Joensuussa pyörin koko perjantaipäivän erinäisissä kyläilykohteissa sukuloimassa. Aikatailu oli taas kerran tiukka, ja ois mielusia tuttavakohteita ollu muitaki, mut aina jääpi välliin. Majotus oli paikallisessa majatalossa, ku en halunnu kellekkään olla riesaksi.
Aamupalan jälkee oli viimene mukava heimolaisen tapaaminen "pummisetän ominaisuuvessa" Joensuun torilla. Mukava oli pitkän, pitkän ajan jälkeen tavata Jani ja rutista mukavia lepposassa alkusyksyn säässä ja kävästä torikuppilassa kahviloilla. Aihioita ois ollu enempäänkin jutun iskentään, mut Rusinanten parkkiaika oli jo lopussa ja kiire oli Lieksaan ja siellä alkavaan ehkä viimeseen järjestettävään Saavan hölkkään.
Hyvästeltiin ja Uuno jatko ontuvalla Rusinantella ratsastusta ja kohti Lieksaa. Topata piti risteyksessä, josta Lieksaan mänevä tie haarautuu Kajaanin tiestä, ja tarkastaa Rusinanten juottotilanne. Hyvältä näytti ja ratsastus jatku sopusasti kopukan kanssa. Lieksaan ku pääsin oikasin hetekalle vartiksi ja sitte kisavehkeet päälle ja Teron kanssa kohti Lieksan Urheilukenttää.
Ilmottauvuin ekana kisaan ja Uuno sai torsaaliksi numero ykkösen. Vähä nolotti ku ei ollu ku viiskymppinen seteli ainoanan mukana, enkä saannu maksettua osanottooni heti.
Kelihän oli lämpönen +18, aurinkoo, ja muutama metri tuulta sekunnissa. Verryttelyni vetelin sillankorvaan ja sieltä takasin. Kisamatka oli 10,3km, ja reitti kulki paljolti kivikkoisella, todella mäkisellä hiihtopohjalla. Alussa ja lopussa juostiin kieroksen verran urheilukentällä. Siintä reilu kilsa melko helppoo juoksuu jokivartta pitkin, mut sillan ylityksen jälkeen alko sanan mukasesti taistelu happohyökkäyksiä vastaan.
Urheilukentältä lähettii matkan tekoon. Rauhassa olin TAAS lähtevinäni, mutta sillan jälkeen oli kyl tennarijen sisäkalut jo happosen tuntuset, eikä niijen liikuttelu eestaas mukavalta enää tuntunnu. Tien ylitys, kun tehtiin eessä oli miun sarjassa M70 juossut nro 10, jonka perään en lähtenny yrittämäänkään vaan jatkoin toivotonta vuorikiipeilyäni kivikkoisilla ylämäkiosuuksilla. Niitä tuntu piisaavan, ja aina kun luulin olevani jo varan ylimmässä kohassa, polku jatku ylöspäin ja raskasta tallustusta piti jatkaa.
Sanottava on, että kolmessa kohassa tuli nöyryyttäviä kävelyaskelia otettua, jotka kelloki todisti. Sitte kuitenkin, kun alettiin laskeutumaan alaspäin sain pitkällä avomaakohalla ennen jyrkkää avokalliolaskua näkyviin taas tuon nro Kympin juoksijan, ja tuntu, että tavotan sitä pikkusen. Jyrkän kohan jälkeen selkä taas hävis, mutta sillan ylityksen jälkeen taas selkä tuli näkösälle. Miulla rupes juoksu jotenki tuntumaa helpommalata, ja pääsin kantaan. Siinä hetken aikaa vähä levähtelin ja ennen pyykinpesupaikkaa, joka on jo urheilukentän sivustalla, painelin täysillä ohitte. Vielä oli jaksettava tuo rasitteva neljäsatanen kentällä ennen helpottavaa maalia...perhana oli RASKAS RETKI. Jarmo huuteli maalilinjalla, että alle tuntiin pääsin? Tuloksii en oo vielä mistää löytänny, mut jos ne löyvän, tänne yritän neki survoo.
Uunon kiipeily ja hiippailu riitti ykköseksi M70 sarjassa, ja meitä oli kolme urhoollista taivaltajaa tässä sarjassa.
Kellosta kattelin, että 70% matkasta ja ajasta oli mänty maksimisykkeellä, ja semmoselta se kyl tuntuki. Saunassa käytii ja nukkumisesta ei oikeen silti tullu mitään tän rasittuneen olotilan takia. Polvi vähä pullistu, ja pari kertaa oikia nilkka oli venähtämässä, mut vauriot silti ehkä vähäset? Ainaki niin toivon.
Omat kellotukset: Matka: 10,26km, aika: 59:18, keskitahti: 5:47, keskisyke: 157
Kiitos lukuisille Lieksan ja lähiseuvun kisailijoille, järjestäjille ja muullekin siviiliväestölle ihan mahtavasta kisapäivästä, ja sukulaisille huolenpijosta ja mukavista jutuista. Toivottavati ei ollu kuitenkaan viimonen järjestettävä Saana hölkkä?
