53ª Media Maratón Internacional de Elche. 22.3.2026

 

Jyrki ja Uuno ilosella mielellä ennen lähtöä Kuva: Riitta

Tänään oli ehkä? Uunon viimone pyristely kisamiellellä täällä Iberiassa. Nyt on hyvä kolmen viikon rupeama keskittyy pääosin juoksukestävyyen parantamiseen ja muihin asioihin.

Juoksija Jyrki, ja huoltaja Riitta, ja Suomenlippu.

Jyrki ja Riitta sai Uunonki houkuteltuu tänne Elchen maailman vanhimman puolimaratonin juoksuun. Viikko sitten valvomisennätysten rapistessa Alcantarillan 14km:n juoksu mäni kokonaan kohti takaluvotusta, ja nyt oli keskityttävä pääosin lepoon, kun viimosella viikolla ei juuri mitään oo tehtävissä juoksukunnon noston eteen. Normaalisti kisaa edeltävänä päivänä kyllä harjotuksen teen, mutta nyt huilasin koko eilisen päivän, jos ei pientä pyöräilyy, ja kävelyy lasketa.

Kisa-aamunahan kyllä juoksen/kävelen pikku lenkin yön viimosina tunteina, ja niin tein tänäänkin. Kisasta en kyl mitää ihmeitä ootellu.

Aikasin liikenteessä. Kuva:Riitta

Ajoissa oltii aamulla liikenteessä, ja se oli hyvä juttu, kun Elchessäkin on aina tuhatmäärin porukkaa jo pelkästään juoksemasa, ja huoltajat, ja katsojat siihen vielä päälle. Sovittuna aikana Jyrki ja Riitta tuli miuta hakemaan ja ajeltiin Elcheen La Marinan kautta. Hyvin meni kulkupelin ohjastus Jyrkiltä tottunein ottein, ja aikaa oli kaikkeen mukavasti, eikä tarvinnu "Häthäillä".

Dorsaalit haettiin lähes jonottomalta torsaalien anniskelupaikalta, ja autolle takasin normirutiinien mukasesti. Käytiin ekaks katsastamassa lähtöputkilot, ja tarkistamassa lähtösuunnat ja sovittiin huoltaja-Riitan toimintaa ja paikkoja. Sitte takasin autolle torsaalien liimaukseen. Uuno unohti ottaa hakaneulat, mut nyt oli varaloota hakaneuloja mukana, eli hätä ei ollu suuri.

Jyrki jo melkeen maalissa. Kuva: Riitta

Lähtöhän oli klo 9:00 yhteislähtönä kympille ja puolikkaalle. Lämpötila +14°C, tuulta 2m/s ja täysin aurinkoista. Siis jälleen ihanteelliset olosuhteet jolkkaamiseen. Verryttely- Bajamajasession jälkeen takasin autolle. Kisavermeet niskoille, ja omaa karsinaa ettimään. Meillä molemmilla oli sama oranssi(naranja) karsina, eli kolmas.

Viimone karsina (sininen/azul) lähti eri aikaan, eli 9:08. Karsinassa piti olla jo vartti ennen lähtöö. Ja niin myöki oltii. Siellä piti kökkiessä kyl viel kysyy espanjalaiselta, että ollaanhan oikeessa karsinassa lisäuunoilun välttämiseksi. Oltii siellä, missä meijän pitikin olla....hyvä myö.

Uunoki jo lähellä maalia. Kuva:Riitta

Kova oli pauke ja varmaan lyijynki määrä, mikä ilmoille lähetettii, kun lähön aika koitti. Hyvä oli kuuluuttajan tsemppaus ja mussiikin rytke, jolla ensiaskeleet tepattii, vaikkakin melkee paikallaan. Puolisen minuuttia siinä laahustettii ens ennenku päästii ajanotton alotuspisteen yli.

No tyhjän päällähän sitä alussa aina männää tuon alkuhidastelun takia, kun keskitahtia koittaa tiirailla, ja yrittää varoo, että ei mää liialle laukalle...no Uuno on kyl erikoistunnu siihen, eikä tääkää siitä tutusta ja turvattomasta systeemistä juuri poikennu.

Eka kilsa jälkitarkastelussa anto tahin 5:23, ja siintä ku vähennetää tuo 30s, ni alku oli vähän liian kova, kun miun tavotetahti oli 5:10. Toka 4:53. Kellon antama kynnystahti on Uunolle nykysin 4:48, jota en satavarmasti pysty tuntia juoksemaan.

No jatkoin samalla yrityksellä, ja koko ajan takaraivossa tako asia, että saa nähä, missä kohtaa astuu "nouto-osasto" esiin, ja tulee totaalinen vauhin hidastuminen. No ei tullu onneksi ihan heti, ja pääsin samoilla, pääosin alle vitosen lukemilla tuonne 15km:iin asti. Keskitahti oli parhaimmillaan 4:59 jossakin 16km:n kohalla. Siinä jo pahasti happivajaisilla aivon paikoilla aattelin, että nyt tahin pitää viimosella vitosella hidastuu jo 5:30:n vaiheille joka kilsalla, ja silti parannan Torreviejan keskitahtiani 5:10.

Pirullista oli viimoset 4km, kun höyhenenkevyt pomppukenkäki tuntu jo lyijysen raskaalta, ja lähes kaikki saatavatki tuntu enempi velkataakoilta. No hitain kohta oli 20km:n kohta, jossa tahti oli jo 5:26. Viimonen vähän nopeempi 5:18, joka johtu pääosin siitä kun maaliputkilot jo näkyvät.

Kertakaikkisen tyytyväisiä oltii molemmat juoksuihimme. Jyrki sipasi oman ennätyksensä, ja Uunoki lohkasi reilut 2min Torreveijan puolikkaan ajasta pois. Jyrkin tulos oficial oli: 1:37:02. Sijotus MVet55 23/220. Uunon aika oficial 1:47:38, sijotus MVet65 15/84, keskitahti (oma) 5:03, juostu matka: 21,33km (oma).

Autolla oli sitte vielä Riitan toimittama juoksijoiden ja huoltohenkilöstön kahvi-, ja leipätarjoilu. Leipää oli mukava mutustella lämpösessä auringonpaisteessa, ja ryypätä kahvia palojen painikkeeksi.

Kiitokset suuret Jyrkille ja Riitalle mukavasta sunnuntaipäivästä. Hyvä kun saitte houkuteltuu Uunonki mukaan tähän hienoon tapahtumaan. Tästä on mukava jatkaa kuntoutumista, uunoilua kuitenkaan unohtamatta. Se on yks niistä vähistä satavarmoista asioista, joita en varmasti unoha.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

XII Carrera Popular Base Aerea de Alcantarilla. 15.3.2026

Team Finlandia: Kuva: Sari, Redusointi: Jore

Tänää tehtii "hyökkäys" Alcantarillaan, jossa oli tarjolla 14km:n ja 5km:n matkat juoksuun.  Juoksijoita oli nyt osallistumassa Hanne 14km, Riitta 5km, Jarmo 14km, Petri 14km ja Uuno 14km, eli ihan mukava määrä heimolaisia. Lisäksi aina aktiivinen ja avulias huoltotiimi: Sari, Jore, ja aikuiseksi jo kasvanut TET tytteli.

Alcantarillassahan koulutetaan Espanjan ilmavoimien laskuvarjolääkäreitä, ja niiden logossa olevan, Suomen lipun näköisen siniristin merkitys piti taas uudelleen selvittää. Joku sen on jo miulleki sanonut, mutta oon jo unohtannu. Logon taustalla olevat keltapunaiset ympyrät muodostavat sotilaskokardin (värit Espanjan lipusta), ja tuo sen päällä oleva siniristi taas kuvaa tähtäys- eli kohdistusristiä. Laskuvarjolääkärikoulu on perustettu vuonna 1947. 

Kelihän oli lämpötilan, +15°C ja auringonpaisteen takia ihan ok, mutta 8,5m/s viuhtova viima etenkin lentokentällä, ja sitä seuranneella peltoaukeapätkällä tuntu tympäsevältä, sillon ku päässä oleva rätti sojotti tuulensuuntamittarin tavoin kohti takaosastoo. Myötätuulessa ei haitannu.

Oma "valmistautumine" ei tän huonommin ois voinnu männä. Uunon "valvontakoneisto" oli koko viikon säätänny ittensä liian herkälle, ja se valvotti koko viikon melko mukavasti. Parin silmänräpäytyksen verran yöaikana nukkuneena, aamulla ei tullu ensimmäisenä harjotuksellinen juoksun kirmaaminen mieleen, vaan hetekointi. Sama koski vielä viimeyötäki. Heräsin jo kahelta. 

Amuinen lähtöhetki kotikujilta.

Eikä tuo tällä viikolla silmän alaluomeen ilmaantunnu hernekään muuhun viittaa, kun alentuneeseen vastustuskykyyn tai lisääntyneeseen ressiin, tai jopa molempiin. Ja kenkkumainen homma on myös se, että rokka-ainekseksi tuosta yhestä herneestä ei vielä oo. Pitäs olla paljo enempi.

Esijuoksijaki ilmotti, että kaks muuttujaa neljästä on pielessä, ja tänäki aamuna oli vielä yks. No tästä ei oo muuta suuntaa kun ylös, ja ulos jolkottelemaan. No enää ei juoksun suhteen oo aikaa ku viikko, ja siinä ei kummosia harjottelun suuntaviivoja enää vejellä. 

Sitte siihe pääaiheeseen...Jarmon kyyvillä päästii ilman virheitä mukavasti entisille parkkimestoille. Pätkä ajeltiin Petrin perässä, ja samalle parkkialueellä saatii paikat melko lähekkäin.

Säntäiltii siitä jo pikku jonojen jatkeeksi myökii. Siinä oli QR- koodin skannausmahollisuus, joka ois helpottannu Dorsaaalin löytymistä, mut uuno oli sen skannausohjelman viskannu nypläyslaitteen etusivuilta johonki säppiin, enkä ruvennu hätäpäissäni sitä hakemaa. Mänin vanhalla syteemillä torsaalitarjoilutiskille. 

Hyvin juohevasti se tarjoulu hoitu näillä Uunonki perustiedoilla, ja pikkuse veti hymyy suupielee, ku sieltä yks tiskin takana sotilaspuvussa oleva huuteli, että "ahaa suomalainen, siut mie oon täällä nähny enneki"...heh...monet kerrat sieltä on torsaalit hajettu, ja erityisesti yks kerta joskus takavuosina vaati isomman kasan rautalankaa kielivaikeuksien tueksi. Uunolla oli jotaki muutaki uunoiluu tapahtunnu sillo. Nyt on kyl rautalangan tarve vähentynny ainaki pikkusen pelkästään uunoespanjaa puhumalla.

Murcian laakso on kokonaan vuorten ympäröimä, ja kesälläkin helteinen paikka.

Nyt ei päästy suoraan Calle Mayorille kisan pääaukion kautta, vaan piti kiertää takakautta sivukujia pitkin, ja oikian lähtökarsinan löytö oli vähän hankalaa...no kyl se löyty. Tartti kajahti ja tallomaan asvalttia. Maalin kohilla oleva kello näytti aikalailla 31 sekuntia, kun mie siitä yli hiippailin.

Tallominen oli raskasta työtä heti alusta lähtien, ja jälkitarkastelussakin sykelukemat oli tapissa jo 3km:n tallomisen jälkeen. Ekan ylämäen päällä oli edelleen vaikeeta. Joren kannustushuudon kyl kuulin ja jo aiemmin varmaan Sarinkin. Sitte ku tultii lentokentän kiemuroihin, otin ekan hedelmäsokerin suuhu, ja hetken jälkeen kulku nopeutu ja helpottu, vaikka vastatuulipätkät oli pahoja.

Kentän jälkeisillä peltoaukeilla oli myötätuuli, ja kauhulla muistelin, että peltojen jälkeen käännytään vasemmalle ja vastatuuleen...niin tehtiin. Tippa molemmissa linsseissä ja näärännäppy oikian linssin alla talloin navakkaan vastatuuleen. Viimone niitti oli sitte se viimone jyrkkä mäki ennen kääntymistä Calle Mayorille ja maalisuoralle.

Muistelin, että reitti piti olla uusi, ja ajattelin, että oisko se mäki jätetty nyt kokonaan pois, kun näytti siltä et käännytään oikealle. Mut "kissan hikinauhat, ja katin kontit" ei se ollu ku viimenen liikenneympyrä ennen sitä julmaa vastatuulista ylämäkee, ja sinne näytti juoksijalauma painelevan. Mäessä kyl näytti vahvasti siltä, et muillaki ku Uunolla oli jo tappiomieliala päällä ja niskat kovinkin kyömyssä kun lähes paikallaan kovassa vastatuulessa tallottiin asvalttia.

Sitte seuras selkeesti yli-ylipitkältä tuntuva kilometrin mittanen loppusuora. Siinä piti kyl ahistaa tosissaan, kun jokapuolelta oli tunkemassa ukkoo ja akkaa ohitte. No maaliviivan ylitin mieki hengissä, ja happivajeella.

Jarmon ja Uunonki naamatauluista voi päätellä, et tääl oli tänäänki mukavaa. Kuva: Sari

Kiitos kaikille mukavasta päivästä, ja erityinen kiitos Jarmolle, Sarille ja Jorelle Uunojelpistä! Mukavaa kun on mukavaa ja vielä mukavampaa kun on ystäviä.

Hanne juoksi ajan 1:21:31, ja voitti sarjansa! KOVASTI ONNEA! Riitan aika 37:10, Jyrkin 20:57, Petri 1:18:42, Jarmo 1:03:55. Miun aika oli tänää 1:13:58, jolla heltisi M70 -sarjassa 6. sija. Keskitahti 5:15 (oma), ja juostu matka 14,08km.

Lisähuomio: Jarmo oli tarkkana, ja oli viime vuonna antanut palautetta reitin pituudesta. Oli ollu n. 200m liian lyhyt. Nyt oli 5km:n kohdalla pidennetty reitiä vastaavasti. Nyt lienee aika oikean mittainen. Ajassahan pidennys vastaa "Uunovauhdilla" vajaata minuuttia.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

 

XXXIII Media Maratón. 1.3.2026 y 10K Ciudad de Cartagena

Meijän autollinen salskeita huippujuoksijoita ennen lähtöä. Kuva: Sari

Tänään oli meijän kisa-alman-akoissa Cartagenan puolikas ja kymppi. Siellä on viihytty jo visiiteillä eri kokooonpanoilla jo vuoskymmeniä. Tän vuotinen visiitti oli melkosen metka, vaikka meijän autokunnalle ei jumittelupaikkoja nyt ollu tarjolla, vaikka melko likeeltä liippasi.

Meitähän oli nyt Sarin ja Petrin pirssissä lisäksi Jarmo ja Uuno. Uuno linttasi aamusta tuohon entiselle kyytiinnousupaikalle, ja autossa oli jo muu porukka kyyvissä, ja suunta kohti Cartagenan kisa-aluetta.

Perille päästii kätevästi ilman isompia yskimisiä, ja kaikki lenssut, lunssat ja muutkin elämää hankaloittavat lunssit oli sairasteltu, ja lähes entisellään oli koko autokunnallinen ilosia ihmisiä.

Torsaalien noukintaan oli järjestäjät nyt varautunnu paremmin, eikä tarvinnu jonotella yhtään, kuten viime vuonna. Siinä lievässä vesisateessa oli kärvistely vähän ilkijää. 

Jarmon lennokasta askellusta. Kuva: Sari

Olosuhteet oli kisailuun kyl ihan kelvolliset +11°C, tuuli 3m/s ja pilvipouta. Takasin laukattii autolle liimailemaan torsaalit eturintamukseen vinoon. Se homma köytti nyt kähevästi, kun olin kämpillä tehnny tuhansia "kylmäharjotuksia" noijen vanhojen numerolappujen kanssa. No käsien ja leukojen tärinä, ja parran ylisuuri pärinä tuopi siihe operaatioon aina lisää aikaa, jota tän ikäsellä ei oo yhtään hetkee hukattavaksi.

Sitte verryttelemään, ja pajamajan jonoon seisoskelemaan toviksi ja toimittelemaan aina yhtä hyvälle lemuavaan koppiin luonnollisia tarpeitaan. Takasin autolle ja lähtökuvan räpsäsy, ja oikeeta karsinaa etiskelemään. Täl kertaa se ei onnistunnu Uunolta, ja ystävällinen espanjalainen minuu ohjeisti, kun näki, että Uunolla oli keltanen juoksulappu rinnuksilla. Piti haahuilla vastakarvaan tien toisen puolen lähtöputken puolelle, josta lähti kympin juoksijat. Olin ollu puolikkaan lähtöpuolella. 

Petri painellee tossut vinkuen, molemmat jalat selvästi ilmassa. Kuva: Sari

Petrille kävi sama homma, ja nyt oli jo parhaat piikkipaikat miehitetty ja naisitettu, joten jäätii putkilosta melko kauas (15sekunnin päähän löhtöviivasta). Tahvoilusta ja uunoilusta tuppaa aina tulemaan lisäseuraamuksia, mut Uunon nahka on jo niihin ylen tottunnu...ne on vaan kestettävä. 

Puolikkaan lähtö tapahtu minuuttia aikasemmin ku kympin. Melko outo järjestely, mut jostaki syystä tällee toimittiin. Sitte päästii myöki kympin juoksijat irti kahleistamme kun ensin puolikkaan juoksijat oli lähtenny viereiseltä kaistalta.

Alku oli vähän väkinäisen ja vaikian olosta. Eka kilsa 5:07 tahilla, ja toka 4:52. Alussa mäni se 15s ennen ku pääsin lähtöviivan yli. Joren kannustusääni kuulu kilsan kohilla. 

Uunon vetelee keuhkot vinkuen, vaan toinen jalka nippa nappa ilmassa. Kuva: Sari

Kolmen kilsan kohilla kymppi käänty vasemmalle ja puolikas jatko suoraan ja mie levittelin siinä käsiäni, ku en tienny mihin suuntaan pitäs singahtaa, vai pitääkö tässä jäähäntasajalkaa hetkeksi pomppimaan. No vasurille miutkin siintä levitushommasta saatii ohjeistettuu. Tasapaksuu oli mänö, ja tahit vaihteli vitosen molemmin puolin. Suurin osa kuitenki alle onneksi.

Viimone kilsa oli vaikee ja pieneen sivuvastaseen puskemista, kun sopivavauhtista leviäselkästä ei ollu Uunolle tarjolla etupuolella. Uunon pulloharteijen taakse on kenenkään turha piiloutuu vetoavun toivossa. Näistä olkapäistä ei semmosta apuu irtoo.

Viikatemieskin oli edelleen kisoissa mukana. Vielä ei Uunoo tavottannu, vaikka sekin aika lähenee.

Kellon ohi sitte kalkkiviivoilla ku mänin, olin todella yllättynny alle 48 minuutin tuloksesta (47:47 virallinen aika) sillä heltisi kunniaton 4. sija M-70 sarjassa. Keskitahilla 4:59 (oma kellotus), ja juostu matka 9,59km. Jupksijoita oli 14, jotka selvis maaliin tässä polvet koukussa juoksevien sarjassa. No tuosta, (ja paljo muustaki) selvis kyl tuo ajan hyvyys, ja väittäsin, että juostu 10km:n matka oli alimittanen. Pari minuuttia lisää aikaan ni oltas oikeen mittasen matkan aikalukemissa.

Hanne piti kuitenkin suomalaisvärit mitalikannassa ollen puolikkaalla ykkösenä sarjassaan 1:59:33. Jarmo teki taas kellontarkkaa työtä juoksemalla puolikkaan aikaan 1:37:00, sijotus 4. Petri juoksi virallisen ajan 50:16 ollen sijalla 58. sarjassaan.

Kiitos mukavasta seurasta sunnuntai retkellä Cartagenaan, Petrille ja Sarille kiitokset kyydeistä ja kahvitarjoilusta. Hannelle onnittelut voitosta ja Jorelle kannustuksesta. Joren videolta kyl näkee loppusuoralla, et "pikkusen" jo väsyttää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

XI 10k Rotary Elche. 8.2.2026

 

Oltii päätetty tänä viikonloppuna hyökätä Elcheen juoksentelemaan 10km:n kilpailu. Juoksuhan järjestettiin nyt varojen keräämiseksi "Conciénciate-säätiölle sen uuden sosiaalisen hankkeen tukemiseksi. Hanke liittyy hätätilanteessa olevien lapsiperheiden tilapäisiin asumispalveluihin". Kisaan ilmottautuessa oli mahollista ruksata kohta, jonka tekemällä lahjoitti "juoksijan bolsan" sisälmykset kyseiseen hankkeeseen. Uuno ruksasi kohan, ja sai vastineeksi ilosen mielen ja pari patukkaa lisukkeeksi.

Kuljettaja Eka, ja kartturi Heltsu, sekä Jarmo singahti pirssillään kotiroskiksen viereen, ja Uuno änkesi lisäpainoksi, matka jatku hilpijällä jutustelulla kohti Elchee La Marinan kautta ilman isompia lisämarinoita. Parkki löyvettii pinellä pyöritylsellä, ja torsaalijen jakelupisteelle urheilukentän sisääntuloportin viereen.

Numeroijen jakelu suju rutiinilla tiskin molemmilla puolilla ilman isompija kuhnailuita, ja takasin autolle liimailemaa numerolappuu kisaretonkiloihin. Siinä piti kyl taas tankeroija Uunon ihan liijan kauan vapisevin käsin ja jaloin. 

Aamulla kyytin kytistelyä.

Normiverkat ja autolle takas paljon ennen sovittua aikaa...rytkyjä vähemmälle, ja urheilukentän katsomoon Heltsulle kamoja säilytettäväksi, ja verryttelyn jatkoille. Kentän toiselta vastapuolelta päästettii juoksijat kentälle verkkaamaan.

Sitte lähtökarsinaan...miun eessä yks espanjalaine tervehti ja oltii kuulemma juteltu joskus aikasemminkin. Oli Torreviejasta. No Uunon ottalohkot on jo niin happivajeella, et kovalevylle ei tallenteita jää muutamaa hetkee pidemmäksi ajaksi...kaikki tapahtumat enne tuota muutamaa hetkeä, pyyhkiytyy pois.

Kilpailuolosuhteet taas kerran lähes ihanteelliset: +11°C, reilu 2m/s tuulta ja pilvipouta. Lenkki juostaa yhtenä lenkkinä, ja on vähmutkanen, melko tasanen, ja helpoimmasta päästä näitä kaupunkireittejä.

Sitte lähettii matkaamaan, ja alun 300m urheilukentällä mäni letkijästi. Jatkettii kentältä parin liikenneympyrän verran vasurille ja sitte takasin kentän kulmalle, ja eessä kilsakaupalla lähes suoraa tietä muutamilla liikenneympyröillä lisättynä, ja kääntöpaikalta sitte takas urehilukentälle Avenidan toista puolta...paperilla helppoo ku heinän teko.

No käytännön toteutus jäi nyt Uunolta vähän ontumaan. Jälkitarkastelussa ekan kilsan keskitahti 4:50, eli se miun koko kisan tavotekeskitahti. No se on vanhasta kokemuksesta liian kova alku. Niin se on nähtävä ilman mitään selityksiä. Loppuosa siitä meni Uunolle niin kovin tutun käsikirjotuksen mukaan....hitaasti hyytyvällä tahilla. Lopussa alko jo vilahtelemaa yli 5:10 hetkittäisiä tahtilukemia. No mitä tästä opin...luultavasti en mitään, vaan todennäkösesti jatkan umpilahon kalloni hakkaamista kiveen.

Yllä Vetskun ottamat neljä "maalikamerakuvaa".

Viimone niitti oli tuo 50minuutin jäniksen järjestämä höynäytys Uunolle. Ohitin sen loppusuoralla viimesillä voimani rippeillä, kun ajattelin tai siis oikeemmin yritin ajatella jo sumeilla aivoni lisäkkeillä, että pääsen vielä alle 50min loppuaikaan....

No en päässy, ja virallinen loppuaika oli 50:23, keskitahti 4:59 (oma), juostu matka 10,1km (oma). Olin tuloksellani sijalla 15 M60sarjassa, ja tässä sarjassa hengissä maaliviivan ylitti 41 juoksijaa. Neljän ilmottautuneen kohtaloista, jotka ei maaliviivaa ylittäneet, Uunolla ei ole parempaa tietoa.

Minuu oli kuskin toimesta ohjeistettu kisan jälkeisestä jarrujuomatarjoilusta, et siel on kahenlaista jarrujuomaa: kuskille tarkotettua ja juoksijalle tarkotettua. Ja ohjeistus tais olla, et oikialla on se juoksjalle tarkotettu. No ohjeistajan suupielet oli senverta marnillaa, et pakko oli varmistaa kumpi on kyseessä ku siihe tiskille pääsin, ettei tässäkin suhteessa tuu sössittyä tätä ylen tärkiää jarruttelua kisan jälkeen. En sössinny.

Joren ja Hannen kanssa muutama sana vaihettii ku haahuilin katsomoon päin. Joren neuvosta pitäs ottaa vaarin vaari, ja ruveta harjottelemaan. Joren tiimi oli nyt saannu kasailtua useamman juoksijan tähän kisaan. Joukkueelle kokonaisuudessaan onnittelut kisaamisesta ja intoa mukavan harrastuksen parissa myös toistekin.

Sitte piti kiertää koko katsomo, ku kisaorganisaatiolla oli ohjeistus, että kentältä ei katsomoon männä. No mie otin tän "rangaistuksen" mielelläni vastaan, ja nöyrästi kävelin katsomon puolikkaan reenimielellä, ja nousin katsomoon organisaation vaatimasta paikasta. 

Siel oli jo muu kööri paikalla, vahvistettuna Guardamarin suunistusjoukkueen, ja valmennuspäällikön virkeillä voimilla. Se kyl lämmitti Uunonki mieltä, että jaksoivat tulla kattelemaan muijen suomalaisten yritystä, ja Uunon tyritystä...

Eipä nyt sitte muuta, ku kiitokset mukavasta iltapäiväehtoosta mukana olleille. Ja erityisesti kiittelen kuljetus-ja huolto-osastoja. Saa nähä missä ja millon on sitte seuraava jolkkauskisa?

Enempää ei nyt irtoo, mutta tuloslinkin laitan alle, josta näkee kaiken tarpeellisen.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

TotalEnergies Maraton Murcia Costa Calida. 1.2.2026 Murcia

Osa suomalaisjuoksijoista torsaalien noukinnassa. Petri, Eka ja Uuno. Kuva:Heltsu, vai oliko Sari?

Mie laitan tähän alkuun parhaat suomalaistulokset, Jarkko Järvenpää, 10km 30,28, 1. M-35 ja myös kokonaiskilpailussa. Ja Emilia Siltanen N-40 1. Ja toinen kokonaiskisassa.

Tänää oli sitte vuorossa yks Uunon mielenkiintosimmista ja suurimmista kisoista täällä Torreviejan lähistöllä. Oli Murcian maratonin kisapäivä. Tähän oli valmistauvuttu niin huolella kun se vaan uunoilun lomassa onnistui. Harjotuksia ei viimesten viikkojen aikana oo väliin jäänny, ja on saannu olla lähes terveenä kaiket ajat. No niin tuoreena kun vaan yleensä tän ikäne ryppyotsa normaalisti hyvällä tuurilla on.

Kuva Murcian Maran, Puolikaan ja Kympin maalista Katedraalin eessä aikasin aamulla.

Eka ja Heltsu tuli eilen puolen päivän jälkeen miut noukkimaan kyytille mörskäni portilta. Siintä oli hyvä sihtailla vanhaa ja hyväksi todettua, ja viime viikonvaihteessa reenattua reittiä pitkin kohti Murciaa ja torsaalien hakupaikkaa Centro de Congresos Víctor Villegas:ia. Siintä oli puolentoista kilometrin matka kisan maali- ja lähtöalueelle.

Kirjottelin tuon alkutekstin täällä El Churra hotellilla, kun kapakkiloista tulijat piti metakkaa ja heräsin ennen aikojani vartin yli neljä. Vajaaksi jäi hetekointini odotetusti, ja nyt pitää käyvä toimimaan, ja jatkaa aamutoimiani....

Suomenlippu ja Heltsu.

...jatkan nyt kisan jälkeen tätä kisaraporttiani kotimörskällä. Ulosheittäyvyin hotellista ja pikanen aamupala (Cafeamerikaano ja vesipullo) ja ratalle kattelemaan suurkaupungin varjosempia puolia. Niitä kyl piisas siinä reilun kilsan matkalla Katetraalin viereen.

Huomasin harmikseni siinä köpötellessäni lähtöpaikan läheisyyteen, että olin sekopäisenä lähtenny tuntia liian aikasin....pikkuse veti ottanahkaa kurttuun, mutta jatkoin sitkeesti kävelyäni kisapaikalla, enkä männy höiriköimää toisten yöunia. Kisapaikalla oli täys tohina päällä kaikkien putkiloijen ja muun kaman pystytyksessä.

Porukkaa piisas joka paikkaan tungokseen asti. Juoksijoita huhuttiin olevan 11.000 kisassa. En tarkistannu tietoo.

Sitte tuli jo sovittu aika eteen ja mänin Hesperia-hotellin aulaan ja sain luovutettuu ylimääräset kamani ja lähin verryttelemään. Lähikujat oli jo moneen kertaan koluttu tänäki aamuyöstä, ja takasin Hotellin aulaan. Rippasin ylimääräset vehkeet pois niskoilta ja kisavehkeillä verryttelyn jatkoon kisakarsinan sisään.

Kisaolosuhteet taas ihanteelliset. Pilvipouta, +9°C, 2m/s. Riti juoksi 10km, Jarmo täyven Maran, Eka ja Hanne puolikkaan, Petri ja Uuno 10km. Kympin lähtö oli klo 8:45, ja Maran ja Puolikkaan klo 9:30.

Kuu möllisteli aamun käppäilyssä maalialueen tuntumassa.

Miulla oli toinen karsina lähössä. Uunohan haahuili hetkosen ekassa karsinassaki, mut sitte palasin omaani nauhan alta, ku huomasin sössimiseni. Sitte päästiin laukkomaan. Pirullisen hyvältä tuntu meno, mut päässä tako koko ajan se ajatus, että taas tyrin koko kisani liian ripijällä alkuvauhilla, mikä tapahtuu useimmissa juoksuissani. Ottalohkot ei kestä kisajännityksen tuomaa painetta.

Harmillista oli se, että en taaskaan jälkikäteen pääse kattelemaan eri kilometrien keskitahteja, kun kellon perhana alko tekemää jotaki ehottamaansa harjotusta. No alku käyrästön mukaan oli kuitenki ihan ok, 5:10 pinnoissa, paitsi löhtösuoran pikkune alamäkipätkä, joka mäni ripijämmin.

Jarmo noin 35km:n kohdalla.

Sitte jatko näytti jotaki 4:50 lukemia ihan tasasesti...osa alle ja osa päälle. Viimosen 180 asteen kääntöpaikan jälkee oli enää jotaki 3km matkaa, ja mukava oli tulla mutkaan pienessä vastatuulessa. Sehän tarkotti, että loppu on myötätuulta.

Juoksun pahin paikka oli kilsa ennen maalia, jossa joku Uunon tapane kaljupää mäni eellä ja vimmatusti yritin päästä peesiin. Kovalla puskemisella pääsin, ja painelin heti ohi, mutta sitte alko pikku hetkeksi Uunonki ote herpantumaa, ja henkinen ote lipesi, mut vaan hetkeksi. Loppusuora jo häämötti, ja viimone mutka ja ottasuonet ja pupillit pullottaen viimone taisto maaliin. Sen kyl hävisin vieressäjuoksijalle, joka ei ollu se kaljupää, mut olin erittäin tyytyväine, että suoni vielä kesti, ja aika parani viimevuotisesta tuloksestani.

Uunon naama marnillaan sitkeen ja parituntisen trophynmetsästyksen jälkeen.

Miun viralline aika oli 48:56, keskitahilla 4:51 (oma) ja juostu matka 10,09km (oma). Sillä heltisi 2. sija M-70 sarjassa. Voittaja oli Perez Ruiz Domingo ajalla 48:27 ja kolmas Sanchez Sola Vicente ajalla 51:43.

Hannen aika 2:04:29 sijoitus 2. Ritin aikaa en löytänny? Jarmon aika 3:26:02 sijoitus 14. Ekan aika 2:01:21 sijoitus 61, Petrin aika 51:11 sijoitus 76.

"Pokaali"

Jatkan sepustusta tässä pienien tirsojen jälkeen. Nukahin riisin ja tonnikalan syönnin jälkeen...koville tais ottaa?

Kiitos kaikille mukavasta kisapäivästä Murciassa!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

4 Carrera Solidaria “Sala familiar Ronald Mc Donald Hospital Virgen de la Arrixaca”. 25.1.2026 Murcia

Pyttyseremonioita kisan jälkeen. Sarjaa en muista.

Tänää käytii kaimani Ekan kanssa Murciassa 5km:n juoksukisassa. (Tuo kaimajuttu on vähän laajemmalla tai uunommalla ymmärryksellä tuohon kirjailtu, kun Eka ja Uuno viittaavat saman numeroon, eli ykköseen).

Eka tuli seiskan jälkeen hakemaan miut ihan kotiportilta, ja lähettii ajelemaa kohti Murciaa. Menomatka mäni aika sujuvasti, ja Murcian pohjoispuolella olevasta isosta liikenneympyrästä (Plaza Circular) käännyttii vasemalle ...Francisco Salzillolle. (Tuon tien nimessä on alupäässä niin paljo "hepreankielisiä" sanoja, että en niitä ruvennu tavailemaa tähän aikapulan välttämiseksi.

Sitte muutama korttelinväli ...Salzilloa ja oikealle...ja oltiinki jo ihan lähtöalueella. Todella vähän uunoiltiin sen parkkipaikan löytämisessä, mikä on ainanen riesa näissä "pikkukylissä". Sitte tehtii yhteistuumin päätös, että viijää kotse tuoho maksullisee parkkipaikkaa (Parking Libertad).

Polle ja Eka paikallansa onnelliseti ihan "piikkipaikalla".

Eka ohjasteli pollen sujuvasti sisään alakertaan, vaikka se sisäänajo ei ollu lähelläkään sitä paikkaa minkä miun Kuukkeli osotti. No polle parkkipiltuuseen, ja kaikeksi suureksi säkäksi ja onneksi oli kaikki pisuaarit, lavuaarit ja muu tarvittava välineistö ihan muutaman metrin päässä kotsesta. Käytii välineistöön heittelemässä tarpeemme, ja lähettii ylös katsastamaan meijän torsaaleita. (Juoksunumeroita).

Siinä oli iso toimisto (ehkä "puolet" parkkihallin pinta-alasta?) varattu parkkipirkoille, järjestyksenpalvojille ja muulle parkkitalon henkilökunnalle. Sen ohi päästii heti liukuvilla rappusilla katutasoon.

Rappusten yläpäähä ko tultii, ni justii viritteli juoksuorganisaatio viimesiä juoksun jälkeisiä tarjoilupöytiä ihan parkkihallin suuaukon viereen. No ei kyl tän parempaa parkkipaikkaa ihan keskeltä kisakeskusta vois enää löytää! 

Pystilajitelma.

Kisakeskus oli El Corte Ingles Avenida de Libertad- ostoskeskuksen kulmassa. Torsaalit saatii siitä heti, ku oltiin ajoissa liikenteessä ja muuta väkee vielä niukalti maisemissa. Lähettii käväsemää autolla ja siitä hipsittii normaaleilla kisarutiineilla verryttelyyn. Aikaa oli vielä melkeen tunti lähtöön. Paineltii välin kävellen ja välissä keykästä hölkkää ja pientä ripijämpää rykäsyy lomaan. 

Ohitettii ens viikonlopun Murcian Maran lähtöpaikka ja siivuteltii ohi lukuisten kirppiskojujen ja laitapuolen kulkijoijen nukkumakojujen vieritse Seguran väärälle puolelle. Kohta piti kääntyy takasin, että ei mäne koko kisa suijen sivuitse myöhästymisen takia. Takasin halliin autolle strippaamaan kisavehkeet niskoille, ja ylös jatkamaan verryttelyy.

Sitte jo olikin löhtöseremonijoijen vuoro. Ne mäntii aika pitkän kaavan mukaan, ja välissä oli minuutin hiljasuus. Se mäni kokonaa miun korvien ohi, ja kaikki muukin kuulutuksista, kun muu mökä ylitti Uunon kuulokynnyksen. Vanha mukava espanjalaisveikko Norberto oli ihan likeellä miun eessä lähössä. Mie tökkäsin selkää, ja toivoteltii kisaonnee. Sitte ku ruvetaa sekuntteja laskemaan kympistä alaspäin, ni tietää, että kohta lähetään. Sen kyl kuulee aina, kun siihe laskemiseen osallistuu koko kisakylän väki.

Verryttelyosuuven Seguran ylityskohta

Kisa olosuhteet oli ihanteelliset: +7°C, 2m/s ja puolipilvinen ilmanala. Kisamatka 5km kierrettiin yhtenä lenkkinä, ja sarja oli meillä molemmilla M65, joka oli koukkupolviosaston viimonen sarja.

Sitte lähettii hilppasemaa pitkin tossun alla pitävää asvalttista latupohjaa. En tiije missä matkan ekaa alkukilsaa vilkasin kelloo, mut näytti lähelle 6min/km keskitahtia....pertsuikki...iski ilmeisesti pieni panniikki, kun se eka kilsa kuitenki kisan jälkitarkastelussa täällä mörskällä osotti 4:51 keskitahtia ekalle kilsalle....siinä on alkukilsalla täytynny Uunosen polkee kyl aikalailla alle koko kisan keskitahin 4:50, jotta tuosta 6:sta saadaan keskitahti tiputettuu 4:51:een? 

No reitti mäni välillä puistojen hiekkapätkiä ja muutaki vähemmän juostavaa pintaa pitkin, mut ihan ok reitti muuten. Tuntu koko kisan ajan semmoselta, et tennarien tiukkaus ei ihan nappiin männy sekään. Vasemman takajalan tennari oli liian löysällä, mut se ei kyl Uunon löysää tahtia haitannu. Toisen kilsan keskitahti oli 4:46, ja seki liijan nopijaa. No kolmannella 4:54, ja neljännellä 4:57, eli elimistö otti takasin tuon alun hitaan, ja sitä seuranneen laukkaosion ylinopeuvet, ja lopputulos oli keskitahilla 4:50(oma), juostu matka: 5,05km, ja virallinen loppuaika:24:26. Sillä heltisi sijotus 6/18 M65 sarjassa. Viimone kilsa mäni keskitahilla 4:48 johtuen loppukirivaikutuksesta.

Säpinätä...

Eka oli tyytyväinen tulokseensa 27:13, jolla heltisi sija 10. tässä samassa sarjassa. Eka entisenä kovana ultraukkona suunnitteli ennen kisaa juoksevansa koko kisan kiihtyvällä keskimääräsellä kilsatahilla, ja toteutti sillee suunnitelmansa.

Vielä on mainittava, että juoksijan bolsa oli kyl nyt ehottomasti sieltä espanjanki kisojen parhaasta päästä. Oli jos jonkinsorttista reppuu, rinkkaa ja kantovälinettä, ja isoo pyyhettä, ja silmärasvaa ja muuta syötävää. (Mie taas kokeilin kainaloihin ekaks tupta rasvaa, ei toiminnu. Kankeen ketjujen rasvaukseen kokeillaan seuraavaksi. Siihen pelittää kaikki rasvat aina satavarmasti.

Takasintulo mäni vähän tankeroinniksi pääosin Uunon ohjeistuksen virheellisyyksistä ja epätarkkuuksista, mut ei muuta ku uusia lieroja koukkuloihin ja kohti uusia uunoiluita.

Juoksijan polsan sisälmykset, josta ainaki yks mehutetra katos Uunon sisälmyksiin jo ennen mörskälle saapumista.

Ekalle kiitokset mukavasta päivästä, ja huoltoportaan johtohenkilölle tergui. Mukava oli taas myllertää Murciassa!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Elchen tennarit

 

Uuvet, iskemättömät Elchen tennarit

Tänää oli luvattu lähtiä Vapaapalokunnan kanssa Elcheen. Retkuilulla oli kaks päätavotetta: 1) Käyvä Bikilan huippujuoksukenkäpuotista ostamassa Uunolle uuvet tennarit ja 2) käyvä jossaki 100 Montaditos kuppilassa maistelemassa niijen menulta jotaki Elchen kurmeejuttuja.

Bussinhan piti lähtee kello 10 Ramon Callud 74 osotteessa olevalta Hotel Fontanan pysäkiltä. No Uuno lähti reiluu tuntii ennen lompsimaa piiitkää Avenida de Pariisia pitkin kohti tuota osotetta ja siellä olevaa jo hyvinkin tuttua pysäkkiä. 

Vapaapalokunta oli jo pysäkillä ja Uunoki kerkis sopivasti ajoissa muun oottavan ihmisjoukkion sekaan. Sieltä se Inmaculada bussi tuli, ja ängettii sissää. Matka makso 5:15€gee. Ei paha. Tunnin ja vartin mittanen matka mäni ratevasti suuta pieksäen.

Maaliman vanhimman puolimaratonin löhtöpaikalta kuvattu otos.

Linjapirssiasemalle ku saavuttii siintä lompsittii maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan lävitte Bikilan puotille. Iski pienosen paniikin päälle, ku Bikilapuotin ovi oli säpissä, ja kettää ei näkynny sisällä.

No muutaman paniikkikohtauksen jälkee tuttu myyjä, Manolo sieltä jo pyyhälsi aukasemaa puotin oven, ja myö ängettii puotiin peremmälle kättelyseremonijoijen saattelemana. Mie änkytin sujuvalla Uunoespanjalla, et uuvet kilpakalossit pitäs saaha, enkä tarvi mitää tän vuuven mallia ja tarkotus olis ostaa vanhojen Niken Höyrylentää Seuraavat 3%-mallisten (Nike FapourFly Next 3%) kenkien tilalle uuvet vastaavanlaiset pomppukengät (con placa carbon). Ja sitte kysäsin, olisko missään mallissa mittää Rebajaisia tai Disconttauksia.

Manolo sano et Nikellä on tässä vastaavia kalosseja pari eri mallia, mut hinta ja Uunon verenki yläpaine huimasi nyt päätä liikaa. Manolo näki, että nyt Uunoo huimaa, ja sen on vaikia pysyä kauvaa pystyssä, ni se sano, et täsä on yks Asicsin malli Metaspeed Sky 4 Tokyo- (Ylemmän nopeustason Taivas 4 Tokio) mallin kenkä, jossa on mäneillään Repajaiset, ja hinta on diskontattu 219 euroon  "keskikesän" alennuksella (Mid Season) (-50€).

Maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikka.

Uunohan tarttu heti Manolon syöttiin ja tietysti koitti kalossia, ja tuntu kyl perhanan sopivalta. Niin mukavalta jalassa, että tekasin kaupat heti siltä seisomalta, vaikka istuinki siinä penkillä se kalossi jalassa. Kämpille ku pääsin, hivelin innoissani kalosseja ja kylmätestasin jalassa, sekä siirsin ne yöksi hetekan viereen korvan juureen, että jos rosmo sisälle tulee, ni ei ainakaa ensimmäiseksi miun uusia kalosseja saa saaliikseen. Laitan vielä ne hetekalle heittäyvessäni rautalangalla yöksi kiinni ranteeseeni, ni herään heti, jos joku niitä itelleen yön aikana havittelee.

Sitte maksoin tennarit, ja lähettii kierimää kohti lähintä 100 Montaditos kuppilaa. Sinne mäntii, ja tilailtii siitä kaikenmoista sortimenttia, ja kylkiruokaa, sekä kupposet letsekahvia ja mukkaa joku muovine kärpäslätkähälytin. Jokune minuutti ku ooteltii, ni kärpäslätkä alko hälyttämää, ja hyökättii tarjoilutiskiltä hakemaa meijän tilaukset. Hyvä juttu ku Vapaapalokunta ties jo etukäteen tän menettelyrotokollan, ni ei tarvinnu tankeroija yhtään tilauksen kanssa.

Herkut saatii rauhassa syötyy, ja sitte alko se syönti tökkimää, ni tilattii vielä yhet Jarrulliset olutta päälle. Tässä kuppilassa näköjää Jarra tarkottaa isoo tuoppia,.eli n. puolikasta litraa. Torren perällä monasti Jarra on litran verran samaa nestettä.

Jokiuomaa, jossa nyt lorotteli pieni puro.

Täysin vatsoin ja lähes tyhjin päin jatkettii siitä maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan ohitte kohti linjapirssien asemaa. No aikaa oli rutosti, ni lähettii testaamaa saapiko tilauksella "Dos tanques, por favoor" minkäverran olutta. Testi osotti sen, että sillä sai saman verran minkä sai Torren perälläki eli normikokosen ison tuopposen verran.

Sitte siivuteltii kohti linjapirssiasemaa. No se lähtö sieltä takasipäin meinas männä vähä uunoiluksi, ja mänikii, mut ihan säkällä kerittii siihe aikomaamme linjapirssiin. Nyt alkaa kynästä jo loppumaa muste, ni en jaksa sitä enää sepustella enempää. Torrenperällä sitte käytii viel letsekahvit ja pottumunakkaat syöpäsemässä ja lompsittii molemmat omille mörskillemme.

Dos tanques.

Oli kyl mahottoman mukava reissu, ja aamulla ennen ylösnousuu tuli hoijeltuu osa pävän lenkurastaki (4km+ kävelyt), mut loppuosa saapi jäähä huomiselle. Vapaapalokunnalle terveiset ja kiitokset seurasta ja mukavista jutuista. Tulis vaa nopijasti huomine ja pääsis uusien tennerien testuuseen. Pohjat kyl näyttää olevan tyroksia, et kauankohan kestäävät? Miettii Uuno ohentunein hiuksin.