keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Värilliset rätit

 


Melkone möyke ja mekastus on Vatsa-Qatarissa noussu värillisten hiharättilöijen käytöstä jalkapallon peluussa.

Kyllähä näissä temokraattisissa valtijoissa elämisellä on omat suuret etunsa. Vaikka yksinkertasten päätöstenki tekemisee tuhraantuu aikaa, varoja ja tupakkiaki palaa, ne päätökset on kuitenki useasti yhteisen keskivertoedun mukasia. Tikta- ja muissa tuureissa ne päätökset tekee suurelta osin yks ihmine tai instanssi, ja suurelta osin lähes aina vaan omaa lompsaansa ajatellen. Tuurin kyläkauppaa en tälläkohtaa tarkota.

Meillä ei lukuisilla eri mörskillä asuttaessa oo tullu minkäänlaista kiistaa minkävärisen rätin milloinki päähäsä tai muuallekin riutuneen ruumiin suojaksi kietasee. Eikä miliisilaitoksillla eikä virka- ja muijen valtojenkaan edustajilla oo ollu minkäänlaisia vaatimuksia käytettyjen rättien värien suhteen, mutta tuolla Vatsa-Qatarissa ei nyt suvaita värillisten hiharättijen käyttöö ensinkään. Musta ja valkonenki lienevät värejä? Putkaa, linnaa ja vähintäänki sakkoja ja muuta patukkaa on luvassa niskuroiville.

Uunolla on kyl semmone vaikutelma Vatsa-Qatarista muotoutunnu jo vuosien takaa, että siellä on paljo tärkeempiäki asijoita hoitamatta ku värikkäät hiharätit, ja niijen käyttäjät. Ja rahasta ei liene puutetta?

Saksan ministerille ja koko joukkueelle pinnat Uunolta, ja lopuksi totean, että IFAan pitäs vaihtaa ehottomasti kokonaan uuvet jarrukengät, renkaat, kytkinkotelo ja koko hallintajärjestelmä. 

Tämmöstä täällä tänään ja Espanja voitti pelin, ja Uunon Habanerasin visiitti oli lyhyt ja onnistunnu.

maanantai 21. marraskuuta 2022

IFA


Tuo entuuvestaan jo 1950-luvulta saakka vähän huonomaineinen IFA ei oo miun mielestä ainakaan parantunnu yhtään, vaikka siihe on yks kirjain eteen lisätty, ja nyt siitä on tullu FIFA...heh...semmosta Uuno tääl mietiskelee issekseen tänä pänä.

Josko kohta rupijas tuijottelemaa vaikkapa jalkapalloo, joka espanjaksi tarkottaa deporttesia, eli urheilua.

lauantai 19. marraskuuta 2022

Vatsa Qatari

Viidakoitunnu etupiha ennen Uunon käsittelyä.

Tää päiväki mäni ripijästi ja ratevasti taas iltaehtoolle asti. Aamulla kävelin tuoho kilsan päässä olevaan H-konepuistoon ja liikuttelin itteeni eri telineissä lisättynä muutamilla dippilöillä ja etunojapunnerruksilla puiston penkin reunaa vasten.

Siintä jatkoin meren rantaan ja edelleen vanhalle asunnolle ja Calle Perseon kautta Cortes Valencianalle ja mörskälle takasin. Kävelyttänny ois kyl enemminki, mut tuo kipijäksi äitynny Aquileeran kantapää estää tehokkaasti isommat kirmailut ja säntäilyt.

Kämpillä sitte lämmittelin eilistä muonaa, söin, ja sitte rupesin jatkamaa tuota kesken jäänyttä pihan raivuu hommaa. Kahella kauppakasilla kanniskelin kuution verran katkasemiani viidakon erilajisia kasveja muutaman sadan metrin päässä olevaan tömsteriin. 

Miullahan ei mitään lupaa, eikä velvotettakaa tuohon hommaan ollu, mutta ei kärsinny katella tuota pihaviidakkoo enää. Nyt on jo parempi.

Monet jalkapallouutiset oon lukennu ja senverta alko Uunoo nuo surkijat uutiset närästämää, että sain taiottua itelleni vatta-qatarin. Kaikenmoista korruptioepäilyy ja muuta kakkaa on ilmoilla senverta, että kisoja ei tuonne ois pitänny hiissata ensinkään.

Huomine päivä alkanee Kankeen eturenkaan alareunan paikkauksella. Syyhän oli taas se normaali, elikä tuo Perhanan kasvin piikki. Kun vein kyntökalustoo takasin varastoon huomasin, että eturengas oli vähän löysänlutjakka alareunastaan. Nostin Kankeen ulos aurinkoon tarkempaa tarkasteluu varten, ja heti huomasin, että siinähän taas törrörttää tuon Perhanan kasvin piikki. Sen kun nykäsin pois rengas tyhjeni hetkessä....jatkuu aamulla...heh...manailun merkeissä todennäkösesti.

lauantai 12. marraskuuta 2022

Nipponilaiset

Torre del Moro ja Uunon Kankee.

Nipponilaisetha on sanonnu, että mikkää ei oo elämässä tärkeetä paitsi puutarhan hoito. Monenlaista jonnenjoutohommaa on tullu tehtyy koko ikä, ja niinpä mieki aattelin tuota puutarhanhoitoo kokeilla ja selvittää kuinka tärkeetä se on.

Naapurit Madridista näytti viime viikolla mallia, ja setvi tuon niijen puolen viidakoituneen pihan riimakuntoon parissa päivässsä.

Siitä mieki innostuin, ja investoin eilen 3€ oksasaksiin, jotka ei kalllimmasta päästä ollu vaan sieltä toiselta laijalta. 

Äske viettelin puolen tunnin mitan urheilupuiston telineissä, ja lompsin takasin +25 asteen lämmössä. Yöki oli vaihteeksi lämmin +20, mutta edellisenä yönä alko ukkone rymistellä, ja Esteri raotteli elimijään rapijasti, ja sitä kesti eiliseen puoleen päivään saakka.

Nyt vähäse juomaa kurkkuu, ja sitte siihe puutarhan hoitoon.

maanantai 17. lokakuuta 2022

Pentsihyppypuumi


Kovasti oli suosiossa tuo pentsihyppy takavuosina. Jokahikiseen nosturiin ja puomiin piti jonkunmoine lavetti tehä, ja siitä loikkimaa ales turvanarun varassa. Mitä korkijampi torni, ja pitempi turvanyöri, sen parempi oli ajan vaatimus.

Nyt näyttää tuolla idempänä olevan meneillään sama puumi, mutta on kehitelty vanhasta tyylistä edullisempi vaihtoehto. Siellä ei tarvi kyhäillä mitään erikseen rakenneltavaa hyppytornia, vaan hommaan käypi mikä tahansa niin korkia paikka, josta niskat naksahtaa nurin. Hyppypaikaksi kelpaavat mainiosti kerrostalon parvekkeet, monikerroksisen sairaalarakennuksen ikkunat ja muut vastaavanlaiset instanssit.

Vanheempaan pentsihyppymenetelmään on tehty myös toinen, ratkasevasti hyppyä halventava muutos. On jätetty kokonaan pois tuo turvanaru. Se oli suhtettoman kallis kapine tuossa vanhassa pentsihyppymenetelmässä.

Yks asia tuossa uuvessa hyppytyylissä minnuu kyl sapettaa, ja raskaasti, jos se paikkansa pitää. Vanhassa tyylissä avustajan käyttö oli ehottomasti kielletty. Nyt "pelipöytää" kiertää sitkee huhu, että itämailla ois usijammassa tapauksessa käytetty pentsihyppysääntöjen vastaisesti avustajaa. Ei oo mänö näköjää tässäkään lajissa reiluu kaikkien kohalta.

Pentsihyppyhän kehiteltiin aikoinaan Suomessa. Perinteinen pentsihyppy on vieläkin käytössä, ei tosin kovin suosittu. Suomalaisessa pentsihypyn ekassa versiossa tarvitaan vaan lyhyehkö köyven pätkä, mieluiten manillaa, ja köyven luiston parantamiseksi vaseliinia, tai muuta jalkarasvaa. Lisäksi alkukantasissa versioissa oli käytössä jonkunmoine jakkara, palli tai muu koroke. Sitkeimmät hyppääjät kyllä teki onnistuneen hypyn ilman lisäkorokettakin, ja apuvälineeksi riitti hätätilassa oma vyökin. Ikivanhassa tyylissä hyppynyöri kietastiin kaulan ympäri, mutta nykyaikaisessa turvanarutyyppisessä versiossa käännetään hyppääjä nurinniskoin, ja sidotaan turvanyöri nilkkoihin nilkkaremelillä.

Paljon on tääki laji kehittynny, mutta ei välttämättä parempaan suuntaan kaikilta osin. No viimesissä idän versioissa on kyl päästy eroon tuosta välineurheilumaisesta taantumasta, mutta avustajan käyttöö en hyväksy missään olosuhteessa....KIELLETTY MIKÄ KIELLETTY.

lauantai 8. lokakuuta 2022

Vanheneva neljännes

Kiivaasti ja käsiin vanhenevan miehenneljänneksen innolla on täällä jo kohta viikko vispailtu ees-taas ympäri lähitienoota. Mukavasti ja liian nopeesti on jokahine päivä vierinny iltaan.

Tänää tuli kyl kyykkäiltyy tän viikon suurimmat liikuntasiivut. Aamulla lähin "hevoseksi" tai ehkä tarkemmin sanottuna "aasiksi" käväsemään Torreviejan markkinoilla. Olin luvannu ottaa suurimman reppuni mukaan, ja hiissata sen mörskälle, kun se tulee täyteen. 

Lähettii vähän jälkee yheksän puolentoista kilsan päässä olevalle "pilepaikalle". Reppu oli tyhjä, ja helppo kanniskella. No pian pilepaikalle kun päästiin, se alko täyttyä etelän hetelmistä ja vihanneksista. Reilun tunnin jolkottelun jälkee reppu oli täys ja Uuno rupesi sitä hiissaamaan kohti mörskää. Repun täyttäjä jäi vielä täyttelemää omaa reppuansa, ja levittelemää edullisenhintasia vaateläjiä. 

Kämpille ku sain itteni ja täyven repun hilattua, nakkelin repun sisälmykset  jääkaappiin, ja nykäsin kuivatusnyöriltä eilen pestyt rutikuivat juoksuvermeet niskoille, ja vääntäyvyin uimahallin eestä Quironin sairaalan mäkeen, ja siitä pulukoppien kautta La Matan luonnonpuistelualuveelle.

Tiedossa kyl oli, että eilisen sadekuuron jäliltä voipi tuo reilun parin kilsan päässä oleva kosteikkopaikka olla menokelvottomassa kunnossa, mut sinne kuitenkin yrittelin. No kyl siitä läpi pääs osin aijatun väylän "väärältä" puolelta. Kanttailin sinne katoksen nurkille ja käännyin takas. Katoshan on noin kilsan päässä Los Montesinosin liikenneympyrää, ja luontopolun päätepistettä ja toista näköalatornia.

Siintä sitte hiippailin samaa reittiä takasin mörskälle. Tänä päivänä kerty tallustuskilometrejä yhteensä 21,6, josta noin 2km tyhjällä repulla, ja saman verran täyvellä. Juoksuu tais olla reilu 8km:n verran, ja loppu lähes kokonaan väsyksissä kävelyy. Tosin illansuussa oli vielä pikkune verryttely ja venyttelysessijo, kun ei enää kävelylle jaksettu lähtee. Kohta kaali hetekalle ja unta siihen.


 

tiistai 4. lokakuuta 2022

Uuno mee monttuu


Paljo kaikenmoista ja välillä asiatontaki tekstijä levijäharteine Uuno on elämäsä aikana saannu kuulla ja kestää, ja nyt viimeaikoina tuo otsikossaki mainittu asia on yleistynny Uunon korvien kuuloetäisyyvellä. Lähes päivittäin kuulee, ko Uunoo kehotetaa mänemää monttuun. Kaipa ne täkäläiset kuitenki perustuen niijen naamanilmeistä tarkottanee vaan hyvää, ja joku tarkempikorvane on Uunoo valistannu, et ne tarkottaa vaan sitä, että pitäs hetkone vaan ootella. Kuulemma ne on sanonnu et "Uuno momentto" eikä "Uuno mee monttuu" niikö Uuno oli kuulevinaan.

No kyllähän tuo monttuun mänöki myös Uunolla lähestyy eksponentiaalisella vauhilla ja aika on vieläki vähemmässä ko viime vuonna.

Perhanan mukava oli taas palata tänne "pulukoppien" ja muijen mukavien asioijen pariin, ja muutama päivä on männy niin pirun mukavasti kekkaloijessa tuttujen paikkojen ja asioijen parissa.

Mörskä on Uunolla vaihtunnu, mutta hyvin on tähän paikkaan alkuvaikeuksien jälkee kotiuvuttu...senverta hyvin, että tää tekstinki tuotanto pääs alkuun pitkän tauvon jälkeen.

Tänää tuli pariin kertaan tallusteltuu ympäri kylää, ja askelmia kerty kakskytäkolmetonnia. Siinä sai kyl lumpijoita lumpsutella jo ihan tosissaan, mut kyl oli mukava jo muutama juoksuaskelki otella ripijän kävelyn lomassa. Eilisen puistikon voimailulaitteijen jälkeen nivuset, ja selkäki oli vähän jo valmiiksi pinkijänä, mut sitkijästi talsittii pulukoppijen, luonnonpuiston ekan näkötornin, ja La Matan ja puolen kaupungin kautta tänne Avenida de las Cortes Valencianasin Lidlin taakse mörskälle.

Illan suussa sitte laiteltii muonaa, ja jälkiruuvaksi mäntii yläterassille jarruttelemaa servojuomien kera, ja sitte ko aurinko laski istahettii vielä alemmalle terassille hetkoseksi lämmittelemää lepposessa ilmanalassa ennen kynsilleen mänöö.

Vee-niemee en kuitenkaa oo unohtannu, ja tiedustelu-upseerin velvoitteet mielessä jatkan tätä eloni viimesen satasen konttaamista maaliin...heh...eli monttuuni.