XI 10k Rotary Elche. 8.2.2026

 

Oltii päätetty tänä viikonloppuna hyökätä Elcheen juoksentelemaan 10km:n kilpailu. Juoksuhan järjestettiin nyt varojen keräämiseksi "Conciénciate-säätiölle sen uuden sosiaalisen hankkeen tukemiseksi. Hanke liittyy hätätilanteessa olevien lapsiperheiden tilapäisiin asumispalveluihin". Kisaan ilmottautuessa oli mahollista ruksata kohta, jonka tekemällä lahjoitti "juoksijan bolsan" sisälmykset kyseiseen hankkeeseen. Uuno ruksasi kohan, ja sai vastineeksi ilosen mielen ja pari patukkaa lisukkeeksi.

Kuljettaja Eka, ja kartturi Heltsu, sekä Jarmo singahti pirssillään kotiroskiksen viereen, ja Uuno änkesi lisäpainoksi, matka jatku hilpijällä jutustelulla kohti Elchee La Marinan kautta ilman isompia lisämarinoita. Parkki löyvettii pinellä pyöritylsellä, ja torsaalijen jakelupisteelle urheilukentän sisääntuloportin viereen.

Numeroijen jakelu suju rutiinilla tiskin molemmilla puolilla ilman isompija kuhnailuita, ja takasin autolle liimailemaa numerolappuu kisaretonkiloihin. Siinä piti kyl taas tankeroija Uunon ihan liijan kauan vapisevin käsin ja jaloin. 

Aamulla kyytin kytistelyä.

Normiverkat ja autolle takas paljon ennen sovittua aikaa...rytkyjä vähemmälle, ja urheilukentän katsomoon Heltsulle kamoja säilytettäväksi, ja verryttelyn jatkoille. Kentän toiselta vastapuolelta päästettii juoksijat kentälle verkkaamaan.

Sitte lähtökarsinaan...miun eessä yks espanjalaine tervehti ja oltii kuulemma juteltu joskus aikasemminkin. Oli Torreviejasta. No Uunon ottalohkot on jo niin happivajeella, et kovalevylle ei tallenteita jää muutamaa hetkee pidemmäksi ajaksi...kaikki tapahtumat enne tuota muutamaa hetkeä, pyyhkiytyy pois.

Kilpailuolosuhteet taas kerran lähes ihanteelliset: +11°C, reilu 2m/s tuulta ja pilvipouta. Lenkki juostaa yhtenä lenkkinä, ja on vähmutkanen, melko tasanen, ja helpoimmasta päästä näitä kaupunkireittejä.

Sitte lähettii matkaamaan, ja alun 300m urheilukentällä mäni letkijästi. Jatkettii kentältä parin liikenneympyrän verran vasurille ja sitte takasin kentän kulmalle, ja eessä kilsakaupalla lähes suoraa tietä muutamilla liikenneympyröillä lisättynä, ja kääntöpaikalta sitte takas urehilukentälle Avenidan toista puolta...paperilla helppoo ku heinän teko.

No käytännön toteutus jäi nyt Uunolta vähän ontumaan. Jälkitarkastelussa ekan kilsan keskitahti 4:50, eli se miun koko kisan tavotekeskitahti. No se on vanhasta kokemuksesta liian kova alku. Niin se on nähtävä ilman mitään selityksiä. Loppuosa siitä meni Uunolle niin kovin tutun käsikirjotuksen mukaan....hitaasti hyytyvällä tahilla. Lopussa alko jo vilahtelemaa yli 5:10 hetkittäisiä tahtilukemia. No mitä tästä opin...luultavasti en mitään, vaan todennäkösesti jatkan umpilahon kalloni hakkaamista kiveen.

Yllä Vetskun ottamat neljä "maalikamerakuvaa".

Viimone niitti oli tuo 50minuutin jäniksen järjestämä höynäytys Uunolle. Ohitin sen loppusuoralla viimesillä voimani rippeillä, kun ajattelin tai siis oikeemmin yritin ajatella jo sumeilla aivoni lisäkkeillä, että pääsen vielä alle 50min loppuaikaan....

No en päässy, ja virallinen loppuaika oli 50:23, keskitahti 4:59 (oma), juostu matka 10,1km (oma). Olin tuloksellani sijalla 15 M60sarjassa, ja tässä sarjassa hengissä maaliviivan ylitti 41 juoksijaa. Neljän ilmottautuneen kohtaloista, jotka ei maaliviivaa ylittäneet, Uunolla ei ole parempaa tietoa.

Minuu oli kuskin toimesta ohjeistettu kisan jälkeisestä jarrujuomatarjoilusta, et siel on kahenlaista jarrujuomaa: kuskille tarkotettua ja juoksijalle tarkotettua. Ja ohjeistus tais olla, et oikialla on se juoksjalle tarkotettu. No ohjeistajan suupielet oli senverta marnillaa, et pakko oli varmistaa kumpi on kyseessä ku siihe tiskille pääsin, ettei tässäkin suhteessa tuu sössittyä tätä ylen tärkiää jarruttelua kisan jälkeen. En sössinny.

Joren ja Hannen kanssa muutama sana vaihettii ku haahuilin katsomoon päin. Joren neuvosta pitäs ottaa vaarin vaari, ja ruveta harjottelemaan. Joren tiimi oli nyt saannu kasailtua useamman juoksijan tähän kisaan. Joukkueelle kokonaisuudessaan onnittelut kisaamisesta ja intoa mukavan harrastuksen parissa myös toistekin.

Sitte piti kiertää koko katsomo, ku kisaorganisaatiolla oli ohjeistus, että kentältä ei katsomoon männä. No mie otin tän "rangaistuksen" mielelläni vastaan, ja nöyrästi kävelin katsomon puolikkaan reenimielellä, ja nousin katsomoon organisaation vaatimasta paikasta. 

Siel oli jo muu kööri paikalla, vahvistettuna Guardamarin suunistusjoukkueen, ja valmennuspäällikön virkeillä voimilla. Se kyl lämmitti Uunonki mieltä, että jaksoivat tulla kattelemaan muijen suomalaisten yritystä, ja Uunon tyritystä...

Eipä nyt sitte muuta, ku kiitokset mukavasta iltapäiväehtoosta mukana olleille. Ja erityisesti kiittelen kuljetus-ja huolto-osastoja. Saa nähä missä ja millon on sitte seuraava jolkkauskisa?

Enempää ei nyt irtoo, mutta tuloslinkin laitan alle, josta näkee kaiken tarpeellisen.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

TotalEnergies Maraton Murcia Costa Calida. 1.2.2026 Murcia

Osa suomalaisjuoksijoista torsaalien noukinnassa. Petri, Eka ja Uuno. Kuva:Heltsu, vai oliko Sari?

Mie laitan tähän alkuun parhaat suomalaistulokset, Jarkko Järvenpää, 10km 30,28, 1. M-35 ja myös kokonaiskilpailussa. Ja Emilia Siltanen N-40 1. Ja toinen kokonaiskisassa.

Tänää oli sitte vuorossa yks Uunon mielenkiintosimmista ja suurimmista kisoista täällä Torreviejan lähistöllä. Oli Murcian maratonin kisapäivä. Tähän oli valmistauvuttu niin huolella kun se vaan uunoilun lomassa onnistui. Harjotuksia ei viimesten viikkojen aikana oo väliin jäänny, ja on saannu olla lähes terveenä kaiket ajat. No niin tuoreena kun vaan yleensä tän ikäne ryppyotsa normaalisti hyvällä tuurilla on.

Kuva Murcian Maran, Puolikaan ja Kympin maalista Katedraalin eessä aikasin aamulla.

Eka ja Heltsu tuli eilen puolen päivän jälkeen miut noukkimaan kyytille mörskäni portilta. Siintä oli hyvä sihtailla vanhaa ja hyväksi todettua, ja viime viikonvaihteessa reenattua reittiä pitkin kohti Murciaa ja torsaalien hakupaikkaa Centro de Congresos Víctor Villegas:ia. Siintä oli puolentoista kilometrin matka kisan maali- ja lähtöalueelle.

Kirjottelin tuon alkutekstin täällä El Churra hotellilla, kun kapakkiloista tulijat piti metakkaa ja heräsin ennen aikojani vartin yli neljä. Vajaaksi jäi hetekointini odotetusti, ja nyt pitää käyvä toimimaan, ja jatkaa aamutoimiani....

Suomenlippu ja Heltsu.

...jatkan nyt kisan jälkeen tätä kisaraporttiani kotimörskällä. Ulosheittäyvyin hotellista ja pikanen aamupala (Cafeamerikaano ja vesipullo) ja ratalle kattelemaan suurkaupungin varjosempia puolia. Niitä kyl piisas siinä reilun kilsan matkalla Katetraalin viereen.

Huomasin harmikseni siinä köpötellessäni lähtöpaikan läheisyyteen, että olin sekopäisenä lähtenny tuntia liian aikasin....pikkuse veti ottanahkaa kurttuun, mutta jatkoin sitkeesti kävelyäni kisapaikalla, enkä männy höiriköimää toisten yöunia. Kisapaikalla oli täys tohina päällä kaikkien putkiloijen ja muun kaman pystytyksessä.

Porukkaa piisas joka paikkaan tungokseen asti. Juoksijoita huhuttiin olevan 11.000 kisassa. En tarkistannu tietoo.

Sitte tuli jo sovittu aika eteen ja mänin Hesperia-hotellin aulaan ja sain luovutettuu ylimääräset kamani ja lähin verryttelemään. Lähikujat oli jo moneen kertaan koluttu tänäki aamuyöstä, ja takasin Hotellin aulaan. Rippasin ylimääräset vehkeet pois niskoilta ja kisavehkeillä verryttelyn jatkoon kisakarsinan sisään.

Kisaolosuhteet taas ihanteelliset. Pilvipouta, +9°C, 2m/s. Riti juoksi 10km, Jarmo täyven Maran, Eka ja Hanne puolikkaan, Petri ja Uuno 10km. Kympin lähtö oli klo 8:45, ja Maran ja Puolikkaan klo 9:30.

Kuu möllisteli aamun käppäilyssä maalialueen tuntumassa.

Miulla oli toinen karsina lähössä. Uunohan haahuili hetkosen ekassa karsinassaki, mut sitte palasin omaani nauhan alta, ku huomasin sössimiseni. Sitte päästiin laukkomaan. Pirullisen hyvältä tuntu meno, mut päässä tako koko ajan se ajatus, että taas tyrin koko kisani liian ripijällä alkuvauhilla, mikä tapahtuu useimmissa juoksuissani. Ottalohkot ei kestä kisajännityksen tuomaa painetta.

Harmillista oli se, että en taaskaan jälkikäteen pääse kattelemaan eri kilometrien keskitahteja, kun kellon perhana alko tekemää jotaki ehottamaansa harjotusta. No alku käyrästön mukaan oli kuitenki ihan ok, 5:10 pinnoissa, paitsi löhtösuoran pikkune alamäkipätkä, joka mäni ripijämmin.

Jarmo noin 35km:n kohdalla.

Sitte jatko näytti jotaki 4:50 lukemia ihan tasasesti...osa alle ja osa päälle. Viimosen 180 asteen kääntöpaikan jälkee oli enää jotaki 3km matkaa, ja mukava oli tulla mutkaan pienessä vastatuulessa. Sehän tarkotti, että loppu on myötätuulta.

Juoksun pahin paikka oli kilsa ennen maalia, jossa joku Uunon tapane kaljupää mäni eellä ja vimmatusti yritin päästä peesiin. Kovalla puskemisella pääsin, ja painelin heti ohi, mutta sitte alko pikku hetkeksi Uunonki ote herpantumaa, ja henkinen ote lipesi, mut vaan hetkeksi. Loppusuora jo häämötti, ja viimone mutka ja ottasuonet ja pupillit pullottaen viimone taisto maaliin. Sen kyl hävisin vieressäjuoksijalle, joka ei ollu se kaljupää, mut olin erittäin tyytyväine, että suoni vielä kesti, ja aika parani viimevuotisesta tuloksestani.

Uunon naama marnillaan sitkeen ja parituntisen trophynmetsästyksen jälkeen.

Miun viralline aika oli 48:56, keskitahilla 4:51 (oma) ja juostu matka 10,09km (oma). Sillä heltisi 2. sija M-70 sarjassa. Voittaja oli Perez Ruiz Domingo ajalla 48:27 ja kolmas Sanchez Sola Vicente ajalla 51:43.

Hannen aika 2:04:29 sijoitus 2. Ritin aikaa en löytänny? Jarmon aika 3:26:02 sijoitus 14. Ekan aika 2:01:21 sijoitus 61, Petrin aika 51:11 sijoitus 76.

"Pokaali"

Jatkan sepustusta tässä pienien tirsojen jälkeen. Nukahin riisin ja tonnikalan syönnin jälkeen...koville tais ottaa?

Kiitos kaikille mukavasta kisapäivästä Murciassa!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

4 Carrera Solidaria “Sala familiar Ronald Mc Donald Hospital Virgen de la Arrixaca”. 25.1.2026 Murcia

Pyttyseremonioita kisan jälkeen. Sarjaa en muista.

Tänää käytii kaimani Ekan kanssa Murciassa 5km:n juoksukisassa. (Tuo kaimajuttu on vähän laajemmalla tai uunommalla ymmärryksellä tuohon kirjailtu, kun Eka ja Uuno viittaavat saman numeroon, eli ykköseen).

Eka tuli seiskan jälkeen hakemaan miut ihan kotiportilta, ja lähettii ajelemaa kohti Murciaa. Menomatka mäni aika sujuvasti, ja Murcian pohjoispuolella olevasta isosta liikenneympyrästä (Plaza Circular) käännyttii vasemalle ...Francisco Salzillolle. (Tuon tien nimessä on alupäässä niin paljo "hepreankielisiä" sanoja, että en niitä ruvennu tavailemaa tähän aikapulan välttämiseksi.

Sitte muutama korttelinväli ...Salzilloa ja oikealle...ja oltiinki jo ihan lähtöalueella. Todella vähän uunoiltiin sen parkkipaikan löytämisessä, mikä on ainanen riesa näissä "pikkukylissä". Sitte tehtii yhteistuumin päätös, että viijää kotse tuoho maksullisee parkkipaikkaa (Parking Libertad).

Polle ja Eka paikallansa onnelliseti ihan "piikkipaikalla".

Eka ohjasteli pollen sujuvasti sisään alakertaan, vaikka se sisäänajo ei ollu lähelläkään sitä paikkaa minkä miun Kuukkeli osotti. No polle parkkipiltuuseen, ja kaikeksi suureksi säkäksi ja onneksi oli kaikki pisuaarit, lavuaarit ja muu tarvittava välineistö ihan muutaman metrin päässä kotsesta. Käytii välineistöön heittelemässä tarpeemme, ja lähettii ylös katsastamaan meijän torsaaleita. (Juoksunumeroita).

Siinä oli iso toimisto (ehkä "puolet" parkkihallin pinta-alasta?) varattu parkkipirkoille, järjestyksenpalvojille ja muulle parkkitalon henkilökunnalle. Sen ohi päästii heti liukuvilla rappusilla katutasoon.

Rappusten yläpäähä ko tultii, ni justii viritteli juoksuorganisaatio viimesiä juoksun jälkeisiä tarjoilupöytiä ihan parkkihallin suuaukon viereen. No ei kyl tän parempaa parkkipaikkaa ihan keskeltä kisakeskusta vois enää löytää! 

Pystilajitelma.

Kisakeskus oli El Corte Ingles Avenida de Libertad- ostoskeskuksen kulmassa. Torsaalit saatii siitä heti, ku oltiin ajoissa liikenteessä ja muuta väkee vielä niukalti maisemissa. Lähettii käväsemää autolla ja siitä hipsittii normaaleilla kisarutiineilla verryttelyyn. Aikaa oli vielä melkeen tunti lähtöön. Paineltii välin kävellen ja välissä keykästä hölkkää ja pientä ripijämpää rykäsyy lomaan. 

Ohitettii ens viikonlopun Murcian Maran lähtöpaikka ja siivuteltii ohi lukuisten kirppiskojujen ja laitapuolen kulkijoijen nukkumakojujen vieritse Seguran väärälle puolelle. Kohta piti kääntyy takasin, että ei mäne koko kisa suijen sivuitse myöhästymisen takia. Takasin halliin autolle strippaamaan kisavehkeet niskoille, ja ylös jatkamaan verryttelyy.

Sitte jo olikin löhtöseremonijoijen vuoro. Ne mäntii aika pitkän kaavan mukaan, ja välissä oli minuutin hiljasuus. Se mäni kokonaa miun korvien ohi, ja kaikki muukin kuulutuksista, kun muu mökä ylitti Uunon kuulokynnyksen. Vanha mukava espanjalaisveikko Norberto oli ihan likeellä miun eessä lähössä. Mie tökkäsin selkää, ja toivoteltii kisaonnee. Sitte ku ruvetaa sekuntteja laskemaan kympistä alaspäin, ni tietää, että kohta lähetään. Sen kyl kuulee aina, kun siihe laskemiseen osallistuu koko kisakylän väki.

Verryttelyosuuven Seguran ylityskohta

Kisa olosuhteet oli ihanteelliset: +7°C, 2m/s ja puolipilvinen ilmanala. Kisamatka 5km kierrettiin yhtenä lenkkinä, ja sarja oli meillä molemmilla M65, joka oli koukkupolviosaston viimonen sarja.

Sitte lähettii hilppasemaa pitkin tossun alla pitävää asvalttista latupohjaa. En tiije missä matkan ekaa alkukilsaa vilkasin kelloo, mut näytti lähelle 6min/km keskitahtia....pertsuikki...iski ilmeisesti pieni panniikki, kun se eka kilsa kuitenki kisan jälkitarkastelussa täällä mörskällä osotti 4:51 keskitahtia ekalle kilsalle....siinä on alkukilsalla täytynny Uunosen polkee kyl aikalailla alle koko kisan keskitahin 4:50, jotta tuosta 6:sta saadaan keskitahti tiputettuu 4:51:een? 

No reitti mäni välillä puistojen hiekkapätkiä ja muutaki vähemmän juostavaa pintaa pitkin, mut ihan ok reitti muuten. Tuntu koko kisan ajan semmoselta, et tennarien tiukkaus ei ihan nappiin männy sekään. Vasemman takajalan tennari oli liian löysällä, mut se ei kyl Uunon löysää tahtia haitannu. Toisen kilsan keskitahti oli 4:46, ja seki liijan nopijaa. No kolmannella 4:54, ja neljännellä 4:57, eli elimistö otti takasin tuon alun hitaan, ja sitä seuranneen laukkaosion ylinopeuvet, ja lopputulos oli keskitahilla 4:50(oma), juostu matka: 5,05km, ja virallinen loppuaika:24:26. Sillä heltisi sijotus 6/18 M65 sarjassa. Viimone kilsa mäni keskitahilla 4:48 johtuen loppukirivaikutuksesta.

Säpinätä...

Eka oli tyytyväinen tulokseensa 27:13, jolla heltisi sija 10. tässä samassa sarjassa. Eka entisenä kovana ultraukkona suunnitteli ennen kisaa juoksevansa koko kisan kiihtyvällä keskimääräsellä kilsatahilla, ja toteutti sillee suunnitelmansa.

Vielä on mainittava, että juoksijan bolsa oli kyl nyt ehottomasti sieltä espanjanki kisojen parhaasta päästä. Oli jos jonkinsorttista reppuu, rinkkaa ja kantovälinettä, ja isoo pyyhettä, ja silmärasvaa ja muuta syötävää. (Mie taas kokeilin kainaloihin ekaks tupta rasvaa, ei toiminnu. Kankeen ketjujen rasvaukseen kokeillaan seuraavaksi. Siihen pelittää kaikki rasvat aina satavarmasti.

Takasintulo mäni vähän tankeroinniksi pääosin Uunon ohjeistuksen virheellisyyksistä ja epätarkkuuksista, mut ei muuta ku uusia lieroja koukkuloihin ja kohti uusia uunoiluita.

Juoksijan polsan sisälmykset, josta ainaki yks mehutetra katos Uunon sisälmyksiin jo ennen mörskälle saapumista.

Ekalle kiitokset mukavasta päivästä, ja huoltoportaan johtohenkilölle tergui. Mukava oli taas myllertää Murciassa!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Elchen tennarit

 

Uuvet, iskemättömät Elchen tennarit

Tänää oli luvattu lähtiä Vapaapalokunnan kanssa Elcheen. Retkuilulla oli kaks päätavotetta: 1) Käyvä Bikilan huippujuoksukenkäpuotista ostamassa Uunolle uuvet tennarit ja 2) käyvä jossaki 100 Montaditos kuppilassa maistelemassa niijen menulta jotaki Elchen kurmeejuttuja.

Bussinhan piti lähtee kello 10 Ramon Callud 74 osotteessa olevalta Hotel Fontanan pysäkiltä. No Uuno lähti reiluu tuntii ennen lompsimaa piiitkää Avenida de Pariisia pitkin kohti tuota osotetta ja siellä olevaa jo hyvinkin tuttua pysäkkiä. 

Vapaapalokunta oli jo pysäkillä ja Uunoki kerkis sopivasti ajoissa muun oottavan ihmisjoukkion sekaan. Sieltä se Inmaculada bussi tuli, ja ängettii sissää. Matka makso 5:15€gee. Ei paha. Tunnin ja vartin mittanen matka mäni ratevasti suuta pieksäen.

Maaliman vanhimman puolimaratonin löhtöpaikalta kuvattu otos.

Linjapirssiasemalle ku saavuttii siintä lompsittii maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan lävitte Bikilan puotille. Iski pienosen paniikin päälle, ku Bikilapuotin ovi oli säpissä, ja kettää ei näkynny sisällä.

No muutaman paniikkikohtauksen jälkee tuttu myyjä, Manolo sieltä jo pyyhälsi aukasemaa puotin oven, ja myö ängettii puotiin peremmälle kättelyseremonijoijen saattelemana. Mie änkytin sujuvalla Uunoespanjalla, et uuvet kilpakalossit pitäs saaha, enkä tarvi mitää tän vuuven mallia ja tarkotus olis ostaa vanhojen Niken Höyrylentää Seuraavat 3%-mallisten (Nike FapourFly Next 3%) kenkien tilalle uuvet vastaavanlaiset pomppukengät (con placa carbon). Ja sitte kysäsin, olisko missään mallissa mittää Rebajaisia tai Disconttauksia.

Manolo sano et Nikellä on tässä vastaavia kalosseja pari eri mallia, mut hinta ja Uunon verenki yläpaine huimasi nyt päätä liikaa. Manolo näki, että nyt Uunoo huimaa, ja sen on vaikia pysyä kauvaa pystyssä, ni se sano, et täsä on yks Asicsin malli Metaspeed Sky 4 Tokyo- (Ylemmän nopeustason Taivas 4 Tokio) mallin kenkä, jossa on mäneillään Repajaiset, ja hinta on diskontattu 219 euroon  "keskikesän" alennuksella (Mid Season) (-50€).

Maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikka.

Uunohan tarttu heti Manolon syöttiin ja tietysti koitti kalossia, ja tuntu kyl perhanan sopivalta. Niin mukavalta jalassa, että tekasin kaupat heti siltä seisomalta, vaikka istuinki siinä penkillä se kalossi jalassa. Kämpille ku pääsin, hivelin innoissani kalosseja ja kylmätestasin jalassa, sekä siirsin ne yöksi hetekan viereen korvan juureen, että jos rosmo sisälle tulee, ni ei ainakaa ensimmäiseksi miun uusia kalosseja saa saaliikseen. Laitan vielä ne hetekalle heittäyvessäni rautalangalla yöksi kiinni ranteeseeni, ni herään heti, jos joku niitä itelleen yön aikana havittelee.

Sitte maksoin tennarit, ja lähettii kierimää kohti lähintä 100 Montaditos kuppilaa. Sinne mäntii, ja tilailtii siitä kaikenmoista sortimenttia, ja kylkiruokaa, sekä kupposet letsekahvia ja mukkaa joku muovine kärpäslätkähälytin. Jokune minuutti ku ooteltii, ni kärpäslätkä alko hälyttämää, ja hyökättii tarjoilutiskiltä hakemaa meijän tilaukset. Hyvä juttu ku Vapaapalokunta ties jo etukäteen tän menettelyrotokollan, ni ei tarvinnu tankeroija yhtään tilauksen kanssa.

Herkut saatii rauhassa syötyy, ja sitte alko se syönti tökkimää, ni tilattii vielä yhet Jarrulliset olutta päälle. Tässä kuppilassa näköjää Jarra tarkottaa isoo tuoppia,.eli n. puolikasta litraa. Torren perällä monasti Jarra on litran verran samaa nestettä.

Jokiuomaa, jossa nyt lorotteli pieni puro.

Täysin vatsoin ja lähes tyhjin päin jatkettii siitä maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan ohitte kohti linjapirssien asemaa. No aikaa oli rutosti, ni lähettii testaamaa saapiko tilauksella "Dos tanques, por favoor" minkäverran olutta. Testi osotti sen, että sillä sai saman verran minkä sai Torren perälläki eli normikokosen ison tuopposen verran.

Sitte siivuteltii kohti linjapirssiasemaa. No se lähtö sieltä takasipäin meinas männä vähä uunoiluksi, ja mänikii, mut ihan säkällä kerittii siihe aikomaamme linjapirssiin. Nyt alkaa kynästä jo loppumaa muste, ni en jaksa sitä enää sepustella enempää. Torrenperällä sitte käytii viel letsekahvit ja pottumunakkaat syöpäsemässä ja lompsittii molemmat omille mörskillemme.

Dos tanques.

Oli kyl mahottoman mukava reissu, ja aamulla ennen ylösnousuu tuli hoijeltuu osa pävän lenkurastaki (4km+ kävelyt), mut loppuosa saapi jäähä huomiselle. Vapaapalokunnalle terveiset ja kiitokset seurasta ja mukavista jutuista. Tulis vaa nopijasti huomine ja pääsis uusien tennerien testuuseen. Pohjat kyl näyttää olevan tyroksia, et kauankohan kestäävät? Miettii Uuno ohentunein hiuksin.

III Carrera Popular de Molineta. 18.1.2026 Molina de Segura

 

Vetsku kakkosena jumijuhlissa.

Jep. Tänää oli taas vaihteeksi arkirutiinit katkaseva juoksukilpailupäivä. Vetsku kyseli lähenkö, ja tarjosi kyyvit Uunolleki. Aamullahan mie kävin pienen herätelenkin tekemässä ennen lähtöö, kuten lähes aina. Pimeetä ja hiljasta oli Molino Blancon rannalla.

Sitte aamutoimien jälkee hiippailin sovitulle lähtöpaikalle ihan ajoissa, ja kohtahan sieltä tuli Vetsku ja Marke autollansa ja ottivat Uunon kyytiin. Siintä jatkettii kohti Murcian sivukaupunkia Molina de Seguraa.

Numeron liimausta enne kisaa huoltopäällikön valvovan katseen alla.

Pikkuse Uuno panikoi aamulla ku jännitti oonko ilmottautunnu oikijaan kisaan. Miun selkäytimee oli iskostunnu ajatus, että kisat olis järjestetty Gallosa de Segurassa. No kyl se onneks oli sama kisa, mihin oltii mänössä. Se selvis pläräämällä tuota ennekkoilmottautumistani.

Perille saavuttiin sopivasti, ja torsaalien ja juoksijan polsan hakuun Colegio Vicente Medinaan. Sekin toimitus mäni kähevästi. Takasin autolle ja verryttelemään Segurajoen uoman pohjalle. Tuntuma oli kyl mainio siinäkin vaiheessa (vielä).

Meillähän molemmilla oli juostavana matkana 7km, ja sarjaki oli molemmilla sama, M65. Aurinkoista, +7°C ja pari metrii sekunnissa tuulta.

Lasten sarjoja ja lähtöjä oli melkone pino.

Varttii vaille lähtöhetkee autolle ja kisavehkeet niskoille. Nyt oli kylmäharjottelu kämpillä tuottannu tulosta, enkä puolta tuntii käännelly numerolappuu tällä kertaa, vaan sen kiinnityksessä ei isommin aikaa männy turhanpäiväseen tankerointiin. Kohta jo siirryttii jatkamaa keykästä verryttelyy lähtöputkilon tuntumaan.

Vähä aikaa tuumailtii, ja kuunneltii kuuluttajan jorinoita ja sit jo pamahti, ja päästii kiihyttelelmää loivaan ylämäkeen. Mie otin alun nyt varovasti, ja niin teki Vetskuki. Toki kuitenki miuta paljo rivakammin. Sitte mäen päällä ysikymppinen oikijalle ja alamäkeen vähän reilumpi matka ku ylämäki. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tahiksi 4:57. Tuntu siinä vaiheessa, et en ainakaa liian kovaa lähtenny. No se oli kyl liian aikaine ilakointi, kun en tienny reitin tulevista mäistä ja muista mutkista mitään.

Sitte mäntii Segurajoen uomaan, ja siellä oli uomassa liki puolen metrin betoninen porras, johon piti askeleita sihtailla. Vähän mäni tiukasti kääkän jäykkäkinttu nuin korkeelle rappuselle. No onneks pelivara riitti niukasti. Toinen, huomattavasti huomompi vaihtoehto ois ollu lentää rähmälleen betonipinnalle, jos tää korkeushyppytapahtuma ois epäonnistunnu. 

Aikanen lähtö. Aurinko oli vielä horisonttaalin alapuolella yrittelemässä ylösnousua.

Siintä sitte siivuteltii hiekkapinnoilla, maastossa ja jokiuomassa välillä 45°:een vinokulmassakin. Välillä oli kyl pitkiä, hiekkapintasia tasamaaosuuksiakin mukana onneksi. Ihan usvassa ja hapokkaalla kengällä mäntii, ja sen pahimman kohan kyl muistan, ku oli pirun jyrkkä pikku pätkä ylämäkee juoksijoille järjestetty konttailtavaksi....piiputti kovasti. Sen perään vielä jatku loiva ylämäki. 

Viimene lähes yhtä vaikee paikka oli se, kun tultiin jyrkkää alamäkee kohtiisuoraan jokiuomaan. Siinä keskipakovoima meinasi viskata Uunon jo toistamiseen tällä reissulla rautaputkesta tehtyä kaijetta vasten. Sitte uomasta ylös ja viimeset parisataa metrii ylämäkeen ja maaliin. 

Vetskun hieno medaljonki.

Mie sain ajaksi 37:43, keskitahilla 5:09(oma), ja juostuksi matkaksi 7,33km. Tällä heltisi 6. Sija M65 sarjassa. Vesa kirrasi ittensä hienosti 2. tässä sarjassa M65. Vesaki kellotti samoja lukemia juoksumatkaksi, että lienee vähän ylipitkä reitti. Matka ei ollut virallisesti mitattu (homogelado) järjestäjienkään mukaan. Meijän sarjassa kaheksan hiihti maaliin.

Juoksijan polsassa oli pikkune purkki hajustettuu vaseliinia. Kokeilin kainaloihi laitella....ei hyvä. Oli varmaan tarkotettu pyörän ketjuihin...sitä kokeilen ku tästä virkoan enempi henkiin.

Mietiskelin siinä puoliääneen, että yksiin ei käy onnen lahjat, näiden juoksuolosuhteidenkaan mukaan Espanjassa ja Suomessa. Siellä lipsuttelee toppavehkeet ja V-tyyli päällä, ja välihousut alla, armotomassa pakkasessa, vesi- tai lumisateessa. Täällä sensijaan kisat yleensä tarkenee sortseissa ja rinkka- tai t-paijassa, ja harjotella voi koko talven lumettomalla pohjalla, ja aurinko paistaa useimpina päivinä kirkkaalta taivaalta. Kesä on tietysti sitte vähä tukalampi homma arvioija, ku en oo kesäkausina täällä kuleksinnu.

Uunon juoksema reitti. Ei paljo punasempia kiihytyspätkiä alun jyrkähkön alamäkipätkän jälkee Uunon kartalla näy.

Kiitokset Markelle ja Vetskulle mukavasta seurasta ja kyydeistä, joista jäi miulle velkataakkaa päälle.

Nälänhätäni sammutin riisillä, tonnikalalla ja muilla lisukkeilla, ja Suavella (mitä ennenvanhaan rasvalettiaikana, jo kauan ennen pitkätukkia ja liuhulettejä, käytettii hiuksien voiteluun) voitelen kurkkutorven, jotta ois helpompi hengittää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Onnittelut myös Santa Polassa tänään uurastaneille!

I Navirun Santomera. 11.1.2026

 

Santomeran ja Orihuelan välistä vuorijonoa.

Tänää avautu Uunolle kuitenki Vetoketjumiehen avuliaalla vinkillä mahollisuus kilvanjuoksemiseen. Vetsku lähti kuitenkin Santomeraan  5km:n kisaan pienen ja lyhytkestosen kehon lämmönsäätöjärjestelmän virhetoiminnon jälkeen, ja samalla kysäs lähenkö kyytille? No ei Uunoolta tarvinnu kahta kertaa kysästä siitä asiasta. Tietysti lähin. No Vellun kanssa jo sovittu pitkän lenkuran juoksu piti nyt siirtää tuonnemmaksi.

Vaikka ilmottautumisen määräaika oli jo paukkunnu muutama päivä sitten, oli mahollista ilmottautuu skabaan vielä kisapäivänäki, ja samalla 8€:n hinnalla. Osin se Uunon sivuun menny ilmottautumine kyl johtu siitä, että viimone viikko Suomessa, ja tää eka leiriviikko joulutauvon jälkee on ollu hirveetä eri asioijen setvimistä koko ajan. 

Ajoissa tuli Vetsku miut hakemaa, ja ajeltii Santomeraan. Sitte rivakasti kyselemää löytyskö Uunolleki torsaalia rinnuksille. No löytyhä se ja Uuno oli hikionnellinen persoona siinä hetkessä. Aikaa oli rutosti, ja kävästii perinnekahveilla ennen verryttelyy ja autolle hiippailua. 

Naamiomies vetoketjulla varustetussa puserossaan.

No Uunohan hätäpäissään oli unohtannu ottaa hakaneulat tiskiltä torsaaalin rinnuksiin liimausta varten. Niitä piti sitte lähtee uuvestaa kyselemää, ku normaalisti niitä on mukana rutosti. (Alottelijan virhe).

Sitte hiippailtii autolle ilosella mielellä. Uunolla oli vaikeuksia saaha lappu rinnuksii kiinni oikijalle kohalle. Niin monta ketaa sitä piti käännellä, että hävitin neljännen hakaneulan kokonaan. En tiije mihin katos? Jossaki vaiheessa oli kolme ainaki suussa, ja oisinko sen vahingossa nielassu intoillessani sen kiinnityksen kanssa?

Kyl mieki sen lapun sain viimein liiteltyy rintanahkaani kiinne ja päästii verryttelemää. Miehä olin jo aikasin aamulla käynny pikkupätkän kiihyttelemässä mörskän läheisyyvessä ennen Vetskun tuloo. Verkka-aika jäi kymmeneen minuuttiin, ja sitte ylimääräset vermeet kapsäkkii, ja menoksi löhtöpaikalle, jossa jatkettii lönköttelyä hetkonen.

Santomeran loppusuora.

Lähtöviivalle kyykkimää putkilon alle hetkoseksi. Pakolliset aplodeeraukset jolleki miun korvien ohi männeille asioille, ja pamahuksen jälkee laukkomaan. 

Lähtösuorahan täällä on aluksi alamäkivoittonen, ja sitte jatkuu loivana ylämäkenä. Matka oli 5km (kahtena 2,5km:n lenkkinä), ja ilma aurinkoinen (+6°C) ja lähes tuuleton (<2m/s). Mie aattelin, syysjaksoon perustuen, että ois hyvä johonki 5min/km keskitahtiin mahollista kipitellä koko kyykkäys. Lähin rauhassa loivaan alamäkeen. Alamäkipätkän lopussa vilkasin kelloo (4:45). Pikkuse ois voinnu lähtee vieläki rauhallisemmin? 

No siintä jatko tuntu mänevän suht helposti, ja eka kierros oli järjestäjän kellon mukaan 12:11. No sitte toisella kierroksella pahin kisan kohta oli jossaki 3,5km:n kohilla. Mielessä käväs, että ottaako nyt taas ohrakyrsä, ja lähinkö sittenki liijan ripijästi, kuten monasti aikasemminki. No kyl se kuitenki mäni loppuu asti Uunolle yllättävän tasasella tahilla. Pikkuse jäi harmittamaa ku kellosta en saanu irti kilsojen aikoja, ku se oli tehnny sen Garminin ehottaman päiväharjotuksen....nypläämistä kyl piisaa näijen vekottimien kanssa varmaan viimoseen tuomiopäivään saakka, ja jopa sen ylikin?

C sarjan poodijumijoukkio.

Tällä rykäsyllä tuli viralliseksi loppuajaksi 24:23 keskitahilla 4:50 (oma), ja juostu matka 5,05km (oma). Aika piisas SeniorCM51 sarjassa sijaan 13.(19) Vetsku oli samassa sarjassa ajalla 21:24 sijalla 6. Minuutin päässä oli pootijumi, ja Vetskun tulokseen saatto vaikuttaa vähän tuo lämmönsäätöjärjestelmän virhetoiminto, ja perälauvotuksenki lievä tänpäivänen toimintahäiriö?

San Pedro del Pinatarissa oli myös juossu suomalaisia. Mukana myös huoltojoukkue. Ainakin Jarmo ja Eka oli juossu, Petrin nimee en listoilta löytänny? Jarmo puolikkaalla sarjassaan ajalla 1:35:47 sijalla 5. ja Eka sarjassaan ajalla 51:53 sijalla 9. Onnittelut koko suomalaistiimille!

Lopuksi suuuuuret kiitokset Vesalle kyyvistä ja muusta. Oli kyl kertakaikkijaan mukava reissu ja ilmakin.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

You don't play the Blues, the Blues play you.

 

Tulee monasti yön synkinpinä hetkinä, kun tuntikausia valveilla värjöttelee monta tuntia vuntsittua kaikenmoista, vähän synkempääki asiaa omanki lyhyeksi jäävän elon varrelta. Siihe mahtuu kyl tapahtumia niinku meille kaikille, joilla on ollu etuoikeus elää näinki vanhaksi kääkäksi ku Uuno.

Vuntsailusta ei kyl mitää hyötyy oo, vaan jolleki heikkohermoselle siitä saattaa koituu enempi haittaa, niinku Uunolleki. Vähemmällä vuntsimisella tästä "elon rallista" ois päässy paljo vähemmillä vaurioilla. No mitään sen isompaa itkuvirttä ei yleensäkään kannata menneistä itellensä päälle laittaa, se mikä on menny on menny, ja mikä on tehty, se kuljettava tie on yleensä valittu sillä hetkellä parhaaksi saatavaksi olevaksi.

Miulla ei loppujen lopuksi oo oikeestaa ainuttakaan semmosta asiaa "pumpun päällä", mikä kaipais selvitystä ennen omaa kupsahtamista. Mahottoman tyytyväine ja ilone oon siitä, että muilla on ollu vääntöö enempi ku Uunolla asijoijen selvittämiseksi. Siintä suuren suuri kiitos! 

Näinä muutamina valvottujen öijen synkinpinä hetkinä oon kuunnellu mussiikkia. Se vie Uunon monasti mukanaan pitkiksi yön ajoiksi. Tässä yks levytys, joka on ainaki Uunon mielestä perhanan hyvä, ja katu-uskottava:

Morgan Luna: The Devil's Blues in Memphis.

Toine kappale, mikä ylleensä soi Uunon kammarissa yön synkimpinä hetkinä on 

Laila Kinnusen laulamana kappale: Kesäyö

Ja siintä tulee Uunolle aina mieleen vääjäämättömästi KUOLEMA. En tiije miks, ja kuolemaa mie en vielä oo missään nimessä ajatellu ruveta. Siihenki vääjäämättömään operaatijoon oon kyl nyt valmis, ku kaikki asiat on ok, ja vaikka niin ei asiat oliskaan, se on semmone tarjous, josta harva pystyy kieltäytymään.

No älkää nyt vaa ilakoimaa vihamiehet- ja naisetkaa vielä ruvetko. En meinaa vielä kyykähtää, vaikka se asia ei kyl taija meijän kenekään käsissä olla. Vuntsii jo hetekalle kohta vääntäytyvä, rättiväsynny kääkkä.