El Campello 5k. 12.1.2025

Hanne ja Liisa tänäänkin boodijumilla.

Kävästiin tänää El Campellossa. Suomijoukkiosta juoksivat Hanne, Liisa ja Vesa. Markku ja Uuno oli joukon jatkona huoltajina, ja valmennuspäällikkö joutu jäämään kotiin lenssun takia.

Hanne vauhissa.

Vesahan lupautu Hannen hakemaan kotiovelta, ja mieki pääsin siinä siivellä mukaan kattomaan toisten juoksua. Ite en lahtenny keuhkojani rasittamaan vielä, kun vasta muutaman päivän on pystynny juoksun tapasta tekemään sairasteluijen takia.

Sitte oltiinki jo perillä ja auto parkkiin ja dorsaaleita jonottelemaan.

Liisa palauttelee.

Ilma oli mukavan sopiva +15°, mutta navakka tuuli haittasi vähäsen. Matkanahan siellä oli 5km, mut juoksijoilta saadun palautteen ja aikojen perusteella se ei ihan niin pitkä ollu? Reitti kulki rantapaseoo pitkin reilun kilsan päähän, ja sitten takasin. Homma tekastiin kahteen kertaan.

Vesa vääntää.

Norberto vaimoineen oli myös kisaamassa, ja sönkkäsin kurkun kähiäksi ennen lähtöö samaa ikäluokkaa olevan espanjalaisveteraanon kanssa. Sitte kisan alussa alko jo aurinkoki paistamaan ja lämmittämään mukavasti luita ja niijen ytimiä. Lähtöö saatiin suoritettuu, ja myö siirryttii Markun kanssa rantapaseolle seuraamaan kisaa. Se mäni nopijasti läpi ja kohta piti siirtyy takasin maalialueelle.

Norberto notkistelee.

Vesa toi virvokejonon jälkee Uunolle kylmän olusen ja Hanne kohta perään toisen. Luovutin toisen Markun hoijeltavaksi. Siinä sitte setvittii tuloksia ja parin reklamaation jälkee saatii Hanne ja Liisa poodijumille, mut Vesan neljännen sijan kirous jatku vielä tällä kerralla, mut sekin oletettavasti kohta loppuu?

Onnittelut juoksijoille ja Vesalle kiitos kyyvistä ja kaikille mukavasta päivästä El Campellossa. Valmennuspäällikölle pikasta toipumista!

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Täyspainosta jo vihdoin

Vähän oli takkusta ja tautista tää Uunon Torreen tuleminen täl kertaa. No koko vajaa kuukaus tuolla Perslantijan perukalla oli sitäki takkusempaa. Paleli koko ajan ja erinäisissä lääkinnällisissä riennoissa ja testeissä piti rampata harvase päivä. Puoltoista viikkoo vaivannut lenssu oli se viimene riesa ja Suomessa oli mentävä enen tänne lähtöö yksityisen puolen lääkärille hakemaan pillereitä. Jos olis yrittänny kunnalliselle puolelle, siellä 7-9 tunnin jonot, eikä tautihorkassa tuommosen ajan viettely kiinnostannu niin paljoo, et sitä oisin ruvennu yrittelemää ja siihen vielä apteekkireissu päälle.

Lähelle kahta satasta makso lekuri, ja pillerit päälle. Ei kannattas sairastua. Tällä Torressa oli olo vielä seitin ohut monta päivää, mut nyt on pari päivää saannu paahtaa jo täysillä kaikenmoista normaalielämän askaretta. Eilen oli myös toimelias päivä, pari kahvireissua pyörällä, parturissa ja kaupassa käynti pyörällä, pyykin pesu ja ruuan laitto ja illansuussa auringon laskun aikoihin kävin vielä vitosen nilkuttamassa juoksuntapasta ja pari kilsaa kävelyä. Oli kyl mukava hölkkäillä tuolla suolajärven rantamaisemissa reilun 20°C:n lepposassa kelissä, ja katella auringon laskua välillä. Hetekalle jo kasilta ja sittenhän tietysti herättiin jo kahelta keskiyöllä. No sain kuitenki pari tuntii vielä piehtaroitua hetekalla ennen ylösnousua, mikä oli hyvä juttu.

Tavallinen "tahvoilu" jatkuu täällä entiseen malliin.

Paineet oli matalalla

Kuva on Los Montesinosista viime sunnuntaina.

Kovasti on ollu paineet matalalla viimesinä päivinä. Niin ottalohkoissa kun Uunon verenkierrossakin. No verenkierron paineijen normalisoituminen ei oo mikään huono juttu, ja todennäkösesti tuo syksyllä alotettu pillerien syönti on sitä auttannu mataloitumaan? Senverta synkissä vesissä uiskentelin kuitenki, että en jaksannu sunnuntain mukavasta häppeningistä kirjotella sanaakaan.

Ottalohkojen paineistuksen mataloituminen vetää aina Uunonki suupielet ala-asentoon ja muutenki mielen matalaksi ja luurangon muutenki veteläksi. No siihenki tuli Uunon mielen ja ottalohkojen paineijen kohotukseksi onneksi korjaus tänä iltana vuokranantajan viestin muodossa. Myöhän vaihettii sitte kyl useitaki viestejä, ja hommat selvisi kaikki parhain päin meijän molempien kannalta.

Harmillisin homma omalta kohalta oli se, että jäin erinäisten väärinkäsitysten/väärinymmärrysten takia homman maksumieheksi, eikä ne kumpikaan "-käsitys" eikä "-ymmärrys" johtunnu miusta.

 No paskanko väliä noilla tineroilla sitte loppupeleissä kuitenkaan on. Miulla niitä on ollu tämmöselle Uunolle ihan tarpeellinen määrä käytettäväksi. Mie en niijen tineroijen päälle muutenkaa mitään ymmärrä, enkä pijä niitä elämän tärkeempänä asiana, vaikka visusti niijen vähyyen takia on vähän aina elettävä. Jos on maha täys ja juomaa kaapissa enempää ei juuri ihmine eikä Uunokaa tarvi. Kaikki muu mänee jo vähän röystäilyn puolelle. Sitä on tehnny Uunoki.

Tämän "sätän" takia jouvuin tilaamaan uuven ja ennakkoo aikasemman lennon itelleni, ja hylkäämään sen Guardamarinki viimesen oljenkorsikisan. Siinä ois ollu mahollista osallistuu ees kerran tänki session aikana kilvanjuoksentaan. No tammikuussa tullaa sitte taas uusin innoin, kinkun täyttämin rinnoin ja polvipatein takasin, jos pääsen tekemään ees jonkunmoisen jatkodiilin viikatemiehen kanssa...vuntsailee Uuno hetekalle käyvessä.

Crazy Jeans ja "Alan mies"

Lähes tyhjä La Valetan rantabaari.

Joopa joo...tänää lähin taas kokeilemaa pystyssäpysymisen tuuriani ja kipeitä lumpijoita pyöräilemällä. Ens säntäsin Kahvillaan kahville.

Siintä jatkoin Nobelin Alfrettia, ja Locosin rantaa pitkin ydinkeskustaan. Vielä pystyssä...mahottoman hyvä juttu. Sitte jatkoin viimesen könyämispaikkani ohi. Edelleen ilman isompia lommoja. Rupes jo tuntumaa ihan mukavalta, vaikka polvet turvoksissa teutaroinki pyörälläni hitaasti eteenpäin. Suikkasin Bikemanian tien liikennevaloista oikialle ja jatkoin Urbano Arrequin Kallee pitkin Aldille ja siintä ison tien ylitte turvallisesti suojatietä pitkin la Valetan alkukujille.

Kari-vainaan asunnon kiersin ja jatkoin alas la Valetan rantaan. Siinä tuli sitte vastaan rantabaari, jossa oon meinannu monet kerrat käyvä, mut en oo käynny. Nyt käväsin. Siihen ku baaritiskille pölähin ajolasit ja "potta" päässä, tiskillä notkahellu metrin mittasen rastatukan omaava mies tokas miulle naama ilosessa hymyssä, että "Crazy Jeans"....heh...en mie siitä häkeltynny enkä pahastunnu yhtään vaan vastasin hymyssäsuin oitis, että joo niin on mutta niijen sisällä oleva on vielä hullumpi.

Sitähän ei voi varmuuvella sanoo, mutta miehen ulkonäkö kyl viittasi siihen, että on oltu baarialalla kyl useampi vuos ja siellä ostopuolen organisaatiossa. No ulkonäkö kyl usein pettää, eikä ihmisiä muutenkaan pijä sen mukaan luokitella. Mie kyl yritän kovasti suhtautuu kaikkiin ennakkoluulottomasti, vaikka se usein on vaikeeta ainaki Uunolle.

Tilasin juomani ja kattelin avaraa merimaisemaa ilosella mielellä. Poislähtiessä maksoin laskuni ja perääni sain iloset huuvot baarin tarjoilijalta ja alanki mieheltä pienen rupatteluhetken jälkeen.

Siintä jatkoin patellat ja nokka punottaen rantakatuja pitkin takasin mörskälle. Kuranen ranta oli ihan täynnä porukkaa rillaamassa aurinko- ja omiakin rasvojaan. Lokosella rannalla ei ihan täyttä ollu. Mie jatkan illanviettoo pyykinpesun, ruuanlaiton ja pyykkien kuivumaan virittelyn merkeissä.

Cox:in 5k ja 10k. 17.11.2024

Vesa lähtöhulinoissa Plaza Glorietalla.

Oli mukava ku pääsin Vesa- Läheseläkeläisen kyyvissä tuonne Cox:iin huoltamaan ja kattelemaan juoksukisaa ja samalla paikallisen humppaorkesterin musisointia. Oltii kisapaikalla Plaza Glorietan aukiolla hyvissä ajoin noin tuntii ennen juoksun lähtöö. Numero oli jo eilen haettu, ja ei tarvinnu nyt keskittyy jonottamiseen. Kävästii perinteiset "lähtökahvit" kurnuttelemassa aukion laijalla olevassa Bar la Glorieta:ssa.