Guardamarin iltahuki

Joululoman viimosen työpäivän aamu.

Vähän haikijalla mielellä lähti viimeselle työpäivälle ennen joululomaa. No mukava on kyllä lomaillakin kun pääsee näkemään sukulaiset ja tutut. Eilen illalla piti paahtaa ylitöissä hikipäässä Guardamarissa pitkälle iltamyöhään. 

Miehän olin ekaa kertaa löysihommissa itsenäisyyspäivänä Guardamarissa. Mukava visiitti oli kyllä kertakaikkijaan tuo retki. Työvuorot on loppunnu kaikkina aikasempina vuosina ennen tuota Guardamarin iltahukia, mutta nyt sain senkin koettua.

Senverta vyysisesti "kovvoo hommoo" on tuossa iltahukissa, että piti vähäse verrytellä lihaksisto vetreeksi Guardamarin palmupuistossa. Retonkeja piti myös ruveta vähentelemään työvuoron vaatimaan oletettuun retonkitarvetasoon. Jätin kuitenki uuven eväskassista löytyneen rätin päähäni hineeksi. Sille on kyl käyttöö joululomallakin pipojen ja karvareuhkien alimmaisena kertana.

Huki ei kyl hyvin alkannu, ku kaikki sähköt mäni poikki just vuoron alussa, ja tuli säkkipimijää, ja Uunohan siintä hätäänty hirvijästi. Toiset toppuutteli hätääntynyttä Uunoo, ja sano, et tää on jokakertane homma. Ei hätää.

Sitte päästii jo alottamaa työhuki. Hirvee oli ryske ja rytinä. Tykit ja muu soittokunta vingutti kaikkia mahollisia äänipelejä, ja ukkoo, akkaa, kättä ja jalkaa oli ilma ihan sakijana, savusta, metakasta ja muusta moskasta puhumattakaan. 

Työhukin alutus (5;19) onnistu nyt Uunolta paremmin ku edellisellä kerralla ainakin kellon mukaan, vaikka vähän muuta epäiltiinkin porukalla hukin jälkeen. (5:19/4:54/5:20/5:14/5:12/5:09/5:17). Tuo toinen kilsa oli kyl vähä ripijä näin jälkikäteen ajateltuna, ja siltä se kyl tuntuki. Aloteltii huki Petrin kanssa samalta työskentelypisteeltä. Petri sano, että Uuno paineli näkymättömiin lähössä....no jossaki vaiheessa ennen hukin loppua Petri oli tehnny Uunolle saman tempun ku sai työn suoritettuu loppuun ennen Uunoo.

Guardamarin Mariano oli myös mukana täälläkin. Tehtii suunnillee yhtä hitaalla tahilla töitä, mut jossaki ennen puoltaväliä Marianon tahti vähä kiivastu ja Uuno jäi jalkoihin. No loppuosalla Marianolle tuli ilmaisesti pohjeramppi ja Uunon tahti pysy suunnilleen yhtä hitaana.

Kiitos kaikille työkavereille mukavasta viimesestä työhukista! Oli kertakaikkisen lystikästä!

Tätä ku nypläilen valmiiksi ja kattelen ulos lentoveneen ikkunasta mitä sieltä näkyy...onko pilviä, jäätä vai lunta, vaiko niitä kaikkia...hyi. Pitää ruveta latomaa lisää retonkikertoja, mietiskelee Uuno.

Lappu- ja retonki vähennys

Työteliäs oli päivä, ja mukava oli taas aamulla ylös nousta ja vejellä räppänät ja sermit ylös, sekä todeta, että aurinko siellä paistelee pilvettömältä taivaalta.

Aamupäivä mäni lumilapijon käyttöö valmistellessa, ja tiskihommissa, mut iltapäivällä jo pääsin tuoho vapaa-ajanki viettoon. Tarkotus oli yrittää juosta yhtäsoittoo 7,2km:n matka.

Alottelin sessijon 2,5km:n mittasella kävelyllä tuonne La Matan liikenneympyrän taakse. Siintä sitte kirmasin yli Suolajärven purkuojan Peltomarkkinoijen pitopaikkaan. Siellä käännähin takasin, ja toppasin tasan mittarilukemaan 7,2km. Keli oli juoksusouviin ihanteellinen, aurinkoinen, ja seinäpito pomppukenkien pohjissa kuivalla äsfaltilla. Vastatuuli vähän hillitsi menomatkaa.

Jokuhan tuossa Uunon kehossa tuntuu kyl mättävän, kun yhtäjaksonen hitaastikin yritetty juoksu tuntuu ylivoimaselta ja vaikijalta tehtävältä. Kestävyysharjottelun puute? Vanhuus? Vai joku muu? Siinä Uunon ehotukset mahollisista syistä tähän veikeuteen. 

Esijuoksija ehotti harjotusvaikutukseksi 4,5, ja maksimisykealueella (5) olin 78% koko reilun 40 minuutin ajasta, vaikka tarkotus oli vaan pysyä juoksun tapasessa liikkeessä tuo 7,2km:n matka! Kesisyke 138 täräystä/minuutti. Keskitahti 5:38min/km.

Saa nähä mihin vauhtiyritykseen päädyn tän perusteella tuolla Guardamarissa? Siinähn pitää yrittää huomijoija nuo lappu- ja retonkivähennykset, kun yrittää ajatella optimivauhtiaan siellä. Lappuvähennyshän tulee siitä kun numerolappu isketään rintaan, ja retonkivähennys siitä, kun kisavarustuksena retonkeja on vähempi ruumiin päällä, kun tällä lenkillä oli.

No sitte laiton resonanssikattilaan loput jääkaapissa olevat 2 porkkanaa kiehumaan, ja Vacuno-jauhelihat ja sipulit pannulle tirisemään. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ym. , tomaattimurskaa ja ketsuppia ja Thaimaalaista sweet chili soossia perään, ja lopuksi vielä pakastevihanneksia pakkasesta. Tuli kyl Uunon suun mukasta jälleen kerran. 

Nyttehä tunti on vierähtänny Olan miulle lahjottamat kuulokkeet korvilla, ja kaikenmoista musiikkia oon kuunnellu. Pääasiassa Fleetwood Macciä ja Nirvanaa...erityisesti tuo vanha David Bowien (josta en erityisemmin tykkää sen äänen takia. Sanoittajana kyllä hyvä) vanha kappale The Man Who Sold the World, Nirvanan Kurt Cobain'in esittämä tämä versio on hieno, ja riipasee Uunon vanhaa ja riutunutta sielua ihan pohjamutia myöten. Sanat ja Cobainin ääni sopii kappaleeseen kun nakutettu. Ja paras kappaleen kohta on tuo lopun sellon ja kitaran harmonia.

Mänee jo vissiin liikaa Uunon pimijän sielunelämän puolelle....

Nirvana: The Man Who Sold the Word

Resonanssikattila

Riisin keittoa resonassikattilalla. Tässä lusikka lisäpainona kattilan käsikahvan päässä.

Törmäsin täällä Iberiassa ihmeelliseen keksintöön, eli resonanssikatilaan. Resonanssi oli miulle ilmiönä kyl tuttu tuolta tekniikan puolelta, mutta se, että ilmiöö käytetää hyväksi kattilatekniikassa oli miulle täysin uus ja aluksi hiukan mystinenkin asia.

Kattila näytti ihan tavalliselta kattilalta, mutta heti kun siihen lastasi esimerkiksi läjän riisiä ja sopivan määrän vettä, ja pisti sen keraamiselle tasolle, ja lämmöt päälle, se rupesi resonoimaan, ja siirtymään pois itekseen levyn keskeltä sen asetetulta paikaltaan.

Aluksi ei riisin keitosta tahtonnu tulla mitään, kun piti kytätä ja vahtia sen liikkumista tasopinnalla, ja siirtymistä sivuun pinnan lämmittävältä osalta. Kattilan kahvaan asetetulla lisäpainolla pystyi kuitenkin vaikuttamaan kattilan resonanssitaajuuteen, ja sitä kautta myös kattilan liikkumiseen tasolla.

Lopuksi kuitenkin tajusin miten kattilaa pitää oikeasti käyttää. Kun säätää tason lämmityksen maksimiteholle, eli yheksikköön, tällöin voi huoletta jättää kattilan vahtimatta, koska se siirtyy automaattisesti itekseen pois kuumimmalta paikaltaan tason lämmityskohdan keskiöstä...todella kätevää.

Nyt ei tarvi enää kattilaa kytistellä ensinkään. No muuta kytisteltävää kyl Uunolla loppupäiviksi piisaa siellä ja täällä.

Pumppuvaikeuksia

 

Kuva Uunon kotinurkkien poluilta.

Eilen sain itteni väännettyy lenkille tuntii ennen auringonlaskuu. Väsytti koko päivän, eikä tuo vajaa reilu 11km juoksu/kävelylenkki olotilaa muuttannu. Kintut on todella väsyneet, ja juoksu väkinäistä. 

Mörskällä ei oo ilmalämpöpumppuu, ja mörskä on yöaikaan viileähkö. Luvattu on kuitenkin, että pumppu asenettaisiin Joulukuun aikana mörskään, mutta sen varaan ei koko elämää kannata laskee.

Eilen singahin Kankeella hakemaan vielä pimijään aikaan matkasäkkiini uuven hihnan varustettuna parilla nimilapulla. Masan mäki hapotti kinttuja entisestään. Ei ollu hihna hinnalla pilattu. Jotaki euron ja kahen välillä. En nähnny tarkasti hintaa ko rillit jäi mörskälle.

Pumpun puuttuminen on kuitenki hyvää henkistä valmistautumista Joulutaukoon lumen ja jääninosten keskellä. Tänää saa juoksentelu jäähä välliin kokonaan. Kankeilla kyl voipi.

XII 5k y 10k Los Montesinos.Contra las Violencias Machistas.26.11.2023

Mukavasti oli "heimolaisia" tänään liikenteessä. Jarmo ja Ritva puuttuu. Olivat torsaalijonossa.

Saattelin jälkikasvuston aamulla aikasin pirssiin, kun oli jääpuikkojen keräilyyn lähettävä. Kovasti tykkäsi täällä olla viikon "elpymässä" ja "valohoijossa", niinku Uuno ja moni muuki tykkää.

No sitte kiivaasti sporttista retonkia alle ja päälle ja reppu sojossa naapuriin Joren ja Hannen tykö. Niijen naapurit halus ja lähtee kattomaan kisoja ja osaalistumaan järjestettyyn kävelyyn hyvän asian puolesta. Suomessahan on myös kova rutina kaikenmoisesta asiattomasta häirinnästä, jota jotkuu harrastelee toisten mieliharmiksi.

Auto jätettii normipaikoille, ja koko seurue torsaalisalonkiin hakemaa torsaaleita. Miehän sen jo kipasin eilen Kankeella niinku Vetoketjumieski oli tehnny.

Verryttelyy ja muuta monojen ja leukaperien venytystä ja takasi autolle vähentämää vaatekertoja. Pari t-paitaa jätin kuitenki päällekkäin vilusen ruumiini suojaksi, Benijofarin mustan rätin "hineeksi" päähän, ja erittäin resuset ja reikäset mustat hanskat käteen. Syy näihi varotoimenpiteisii oli karkia kurkku, eikä se kyllä koitoksesta yhtää paremmaksi muotoutunnu. Se oli arvattavissa.

No sitte lähettii paukkujen, kanuunoijen ja muijen äänitorvilaitteijen säestämänä matkan tekoon. Miulla oli vitonen vaan kyykättävänä. Alkumatkahan on alamäkivoittosta, ja Uunon oli TAAS kerran vaikia arvioija vauhtia. No rapijasti mäni alle kykyjen. Eka vilkasu näytti alle 5min/km tahtia. Parhaimmillaan keskitahti oli 4:42....no sitte tietysti vastaavasti ku tasaselle ja hiekkapätkälle päästii ni takkii alko tulemaa, ja "lunta tupaan". Hitain kilsa oli kolmas (5:12/km).

Siintä kuitenki viimeset pari kilsaa oli vähän nopiampia ja viimene 4:59/km. Loppuaika 24;48 tahilla 4:57. 

Heimoväen liikunnalliset riennot mäni kokonaisuutena hyvin. Hanne, Jarmo ja Uunoki yletyvät jumittelemaan ja kaikki onnellisina maalissa suorituksensa jälkeen. Vetsku oli myös jumiehdokkaana ihan loppumetreille myös tuloksissa, mutta joku sekaannus oli käynny, ja Vetsku joutu tyytymää neljänteen sijaan lopullisissa tuloksissa.

Kiitos suuri kaikille mukana olleille ja Jorelle kyyvityksestä! Kyl oli vaihteeksi mukava Uunonki osallistuu kisaan "lapun kanssa".

TULOKSET LÖYTYY TÄÄLTÄ.

Jumitukset alla:

Maalikuvat alla:

Kuvia otti ainaki Sari ja Jore.

Tsempalot

Guardamarin huvijahtisatama.

Tänää lähin auringonnousun aikoihin jalottelemaa kohti linjapirssiasemaa. Herätysaika kellossa oli kuuvelta, mutta vartin yli kolme jo aistit ja Uuno heräsi. Tunti ja muutama minuutti päälle tärväyty aikaa hiljalleen sinne lompsiessa ilman kiirettä. Reilun vartin kytistelin vitoslaiturille tulevaa autoo. Sieltähän se ajallaan ryttyytti linjapirssiaseman portista oikijalle laiturille.

Miullahan oli mänö Alicanten lentoasemalle, ja taskussa kuumotti uunotuore linjapirssi kortti. Epäselvää oli vielä itelle paljonko matka maksaa, mutta seki selvisi kun korttia hinkkasi hetken kuskin osoittamaan lukijalaitteeseen. Hinta oli vaan 3,15€!

Perillä kysäsin, voinko maksaa takatullessa kortilla myös jälkikasvun matkan? Vastaus oli, että kyllä voit! Ilman korttia kolme matkaa ois maksannu 21€, ja nyt selvisin 9,45€:n hinnalla! Tästä kannattas jo humaltua!

Jälkikasvusto sieltä onnellisesti rantautu, ja käytii pikane visiitti lähtöaulassa ja mäntii sitte kytistelemää Torreen paluukyytiä linjapiilillä. Onneksi ei ollu ryysistä nyt yhtään, ja bussi oli vajaatäyttönen.

Linja-asemalta lähettii sitte suuntaaman kohti rantaa. Siinä jollakin sivukujalla kuulu hirmune flamengon, laulun ja tanssin jytke. Jälkikasvusto tokasi, että "siellä taitaa olla tsempalot mäneillään". Minnuu kovasti nauratti tuo Uunolle lystikäs ilmasu.

Sitte lompsittii rantaa pitkin kohti Locosia ja Habanerasin alkupäässä käytii kahvilla ja espanjan tortilloilla, ja jatkettii lompsimista kohti mörskää. Laskuu maksaessa piti kysästä mikä on pedazo:n ja pincho:n ero. Myyjän selityksen mukaan "pinchoo" käytetään pohjoisempana, ja merkitys lienee sama. No Googlen mukaan, jos tilaat "pincho de tortillan" , saat "tortillatikun"...heh...minuu on jymäytetty ja monta kertaa, ko mie oon saannu aina "palan tortillaa". Tais nyt Googlelta männä vikaan, niin väittäsin?

 Torre del Morolla käytii, ja Torrejonin kuppilarivistön kautta katottii mörskän viereiset linja-autopysäkit ja siintä pikku huikonen mörskälle.

Mie käin auringonlaskun aikoihi lenkillä. Oisko tullu 5-6km, josssa 4xtonni, 5:n minuutin palautuksella. Vähä ennen peltomarkkinapaikkaa tuli Guardia Civilin auto vastaan vilkut päällä ja pysäytti miut. Kysy, että tuliko miuta vastaan autoo, jossa oli kuskina "musta mies". Sanoin, että muutamia tuli vastaan, mutta olin keskittynny juoksuuni enkä huomannu katella kuskien pläsien väritystä. Auto käännähti kuitenki ympäri, ja jatko matkaa Peltomarkkinoijen suuntaan.

Jälkikasvu on jo väsynny yön ja päivän matkustelusta, ja itelläki silmät jo lurpsahtelee, mutta tähä aikaa jos hetekalle hiipii, ni aamuyöstä saa keitellä monet kahvit ennenko aurinko nousee...parempi yrittää nyt pysyy hereillä mahollisimman pitkään. 

 

Tarjeta de Autobus

Aamulla aikasin lähin lenkille Luonnonpuiston suuntaan.

Ei se hetekkahomma viimeyönäkään oikeen onnistunnu, mutta paremmi kuitenki ku edellisenä. Lähin liikenteeseen pimeeseen aikaan, ku muutakaa hommaa ei nähnny tehä. Luonnonpuiston portilla käin kääntymässä. Yhteensä reilu 6km matkaa, josta taivalsin pätkissä juosten reilut 4km.

Iltapäivällä lähin pyörällä ostamaan linjapirssilippua lentoasemalle. Jonohan siellä taas oli, ja siinä piti jokunen aika kytistellä. Luukulle ku sitte pääsin, kysäsin että voinko ostaa ekaks tuon linjapirssikortin. Virkailija sano,että voit kyllä, ja ostin sen. Korttihan maksaa 2€, ja siihen ladataan ekalla kerralla 20€. Sitte kysyin, voinko käyttää heti korttia lipun ostamiseen lentoasemalle. No sekin onnistu.

Linjapirssilippuhan maksaa lentoasemalle vaan 7€, ja matkaa sinne tulee noin 50km. Korttihan on voimassa määrittelemättömän ajan ja siihen voi ladata lisää tineroita kun tuo 20€ loppuu. Nyt puhutaan, että kortilla tuo matka maksaa vaan 3€:n tai 3,5€:n verran. No mie en nyt tiije, kun vasta mörskällä rupesin tuota kuittipinoo kattelemaan, kun läjässä oli vaan kolme kuittia. 2€:n ja 20€:n kuitit Tarjetasta, ja paikkalippu linjapirssiin, jossa ei hintaa lukennu missään. Selviääkö matkan hinta sitten ku sitä paikkalippuu käytän, jää nähtäväksi.

Jatkan tätä juttuani nyt iltapäivällä kun oon "viisaampi", vaikka empi mie luotan Anssi Kelan sanoihi, joijen mukaan ihmine tulee vanhetessaan entistä tyhmemmäksi. Lentoasemareissu tuli heitettyy, ja maksuvälineenä käytin tuota aiemmin hommaamaani korttia mennessä ja takatullessa. Menomatka makso yheltä Uunohenkilöltä 3,15€, ja takasintulo kahelta henkilöltä 2x3,15€= 6,30€. Siis korttia voi käyttää myös muiden henkilöiden matkan maksuun. Eipä oo kyl paha hinta yhtään. Tuun kyl käyttämään korttia enempi tulevaisuudessa, kun on niin edullista tuo "korttiajelu".

Nyt vielä pitäs jaksaa pyykit viritellä nyörille, ja sitte yrittämään hetekointia. Vattanahka on ihan killillään paistettuu kanaa.

Hetekkarytmi kadoksissa

Kun tuo hetekointi ei normaaliaikaan tunnu onnistuvan aurinkokuvia ei saa otettua millään ku yönselässä kujia joutuu laukkomaan.

Joo viime yönä ei hetekoinnista tullu mitään, ja heräsin jo kahelta. Eihä siinä auttannu ku puolen tunnin yrityksen jälkee hypätä ylös kukkumaan. Kattelin uutiskanavia, länkkäreitä ja muuta joutavaa. Aika ei kulunnu millään.

Sitte laitoin nilkutusvehkeet niskoille ja lähin juoksentelemaan. Mukavalta kyl tuntu, ja yritin sitä 5km:n yhtäjaksosta juoksuu. No tulihan se matka täyteen viimein. Aamulla oli lämmintä +15°C:n verran. Viikko on vielä aikaa juoksennella, sitte pitää jo yrittää levähtää muutama päivä vähemmillä riehumisilla ennen Montesinosiin mänöä. 

Kyytikii Uunolle luvattii järjestää, ni ei tarvi sinne "kankeilla". No kankeilu sinällään ei ongelma oo, mutta nuo muut romut ja niijen säilytys on aina se riesa, ja auto on parempi vaihtoehto sen puoleen.

Nyt vähä känttyy luukusta sissää ja sitte hetekalle yrittämään, onnistusko se paremmi tänää?

Pyöräilypuumi

Kotirannan näkymä tällä viikolla auringon nousun aikoihin.

Taas alkaa Suomen itärajat rytisemää ku nyt on alkannu pyöräilypuumi ja mahoton hinku Suomen pakkaseen palelemaan polkupyörillä aina Irakista ja Syyriasta asti.

On siinä kyl ollu melkonen matka taitettavana ja takaluvotuksetki kovilla, ku tuolta saakka on syklailtu tuonne Koti-Suomen rajoille.

Vähä myös Uunoo harmittaa ku jostaki olin lukevinani, että sisäministeriö on alkannu valmistelemaan rajavartiolainsäädännön käyttöönoton mahollistavia toimia tai jotaki sen tapasta. Tuo mahottoman pitkäksi venynny valmisteluaika harmittaa. Sehän oli visiin 2015 ku Lata merkkisillä hevospeleillä rynnistettii enellisen kerran Suomeen ruosteiset pellit rytisten. Jos siitä lähtien on ollu aikaa valmistella hommia, ni melko pitkältä valmisteluaika näyttää Uunon silmillä kateltuna.

Ja onkohan nytkään nuo pyöräkulkuneuvot pykälien vaatimassa kunnossa. Onko talvigummit, kissansilmät, pirikellot ja valonheittimet asennettuna, ja munankuori päässä? Suomen talvioloissa kesäsileistoneilla pyöräpeleillä ajellessa kyllä ilman noita talvivarustuksia polvet, kyynyspäät ja ottalohkojenki niklaukset on kovilla kun jääkelillä näkymätön iskee kimppuun ja rykäsee ratsastajan kumoon jäiselle ratsastustantereelle.

Toine asia, mitä pitäs harkita on se, että säästettäsi noista kalliista sotavekottimien ostoista osa halvemmin toteutettaviin ratkaisuihin. Nythän niillä pyssyillä ja lentsikoilla ei oo mitään virkaa, ku pelkällä polkupyörällä pääsee vihellellen rajan yli.

Ehottasin, että osalla rahoista pitäs ostaa ketjunsyöjiä. Sillä vehkeellä tehtäsi polkupyörillä rajan ylitys paljo hankalammaksi. Mie en oo ketjunsyöjää ite nähnny, mut tiijen omassa Kankeessani semmosen olevan jossakin piilossa pikasesti lopppuun kuluvien ketjujen takia. Tää asia kannattasi ehottomasti selvittää, ja ottaa käyttöön ilman tuota pitkää, monien vuosien mittaseksi venyvää valmisteluaikaa, tuumailee Uuno ennen hetekalle heittäytymistä.

Profetia

Tää uusi nykymusiikki kyl osu Uunon syvimpään sieluun ja elämään monestakin syystä musiikkina ja lyriikanki puolesta. Tippa linssissä oon sitä monet, monet kerrat veivannu. Kiitokset Jorelle tästä iltahetkestä!

Profetia, San Casper

Naturalparkki ja hippulat

Parque Natural de la Mata

Lupasin eilen soitella jälkikasvustolle näköpuhelun tänä aamuna. Aikanen oli herääminen ja lähin auringonnousun aikoihin rannalle. Ei ollu pilviä, ni nousu oli vähävärisempi ku puolipilviaamuna. Jatkoin siintä Mölinäpuiston läpi La Matan luonnonpuistoon, välillä kävelin, mutta osan matkaa juoksin. Yritin muutaman kerran soittaa, mut jälkikasvusto tais vejellä vielä hirsiä, ja ilmeisesti hirsipino oli iso, ku soitettuu en saannu koko kävelysessijonkaan aikana.

Reilun kilometrin matkan ko olin hiippaillu luonnonpuiston rantapolkua, siristelin paremminnäkeviä etusilmiäni, ja ihmettelin, että näenkö oikein, ku näyttää siltä, että vastaan tulee mies "hippulat vinkuen" eli ihan ilkosillaan. No lähemmäs ku pääsin, ni selvästi ilmeni, että hippulat siellä vilkku, ja oikein olin nähnny. Ei ollu miehellä minkään näköstä rihmaa, jonka se olis voinnu kiertää ympärillensä nahkansa ja hippuloidensa suojaksi.

No sitte minuu kyl alko vähä mietityttämää, että oonko vuoskymmenet ja koko aika täällä ollessani toiminnu paikallista tapakulttuuria ja voimassa olevaa käytösetikettiä vastaan, kun aina omat hippulani oon piilotellu runsaijen rättikertojen sissään ja lippalätsä tai rätti on lähes aina päässäni "hineenä" paahtavaa aurinkoa vastaan? Toisaalta tää oli kyl eka kerta, ku noin nirkosella vaatetuksella liikkuvaan henkilöön luonnonpuistossa törmään.

Kyllähän tuo Natural Parkki- nimi vähä saattaa viitata tuoho ilkosillaanki liikehtimiseen? Pitää kyl ennen seuraavaa kertaa harkita paremmin, mitä rättejä niskoilleni laitan, vai uskallanko laittaa mittää?

Google-vääntäjä

Parque de las Nacionesin lapsia kiinostava "lohikäärmeliukumäki".

Heräsin taas vähä liian aikasin ennen neljää. Kurnuttelin kupposen "jämäkahvia", ja kattelin aamu-uutisia H24-kanavalta ja Suomi-lehistä...Heh...lehessä oli seuraava otsikon alkuosa: "M.A. taisteli suomalaismiehen Helsingissä". Tarkalleen ottaen otsikossa luki tuon M.A.:n tilalla suomalaisen vapaaottelijan nimi. Tuon jälkeen otsikko kyl jatku ajatusviivalla ja sitte oli otsikossa muutakin asiaa.

Mitä hittoo tuo otsikointi tarkottaa??? Miulle se ei tarkota mitään. Joku sana puuttuu, tai sitte valittu kokonaan väärät sanat vahingossa tai tarkotuksella? Miten voi suomeksi Helsingissä taistella suomalaismiehen?

Laitoin ihan pirruuttani sitte tarkalleen tuon otsikon alkuosan Google- vääntäjään. Seki älysi espanjaksi laittaa lauseeseen puuttuvan Contra-sanan (=vastaan), mutta englanniksi oli käännös yhtä löperö ku tuo suomenkielisen otsikon kirjotelma. Tästä vois vettää johtopäätöksen, että Google puhuu parempaa suomija ko lehtitoimituksen väki.

Kehitysehotuksena olis semmone ajatus lehtijen toimituksista vastaaville, että kaikki otiskot ja muu teksti tarkistettasi Google-vääntäjällä, jos ei oikolukua oo mahollista käyttää, ni tulis enempi ymmärrettävää suomenkielistä tekstijä ku nytte tulee. Uunolokiahan ei mitkää kirjotussäännöt eikä muukaa hömppä koske, ko mie kirjottelen tänne ihan "hattupuolelta" asioita ja sanoja ja teen jatkuvasti Kirotus- ja asijavirheitä.

Eile sain kuitenki illansuussa tehtyy 4km:n yhtäjaksosen juoksulenkin, josta oon ilonen. Niukassa on Uunon ilot...heh.

Täystyöllisyys

Kuva Uunon korsun lähipoluilta.

Isukin päivää oon vietelly hiljaiselon merkeissä, ja vastaillu onnentoivotuksiin. No lähes kaikki päivän humpuuki-uutisethan tulee kateltuu varsinkii tupapäivänä tarkoin.

Silmään pisti semmonen, ku Suomi oli kieltänny rajanylitulon polkypyörillä tuolta itärajalta. Sitä ennehän oli muistaakseni UE kieltänny samasen rajan ylityksen autoilla.

Tuli nyt vaan mieleen semmone juttu, että vielähän samasen rajan voi ylittää ainakin esimerkiksi hevosella, lehmällä, aasilla, muulilla, oriilla, tammalla, lampaalla, laamalla, kottaraisella, västäräkillä, linnulla ja vaikka ilolinnulla, ja monella muulla vielä kieltämättömällä.

Lainsäätäjällä on kyllä siinä melkonen savotta eessä, ja täystyöllisyys taattu moneksi vuuveksi jos koitetaa jokahine kapine ja kaakki, jolla rajan voi ylittää, erikseen kieltää, ja jälkijunassa ollaa aina, niinko näijen Karunarokotteijenki kanssa.

Tää ei ollu mittää ritiikkiä meijän laillista valtiovaltaa vastaan, vaan yksinkertasesti yksinkertasen Uunon huumorija, jota harvat ja valitut ymmärtää...heh...hyvää isukin päivää kaikille, oli lapsosia tai ei.

Uunoanalyysi

Aamu tänään tuossa "meijän" rannalla ennen auringon nousua.

Miehän pohiskelen asioita monasti. Liika pohiskelukaan ei aina oo hyväksi pohiskelijan ottalohkoille, muuta ittiä on aika vaikee saaha muutettuu. No kirveellä ja esmerkiks sirkkelillä tuon ulkosen hapituksen saa vähäse uusiin kuoseihi ja ulkomittoihi muutettuu, mut sitä ulkosta en tässä yhteyvessä tarkota, vaan sissäistä.

Muutaman viikon oon tehny analyysii perustuen omissa ottalohkoissa oleviin tietoihin, jotka ei oo missään nimessä riittävä peruste mihinkää tieteelliseen ja tarkistettuihi tosiasioihi perustuvaan tarkasteluun, mutta vallan mainijosti riittää Uuno-analyysin perustaksi. Hikiomassa lokissahan mie saan suoltaa minkälaista potaskaa tahansa, kunhan en loukkaa yksityisiä henkilöitä. Tän analyysin perusteet on suurelta osin kuvitteellisia, mut perustuu kuitenki Uunon pitkäaikaseen, koko elinijän kattavaan ottalohkojen taltioimaan tietomäärään. Suuri osa siitä tietomäärästähän on vuosien varrella jo pyyhkiytynny unholaan, mikä ei välttämättä oo kaikilta osin huonokaan juttu.

Osanhan mie näistä kuvitteelisista henkilötyypeistä luulen tuntevani hyvin, osan luulen tunnistavani nuoruuden hekilötyypeistä ja toisenlaisia tyyppejä en tunne ollenkaan. Puolet henkilötyypeistä on nykysuomeksi sanottuna ökyrikkaita (tähän laitan toimituksen huomautuksen, että öky-sanan huomatessani tekstissä jätän koko tekstin lukematta) ja puolet "köyhiä"....heh...no Uunoon verraten varmasti nämäkin köyhät henkilötyypit ovat rikkaita, jos rikkauvella tarkotetaa pelkästään tineromäärää lompsassa tai kirjekuorissa, niinko tässä tarkastelussa tarkotetaan.

Uuno on pohdiskellu, että mikä näillä kaikilla henkilötyypeillä on yhteinen ominaisuus, ja mistä johtuu, että puolet tyypeistä näyttää pärjäävän ylivertasen hyvin ja toinen "huonosti", jos vertailujoukkona on tuo neljän tyypin kokonaisuus. Kaikki neljä tyyppiä kepittää Uunon mennen-tullen, jos tuijotetaa vaan tineromäärää, niinku tässä tapauksessa tehhään. Yhteinen nimittäjä on se, että kaikki henkilötyypit näyttävät pitäneen TYÖN TAI OPISKELUN SUORITTAMISTA TÄRKEÄNÄ ja ykkösjuttuna koko elämänsä ajan.

Kahella näistä henkilötyypeistä Uunon ottalohkojen keräämien tietojen perusteella on yhteisenä nimittäjänä VAATIMATTOMUUS. Ja sattumoisin ne tyypit on noita "ökyrikkaita". Tuosta "ökyrikkaijen" tyyppien vaatimattomuuvesta on Uunolla luotettavan tietolähteen tieto, että jos Uunoo vanhempi "autovajassa" Ferraririvistön omistama henkilö on valmis oma-alotteisesti ja pyytämättä kiipeemää heti tikkaita myöten maalaamaan jonkun perhanan köyhälistöpytingin "otsanahlalaudan", se kertoo miehen henkisistä kyvykkyyksistäkin Uunolle paljon. 

Sitte mietiskelin, löytyykö tälle neljän henkilötyypin kahen häntäpään (jos häntäpäällä tarkotetaan vähemmän tineroita tienaavia, josta tässä on kyse) edustajille yhteistä nimittäjää. No sekin kyllä löyty helposti ainakin Uunon jo melko huonolla hyötysuhteella toimivan ottalohkotaltioinnin perusteella. Tuo yhteine nimittäjä oli OMAN YLIVERTASUUDEN JULKITUOMINEN lähes joka mahollisessa tilanteessa. Uunoanalyysin perusteella näyttää siltä, että tämmösen ihmistypin ottalohkoihi ei mahu se, että maalimassa on eläjiä, ihmisolijoita ja "uunoja" jotka ajattelee ja arvostaa erilaisia asioita ko hyö ite.

No ehkä tän analyysin perusteella vois ajatella, että kaikki vaatimatomat ihmiset ois rikkaita (rahallisessa mielessä), mut silleehän se ei mäne todellisessa elämässä. No Uunon ja mahollisesti jonkun muunki onneksi kaikkea rikkautta ei rahassa voija mitata.

Nytte saapi mietiskely ja pohdinta piisata, ja pittää heittäytyy hetekalle, ja unta kaalii. Huomenna on uus päivä ja uuvet kujeet. Mukava oli päivä, ja hyvä juttu, että joku Graham Bell tai Wilhelm Tell keksi puhelimen.

Viva la Vida

Lähin aamulla yli 6h:n tukkiunen jälkeen kattomaa auringonnousua rannalle. Irkku-naapurini oli aamutakkisillaan koiria jo ulkoiluttamassa. Riehakkaampi koira ko Uunon näki, ei meinannu "pöksyissään" pysyä, vaikka ihka ilkosillaan oli jalottelemassa. Toine otti kohtaamisen vähä rauhallisemmin.

Jatkoin siitä kotinurkalta tuon muutaman satametrisen rantabulevardille, eli Avenida de los Españoles'ille. Siinä rannassahan on tuo Molino Blanco- ravintola, ja vieressä tuo vanha mylly, josta koko tää asuntoalue on nimensä saannu.

Molino Blanco

Rauhallisin ja seesteisin mielin kattelin Afrikasta nousevaa aurinkoa. Siellä jossakin Saharan autuomailla se yöt retkottaa, ja sieltä uskollisesti joka hikinen aamu nousee meitä ilahuttamaan. Harmi ku ei ollu juurikaan pilviä ni ois tullu värikkäämpiä otoksia Uunon väsyneille silmämunuaisten verkkokalvoille.

Takasin ku siitä parin kilometrin rantakävelyn jälkeen hiippailin, tuo riehakkaampi naapurin koiruuksista laukkasi vallattomasti Uunoo vastaan. Luulin ekaks, että se on karannu, muttaa sieltä laukkasi mutkan takaa kohta naapurikin sortseissa ja t-paijassa ja huikkasi, että "koiruus on miulle liian nopia".

Lompsin takasin tuota "Oleanteri-katua" tänne mörskälle, ja nappasin kuvan yhestä kyltistä tuossa kadun alapään talossa. Oli soma kyltti, jonka laajemman merkityksen mukaan kannattasi kaikkien ihmismuurahaisten täällä elellä. Vuntsi Uuno tänä aurinkoisena aamuna.

Nyt otan kahvikupposen ja laitan lyhkäsen malliset lenkkivehkeet niskoille, ja lähen La Matan luonnonpuistoon ihmettelemään siellä olevia elämän ihmeitä.

Henkselit

Otin päivällä kuvan tuosta kotikujilta Playan suuntaan.

Päivä oli vähä, eikä niin vähänkään kaksjakonen. Amupäivällä mie ilosella ja vilpittömällä mielellä lähetin hyväntahtosen viestin. No sitä ei ois pitänny tehä. Pitäs kaikkien, Uuno mukaanlukien, tietää ja älytä, että Suomen suuntaan ei semmosia viestejä kannata eikä saa lähetellä ainakaan täältä Iberian niemimaan kaakkoisosasta. Se on kertakaikkijaan anteeksiantamaton teko, eikä oo millään muotoo sallittua, ja siitä joutuu vastuuseen. Niin kävi Uunollekin.

Tuli tuossa iltapäivällä sen miun viestin takia semmone puhelu, jota Uuno ei ois halunnu millää kuunnella. Tuli niskaan ja erityisesti korvaan kaikkee mahollista taivaan ja maan väliltä, ja saavitolkulla sitä ittiä peellä alkavaakin. Mie sen purkauksen kuuntelin, ja suht rauhallisella äänellä sanoin osan asiaan liittyvistä faktoista, vaikka sisälläni kävi melkonen myllerrys, ja siks osa jäi sanomattaki. Olin melkosessa sokissa ja paniikissa puhelun jälkeen.

Näitä asioita oon yrittänny selväksi saaha jo puolet eliniästäni, mut nyt tuli stoppi Uunon toivottomille yrityksille. Johonki pitää raja vetää, jotta elämä pääsee jatkumaan. Nyt tulin vuoskymmenien jälkeen siihen tulokseen vakaasti harkiten, että lopetan tuulimyllyä vastaan tehdyt turhat yritykset asioijen hyvälle tolalle saamiseksi, ja vetasin päälleni henkselit ja lähin lenkille. 

Samaset vekottimet, eli henkselit vetasin tuon ilkiämielisen ja katkeran puhelun soittajan yhteystiedoille ja kaikelle muullekin asiaan liittyvälle sonnalle. Lenkki kyllä teki ihmeitä aikaan, ja jatkan omaa elämääni sen verran ko sitä miulla eessä on, ja toivottavasti edelleen ilosella ja huumorilla höystetyllä mielellä, niinkun tähänki asti. Välillä on vähä kuoppasempaa ja se hetken hyttyyttää, mut tuleen ei makoilemaan saa jäähä. Senhä jo tietää kaikki.

Uunon ohjelma

Kuva eiliseltä ekalta retkeltä Guardamarissa, Reina Sofian puiston kupeella.

Joopa joo...tällee tääl mänee nää hommat useasti. Miehän yritin eilen ekan kerran syöksyä asunnonvuokravirmaan setvimään tuota eilistä seittemän kohan ohjelmaani. Homma mäni ketuille, enkä mie kyl tosissaa ees yrittänny, ku arvelin jo alkuunsa, että ei homma ainakaan ekalla kerralla etene juuri mihinkään. No ei edenny minkään vertaa, ei ees millin puolikasta.

Olin etukätee ilmottannu, että "ehkä" tuun toimistolle maanantaiaamuna käväsemään, ja setvimään tuota eilen vielä seittemän kohan ohjelmaa. No täällähän on tapana, että "ehkä", joka kyl monta kertaa tarkottaa että "ei" ainakaa sillo ku luvataa. Miekii jo hyvin näytän tuon "ehkä" homman jo hallitsevan. 

Ajelin eilen kuitenki toimistolle reilun kympin matkan. Sermithän oli alhaalla ja putiikki säpissä, vaikka ois jo tuntia aikasemmi pitänny olla auki. Siinä oli nurkalla miliisiauto parkkissa ja kytistämässä läheisen liikenneympyrän liikennettä, ja ikkuna ku oli auki, Uuno kysäs varmuudeksi, että onko tää tavalline arkipäivä. Vastaus oli, että kyllä pitäs olla. 

No sitte soitin kiinteistön päätirehtööriskälle. Ei vastannu...lähin ajelemaa kohti rantaa ja Reina Sofian puistoo ja kattelin sopivaa kahvipaikkaa. Puiston kupeella kävin ja kahvilla. Sitte lähin ajelemaa takasi toimistolle. Kiinni oli ja näytti pysyvänki sillee.

No siintä lähin tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä kohti Torreviejan mörskää. Sinne ku sain itteni kankeiltua, tuli tekstari, että tänään ei toimisto oo auki, mut huomenna on. Ilmotin heti, että tuun amupäivällä sinne. Ja lähetin myös perään tuon eilen olleen seittemän kohan setvimislistan, joka oli sitte tänää kasvannu yhellä sössimisellä..huh. 

Sitä kaheksatta lisäkohtaa en jaksa nyt enempi ruveta aukasemmaa ku loppuu kirjaimet ja Uunon rajalline aika kesken.

Tänää sitte aamulla tuli ens ilmotus, että tuu 10:30, sitte että tuu 9:30, ja hetken päästä, että voitko tulla jo 9:15....heh...ilmotin, että oon eläkkeellä, ja kaikki ajat ovat sopivia, mutta nyt tulee kiire, ja että lähen ajamaa muutaman minuutin päästä, ja oon 'ehkä" siellä klo 9:15.

Miehä olin jo aikasemmi ilmottannu, että yritän selvittää asiat pelkällä espanjan kielellä, enkä muuta kieltä puhu enkä pukaha. 

Olin toimistolla klo 9:17, eli pari minuuttii myöhässä. Sitte alettii listan setvintä sujuvalla Uuno-espanjalla...heh...kyl siinä usiamman kerran naurunremakka kaiku toimistolla, mut asiat saatii selviksi ja Uuno kiitteli ilmasesta kielikurssista osallistujia. Asiat tuli selviksi ja Uuno pääs ulostautumaa toimiston varjosta aurinkoiselle tiestölle.

Käin hakemassa MasyMasista patonkin pätkän ja muuta murkinaa, ja ajelin Uunon vakipaikalle Segura- joen varteen tauolle. Siintä syklasin keskustan kautta Torren kämpille. 

Illalla viel käväsin 9km:n pätkän kävelemässä, josta reilu 3km juoksun tapasta. Ei oo keuhkojen puolikkaat vieläkään ehjinä, jotta isommi vois niitä rääkkäämää ruveta.

Tähä loppuu mie viel pistän tuon kaheksan kohan tän päivän pääohjelmanumeron....oli siinä setvimistä kerrakseen.

Estos son los temas que vendré a la oficina a discutir hoy a las 9-10:

1) el aire acondicionado

2) las llaves de la casa

3) las persianas de la casa

4) corte de luz y congelador

5) el consumo electrico y aqua

6) ultimo momento que tengo que salir

7) los fusibles a veces se funde

8) NUMERO DE CUENTA BANCARIA

Intento ablar solo Español, si es posible....tal vez no funcione.🙂🙂🙂😅

Räkää

Koko perhanan viikko on männy tuon räkätauvin kanssa teiskatessa. Sehän alko kurkkukivulla ja ohkasella ololla viime sunnuntaina ja puolilta viikoin sitte alko kluuvarista tunkemaa kasvavassa määrin räkää ja kuiva yskäki häirittee. Rään tuotanto oli eilen illalla tähän saakka maksimissaan. Toivottovasti jo vähenis tänää ees vähän.

Normaalii pitempää on kestänny nyt toipuminen. Ulkona oon jo vähän käynny pyöräilemässä, mut juoksemaa ei oo tarvinnu lähtee keuhkotautisena. Eka pyöräily oli keskiviikkona pakon sanelema, ku jääkaapissa oli pelkkä valo jälellä. No Mercadona oli tietysti kiinni jonku Siestan tai Fiestan takia ja piti polkasta Cortes Valencianan Lidliin saakka. Se oli onneksi auki.

Tuonne Los Montesinosin vitoselle oon kuitenki ilmottautunnu? Jos tästä muutaman päivän jälkeen pääsee juoksemaan, jää juoksuharjotukset vajaaseen kolmeen viikkoon...heh...no onha sekii parempi ku vajaa kaks viikkoo.

Ilmat ollu koko aika aurinkoiset ja lämpö pysytelly mukavasti yli +20 asteen, joka näyttää jatkuvan seuraavt 10pvää ennusteen mukaanki. Muutama pvä ollu yli +25 asteenki. Tämmöstä vuntsailee Uuno aurinkoisena aamuna.

Huonot harjotukset

Pistin nokkani ulos ja kattelin Mölinäpuiston ja Santa Polan suuntaan auringon nousua.

Joo hyvien harjotusten jälkeenhän tulee sitte huonot harjotukset. Toissapäivänä ainut liikunta oli ku käytii pyörillä Peltomarkkinoilla. Matkaahan sinne tulee jotaki reilu 7km mörskältä. Alko vähä tuntuu, että veto loppuu Uunon vieteristä, ja niihä se sitte loppuki. Tuli kurkku kipeeksi ja alko vähä viluttelemaa. 

Koko eilinen hieno +23 asteine ja aurinkoinen päivä tuli kyykisteltyy sisätiloissa. Yhen koneellisen sain pyykkii pestyy, ja neki on vielä nyörillä, vaikka on olleet jo rutikuivia eilisestä asti.

Toine riesa tuon vetelän olon lisäksi ilmaantu, kun makuukammarin persiaanan eli sermin vetonaru rämpsähti irtipoikki. Oli jo niin haurastunnu, että ihmeen monta päivää se kuitenki kesti. No onneksi sitä vielä voi käyttää ku on pätkä vielä jälellä.

Tuon olohuoneen persianan kanssa saa Uuno hyvät voimaharjotukset samalla kun sitä joutuu liikuttelemaan. On niin perhanan jäykkä että parikytäkilosella Uunolla on täys työ vetää se ylös. Pitäs kyl muutenki tehä ainaki yks konsultaatioretki Guardamarin asunnonvälitysliikkeen tiloihin, jotta sais neuvoteltuu selkeet, molempia osapuolia tyydyttävät toimintamallit tulevaisuuteen.

Konsultaation aihelistalla on mm. seuraavia aiheita noijen persiaanojen lisäksi: ilmalämpöpumpun asennus, avaimet ja pakastimen tyhjennys ja pyykinpesukone. Nää ongelmat on kyl ihan "normikauraa" Uunolle monien vuokrakämpissä asumien vuosien jälkeen. 

Tänää on tavotteena käyvä ainaki Mercadonassa ja ehkä samalla Farmaciassa? Eli ainoo tavote on saaha nyt ohentunnu olotila vähäsen paksummaksi, jotta pääsee normaaliin ja mukaviin arkirutiineihin käsiksi.

Hyvät harjotukset

Aamupäivän reilun 10km:n lompsimisen lopussa räppäsin tuosta meijän mörskän rantatienoosta tuommosen kuvan. Jotkuu jaksaa päivystää hikisenä hietikolla. Uuno ei oo jaksannu vuoskymmeniin, eikä tuo selkäpuolen "pasiliskokeskittymäkään" auringossa rötkettelyy oikeen puolla.

Toissapäivänä oli hyvät harjotussessijot tuolla Peltomarkkinoille mänevällä tiellä La Matan suolajärven kupeella. Pätkissä juoksuu tuli yhteensä 7,5km:n verran keskitahilla 4:39. Pisin yhtäjaksonen juoksupätkä oli 1,2km. Kävelyy kerty 4,5km. Aamupäivällä pyörällä n.14km hiljasta ketjun venytystä, ja illalla vielä yli 10km kävelyy ja jatsaamista Carlosin kaara-okessa muutaman servojuoman voimilla. Kyllä ramasi ku Carlosista myöhällä lompsittii Pariisija pitkin mörskälle.

Eile oli sitte vähä rennompi päivä, mutta käväsin reilun 10km:n pyörälenkin ja iltapäivällä vajaa 3km juoksuu luonnonpuiston portille ja takas. Helposti pätkissä juostuna keskitahti alle 4:45. Ja esijuoksijaki ehotti vaan 7h:n palautusaikaa.

Tänää lompsin aamulla jelppihommiin viemään automaattimersuu korjaamolle. No enneko Uuno sai ahtaasta parkkihallista mersupollen ees liikkumaan, piti parikin puhelinsoittoo soitella. No kyl se polle oikeeseen paikkaan saatii vietyy. Mie siinä korjaamolta poistuessa kysyin hallimestarilta, et voiko pollen jättää tosiaa tuoho paikkaan. Hallimestari naurahti, ja sano, että mainiosti voipi. Myöhän ollaa Espanjassa. Auto jäi stop-merkin ja risteävän tien välimaastoon...heh.

Suomessa ois kyl polliisimestarit, ynnä muut viranhaltijat ja parkkipirkot liimannu etuikkunan täytee maksumääräyksiä Uunon tänaamusesta parkkityylistä. Sitte käytii jelppihommapullakahveilla Kahvillassa työn tilaajan piikkiin. Lompsutteluu tuli vajaat 11km.

Ensimmäine ilmottautumine

Ensimmäine ilmottautumine on sitte kyhätty. Olikohan viisasta ruveta hätiköimää? No se selviää 6.12 itsenäisyyspäivän iltana. Vähän hätäseksi varmaan mänee noijen lentoveneijenki suhteen hommat. No tehty mikä tehty ja peruuttelemaa ei ruveta, jos ei mitään Force Majoriin verrattavaa estettä ilmaannu, niinku esmerkiks järtteslaaki tai muu mahollisesti tulevan konttausjuoksun estävä vaiva.

Oikian ilmottautumissivuston löytämine oli ylivoimane tehtävä Uunolle. Pakko oli kysyy Vetoketjumieheltä neuvoo, vaikka tiesin et sillä oli tänää muutenki hätänen päivä.

Oishan tuossa jo aikasemminkin mukavia konttausjuoksumahollisuuksia jo marraskuun lopussa esimerkiks Los Montesinosissa 5k/10k- kisat. Jos lenkit Uunolla pitenee ja on tilaa vielä ilmottautuu, ni sinnekin halajan. Saapi nähä?

Paranee

Vanhaan torniinki pääsee nytte sisälle. Ovi on ollu vuoskauvet säpissä.

Kovasti on ollu liikunnallista ja muutaki riemuu tarjolla tälläkin työmatkalla. Juoksukuntokin on selvästi noususuunnassa. Tänää äsken tein pisimmän juoksulenkkini, pätkissä yhteensä 7,2km keskitahilla 5:01min/km. Pisin pätkä tais olla 600m:n mittanen.

Oon juossu enimmäkseen asfaltilla tuonne Peltomarkkinoijen suuntaan, noilla Niken "pomppukengillä". Harmittelen vähän, ku toiset mukaani ottamat juoksukalossit on semmosella yläpinnalla varustettu, että luonnonpuiston hienojakonen hiekka tunkee sen pinnan kautta kalosseihin, ja pari kiloo hienojakosta hiekkaa on sitte loppumatkasta sukkien ja jalkojen "ilona".

No se ei Uunon tahtii haittaa pätkänpuolikaan vertaa. Mukava täällä on "välihousutonta" aikaa jatkaa. Pahottelen kovasti niijen eloo ketkä joutuu palailemaan sorvien ja muijen työskentelyvälineijen äärille entisen mannerjäätikön aluveelle. 

Los Montesinosissa ois ollu tänää mailin kisa. Kattomassa oon ollu monet kerrat, mut tänää ei sinnekkää kerinny millää.

Koitetaa pysytellä hengissä joka paikassa, myös siellä Ukrainassa. 

Hikikii

Käytii luonnonpuiston näköalaluukusta kurkkaamassa.

Aamupävällä lähettii kävelylenkille Rouva-Uunon kanssa. Pärryyteltii hikisessä ilmanalassa Parque Molinan kautta ja LaMatan läpi suorinta tietä luonnonpuistoon. Sieltä kyykisteltii näköalapaikan kautta luonnonpuiston läpi Quironinpuoleiselle reunalle ja sillasta ylitte 332:n. 

Cortes Valencianan kupeella Remeca Investin likeellä käytii kaupassa ja siintä kintturoitii pitkin oikopolkuja Aromatica puistoon istahtamaan hetkoseksi, ja takasin mörskälle. Matkaa siintä kerty Uunoarvion mukaan n.8,5km.

Illalla sitte ennustan lisää jalottelua...on vähä hikikii jo nyt.

Vetoketjumies

Käin eile lenkuttamassa tuolla "yläkuolokohassa". 

Paikka lienee El Moncayon aluetta ja on jossaki puolenvälin tietämissä Guardamariin päin mentäessä. Lämmintä oli +26 esijuoksijan mukaan, ja aurinko paahto kuumasti. Pakko oli topata juomaan kahvikuppi ja mehulasilline, ettei kääkkä kyykähä kesken lenkutuksen.

Mörskältä on sinne matkaa vajaat 7km. Guardamarin Vetoketjumies lähetti muutaman kisailmotuksen lähipäiviltä. Ois ollu seitenkymppiselleki tarjolla 5km ja 10km matkoja ikiomassa sarjassa.

Toisessa ilmotuksessa matkana oli 9km ja viimene sarja oli M60, ja mekon jos ois lainannu jostaki ni ois voinnu juosta N60 sarjassa. Tällä palkitaan myös kisan vanhin, joka asia alkaa olla jo kohta Uunollakin vääjäämättä mahollista, jos vielä pystyy tulevaisuudessa osallistumaan "numerolappukinkereihin". 

Saapi nähä?

Lisäsin espanjankielisen linkin tuohon Moncayo:n mimeen. Käsittelee sen historiaa. Miulleki oli ihka uus juttu. T.uuno

Paljo muuta mukavaa

Eilen käväsin ekaa kertaa lenkillä tutuissa kotimaisemissa.

Täytyy sanoo, että "kotiutumine" oli melko tapahtumarikas. Kovaa kohellusta ja vastamäkee koko aika turvatarkastuksesta lähtien. Koko meijän kööri oli spesiaalikäsittelyssä. Miun kapsäkki piti vielä eriksee syynätä läpivalasun jälkee. Halusvatten tarkastaa lisävirtalähteen silmämääräsesti. Sehän saa nykysääntöjen mukaan ainaki Helsingin päässä olla käsimatkatavaroijen seassa.

Sittehä oli yön vietto Alicanten lentoaseman aulatiloissa. Kyllä sai kytätä kellon matelemista oikeen urakalla ja istuu ja nuokkuu pukamat punasena. Syyhän tähän kyttäilyyn oli se, että mörskän avaimia ei saannu aikasemmin ku maanantaiaamuna yheksältä Guardamarin välittäjän toimistolta.

Viimene kliimaksi ilmaantu sitte melkeen perillä, mut sen mie sensuroin tästä tekstistä. Saavat asianosaset siitä huuvella jos haluavat. 

No mörskällä alko sitte uuvet vastamäet. Ilmalämpöpumpun tilalla roikku pelkät johot...heh...ja paljo muuta ”mukavaa".

Lomat on taas lusittu

Rusinantte lentoonlähtöharjottelussa huoltopaikalla.

Kesäloma tuli taas pijettyy normaalirutiineilla. Tekemistä on kyl piisannu yllin kyllin. Viimene isompi ruuhka kuvan työpaikalla oli tuon Rusinantten huolto ja maalaus. Perhana ku jälkikasvu joutu sen jättämää vahtimatta yheksi viikonlopuksi Hkiin, ni johan vantaalit tai termiitit runno sen maalipinnoista yli puolet naarmuja täyteen.

Siellä on satavarmasti seitenkymppiset ollu asialla. On ne ikäihmiset melkosta sakkia. No naapuriautolle oli kuulemma käynny vielä ohrasemmin. Siitä oli ikkunatki pistetty säpäleiksi ja ilmeisesti kirveen teräpuolella reijitetty pellitki uusiin läpinäkyviin kuoseihin.

Tilasin maaliliikkeestä enshätään kynsilakkapurkkeja ja niillä vetelin naarmut umpeen. Eipä tulos kaksinen ollut. No nythän hevospelin arvo saatiin toisaalta nollattua, joten hyötyyki siitä oli. Enempää ei enää tappioita ainakaan arvonlaskun muodossa tuu. Muita tappiota on kyl ootettavissa, jos kantakirjan leimat haluaa voimassa pijellä.

Mahollista ois tehä maalipintojen myllytys, mutta teetettynä maksaa kyl maltaita, ja tuohon polleen ei ehkä sitä enää tehä? 

Muutaman päivän päästä palattava taas kotikonnuille, ja siellä oottaa entiset työt.

Kolme ruskeeta silmää

 

Rappuset "tekasin" vihdoin "Iisakin huussiini. Suuri osa huussin romppeista on raijattu Haapasalon saaren vanhasta" paskaläjästä". Se läjä korventaa varmuudella Uunon sieluu omiin hautajaisiini saakka. 

Kattelin tuossa saunan lauteilta kolmen Anaslinnun iltapesupuuhia. Vaikka matkaa oli vaan parikytämetrii, en saannu selvää lajista. Heinä-anasta pienempiä olivat, ja ehkä Telkkiä? 

Uunon näkemättömyyteen saatto kyl vaikuttaa se seikka, että Uunon kolmesta ruskeesta silmästä pari on nyt vähän vajaalla toiminnalla ja poksahtaneita. Kahesta enemmin näkevästä silmästä vasen lienee tulehtunnu ja alimmainen huonosti näkevä on muuten vaan poksahtannu.

No ei oo eka kerta ku tämmöstä tapahtuu varsinkaan seitenkymppisille. Tuntuu, että normaalivaivoja ja perin yleisiä. 

Ennen saunaa käväsin taas pikkusella kävely/juoksulenkillä. Pätkissä on juostava ku muutakaan ei voi, ja ainanen väsymys kalvaa raihnasta, maatuvaa ruumistani. Juoksemine on kyllä varsin mukavaa, vaikka pätkissä

Kolmen kilsan verran pätkäjuoksuu, ja pari kävelyy ripijällä keskitahilla

Tyhjää parempi, ehkä. 

Boorivesi ja Uunon lumpijot

Säpinää on piisannu ylleisesti ottaen, ja sitä on riittänny taarpeelline määrä Uunolleki. Tuli tuossa mieleen saunan rappusilla löylyn jälkee istuskellessa ja raihnasia raajojani katellessa tuo yli 50 vuotta sitte lääkärijen reseptilistan käressä ilmeisesti ollu ihmelääke Boorivesi. Sitä määrättii vähä kaikkeen tautiin, ainaki ulkoisesti käytettävästi, ja ehkä sisäisestikin? Nykyhenkilöt tuskin tämmösestä ihmelääkkeestä tietävät tuskin mittää? 

Miulla oli reilun kymmenen vuuen ikäsenä kaikesta urheilusta täyskielto, ja Boorivesirätit molempijen polvilumpijoijen ympärillä reilun vuuen aikajakson. Kyllä otti pattii ja pattijen vieruksiin katella koulun urheilutunnilla toisten liikunnallisia kirmailuita. 

No siintä ko noista polvirättilöistä irtaantumaa pääsin, alko liikkumine maittamaan. Yks jo sillon kahelin Uunon "tahvoilu" oli se, ko aijottii ajaa velipojan ja Levosten veljesten kanssa senaikusilla polkupyörillä Lappeenrantaan ja takasinkin. Matkaahan tuli eestakasin vajaat 180km. Ja yrittämää lähettiinkin.

Juomaa, eikä muonaakaan kukaan tainnu älytä ottaa isommin mukaan. Eikä vanhemmillekaan mitään reissusta ilmoteltu. 

Muistaakseni oli sunnuntaipäivä ko aamulla lähettii veivaamaan. Nuoremmat veljeksistä tais jo käännähtää Luumäjen kohilta takasin. Myö jatkettii vanhemman Levosen kanssa Lappeenrantaan asti. Perillä jo oli kova nälkä, ja senverta oli Uunolla markkoja taskussa, että sai ostettua keskustasta Lappeen kirkon läheltä olevasta kioskista yhen omenan nälkäänsä.

Siinä ei kauva männy ko omena oli syöty, ja polkemaa takasin. Vanhempi Levosen veljeksistä jätti homman kesken jossaki Kaipijaisten kohilla, ja mie lopetin vähä ennen Tirvan risteystä. Muistaakseni mahollisuus ja halu ois ollu vielä jatkaa loppuun saakka, mutta kello oli jo niin paljo, että meijän kotiintuloaika alko umpeentumaa, ja isukki ja äityliini olivat jo ilmeisesti0 huolissaan.

Pakko oli Uunonki topata veivaus ja alkaa liftaushommiin. Rekan kyytii pääsin ja kotana pirusti myöhässä. Sitä en muista pystyinkö kotona sanomaa, että tämmöne reissu tällä kertaa. Tuskin pystyin ja tokkopa oisvat uskoneet? 

Nahkalekurissa

Paljo on pataan tullu sitte viimesen kirjotuksen. No paljo on ollu lystimpiäki päiviä. Tänää sain sitte käytyä tuolla kertaalleen peruuntuneella "nahkalääkärillä". Eka miittinki ois ollu tuonne Hgin Flamingoon. No sehän peruuntu tuon miun kuumesekoilun takia. Eilen oli miittinki tuonne Mikkeliin, ja se ei peruuntunnu minkään syyn takia, vaan siellä kävästiin. Välietappina oli Ristiinan rautakauppa, josta tarttu kassiin laituritikkaijen pikakiinnityssetti.

Käytii sitte vielä ennen nahkalääkärikokousta useammassaki puotissa ostelemassa kaikenmoista tarve-esinettä ja muonaa. Sitte mänin sinne nahkalääkärin pakeille. Pakkiaikaa oli hankala saaha, ku lekuriajat on yleensäkin kortilla. Käytii tuo tammikuun loppupuolella alkannu nahkani "kesintä" läpi, ja lekuri totesi, että lisätoimenpiteille ei oo akuuttia tarvetta, ja jos "kesiminen" pahenee, tölvätään nahkaan vielä jälellä olevaa kortisoonivaksia.

Sitte mainitsin noista miun yläkropassa olevista "miljoonista" luomista. Niitähän tulee lisää erityisesti sadekelillä, niinku sieniä mettämaille. Nahkalääkäri kysy, että tiijenkö mitää tuosta nestemäisestä typpijäähdytyksestä. Sanoin, että kuullu oon, ja ruvetaa toimeen, ja voipi jäähytellä niin monta "pattia" miun puolesta ku aika antaa myöten.

Käytii hommiin, ja typpikanisteri ja siitä suuntautuva kylmä suihku heilu kiivassa tahissa ympäri Uunon luomien täyttämää yläruumista. Kaikki suuremmat näppylät jäähytettii pariin kertaan, paitsi tuo selkäpuolelta löytynny Basaliooma. Mie kysäsin nahkalääkäriltä mikä se Basaliooma oikeen on. No sehän vastasi, että se on selvemmällä suomenkielellä ilmastuna Tyvisolusyöpä. Sehän on ihon orvaskeden solujen tyveen ilmaantuva syöpälaji, joka ei yleensä etäpesäkkeitä lähettele muualle ruumiiseen.

Tuo selkäpuolen "Basilisko" vaati sitte enempi sitä jäähytystä. Alko sitte verta pukkaamaan jäähytysreikä, ja sitte se piti "laputtaa", jotta estettii Uunon käsiin kuivuminen. 

Mikkelistä takasin mökille ajellessa mietiskelin, että oisko nahkalääkärillä männy sekalle typpi ja joku palava kaasuputeli ko tuntu siltä, että koko yläruumis oli ku tulessa. Pari tuntii kesti tuo tulinen olo. No se oli oikeestaa hyvä juttu, ku ulkona oli niin kylmä keli. Alta 10 astetta.

Neljä engelsmannia

Veneaseman savupiippu

Kovaa hommaa on tää veneily, ainakin näin isossa veneessä. Ja kaikkista kovinta on tuo veneasemilla kökkimine. Varsinkin sillon ku on kyseessä yöveneily, ja aikataulut ei pijä.

Rouva-Uunohan on aina ongelmissa noijen rautalonkkien takia, mutta Uunon tyräritilä ei nykyvekottimiin anna onneksi minkäänlaista alarmia. No muuten nuo turvallisuustarkastukset on melko epämiellyttäviä kokemuksia. Aina on jotaki hempaankolossa ja muualla vinksallaan.

 Tarpeeksihan tuossa oli setvintää rautalonkkien ja yhenkin kapsäkin kanssa. Sönkkäämällä siitäki selvittii, ja vähäsen raotettii myös kapsäkin ulkokuorta.

Veneen lähtö oli 1,5h myöhässä, ja se latisti jo muutenkin latteahkoa paluuveneilytunnelmaa, kun oli tieto siitä, että oltii menossa reilusti viileemmille vesille.

No sitte veneasemalla neljän, lievää krapulaa potevaa engelsmannin näkeminen kyl piristi. Onneks ei nuppi ollu yhtää turvoksissa itellä, ja melko hyvillä yöunilla oltii myös liikenteessä. Porukka oli käynny viikonloppureissulla Benidormissa , ja suuntana nyt koti, ja Luton. Nyt kyl ramoo tosi kovasti, ja hereillä pitäs notkua vielä monta tuntii ja pari viimestä satasta Kian suitsissa.

Perille jos aamulla päästää, ni hirvee hinku on lähtee kattomaa onko itärajan linjat pysynny entisellään, niinku tiedustelutieto väittää. Tiedustelu-upseerin ominaisuuvessa pakko käyvä ite rajalinjat kollamassa.Mänkää työ mihi määtte, myö männää mökille.

Mukavaa ku on lämmintä

Käytii eilen juoksentelemassa Rouva-Uunon kanssa La Matan  luonnonpuistossa.

Mahottoman mukavaa ko on ollu lämmintä. Luita ja luijen vierustoja kyl jo kohta seittemänkymppisellä kuitenki jo kolottelee. Siihe ei auta mikkään. No ehkä hengen lähtö siiheki auttaa...heh.

Paljo on ollu meininkii, ja tapahtumaa sitte lentsikka-asemalla vierailun jälkee, mut aika tuppaa käymää vähiin, eikä näihi jonnenjoutokirjotuksii enää paljo aikaa liikene. 

Voimailu ja liikunta hommat on lissääntynny ja erityisesti juoksu noijen pomppukenkijen hommaamisen jälkee. No eihän nekää pysty noita entisiä raihnoja korjaamaan, mut uusien raihnojen syntyä varmasti ehkäsee tuon mahottoman hyvän vaimennuksen takia. Jousilla hyppely ei varmasti niveliä rasita silleen ko paljasjaloin asfaltilla kyykistely.

Esijuoksijaki on jatkuvasti ehotellu jotaki ennätyksiä, vaikka Uunon juoksu on vieläkin lyhyttä pätkäjuoksuu. No pätkät on kyl pitenemään päin ja tänään tuntuma oli erityisen hyvä. Kokonaissalto oli 11 km juoksuu ja kävelyy vajaa seiska, keskitahilla 5:09, eli ihan, ihan liijan kovaa. No tällä on Uunolla vaan tarkotus, että saisin itteni semmoseen kuntoon, että pystysin alkamaan harjoittelun syksyy varten. Sillon olis tarkotus ehkä jo Suomessa tai viimestään täällä Torressa osallistuu johonki lyhkäseen kisaan? No näillä vuosilla tarkotus ja suunnitelmat yleensä tyssää terveydellisiin ongelmiin lähes jokaisella, eikä Uunokaan kuvittele missään nimessä mikään poikkeus olevansa.

Pyykit pyörähti näköjään loppuun, sekä miun palautusservojuoma. Pitää ruveta niitä rättilöitä laittelemaa nyörille puoleksi tunniksi kuivahtamaan, ja kohtahan se muoriki pyörähtänee pyörällä tuolta Peltomarkkinoilta, ja sitten pyöritää tuonne Lohikäärmepuistoon (Parque de Nacionales) ottelemaa meijän Nieta-porukalle kuvia.

Kovasti on ollu mukavata, ja jos terveyttä piisaa se mukavuus jatkunee tuolla Veeniemessä reilun viikon päästä terassilasien asennusten paikkuuhommissa.

Mietiskelee Uuno, kaikkien kahjujen ystävä.

Yhtä katkasuu nykyUunonki elämä

Könysin ihmiseläjiä pullollaan olevan monikerroksisen hallin tyhjimpään kolkkaan viettämään Semana Santan viimosia päiviä, kahviterian kautta.

Oon kyl huomannu jo aikapäiviä ja -öitä sitten, et jokahine aiottu tekemine tai muu voi aina männä pieleen. Useimmin se mänee pieleen nykysin jo omalla sössimisellä, ja lukusia kertoja tapahtuu myös ennalta arvaamattomia ilmijöitä. 

 Sitä varten pitäs olla aina varasuunnitelma, ja aina ei pelkkä yks varasuunnitelmakaan riitä. Pitäs olla vielä useampikin jos tarpeeksi tärkee juttu on suunniteltavana. Viime kesänä yhellä mökkivisiitillä kyl karvaasti huomas, tän yhen varasuunnitelman taktiikan haavottuvuuden. Pärettä ja aikaa palo rutosti ku tekniikka, suunnitelmat ja varasuunnitelmatki petti.

Miullahan oli tänä päivänä vakaa tarkotus hiissautua tänne Alicanten eli Elchen lentoveneasemalle vastaanottokomiteaksi. 

Mahollisuuksia, jotka miulle ekaksi tulee mieleen tänne pääsemiseksi, on pari. Nehä on linjapiili- tai pirssikyyti. Noijen kahen kyyvin hintaero on senverta iso, että päätin tulla linjapiilillä. Linjapiili maksaa 7€, ja pirssikyyti n. 50-70€. 

Tätä varten aattelin, kun nyt on täällä espanjalaista jengiä pääsiäisen vietossa paljon, että käyn ostamassa lipun etukäteen, jos mahollista. Ennen se ainakin joskus oli. No lompsin osin liikuntamielessäkin keskustan linjapiiliasemalle, josta se linjapiili lähtee.

No ei mikään yllätys miulle eikä varmaan kellekkään muullekkaan, että hukka oli reissun nimi. Luukulla oli lappu, että liput on ostettavissa vaan autosta. Juttelin siinä sitte luukun vieressä olevan linjapiilikuskin kanssa, ja vähä kyselin asiaan varmennuksia, mutta yleensä vastaus oli kysymyksiini, että "noo lo see". Ei tietoo asiasta. No sille päivälle riitti kyselyt, ja vesiperään oli tyytyminen.

Tänää sitte oli tarkotus ehtii kello neljältä iltapäivällä lähtevään piiliin, ja ostaa lippu sieltä piilistä lapun ohjeen mukaan. Toimittelin aamupäivän kaikenmoista askaretta, ja käväsin reilun 3km pomppimassakin. Sitte lähin hyvissä ajoin kävelemää reilun 20 minuuttia kestävää matkaa.

Matkan varrella katoin, että voi pertsuikki. Esijuoksia näyttää jo puolta viittä, ja puhe-elin myös. No mönkiin mäni klo 16 piili...eli nyt ei oo mitään kiirettä. Asemalle ko tulin, se oli ihan täynnä piileihin jonottavia ihmiseläjiä. Mie änkesin kuitenki lentoaseman luukulle. No siellä ainaki joku istu, ja kysyin onko mahollista ostaa lippua lentoveneaseman piiliin...oli mahollista...otan lipun seuraavaan piiliin...millon lähtee? Vastaus: klo 16!!!!??? Kysyin vielä varmuudeksi paljonko lie kello...vastaus 15.50!!!???

Kotonahan olin koko aika tiiraillu aikoja herätyskellosta ja seinällä olevasta digikellosta.

Voi perhana, miulla oli väärät ajat molemmissa mukana olevissa vekottimissa, esijuoksijassa ja älyttömässäni. No lipun sain ja kovan änkeemisen jälkee pääsin piiliin. Onneks ei ollu ku pikku reppu mukana. 

Piilissä mietin kuumeisesti mistä tuo vekottimien aikaero johtuu. Roplasin kaikki asetukset läpi, ja sitte tuli tuo perhanan VPN mieleen. No siellähän jökötti Suomi VPN:n paikkatietona. No pelkkä VPN:n sijainnin muuttamine ei riittänny, vaan sehän vaati älyttömästä virran uhkarohkeen katkasun. Sain kytkettyy koneen kuitenki taas langoille, ja aikaki oli muuttunnu nyt oikijaksi.

Esijuoksijassa jökötti edelleen väärä aika. Ois luullu, et seki korjaantuu kohilleen, ku tuo älytön ja esijuoksijahan miun tietojen mukaan elää jotaki yhteiselämää, eli sympijoosia, vai oliko ne jossaki bluu nimisessä tuutissa elämässä, en oo ihan varma tästäkään asiasta.

No roplasin, eli katkasin esijuoksijanki elämää ylläpitävän voiman vähäksi aikaa, ja tein takasinkytkennän. No sehän autto vaivaan, ja nyt molemmat aikaakin sivutuotteinaan näyttävät vekottimet on noilta kohin säädöissään.

Jos miul ois ollu mukana nyt kaks mekaanista kelloo, oli ne sitte minkälaisia tahansa, ranne-, herätys- tai esimerkiksi käkimallisia, oisin saannu ne todennäkösesti muutamassa sekunnissa näyttämään oikeeta aikaa. Nyt näillä nykyaikasilla vekottimilla aikaa mäni asian korjaamiseen pari tuntii. Kehitys kehittyy, mutta ei aina oikeeseen suuntaan kaikilta kanteilta.

XVII Carrera Villa de El Campello7.4.2023

Mukava oli kattoo taas runsaslukusta lähtöö.

Viettelin pääsiäisen pitkähkön perjantain aamupäivän seutuu pistäytymällä ystäväporukan kanssa El Campellossa, jossa oli kilvanjuoksentelua. Mie alottelin oman "juoksentelun" hiiviskelemällä vielä pimeeseen aikaan tuonne kolmen kilometrin päähän, josta sitte jatkettii tutulla porukalla kohti tunnin ajomatkan päässä oleilevaa El Campelloa.

Liikuntarajoitteiset on huomioitu Espanjan juoksukisoissa hyvin.

Ilma oli aika viilee, ja hiippailusessijon aikana Uunon mielessä käväs, että hanskat on melko mukava keksintö. Miullahan ei semmone keksintö tietenkää mukaan tullu, ja housujenki puntit oli vähän shortsahtavaa mallia, että hiki ei tullu aamuhiippaillussa.

Hannen Boodijumijuhla.

Hannen tyylinäyte matkan varrelta.

Pari kunniakierrosta tekastii ekaks ennenku löyty sopiva parkkeerauspaikka autolle. Kovasti on kaikki rantakaupungit täynnä etupäässä espanjalaisia Semana Santan viettäjiä, ja täälläki sama juoni.

Perille oli jo ennen meitä ehtinny Vetsku Vetoketju ja Marke. Torsaalin ku Hanne sai hajettuu, mäntii koko porukalla Kahviteriaan kahveille. Vetskulla oli hätä verryttelemää, mut Hannella ei ollu.

Vetskun juhlallisuuvet jumissa.

Vetskun väkevää menoa.

Sitte oli jo aika lähtee lähtöö kattelemaa juoksemattomankin jengin osan. Hanne juoksi kympin , Vetsku vitosen, ja muut ei sitäkään, vaan keskittyivät kattomiseen ja kuvien ottoon ja kannustelupuoleen.

Matkoinahan oli 5km ja 10km. Yhteislähtö, ja kymppi juostiin kahtena lenkkinä. Aurinko paisteli, tuulta vähän ja lämpö jossakin 12-15 °C:n lukemissa. Osallistujia oli tuhannen korvilla.

Lähtölaukaus kajahti, ja juoksumassa alko itteesä kiihyttämään lukusten tennarijen voimin matkavauhtiin. Myö sännättii ekaan maholliseen kuvanttopaikkaan, ja Vetsku kerittii noteerata, mut Hannee ei, vaikka oli meille huuvelluki juoksun lomassa.

Vanha veteraano Norberto täälläkin mukana jälleen, ilmeisesti kympin matkalla.

Ekat vitosen juoksijat ilmaantu reilun vartin päästä maaliin, ja kohta jo Vetskuki sieltä ilmaantu loppusuoralle kiihyttelemään. Loppuajan (21:01) perusteella oli viimekertanen maalisuoran lievä takakeno muuttunnu etukenoksi, koska aika parani 40s viimekerrasta. Sillä heltisi myös kolmas paikka Boodilla jumitteluun.

Hanne kirmasi myös kohta kympin juosseena maaliin, ja oli kovasti tyytyväinen tulokseensa (54:24). Sillä heltisi sarjansa voittopysti Boodilla jumittelussa.

Kohti autoja jo lompsutellaa.

Jumitteluseremonijoijen jälkee lähettii kaikki lompsimaa kohti autoja. Autot löyty, ja meijän autokunta vielä pistäyty kevennyksellä, ja churros kahveilla/kaakaoilla. Sitte kaahailtii kohti Torreviejaa. Uuno vietii ihan kotiportille, ettei vanhus kerkii eksyy ennen kotia pääsyy. Kiitos siintä! Ja suuret kiitokset koko meijän jengille mukavasta, vaikka vähän pitkähköstä perjantaipäivästä! Ja onnea Boodilla jumitelleille!

Uuno vielä suunnittelee muutaman kilsan pomppukenkätestiä, kun tää perjantai on niin pitkä.

Tuloslinkin laitan TÄHÄN.

Kenkätestausta

Hyvin "ilmavaa" on Uunon juoksu loivaan ylämäkeen näillä tennareilla.

Joopa, aamutuimaan auringon noustua lähin ottelemaan Olalle lupaamaani kuvaa, ja jopa videon pätkää uusilla tennareilla juoksustani. 

Sopiva, käyttämätön tienpätkähän löytyy tuosta 332:n toiselta puolelta, musiikkitalon alapuolelta. Portti musiikkitalolle päin on yleensä kiinni, joten tienpätkä on umpikuja päättyen siihen porttiin.

Kuvien kanssa mäni muutaman otoksen verran säätäessä, kun rillejä ei ollu matkassa, ja kirkkaassa auringonvalossa piti arpoo montako sekuntia ajastinaika on. No pari kuvaa tuli ilman Uunoo, mut kolmannella kerralla jo sattu Uunoki kuvaan, ja "ilmava" kuvahan siitä tulikin. Hyvällä "pomppuvaralla".

Joku vois ajatella kuvasta, et kääkkä on hypänny tasajalkaa vaan paikallaan ylös, mut se ei pijä paikkaansa. Kyllä kuva on juoksutilanteesta.

Tähän lopuksi koitan linkittää tuon videon pätkän myös.

Pomppukenkävideo