman "juoksentelun" hiiviskelemällä vielä pimeeseen aikaan tuonne kolmen kilometrin päähän, josta sitte jatkettii tutulla porukalla kohti tunnin ajomatkan päässä oleilevaa El Campelloa.

Liikuntarajoitteiset on huomioitu Espanjan juoksukisoissa hyvin.

Ilma oli aika viilee, ja hiippailusessijon aikana Uunon mielessä käväs, että hanskat on melko mukava keksintö. Miullahan ei semmone keksintö tietenkää mukaan tullu, ja housujenki puntit oli vähän shortsahtavaa mallia, että hiki ei tullu aamuhiippaillussa.

Hannen Boodijumijuhla.

Hannen tyylinäyte matkan varrelta.

Pari kunniakierrosta tekastii ekaks ennenku löyty sopiva parkkeerauspaikka autolle. Kovasti on kaikki rantakaupungit täynnä etupäässä espanjalaisia Semana Santan viettäjiä, ja täälläki sama juoni.

Perille oli jo ennen meitä ehtinny Vetsku Vetoketju ja Marke. Torsaalin ku Hanne sai hajettuu, mäntii koko porukalla Kahviteriaan kahveille. Vetskulla oli hätä verryttelemää, mut Hannella ei ollu.

Vetskun juhlallisuuvet jumissa.

Vetskun väkevää menoa.

Sitte oli jo aika lähtee lähtöö kattelemaa juoksemattomankin jengin osan. Hanne juoksi kympin , Vetsku vitosen, ja muut ei sitäkään, vaan keskittyivät kattomiseen ja kuvien ottoon ja kannustelupuoleen.

Matkoinahan oli 5km ja 10km. Yhteislähtö, ja kymppi juostiin kahtena lenkkinä. Aurinko paisteli, tuulta vähän ja lämpö jossakin 12-15 °C:n lukemissa. Osallistujia oli tuhannen korvilla.

Lähtölaukaus kajahti, ja juoksumassa alko itteesä kiihyttämään lukusten tennarijen voimin matkavauhtiin. Myö sännättii ekaan maholliseen kuvanttopaikkaan, ja Vetsku kerittii noteerata, mut Hannee ei, vaikka oli meille huuvelluki juoksun lomassa.

Vanha veteraano Norberto täälläkin mukana jälleen, ilmeisesti kympin matkalla.

Ekat vitosen juoksijat ilmaantu reilun vartin päästä maaliin, ja kohta jo Vetskuki sieltä ilmaantu loppusuoralle kiihyttelemään. Loppuajan (21:01) perusteella oli viimekertanen maalisuoran lievä takakeno muuttunnu etukenoksi, koska aika parani 40s viimekerrasta. Sillä heltisi myös kolmas paikka Boodilla jumitteluun.

Hanne kirmasi myös kohta kympin juosseena maaliin, ja oli kovasti tyytyväinen tulokseensa (54:24). Sillä heltisi sarjansa voittopysti Boodilla jumittelussa.

Kohti autoja jo lompsutellaa.

Jumitteluseremonijoijen jälkee lähettii kaikki lompsimaa kohti autoja. Autot löyty, ja meijän autokunta vielä pistäyty kevennyksellä, ja churros kahveilla/kaakaoilla. Sitte kaahailtii kohti Torreviejaa. Uuno vietii ihan kotiportille, ettei vanhus kerkii eksyy ennen kotia pääsyy. Kiitos siintä! Ja suuret kiitokset koko meijän jengille mukavasta, vaikka vähän pitkähköstä perjantaipäivästä! Ja onnea Boodilla jumitelleille!

Uuno vielä suunnittelee muutaman kilsan pomppukenkätestiä, kun tää perjantai on niin pitkä.

Tuloslinkin laitan TÄHÄN.

Kenkätestausta

Hyvin "ilmavaa" on Uunon juoksu loivaan ylämäkeen näillä tennareilla.

Joopa, aamutuimaan auringon noustua lähin ottelemaan Olalle lupaamaani kuvaa, ja jopa videon pätkää uusilla tennareilla juoksustani. 

Sopiva, käyttämätön tienpätkähän löytyy tuosta 332:n toiselta puolelta, musiikkitalon alapuolelta. Portti musiikkitalolle päin on yleensä kiinni, joten tienpätkä on umpikuja päättyen siihen porttiin.

Kuvien kanssa mäni muutaman otoksen verran säätäessä, kun rillejä ei ollu matkassa, ja kirkkaassa auringonvalossa piti arpoo montako sekuntia ajastinaika on. No pari kuvaa tuli ilman Uunoo, mut kolmannella kerralla jo sattu Uunoki kuvaan, ja "ilmava" kuvahan siitä tulikin. Hyvällä "pomppuvaralla".

Joku vois ajatella kuvasta, et kääkkä on hypänny tasajalkaa vaan paikallaan ylös, mut se ei pijä paikkaansa. Kyllä kuva on juoksutilanteesta.

Tähän lopuksi koitan linkittää tuon videon pätkän myös.

Pomppukenkävideo

Natoo ja pomppukenkää

Tänää korkkasin uuvet kengät.

Hyvä, että saatii tuo Natoon lyöttäytymine tehtyy. Nyt ei sitte oo tuon V-niemen linnotustyölläkään niin akuuttia hätää, mutta otetta ei kuitenkaa herpaantumaan saa päästää.

Juhlapäivän kunniaksi siemastii myös ystäväporukan kesken kulholliset kuohuvaa juomaa.

Pomppukengät on poltellu Uunon silmiä tuossa näkösällä paikalla penkin päällä eilisestä lähtien. Illan suussa ko lähin basurapussin vientiin tömsterille, aattelin samalla vähä testata kenkiä ettei tuu ihan hukkareissuu muutaman kymmenen metrin päässä olevalle tömsteripaikalle, vaikka jalat oli kyl eilisestä aika väsyneet vielä.

Testi oli kyl melko metka ja mukava koettelemus. On ne tennarit kyl kehittynny ja paljon muutamassa vuuvessa tuon hiilikuitulevyn ja muotoilun ansiosta. Ja erityisesti tämmösille lähes joka paikasta moneen kertaan rispaantuneille, ylivuotisille ketaroille oli mainijo kokemus. Olis vähän niiko ois ollu tuliterät jousto-ominaisuuvet kintuissa.

Innolla oottelen huomista aamuu, ja niijen uuvestaa jalkoihin sujauttamista. Enkä niitä kenkiä aio säästellä pelkästään kilpakäyttöön, vaan juoksen niillä, jos yleensä pystyn, ja säästelen mielummin jalkojani. Asvalttijuoksuun on kyl mahottoman hyvät, luulisin.

Tienda Bikila, Elche. 73,73km.

Uuno ja Niken "pomppukenkä" Bikilan juoksukenkäliikkeessä. Kuva: Manolo.

Ola-kolleega sai Uunon höynäytettyy vielä investoimaa kilpajuoksutennareihin...heh...ihmeitä pitää tapahtuu, jos tää kyytiin jäänny pari ei oo Uunon viimene, ja ihme on myös se, jos niitä "torsaali rinnassa" joskus käytän tositoimissa. 

Senverta kyl Olalle lupasin, että jonkun kuvan tapasen lähetän muutaman päivän sisällä, jossa uuvet "kalossit" on miun jaloissa, ja yritän tehä jaloilla juoksuliikkeitä, tai niijen tapasia.

Todennäkösin vaihtoehto on se, että laitan ne mökille loppuiäkseni uunin pankolle kuivumaan muutaman läyttökerran jälkeen. 

Kyllähän miulla on vielä unelma, että ens syksynä voisin vielä nilkuttaa jonkun lyhkäsemmän pyrähyksen jossakin numerolappu rinnuksilla. 

En tiije johtuuko tää "intoilu" tuosta kortisoonikuurista, vai muusta latvan totaalisesta lahoomisesta, mut tänää hyökkäsin Kankeella aamutuimaan tuonne Elcheen, ja Bikilan kenkäkaupaan ostamaan pomppukenkiä. 

Elcheen ajelin tuosta Guardamarin ja La Marinan asutusalueen alapuolella olevaa kastelukanavan tietä. Siintä siirryin hiekkapätkälle suorinta tietä Elcheen. Perillä viilistelin tuota jokiuoman väärää puolta pitkin Bikilan suuntaan, ku aikaa oli paljon liikkeen siestan alkamiseen (klo14). Liikehän on saman aukion kulmalla, mistä tuo mualiman vanhin puolimaratonkin lähtee.

Pyörän laittelin "laittomaan" paikkaan säppiin liikennemerkkiin ihan liikkeen eteen, ja rojahin hikisenä sissään pieneen liikkeeseen. Kettää ei näkynny, mutta ko huutelin Holat ja Diakset, ni jo alakerran varastotiloista tuli mukava reilun 50 ikänen Manolo miuta jelppimää. Kysäsin aluks puhhuuko Manolo inglesiä. Sano että ei, ja sitte loppuaika vejeltii Uunoespanjalla ihan sujuvasti ilman isompia sönkkäyksiä.

Kokeilin kaikenmoista kalossija, ja yhet oli erityisen hyvät...heh...ja kalliit. Ne tarttu mukaan, ja paperikassi ja iso pahvilaatikko. No kaikki otin mukaa, mitkä "settiin" kuulu, maksoin laskun ja lähin ulos kiinnittelemää ostoksiani Kankeen etukorin korokkeeksi. Korkee oli kuletus, mut hyvin pysty vielä rattia kääntelemää  ja polkemaanki. 

Sitte alko takasin polkemine, hyytyvällä vauhilla. Nyt mänin tuolta Fulgencion kautta, ku ei se ylämäkihiekkapätkä kiinnostannu yhtää. Kaikki muuki alko aina vähemmän ja vähemmän kiinnostaa, mitä lähemmäksi Torreviejaa saavuin.

Persukset oli kyl jo aika "kuumassa" kunnossa loppukilsoilla, ja piti kevennellä vähän päästä, nousemalla polkimille ja nostamalla takamus irti satulasta.

Yks kuva tuolta Elchen "kanjonin" toiselta puolelta. 

No nyt kuitenki hengissä (nippanappa) mörskällä, ja unihan ei nyt silmää tuu millään...joten jatkan valvomistani.

Pellet ja Bellett

Kuva on tuosta miulle kovin mukavan näkösestä paikasta La Matan Lagunan portilta kivenheiton päästä, jossa tänäänkin aamuauringossa pysähyin yhen kuvan ja "vaarivideon" verran.

Miuta kovasti tänää kiinnosti tuo Suomen Otaniin (=Nato suomeksi) lyöttäytymine ja Turkin mahollinen äänestys Suomen lyöttäytymisestä mahollisesti jo tänää. Ei tullu tännääkää lasta, eikä p.... hommasta, mikä ei mikkää yllätys tainnu kellekkää olla. Kello jo rallattelee reilusti yli Uunon hetekoimisajan, ja oottelemaa en mokomaa pelleilyy rupija.

No kyllä miuta kiinnosti tänää moni muukin homma, ja vaiheeseen jäi vielä souvit. Aamulla kiinnosti lenkille lähtö ja sain hilattu itteni liikenteeseen jo heti yheksän jälkee. Ilma ei vielä ollu kerinny siihen ennustettuun +27°C:een vielä nousta. Hyvä oli hipsutella Quironin saluunan kupeesta luonnonpuiston aijan portista sissää ja nautiskella auringosta pitkät vermeet päällä, ku tuo pillerien nakkelu nieluelimeen on vielä kesken pahasti.

Luonnonpuiston pöytäpaikan läheisyyvessä oli jonkun alakoulun juoksukilpailut mäneillään. Siinä oli satakunta n. 10 vuotiasta tyttöö ja poikaa opettajineen juoksentelemassa kilpaa. Mie kävelin siintä ohitte urheilukamppeissa Espanjan Orihuelan Tragamillasin pusero päällä, ja yks oppilaista tuli liki ja kysy, että mikä on siun suosikki pelaajanumero. Mie kysäsin, että jalkapalloo varmaan meinaat...heh vastaus oli...joo.

No miulle kysymys tuli yllättäin, ja päässä vilisti muutama jalkaplloilija, jotka täällä on palloo potkuttannu, ja Uunon suosikit on kyl Luka Modric, joka on kroatialaine, pellaa Real Madridissa, ja ehkä Messi, joka pelas Barcelonassa, ja on argentiinalainen. No enhä mie niijen pelinumeroita tietenkää tienny, enkä siinä innokkaalle pikkupojalle ruvennu mielenpahottajaksi ja tölvässy ulomaaneläjien nimijäkään siihe. Yks nimi, joka mieleen tuli, mut ei Uunon suosikkilistalle kuulu on tietysti Ronalto. Sehän pelas kyl Realissa, mut raha kiinnosti vanhaa miestä enempi ku mikkää muu, ja piti sen takija siirtää kirjasa öljyseilkijen peluutettavaksi. Eikä sekää espanjalaine oo.

Pojalle sanoin siinä kuitenkii jotenki sillee, että ku Suomi on vähä huonompi jalkapallossa ko Espanja, ni en oo kovin perillä tuosta, ja miuta kiinnostaa nyt tuo juoksu enempi, ni en oikeen kysymyksee voi vastata. Koko tilannetta seurannu seurakunta remahti nauruu, ja Uuno jatko hyvillä mielin muutaman sata metrii juoksenteluu.

Luonnonpuiston portilla toppasin, ku siinä oli pari espanjalaista yrittämässä selvittää espanjan kielellä saksalaiselle, miten päästää kiertämää maastopyörällä La Laguna de Torrevieja. Ei tainnu oikee onnistuu selvitys, ku ne viittilöi miut paikalle. Saksalaineha puhu englantia, ja mie selostin mite pääsee Lagunan kiertämää.

Siintä jatkoin La Matan Lagunan täyttö-"joelle", ja sen ylimenvälle sillalle, josta ei nyt yli pääse ku on remontissa. Edellen jatkoin LaMatan liikenneympyrään. Siinä tuli vastaa pari liikenneympyrän vahtia, jotka alottivat työvuoronsa, ku päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Sadepävinä liikenneympyröitä ei tarvi vahtii. Sillon ne pysyy ilmeisesti paikallan vahtimatta?

Sitte pirruutin kolleegalle ja kyselin kuulumisia, ja nilkutin vanhan kämpän likeeltä mörskälle. Laittelin pyykit koneeseen, tein jelppihommia useamman tunnin. Pyykit nyörille, ja makaryynilootan valmistukseen. Uuniin ja heti nälkäsenä lapijoimaa vattanahkan alle.

Sitte taas Pelle- ja Bellettihommiin. Uonon Unkarin ja Turkin arvostus on kyl lasehtinnu entisestä ripahuksen. Ei se nyt missää tapissa oo ollu ennekää. Unkarissa en oo käynny ko kerran, Nyireguhazan veteraanojen EM-kisoissa. Vuotta en muista, mutta meininki oli vähän itäplokkimainen ainaki sillon.

Turkissa oo käynny monta kertaa, ja tuskasin retki oli parikytävuotta siiten ko olin Kreikassa opiskelemassa vuorotteluvapaalla. Sillon käytii "nöösipoikien" kanssa Serresistä junalla Istanbulissa. Kyl se reissu opetti Uunolle ainakin sen, että Turkki ei oo eurooppalainen valtio, eikä tuo Ärdokanin ja muijen toiminta Suomen Natoäänestyksessä oo Uunon mieltä, eikä pidettä muuksi muuttannu.

Toinenki vähän töitä reissun jälkeenki teettänny reissu oli muistaakseni Antalyaan, ja siellä juostu maratonin juoksukisa. En muista juoksinko ite, mutta kolleega Ola ainakin juoksi ja Rouva-Uuno kanssa. Onkelma ei ehkä turkkilaisista johtunnu, mutta kakka siitä retkestä jäi suuhu maistumaa pitkäksi aikaa, ku koronaa ei sillo vielä oltu keksitty. Se ois kakan maun vienny kyl hetkessä, ja tuonnu ehkä meijän haluamat palkintorahat ripijämmi kotitileille.

Otsikossa mainittu Belletti oli hyvä auto, jonka Isuzu aikoinaan valmisti, verrattuna muihin aikalaisiin rotiskoihin.

Siinäpä sitä oli askaretta tälle päivälle kerrakseen, ja vähä mäni ylitöiksikin. Huomenna jatkuu, jos ei kukaan päätösvaltasempi muuta vaadi enne sitä. "Öitä mo", niinko Uunon lähipiirissä toivotetaa ko hetekoimaa ruvetaa.

No just tuli hetki sitte jostaki uutine, että Turkki on äänestänny Suomen Otaniin. Onnittelut meille kaikille Suomalaisille! Nyt ei ennää olla iteksee. Ja nyt unta palloo ja ripijästi. Mänee muute kohta jo aamukahvin keittelyksi, ja sillo peli on pelattu huomisen suhteen ja esissä leppuutuspäivä.

VII Carrera Popular Jacarilla 5k 10k. 26.3.2023

Juoksijajoukkion karsinointivaihe.

Vesa oli ystävällisesti pyytänny Uuno-poikaa kattomaan Jacarillan kisaa. Olisin yritelly kyllä kisapaikalle Kankeella ja lähtenny jo aamutuimaan liikenteeseen sytkyttelemään tuonne suuntaan. No helpompi Uunolle tää vaihtoehto.

Vartin yli kaheksan lähettii mörskältä Litlin takanta liikenteeseen. Aurinkohan oli jo noussu ja läheisen teollisuusalueen diskojytinäki just loppunnu. Nuoriso jaksaa. 

Oltii reiluu tuntia ennen lähtöö Jacarillassa, ja auton parkkeeraus ei tuottannu ongelmaa. Torsaalienjakopaikallakaan ei vielä tungosta ollu, ja alkutoimet ja juoksijan polsa ja muu alkutoiminta saatii helposti setvittyy.

Torsaalijonossa...

Vanha sotaratsu Norberto oli taaskin paikalla, niinko lähes aina. Rodillat, Caderat ja Agileeran jänteet siinä käytii läpi, ja todettii, että se perhanan vanhuus on pääsyy raihnasuuteen ja aina hidastuvaan hiippailuun.

Kelihän oli kuivan kuumakka,+25°C varjossa, ja auringossa vielä enempi. Tuuli oli aisoissa, eikä sadetta näkynny missään, vaan polla paahto lähes pilvettömältä taivaalta polttavasti. Matkoinahan oli joko 5km tai 10km, ja lähtö yhteislähtönä. Kymppi juostiin kahtena lenkkinä maaliviiva kertaalleen ohittaen puolivälissä. Ajanottovirma oli Chiplevante. Viimene juoksusarja oli 65, johon sarjaan ois päässy satavuotisetkin. Kattelin lähtölistoista, että vitosella oli n. 550 juoksijaa, ja kympillä n.350. Kuuluttaja kuulutti yli 800 lähtökuulutuksessa.

Poika varjoisella lähtökujalla.

Kipastii ennen Vesan  verryttelyy paikalliseen kahviteriaan kisakahveille. Vesa otti "soolon" ja mie "konletsen". Teria oli ihan täynnä juoksevia ihmisiä, ja yks Uuno siihe vielä päälle.

Vähäsen aikaa kateltii ihmismassojen kasaantumista paikalle, ja kohta Vesa lähti verryttelemään ja valmistautumaan hikiseen urakkaansa. Mie käppäilin kisa-aluveella tappiomieliala päällä, niskat kyömyssä ja muutenki suupielet ja tennarit vinossa. 

Hilpijä CorreBirrasin olutjuoksujoukkue.

CorreBirrasin juoksijajoukkio otti joukkuekuvaa, ja palkkasivat miut edullisesti ilmasiks räpsimään kuvia, ni pääs kaikki kuvaan mukaan. Niillä ei tässäkään kisassa juoksu ollu pääasia, vaan mukava riehakas ilakointi, ja johan tuo seuran nimikin siihen suuntaan myös viittaa.

Kuuma oli ootellessa.

Sitte jo koitti lähtöhetki, ja juoksijoita patisteltii kovenevalla äänenpainolla lähtökarsinaan. Vesa vallotti lähes piikkipaikan läheltä maaliviivaa.

Tykit tykitti kiiltopaperia tonnitolkulla ilmaan, ja monen tonnin painonen juoksijamassa lähti rivakasti liikkeelle. 

Vitosen voittajan ( Jose Perez Torres) maaliin tulo.

Reilun varttitunnin päästä jo vitosen juoksijoita alko tulla maaliin. Sieltä kirmasi Vesakin vitosen viisaampana ja vähän väsyttiki. Uuno töllisteli vitosta tyhmempänä aijan väärällä puolella kortisoonilla kyllästetty nahka ja paksu pusero hijestä märkänä.

Vesan maalilaukka.

Vesku aijan oikialla puolella, Uuno väärällä puolella (ei kuvassa).

Sitte käytii kattomassa tulostaululta tuloksia. Ei ollu vielä tullu, mutta kohta tuli. Vesa joutu nyt yli-ikäsenä kirmaamaan nuorison sarjassa, ja oli sijalla 8. M55 sarjassa, matkana 5km.

Siintä sitte pikku hiljaa hiiviskeltii autolle ja kohti Torreviejaa ja uusia vaikeuksia....heh. Kiitokset Vesalle mainijosta seurasta ja kyyvistä, ja onnittelut kisasta.

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.

Terremoto herätti...hui.

Meinas hetkauttaa hetekalta lattijalle, ko Terremoto murahti just ku oli jo sikiässä unessa. Voimakkuus oli 3,4 Richteriä, ja kelloaika 23:48 (Local time). 

No nyt se heitti vissii valvontakoneiston päälle, eikä se huomiselle hyvää seuraa.

Huomennahan pitäs kipasta Q-saluunassa nahkaa näyttämässä. Näyttää siltä, että ei tuu pantterintuurausbisneksistäkää mittää, ku nuo kortisoonipastillit ja -vaksit ei plänttejä tummemmaksi ainakaan saa, vaan niillä näkyy olevan pläntteihin päinvastane vaikutus. Kohtahan ne näyttää häviävän käsiin koko hyvät pläntit...

Mie taijan keitellä kahvit, ja katella mitä se runko ja pläntit siitä tuumaa. Mie tuumaan nyt kyl sitä, että huomenna oon ainaki silmät ristissä Q-saluunassa, ja ehkä jalatkin?

Laitan tähä vielä yhen kuvan iltapäivän pyöräretkeltä keskustan hulinoissa. Aamupäivälläki oli hikiliikuntaa reilun 11km:n verran.

Pantterin tuuraaja

Alkaa pikkuhiljaa käymää työstä tää Uunon pantterintuuraajan homma. Nyt on saannu kuitenkii oman nahkan kehiteltyy lähes pantterin nahkaa vastaavaksi. No seuraava rojekti liittyy noihin plänttijen väritykseen. Se ei vielä vastaa pantterin nahkassa olevia plänttejä. Tummemmiksi pitäs saaha pläntit vielä ja paljon. Nythän ne on vasta ruskianpunasia, ja pantterilla pläntit on lähes mustia. Eikä näillä plänttijen väreillä oo ollu vielä mahollista kysellä lähistön elukkatarhoista pantterintuurauspaikkaakaan.

Jotkuuhan on turvautunnu tässä pantterintuuraushommassa myös tatuointiin, mutta Uuno kannattaa ilman muuta luonnonmukasempia konsteja. 

Kovastihan tuo Uunon nahkan muuttuminen on kiinnostannu Quironin saluunan asiantuntijoitaki, ja siellä on rampattu tiuhaan. Osa ramppauskäynneistä on myös liittynny Uunon muille antamaan konsultaatioapuun.

Nyt näyttää vähän siltä, että Suomen päässä Sekuritas- komppanian (Compañia de Seguros) maksukyky tai -halu alkaa hiipumaan. Vakavaraisia yksiköitähän nää suomalaiset Sekuritas- komppaniat kyllä pitäs olla, ku sinne Uunoki on useita kymppitonneja syytänny roposiaan elonsa eri vaiheissa. Tietysti ainahan on mahollista, kun rahasta on kyse, että mänee sekalle omat rahat ja vieraat rahat, ja ne holvit, missä Uunonki pennoset pitäs olla, ammottaavat tyhjillään.  

Saluunan asiantuntijat oli sitä mieltä, että pläntit saahaa oikijan värisiksi kortisoonipastilleilla ja -vaksilla (pastillas de cortisona, crema de cortisona). No niitä oon alkannu mättämää suoliston täytteeksi eilisestä lähtien. Saa nähä mite kääkän käypi tässä plänttijen värin muuttamisessa?

Vähä tuskasa homma on nyt tää kortisoonijuttu, ku kelit on kuumentunnu, eikä Uunon kärsi nyt aurinkoo saaha vaksattuun nahkaan yhtään, vaan pitää painella pitkähihanen pomppa päällä kaiken aikaa pilvettömän taivaankaaren alla, ja välillä on hikikii.

Aamu ja aamupäivä oli kyl tänää melko mukava, kun kattelin Saluunalle mänevällä sillalla tuonne Orihuelan vieressä olevan "kamelinkyttyrävuoren" suuntaan auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta....pulukopeilla huikkasin "Hyvät Päivät" pappaköörille, ja muutaman kilsan jopa juoksinkin pätkissä. Eile oli kyl vieteristä veto tykkenään kateissa. 

Uuno jatkeskelee täällä nahkansa plänttien värjäystä, pyykinpesun ja pyöräilyn merkeissä. 

50. Media Maraton Internacional de Elche. 12.3.2023

Viistuhatpäisen joukkion alkukiihytys.

Tän mörskän asukeilla oli tänään vuorossa Elchen puolimaratonilla käväsy. Oltii nyt koko kämpän asujaimisto katsomon puolella. Olahan ei enää yrityksestä huolimatta päässy enää täyteen puukattuun maaliman vanhimpaan puolimaratonen kisaan. Jänkhälle paluuta ajatellen saatto olla hyväki asia? 

Ilmastojan oli Iberian tällä reunalla nyt muuttunnu kesäsen helteiseksi, ja samanlaista ilmaa piisas aamusta iltaan. Mittari jökötteli 25°C:n lukemissa koko päivän. Tuttu auto ja jengi haki meijät tuosta kotinurkalta kaheksan maissa. Siintä ripijällä tahilla Elchen pelipaikoille kytistelemää kisan lähtöö.

Hannen palkintojen jako.

Sopivaa parkkipaikkaa ei löytynny pienen kieputtelunkaan jälkeen, ja Jore nakkasi kyytiläiset ulos ja jatko yksinää parkkipaikan etiskelyä. Myö etiskeltii lähtöaluetta hetkonen ku nuo kaikki kujat on ihan samannäkösiä ja kaikki kujat ei ainakaan lähtöpaikalle tuntunnu vievän...heh...kysymälläkään...no ehkä niitä kaikkia pitkin Roomaan ois kuitenki saattannu päästä?

Hannen palkinnot.

Porukkaa alko "pelipaikalle" kasaantua pikku hiljaa, ja kohta oli joka paikassa hirvee hyörintä ja metakka, joka vaan ylty ku lähemmäs lähtöö tultiin. Lähtölaukausksestahan tässä tapauksessa ei voija puhuu, vaan lähtö tykityksestä. Pelipaikan tuntumaan oli raijattu varmaan kaikki lähiseutujen tykit ja kanuunat millä jonkunmoisen pamahuksen saapi tuotettua ja jolla voi ilmaan ampuu kiiltopaperisälää ja raketteja.

Lähtökarsinat ja jalkakäytävät pullisteli täynnä väkiä ja sitte alko tykitys. Ilotulitteita, ruudinkäryä ja kiiltopaperia oli ilma sakijana kun karsinoihi ahetut juoksijamassat lähti liikenteeseen. Enste oli lähtenny liikkeelle pyörätuolikelaajat ja muut avustajaa tarviivat juoksijat. 

Hanne, Suomen lippu ja peukalo.

Ola mäni ottamaa lähtökuvan sillan suuntaan ja mie jäin lähemmäs lähtöaluvetta. Jorma ja Melinda jäi maalialueen paikkeille, josta oli lyhyt matka parin kilsan kohille. Hannehan juoksi, ja toisen autokunnan Väänänen. Petriltä jäi kisa täl kertaa väliin pikku vaivan takia.

Väänänen reilun 7km:n kohilla.

Lähön jälkee miun ois pitänny keritä tuonne parin kilsan paikkeille katsastamaa kisan kulkuu, mut mie olin lähtösuoran väärällä puolella, ja aikaa tärväänty siihen ku ootteli, että koko juoksumato oli kaikkine häntineen ohittannu Uunopaikan. Enhän mie sinne kerinny ajoissa ja vähän ajan kuluttuu lähin lompsahtelemaa maalipaikkaa kohti. Siintähän mato vielä kertaalleen ohitti maalin kun se oli kulkennu reilut 7km.

Hannen ja Väänäsen sieltä kyl kerkisin vilahukselta nähä. No välillä siirryttii Joren ja Melindan kanssa vähän viileempään puistikkoon istuskelemaan ku helle paahto kovalla voimalla. 

Olli ja Elchen daami.

Uunon oli vähä pakko pijellä pitkähihasta ja liijan lämmintä puseroo päällä, ku tuota nahkan lankkausta nyt on piisannu tuon nahkatauvin takia tarpeeksi, eikä tuo aurinkorasva tauville liene hyväksi, eikä myös varmaan sekään, että ois nahkan vielä karrelle käristelly kuumassa auringonpaisteessa kaikkien ylimäärästen plänttijen ja näppylöijen lisäksi. Sortsit oli kyl mainio valinta housuiksi tänään.

Sitte mäntii loppusuoran alkupäähän oottelemaa Hannee maalii tulevaksi. Sieltähän Hanne jo kiihytteli ja sieppasi Suomen lipun kyytiin ja paineli maaliin.

Melinda ja Jore viilennyksellä puistossa.

Miesten kisan voitti Ben Connor ajalla 1:05:09 ja naisten sarjan Siham Hilali ajalla 1:17:27.

Hannen aikahan oli vähän päälle parin tunnin, mikä oli hellekeli huomijoijen hyvä tulos. Sillä heltisi voitto omassa sarjassaan. Väänänenki oli juossu helteessä ajan 1.37 ja rapijat, joka oli hyvä aika. Onnittelut!

Sitte ooteltii Hannen pyttyseremonijat loppuun, ja mäntii Olan tarjoomille "lähtö"-kahveille ja limsoille. Kun keli oli niin kuivan rapsakka, ni vaihettii kahvit kohviin, joijen voimin sitte jarruteltii Torreviejan kotikylille. Kiitos taas kaikille mukavasta päivästä Elchen kisahulinoissa!

Iso Espanjan lippu.

Olahan joutuu kohta pakittelemaa lumitöihin, ja mie jään vielä hetkeksi kärvistelemää mörskälle.

Media Maratón y 11K Ciudad de Cartagena. 5.3.2023.

 

Ola ykkösenä. Onnittelut ykköspaikasta!

Meillä tuli ehkä elämän yks vaihe päätepisteeseen eilen. Kävästiin tuolla Cartagenassa puolimaratonilla. Oliko jo Olanki viimenen kisa Iberian mantereella? Uunon viimenen on jo saattannu olla ja männä jo aikasemmin?Kämppis Ola juoksi, ja mie vaan muuten kulutin täällä hyvin kehittyneitä poskilihaksija ja muutaman kilometrin verran tennarijen pohjia.

Oltii ennakkoo sovittu, et Joren ja Hannen kyyvillä männää pelipaikoille, mut tuli suunnitelmiin este ja muutos viime metreillä eikä alkuperäne suunnitelma toteutunnu. Onneks sitte Petri, Sari ja Jarmo meijät pelasti Olan väläyttämältä viimeseltä hätävarakyyviltä, mikä ois ollu pirssikyyti.

Meijän joukkue vasemmalta Jarmo, Petri ja Ola.

Pienenpienen ylimäärälenkin kautta päästii hyvin kisapaikalle, jossa oli tapahtuman suuruuteen nähden hyvin parkkitilaakin, mikä on ainanen ongelma monissa kisapaikoissa.

Lähtö.

Torsaalijonoki löyty sitte hallivisiitin jälkee suht helposti laajalta kisa-alueelta, ja palattii sitte autolle. Juoksijat Ola, Petri ja Jarmo lähti verryttelemää ja huolto-osasto jäi autolle oottelemaa. Petri juoksi kympin ja Jarmo ja Ola puolimaran.

M70 10km poodijumiukot.

Kovasti oli jengiä lähössä, joka oli yhteislähtö molemmille matkoille. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton, mikä lupaili juoksijoille hulppijaa juoksukeliä. Lämpöö vajaat 15°C. Reitti viipotti ristiin rastiin kaupungilla.

Norberto vaimoineen ja Ola

Ennen kisaa oli kaikenmoista muuta oheisohjelmaa, ja moottoripyöräkerhon ohipärisyttelyykään ei oltu unohettu tästä kisasta.

Ola Uuno ja huurteiset.

Lähtö oli normaalin äänekäs. Siintä huolto-osasto siirty parin kilsan päähän kattomaan kympin juoksijoita Suomenlipun varjossa. No Petri sieltä toisella yrityksellä saatii noukituu, ja Norberto myös Uunonki linssille. Tuosta ainoosta mahollisesta paikasta ei ennen kympin juoksijoita ollu mahollista maaliin tuloo ehtii kattomaan...eikä myökään ehitty.

Huolto-osaston Suomenlippuvastaava Sari valmistautuu liputukseen ja ohimarssiin.

No puolikaaan maaliintuloo kyl kerittii kattomaa. Miullahan oli myös Olan kassi säilytyksessä, ja olin sen luvannu luovutella Olalle juoksun jälkeisen "karsinoinnin" päätteeksi. Jarmon ja Olan maaliintulon sain linssillekin ku kovasti kytistelin tungoksessa yhen ilmasen jarrujuoman voimin.

Sieltä tuli sitte kohta Olaki maaliin. Olalta oli lähössä aikaa palannu yli puol minuuttia lähtötungoksessa kävelyyn, ennenku pääs lähtöputken kohille nettoaikaa mittaamaan.

Kovasti oli kisa vienny voimia ja karsinoinnin jälkee Ola tovin leppuutti jäseniä nurmikolla. Kyllä myö sitte kohta jo huurteiset nokkien alla ruvettii kattelemaa tuloksia, jotka netistä meille ystävällisesti etti Norberton engelsmanniystävä.

Olan maalikuva.

Ola oli oman sarjansa voittannu ehkä jo viimesessä Espanjan kisassaan. Petrin enkä Jarmonkaan tuloksia vielä tiije, mutta kyllähän ne tuolta kisasivulta löytyy nekin. Jarmo oli kyl ihan tyytyväinen nytkin hyvin kulkeneeseen juoksuun. Petri kanssa, ja oli lähtenny pienen vaivan takia kuulostellen kisaan mukaan.

Jarmo maalissa.

Kämpillähän myös sitte heti ekaks keitettii jälkiruokakisakahvit ja ryysteltii tassit tyhjiksi Magdaleenojen kanssa. Kohta sitte pärähytettii pannulle läskit, jotka tarjoiltii perinteitä noudattaen riisihetekan päälle aseteltuina. Tomaatin, kurkun ja kaalinkerän anaessa annokseen lisäväriä. Päälle sitte vielä yhet tikulliset jäätelöö.

Petri jossakin 8km:n kohilla.

Kiitoksia mukana olleille mukavasta sunnuntaipäivästä Cartagenan mainioissa kisahulinoissa toivottelee Uuno...heh...ja voivottelee tätä valvomisen ihanuutta kello 3:13.

Lääkityskin pitäs olla kohillaan ja aikasempina öinä antiseptinen, pikkiriikkinen histamiinipilleri on nukuttannu kovasti, paitsi yhtenä aikasempana yönä, ja tänäyönä myös uni ei taho päässä pysyy näköjään ees tuon pillerinkään ansiosta.

Iltapävänkakkara

Tänää sateli muutaman tipan verran, ja oli vähäse peesailtava liikuntaan ryhtymistä. Uunolla on muutenki melko pitkä tuo valmistautumisaika, johon saattaa oma vaikutuksensa olla Uunon luontaisella velttouvella.

Sain kuitenki vihdoin itteni liikkeelle heti vesitippojen jälkeen. Päivän tarketit, vai oliko ne parketit? En muista tässä kielten sekamelskassa, mut tuo parketti tuntuu äkkiseltää suomalaisemmalta sanalta, ja käytän sitä. Nii ne parketit oli seuraavat: Suunnitelma oli ekaks tuonne Quironin sillan yli ja siitä luonnonpuiston reunaa La Siestaan. Toka parketti oli se, että tutustun ainakin kahteen kasviin vähän lähemmin, ja kolmas parketti oli se, että pysähyn sitte tän sessijon ekalle oluvelle ku janottamaan alkaa tarpeeksi.

Kämpiltä siintä sihtailin ekaks sinne Quironin sillalle pilvipoutasessa ulkoilmanalassa. Polvee vähän jurmotti, mikä piti Uunon irti juoksuaskelista, mutta muuten meno ja olo oli mukavaa ja raikasta. Kun pääsin ekaan La Siestan kortteliin törmäsin heti yhteen keltaseen kasviin. Kasvin suomenkielinen nimi on Iltapäivänkakkara. Espanjaksi La Tarde Caccarosa Amarillo.

Iltapäivänkakkara- La Tarde Caccarosa Amarillo

Kasvi muistuttaa kovasti suomalaista Päivänkakkaraa, mutta on väriltään kokonaan keltanen. Täänhä joku kielinero tietysti jo huomaa espanjankielisestä nimestäkii.

Kasvi sekoitetaan kyllä helposti Aamupäivänkakkaraan, jonka espanjankielinen nimi on Caccarosa Mañana Marron. Sehän on kuitenkin väriltään ruskea, ja kasvupaikaltaan paljon vaatimattomapi kuin Iltapäivänkakkara. Monasti Aamupäivänkakkaran löytää kasvamasta vaikkapa pelkältä asvalttipinnalta, ja sitä kerätään nykyään innokkaammin kuin aiemmin. Sitävastoin Iltapäivänkkakara lienee rauhoitettu, enkä oo huomannu, että kukaan sitä kasvia olis keränny.

Aamupäivänkakkara- Caccarosa Mañana Marron

Yks juttu tuossa Caccarosa Marronin keräilyssä muovipussiin kyl vähä ihmetyttää. Miks jotku vaivautuu sitä keräämään, ja jättäävät sitte sen pussin millon mihinki paikkaan, ja yleensä niillä on aina koira matkassa...no ehkä tuoki joskus Uunolle selvijää?

Pari ekaa parkettia suorittaneena jatkoin vielä lompsimistani eteenpäin Chapparalliin saakka. Ei vielä tarpeeksi janottannu, ja päätin siintä jatkaa matkaa kohti Carrefourin ostoskeskusta. Sinne ku sain itteni läpsyteltyy, oli jo päällä melkone jano ja kahveteria miut imas sissäänsä.

Siinä männessä pijin itelleni ja omassa päässä arpajaiset...ja arvuuttelin, että Kanja vai Tankke...heh, ja kuinka ollakkaan tuo parin Kanjan vetone Tankke vei voiton, ja tilasin rutikuivan nenäni alle ison Tankillisen kylmää jarruttelujuomaa. 

Tankillinen jarrujuomaa

Sen hiissasin aurinkoiseen pöytään, ja silpasin rätin pois päästäni, ja annoin auringon lämmittää mukavasti ottalohkoo, kaljuu ja liuhulettijäni. Mietiskelin siinä yhen tankillisen verran mukavia asioita, ja jatkoin suupielet märkinä reilun parin kilsan loppuvetoa kämpille. Siellä suoritettiin vahdinvaihto, Ola oli just lähössä toiselle lenkilleen, ja mie nakkasin jämäkahvit kurkkuihin ja heittäyvyin hetekalle kaikki kolme parkettia tehtynä.