Liikenneympyrän ja appelsiinitarhan vahdit

Kuva on eiliseltä Pollopaellapäivälliseltä, jossa Uuno tuulen avustuksella kerkis ihan päivällisen loppuminnuuteilla lojahuttaa lautasella olevat liemet pöyvälle...ilmekkii taitaa olla vähän mörijänä...

Alkas olla tään syksyn leirinuotijot sammutteluu vaille valmiit...huomenna alkaa jo romujen kerräily ja laukkuun survominen. No pikkuhetken päästähän tänne tullee uutta kalustoo, ja alkuvuuvesta jo Uunonki uunoilu jatkuu taas täällä, vaikka mörskä vaihtuuki, jos vaan henki vielä pihisee?

Hyvähän tässäki on ollu asustella, ja etenki naapurit on mukavaa porukkaa kaikki. Ja muutenki ihan mukavalla paikalla. Rannalle ja keskustaan ja mihin vaan on lyhyt matka ja pyörällähän pääsee niin pitkälle ku persukset kestää ja ylänuppi antaa myöten polkee.

Tänää käin jotaki 30km ehkä kilsan alle? pyörällä sytkimässä tuon La Matan suolajärven ympäri. Samalla reissulla käin tuolla suolajärven toisella puolen olevan Rason kylän tutkailemassa vähän tarkemmin...

Viileetä oli tänään ja muutama tippa tuli vettäki niskoille La Matan kohilla. Alkumatkasta käin lyhentelemässä velkojani kahvin ja pullan verran. Ens yönä saapi sitte senkin puoleen nukuttua paremmin.

Pinada Beachin liikenneympyrän vahtityttö oli entisellä paikalla ja tytön esimiehen näköne körmyniska vahti tyttöö likkeellä olevan kaupan rappusilla.

Toinen vahtityttö vahti aurinkovarjon alla appelsiinitarhaa tuossa CV-895:n suoralla pätkällä. En kyllä ymmärrä miks oli tytöllä niin niukalti vaatetta viileellä ilmalla ja valkoset pitkävartiset nahkasaappaat jaloissa...no kaikkija asijoita en tällä latvusvarustuksella selväksi kerkijä saamaan ennen horsmakukkulalle siirtymistäni, eikä tarviikkaan saaha.

Mukavasti sai tän viimosen Torrenviikonki alkamaan ja iltaan...silmät jo lurpsahtelee siihen malliin, että kohta on heittäyvyttävä vaakasuoraan asentoon hetekalle.

Rasosta löytyy vielä rakentamatontaki tonttia.

I CarreBirras San Jorge. Molina de Segura. 22.11.2015

 

Ilonen oli meininki Caffin juoksijakolmikolla kuin myös kuvasta ulkona olevalla kolmen helgen huolto-osastolla.

Tännää käytii taas tuolla Molina de Seguran suunnilla juoksukisoissa. Hanne Marja ja Mikko juoksivat, Jorma ja Petri huoltivat ja Uuno oli vaan muuten joukon jatkeena...heh vaikka tästä vähän reilusta 1,5 metrin mittasesta hernekepistä ei pitkästi jatketta oo ennää juuri mihinkään.

Valmentajan viimehetken tsemppausta.

Kisa oli ensimmäinen laatuaan, ja siinä oli mahollista juosta 2, tai 4 tuntia, ja voittaja oli se kuka kerkisi kepittää pisimmän matkan niissä ajoissa. Reittinä oli parin kilsan mittanen paana, josta puolet oli hiekkapintaa ja puolet asvalttija. Lähtöpaikka oli muutaman satametriä pitkän ylämäen puolessavälissä ja sitä edelsi suunnilleen saman mittanen alamäkiosuus. Loppu oli tasamaata.

Pertti toimi vilmiryhmän päätirehtöörinä.

Meijän kolmihenkisen teräsryhmän kaikki jäsenet juoksi tuon 2:n tunnin ajan. Kisa alko klo 11 ja 4:n tunnin kepittäjät alotti pari tuntii aikasemmi oman urakkansa.

Päivä oli tän syksyn kylmin...jossaki 15 asteen tietämillä ja tanakka takatuuli viilensi katsomon puolella ilman välihousuja olevija kovasti.

Ennen kisan alkuu Uuno käi torsaalihenkilökuntaa naurattelemassa...heh...etiskelin toilettija ja taisin vahingossa hätäpäissäni pyyhkästä keittijöön....no kyl mieki sitte oikijan paikan naurunremakan saattelemana löysin.

Sitte kisa pääs alkamaa ja Marja ja Mikko juoksivat samoilla vauheilla ja Hanne otti alun vähän rauhallisemmin. Myö muut läpyteltii käsijämme ja laukojamme yhteen ja kannustettii juoksijoita, joilla oli pitkä juoksuaika eessä.

Jorma kerkis sauvojen kanssa kollata lähiseuvun kuntopulutki kisan aikana muun toiminnan ohessa. Myö Petrin kanssa kierrettii kertaalleen lenkki ja oteltii kuvija.

Mieli ois kyl juoksemaaki tehnny, mutta kintut ottaa nyt aika kitkerästi vastaan juoksukäskyjä ja koppaki kolahtelee siihen malliin, että pysyttelin katsomon puolella.

Kisan toisella puoliskolla Mikko jättäyty vähän Marjan vauhista (tai sitte Marja kiristi omaa vauhtiaan?) Hanne mäni samalla vauhilla loppuun saakka. Marja kerkisi juosta 25,5 km ja voitti oman sarjan, Mikko ehti 24km:n päähän ollen sarjassaan 6. ja Hanne 22,7km:n kohille ja oli myös sarjassaan ykkönen. Onnee hienosta menestyksestä Caffilaisille juoksijoille!

Uunon vastavaloon räpsimät pyttyseremonijakuvat ei päivänvaloo kestä ja en niitä tähän ruvennu rustaamaan.

Kuljetusosaston vetäjälle kiitokset ratevasta kyyvistä ja puistoesittelystäki, joka tuli samaan hintaan Uunolle. Toivottavasti Uunon kintut ja erityisesti palkeet ja päreet kestää juoksuharjottelua Perslantijan perukoilla!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

KUVIA latailen TÄNNE, illalla lissää jos kerkijän...nyt on taas niin komija auringon paiste, että mörskältä on "rättisulkeisten" jälkee johonki suuntaan suunnattava.

Perhanan pässi

Vähän sekavaksi mäni tää päivä...no iltaan kuitenki senkin oon saannu tyriteltyy.

Miullahan oli sovittu vartin yli yhekstoista viimenen leegopelissessijo. Sinne lähin lompsuttelemaan kävellen. Homma saatiin hoijettuva ja Uunon kruunu pakkeloitua paikoilleen varatun ajan puitteissa. Sitte siintä Tamaran tiskille suorittelemaa 85 euron suurunen ja etukäteen sovitun hinnan mukanen loppunokitusmaksu.

Varmuuveksi mongersin englannin lisäksi epsanjaksi sen, että miulle on tärkijää saaha hommasta semmone kuitti, joka on voimassa ja kelpuutettaa myös Perslantijan kamaralla.

Kuitin sain kätteeni ja sitä enempi vilkuilematta, lähin ilosesti niskat pystyssä ja "ranskanmallisia korkoja" viheltäen lompsimaan mörskälle lämpösen ja aurinkoisen rannan kautta.

No mörskällä sitte rupesin sitä "virallista" kuittija kattelemaa tarkemmin...ja huomasin heti, että perseelleen eli entiseen malliin mäni tääki homma...ei ollu ensimmäine, eikä varmasti viimenenkään kerta Uunolle, ku huomaan, että aina pitäs kattoo heti mitä siulle kätteen työnnetään. No lasku on varmaan virallinen ja käypä Perslantijassa niinku puhe oli , mutta siinä rötköttävä summa ei vastannu miun maksamaa summaa, vaan lähes puolet siitä puuttu...voi perhanan tollo, ku ei opi mittää virheistään...

Pikkusen vetasi Vee-tyylijä puseroon ja tappijomielialan päälle ja niskatki notkahti hivenen enempi kyömyyn.

Vetasin kuitenki ennakkosuunnitelman mukasesti sortsit jalkaan ja tennarit soikeena Masan mäkkeen. Pikku juoksupätkän ku sain heitettyy, pääni senverta selkeni, että suihkun jälkee kanniskelin pyörän ales ja jonkunmoinen hurmoshenki päällä takasin Tentaalitoimistolle Tamaran tiskille.

Pikkusen pukkasi hikijä pintoihi lämmin ilmanala ja kiire, kun se fiestaki paino jo päälle ja halusin homman saaha selvitettyy heti, enkä esmerkiks vasta huomenna. Huomenna voipi kaikkijen muisti heretä toimimasta niinku Perslantijan päätöshenkilöijen, ja asija saapi Uunon kannalta vieläki huonomman käänteen.

Olin kyllä itteni jo suggeroinnu pienoseen hurmostilaan, ja henkisesti jo valmistautunnu isompaanki kapinaan, mutta onneksi ei siihen leikkiin tarvinnu ryhtyy.

Mie esitin asijani ja Tamara kirjotti lisäkuitin ja nyt homma vastasi miun maksamaa rahaläjää kuittijenki puolesta.

No ilosena asijan kuntoon saattamisesta suht helposti, sotkin villarilla Suomibaarille saakka ajatuksena käyvä pullakahveilla...no ilo oli taas kerran ennenaikanen...

Tiskille ku pääsin ja tilauksen tein, rupesin kaivelemaan lompsaa...no perhanan pässi oli sen hätäpäissään jättänny mörskälle ku "henki päällä" piti sinne Tentaalitoimistolle uuvestaan könytä. No sain mie sen tilaukseni kuitenki luotolla. Senverta tuttu jo Uuno siellä oli...

No pullan ja kahvin ku sain hoijeltuu kurkkutorveeni, olin jo lähtemässä Lidlin suuntaan alkusuunnitelman mukasesti, mutta nyt perhanan pässillä välähti mieleen onneksi ajoissa, että rahat pit hakee matkaan...no kauppareissun jälkeen oon mörskällä hiippaillu hiljakseen, etten vaan enää tälle päivälle lissää kerkii mitään tössimään ainakaan immeisten ilmoilla...

X Media Maraton Villa de San Javier. 15.11.2015

Tällä "kalustolla" oltiin tänää liikkeellä.

Aamulla lähettii kolmestaan paahtamaan kohti 30km:n päässä olevaa San Javieria. Mikko ja mie juostiin puolikas ja Pertti kympin.

Kisapaikka oli jo tuttu, mutta järjestely aina vähän vaihtelee ja edellisvuoden "oletukset" ei aina paikkaansa pijä....niin ei pitänny nytkään.

 Dorsaalijen haku joutu aika rivakasti...

 

Auto saatiin parkkiin ja lompsimaan torsaaleijen (=numeroijen) hakuun tutusta paikasta. Ne saatii jonotettuu melko rivakasti ja takasin autolle....kisavermeet niskoille ja verryttelemään.

Sitte jo olikin lähtö, mutta meijän alkuluulottelun vastasesti vitosen ja kympin lähtöpaikka oli
eri paikassa ku puolikkaan. Puolikkaan löhtö oli urheilukentältä...no kyllä se meilleki valkeni useammalta henkilöltä kysymällä.

Vitosen ja kympin lähtö. Pipova ja porukkaa ihan mukavan lystikäs määrä.

Puolikkaan lähtö viivästy jostaki syystä, mikä ei meille selvinny mikä se syy oli. Toinenki lähtö oli saman 20 min myöhässä niinku meijänki. Ennen toista lähtöö oli pijetty minuutin hiljasuus Pariisin pyssypoikijen uhrijen kunniaksi. Puolikkaan lähössä sitä ei pijetty.

Sitte lähettii kisaamaan. Mikko oli reenimielellä matkassa ja kanteli kapulaa mukanaan ja otteli kisan lomassa kuvia. Mie en otellu. Sen yritin minkä kunto myöten anto ja paljo se ei antannu...vanhuus on varmaan suurin syy tuohon antamattomuuteen?

 

Vauhti oli ehkä jotaki 4:30 luokkaa alusta lähtijen. Reitti oli myös muuttunnu siten, että aikasemmin ku lähettii sisämaahan ja ylämäkeen päin, nyt käännyttiinki takasin rantapaanalle ja edelleen kauimmaiselle kääntöpaikalle...

Uunolla oli vaikeeta meno heti alusta lähtijen. Tuntu että jalat ei ollu viimeviikkosesta puolikkaasta oikeen palautunnu ja hapokasta oli olotila.

Sitte vauhti hijastu edelleen ku käännyttii siihen loivaan ylämäkipätkään. Viimene niitti oli vielä se kun tiirailin jo maalin likeellä eessä häämöttävää kilometrilätkää ja toivoin hartaasti, että lätkässä olis lukema 20, mutts ei....siinä oli lukema 19...se masensi ja noin pitkää kahta kilometrii en oo yrittänny juosta miesmuistiin (laitoin ekaks "juossu" mutta vaihoin tekstin ku se ei ennää juoksuu ollu, eikä lastenkaan kateltavaa....

Maalissa oli sitte taas normaalinmahtavat karkelot ja tarjoilut..

No maaliin sieltä pikkuhiljaa valuin mieki jotaki 1:39 alkusella ajalla. Se piisas kuitenki pootijumille, keskimmäiselle korokkeelle...heh...ja mainittava on seki, että todistettavasti sarjassa oli ainaki kaks osanottajaa.

 

Päivähän oli aurinkoinen ja lähellä hellerajaa ja nolla tuulta. Joku mittari jossaki juoksun aikana näytti lukemia +29...oisko kuitenki ollu joku osotekyltti?

Mikko oli miun takana parin minuutin päässä, ja Pertti oli juossu tasan edellisien kertojen tahilla. Kiitokset meijän kaksikolle mukavasta päivästä taas kerran!

Todistettavasti ainaki kaks osanottajaa....heh...

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ kun ilmestyyvät.

KUVIA laitan TÄNNE kun kerkiin.

Viimenen kisa?

Täältä löytyy kisajärjestäjien sivut:

http://www.lineadesalida.net/carreras/x-media-maraton-y-carreras-de-otono-villa-de-san-javier/

Huomenna on todennäkösesti viimenen Uunon kyykkäily kilpailumielellä näissä maisemissa tän vuoden puolella. Innoissani kyllä huomista ootettavissa olevaa väsähtämistäni oottelen. Kisahan juostaan tuossa likkeellä, San Javierissa. Siellä on tuo samanen lenkki jo hiippailtu usijamman kerran.

Miulla on puolimaratoni esissä, ja sarjaki on nyt kohillaan eli M60. Reitin alku tuonne rantaan on juostavaa alamäkkee. Sitte rannalla tasamaata ja loppu on sitte sitä ylämäkkee. Reitti juostaan kahteen kertaan. Ei oo mikkään paha reitti. Tuulta on luvattu 3m/s luoteesta, ja aurinkoista +16...18 lämpöö, eli eka ja kolmas vitonen männää myötätuulessa ja toka ja neljäs vastatuulessa, jos nuo ennusteet nyt paikkasa pittää?

Uutisista nyt pukkaa joka tuutista täälläki terroristeja...huono juttu...

Melankoolikääkkä

En tiije mikä tuossa yksinäisyyvessä minnuu kiehtoo...perusluonne? Vaikka suustani hölö oonki, mutta sisältä erakko....eli melankoolikääkkä...

Tuohon samaseen aiheeseen on männävuostuhannen puolelta senmone humppaorkesteri ko The Moody Blues tehnny muutaman ihan ylivertasen siivun:

Melancholy Man ja
Nights in White Satin

Uunosta tuli vaari tms.

Uunosta tuli vaari, ukki, pappa tai muu vastaava. Viel en tiije ku ristijäiset on pitämättä....heh. Kuvan otti Pertti.

Olis tähän ollu 62 vuotta nuoremmankin ihmisen kuva laittaa, mutta luvatta en laittannu.

Onnee sinne "toimitusosastolle" ja pienokaiselle myös tietysti!

Persvalo

Pyörällä tänää pariin otteeseen päristelin ja pannulla kertaalleen ruokaa käristelin. Pariin otteeseen pumppu mäni ylikierroksille.

Ensimmäine kierrosten irtaantumine normaalilukemista sattu tuossa Locosin rannan keskivaiheilla. Mie ajelin autojen välissä ja kiihyttelin Kaks-kaks-kakkosen (tisko 222?) liikennevaloista syklofoonini vauhtii muun liikenteen mukaseksi. Miun eellä autoo ajava vanhempi naishenkilö (=minnuu vähän nuorempi) sai kesken kiihytyksen ajatuksen, että pitää täyvestä kiihytysvauhista vetästä auto oikijalle parkkiin.

Siinä ei mikkää vilkkuvalo, jarruvalo, ei evä, ei käsimerkki eikä vasemman jalan säärikarvakaan värähtänny, vaan henkilö vetäsi rattija oikijalle ja auton suoraan miun etteen...onneksi jarrut ja hermo miulla piti ja kääkkä- Uunon hittaalla jo olevien refleksilaitteijen nopeus riitti oman ajopelin ja atleettivartaloni pysäyttämiseen ennen auton oikijaa peltistä sivuovia...

Henkilö ei huomannu koko asijaa...Uunolla kävi kyllä mielessä jo kansainväliseen merkkikieleenki siirtyminen, mutta en siihe, enkä muunkaanmaalaiseen merkkikieleen ruvennu, vaan jatkoin veivaamistani.

Baarikahvijen jälkee syklailin kylillä ja sitte mörskälle läskin käristykseen. Sitte raastettu runko vähäksi aikaa syrjälleen hetekalle ja uus pyöränkanto-operaatijo Callelle.

Sytkytin Pariisija ylämäkkeen ja tarkotus oli käyvä Pinomarissa talkkaroimassa. Siintä ku Pariisin alamäkkee paahoin 40km lasissa, joku vanhempi mieshenkilö (=Uunoo paljo nuorempi) sai päähänsä tehä U-käännähyksen. No ei se perhanan pappa Uunoo huomannu ensinkää....taas vejetti kaikki liinat kiinne jarrut ja Uunon väliaikaset muovihampaat kirskuen ja vaijerit sinkuen...no kyllä se taas onneksi senverta hijastu vauhti, että sain vetastuu mankelini poikittain miun kaistalla olevan auton takapuolelta ohitte...huh...sitte en ennää jarrutellu ja viimesessä mäjen hijastemyhkyrässä lennettii jo nelipyörälentoo kahella pyörällä.

Senverta se miut taas sai miettimää sitä kypärän ostoo, että Pinomarista takasin pimmeessä poleksijessa käin La Matan kiinankaupasta hakemassa punasen persvalon pyörääni. Oma valo ei ennää piisaa näissä sysimustissa yöpyöräilysessijoissani.

Millonkohan tullee se kypärä hommattua....???

Litistykseen

Perslantijasta tuossa männäviikolla kantautu tänne asti Uunolle vähän huonojaki uutisia...no huonoja ja huonoja. Riippuu vähän siitä, miltä kantilta ne ottaa. No mie otan ne kyl hyvältä kantilta.

Uutiset koski tuota Uunon hallussa olevaa hevospelijä. Mie en noista pollehommista mittää tiije, enkä niijen päälle perusta juur centinkään vertaa ( perustasin ehkä enempi, jos ois isompi polsa?), enkä oo niihin valmis näillä tuloilla pistelemään yhtään enempää mitä on tarvis.

Nytte oon henkisesti valmistautunnu ja itteni sempannu myös niin hyvään vyysiseenki kuntoon, että joulunaikasen Perslantijassa vierailuni aikana jätän koko hevosurheilun ja pistän hepan litistyskonneeseen eli lyön sen lihoiksi ja samalla siirryn jalkamieheksi. No on se vielä mahollista, että konin liikenteeseenki saapi, mutta mahollista on myös se, että hepan sisuksija kalvavaa tautija ei kurriin saaha millään, ja pollesta on tehtävä rusina...

No en kyllä kaipaamaan jää...se on ainaki varma asija. Laitan tuoho alle toisen kuvan, jonka jälkikasvu miulle toimitti, kun pollee lääkäriin yrittivät ohjastella...perhana mikä riesa...tukka nousee väkisin pystyyn ja verenpaine kanssa jo pelkästä pollen aattelusta...

Liikunnallisesti oli hyvä päivä, vaikka jalat oli vieläki väsy, etenki aamulla. Lenkkijen välissä oli tunnin hierontasessijo.

Mukavaa väkijä

Tyrimällähän se piti alotella tääkin päivä. Miulla oli varattuna se leegojen kanssa pelluuaika klo 11:30. Mie heräsin jo sillo ku monet vasta miettivät nukkumaan mänöö eli puol 5.

Siinä oli monta tuntii aika teeskennellä vaikka mitä, ja sitte sekopäisenä läksin mänemää leegopeliin tuntii liijan aikasin. Onneksi oli se aika tuossa Nokijan vasarassa myös ylhäällä, ja sieltä sen tarkistin, mutta mörskältä jo olin ulostautunnu...eli vellit oli jo housuissa...turha enää rypistellä.

No köpöttelin siitä satamaan kattomaan venhojen kunnostusta. Kovaa hommaa näyttää olevan tuo kölijen kiillotus täälläki päin EEUU:ta.

Sitte kävelin takasinpäin aallonmurtajalle ja penkillä istuskelin ja mietiskelin maaliman mänöö. Sitte jo olilki aika männä linikalle leegopelliin. Nytte pääsin helpolla...ei työnnetty yhtään piikkijä leukaperiin eikä väännelty niskoja eikä leukoja sijoiltaan. Pientä ilkijän kuulosta poran ininää ja vähän Uunon leegojen käryä ku niitä sopivalle mutkalle sorvattiin...

Tineroitakaan ei nyt tarvinnu Tamaralle yhtään luovutella. Loppupelissä sillä viimosella kerralla joutuu kyllä nokittamaa maksimissaan satasen. Kielivaikeuvetki on voitettu, jos vaan palikat kasassa taas hetken pyssyy?

Tässä on niin mukavat nuo kaikki naapurit, että en hennonnu parempaan mörskään lähtijä, vaikka siihen mahollisuus ois ollu. Mörskän takana asuva engelsmanni on niin kova puhumaan, että Uuno jää kakkoseksi männen tullen. Sama on näijen molemmilla sivuilla asuvien espanjalaisten kanssa. Kieltä saapi kylvettää joka päivä vähintäänki varttitunnin näkkee ne missä tahansa, ja kovasti saapi sepustella missä on kisat ja miten mäni millonki...

mukavaa väkijä kaikki.

Nanosiivertin säteily

Mukavan lämmin oli tääki päivä, ja Uunolla muutenki kisan jälkeiseksi päiväksi hyvä mänö päällänsä.

Lärvin sisustaki on kuntoutumaan päin eikä eilisestä ollu juur moksiskaan. Huomenna on taas leegopelipäivä...toivottavasti homma mänee kohtuullisesti.

Paljoo en mörskällä joutannu hetekoimaan...aamupäivällä kahvittelemaan baareille. Päivällä takasin pyykkii peseksimään ja muonan laittoon ja rättisulkeisten jälkeen auringonlaskun aikoihi lähin vielä sytkyttelemään villarilla Guardamariin...Palmupuistoon asti en männy ku Uunon ottalohkovalon ja ottalohkojen tuottama, muutaman nanosiivertin sätteily ei piisaa oikeen sysipimmeelle asti. Täällähän on lisäksi pyöräteillä kaiken maaliman tolppija, petonipaasija, ja muita hijasteita, joihin on huono jysähyttää täyvessä vauhissa, varsinkin edelleen kypärättömän Uunon. Pitäs semmonen kyl hommata, ja pitäs paljo muutaki....

IV Media Maratón Rural y II 10K Villa de Molina. 8.11.2015

Tännää käytii kisoja katsastamassa tuolla Murcian takana Molina de Segurassa. Oli luvattu auringon paistetta, mutta onneksi oli pilvessä lähes koko kisan ajan. +18, 3m/s tuulta.

Meitähän oli nyt mukana Marja, Mikko, Pertti ja mie. Mikon varmalla kyyvillä taas oltii liikenteessä niinku lähes aina. Pelipaikallaki hommat mäni vanhoilla rutiineilla ja rutinoilla. Meillähän on tapana ollu, että auto parkkii ja sitte hajetaa Torsaalit, sitte autolle ja verryttelemää ja vielä toisen kerran autolle ennen lähtöö....sillee tehtii nytteki. Hyvä ja hyvin toimiva systeemi.

Kaikki muut juoks kympin, mut mie lähin kokeilemaa ekaa puolikastani Forssan jälkeen vielä vähän kurkunperävaivasena. Muut perät pelitti normaalisti.

Sitte lähettii kyykkimää, kaikki matkat ja sarjat samalla kertaa. Mikko ja Marja mäni Uunoo paljo vauhikkaammi ja niijen selät katosi johonki horisonttii vitosen jälkee...miulla oli esijuoksija, jossa jökötti vaan kellonaika, ja siintä en tällä koppakapasiteetilla ruvennu mitään laskutoimituksija yrittelemään. Juoksussa alko olemaa tarpeeks yrittelemistä.

Reitti ei sieltä kaikkista ripijämmästä päästä ollu. Välillä juostiin varmaanki sen Segurajoen kaislikoissa ihan kappeeta polkuu ja välillä säikyteltii onkimiehiäki. Pohja vaihteli asvaltin ja sepelin välillä ja tunnin juoksun jälkeen lähettii 10 minuutin ylämäkijuoksuun, johon kuulu muutaman tolpanvälin mittanen louhikkokonttauspätkä. Sitte lopussa tultii alamäkkeen, joka tosin Uunosta tuntu jo siinä vaiheessa sekkii ylämäjeltä. Loppuhuipennus sitte siinä puistossa, jossa kierrettii vissiin kaikki puiston kopit kolmeen kertaan...heh...kyllä Uunoo huimasi jo kovasti. Maaliin sieltä pääsin mieki, vaikka molemmilta puolilta vilahteli ukkoo ohitte. Uunon aika oli 1:39:14 Sijotus oli 6. Categoria D:ssä(M50).

Kaikilla muilla Caffilaisilla mäni varmaan Uunoo paremmi. Kisatauolta tervehtynny Marja hoiteli homman mallikkaasti ja oli kakkosena naisten sarjassa. Onnee Marjalle!

Mikko juoksi ja hyvän juoksun ja Perttiki lupautu seuraavanaki viikonloppuna lähtee mukkaan San Javieriin kisoihin.

Ajanotto oli viivakoodisysteemillä...vähänhän ongelmallinen, kun maaliintulon ja skannauksen väli voipi venähtää helposti pikäksikin...5-15 s. Pertin aikaa ei löytynny tuloksista?

Sitte lähettii lompsuttelemaa kohen autoo. Meijän peli oli ihan solmussa muijen autojen keskellä. Mikko katteli, että kyl pitäs sopia ja ei kun survomaa kahen auton välistä Pertin viittilöintiavustuksella. Molemmille sivuille jäi vajaa 2,5cm välijä...heh...Uunolta ois jäänny ajamatta siintä välistä, tai sitte ois peltii kyl joutunnu oikomaa usijammasta kootsesta.

Kiitos erityisesti meijän joukkuveelle mukavasta elon ehtoopuolen päivästä...ja muillekin...

Tulokset laitan TÄHÄN.

Muutaman kuvan laitan TÄNNE.

Hyvin laski

Kotikujan näkymijä...

Huomenna pitäs osallistua puolimaratonille tuolla Murcian takana Molina de Segurassa. Painotan sannaa "osallistua"...heh...

Koko viikko on männy ihan "viheltelemään opetellessa" tuon leipäluukun sisäosan kanssa. Viheltämään on oppinnu, mut nieleminen ja muukaan leipäluukun toiminta ei vielä entisellään oo.

Kilsoja ei tennareihin oo tullu koko viikolla ku muutamia, ja muukin huohotus on ollu säätöliekillä...no aina ei mää kaikki niinku haluas mänevän.

Esijuoksijaki on sittunnu nyt sit ihan kokonaan. Kelloaika vielä näkyy joskus, mutta aikaa eikä muutakaan toimitusta voi ennää mitata. No onhan mulla eläkeläiskääkällä huomenna kisassa aikaa välillä pysähtyy ja piirrellä aurinkokelloja ja niijen perusteella laskeskella aikaa, jos tuo kelloaikakaan ei ennää näy.

Illalla käin Pinomarissa toimittelemassa talonmiestointani. Kysseisellä Callella oli parit asukit. Germaanit oli kotona...auto eessä, ja ovi auki, mut kettää ei ulkosalla näkynny. En ruvennu häiriköimään.

Toisella puolella Callee oli mies Compuutterin kimpussa. Mie tervehin ja rupesin juttelemmaa...nytte oli pakkorako sönkätä espanjoolaa, ku se perhanan rautalankalkerä ei mukkaan tullu. Mies oli Madritista ja muutaman päivän lomalla ko. asunnossa...aikani ku olin siinä espanjaa tankeroinnu, jatkoin matkaa ilosesti vihellellen "Ranskanmallisia korkoja", Aromaticapuiston ohi läheisten vesipönttöjen taakse kattomaan auringon laskemista...hyvin laski...

Elämän peruskysymykset ja kysymysten vastaukset

Mie tässä vielä ennen iltatoimijani sain itteni melkoseen "hurmokseen" lukemalla Perslantijan uutisointija. Siinnä uutisoinnissa ilmastiin, että tuo HALLINTAREKISTERIJEN kommenttiasija punnitaan tarkoin...heh...kaikki muut instanssit vastustaa, mutta FK (Finanssialan Keskusliitto) kannattaa...oisin kyllä valmis lyömää vetova, miten tuossa asijassa käypi...sitä vatvotaan niin kauvan, että rekisterit tullee käyttöön....

No toine "aamupäivälehen" uutinen koski sitten elämän tärkeimpijä peruskysymyksijä.

Nuo kolme ihan tärkeintä elämän peruskysymystä ja niijen vastaukset, jotka kaikkijen Pers-lantijalaisten ja -jalkasten tulis tietää on seuraavat:

1) Paljonko pussilakanoita voi pesukonneeseen pistää...Uunon vastaus tähän elämän tärkeimpään kysymykseen on seuraava: Se selvijää parhaiten jos joskus pesasee pyykkijä.

2) Toinen elämän peruskysymys, joka on samaa tärkeysluokkaa ku tuo "aamupäivälehen" juttu on Uunon mielestä seuraava: Minkä väriset kalsarit pitäs jalkaan (tai vaihtoehtosesti päähän) laittaa. Uunon vankka näkemys ja vastaus tähän asijaan on tämä: Samanväriset...ei sen isompija selittelyitä kaivanne?

3) Minkävärine ihmisen takalauvotus on? Uunon näkemys ja vastaus tähän kysymykseen on seuraava: Ylleensä se on ruskijan eri sävyihin vivahtava. Jos on pukamavaivaa päällä, voipi vivahtaa enempi punertavaankin. Tähän viimoseen Uunon vastaukseen on kyl lisättävä se, että otanta ei oo tilastollisesti kattava, eli otantajoukko on määrällisesti rajalline, ja se tuo Uunon vastaukseen lisäepävarmuuskomponentin, joka on merkittävä....

Eiköhän näillä elämän peruskysymysten vastauksilla ite kukin pääse omalle horsmakukkulalleen....

Pläsin

Turpavärkin sisäpuoli ei oikeen mukavan tuntune oo. Ulkopuoliki on ollu jo riittävän rutussa jo vuosia. Aamulla yrittelin lenkkijä, mutta tosi huonolta tuntu. Kielen oikija reuna ja kurkun yläosaki tuntuu tuota huohotusta karsastavan sillee, että jätin liialliset torven rasitukset minimiin.

Sitte ennen puoltapäivää käin tunnin jalkahieronnassa. Sieltä sitte haahuilin kävelemällä kahvilla Soomi-baarilla ja etiskelin hiuksenkatkasupaikkaa. Löyty seki tuolta Parriisin yläkohilta, mut aika oli vasta neljältä.

No mie lompsin mörskälle ja heitin potut ja porkkanat pattaan ja tulet alle.

Sitte lähin tallomaa muutaman tunnin ja pyykkikoneellisen ja muonituksen jälkee sinne Pelukeerijaan sen hiuksen katkasuun.

Rojalesin tyttö sen kätevästi 13€:n hintaan katkasi. Takasin mörskälle ja meinaus oli vielä juoksuu yrittää, mutta vilunpuistatukset toi miut toisiin aatoksiin ja jätin sen paremmalle päivälle...

Toivottavasti se päivä on jo huomenna?

Vähän tummaksi on vetänny Uunon pläsin...

Uuvet tekarit?

Aamulla käin taas käppäilemässä ja kyyläämässä merta ja sitä, että nouseeko se airinko. Kyllä se sieltä taaski nousi....heh...mahtava möykky.

Mörskältä on 500m rantaan ja viimepäivien tuulet sai meren riehaantumaan ihan tosissaan. Nytteki oli vielä meininki rantakallioilla semmone, että ihmisen ei sitä meininkijä vastaan kannata kapinoimaan käyvä...lopputulos on selvä ennakolta. Mieki kattelin niijen myrskylaineijen "liplatusta" nöyrin mielin.

Siintä jatkoin meren ja auringon aamutouhuja silmäillen köpöttelyväni Masan mäkkeen...välillä pikkusen hölökäten ja välillä kävellen. Torren puiston ohi mänin ja siintä pitkää "kotikujaani" alaspäin mörskälle.

Sitte jo pitiki ruveta tekemää lähtöö sinne Linikalle. Lompsimalla mänin, ja kapusin kolmantee kerroksee Tentaaliosastolle. Tamara miut heti tunnisti eiliseksi kääkäksi ja pyysi kohtelijaasti istumaa.

Mie siinä tovin istahtelin ja sölkkäsin engelsmannija ja sitte jo sovittuna hetkenä Operaattori kuttukii miut sissään ja pyyti istumaa "piinapenkkiin". Siinä aina häikäsee liikaa ja muutenkaa ei oo oikeen kotosa olotila, eikä tää Espanjan penkki siinä suhteessa Suomen piinapenkistä eronnu yhtään.

No sitte jo muutaman Uunovitsin tyngän jälkee käytiiki jo pelaamaan niillä Uunon suussa mukanaan tuomilla leegoilla. Sitte Operaattori teki alkupelin perusteella hinta-arvijon. Uunolla oli nyt kaks mahollisuutta jatkaa pellaamista.

Halvemmassa reilun 50€ maksavassa mahollisuuvessa korjataa rikkoontunnu leegopalikka vaan täytteellä. Homma saattaa huonoimmassa tapauksessa ripsahtaa jo rikki huomen aamusessa aamuvellin syönnissä.

Toisessa mahollisuuvessa Uunon pitäs nokittaa 195€ leegopelin jatkamiseksi. Siinä mahollisuuvessa olis 3 kipaletta piinapenkkisessijoita, mutta todennäkösesti aamuvellin sais syötyy loppuun ilman ylimäärästä piinapenkkisessijoo. Tässä kalliimmassa tapauksessa värkättäsiin kokonaan uus "hattu" hampaalle, eli uus "kruunu" niinku ammattitermi sannoo.

No ei miun tarvinnu kauvaa mietiskellä asijaa....näijen monijen kymppitonnijen jälkeen, mitkä Uunonki leegopelit on tullu maksamaa tuo 195€ tuntuu suorastaan halvalta hinnalta, ja samalla rahalla Uunoki nyt sitte lyyvää kuninkaalliseksi....ja saapi tulla tänne istahtelemaa usijammanki kerran.

No sitte käärästii hihoja vähä ylemmäs ja käytii Uunon nokituksen vaatimiin hommiin.

Enstee piti otta X-rei vilmi, millä vähä saatii vihiä Uunon leegon syvemmästä olemuksesta. Ekaks kyseltii tietysti onko allergijoita havaittu..ei oo...ja sitte otettii se anestetic-ruutta ja ruuttailtii koko oikija poski ja ikenet täytee myrkkyvä. Ooteltii kymmenisen minnuuttija ja ei tuntunnu nyt Uunon leukaperät puutuvan, eikä juuri persuksetkaan. Nehän ei tässä penkissä juuri tuolille jouva ylettymään. Sitte kaivettii isompi ruutta ja taas ooteltii. No nyt ei ennää ollu tunto tallella ja alettii syväkairaus. Välillä otettii muottivalu ylä-ja alahampaista...

Sitte jo vejeltiiki väliaikaset plastiikat kraaterin suojaksi ja kieliki pääs jo leppäämään ja eroon tuota sen sivuu jyystäneestä hammasluuterästä....helepotti...

Tamara sitte miut rahasti, ja mie toivottelin Astat ja Luegot ja hyökkäsin lärvi puuduksissa ja tuskanhiki pinnassa ulkoilmaan...

Senverta oli dumpattu latvustooni puudutusta, että mörskälle ku kerkisin nukahin olohuoneen rahille...

Tässä nyt mörskällä vaan mietiskelen tuota valumuotin ottoo, että tulikohan nyt tilattuu uuvet tekarit kaikille leegoille???

No se selvinnee seuraavalla vissiitillä.

Nii sieltä ekalta Linikaltaki tuli vähän tankero-suomenkielellä jo viimein vastaus, että aikaa olis tarjolla sinneki, ja hinnatki näytti olevan kohillaa, mut näissä Tentaalihommissa on yleensä kyse ajasta, ja liijan hittaasti reakoivat Uunon hättään. Laitoin oman vastaukseni varmuuveksi kahella kielellä, ettei tuu ylimäärästä kulunkija siitä, että oon jättänny mänemättä tilatulle vuorolle....

Linikoilla

Aamulla innoissani lähettelin jo varmuudeksi ennen virka-aikojen alkuu viestijä Nortik Tenttaali Linikalle. Kirjottelin ihan suomeksi noista miun leego- ja kielivaikeuksista. Niijen nettijulkasussa oli komijasti Suomen lippu ja kaikki, että aattelin ja pijin jo lähes varmana, että tännää noista vaikeuksista jo pääsen eroon. Muualtaki saaman tiijon mukkaan siellä saapi härmänki kielellä palvelua.

Pikkusen kyllä eppäilytti ku tarkemmin niitä nettisivuja läräsin, että onkohan niillä kuitenkaan nuo Perslantijan murteet hallinnassa. Sivujen kääntäjällä ne ei ainakaan ollu...virheistä päätellen veikkaisin, että kääntäjän sukunimi on ollu lähes varmasti Google. Etunimestä ei miulla sen tarkempaa tietoo, eikä veikkaustakaan oo.

Oli miulla siinä ootellessa niijen vastausta kyl muutaki ropeltamista, mutta ku päivä alko kääntymää iltapäivän puolelle ja mie olin vieläki varmempi kääntäjän sukunimestä, lähin lompsimaa kuuvenkymmenen asteen etukumarassa, kieli toisella poskella vastatuuleen kohen Linikka Centroo, eli toista Linikkaa.

Kysseinen linikkahan on siinä suihkulähteen takana olevassa korttelissa. Matkaahan täältä tullee sinne rannan kautta, josta lähes aina tykkään kulkija, reilut 3km.

No ovenkahvaa ku siinä hikipäissäni auki pari kertaa kiskasin ja mittää liikettä ei sen aukeemisen suuntaa tuntunnu tapahtuvan, rupesin tiirailemaa sen aukioloaikoja...no voi persuksen persus...ne viettelee tässäki paikassa viel siestaa tai fiestaa....tunnin päästä vasta ovi liikkuu aukisuuntaan.

No eipä hättää...nälkähän tässä jo vähän on, vaikka ei syyvä pystykkään. Taijan lompsija takasin ja käristellä päivän läskit ja yrittää niitä toisella poskella jauhaa minkä pystyn. No lompsin takasin ja taas kuuvenkympin kumarassa. Nyt oli tuuli takalauvotuksen puolelta ja homma hoitu ripijästi. Läskitki nopijasti käristy, mutta syömine oli vaikijaa. Kielen toinen sivu on ihan ruvella ja rakkulalla.

Sitte täyvellä mahalla taas etukumarassa vastatuuleen Linikalle. Nytte olin kyllä siihe varautunnu, että vaikka savon tai engelskan taitajaa ei ois lähimaillakaa, homman saisin hoijettua ja ajan varattua vaikka espanjalla. Ruptuurat, dientosit ja dentistat oli päähän päntätty ja henki oli korkijalla...

Se tentaali-osasto on talon kolmannessa kerroksessa ja vastaanottokomuutti oli täynnä posket turvonnutta väkijä...vähän masensi, mutta ne onneksi oli ooottelemassa operaattorille mänöö, ja miun asija oli saaha huomiselle aika jos mahollista.

Pääsin heti tiskille ja toinen sissäänheittäjäneitonen puhu engelskaa ja mie sain helposti ajan huomiselle tilattuu. Hintaa omalle operaatijolle ei vielä pystytty arvijoimaa, mutta operaattori sen alkajaisiksi miulle ilmottelee kun on selvinny montako kourallista muovii sen kielen kipijäksi tehneen terän tasotuksee mänee.

Viikonloppuna pitäs uskaltautuu juoksemaa eka puolimaratoni lähes puoleen vuoteen. Edellinen oli Terwamaratonilla "huippukelissä". Syöminen ja juominen olis syytä saaha jo hoitumaan paremmin ilman kirroiluva ennen sitä. Muuten ei tuu juoksemisesta mittää....

Mie pistän tähä alle ihan huvituksen vuoks perustelun tuohon omaan epäilykseeni kääntäjän sukunimestä. Tässä ekaks mainitun linikan sivustolta kopijoimani tekstinäytte. Ite oisin kyllä parempaan pystynny, ja tiijen kyllä mikä tuo Invisalign on....mutta allaolevan sivuston tekstin lukemisen jälkeen en oo enää varma...heh...

Suomen lippu, jos sillä tarkotetaan, että virmassa suomee puhutaan, joutas kyllä vaihtaa Googlen lipuksi. Liekö joku erimieltä asijasta?

TÄSSÄ TEKSTINÄYTE:

Mikä on Invisalign?
Sinun Invisalign hoito koostuu sarjasta lähes näkymätön, irrotettava aligners ettämuutat kahden viikon välein Seuraava joukko aligners. Jokainen Aligner onyksilöllisesti valmistettu hampaita, ja hampaita vain. Kun vaihtaa jokaisen Aligner,hampaat liikkuu - pikku hiljaa, viikko viikolta - kunnes ne ovat suoraksi jalopulliseen kantaan määrännyt teidän hammaslääkäri.

Kielivaikeuksia

Aparecidan maalialuetta...

Tuuli viheltelee ulkona 20m/s. Tämmösellä kelillä tämmösen "atleetin" kannattaa pysytellä sisätiloissa ja pijellä kalsareista kiinne kovasti. Oli siihen sisälläpysymiseen nyt muitaki syitä...pääsyy oli se, että yöllä elimistö talttu untenmaille vasta kolmen jälkeen ja ennen kasia ylös, ni eilisen liikuntapäivän jälkeen ei oo muuta tehnny koko päivänä ku raukassu. Eikä tuo eilen aamulla alkannu "kielivaikeus" asijaa yhtään parantannu.

Huomenna se leegolääkärin ettimine jää satavarmasti iltapäivään. Aamuksi on luvattu sadetta ja tuuli jatkuu samanmoisena. Sinne ei näillä olkapäijen leveyksillä kannata lähtee.

Onhan täällä mörskällä sateenvarjoki, mutta jos se on tukevaa laatua ja tuon tuulen nopeuven kestää, ni Uuno ku sen auki lävähyttää, ni voipi tulla ilmane lentomatka tuonne Orihuelan vuoren suunnille. Se ilmalento, vaikka halvalla saiski, ei nyt jaksa kiinnostaa.

No "kielivaikuvesta" ja "raukomisesta" huolimatta lystijä on ja tästäki selvitää....ja jos ei selvitä...tuskin tää maalima siitä nurin mänee...kyllä täällä uunoja riittää miunki jälkeen...

10Km Carrera y Marcha Popular La Aparecida. 31.10.2015

Los Montesinosin jälkeisijä maisemia...

Aamu ei Uunolla oikeen hyvin alkannu. Aamupallaa jauhoin vissii liijan kovalla tahilla, ja sitä ei Uunon täysmuovitetut leegot kestänny.

Takimmaisesta oikialla olevasta alahampaasta lohkesi kolmasosa muun muonan mukkaan, ja joutu vissiin Uunon syömäksi. Oli siinäki kova kohtalo muovinpalaselle! Tästä hommasta on kyllä nyt päivän mittaan kasvannu semmonen henkilökohtanen ongelma, että se täytyy yrittää saaha pois päiväjärjestyksestä mahollisimman ripijällä tahilla. Hampaalla ei mittää hättää oo, mutta sen vieressä retkottavalla kielellä on. Nytte se on niin perhanan kipijä, että kaikki toiminta missä se on vähänkin mukana on perhanan kivuliasta. Syöminen, juominen puhuminen ym.

No aamulla oltii tehty rehvit Pertin kanssa Los Montesiinosiin. Pyörällä oltii molemmat liikenteessä ja siitä jatkettii CV-945 tietä Carretera Orihuelalle ja sitä pitkin Bigastroon. Maisemat oli silmän mukasia ja aina vaan parani ku Orihuelaa lähestyttiin ja sen vierellä olevia vuoria.

Jo likeempänä Orihuelaa...

Bigastron jälkeen kuitenki käännyttiin vasurille Hurchilloon ja sen jälkeen tulevaa vesiputkilinjaa oikijalle linjan päähän, ja vasurille ja edelleen Aparecidaan.

Siellä oltiin hyvissä ajoin kahen maissa. Kylähän on mahtavan vuoren körilään juurella. Meillä oli aikaa lompsia kylilläki hetkone.

Pyörät pistettii ekaks valotolppaan säppiin, mutta järjestäjät sano, että voitte tuuva ne palkintokorokkeen taakse....no myö vaihettii pyörijen säilöntäpaikka oitis.

Listoilla oli Uunon edustama seura CA Finlandia Torrevieja muuttunnu ihan toiseksi, ja myö siitä mainittii, ja lupasivat korjata virheen.

Pertti ja espanjalaiskaveri juoksi porukassa...

No sitte oli jo verryttelyjen aika. Normisatsit ja venymiset vejettii ja sitte lähtöputken alle kytistelemään. Karmee Esijuoksijani ei nyt alkannu yhteistyötä tekemään vaan hanttii pisti ja mie jätin sen hivelemisen silleen...olkoon koko kapine.

Sittte lähettii vetelemää mutkasia kujia sinne tänne. Yhessä vaiheessa mäntii ramppija pitki jonkun isommanki tien ylitte ja siellä oli suorempaaki tietä jo tarjolla. Sitte taas rampille ja kylän kujille. Paska juttu oli tuo viimonen koukku vuoren suuntaan ihan maalin tuntumassa. Mie olin vahvassa uskossa, että kohta jo maalisuoraa survotaan, mutta ei...vuoren suuntaan kääntyminen ties ylämäkee...no kyl sieltä sitte aleski kohta tultiin ja pääs sitä suoraa sitte "survomaan". Suurimmat survomishalut oli kuitenki jo matkan varrella haihtunnu Uunon elimistöstä taivaan tuuliin.

Maalin jälkeistä tunnelmointija mahtavissa vuorimaisemissa...

Kisahan juostiin yhtenä lenkkinä +22 lämmössä...puolpilvisessä säässä. Tuulta 7m/s.

Uuno tuli maaliin ajassa 44:21, ja sillä heltisi pootijumin ykköspaikka H-sarjassa M60. Kertakaikkisen kova kisaaja Norberto oli kakkosena ja Antonio kolmonen.

Huippukaveri Norberto ja Uuno. Norberto vetelee parhaimmillaan 3 kilpailua/pvä! 67v.

Pertti petrasi kolmella pykälällä nyt sijotustaan. Hienosti mäni kisa.

Caffin porukoissa oli tulosten mukaan juossu myös Manuel....oliko painovirhe vai tosi, sitä ei Uuno tiije.

Sitte pytinkiseremonijat käytii läpi viimeseen piikkiin ja lähettii persukset jo vähän hellinä sysimustaan yöhön ettimään Torreviejaa. Ei persuspuoli ainakaan Uunolla tuosta 40km:n takasinpyöräilystä ainakaan parantunnu....heh...eikä kielikään...ehkä päinvaston.

Sarjat ja aakkoset loppuu...

Pertille kiitokset mukavasta seurasta ja kaikesta muustaki....hieno päivä.

No joo...ei näytä Uunon väsymisestä nyt tänään tulevan mitään loppua. Nyt nimittäin VÄSYTTÄÄ, mut nukuta ei yhtään...no eihän miulla kiire oo tän väsymisenkään kanssa. Manaillaan tuota kielensyrjän kipuva vaikka aamuun saakka tai vähän ylikin. Nukutaa sitte kuitenki seuraavalla karralla ihan satavarmasti tän valvomisen jälkeen....millon se sitte lieneekään...

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

KUVIA laitan TÄNNE.