Liikunnallista riemuu ja sen jälkitilaa

Alcantarillassa käytii viime sunnuntaina kisaamassa. Siel oli mukava hölkkäillä mukavassa porukassa. No senjälkee on ollu...heh...vähä toisenlaista toimintaa. Maanantaina miun piti aamupäivällä männä makselemaa Guardamariin vuokrasopimuspalkkijoita ja pärähytin sinne pyörällä. 

Yläkuolokohan jälkeisessä jyrkässä sik-sak alamäessä viimesen mutkan jälkee, pari kolme metrii enne tasasta tasapainoelimen vikatoiminta viskasi miut pyörän päälle syrjällee sinne alamäkeen. Vauhtia oli nolla kilometrii tunnissa, ja liijan hidas vauhti ja varovaisuus koitu nyt Uunon kohtaloksi....

Rähmältää siintä pyörän päältä ylös ku yrittelin, vasen jalka ei ottannu alleen ollenkaan ja oikeessaki tuntu monessa paikkaa erinäisiä kiputiloja. No kieriskelin siitä jotenki itteni siihe tasaselle ja sain itteni taas pyörän selkään ja jalat senverta pelitti että jatkoin vaivalloisesti polkemistani.

Virmalla toimittelin hommat ja alotin kotimatkan. Takajarrukahva oli pois pelistä, ku siitä oli menny se vastakappale katki, eikä kahvaa saannu kiinnitettyy mihinkään. No yläkuolokohassa siinä sik-sak mäjessä aattelin, että pumpputesti on kyl tehtävä ni selviää miten vaikiat on vammat, ja niin vetäsin persukset satulalla pienimmällä vaihteella sik-sak mäjen ylös....toimii jäsenet vielä olosuhteisiin nähen riittävästi.

Pinomarissa aattelin kuitenki ensiapuu käyvä hakemassa, mut siellä ei ollu ketää kotona, joten jatkoin vähän tuskasta taivaltani. Jälkikasvu soitti just LaMatan terkkarin kohalla, ja pysähyin puhelun ajaksi siihe. Siinä sitte kattelin, että oikijan jalan sukka on ihan veressä...no kyykkäsin siintä tuon viimesen parin kilsan matkan kämpille tarkastelemaa lähemmin haavottumistani. Vasemmassa reidessä oli keskellä lihasta Uunon nyrkin kokone patti, jossa keskellä näky pyörän ohjaustangon kokone pyöree jälki. Se yritti tunkee ittesä varmaan tuohon reiteen sisälle.

Homma kyl näytti ja tuntu siltä, että esissä on Quironin nahkanpaikkausasemalle lähtö. Soitin Jorelle ja Jorehan tarjoutu miut sinne ystävällisesti viemää. Siellä oli miulle normaalit rituaalit esissä. Jos on matkavakuutuskortti voimassa männää Emergenciaan, eli sinne oikijalle sivu-ovelle. Ekaks otetaa vuoronumero masiinasta, sitte päästää tiskille ja täyttämää iso nivaska papereita. Sitte saahaa toine vuoronumero, ja käyvää oottelemaa millon telkkariin ilmestyy oma hukinumero. Sitte sisälle terveyvenhoitajan puhutteluun. Siinä mitattiin samalla jutustelun lomassa verenpaine, ja happirosentti. Sitte sain passituksen röntgenijonoon. Sitte takasin oottelemaan varsinaiseen lääkärin syyniin ynnä muihin toimenpiteisiin.

Siinä vaiheessa jo miulle kovasti tutuksi tulleeseen suomenkielen tulkkiin otettii yhteys ja sehän singahti paikalle. Sitte miut ohjattii sinne toimenpijepuolelle sermin taakse. Sitte tuli iso revohka immeisiä paikalle, joista yks oli lääkäri, ja sillä oli joku piikki käsissä. Sano että nyt voi vähä sattua, ja oikeessa oli niinku lääkärit usijasti ovat, mutteivät aina nekään. Se pertsuikki työnti sen piikin siihe kipeesee pottuvarpaaseen pari kertaa, ja otti hyytynyttä verta siitä pois, ettei kuulemma mäne kuolijoon koko hyvä, ja käyttökelpone perunavarvas. Röntgenkuvissa ei luuvaurioita ollu näkyvissä, mikä oli mukava juttu jatkoo ajatellen.

Sitte jäin pökerryksissä siihe hetekalle retkottamaa siks aikaa ku tulkkausosasto sai miulle tarkotetut paperit, ja hoitoohjeet miulle haalittuu, ja ne kerrattii vielä siinä, ja pääsin pälkähästä ja koko nahkanpaikkausasemalta ulos. Olalle lähetti vielä lähtijessä tulkkausosasto terveisiä!

Joren kanssa oli sovittu, että tulee miut sitte hakemaa, ku ulos pääsen paikkausasemalta, ja sieltä Jore tulikin, ja koukattii vielä Farmacian kautta, jotta sain tarvittavat pillerit ja muun tarvittavan jatkotoimenpidekaluston mukaani samalla kertaa. 

Kovasti oon kiitollinen hyville ystävilleni, jotka on tarjonnu miulle apuu ja huolenpitoo tässäkin asiassa, ja erityisesti nyt reijitettyy ulkonahkaani lämmitti Joren soitto seuraavana aamuna kun kyseli vielä vointiani, ja Sarin ja Petrin eilen tuoma ruokalähetys. Vielä tänäänkin naapurin irlantilaismies kauppaan lähtiessä kävi oveltani kysymässä tarvinko kaupasta mitään! Kiitos kovasti!

No tänää oli sitte vuorossa tuon pottuvarvaspaketin avaus...oli perhanan tiukassa, ku verenhyytymisaineet oli liimaannu kaikki varpaan ympärillä olevat käärinliinat yhteen möykkyyn, ja oli siellä sisimmäisenä sitte se varvaskin hehkumassa kaikin mahollisin värein koriteltuna. Kertakaikkisen hieno kapistus. Sitte oli mukava männä parin päivän pijättelyn jälkeen suihkuun. No lattija oli kyl teurastamon lattijan näkönen aluksi, mut sain kaikki hyytymät ja muut suolen- ja langanpätkät korjattuu ja siistittyy paikat lopuksi.

Vasen reisi on nyt takanta koko matkalta tummanvioletti ja oikee jalkaterä on kaikenvärinen. Polvessa on pelkkiä pintaniklauksen nirhautumia...heh...ja muualla vähän pienempiä klunsseja. No paras juttu koko asiassa oli se, että sain 20 päivää saikkua! 

Medio Maraton Torrevieja, 25.2.2024

Vetskun naamataulu oli melko ilonen hetki ennen lähtöö. Lähtö oli varmistettu vankilaverkolla, ettei kukaa enää pääse perumaa juoksuaikeita tässä vaiheessa. Kuva: Sari

Joo, meinasin jättää koko kirjailemisen tältä päivältä mut kolleega ko pyysi, ni rupesin "nypläämään" kuitenki jotaki otsikon asian vierestä.

Miulla ei ollu nyt itellä puhe-elintä ees mukana ko siellä on niin pajo asioita, mitä en tässä vaiheessa elämääni halua söhlätä ainakaan puhe-elimen hävittämisen takia.

Vetskun sijotus tänään kakkonen. Kuva: Sari

Eli Torreviejan puolimaratonissa juostun 5km:n kilpailu oli miulla ja Vetoketjumiehellä tänää allakassa. Vetoketju tuli miuta hakemaa aamulla ja ajoissa lähettii ja vietii auto Alzheimerin talon lähelle. Keskustaa ei tarvinnu ees ajatella yrittämistä, ko kaikki oli autoja pullollaan ja aika ois männy harhaillessa.

Siintä hilppastii kisapaikalle. Puolikkaan kisa oli jo käynnissä, ja meijän jengistä siellä juoksi Jarmo ja Petri. Niin paljo oli söhläämistä et ei nähty raskaan matkan raatajia ku maalialueella kisan jälkee.Osa meijän porukasta oli sairashetekoinnissa eikä päässy osallistumaan ollenkaan. Pikaisia toipumisia hetekalle!

Puolikkaan juokssijat Petri ja Jarmo. Vellihoisut juoksi vaan vitosen. Kuva: Sari

Samanmoine railakas ja reipas oli meininki, ja porukkaa oli posket pullollaan joka paikassa. Myö etittii ekaks tavaroijen säilytyspiste ja siitä pompittii Varto-kepappii kahville. Siitä sitte molemmat eri suuntii verryttelemää. Sitte jo oli aika lönkätä lähtökarsinaan. Alpon kanssa siinä verytellessä muutamat kerrat vaihettii kuulumisia ja näkemisiä.

Ennen lähtöö oli hiljanen hetki...miulta mäni kyl ohi minkä takia...uuno kun olen. Sitte päästii hölkälle. Uuno oli ennakkoon ajatellu, että alle 5min/km ois hyvä päästä, ja sillä mielellä kelloo vilkuilin. Eka kilsa oli 4:56 eli ihan sopiva alku, toka oli 4;58, eli vieläki ihan ok.....sitte loput mäni hiukan kiihtyvällä vauhilla, ja viimen oli 4:46, mut sehän on vähän loivaa myötämäkee. Loppuaika oman kellotuksen mukaan oli jotaki 24:27 luokkaa.

Puolikaan juosseet Jarmo ja Petri olivat kovasti tyytyväisiä tuloksiinsa, niinku oltii myöki Vetoketjumiehen kanssa. Espanjalaisista Mariano ja Susimies Norberto ja siippansa olivat kaikki pootijumilla, niinku myös Apollanan mies. Nimi ei nyt tuu millää uunon vanhenevaan, ja pätkittäin toimivaan mielen hipukkaan. Mariano oli koko kisan vanhin osallistuja. Bueno. 

Lopuksi kiitokset kaikille, juoksijoille ja kannustusjoukkioille. Aina se tossu vähä ylemmäs singahtaa ko uuno-nimen kuulee...heh...ja uuno on täällä niin yleinen nimi, että uunon juoksut ei ikinä jää kannustuksesta kiinne.

Uuno-töyhtöhyyppä patsasteluasetelmassa. Kuva: Alpo

Tuloksii en rupija enempi vatkaamaa. Ne löytyy TÄÄLTÄ.

On maalima mallillaan

On ollu viimeviikkoina kovasti kiire kaikenmaaliman hommien kanssa, eikä lokiakaa oo kerinny päivittelemää. Lähipiiri kyl on tietosia ollu, mihi uunosen aika on männy. No nyt näyttää siltä usiamman kahvikupposenki jälkeen, että unta ei helposti tänää "alkuillasta" oo Uunolle tarjolla ihan heti. Johtuuko nyt siitä, että villaroin vielä säkkipimeessä Otavaan kahville toiselle puolelle Torreviejaa ja siintä takatulomatkalla poikkesin vielä kauppaan muonavatastoja täydentämään.

Äske lukasin otsikon jostaki lehestä, että hakkerit on hakkeroinnu hallintaansa 3 miljoonaa hammasharjaa? Ei perhana uuno kyl ymmärrä mitä järkiä on tommosta tehä...kolme miljoonaa käytettyy hammasharjaa hommata itellesä? Mie en kyl hakkerois yhtäkään toisen hammasharjaa itelleni. Piti käyvä veskissä ihan vasiten kurkkaamassa onko oma hammasharja vielä tallessa, vai onko se joutunnu niijen kolmen miljoonan porukkaan. Siellä jökötti entisessä paikassa ja samassa asennossa mihin sen viimesen käyttökerran jälkee olin laittannu. Huokasin helpotuksesta.

Sitä vielä jäin miettimään, että mitä tuo hammasharjahakkeroija pistää ammattinimikkeekseen, jos esmerkiks Kelahenkilökunta tai muu virallisempi instanssi sitä lähestyy? Pistääkö että hammasharjojen hakkeroija? Ei kyl oikee hyvältä kuulosta, ei ollenkaan, ainakaan uunosen kielikorvaan. Ja minkälaine määrä työtä pitää tehä tuon kolmen miljoonan kappaleen hakkerointiin? Luulis, että siinä on melkonen savotta? Ja minkä hitsin takia?

No eipä tätä uunonkaan ammattinimikettä "eläkeläinen" passaa kyl kaikissa piireissä ääneen toitotella. Varsinkaan, jos vielä toteaa, että "hengissä oleva eläkeläien". Siintä seuraa hirveetä närää ja närästystä. Siihe ko vielä lissää, että talvet viettelen Españassa, ni tappelunnujakka on ilmeinen. Ja edelleen jos vielä lisää sen, että fyysisesti lähes terveenä, ni vähintääki puukot ja kirveet alkaa heilumaan. 

Kovasti kohelsin tänäänki kaikkien, omasta mielestä hyvien asioijen eteen, ja tyytyväisenä heittäyvyn hetekalle oottelemaan, että uni tarttusi jo vihdoin uunonki silmäluomiin. 

Lentoveneen pianon pimputtaja

Vaihoin maisemaa ja matkapäivä on aina yhtä "mukava". Aamulla piti varmistaa kulku- ja muijenki neuvojen toimintaa. Kuuvelta lähin -24°C:n lylmyyvessä tarttailemaan ja lämmittelemään Nipponin pollee, eli Rusinanttee. Polle pörähti ilosesti "tulille", ja ajelin Utin ABC:lle kahville Kouvolan kylän halki. 

Iltapäivän puolella sitte jälkikasvu nakkasi miut Hgin lentoveneasemalle. Siellä olin hyvissä ajoin, ja sain sörkittyä itelle lastauspassin ja laukkuliimapaperin, mut laukun kanssa oli vaikeuksia saaha se laukunsyöjälaite hyväksymää miun laukkuu sisuksiinsa. No kyllähän se sitte virkanaisten avustuksella senki sisäänsä lopulta hotkasi, ku vaihettii toiselle laukunsyöjälaitteelle. Skannerissa kuulemma ollu ongelmia?

Sitte jo lastauspassin avulla jatkeskelin aina niin "turvalliseen" ja "mukavaan" turvatarkastuksen strip-tiisi esitykseen vöitä ja muita retonkeja reuhtomaan hampaat irvessä irti runkonsa ympäriltä. No ite pääsin nyt poikkeuksellisesti ilman mitään "kunniamainintoja" kyykkäämään koneen läpi kansainvälisemmälle puolelle, mut reppu ei päässy, vaan se jumahti koko linjasto, eikä ulos tullu kapsäkin kapsäkkiä. Ooteltii pitkä tovi, ennenku kiireiset asiakkaat saivat omat säkkinsä käsiinsä.

Näytti, että vene lähtee lähes ajallaan, mutta toisin kävi. Lähti tunnin myöhässä...ei ollu enste kapun ilmotuksen mukaan push back- vekotinta, joka ois saannu veneen peruutettua kiihytyspaanalle. Veneissä ei liene peruutusvaihetta? Sitte löyty vekotin, mutta ei löytynny vekottimen kuskia? Tunti siinä vierähti koneen sisällä ootellesa, ennenku venho viimein hiissaantu oikijalle kaistalle ja sai ilmaa siipiensä ja runkonsa alle.

Siinä veneilyn lomassa sitte mietiskelin, miksi veneisiin pitää hiissata aina piano? Jos tulee mikä tahansa ilmotettava asia, ni soittoäänen perusteella palkattu pianon pimputtaja pimpauttaa ylä Ceen tai ylävitosen enneku ilmotus julkastaan sanallisessa muodossa. Tuon yhen nuotin pimpauttamiseen riittäsi miun mielestä vaikka urkuharmoonilla tuotettu pimpautus, eikä tarvisi painavaa pianoo sinne sisälle raijata, ko muutenki on ainane rutina noista asiakkaijen lisäkiloista ja veneilypensojen hinnoista. Harmooni on paljo keykäsempi ku piano, ja siinäki on riittävästi nappuloita tuon pelkän yhen nuotin tuottamiseksi. Uunoki luultavasti pienellä reenillä saattasi tuohon hommaan vielä pystyä. No eipä juuri enää muuhun.

Yhen maissa olin mörskällä, ja nakkasin uuven lämpöpumpun päälle ja nukahin heti. Iloo kesti nelisen tuntii, ja heräsin armottomaan oikeen pohkeen suonenvetoon. Armoo anelin, ja se autto, mutta unet jäi nyt vähäsiksi ja luomet on vielä väsymyksestä lunkallaan ja pohje kipijä tuosta "vetoherätyksestä". Ysiltä on lähettävä kauppaan.