Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on Uunolle tullu vuos vuodelta entistä tärkiämmäksi asiaksi. Se ei oo mikään itestääselvyys, jonka viime vuosina on huomannu suurenevat ihmisjoukkiot.

Jos meillä ois vallalla tuo idempänä oleva rosmo-järjestelmä, luulisin, että kuusessa oltasiin. No paperiteollisuus siitä suuresta kuusimäärästä kyl ehkä hyötyisi, mutta luulen, että vaan hetkeksi. Järjestelmän ylläpitokoneisto pitäis kyl huolen siitä, että tavallisten Tahvojen ja Uunojen tallaaminen kävis kyllä melko ykstoikkoseksi, kävelykalossit kulusi loppuun ja monen vastarannan kiiskieläimen tallauspolku paljan jaloin johtasi lepo-osastolle horsmien sekaan, tai vähintäänkin tuonne tanssiosastolle, jossa olis salittu vaan yks tanssilaji, joka on nimeltään kalteritango.

Siinä ei paljo Uunokaan varmaan leukojaan olis enää liikuttelemassa, ei suomenkielellä, eikä muillakaan tankerokielillä.

Mie alottelin itsenäisyyspäivän vieton herättyäni vähä jälkee neljän. Veenkeittokone tuhisemaa, ja puolmottii hyvin väljäytettyä, eilen keitettyy kahvii kupposeen ja veenkeittokoneen topattua, siitä kupponen piripintoihi ja siitä täyven kupposen tyhjennyksen alotus.

Sitte hetkonen erinäisiä valmistelu- ja kamojen siirto-operaatioita ja kohta ulkoiluvehkeet niskoille ja ulos. Pienessä tihkusateessa kyykistelin kilsan päässä olevaan Hoo- konepuistoon. Siellä tekasin 30minuutin normisetin ihan puiston ainoona asiakkaana.

Hoo-kone puisto.

Juhlapäivän vietto jakuu nyt jääkaapin sulatuksella ja rättijen kuivattelulla sisätiloissa. Ja siihe jälkimmäisee on syy se, että tuo parvekkeen peyhanan Persiaana teki temput, ja vetohihna irtaantu muusta mekaniikasta, eikä parvekkeelle nyt oo mitään asiaa. Ulkopuoleltakaan sinne ei pääse ko ekassa kerroksessa Polakit on valannu juuri pihaan betonilaatan. No olishan tuo yläterassi vielä maholline kuivatuspaikka, mutta mänee yksinkertane asia liijan monimutkaseks, ja yksinkertasen Uunon tulee välttää kaikin keinoin monimutkasuutta kaikessa, missä sen välttely on vaan suinkin mahollista.

Illalla ois ollu tarjolla taas varmasti mukavaa toimintaa Guardamarissa juoksukisan muodossa, mut erinäisten sattumijen takija on pakko jättää se reissu tekemättä ku nukkuaki pitäs jossaki välissä.

Nyt on jatkettava Uunoperinnettä, eli katottava linssit märkänä Tuntematonta Sotilasta...

VIII Carrera del Pavo y Papa Noel, Molins. 4.12.2022

 

Käytii tänää viettelemässä pyhäpäivää Molins'issa, tuolla Orihuelan lähellä. Vesa tuli hakemaa miut aamulla päivän jo valjettua tuosta mörskän kupeelta.

Ajeltii kisakylään Los Montesinosin ja Bigastron kautta. Bigastrosta on vajaat 10km Molins'in kylään. Lopussa laitoin navigaattorin varmuudeksi päälle, vaikka ehkä ei ois tarvinnu.

Heti alkuun on todettava, että Uunoiluksi mäni Uunon kuvanottohommat lähes kaikki. Puhelimen vakioasetukset on semmoset, että jos et niitä muuta koko ajan kuvat on kaikki epäselviä...no sillee kävi nytkin. 

Iloiset veikkoset Jarkko ja Vetsku ennen lähtöö.

Perille ko päästii, parkkialue ihan lähtöpaikan vieressä oli tyrkyllä ja sinne ajettiin suoraan ilman isompia kiertelyitä. Jarkko Järvenpääkin ajeli samoille parkeille. Ja myös Norberto de Wolf innokkaana kisojen kiertäjänä.

Norberto verryttelmässä ennen kisan alkua.

Lompsittii sitte muutaman sadan metrin päähän dorsaalien hakuun kylän keskusaukiolle Desipelinappuloillahan on täällä ainoastaan yks asento ja se on Kaakko. Jyske ja jytinä oli melkonen koko kisojen keston ajan. 

Ei taija olla koko Espanjassa sellasta kisaa tai juoksu-urheiluun liittyvää kienkeriä, etteikö Paco Belmondoo oo näkösällä. Täälläki mukava ja avulias Orihuelan mies oli toimimassa kisojen jouhevan sujumisen eteen.

Uuno, Vetsku, Pavo ja Jarkko

Sitte päästii lähtöö ja lähtölauluja laulamaan kaikkien irtoovien desibelien avulla. Matkahan oli 5km, ja se juostiin kahtena lenkurana. Vesa oli joutunnu toisaalla juostavan pitemmän matkan perumaan ja nytkin oli tarkotus juosta ehjänä maaliin isompia rykimättä. Kaikkiaan maaliin juosseita oli reilut 300.

Jarkko, nuori Fernando Moya Ruiz ja muutama muu juoksija irtaantu muusta joukosta, ja Jarkon mukaan Fernando oli tehnny neljän kilsan kohalla nykäsyn, johon muut ei pystynny vastaamaan. Fernandon voittoaika kokonaiskisassa oli15:14, ja Jarkko kakkosena ajalla 15:25. Jarkko voitti kylläkin oman sarjansa. Onnea!

Komia oli Jarkon mitali.

Vetsku oli tyytyväinen juoksuunsa. Keskitahti oli alle 4:30 ja loppuaika 22:19, jolla heltisi VetC(M55) sarjan kuuves sija.

Vetsku "toipumisalueella".

Petri ja Sarikin paikalle kerkisivät kisatunnelmia nuuhkimaan. 

Lapsille oli monen monta lähtöö myös järjestetty ja osa juoksijoista oli varmaan juuri kävelemään oppineet....mukavaa kyllä katella niijen rentoo menoo...suunnallakaan ei aina oo väliä. Uuno on jo tullu samaan pisteeseen. Suunnalla ei oo enä väliä, mut liike on tärkiää...heh ja vauhinki merkitys vähenee vääjäämättä kaljun laajetessa ja vuosien lisääntyessä.

Nuorempien sarjojen lähtöjä.

Sitte ooteltii pitkät tovit kaikkien lähtöjen läpivientiä lepposassa auringonpaisteessa.

Kateltii viel Jarkon "pytitys" ja sitte karahutettii Zenian kautta mörskälle, ja Vetsku jatko siitä omallensa.

Mukava oli kyl käyvä taas kisoissa, vaikka vaan kattomassa, ja Vetskulle, Sarille, Petrille ja Jarkolle kiitokset mukavasta seurasta ja jutuista.

Hanne oli Valencian maratonilla juossut sarjassaan kahdenneksitoista ajalla 4:29:57. Onnittelut Hannelle!

Värilliset rätit

 

Melkone möyke ja mekastus on Vatsa-Qatarissa noussu värillisten hiharättilöijen käytöstä jalkapallon peluussa.

Kyllähä näissä temokraattisissa valtijoissa elämisellä on omat suuret etunsa. Vaikka yksinkertasten päätöstenki tekemisee tuhraantuu aikaa, varoja ja tupakkiaki palaa, ne päätökset on kuitenki useasti yhteisen keskivertoedun mukasia. Tikta- ja muissa tuureissa ne päätökset tekee suurelta osin yks ihmine tai instanssi, ja suurelta osin lähes aina vaan omaa lompsaansa ajatellen. Tuurin kyläkauppaa en tälläkohtaa tarkota.

Meillä ei lukuisilla eri mörskillä asuttaessa oo tullu minkäänlaista kiistaa minkävärisen rätin milloinki päähäsä tai muuallekin riutuneen ruumiin suojaksi kietasee. Eikä miliisilaitoksillla eikä virka- ja muijen valtojenkaan edustajilla oo ollu minkäänlaisia vaatimuksia käytettyjen rättien värien suhteen, mutta tuolla Vatsa-Qatarissa ei nyt suvaita värillisten hiharättijen käyttöö ensinkään. Musta ja valkonenki lienevät värejä? Putkaa, linnaa ja vähintäänki sakkoja ja muuta patukkaa on luvassa niskuroiville.

Uunolla on kyl semmone vaikutelma Vatsa-Qatarista muotoutunnu jo vuosien takaa, että siellä on paljo tärkeempiäki asijoita hoitamatta ku värikkäät hiharätit, ja niijen käyttäjät. Ja rahasta ei liene puutetta?

Saksan ministerille ja koko joukkueelle pinnat Uunolta, ja lopuksi totean, että IFAan pitäs vaihtaa ehottomasti kokonaan uuvet jarrukengät, renkaat, kytkinkotelo ja koko hallintajärjestelmä. 

Tämmöstä täällä tänään ja Espanja voitti pelin, ja Uunon Habanerasin visiitti oli lyhyt ja onnistunnu.

IFA

Tuo entuuvestaan jo 1950-luvulta saakka vähän huonomaineinen IFA ei oo miun mielestä ainakaan parantunnu yhtään, vaikka siihe on yks kirjain eteen lisätty, ja nyt siitä on tullu FIFA...heh...semmosta Uuno tääl mietiskelee issekseen tänä pänä.

Josko kohta rupijas tuijottelemaa vaikkapa jalkapalloo, joka espanjaksi tarkottaa deporttesia, eli urheilua.

Vatsa Qatari

Viidakoitunnu etupiha ennen Uunon käsittelyä.

Tää päiväki mäni ripijästi ja ratevasti taas iltaehtoolle asti. Aamulla kävelin tuoho kilsan päässä olevaan H-konepuistoon ja liikuttelin itteeni eri telineissä lisättynä muutamilla dippilöillä ja etunojapunnerruksilla puiston penkin reunaa vasten.

Siintä jatkoin meren rantaan ja edelleen vanhalle asunnolle ja Calle Perseon kautta Cortes Valencianalle ja mörskälle takasin. Kävelyttänny ois kyl enemminki, mut tuo kipijäksi äitynny Aquileeran kantapää estää tehokkaasti isommat kirmailut ja säntäilyt.

Kämpillä sitte lämmittelin eilistä muonaa, söin, ja sitte rupesin jatkamaa tuota kesken jäänyttä pihan raivuu hommaa. Kahella kauppakasilla kanniskelin kuution verran katkasemiani viidakon erilajisia kasveja muutaman sadan metrin päässä olevaan tömsteriin. 

Miullahan ei mitään lupaa, eikä velvotettakaa tuohon hommaan ollu, mutta ei kärsinny katella tuota pihaviidakkoo enää. Nyt on jo parempi.

Monet jalkapallouutiset oon lukennu ja senverta alko Uunoo nuo surkijat uutiset närästämää, että sain taiottua itelleni vatta-qatarin. Kaikenmoista korruptioepäilyy ja muuta kakkaa on ilmoilla senverta, että kisoja ei tuonne ois pitänny hiissata ensinkään.

Huomine päivä alkanee Kankeen eturenkaan alareunan paikkauksella. Syyhän oli taas se normaali, elikä tuo Perhanan kasvin piikki. Kun vein kyntökalustoo takasin varastoon huomasin, että eturengas oli vähän löysänlutjakka alareunastaan. Nostin Kankeen ulos aurinkoon tarkempaa tarkasteluu varten, ja heti huomasin, että siinähän taas törrörttää tuon Perhanan kasvin piikki. Sen kun nykäsin pois rengas tyhjeni hetkessä....jatkuu aamulla...heh...manailun merkeissä todennäkösesti.

Nipponilaiset

Torre del Moro ja Uunon Kankee.

Nipponilaisetha on sanonnu, että mikkää ei oo elämässä tärkeetä paitsi puutarhan hoito. Monenlaista jonnenjoutohommaa on tullu tehtyy koko ikä, ja niinpä mieki aattelin tuota puutarhanhoitoo kokeilla ja selvittää kuinka tärkeetä se on.

Naapurit Madridista näytti viime viikolla mallia, ja setvi tuon niijen puolen viidakoituneen pihan riimakuntoon parissa päivässsä.

Siitä mieki innostuin, ja investoin eilen 3€ oksasaksiin, jotka ei kalllimmasta päästä ollu vaan sieltä toiselta laijalta. 

Äske viettelin puolen tunnin mitan urheilupuiston telineissä, ja lompsin takasin +25 asteen lämmössä. Yöki oli vaihteeksi lämmin +20, mutta edellisenä yönä alko ukkone rymistellä, ja Esteri raotteli elimijään rapijasti, ja sitä kesti eiliseen puoleen päivään saakka.

Nyt vähäse juomaa kurkkuu, ja sitte siihe puutarhan hoitoon.

Pentsihyppypuumi

Kovasti oli suosiossa tuo pentsihyppy takavuosina. Jokahikiseen nosturiin ja puomiin piti jonkunmoine lavetti tehä, ja siitä loikkimaa ales turvanarun varassa. Mitä korkijampi torni, ja pitempi turvanyöri, sen parempi oli ajan vaatimus.

Nyt näyttää tuolla idempänä olevan meneillään sama puumi, mutta on kehitelty vanhasta tyylistä edullisempi vaihtoehto. Siellä ei tarvi kyhäillä mitään erikseen rakenneltavaa hyppytornia, vaan hommaan käypi mikä tahansa niin korkia paikka, josta niskat naksahtaa nurin. Hyppypaikaksi kelpaavat mainiosti kerrostalon parvekkeet, monikerroksisen sairaalarakennuksen ikkunat ja muut vastaavanlaiset instanssit.

Vanheempaan pentsihyppymenetelmään on tehty myös toinen, ratkasevasti hyppyä halventava muutos. On jätetty kokonaan pois tuo turvanaru. Se oli suhtettoman kallis kapine tuossa vanhassa pentsihyppymenetelmässä.

Yks asia tuossa uuvessa hyppytyylissä minnuu kyl sapettaa, ja raskaasti, jos se paikkansa pitää. Vanhassa tyylissä avustajan käyttö oli ehottomasti kielletty. Nyt "pelipöytää" kiertää sitkee huhu, että itämailla ois usijammassa tapauksessa käytetty pentsihyppysääntöjen vastaisesti avustajaa. Ei oo mänö näköjää tässäkään lajissa reiluu kaikkien kohalta.

Pentsihyppyhän kehiteltiin aikoinaan Suomessa. Perinteinen pentsihyppy on vieläkin käytössä, ei tosin kovin suosittu. Suomalaisessa pentsihypyn ekassa versiossa tarvitaan vaan lyhyehkö köyven pätkä, mieluiten manillaa, ja köyven luiston parantamiseksi vaseliinia, tai muuta jalkarasvaa. Lisäksi alkukantasissa versioissa oli käytössä jonkunmoine jakkara, palli tai muu koroke. Sitkeimmät hyppääjät kyllä teki onnistuneen hypyn ilman lisäkorokettakin, ja apuvälineeksi riitti hätätilassa oma vyökin. Ikivanhassa tyylissä hyppynyöri kietastiin kaulan ympäri, mutta nykyaikaisessa turvanarutyyppisessä versiossa käännetään hyppääjä nurinniskoin, ja sidotaan turvanyöri nilkkoihin nilkkaremelillä.

Paljon on tääki laji kehittynny, mutta ei välttämättä parempaan suuntaan kaikilta osin. No viimesissä idän versioissa on kyl päästy eroon tuosta välineurheilumaisesta taantumasta, mutta avustajan käyttöö en hyväksy missään olosuhteessa....KIELLETTY MIKÄ KIELLETTY.

Vanheneva neljännes

Kiivaasti ja käsiin vanhenevan miehenneljänneksen innolla on täällä jo kohta viikko vispailtu ees-taas ympäri lähitienoota. Mukavasti ja liian nopeesti on jokahine päivä vierinny iltaan.

Tänää tuli kyl kyykkäiltyy tän viikon suurimmat liikuntasiivut. Aamulla lähin "hevoseksi" tai ehkä tarkemmin sanottuna "aasiksi" käväsemään Torreviejan markkinoilla. Olin luvannu ottaa suurimman reppuni mukaan, ja hiissata sen mörskälle, kun se tulee täyteen. 

Lähettii vähän jälkee yheksän puolentoista kilsan päässä olevalle "pilepaikalle". Reppu oli tyhjä, ja helppo kanniskella. No pian pilepaikalle kun päästiin, se alko täyttyä etelän hetelmistä ja vihanneksista. Reilun tunnin jolkottelun jälkee reppu oli täys ja Uuno rupesi sitä hiissaamaan kohti mörskää. Repun täyttäjä jäi vielä täyttelemää omaa reppuansa, ja levittelemää edullisenhintasia vaateläjiä. 

Kämpille ku sain itteni ja täyven repun hilattua, nakkelin repun sisälmykset  jääkaappiin, ja nykäsin kuivatusnyöriltä eilen pestyt rutikuivat juoksuvermeet niskoille, ja vääntäyvyin uimahallin eestä Quironin sairaalan mäkeen, ja siitä pulukoppien kautta La Matan luonnonpuistelualuveelle.

Tiedossa kyl oli, että eilisen sadekuuron jäliltä voipi tuo reilun parin kilsan päässä oleva kosteikkopaikka olla menokelvottomassa kunnossa, mut sinne kuitenkin yrittelin. No kyl siitä läpi pääs osin aijatun väylän "väärältä" puolelta. Kanttailin sinne katoksen nurkille ja käännyin takas. Katoshan on noin kilsan päässä Los Montesinosin liikenneympyrää, ja luontopolun päätepistettä ja toista näköalatornia.

Siintä sitte hiippailin samaa reittiä takasin mörskälle. Tänä päivänä kerty tallustuskilometrejä yhteensä 21,6, josta noin 2km tyhjällä repulla, ja saman verran täyvellä. Juoksuu tais olla reilu 8km:n verran, ja loppu lähes kokonaan väsyksissä kävelyy. Tosin illansuussa oli vielä pikkune verryttely ja venyttelysessijo, kun ei enää kävelylle jaksettu lähtee. Kohta kaali hetekalle ja unta siihen.

 

Uuno mee monttuu

Paljo kaikenmoista ja välillä asiatontaki tekstijä levijäharteine Uuno on elämäsä aikana saannu kuulla ja kestää, ja nyt viimeaikoina tuo otsikossaki mainittu asia on yleistynny Uunon korvien kuuloetäisyyvellä. Lähes päivittäin kuulee, ko Uunoo kehotetaa mänemää monttuun. Kaipa ne täkäläiset kuitenki perustuen niijen naamanilmeistä tarkottanee vaan hyvää, ja joku tarkempikorvane on Uunoo valistannu, et ne tarkottaa vaan sitä, että pitäs hetkone vaan ootella. Kuulemma ne on sanonnu et "Uuno momentto" eikä "Uuno mee monttuu" niikö Uuno oli kuulevinaan.

No kyllähän tuo monttuun mänöki myös Uunolla lähestyy eksponentiaalisella vauhilla ja aika on vieläki vähemmässä ko viime vuonna.

Perhanan mukava oli taas palata tänne "pulukoppien" ja muijen mukavien asioijen pariin, ja muutama päivä on männy niin pirun mukavasti kekkaloijessa tuttujen paikkojen ja asioijen parissa.

Mörskä on Uunolla vaihtunnu, mutta hyvin on tähän paikkaan alkuvaikeuksien jälkee kotiuvuttu...senverta hyvin, että tää tekstinki tuotanto pääs alkuun pitkän tauvon jälkeen.

Tänää tuli pariin kertaan tallusteltuu ympäri kylää, ja askelmia kerty kakskytäkolmetonnia. Siinä sai kyl lumpijoita lumpsutella jo ihan tosissaan, mut kyl oli mukava jo muutama juoksuaskelki otella ripijän kävelyn lomassa. Eilisen puistikon voimailulaitteijen jälkeen nivuset, ja selkäki oli vähän jo valmiiksi pinkijänä, mut sitkijästi talsittii pulukoppijen, luonnonpuiston ekan näkötornin, ja La Matan ja puolen kaupungin kautta tänne Avenida de las Cortes Valencianasin Lidlin taakse mörskälle.

Illan suussa sitte laiteltii muonaa, ja jälkiruuvaksi mäntii yläterassille jarruttelemaa servojuomien kera, ja sitte ko aurinko laski istahettii vielä alemmalle terassille hetkoseksi lämmittelemää lepposessa ilmanalassa ennen kynsilleen mänöö.

Vee-niemee en kuitenkaa oo unohtannu, ja tiedustelu-upseerin velvoitteet mielessä jatkan tätä eloni viimesen satasen konttaamista maaliin...heh...eli monttuuni.

Explosion

 

Kovasti ihmeellinen ilma on tuo afrikasta tuleva hiekkamyrsky, joka on eilisestä lähtien vaivannu ainaki näitä seutuja. Se saapi aurinkoisenki ilman ihan pimeeksi ja oranssiseksi.

Täytyy kyl sanoo, että tänää Uunolla oli "tuuria", oikeestaa pariaki, ku aattelee mitä ois voinnu huonolla säkällä käyvä.

Päivällä käväsin kävelylenkillä. Tuossa kilsan päässä on ukrainalaisia rakennusmiehiä töissä, ja miulla on muutaman kerran tapana ollu pysähtyy niitä jututtamaan ja kuulostella niijen olotiloja ja tietysti myös tukea muutenki niijen heimolaisten yrityksiä väärintekijöitä vastaan. Keskeneräsen rakennuksen katolle on viritetty Ukrainan lippu. Kovasti ne on kyl ajan hermolla noista asioista niinko pyrkii Uunoki olemaan.

Jalkalenkin ja kahvittelun jälkee mänin kämpille. Siellä pätkäsi wifi, ja kohta pätkäsi myös mobiilidata ja niitä setviessä mäni reilu tunti. Molemmat saatii pelittämää muutaman viestin ja muun sotkemisen jälkee. 

Siinä sitte jo pimeeseen aikaan ku aika vierähti, kärähti kyökin kattolamppu. No siitä en isommi viel hätkähtänny, ku aikaa oli vielä kiertää lamppu irti ja käyvä kiinanmiehen puotista ostamassa uus "lampara", vaikka kovasti harkihen kohta nuijen kauppojen Uunopoikottia. Päätöstä en vielä oo tehnny poikotoinnista.

No rupesin siihen "simppeliin", ja jo monasti tekemääni hommaan eli ruuvaamaan kyökin lasista kattolampun polttimoo irti. Enpä tietenkää hanskoja laittannu kätösiin, eikä lasitkaa silmien suojaksi sujahtannu. Ois kyl kannattannu. Siinä irrottaessa kävi helkatinmoine räjähys ja valokaari sokasi hetkeksi silmät sokijaksi. Pomppasin varmaan pari metrii ilmaan räjähyksen voimasta ja kattoon jäi jälki ilmeisesti miun kaljusta? Kämppä pimeni kokonaan. 

Hapuilin käsikopelolla pääkeskukseen ja laittelin kolme lauennutta automaattisulaketta oikeisiin asentoihin. Kämppä siintä valkeni oitis. Huomenna pitäs tulla sähkömies rassaamaan lampun kannan metalliosa lampun sisuksista irti. Se on siellä hyvässä jemmassa nyt.

Hyvä oli Uunolla tuuri, ku ei tullu käsille iskuu sähköstä, eikä silmiin lentänny lasia. Mitä tästä pitäs oppii? No se, että hanskat pitäs aina olla käsissä, ja okulaarit ottalla silmien suojana ku lamppuja käyvää vaihtelemaan!

Eli älkää tehkö niinko Uuno tekee, vaan tehkää niinko Uuno sanoo. Sama asia koskee erityisesti myös köyvenvetoa.

Zaporizzjan ohjastajat

Kovasti huolestuttavia on lähes kaikki uutiset. Sinne ei paljo ilosempaa tiedottamista sovi nuijen vakavien asioijen vuoksi.

Huolestuttava asia on myös tuo sotapäälliköijen ohjastamisen alotus Zaporizzjan atomien ytimiä halkovassa voimalassa. Luulisin lonkalta, että sotapäälliköijen voimalan ohjastukseen vaadittavat ohjastuskortit ja pätevyys ei oo pykälien vaatimassa kunnossa? Oli myös tuo ohjastukseen pääsy tykistön avustuksella pikkuse epäilyttävä temppu.

Miulta ei oo vieläkää unohtunnu tuo noilla seuduilla tehty pykälien vastanen ohjastuskokeilu Tsernopiilissä. Se on semmone masiina tuo atomiytimien halkasuun perustuva voimala, että jos ne ytimet oikeen halkeilemaan rupijaa, sitä ei talttumaan saa juuri millään.

Uunon jodipillerivarasto on varmasti jo ylivuotinen niiko Uunokii, mutta vielä on onneksi kaikki ruokakomuutit täynnä voittosuolaa. Aikoinaa ainakii meijän perällä siihe lisättii Jodia struuma-sairauven ehkäsemiseksi. Mut en tiije mite täällä Iberiassa on asioijen laita? Pitänee varmistaa asia, ettei tuu tehtyy turhaa farmasiareissua.

Muutenki tuo ohjastushomma noilla kulmilla on männy melko riehakkaaksi ja raskaasti ylikierroksille ja laukalle ja ihmisillä on siellä tukalat oltavat ja suuri hätä ja osa ei ees hengissä oo selvinny.

Miulla ois pari ehotusta asioijen saattamiseksi paremmille tolille. 

YK:ssa tuo veto-oikeus pitäs poistaa ja muuttaa työntövelvollisuuveksi. Sillo saatasi jotaki aikaseksikii, eikä kaikki hyvät lausahukset sortusi jonku valtion veto-oikeuteen. Talviaikana se auttas Uunooki kovasti ku Rusinantessa on huonot talvitenkaat ja monasti kova puute työntäjistä. Sotamasiinoita tuo työntövelvollisuus ei koskisi, vaan ne saisivat jäähä niille sijoillensa ruostumaan, jos jumittuuvat.

Toine ehotus ois se, että kaikkien maliman pitkäpöytästen pitäs suorittaa hyväksytysti uuvestaa kansakoulun muutama kurssi. Tasoksi varmaan riittäsi toka luokka, ja oppilaat voisi toimii opettajina.

Yks kurssiaine pitäs olla historia, ni sen hyväksytty läpäsemine estäs sen, ettei pitkäpöytästen tarvis ruveta uuvestaa historiaa enää kirjottamaa, eikä sitä vääristelemää oman, joskus sairaanki mielen mukaseksi.

Toine tärkee kurssiaine ois ilman muuta tuo maantieto. Siellä kakkosluokan oppilaat opettasi pitkäpöytäsille missä mänee oman valtijon rajat. Sillo ne rajat ois selvillä pitkäpöytäsillekii missä ne mänee, ja jos ne ois selvillä, sillo ois vältytty monelta murheelta ja vältyttäsi tulevaisuuvessaki.

Kolmas syventävä kurssi ois semmone, jossa sitte oppilaat neuvosivat periaatteella "naapurin puolelle ei saa paaluttaa" pitkäpöytäsiä mitä nuo kurssit sitte käytännössä tarkottaa. Sillo ois kaiki selvää, eikä ois tarvinnu ees hyökkäillä Donetskii, eikä muuallekkaa, vaan voitas syyvä kaikessa rauhassa Donitsii ja olla tyytyväisiä ja kylläisiä omiin eloihimme.

Nuo lukusat murhat ja kalsarijen myrkyttämiset pitäs kyl selvittää ja saaha tekijät vastuuseen teoistaan. Toivottavasti muutenki tapahtuu ryhtiliike maalimanlaajusesti kaikilla osa-alueilla, eikä päästetä asioita enää huonoille tolille".

Meinas jäähä yks tärkee ja hyvä juttu pois. Toivottavasti kohta loppuu putkat, joihin noita sodan vastustajia on jo tuhatmäärin raijattu. Sitä toivon todella hartaasti, että niin kävis. Sillo tää raju ratsastelu loppus, vaikka unohtaminen ja asioiden paluu rauhallisille uomille voi viijä vuoskymmeniä.

Tuosta kaikesta ylläolevasta ens kesänä on pakko vahvistaa myös kesähuvialueen vartijointia. Alustavia toimenpiteitä on jo tehty.

Tässä kesähuvialuetta vartioiva Uunon näköispatsas. (Tässä kuvassa vielä vähän keskeneräinen. Naapurin vielä riehakkaan Ada-koiran innoissaan riepottelemat tennarit puuttuu kuvasta ja vähän muutakin rekvisiittaa). Ada saapi kyl miun luvalla syyvä suihinsa yhet tennarit per visiitti. Uunolla kyl tennareita löytyy tähän tarkotukseen varmasti loppuiäkseen.

Uunolle on kotijoukot tehnny "avustajan" vahvistamaan huvialueen vartiointia. Vahvistus vartiointiin on todella nyt tarpeellinen näinä epävarmoina aikoina.

Uunon ajan on täyttänny lähes kokonaan uutisten kuuntelu ja lukeminen. Aihe kiinnostaa muutenkin kun sen ajankohtasuuven vuoksi. Lähes kaiken aiheeseen liittyvän oon lukennu ja kertaillu historian tietämyksen aukkojani...heh...sinänsä turhaa hommaa, kun seuraavana päivänä voi huoletta alottaa samojen asioijen lukemisen alusta, eikä huomaa, että eilenhä tää jo tuli luvettuu moneen kertaan, ku ei muista mitään.

Uuno

Kirjoittaja on Veeniemen alueen tiedustelupäällikkö. Tämän hetken toimipaikka Välimeren alue, myöhemmin Mustanmeren alue. Toimii virattoman tahon valtuuttamana. Viralliselta taholta ei ehkä valtuutusta olis saatu, mut tää riittää mainiosti tässä vaiheessa. Ennen viratonta valtuutusta Veeniemi julistettiin demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, ja on sitä edelleen.

 

Suomen pitäs lyöttäytyä

 

Suomen pitäs viimestää nyt kyl ehottomasti lyöttäytyy tuoho OTANiin niinko se täällä Espanjassa, Naton jäsenmaassa "nurinniskoin" kirjotetaan. Se on ollu Uunon mielipije kyl jo melko pitkää Kaakkois- Suomessa ja rajan läheisyyvessä syntyneenä ja suuren osan iästään asuneena. 

Enempi vähempi on kuullu kaikenmoista juttuu erityisesti vanhemman väen puolelta. Vaikka Uunon Isukki oli vahvasti vasempaan laitaan kallellaan, miuta se homma ei etenkään nyt vanhempana ihan vakuuttuneeksi oo tehnny tuo itänaapurin järjestelmän ylivertasuuvesta, ja kyllä ne Isukinki mielipiteet ja kaikki muukin loppuvuosina rapistu, niinku tietysti ikääntyvällä kuin myös Uunolla aina tulee tapahtumaan. Suomen lintukodossa on ollu suhteellisen hyvä asustella, vaikka kaikki ei aina kohillaan ookkaan.

Omaki yli 40 vuotta kuitenki kestänny käytännön "kolhoosikokeilu" loppu ihmisen perusluonteeseen kuuluvaan oman edun tavotteluun ja rahan ahneuteen. 

Itänaapurin diktaattorin viimene julkilausuma oli selvä uhkaus Suomelle. Siinä lausumassa ei ollu pilkahustakaa ystävyyvestä, yhteistyöstä, eikä avun antamisesta eikä sen saamisestakaa.

Aatunki valtaan nousu ja pääsy johtu myös osin siitä, että rauhaa rakastavat ihmiset, mitä lähes kaikki on, riippumatta kansallisuuvesta, ei uskonnu huonosti käyvän, eikä avannu suutaan, vaan olivat hiljaa. Nyt sitä virhettä ei saa antaa uuvestaa tapahtua.

Tällä Torreviejassaki on huomenna kirkkoaukiolla mielenilmaus Ukrainan tukemiseksi. 

Eipä tässä mitää muuta asiaa ollu, ja pahoilla mielin oo  katellu toinen toistaan järkyttävämpiä uutisia.

Kesäaika vs tsaarinaika

 

 

Kovasti on jupinaa syksysin ja keväisin tuosta kellojen vekslailusta, ku siirrytään syksyllä talviaikaan ja keväällä kesäaikaan. Miekää en siitä oikeen tykkää koko hommasta. Työaikana erityisesti kenkutti tuo siirto talviaikaan, ku Uunon pimeestä vapaa-ajasta tuli entistä pimeempää.  No siinähä on kyse vaan vaivasen tunnin siirtymästä.

Venäjällä on nyt kuitenki heränny Peen toimesta vaatimus kellojen siirtämiseksi yli sata vuotta taaksepäin tsaarinaikaan. Melko iso, etten sanos ihan mahottoman iso ja ylisuuri siirto tehtäväksi yhellä kertaa, ja vaikka siirto tehtäs pienissäki pätkissä, niinko nyt näytetään yritettävän, ni siirto on ylimitotettu todella raskaasti.

Siirtovaatimus on saannu melkosen säpinän ja sopan aikaseksi Euroopassa ja maalimanlaajusestiki. Nuin ison siirron yrittämine tulee jo yrityksenäki kalliiksi, ja se ruumis- raha- ja kaikenmoine muukin määrä minkä siirto ite sitte maksaa on hirmune läjä käsiä, ketaroita, irtopäitä ja muuta mammonaa. En kannata koko siirtoo....ehottomasti en, ja hanttii laitan siirron estämiseksi.  

Nyttehä sitä aikasiirtoo ollaa yrittämässä koeluontosesti vähä Suomesta syrjemmällä, mutta jos siirto siellä onnistuu ilman suurempia vastustuksia, tullaa se sitte viemää varmasti läpi muuallaki, myös Suomessa.

On siinä asiassa omaki lehmä Uunon ojassa, ku kesähuvialueelta ei oo ku tasan 30km itärajalle ja yleensä noin suuren aikasiirtymän tekemine vaatii myös valtakuntien rajojenki uuvestaa mittaamisen sotavoimien toimesta....hyi hitto. Viel pitää ruveta Uunonki katajan kaatoon, jousipyssyn värkkäämiseen, nuolien vuoluun ja ritsojen tekoon. Ajatuski siitä kyl puistattaa jo muutenki vapisevaa Uunon raihnarunkoo, mut pakkohan se on tehä mikä pitää tehä.

26 Media Maraton aguas de Alicante &10k. 20.3.2022

 Hetkonen ennen lähtölaukausta Alicanten puolikkaalla.

Eile oli Uunolla työläs, mutta mukava päivä, joka alko jo aikasin hiihon ja lätkäpelin tapituksella ennen neljää ja sitte singahettii Alicanteen puolimaratonin katsastukseen ja iltapäivä vielä jatku yhellä velanlyhennyscañjalla Jefen baarilla ja jatku vitosen kävelylenkillä...pikkusen jo väsytti ko kämpille päivän askareilta kerkisin auringon laskun aikoihin.

Hanne keulilla puolen välin jälkeen.

Naisten kolmeltakympiltä tuli pronssia ja lätkästä voitto, joka hiveli Uunonki mieltä pitkäpöytäsen viimeviikkojen uhonki takia. 

Just ko lätkä loppu tuli Petrin polle roskikselle, ja Sari kyyvissä, ja Uuno hyppäs polleen, ja jatkettii kohti Alicantee. Siellä oli tie suljettu, mutta polliisimies laski kisaan osallistujat jatkamaan matkaa kisapaikan läheisyyteen. Muutaman ylimääräsen korttelikierroksen jälkee Petrinki hepalle löyty sopiva pilttuu ja lähettii kohti Dorsaaliennoutopaikkaa ja lähtöputkee.

Petri keskellä puolen välin jälkeen komeissa maisemissa.

Petri sai liimattuu numeron ja lähti juoksijoita täynnä olevalle pitkälle lähtobaanalle ja myö jäätii oottelemaa lähtöö. Petrin matkahan oli puolimaratoni.

Hanneki osallistu kisaan puolikkaalle ja vahva huoltojoukke oli nytkin saatu koottua mukaan.

Ilmahan oli mainio. Vajaat 15°C, pikkune tuuli, pilvistä, mut reitti on raskas. Alussa 3km:n jyrkähkö nousu ja muitaki mäkiä "mukavasti" reitillä. Ei mikään ennätysjuoksupaikka. Lopussa aurinkoki sitte jo lämmitti kovasti.

Petri kisan purkutilaisuudessa juoksun jälkeen.

Ennen lähtöö Apollanan Andreas tuli vastaa ja oli nuori mies miehistynny kovasti ku ekan kerran tapasin n. 10 vuotta sitten.

Kisa lähti käyntii normiryskeellä, ja myö hetki etiskelti Hannen huoltojoukkuetta ja löytyki sitte ko samalle suihkulähteelle osuttiin kaikki.

Huoltohenkilökuntaa.

Parituntine siinä vierähti juoksuu ja muuta toimintaa seuratessa, ja Hanne ja Petri maaliin saatiin. Petri oli väsyksissä maalissa, ja mäet oli raskaita juosta. 

Hanne voitti oman sarjansa, mut Petrii en tuloksista löytänny millään? 

Suomalaisista Aki Nummela kokonaiskisan 8. ja M35 voitto.

Norberto oli voittannu 10km:n M70 sarjan ajalla 51:21.

Benali kokonaiskisan 3. naisissa, ja M35 ykkönen ajalla 1:21:11.

Onnittelut kaikille kisaajille! Ja kiitokset mukavista tunneista ja kyydistä!

TULOKSET löytyy osoitteesta:

https://sportmaniacs.com/es/races

Maailma muuttuu

 

Mukavat on maisemat vuoristossa.

Oon koittannu pysyy ajan hermolla jatkuvasti lukemalla ja kattelemalla telkkaristaki maaliman ja lähiseuvun uutisointia. Samalla (ehkä?) kehittyy myös tuo Espanjan kielen ja muunki asian ymmärrys.

Googlekääntäjän ominaisuuvet on kovasti kehittynny, ja puhutun Suomen kielen ymmärrys on jo melko hyvää, eikä tarvi enää kirjottaa sinne sanoja eikä lauseita ko käyttää "mikkiä". Toisinpäin puhumisessa on Uunolla ongelma nuo sanojen painot, eikä onnistu Uunolta kovin hyvin (vielä?).

Aikasempina vuosina ihmisen sanojen "painoarvo" riippu puhujan kengännumerosta. Mitä isommat "kalossit", sen isompi vaikutus oli sanomisella. Nykysin näyttää suuntaus olevan siihen suuntaan, että kalossien suuruuven vaikutus on vähentynny, ja määrääväksi tekijäksi on noussu ihmisen hallinnoiman pöyvän pituus. 

Jotta päästään maalimanluokan painoarvoon, arvioisin näkemieni kuvien ja videoijen perusteella, että pöyvän pituus on oltava vähintään parikytä metrii (tää on ihan Uunon karkee arvio!) Uunon pikkuriikkisten ja lyhkästen pöytien pituus ei riitä juur mihinkään tässä painoarvoasiassa.

Kolhoosikokeilussaki asian huomasi hyvin. Lyhytpöytäsen Uunon "pakinoilla" ei ollu mitään vaikutusta eikä painoarvoo. Jälkikäteen harmittaa kovasti, ku ei huomannu hommata, tai tehä pitempää pöytää itellesä, eikä sillo älynny tätä syy-yhteyttä.

Tähä samaseen suureen painoarvoon liittyen, luin jostaki jutun, että yhellä maaliman pisimpien pöytien omistajista oli venho, joka oli maksannu 100 milliä, ja sen "ylhäälläpitokustannukset" oli vuositasolla 5-10 milliä. Uunolle on kyllä nyt ihan selvää, että tuo pitkien pöytien vaikutus kasvattaa varmasti noita venhonki ylhäälläpitokuluja, kun sielläkin varmaan pöyvät on maalimanluokan pituisia. Nuin pitkien pöytien ylhäällä pito on varmasti kallista puuhaa, ku siinähän tarvitaan kymmeniä "ukkoja" niitä kannattelemaan, putsailemaan ja lankkailemaan.

Nyt näin jälkikäteen Uunoo harmittaa myös kovasti, ku työaikana oli Uunon "toimistossa" vaan painava pöytä, eikä sillo älynny vaatia pitempää. Pöytähän oli valmistettu 20cm paksusta graniitista, ja paino "tonnitolkulla", mutta pituutta sillä ei ollu tavallista ruokapöytää enempi.

Käytii taas tuossa männäviikolla Orihuelan "ristivuorella" kiikkumassa. Uuno oli matkaoppaan ominaisuuvessa nyt liikkeellä, ja autolla mäntii Montepinariin ja siitä jalkapatikalla ylös. Ilma oli vähän usvanen ja näin arkipäivänä muita liikkujia vain muutamia.

Sieltä ku päästii ales, autoiltii Torreen takas ja maittavalle muonitukselle. Uunon toinen polvi tuli tuosta retkestä tosi kipeeksi, ja oli hyvä juttu, että Uuno sai kyyvin kotiportille saakka, vaikka oli alunperin tarkotus kävellä takasin tuo reilu 10km:n matka. Seuraava päivä mäni sitte polvee jäähytellessä ja Parasetamoolii rouskutellessa. Homma oli onneksi selvä tuolla ainoastaan yhen päivän potemisella. Nivelsiteen venähtäminen saatto olla syy?

No kyllähän noita muita raihnoja jäi senverta jälelle, että juoksenteluun ei oo asiaa.

Viiiiruksen ilmaantuvuuslukema on nyt Espanjassa ja Torressaki 1200 paikkeilla, ja laskee vajaan satasen päivävauhilla, ja jos suunta pysyy samana, niinku uskon, parin kolmen viikon jälkeen ilmojen lämmetessä ollaa jo alta satasessa? 

Lucas

 

Näppärä kaveri on tuo Lucas.

Aamusella köpöttelin jo auringon noustua kävelylenkille. Kello oli jo senverta paljon, että kipasin Kahvilla kun tuota kahvi- ja munkkihammasta vähän kolotti. Kahvillan ulkopöyvisssä viskoin huulta Lucaksen ja sen kaverin kanssa. Tuli siihe pöytää sitte pari muutaki heimolaista.

Siintä jatkoin matkaa 222 nurkille, ja Röntgenin kautta Pariisille ja takasin mörskälle. Jäi vähän lenkki lyhkäsen puoleiseksi, ku takalauvotus alko vaatia itteesä veskissä käytettäväksi.

Kämpillä käristelin eilisiä muonia, jotka koostu kanan läskistä, tonnikalasta, potusta, herneistä, paprikasta, porkkanasta ja maissin jyvistä. Päälle kahvit ja "vaarin vatsakeksi" (Diggestiven runsaasti kuituja sisältävä). Tän päälle lähes tajuttomaksi vähäksi aikaa hetekalle.

Kauvaa en jaksannu siinä kellistellä, ku ulkona oli jo +24°C:n lämpötila. Valjastin itseni ja Kankeen ratsastuskuntoon ja käväsin toisella puolella kaupunkii Valetassa kääntymässä. Mittari näytti reiluu 17km:n matkaa.

Pyykkikone jyskyttää epätasapainossa linkousvaihetta, ja likaset astiatki oottaa Uunoo kyökin puolella ja sen souvin jälkee mie jysähän tai väsähän hetekalle pitkälleen. Pyykit kyl pitää muistaa viel viritellä nyörille ennen sitä.

Vaihelaatikon hommaus

 

Kuva aikaselta aamun kävelyreissulta keskustassa. Hiljasta oli ja väljää vipotella rantapaseolla ja kujilla. Apollon ja Cortes Valencianan kautta takasin mörskälle.

No sitte tuoho otsikon aiheeseen. Lupasin Öppeslumille katella, jos silmiini sattuu ylimäärästä ja joutavaa maastoauton vaihelaatikkoo täältä Iberian niemimaalta, jossa niitä kuulu kyllä olevan.

Ite en noista vaihelaatikoista mitään tiije, mutta lupasin katella täällä liikuskellessani, jos semmonen tielle sattuu, ja ilmotella. Meillähän on Öppeslumin kanssa semmone YYA-sopimus, joka on kestänny jo vuoskymmenien elämän laineet ja isommatki aallokot ilman irtisanomista kummankaan taholta. Semmone sopimus hyödyttää molempia osapuolia, ja jo tieto siintä, että jos johonki apuu tarvii, ni sitä tulee satavarmasti, tuopi jo ikääntyvien ihmisten eloon rurvaa ja sen tunnetta.

Öppeslumi oli jo alustavia Googlauksia tehnny, ja koko Iberian niemimaa on tarvittavia vaihelootia kuulemma pullollaan. Mieki jo esiselvitysgooglauksen tekasin, ja oikianlainen loota löytysi ainakin tuolta Redovanista ja hintaki ehkä kohillaan?

No asiassa on monen monta muuttujaa vielä selvitettävänä, ja ne kaikki liittyyvät, niinko melko usijasti on tapana, noihin dineroihin, ja erityisesti niijen vähyyteen.

Harmi ku ei meistä kumpikaan syntynny kultalusikka suussa, tai paksu lompakko takataskussa. Se ois helpottannu usijasti, ja helpottasi nytki tuon ongelman ratkasuu. Nyt homman hoitaminen vaatii kyl monenlaista setvintää, ja lopputuloksesta ei oo mitään takeita. No asia ei oo kuulemma ykkösrioriteetin asia, mut katotaa miten kehittyy, vai lyyvääkö lootarojektille "henkselit selkään", eli "ruksi päälle", ja todetaan, että ei onnistu.

Tänäänki tuli liikuskeltuu kipeille kintuille tarpeellinen määrä (17km) josta juoksuu 2,5km. Kinttu on kipijä ja "Torren motoki" on murahellu monet kerrat lähipäivinä.

Eiköhä se oo nyt jo aika vetasta sermit ikkunoihi, ja läskit silmijen päälle. Hyvää yötä! 

Mitja Marato Vila de Santa Pola. 23.1.2022

 

Afrikan pojat vallotti keulapaikat tässäki juoksussa heti alusta lähtien.

Kipastii eilen sajetta pitelemässä Santa Polassa. Siellähän pijettii myös kolmaskymmenes puolimaratonin kisa. Keliksi valikoitu meille nyt tän sessijon toinen sajepäivä. Lämpötila oli +13°C:n tietämillä ja tuulta ei ollu paljon mitään onneksi. Järjestäjien ohje oli, että kilometri on pijettävä maskia lähössä, mutta en tiije koskiko ohje tuota eliittiryhmää?

Meitä oli pari autolastillista nyt mukana. Jore ja Hanne tuli omalla autolla ja Petri ja Sari tuli omallansa, ja mie hyppäsin niijen kyytii ysiltä. Auto saatii melko helposti isolle jalkapallokentän viereiselle parkkipaikalle, josta oli helppo sitte siirtyy lähtöpaikalle. Vettä lorotteli koko aika, lähettii lähtöpaikalle ihan viime metreillä, ettei tarvi lähtöö ootellessa ihan kokonaa kangistuu.

Oli siellä muitaki suomalaisii. Meijän vieree parkkeerasi joku suomalaispariskunta, ja espanjan kisojen "vakiokalustoon" kuuluva Jarkko verrytteli sateessa toinen jalka vahvasti teipattuna. Varmasti tuohon 7000 juoksijan porukkaan kuulu muitaki meijän heimon väkiä.

Petri ja Hanne juoksi, ja myö muut värjöteltii sateessa. Alussa vetasin toppatakin puolikaan päälle, mutta ennen lähtöö piti nykiä pullohartijoille sajetta paremmi pitävä retonki. Jormaki meijät sitte saavutti suihkulähteen risteyksestä, ja ruvettii kevyttä kenttähölkkää hölkäten kattelemaa juksun edistymistä ja pitämää kylmää loitolla. Kovaa hommaa on tää huoltohenkilöstönki työ ja tiukka katsomotyöskentely.

Petri ennen 15km:n ajanottopistettä. Rauhallisella alulla loppuki meni hienosti jaksaen.

Liijan kova saje, ja asvaltille kertyvät "uima-altaat" haittasi varmasti juoksijoitakin. Hanne ja Petri selvisivät urakasta molemmat hyvävoimasina. Eikä tässä kelissä muita aikatavoteita ollu ku maaliin pääsy. 

Hanne jo loppusuoralla hyvävoimasena ja hymyssäsuin.

Onnittelut loppuun vejetystä kovan kelin urakoinnista molemmille! 

Sitte kökittii juoksijoita ootellen suihkulähteen kupeella tovi, ja kohta siihen tuli jo kovan urakan tehneet Hanne ja Petriki. Aikamme tehtii kisa-analyysii, ja sitte lähettii etiskelemää autojamme.

Pari ranskankielistä juoksija tuli autoille männessä myös parkkipaikalle. Mie otin taas ilmasen kielikylvyn ja kysäsin lähes ainoilla ranskankielen sanoillani, että puhuuvatko ne ranskaa....heh...ja vastasha ne heti että "ui". No siihe se miun kielikypy toppasi heti alkuunsa, ku muuta en osannu, ja uituhan tässä oli jo muutama tunti....no muutamat naurunhörähykset ja espanjan kielen sanat päälle ja perään hyvät päiväntoivotukset.

Kisan analysointivaihe suihkulähteen kupeella. Jore, Petri, Hanne ja Sari.

Sitte Petri sai autolla kuivemmat vermeet yllensä ja jatkettii retkee kohti Torreviejaa. Oikastii tuolta LaMarinan kautta, jossa kävästii parilla kortaadoilla ja letsekahvilla.

Harmi juttu ku en saannu kyytisuoritusta annettuu, ja Jorelleki oon pystyssä yhen jarrujuoman verran....raskaan velkataakan painaessa pullohartijoitani, en saannu oikeen yöllä nukuttua.

No mukava oli retki, ja kiitos siitä hyvälle porukalle!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Pullollinen etikkaa ja parit rillit

 

Eilisen päivän "saldoksi" tuli nuo otsikon sisältämät kamat. Voi pertsukki tätä Uunon elämöintiä! No rahalliset tappijot oli kuitenki aika minimaalisia, eikä tuo henkinenkään puoli kovin isolle lommolle männy kuitenkaan, ja se on hyvä juttu. 

Asioijen ajelehtimnen tötterön ohi alko heti aamusta, ku mie unenpöpperössä pomppasin liijan hätäsesti hetekalta. Siinähä käi sitte sillee, että peiton kulma sipasi yöpäyvältä miun ykkösrillit kaaressa permannolle. Täällähä se permanto on kivestä veistetty, eikä siihe kannata ainakaa rillejänsä ripsutella. Rillit rusahti nyt kuitenki siihe kivilattijalle, ja samalla kertaa rusahti vasemman rillin ympärillä oleva muovi, ja ite rilli irtosi, ja lensi johonki piiloon.

Sitä mie sitte "puolivaloilla" etiskelin vartin verran ja löysinki lopulta, ja vieläpä ehjänä...se oli hyvä, mutta siihe se hyvyys kuitenki sillä kertaa lopahti aika äkisti. Haahuilin sitte olkkarin puolen piirongin päältä kakkosrillini. Nehän on ollu vähän pinkeet ja tiukat Uunon nestetäytteiseen pallopäähän, ja nytte heti ku ne virittelin kalloni ympärille, kuulu rusahus, ja nyt oikijan puolen rilli tipahti kivipermannolle...no säily seki kuitenki ehjänä.

Nyt ei sitte auttannu muu, ku ruveta teippailemaan okulaareja sankoihi kiinne. No toiset toimii jotenki, vaikka teippaus on näkökenttää rajottannu kapijammaksi. Huomenna mäntävä kyl hakemaa yhet ehjät Kiinanmieheltä. Tällä kulutuksella loppuu kyl käteiset kohta, jos kahet rillit saan säpäleiksi viijessä minuutissa.

"Hyvin" alkannu aamu sai samanlaista jatkoo päivemmälläki. Miunha pitä männä hakemaa ruokaöljyy kaupasta, että saa läskit paistettuu kypsäksi ja mahan täytee. Öljyhyllyllä oli vähä jonoo, ja jonottelin siinä omaa hukiani säysiästi. Miuta ennen joku asiakas nappasi keltasen, miulleki sopivan kokosen "öljypullon" ja sitte ko mie pääsin putelijen kimppuu, nappasin samanlaisen iteki, ja kiikuttelin vähät ostokseni kassalle.

No mörskällä sitte kattelin tarkemmi ostoksiani, ja huomasin, että se perhanan öljypullo oliki täynnä VINAGREE eli ETIKKAA. Voi perhanan Uuno minkä taas tekasi. 

No nyt sitte pittää ruveta haalimaa jostaki keittokirja ja ettiä semmone resepti, mihi vois käyttää yhen litran etikkaa.

Eilinen "saldo".

Uuno tallustaa taas

 

Keskiviikkona lentoveneilin takasin tänne aurinkoiseen Torreviejaan. Yhtä mukava ku aikasemminki oli palata tänne takasin tallustamaan.

Matkustaminen tai ainaki sen valmistelu on nykysin tullu vähä hankalammaksi tän perhanan "Viirustelun" takia. Hankalin juttu on tuon Espanjan vaatiman Terveyslomakkeen täyttö. 

Lomakkeessahan vaaditaan lentoveneen istumapaikan tieto. Ite ku en oikee oo valmis siitä istumapaikasta maksamaan senttiäkään, ni siks pitää 48 tuntii ennen lähtöö tehä netissä tuo "Check in". Siitä saa sen terveyslomakkeessa vaadittavan istuinpaikan tiedon.

Lomakkeessa tarvitaan myös tuo Espanjan osoitteen postinumero, joka ei aina ole käytössä espanjalaisten postiosoitteiden yhteyvessä. No senkin kyl löytää tuosta kaiken tietävästä "netistä".

Yks lomakkeen hankala kohta on myös tuo rokotustodistuksen liittäminen lomakkeeseen. Lomakkeella on pitkä litanija noita tiedostotyyppejä, jotka on mahdollista liittää lomakkeeseen. Mm. JPG- muotoinen tiedosto, mutta se ei kuitenkaan onnistu ainakaan Uunoilta. No onneksi on myös mahollista valita kohta, jos tiedoston liittäminen ei onnistu, ja siinä kysytään tiedot rokotustodistuksesta. Jossakin kohtaa täyttöä lähetetään varmistuskoodi siun s-postiin, ja sen liittämisen jälkee voi jatkaa täyttöö. Lopuksi kun lomake on täytetty, siulle lähetetää sitte QR- koodi, joka sitte on näyttö siitä, että oot täyttänny lomakkeen kaikki kohat oikein.

Tällä hetkellähän normaalien, lentoveneilyssä tarvittavien asiakirjojen lisäksi tarvitaan siis tuo Rokotustodistus (EU Digital COVID Certificate (eli minimi 2 rokotusta, tai sairastettu korona, tai negatiivinen testitulos) ja sitten tuo Espanjan terveystodistuksen QR- koodi (QR Code, Documental Control). Jos on tuo rokotustodistus, niin tällä hetkellä ei vaadita negatiivista testitulosta rokotustodistuksen lisäksi.

Miehän en tuoho puhelimee oikeen täysin luota, ja suosittelen noijen kahen lanketin tulostamista myös paperille, jotta matka ei tyssää esim. siihe, että siun luuri ei toimi tai räjähtää käsissä.

Jos jollakulla ilmenee ongelmia noijen lankettijen täytössä oon valmis yrittämään jelppausta, jos oon tolpillani.

Miehän ite pijän n. viikon mittasen, omaehtosen "karenssin" (karanteenia ei virallisesti nyt kyllä vaadita matkan jälkeen), ja oon muutenki valmistautunnu lentoveneilyssä saatavaan maholliseen tartuntaan. Hommasin Suomesta viijen satsin antigeenitestejä. Hinta oli vajaa 20 euroo...täällä tv-tietojen perusteella yhen kappaleen hinta on 2,95 euroo. Parasetamoolija on satsi myös. Kaupassa kuitenki kävin kertaalleen, ja ostin viikon ruokatarvikkeet, mutta pyörää en Hessulta hakemaa viel lähe, vaan kärvistelen kämpillä ilman "pisikleetaani".

Yhen "farmaciareissun" kyl jouvun tekemään, ja hommaan kuumemittarin ja lisää "maskaroita", naamatauluni meikkaamiseen (tai peittämiseen).

Oltii jo sovittu sillee Petrin kanssa, että tulis hakemaa miut ALC- lentoveneasemalta autollaan, mut sitte sovittii, et tuun yksinäni taksilla tän tarttuvan Omigronimuunnoksen takija. 

Mukavan taksikuskin kanssa sönkkäsin koko matkan Uunoespanjaa ja sain vitosen alennuksen sovitusta kyytihinnasta. Taksikuskin mukkaan maskia ei tarvi käyttää, jos on yksin liikenteessä ja turvävälin voi säilyttää, mutta jos kävellee isommalla porukalla, maskarat pitää olla naamoilla.

Mie jatkan tallustustani täällä enempi aurinkoisessa Torressa. Hyvää ja tervettä kevättä kaikille!