Pantterin tuuraaja

Alkaa pikkuhiljaa käymää työstä tää Uunon pantterintuuraajan homma. Nyt on saannu kuitenkii oman nahkan kehiteltyy lähes pantterin nahkaa vastaavaksi. No seuraava rojekti liittyy noihin plänttijen väritykseen. Se ei vielä vastaa pantterin nahkassa olevia plänttejä. Tummemmiksi pitäs saaha pläntit vielä ja paljon. Nythän ne on vasta ruskianpunasia, ja pantterilla pläntit on lähes mustia. Eikä näillä plänttijen väreillä oo ollu vielä mahollista kysellä lähistön elukkatarhoista pantterintuurauspaikkaakaan.

Jotkuuhan on turvautunnu tässä pantterintuuraushommassa myös tatuointiin, mutta Uuno kannattaa ilman muuta luonnonmukasempia konsteja. 

Kovastihan tuo Uunon nahkan muuttuminen on kiinnostannu Quironin saluunan asiantuntijoitaki, ja siellä on rampattu tiuhaan. Osa ramppauskäynneistä on myös liittynny Uunon muille antamaan konsultaatioapuun.

Nyt näyttää vähän siltä, että Suomen päässä Sekuritas- komppanian (Compañia de Seguros) maksukyky tai -halu alkaa hiipumaan. Vakavaraisia yksiköitähän nää suomalaiset Sekuritas- komppaniat kyllä pitäs olla, ku sinne Uunoki on useita kymppitonneja syytänny roposiaan elonsa eri vaiheissa. Tietysti ainahan on mahollista, kun rahasta on kyse, että mänee sekalle omat rahat ja vieraat rahat, ja ne holvit, missä Uunonki pennoset pitäs olla, ammottaavat tyhjillään.  

Saluunan asiantuntijat oli sitä mieltä, että pläntit saahaa oikijan värisiksi kortisoonipastilleilla ja -vaksilla (pastillas de cortisona, crema de cortisona). No niitä oon alkannu mättämää suoliston täytteeksi eilisestä lähtien. Saa nähä mite kääkän käypi tässä plänttijen värin muuttamisessa?

Vähä tuskasa homma on nyt tää kortisoonijuttu, ku kelit on kuumentunnu, eikä Uunon kärsi nyt aurinkoo saaha vaksattuun nahkaan yhtään, vaan pitää painella pitkähihanen pomppa päällä kaiken aikaa pilvettömän taivaankaaren alla, ja välillä on hikikii.

Aamu ja aamupäivä oli kyl tänää melko mukava, kun kattelin Saluunalle mänevällä sillalla tuonne Orihuelan vieressä olevan "kamelinkyttyrävuoren" suuntaan auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta....pulukopeilla huikkasin "Hyvät Päivät" pappaköörille, ja muutaman kilsan jopa juoksinkin pätkissä. Eile oli kyl vieteristä veto tykkenään kateissa. 

Uuno jatkeskelee täällä nahkansa plänttien värjäystä, pyykinpesun ja pyöräilyn merkeissä. 

50. Media Maraton Internacional de Elche. 12.3.2023

Viistuhatpäisen joukkion alkukiihytys.

Tän mörskän asukeilla oli tänään vuorossa Elchen puolimaratonilla käväsy. Oltii nyt koko kämpän asujaimisto katsomon puolella. Olahan ei enää yrityksestä huolimatta päässy enää täyteen puukattuun maaliman vanhimpaan puolimaratonen kisaan. Jänkhälle paluuta ajatellen saatto olla hyväki asia? 

Ilmastojan oli Iberian tällä reunalla nyt muuttunnu kesäsen helteiseksi, ja samanlaista ilmaa piisas aamusta iltaan. Mittari jökötteli 25°C:n lukemissa koko päivän. Tuttu auto ja jengi haki meijät tuosta kotinurkalta kaheksan maissa. Siintä ripijällä tahilla Elchen pelipaikoille kytistelemää kisan lähtöö.

Hannen palkintojen jako.

Sopivaa parkkipaikkaa ei löytynny pienen kieputtelunkaan jälkeen, ja Jore nakkasi kyytiläiset ulos ja jatko yksinää parkkipaikan etiskelyä. Myö etiskeltii lähtöaluetta hetkonen ku nuo kaikki kujat on ihan samannäkösiä ja kaikki kujat ei ainakaan lähtöpaikalle tuntunnu vievän...heh...kysymälläkään...no ehkä niitä kaikkia pitkin Roomaan ois kuitenki saattannu päästä?

Hannen palkinnot.

Porukkaa alko "pelipaikalle" kasaantua pikku hiljaa, ja kohta oli joka paikassa hirvee hyörintä ja metakka, joka vaan ylty ku lähemmäs lähtöö tultiin. Lähtölaukausksestahan tässä tapauksessa ei voija puhuu, vaan lähtö tykityksestä. Pelipaikan tuntumaan oli raijattu varmaan kaikki lähiseutujen tykit ja kanuunat millä jonkunmoisen pamahuksen saapi tuotettua ja jolla voi ilmaan ampuu kiiltopaperisälää ja raketteja.

Lähtökarsinat ja jalkakäytävät pullisteli täynnä väkiä ja sitte alko tykitys. Ilotulitteita, ruudinkäryä ja kiiltopaperia oli ilma sakijana kun karsinoihi ahetut juoksijamassat lähti liikenteeseen. Enste oli lähtenny liikkeelle pyörätuolikelaajat ja muut avustajaa tarviivat juoksijat. 

Hanne, Suomen lippu ja peukalo.

Ola mäni ottamaa lähtökuvan sillan suuntaan ja mie jäin lähemmäs lähtöaluvetta. Jorma ja Melinda jäi maalialueen paikkeille, josta oli lyhyt matka parin kilsan kohille. Hannehan juoksi, ja toisen autokunnan Väänänen. Petriltä jäi kisa täl kertaa väliin pikku vaivan takia.

Väänänen reilun 7km:n kohilla.

Lähön jälkee miun ois pitänny keritä tuonne parin kilsan paikkeille katsastamaa kisan kulkuu, mut mie olin lähtösuoran väärällä puolella, ja aikaa tärväänty siihen ku ootteli, että koko juoksumato oli kaikkine häntineen ohittannu Uunopaikan. Enhän mie sinne kerinny ajoissa ja vähän ajan kuluttuu lähin lompsahtelemaa maalipaikkaa kohti. Siintähän mato vielä kertaalleen ohitti maalin kun se oli kulkennu reilut 7km.

Hannen ja Väänäsen sieltä kyl kerkisin vilahukselta nähä. No välillä siirryttii Joren ja Melindan kanssa vähän viileempään puistikkoon istuskelemaan ku helle paahto kovalla voimalla. 

Olli ja Elchen daami.

Uunon oli vähä pakko pijellä pitkähihasta ja liijan lämmintä puseroo päällä, ku tuota nahkan lankkausta nyt on piisannu tuon nahkatauvin takia tarpeeksi, eikä tuo aurinkorasva tauville liene hyväksi, eikä myös varmaan sekään, että ois nahkan vielä karrelle käristelly kuumassa auringonpaisteessa kaikkien ylimäärästen plänttijen ja näppylöijen lisäksi. Sortsit oli kyl mainio valinta housuiksi tänään.

Sitte mäntii loppusuoran alkupäähän oottelemaa Hannee maalii tulevaksi. Sieltähän Hanne jo kiihytteli ja sieppasi Suomen lipun kyytiin ja paineli maaliin.

Melinda ja Jore viilennyksellä puistossa.

Miesten kisan voitti Ben Connor ajalla 1:05:09 ja naisten sarjan Siham Hilali ajalla 1:17:27.

Hannen aikahan oli vähän päälle parin tunnin, mikä oli hellekeli huomijoijen hyvä tulos. Sillä heltisi voitto omassa sarjassaan. Väänänenki oli juossu helteessä ajan 1.37 ja rapijat, joka oli hyvä aika. Onnittelut!

Sitte ooteltii Hannen pyttyseremonijat loppuun, ja mäntii Olan tarjoomille "lähtö"-kahveille ja limsoille. Kun keli oli niin kuivan rapsakka, ni vaihettii kahvit kohviin, joijen voimin sitte jarruteltii Torreviejan kotikylille. Kiitos taas kaikille mukavasta päivästä Elchen kisahulinoissa!

Iso Espanjan lippu.

Olahan joutuu kohta pakittelemaa lumitöihin, ja mie jään vielä hetkeksi kärvistelemää mörskälle.

Media Maratón y 11K Ciudad de Cartagena. 5.3.2023.

 

Ola ykkösenä. Onnittelut ykköspaikasta!

Meillä tuli ehkä elämän yks vaihe päätepisteeseen eilen. Kävästiin tuolla Cartagenassa puolimaratonilla. Oliko jo Olanki viimenen kisa Iberian mantereella? Uunon viimenen on jo saattannu olla ja männä jo aikasemmin?Kämppis Ola juoksi, ja mie vaan muuten kulutin täällä hyvin kehittyneitä poskilihaksija ja muutaman kilometrin verran tennarijen pohjia.

Oltii ennakkoo sovittu, et Joren ja Hannen kyyvillä männää pelipaikoille, mut tuli suunnitelmiin este ja muutos viime metreillä eikä alkuperäne suunnitelma toteutunnu. Onneks sitte Petri, Sari ja Jarmo meijät pelasti Olan väläyttämältä viimeseltä hätävarakyyviltä, mikä ois ollu pirssikyyti.

Meijän joukkue vasemmalta Jarmo, Petri ja Ola.

Pienenpienen ylimäärälenkin kautta päästii hyvin kisapaikalle, jossa oli tapahtuman suuruuteen nähden hyvin parkkitilaakin, mikä on ainanen ongelma monissa kisapaikoissa.

Lähtö.

Torsaalijonoki löyty sitte hallivisiitin jälkee suht helposti laajalta kisa-alueelta, ja palattii sitte autolle. Juoksijat Ola, Petri ja Jarmo lähti verryttelemää ja huolto-osasto jäi autolle oottelemaa. Petri juoksi kympin ja Jarmo ja Ola puolimaran.

M70 10km poodijumiukot.

Kovasti oli jengiä lähössä, joka oli yhteislähtö molemmille matkoille. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton, mikä lupaili juoksijoille hulppijaa juoksukeliä. Lämpöö vajaat 15°C. Reitti viipotti ristiin rastiin kaupungilla.

Norberto vaimoineen ja Ola

Ennen kisaa oli kaikenmoista muuta oheisohjelmaa, ja moottoripyöräkerhon ohipärisyttelyykään ei oltu unohettu tästä kisasta.

Ola Uuno ja huurteiset.

Lähtö oli normaalin äänekäs. Siintä huolto-osasto siirty parin kilsan päähän kattomaan kympin juoksijoita Suomenlipun varjossa. No Petri sieltä toisella yrityksellä saatii noukituu, ja Norberto myös Uunonki linssille. Tuosta ainoosta mahollisesta paikasta ei ennen kympin juoksijoita ollu mahollista maaliin tuloo ehtii kattomaan...eikä myökään ehitty.

Huolto-osaston Suomenlippuvastaava Sari valmistautuu liputukseen ja ohimarssiin.

No puolikaaan maaliintuloo kyl kerittii kattomaa. Miullahan oli myös Olan kassi säilytyksessä, ja olin sen luvannu luovutella Olalle juoksun jälkeisen "karsinoinnin" päätteeksi. Jarmon ja Olan maaliintulon sain linssillekin ku kovasti kytistelin tungoksessa yhen ilmasen jarrujuoman voimin.

Sieltä tuli sitte kohta Olaki maaliin. Olalta oli lähössä aikaa palannu yli puol minuuttia lähtötungoksessa kävelyyn, ennenku pääs lähtöputken kohille nettoaikaa mittaamaan.

Kovasti oli kisa vienny voimia ja karsinoinnin jälkee Ola tovin leppuutti jäseniä nurmikolla. Kyllä myö sitte kohta jo huurteiset nokkien alla ruvettii kattelemaa tuloksia, jotka netistä meille ystävällisesti etti Norberton engelsmanniystävä.

Olan maalikuva.

Ola oli oman sarjansa voittannu ehkä jo viimesessä Espanjan kisassaan. Petrin enkä Jarmonkaan tuloksia vielä tiije, mutta kyllähän ne tuolta kisasivulta löytyy nekin. Jarmo oli kyl ihan tyytyväinen nytkin hyvin kulkeneeseen juoksuun. Petri kanssa, ja oli lähtenny pienen vaivan takia kuulostellen kisaan mukaan.

Jarmo maalissa.

Kämpillähän myös sitte heti ekaks keitettii jälkiruokakisakahvit ja ryysteltii tassit tyhjiksi Magdaleenojen kanssa. Kohta sitte pärähytettii pannulle läskit, jotka tarjoiltii perinteitä noudattaen riisihetekan päälle aseteltuina. Tomaatin, kurkun ja kaalinkerän anaessa annokseen lisäväriä. Päälle sitte vielä yhet tikulliset jäätelöö.

Petri jossakin 8km:n kohilla.

Kiitoksia mukana olleille mukavasta sunnuntaipäivästä Cartagenan mainioissa kisahulinoissa toivottelee Uuno...heh...ja voivottelee tätä valvomisen ihanuutta kello 3:13.

Lääkityskin pitäs olla kohillaan ja aikasempina öinä antiseptinen, pikkiriikkinen histamiinipilleri on nukuttannu kovasti, paitsi yhtenä aikasempana yönä, ja tänäyönä myös uni ei taho päässä pysyy näköjään ees tuon pillerinkään ansiosta.

Iltapävänkakkara

Tänää sateli muutaman tipan verran, ja oli vähäse peesailtava liikuntaan ryhtymistä. Uunolla on muutenki melko pitkä tuo valmistautumisaika, johon saattaa oma vaikutuksensa olla Uunon luontaisella velttouvella.

Sain kuitenki vihdoin itteni liikkeelle heti vesitippojen jälkeen. Päivän tarketit, vai oliko ne parketit? En muista tässä kielten sekamelskassa, mut tuo parketti tuntuu äkkiseltää suomalaisemmalta sanalta, ja käytän sitä. Nii ne parketit oli seuraavat: Suunnitelma oli ekaks tuonne Quironin sillan yli ja siitä luonnonpuiston reunaa La Siestaan. Toka parketti oli se, että tutustun ainakin kahteen kasviin vähän lähemmin, ja kolmas parketti oli se, että pysähyn sitte tän sessijon ekalle oluvelle ku janottamaan alkaa tarpeeksi.

Kämpiltä siintä sihtailin ekaks sinne Quironin sillalle pilvipoutasessa ulkoilmanalassa. Polvee vähän jurmotti, mikä piti Uunon irti juoksuaskelista, mutta muuten meno ja olo oli mukavaa ja raikasta. Kun pääsin ekaan La Siestan kortteliin törmäsin heti yhteen keltaseen kasviin. Kasvin suomenkielinen nimi on Iltapäivänkakkara. Espanjaksi La Tarde Caccarosa Amarillo.

Iltapäivänkakkara- La Tarde Caccarosa Amarillo

Kasvi muistuttaa kovasti suomalaista Päivänkakkaraa, mutta on väriltään kokonaan keltanen. Täänhä joku kielinero tietysti jo huomaa espanjankielisestä nimestäkii.

Kasvi sekoitetaan kyllä helposti Aamupäivänkakkaraan, jonka espanjankielinen nimi on Caccarosa Mañana Marron. Sehän on kuitenkin väriltään ruskea, ja kasvupaikaltaan paljon vaatimattomapi kuin Iltapäivänkakkara. Monasti Aamupäivänkakkaran löytää kasvamasta vaikkapa pelkältä asvalttipinnalta, ja sitä kerätään nykyään innokkaammin kuin aiemmin. Sitävastoin Iltapäivänkkakara lienee rauhoitettu, enkä oo huomannu, että kukaan sitä kasvia olis keränny.

Aamupäivänkakkara- Caccarosa Mañana Marron

Yks juttu tuossa Caccarosa Marronin keräilyssä muovipussiin kyl vähä ihmetyttää. Miks jotku vaivautuu sitä keräämään, ja jättäävät sitte sen pussin millon mihinki paikkaan, ja yleensä niillä on aina koira matkassa...no ehkä tuoki joskus Uunolle selvijää?

Pari ekaa parkettia suorittaneena jatkoin vielä lompsimistani eteenpäin Chapparalliin saakka. Ei vielä tarpeeksi janottannu, ja päätin siintä jatkaa matkaa kohti Carrefourin ostoskeskusta. Sinne ku sain itteni läpsyteltyy, oli jo päällä melkone jano ja kahveteria miut imas sissäänsä.

Siinä männessä pijin itelleni ja omassa päässä arpajaiset...ja arvuuttelin, että Kanja vai Tankke...heh, ja kuinka ollakkaan tuo parin Kanjan vetone Tankke vei voiton, ja tilasin rutikuivan nenäni alle ison Tankillisen kylmää jarruttelujuomaa. 

Tankillinen jarrujuomaa

Sen hiissasin aurinkoiseen pöytään, ja silpasin rätin pois päästäni, ja annoin auringon lämmittää mukavasti ottalohkoo, kaljuu ja liuhulettijäni. Mietiskelin siinä yhen tankillisen verran mukavia asioita, ja jatkoin suupielet märkinä reilun parin kilsan loppuvetoa kämpille. Siellä suoritettiin vahdinvaihto, Ola oli just lähössä toiselle lenkilleen, ja mie nakkasin jämäkahvit kurkkuihin ja heittäyvyin hetekalle kaikki kolme parkettia tehtynä.

24 Medio Maraton ciudad de Orihuela. 12.2.2023

 

Vetsku ja Tyyne-torsaali ennen kisan alkua.

Aamusella Vetsku tuli noukkimaa voimakaksikon kotinurkilta kyytii, ja otettii suunnaksi Orihuela. Eilisen kaatosateen jäliltä oli jo nää meijänki lähitienoon uima-altaat senverta kuivuneet, että autolle päästiin jo kuivin jaloin. Eilen ei kyl päästy, ja vieläki osa tennareista ja muista vermeistä on kuivatuksen alasina sisätiloissa.

Auto saatii pienen kierroksen jälkee ihan lähtöalueen lähelle, ja syöksähettii hakemaa Vetskun Tyyne-torsaalija. Torsaalit oli jaossa samassa paikassa ku joskus aikasemminki....ja meitä monesti jelppinny Pacoki oli paikalla järjestelemässä kaikenmoista organisointii. Oli siinä joku muuki tuttu Tragamillasin juoksija ensin toimitsijatehtävissä, ja sitte juoksemassa 8km:n kisaa.

Mie otin työkseni Vetskun juoksun aikasen vermeijen säilytyksen. Viime kerralla Molinsissa Uuno hoiti samaa hommaa huonosti, ja Vetsku joutu kärvistelemää kisakarsinassa kylmissää aika tovin, ku Uuno huuhaili jossaki muualla, eikä muistannu koko huoltotehtävää.

Lähtöhässäköinti.

Vetsku sai Tyyne-torsaalin, ja sitte kipastii autolla ja pyyhkästii Kahviteriaan kahville. Uuno sai tilattuu Amerikaanon, Solon ja Kafekonleetsen pienen tankeroinnin jälkee ja samalla itteesä sivistettyy sillä asialla, että mikä on Solon ja Amerikaanon ero. Uunon sivistysyritys jäi kyl lyhytaikaseksi, ku enää en tuota eroo muista. Senverta muistan, että ennenmuinoin Solo oli moottorisahamerkki, pitkällä reilun metrin mittasella terällä ja parinkymmen kilon elopainolla varustettu murikka. Sillä sai isommanki näreen näännyksiin ilman isompia rungon kiertelyitä yheltä puolelta sahaten. Uuno kyl monasti näänty ite ensin eennen puuta, ja huono tärinävaimennus vatkoitti vielä mukavasti parinki päivän päästä kylminä talvipäivinä.

Vetsku lähti verryttelemää ja muitaki meijän heimolaisia, Sari ja Petri, ilmaantu kisapaikalle katsomon puolelle voimakaksikon tueksi ja turvaksi. Hiippailtii siitä kattelemaa lähtöö ekaan mutkaan. Puolikas ja kasikilsanen, jotka oli kisan mahollisia juoksumatkoja, lähtivät yhteislähtönä. 

Tarkkaa hommaa tää on täällä katsomonki puolella.

Uuno tekas pienen matkan pisuaarillle ja puolikkaan kärkijuoksijat jo sujahti ohitte ja myöki sujahettii kattomaa jo kasin maaliintulijoita vähä hitaammalla vauhilla.

Ripijästi Vetsku veteli vielä maalisuoranki, molemmat jalat yhtäaikaa ilmassa ihan selkeesti.

Vauhikkaasti sieltä jo puolisen minuuttia etuajassa Vetsku saatii maaliin ja nyt Uuno oli tarkkana ja hyvissä ajoin juoksijoijen karsinan ulostuloportilla oottelemassa, ja luovuttamassa välineistöö Vetskulle. Vetsku oli kovasti tyytyväine juoksuunsa, joka mäni Vetskun olosuhteet huomijoijen mukavasti. Oli sarjassaan sijalla 9. ajalla 35 ja rapijat päälle.

Kisan pressihenkilöstöö työn tiimellyksessä.

Siintä siirto Puolimaratonin maaliintulon kattomiseen. Siinä sähellettii vilmivekottimien kanssa aikamme, ja kohta lompsittiiki jo autolle ja nokat kohti Torreviejan kylmähköö kotikorsuu. 

Korsulla on ollu "vähä" huonoo tuurii lämmityksen...heh...ja vähän muunki kanssa, mut on ainoastaan yks suunta olemassa tästä kuopasta, ja se suunta on YLÖS.

Uuno kiittelee tuttuja mukavasta aamupäivästä!

Nuokkupäivä

 

Kuva eilisen aamun käppäilystä Masan mäjessä.

Aamutoimet alko kyl tänää tässä mörskässä pikkusen etuajassa. Kello ei ollu ku 23 ja rapijat ku heräsin valvomaan. Kämppis mäni veen heittoon ja ruvettii sitte kahvin keittoon heti perään pirteinä ku peikkoset.

Kellohan rallattelee nytte vasta reiluu kahta, ja tääl on molemmat ylhäällä. Tästä ei kyl taaskaan hyvää seuraa tulevalle päivätienoolle. Tullee ihan varmasti ns. Nuokkupäivä.

Tän ikäsillä käppänöillä ei kyl tuo nukkumishomma aina onnistu. Vastaavasti valvominen onnistuu kyllä yöllä ihan mainijosti ja helposti meiltä molemmilta. No sitte päivällä tää yökäpeksintä kyl veronsa ottaa...myö jatketaa täällä tää aamuyö nyt tällee....heh. Viel kuitenkii naurunremakka kämpillä raikaa, ja päivällä sitte nuokutaa, mut ei nukuta.

Josko ens yönä sitte?

Maratón de Murcia 2023

 

Ei männy kaikki tötteröihi tänä päivänä. Jarkosta ei muuta kuvaa saatu, ku mikä oli mainostolpassa. Tässä kökitää täysin väärässä paikassa ja ihan väärään aikaan.

Meille avautu tänää mahollisuus lähtee kattelemaa Murcian Maratoonia. Oliha siellä mahollisuus hilppasta myös puolikas ja kymppiki. Myö ei kumpikaa osallistuttu mihinkää kilvotteluihin. Semmonen on nyt tilanne monista syistä johtuen.

Matilda ja Hanne.

Aamulla ko viijen maissa mompittii kahvin keitintä ropeloimaa, tuumiskeltiin siinä, että mitenköhä myö pärjätää tänää tässä katsojan vaativassa tehtävässä? No jo tässä vaiheessa tekstii voin sanoo, että vastaus kysymykseen on: "Ei mitenkään".

Kaikki meijän aikomukset mäni "ketuille" ja kohti ihmisen takaosassa olevaa perälauvotusta. Ei onnistunnu yhtään mikään täysin olemattoman kisakattomiseen valmistautumisen johosta.

Lähettii ihan "kylmiltään" kyykistelemään kisa-alueelle Murcian keskustaan. Jorma, Hanne ja Matilda tuli "voimakaksikkoo" hakemaa ihan kotiportilta. Vielä puol kasin aikoihi kantautu parin kilsan päässä olevalta Diskoalueelta täys passon ja "valssaamisen" jytinä...kyl se nuorempi osasto täälläki jaksaa riehata helposti yhen yön yli.

Lisää heimolaisia.

Tultii ripijästi Murciaan tutuille parkkipaikoille, mutta se pullisteli jo kulkupelejä pullollaan, ja jokahikinen paikka oli varattu....onneks päästii vielä pois ahistavalta alueelta. Jore lemppas koko autollisen matkustajia pihalle, ja lähti ettimää autolle paikkaa. Myö loput lompsittii kisapaikalle ja Hanne valmistautu puolikkaan juoksuun.

Voimakaksikolla ei ollu hajuukaan eri tarttien lähtöajoista, ei reiteistä, eikä muustakaa kisan moitteettoman kattomisen vaatimista nyansseista (En tiije mikä kukka tai hyasintti tuo edelline sana on, mut aattelin sen siihe nyplätä tekstin taiteellisen vaikutelman lissäämiseksi).

Ehkä kympin lähtö?

Paineltii kuitenki kattelemaa oletettavasti kympin lähtöö. Se saatii kateltuu, ja lähettii vanhasta muistista kyykkäämää hyville Maratonin kuvauspaikoille. Varmuuveksi kysyttii pari kertaa espanjalaisilta mihi aikaa Maratoni lähtee. Jarkkoha viime vuonna voitti kisan, ja ois mukava ollu kannustella sitä kelpo tulokseen tänäki vuonna ja räpsiä kuviaki. 

Varmisteltii mukamas, että pakko on lähön jälkee juoksijoijen kääntyy oikijalle, ku lähtösuoran jälkeen eteen oli rakennettu aita ja reitti jatku vaan oikeelle.

Takaluvotuksulle mäni hyvä ajatus. Ei ruvennu juoksijoita näkymää, eikä kuulumaa....kysyin vielä kolmannen kerran kisatoinitsijalta mihin aikaan Maratoni lähtee....vastaus oli "a la diets", eli vasta kympiltä. Kysyin vielä että onko varmaa...sano että "Sii". Tässä vaiheessa selvisi seki, että oltii väärässä paikassa väärään aikaan....Maratonin lähtö oli tapahtunnu päinvastaseen suuntaan...voi pertsuikki ko meitä korvensi korvijen välistä.

Kilpailualuetta.

Niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä hiivittii kohti ihmispaljouvesta täyttä lähtöaluvetta...ei tullu kuvia eikä kannustuksia,  tuli vaan tipat linssilöihi.

Sitte ooteltii millo missäki ja millon ketäki, mut menestys oli ihan täys nolla. Jarkko kerran vilahti näkyvissä, mut kuvia ei saatu. Hannen kanssa ihan sama juttu. Maalisuoran päässä Uuno sai otettuu jonkun epäselvän sivuräpsäsyn, ja kolleeka ei vissii sitäkää?

Viimene niitti oli se, ku päätettii ottaa "ilmaset" kahvit yheltä alueen kahvikojulta...heh...tilattii siinä yks "cafe negro" ja toine "cafe con leetse". No kojun henkilökunta kuitenki kysy, että oottako työ juoksijoita. Ei siinäkää Uunon kantti kestänny valhtelemaa ruveta, ja sano, että ei olla. No se valehtelemattomuus makso 2€. 

Sitte siirryttii pystijenjakopaikalle. No tuloksija ei ollu saatavilla missään...mie vielä tein viimosen epätoivosen yrityksen Hannen numerolappu käsissä. Painelin ajanottokojuja kohti läpi Pressialuveen...pääsin aika pitkälle, ja puhumalla ohi yhestä parimetrisestä turvamiehestä jopa palkintojenjakopöyvän luokse, mutta siihe tyssäsi, ja tuloksena vaan se tieto, että tulokset löytyy Chplevante.com sivustolta...heh...hyvä yritys, tulos nolla!

Maalialueen taustat on mykistävät

Sitte jo anneettii periksi ja valmisteltii poislähtöö. Viime hetkillä vielä muutamat herjat Ecuadorin juoksijoijen kanssa ja sitte auton etiskelyyn.

Kahvit kuiteskii käytii hörsäsemässä ennen poislähtöö kahveteriassa.

Jarkko ilmeisesti joutu keskeyttämää kisan? Tuloksista ei ainkaan löyvetty. Hanne juoksi puolikkaan sarjassaan neljänneksi ja Väänänen teki taas nousujohteisen juoksun ollen kuuves omassa sarjassaan, ja kympillä oli suomalaisia mainijosti päränneitä "vino pino". Tulokset löytyy Chiplevanten sivuilta.

No muute oli aurinkoine ja lämmin päivä, mut takaluvotus kyl vuskasi koko aika ja joka hommassa, ja manailusta päätellen ilta jatkunee mörskällä samaan tahtiin. Uskaltaako läskin syöntiin tänää ruveta ensinkään? Pelkona on että saattaa palaa koko talo?