tiistai 4. lokakuuta 2022

Uuno mee monttuu


Paljo kaikenmoista ja välillä asiatontaki tekstijä levijäharteine Uuno on elämäsä aikana saannu kuulla ja kestää, ja nyt viimeaikoina tuo otsikossaki mainittu asia on yleistynny Uunon korvien kuuloetäisyyvellä. Lähes päivittäin kuulee, ko Uunoo kehotetaa mänemää monttuun. Kaipa ne täkäläiset kuitenki perustuen niijen naamanilmeistä tarkottanee vaan hyvää, ja joku tarkempikorvane on Uunoo valistannu, et ne tarkottaa vaan sitä, että pitäs hetkone vaan ootella. Kuulemma ne on sanonnu et "Uuno momentto" eikä "Uuno mee monttuu" niikö Uuno oli kuulevinaan.

No kyllähän tuo monttuun mänöki myös Uunolla lähestyy eksponentiaalisella vauhilla ja aika on vieläki vähemmässä ko viime vuonna.

Perhanan mukava oli taas palata tänne "pulukoppien" ja muijen mukavien asioijen pariin, ja muutama päivä on männy niin pirun mukavasti kekkaloijessa tuttujen paikkojen ja asioijen parissa.

Mörskä on Uunolla vaihtunnu, mutta hyvin on tähän paikkaan alkuvaikeuksien jälkee kotiuvuttu...senverta hyvin, että tää tekstinki tuotanto pääs alkuun pitkän tauvon jälkeen.

Tänää tuli pariin kertaan tallusteltuu ympäri kylää, ja askelmia kerty kakskytäkolmetonnia. Siinä sai kyl lumpijoita lumpsutella jo ihan tosissaan, mut kyl oli mukava jo muutama juoksuaskelki otella ripijän kävelyn lomassa. Eilisen puistikon voimailulaitteijen jälkeen nivuset, ja selkäki oli vähän jo valmiiksi pinkijänä, mut sitkijästi talsittii pulukoppijen, luonnonpuiston ekan näkötornin, ja La Matan ja puolen kaupungin kautta tänne Avenida de las Cortes Valencianasin Lidlin taakse mörskälle.

Illan suussa sitte laiteltii muonaa, ja jälkiruuvaksi mäntii yläterassille jarruttelemaa servojuomien kera, ja sitte ko aurinko laski istahettii vielä alemmalle terassille hetkoseksi lämmittelemää lepposessa ilmanalassa ennen kynsilleen mänöö.

Vee-niemee en kuitenkaa oo unohtannu, ja tiedustelu-upseerin velvoitteet mielessä jatkan tätä eloni viimesen satasen konttaamista maaliin...heh...eli monttuuni.

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Explosion

 

Kovasti ihmeellinen ilma on tuo afrikasta tuleva hiekkamyrsky, joka on eilisestä lähtien vaivannu ainaki näitä seutuja. Se saapi aurinkoisenki ilman ihan pimeeksi ja oranssiseksi.

Täytyy kyl sanoo, että tänää Uunolla oli "tuuria", oikeestaa pariaki, ku aattelee mitä ois voinnu huonolla säkällä käyvä.

Päivällä käväsin kävelylenkillä. Tuossa kilsan päässä on ukrainalaisia rakennusmiehiä töissä, ja miulla on muutaman kerran tapana ollu pysähtyy niitä jututtamaan ja kuulostella niijen olotiloja ja tietysti myös tukea muutenki niijen heimolaisten yrityksiä väärintekijöitä vastaan. Keskeneräsen rakennuksen katolle on viritetty Ukrainan lippu. Kovasti ne on kyl ajan hermolla noista asioista niinko pyrkii Uunoki olemaan.

Jalkalenkin ja kahvittelun jälkee mänin kämpille. Siellä pätkäsi wifi, ja kohta pätkäsi myös mobiilidata ja niitä setviessä mäni reilu tunti. Molemmat saatii pelittämää muutaman viestin ja muun sotkemisen jälkee. 

Siinä sitte jo pimeeseen aikaan ku aika vierähti, kärähti kyökin kattolamppu. No siitä en isommi viel hätkähtänny, ku aikaa oli vielä kiertää lamppu irti ja käyvä kiinanmiehen puotista ostamassa uus "lampara", vaikka kovasti harkihen kohta nuijen kauppojen Uunopoikottia. Päätöstä en vielä oo tehnny poikotoinnista.

No rupesin siihen "simppeliin", ja jo monasti tekemääni hommaan eli ruuvaamaan kyökin lasista kattolampun polttimoo irti. Enpä tietenkää hanskoja laittannu kätösiin, eikä lasitkaa silmien suojaksi sujahtannu. Ois kyl kannattannu. Siinä irrottaessa kävi helkatinmoine räjähys ja valokaari sokasi hetkeksi silmät sokijaksi. Pomppasin varmaan pari metrii ilmaan räjähyksen voimasta ja kattoon jäi jälki ilmeisesti miun kaljusta? Kämppä pimeni kokonaan. 

Hapuilin käsikopelolla pääkeskukseen ja laittelin kolme lauennutta automaattisulaketta oikeisiin asentoihin. Kämppä siintä valkeni oitis. Huomenna pitäs tulla sähkömies rassaamaan lampun kannan metalliosa lampun sisuksista irti. Se on siellä hyvässä jemmassa nyt.

Hyvä oli Uunolla tuuri, ku ei tullu käsille iskuu sähköstä, eikä silmiin lentänny lasia. Mitä tästä pitäs oppii? No se, että hanskat pitäs aina olla käsissä, ja okulaarit ottalla silmien suojana ku lamppuja käyvää vaihtelemaan!

Eli älkää tehkö niinko Uuno tekee, vaan tehkää niinko Uuno sanoo. Sama asia koskee erityisesti myös köyvenvetoa.

maanantai 7. maaliskuuta 2022

Zaporizzjan ohjastajat

Kovasti huolestuttavia on lähes kaikki uutiset. Sinne ei paljo ilosempaa tiedottamista sovi nuijen vakavien asioijen vuoksi.

Huolestuttava asia on myös tuo sotapäälliköijen ohjastamisen alotus Zaporizzjan atomien ytimiä halkovassa voimalassa. Luulisin lonkalta, että sotapäälliköijen voimalan ohjastukseen vaadittavat ohjastuskortit ja pätevyys ei oo pykälien vaatimassa kunnossa? Oli myös tuo ohjastukseen pääsy tykistön avustuksella pikkuse epäilyttävä temppu.

Miulta ei oo vieläkää unohtunnu tuo noilla seuduilla tehty pykälien vastanen ohjastuskokeilu Tsernopiilissä. Se on semmone masiina tuo atomiytimien halkasuun perustuva voimala, että jos ne ytimet oikeen halkeilemaan rupijaa, sitä ei talttumaan saa juuri millään.

Uunon jodipillerivarasto on varmasti jo ylivuotinen niiko Uunokii, mutta vielä on onneksi kaikki ruokakomuutit täynnä voittosuolaa. Aikoinaa ainakii meijän perällä siihe lisättii Jodia struuma-sairauven ehkäsemiseksi. Mut en tiije mite täällä Iberiassa on asioijen laita? Pitänee varmistaa asia, ettei tuu tehtyy turhaa farmasiareissua.

Muutenki tuo ohjastushomma noilla kulmilla on männy melko riehakkaaksi ja raskaasti ylikierroksille ja laukalle ja ihmisillä on siellä tukalat oltavat ja suuri hätä ja osa ei ees hengissä oo selvinny.

Miulla ois pari ehotusta asioijen saattamiseksi paremmille tolille. 

YK:ssa tuo veto-oikeus pitäs poistaa ja muuttaa työntövelvollisuuveksi. Sillo saatasi jotaki aikaseksikii, eikä kaikki hyvät lausahukset sortusi jonku valtion veto-oikeuteen. Talviaikana se auttas Uunooki kovasti ku Rusinantessa on huonot talvitenkaat ja monasti kova puute työntäjistä. Sotamasiinoita tuo työntövelvollisuus ei koskisi, vaan ne saisivat jäähä niille sijoillensa ruostumaan, jos jumittuuvat.

Toine ehotus ois se, että kaikkien maliman pitkäpöytästen pitäs suorittaa hyväksytysti uuvestaa kansakoulun muutama kurssi. Tasoksi varmaan riittäsi toka luokka, ja oppilaat voisi toimii opettajina.

Yks kurssiaine pitäs olla historia, ni sen hyväksytty läpäsemine estäs sen, ettei pitkäpöytästen tarvis ruveta uuvestaa historiaa enää kirjottamaa, eikä sitä vääristelemää oman, joskus sairaanki mielen mukaseksi.

Toine tärkee kurssiaine ois ilman muuta tuo maantieto. Siellä kakkosluokan oppilaat opettasi pitkäpöytäsille missä mänee oman valtijon rajat. Sillo ne rajat ois selvillä pitkäpöytäsillekii missä ne mänee, ja jos ne ois selvillä, sillo ois vältytty monelta murheelta ja vältyttäsi tulevaisuuvessaki.

Kolmas syventävä kurssi ois semmone, jossa sitte oppilaat neuvosivat periaatteella "naapurin puolelle ei saa paaluttaa" pitkäpöytäsiä mitä nuo kurssit sitte käytännössä tarkottaa. Sillo ois kaiki selvää, eikä ois tarvinnu ees hyökkäillä Donetskii, eikä muuallekkaa, vaan voitas syyvä kaikessa rauhassa Donitsii ja olla tyytyväisiä ja kylläisiä omiin eloihimme.

Nuo lukusat murhat ja kalsarijen myrkyttämiset pitäs kyl selvittää ja saaha tekijät vastuuseen teoistaan. Toivottavasti muutenki tapahtuu ryhtiliike maalimanlaajusesti kaikilla osa-alueilla, eikä päästetä asioita enää huonoille tolille".

Meinas jäähä yks tärkee ja hyvä juttu pois. Toivottavasti kohta loppuu putkat, joihin noita sodan vastustajia on jo tuhatmäärin raijattu. Sitä toivon todella hartaasti, että niin kävis. Sillo tää raju ratsastelu loppus, vaikka unohtaminen ja asioiden paluu rauhallisille uomille voi viijä vuoskymmeniä.

Tuosta kaikesta ylläolevasta ens kesänä on pakko vahvistaa myös kesähuvialueen vartijointia. Alustavia toimenpiteitä on jo tehty.

Tässä kesähuvialuetta vartioiva Uunon näköispatsas. (Tässä kuvassa vielä vähän keskeneräinen. Naapurin vielä riehakkaan Ada-koiran innoissaan riepottelemat tennarit puuttuu kuvasta ja vähän muutakin rekvisiittaa). Ada saapi kyl miun luvalla syyvä suihinsa yhet tennarit per visiitti. Uunolla kyl tennareita löytyy tähän tarkotukseen varmasti loppuiäkseen.

Uunolle on kotijoukot tehnny "avustajan" vahvistamaan huvialueen vartiointia. Vahvistus vartiointiin on todella nyt tarpeellinen näinä epävarmoina aikoina.

Uunon ajan on täyttänny lähes kokonaan uutisten kuuntelu ja lukeminen. Aihe kiinnostaa muutenkin kun sen ajankohtasuuven vuoksi. Lähes kaiken aiheeseen liittyvän oon lukennu ja kertaillu historian tietämyksen aukkojani...heh...sinänsä turhaa hommaa, kun seuraavana päivänä voi huoletta alottaa samojen asioijen lukemisen alusta, eikä huomaa, että eilenhä tää jo tuli luvettuu moneen kertaan, ku ei muista mitään.

Uuno

Kirjoittaja on Veeniemen alueen tiedustelupäällikkö. Tämän hetken toimipaikka Välimeren alue, myöhemmin Mustanmeren alue. Toimii virattoman tahon valtuuttamana. Viralliselta taholta ei ehkä valtuutusta olis saatu, mut tää riittää mainiosti tässä vaiheessa. Ennen viratonta valtuutusta Veeniemi julistettiin demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, ja on sitä edelleen.

 









perjantai 25. helmikuuta 2022

Suomen pitäs lyöttäytyä

 


Suomen pitäs viimestää nyt kyl ehottomasti lyöttäytyy tuoho OTANiin niinko se täällä Espanjassa, Naton jäsenmaassa "nurinniskoin" kirjotetaan. Se on ollu Uunon mielipije kyl jo melko pitkää Kaakkois- Suomessa ja rajan läheisyyvessä syntyneenä ja suuren osan iästään asuneena. 

Enempi vähempi on kuullu kaikenmoista juttuu erityisesti vanhemman väen puolelta. Vaikka Uunon Isukki oli vahvasti vasempaan laitaan kallellaan, miuta se homma ei etenkään nyt vanhempana ihan vakuuttuneeksi oo tehnny tuo itänaapurin järjestelmän ylivertasuuvesta, ja kyllä ne Isukinki mielipiteet ja kaikki muukin loppuvuosina rapistu, niinku tietysti ikääntyvällä kuin myös Uunolla aina tulee tapahtumaan. Suomen lintukodossa on ollu suhteellisen hyvä asustella, vaikka kaikki ei aina kohillaan ookkaan.

Omaki yli 40 vuotta kuitenki kestänny käytännön "kolhoosikokeilu" loppu ihmisen perusluonteeseen kuuluvaan oman edun tavotteluun ja rahan ahneuteen. 

Itänaapurin diktaattorin viimene julkilausuma oli selvä uhkaus Suomelle. Siinä lausumassa ei ollu pilkahustakaa ystävyyvestä, yhteistyöstä, eikä avun antamisesta eikä sen saamisestakaa.
Aatunki valtaan nousu ja pääsy johtu myös osin siitä, että rauhaa rakastavat ihmiset, mitä lähes kaikki on, riippumatta kansallisuuvesta, ei uskonnu huonosti käyvän, eikä avannu suutaan, vaan olivat hiljaa. Nyt sitä virhettä ei saa antaa uuvestaa tapahtua.

Tällä Torreviejassaki on huomenna kirkkoaukiolla mielenilmaus Ukrainan tukemiseksi. 

Eipä tässä mitää muuta asiaa ollu, ja pahoilla mielin oo  katellu toinen toistaan järkyttävämpiä uutisia.




keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Kesäaika vs tsaarinaika

 

 

Kovasti on jupinaa syksysin ja keväisin tuosta kellojen vekslailusta, ku siirrytään syksyllä talviaikaan ja keväällä kesäaikaan. Miekää en siitä oikeen tykkää koko hommasta. Työaikana erityisesti kenkutti tuo siirto talviaikaan, ku Uunon pimeestä vapaa-ajasta tuli entistä pimeempää.  No siinähä on kyse vaan vaivasen tunnin siirtymästä.

Venäjällä on nyt kuitenki heränny Peen toimesta vaatimus kellojen siirtämiseksi yli sata vuotta taaksepäin tsaarinaikaan. Melko iso, etten sanos ihan mahottoman iso ja ylisuuri siirto tehtäväksi yhellä kertaa, ja vaikka siirto tehtäs pienissäki pätkissä, niinko nyt näytetään yritettävän, ni siirto on ylimitotettu todella raskaasti.

Siirtovaatimus on saannu melkosen säpinän ja sopan aikaseksi Euroopassa ja maalimanlaajusestiki. Nuin ison siirron yrittämine tulee jo yrityksenäki kalliiksi, ja se ruumis- raha- ja kaikenmoine muukin määrä minkä siirto ite sitte maksaa on hirmune läjä käsiä, ketaroita, irtopäitä ja muuta mammonaa. En kannata koko siirtoo....ehottomasti en, ja hanttii laitan siirron estämiseksi.  

Nyttehä sitä aikasiirtoo ollaa yrittämässä koeluontosesti vähä Suomesta syrjemmällä, mutta jos siirto siellä onnistuu ilman suurempia vastustuksia, tullaa se sitte viemää varmasti läpi muuallaki, myös Suomessa.

On siinä asiassa omaki lehmä Uunon ojassa, ku kesähuvialueelta ei oo ku tasan 30km itärajalle ja yleensä noin suuren aikasiirtymän tekemine vaatii myös valtakuntien rajojenki uuvestaa mittaamisen sotavoimien toimesta....hyi hitto. Viel pitää ruveta Uunonki katajan kaatoon, jousipyssyn värkkäämiseen, nuolien vuoluun ja ritsojen tekoon. Ajatuski siitä kyl puistattaa jo muutenki vapisevaa Uunon raihnarunkoo, mut pakkohan se on tehä mikä pitää tehä.

maanantai 21. helmikuuta 2022

26 Media Maraton aguas de Alicante &10k. 20.3.2022


 Hetkonen ennen lähtölaukausta Alicanten puolikkaalla.

Eile oli Uunolla työläs, mutta mukava päivä, joka alko jo aikasin hiihon ja lätkäpelin tapituksella ennen neljää ja sitte singahettii Alicanteen puolimaratonin katsastukseen ja iltapäivä vielä jatku yhellä velanlyhennyscañjalla Jefen baarilla ja jatku vitosen kävelylenkillä...pikkusen jo väsytti ko kämpille päivän askareilta kerkisin auringon laskun aikoihin.

Hanne keulilla puolen välin jälkeen.

Naisten kolmeltakympiltä tuli pronssia ja lätkästä voitto, joka hiveli Uunonki mieltä pitkäpöytäsen viimeviikkojen uhonki takia. 

Just ko lätkä loppu tuli Petrin polle roskikselle, ja Sari kyyvissä, ja Uuno hyppäs polleen, ja jatkettii kohti Alicantee. Siellä oli tie suljettu, mutta polliisimies laski kisaan osallistujat jatkamaan matkaa kisapaikan läheisyyteen. Muutaman ylimääräsen korttelikierroksen jälkee Petrinki hepalle löyty sopiva pilttuu ja lähettii kohti Dorsaaliennoutopaikkaa ja lähtöputkee.

Petri keskellä puolen välin jälkeen komeissa maisemissa.

Petri sai liimattuu numeron ja lähti juoksijoita täynnä olevalle pitkälle lähtobaanalle ja myö jäätii oottelemaa lähtöö. Petrin matkahan oli puolimaratoni.

Hanneki osallistu kisaan puolikkaalle ja vahva huoltojoukke oli nytkin saatu koottua mukaan.

Ilmahan oli mainio. Vajaat 15°C, pikkune tuuli, pilvistä, mut reitti on raskas. Alussa 3km:n jyrkähkö nousu ja muitaki mäkiä "mukavasti" reitillä. Ei mikään ennätysjuoksupaikka. Lopussa aurinkoki sitte jo lämmitti kovasti.

Petri kisan purkutilaisuudessa juoksun jälkeen.

Ennen lähtöö Apollanan Andreas tuli vastaa ja oli nuori mies miehistynny kovasti ku ekan kerran tapasin n. 10 vuotta sitten.

Kisa lähti käyntii normiryskeellä, ja myö hetki etiskelti Hannen huoltojoukkuetta ja löytyki sitte ko samalle suihkulähteelle osuttiin kaikki.

Huoltohenkilökuntaa.

Parituntine siinä vierähti juoksuu ja muuta toimintaa seuratessa, ja Hanne ja Petri maaliin saatiin. Petri oli väsyksissä maalissa, ja mäet oli raskaita juosta. 

Hanne voitti oman sarjansa, mut Petrii en tuloksista löytänny millään? 

Suomalaisista Aki Nummela kokonaiskisan 8. ja M35 voitto.

Norberto oli voittannu 10km:n M70 sarjan ajalla 51:21.

Benali kokonaiskisan 3. naisissa, ja M35 ykkönen ajalla 1:21:11.

Onnittelut kaikille kisaajille! Ja kiitokset mukavista tunneista ja kyydistä!

TULOKSET löytyy osoitteesta:

https://sportmaniacs.com/es/races

tiistai 15. helmikuuta 2022

Maailma muuttuu

 

Mukavat on maisemat vuoristossa.

Oon koittannu pysyy ajan hermolla jatkuvasti lukemalla ja kattelemalla telkkaristaki maaliman ja lähiseuvun uutisointia. Samalla (ehkä?) kehittyy myös tuo Espanjan kielen ja muunki asian ymmärrys.

Googlekääntäjän ominaisuuvet on kovasti kehittynny, ja puhutun Suomen kielen ymmärrys on jo melko hyvää, eikä tarvi enää kirjottaa sinne sanoja eikä lauseita ko käyttää "mikkiä". Toisinpäin puhumisessa on Uunolla ongelma nuo sanojen painot, eikä onnistu Uunolta kovin hyvin (vielä?).

Aikasempina vuosina ihmisen sanojen "painoarvo" riippu puhujan kengännumerosta. Mitä isommat "kalossit", sen isompi vaikutus oli sanomisella. Nykysin näyttää suuntaus olevan siihen suuntaan, että kalossien suuruuven vaikutus on vähentynny, ja määrääväksi tekijäksi on noussu ihmisen hallinnoiman pöyvän pituus. 

Jotta päästään maalimanluokan painoarvoon, arvioisin näkemieni kuvien ja videoijen perusteella, että pöyvän pituus on oltava vähintään parikytä metrii (tää on ihan Uunon karkee arvio!) Uunon pikkuriikkisten ja lyhkästen pöytien pituus ei riitä juur mihinkään tässä painoarvoasiassa.

Kolhoosikokeilussaki asian huomasi hyvin. Lyhytpöytäsen Uunon "pakinoilla" ei ollu mitään vaikutusta eikä painoarvoo. Jälkikäteen harmittaa kovasti, ku ei huomannu hommata, tai tehä pitempää pöytää itellesä, eikä sillo älynny tätä syy-yhteyttä.

Tähä samaseen suureen painoarvoon liittyen, luin jostaki jutun, että yhellä maaliman pisimpien pöytien omistajista oli venho, joka oli maksannu 100 milliä, ja sen "ylhäälläpitokustannukset" oli vuositasolla 5-10 milliä. Uunolle on kyllä nyt ihan selvää, että tuo pitkien pöytien vaikutus kasvattaa varmasti noita venhonki ylhäälläpitokuluja, kun sielläkin varmaan pöyvät on maalimanluokan pituisia. Nuin pitkien pöytien ylhäällä pito on varmasti kallista puuhaa, ku siinähän tarvitaan kymmeniä "ukkoja" niitä kannattelemaan, putsailemaan ja lankkailemaan.

Nyt näin jälkikäteen Uunoo harmittaa myös kovasti, ku työaikana oli Uunon "toimistossa" vaan painava pöytä, eikä sillo älynny vaatia pitempää. Pöytähän oli valmistettu 20cm paksusta graniitista, ja paino "tonnitolkulla", mutta pituutta sillä ei ollu tavallista ruokapöytää enempi.

Käytii taas tuossa männäviikolla Orihuelan "ristivuorella" kiikkumassa. Uuno oli matkaoppaan ominaisuuvessa nyt liikkeellä, ja autolla mäntii Montepinariin ja siitä jalkapatikalla ylös. Ilma oli vähän usvanen ja näin arkipäivänä muita liikkujia vain muutamia.

Sieltä ku päästii ales, autoiltii Torreen takas ja maittavalle muonitukselle. Uunon toinen polvi tuli tuosta retkestä tosi kipeeksi, ja oli hyvä juttu, että Uuno sai kyyvin kotiportille saakka, vaikka oli alunperin tarkotus kävellä takasin tuo reilu 10km:n matka. Seuraava päivä mäni sitte polvee jäähytellessä ja Parasetamoolii rouskutellessa. Homma oli onneksi selvä tuolla ainoastaan yhen päivän potemisella. Nivelsiteen venähtäminen saatto olla syy?

No kyllähän noita muita raihnoja jäi senverta jälelle, että juoksenteluun ei oo asiaa.

Viiiiruksen ilmaantuvuuslukema on nyt Espanjassa ja Torressaki 1200 paikkeilla, ja laskee vajaan satasen päivävauhilla, ja jos suunta pysyy samana, niinku uskon, parin kolmen viikon jälkeen ilmojen lämmetessä ollaa jo alta satasessa?