Utti Customs ja kissanhaku Rusinantella

Rusinantte alko "irvistelemää" melko pahasti kissanhakureissun jälkee....ja myönnettävä on, että kyl vähän irvisteli Uunoki. Kuva: Topi

Vaalimaalta oli sovittu hajettavaksi kisuliini taloon. Sinne mäntii tuolla tunnetusti Uunon riehakkaalla ja vikurilla Rusinattella. Rusinattellahan on ollu pieni "irvistely" päällä koko aika ja lisää on irvistelyitä tullu tasaseen tahtiin. Viimesin "vetokoukun" jälki keskelle etupuskuria tais tulla toissatalvena? En muista?

No viimesessä mutkassa ennen Teppoilija tie käänty, mutta Rusinatte oli päättänny männä suoraan, eikä sen päätöstä muuttannu tolpat, liikennemerkit, eikä muutkaan esteet, vaan"koni" jatko kulkuansa päätöksensä mukasesti. Tien ja konin päätöksen ristiriita johti aikamoiseen rysähykseen. Onneksi ei käynny henkilövahinkoja, eikä ratin sisällä oleva tyyny lentänny kenenkään silmään.

Reissun jälkeen sitte Uunolla oli omalle Torren reissulle lähtö, ja huoli saaha Rusinantte "pikkuseen" pintatuunaukseen. No sain Öppeslumilta tiijon, että Utti Customs saattasi mahollisesti ottaa Rusinatten "kiillotukseen".

Homma hoitu ja Topi tuli ite heti avustajan kanssa kattomaa "kiillotettavaa". Sovittii miten homma hoijetaa ja Utti Customs tuli heti ripijästi hakemaa Rusinantten omalle tallilleen.

Mie olin tosi tyytyväine Utti Customs'in toimintaan ja saamaani palveluun.

Kyllähän tän kisuliinin haku hintoihinsa tuli, mutta kannatti silti!!!Eikö vaan? Kuva: Kassu

Kymijokiviesti la 6.6.2020

Kuvakaappaus Kymijokiviestin kotisivulta:

www.kymijokiviesti.fi

Olis aika ruveta harkitsemaan osallistumista ensi kesän Kymijokiviestiin. Uuno on jo omavaltasesti ilmottannu 3 joukkuetta, 1 nais- ja 2 miesjoukkuetta, tulevan kesän viestiin viime vuoden tapaan, eli UPU (Uunon Pitkäsääriset Unelmat) UOE1 (UOE=Uunon Ontuva Elämä) ja UOE2. Joukkueisiin tarvitaan tänäkinvuonna 9 juoksijaa/ joukkue.

NYT OTAN VASTAAN ILMOTTAUTUMISIA. Ilmottautumisen yhteydessä olis hyvä mainita, jos on toiveita osuuden pituudesta tai osuudesta ym. Pyrin ne huomioimaan mahdollisuuksien mukaan. Hyvä ois myös ilmottaa uusien mahollisten juoksijoiden puhelinnumero ja sähköpostiosoite.

Uunon yhteystiedot varmaan löytynee Kiintolan Jarnolta, joka on viestin "Jarrumies". Jarnon yhteystiedot löytyy Kymijokiviestin sivustolta.

Kisahan juostaan nyt Kotkasta Kouvolaan ja nyt on yksi sprinttiosuus lisänä. Maali on nyt Kouvolan keskustan tuntumassa. Viimevuonna Kouvolan vanhalla torilla. Lisätietoja löytyy Kymijokiviestin kotisivuilta yllempänä mainitusta osoitteesta.

TILANNE 25.2.2020:

UPU
Tällä hetkellä naisjuoksijoita on jo ilmoittautunut 7. ELI 2 JUOKSIJATARTA PUUTTUU ENÄÄ!

UOE1/UOE2
Miesjuoksijoita 8 plus yks Uuno.
 (päivittelen ylläolevaa tietoa tilanteen kehittyessä kevään mittaan). ELI 9 MIESJUOKSIJAA PUUTTUU.

Uunon periaatehan on ollu, että kun tarvittava juoksijamäärä tulee täyteen, ilmoittautuminen sulkeentuu, eikä ketään jo ilmottautunutta ulos heitetä, vaikka joku ripijämpikinttunen olis tulossa mukaan. Miesten osalta ykkös- ja kakkosjoukkueiden juoksijoiden valinnat määräytyy aika-ja kuntoarvion perusteella. Viimevuonna jako onnistui kyllä hyvin, ja ykkösjoukkueessa juoksivat nopeimmat.

Jos näyttää, että innokkaita juoksijoita on kovasti tulossa yli kolmen joukkueen, ilmotetaan lisäjoukkueita tarpeellinen määrä...heh.

KAIKKI OVAT TERVETULLEITA UUNOJOUKKUEISIIN KUNNOSTA RIIPPUMATTA!

Taistelin

Taistelin tänää parin takaiskun jälkeen taas itteni Uunojen kirjoihin. Takkusta on tällä "kuupalla" välillä tallustella tällä Telluksella....heh, vaikka ei minnuu kyl enää juur mikkää pikkuasia nurin kyl helposti viskaa. Ehkä "järtteslaaki" on semmonen mikä sen todennäkösesti tekkee, tai joku muu vastaava.

Aamulla sain itteni taas lähetettyy liikenteeseen jo kasin jälkee, mikä näyttää jo muodostuneen vakioksi. Ilma oli mukavan lauhkee jo sillon. Takasin mörskälle ja muihin askareisiin.

Sitte iltapäivällä aioin toiselle lepposalle pyöräretkelle Guardamarin suuntaan. Eturenkaasta puuttu vähä ilmaa, ja sitä sitte lisäsin "liijan hätäsesti", ja se kostautu. Lähin ajelemaan, ja ajoin LaMatan kujien kautta, ja toppasin Pinomarissa Hessuu moikkaamassa. Huhuilin sissää, ja ku isäntä oli paikalla, ni rupesin vääntämää pyörää lukkoo. No eipä ollu lukosta, eikä avvaimistakaa mitään tietoo. Ne oli jäänny molemmat sinne autotallin lattijalle rötköttämää, ja oottelemaa uutta ja "täyspäisempää" omistajaa...voi perhanan perhana tätä "nuoruutta".

No eipä siinä Hessun kanssa montaa sanaa vaihettu, ku piti lähtee polkemaa takasin Torreviejaa kohti etiskelemää voimasanojen kanssa sitä lukkoo ja avvainta. No onneksi ei ollu kohille sattunnu huolellisempaa omistajaa, ja ne molemmat ootti siellä autotallin lattijalla Uunoo "sylikkäin". Jälleennäkemisen riemu oli mahoton, ja Uunoki joutu perumaan monta aiemmin ilmoille kirkumaansa voimasanaa.

No eipä se piina kuitenkaa vielä siihe topannu, vaan sitte tuo taistelu jatku Kooklen alasten Hotmailin ja Gmailin kanssa ilakoijessa. Perhana ei enää Uunon mieli taivu näjen kaikenmaaliman mailien ja postien kanssa taisteluun. Tän taistelun jo alotin eilen Hotmailin kanssa ja tänää sitä jatkoin noijen molempien kanssa. Miun piti lähettää reilut 30 kpl viestejä, mutta mänemättä sen enempi yksityiskohtiin, jouvuin ne nypläämään jokahisen erikseen. Onneksi Copy-Paste vielä Uunonki kätösissä nyt toimi.

Tältä päivältä nyt hellitän, ku Karmee esijuoksijaki ehotti 13 tunnin taukoo iltalenkin jälkeen....no siihen en kyl ihan varmaan pysty, jos ei se laaki sieltä tuu....se onki sitte jo eri-, ja isompi juttu.

Mikromuovin siedätyshoito

Ei oo tässä enää vanhaa kunnon "lankkubaanaa".

Oon alotellu täällä Torressa tuon kuus viikkoo kestäneen joulutauvon jälkeen monenlaista "kuuria". Yks tärkeemmistä on varmasti tuo mikromuovin siedätyshoito.

Kaikki maaliman luontoon joutuva muovihan aikojen saatossa pilkkoontuu vöhintäänkin mikromuoviksi, ja ehkäpä vielä nano- ja pikomuoviksikin asti. Kuka tietää?

Sittehän se vesistöjä pitkin liruttelee valtameriin kieriskelemään siellä isoina lauttoina rinkulaa, ja sieltä lohi- tai valaskala sen napsuttelee suuhunsa, ja sitte ihmiseläin popsii sen taas mahaansa ja kuivalle maalle takasin.

Mie alotin siedätyshoijon varmuuveksi makromuovilla, joita on joutunnu natustelemaan isot palat suuhunsa monet kerrat, ku lähes jokaihine muona on kääritty kaikenmaaliman kuttaperkkoihin sisälle piiloon. Nykyset kuttaperkat on vielä niin sitkeitä ja lujia, että niitä ei saa rikottua millään. Ennenvanhaan ensimmäiset muovit oli kunnon kuttaperkkaa, ja sen sai rikki ajatuksen voimalla.

Nyt ajatuksen ja lihasvoiman avustuksella heittäyvyn kohta hetekalle. Huomenna luvassa+19....siintä pitäs huumorija repijä Perslantijassakin? Toivoo Uuno.

Jauhelihajööti

Uunon kaveri, Luto.

Kepijästi on lähtenny tää kevätsessijo käyntiin, ja kamat on jo suurinpiirtein oikijat paikkansa ettinny.

Muutaman lyhytkestosen liikuntasessijonki on saannu väänneltyy, vaikka runko on vieläki usijammasta kohtaa hellänä tuon torstaipäivän jäliltä.

Paljon jäi kaikenmoista tehtävää ja rästityötä tänne Iberiaankin tehtäväksi. Nyt pittää alkaa niihin paneutumaan, kun Perslantijassa vaivasi koko ajan aikapula.

Nyt kuitenkii päällimmäisenä ongelmana on nälkä, ja sen taltuttaminen. Taltuttamisen alotukseksi otin pakastimesta puolen kilon jauhelihajöötin, josta olis tarkotus loihtija lihapulleroita useammaksi päiväksi....

Eilinen pulleroijen teko, sekä myös tuo taltutushomma onnistu mukavasti...heh...ja jos tarpeeksi harvon ruokakupilla vierailee, omatekemäki sörsseli maistuu ihan huippuhyvältä.

Sit up ja Hang down

Sit-upit tässä mäneillään hyppynarusetin jälkeen.

Torstaina oli miulla mahollisuus osallistuu aktiivisiin synttärijuhlallisuuksiin, ja samalla pieneen cross fit- lajin esittelyyn ja viiniasiantuntijan kurssiin. Öilinen päivä sitte mäni tykkänään näistä palautellessa.

Mukava oli tutussa ja rennonhilpijässä porukassa sitte lähtee tuota cross-fittijä kokeilemaan. Sankari esitteli lajit ja anto asiantuntevan opastuksen suoritusten oikeanlaisesta tekemisestä. Lajisetti oli tuntematon, vaikkakin Uunolla oli yhestä ennakkoaavistus ja siihen olin reilun vuoden reenannu...heh, aikalailla täysillä.

Tässä valmistuvutaan "lankun työstämiseen".

Lajeinahan olivat ROIKKU, NYÖRIHYPPELY-sarja yhistettynä VATTALIHASLIIKKE-sarjaan ja viimosena LANKKU-setti. Parituntinen vierähti "mukavasti" ähisten ja kähisten. Kätösten ja naamojenki värit vaihteli vitivalkosen, violetin ja tummanpunakan väleillä, riippuen siitä mikä oli suorituspaikka ja laji. Mukavasti saatii lajit suoriteltuu, vaikka Uunolle jäi vielä parannettavaa kehon kokonaistaltasen kunnon kehittämiseen.

Nyörihyppelyä.

Kisapaikalta sitte mäntii vilposeen saunaan ja lämmitettyy porealtaaseen, ja siellä sitte kaikenmoisten suihkuvatkainten hieroteltavaksi.

Parituntinen ähellys saatiin päätökseen. Kaikki ehjinä!

Sen päälle sitte grillimestari laitto tulet uuniin, ja lihat tirisemmää ja sirryttii yläterassille ruokailemaan ja viiniasiantuntijan kurssille, ja kateltii mukavia maisemia. Senverta täysillä tuli tuoki homma läpi vietyy, et miun oma palautumisaika oli normaalija pitempi.

Hitsin paljon kiitoksia Sankarille, kaikille osallistujille ja eri alojen asiantuntijoille muhkeen makeesta kinkeri-illasta, joka venähti ilmeisesti melko myöhäseen. Uunon ruumis on vieläki aikalailla kipijä vähän joka nurkasta.

"Satunnaistarkastus"

Tuttuja "uunoilumaisemia".

Joulutauvon jälkeen tuli taas mahollisuus osallistuu tällä kertaa täällä Helssingin lentoveneasemalla "satunnaistarkastukseen". Se on jo kyllä lähes satavarmaa, että pääsen aina siihen osallistumaan, jos se vaan mahollista on, eikä tääkään mahollisuus sitä pettänny.

Osallistumista saatto avittaa nyt tuo Uunon toiminta tuolla veneaseman kotimaan puolella, kun oli kovasti varttitunnin verran täpötäyven repun kanssa "suhraamista", ja paljon repussa tavaraa, jotka piti sopivasti esivalmistella helposti saataville tuota "satunnaistarkastusta" varten. Miullahan oli mm. "pilleri", pari puhelinta, ja vara-akku, jotka pitää aina tiskiin lyyvä esille, ja muutakin romua kolmen muovikiulun verran esiteltäväksi.

Toinen asia, joka saatto varmistaa miun osallistumisen ko. kinkereihin, oli varmaan tuo folioon kääritty pitsan puolikas, jonka otin evääksi yömyöhäsen lennon takia. Aamulla varmasti hiukoo senverta, että yön yli hautunnu pitsan puolikaskin tulee hoijeltua herätessä.

Kun sain muovikiulut täyteltyä, ylimääräset vyöt ja muut kettingit , nenärenkaat ja rautalangan pätkät poistettuu ruumiistani, kyykkäsin luvan saatuani tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä luuvalaisinmasiinan läpi. Ei ollu miulle mikkää iso yllätys, ku yks kolmesta luuvalaisinmasiinan käyttöhenkilöistä kysäs heti miun läpikävelyn jälkeen, että onko tää kapsäkki siun, ja näytti sojottavalla sormellaan miun täytenä pullistelevaa reppua.

No eipä siinä auttannu ku myönnellä, että "miun on säkki". Sitte käyttöhenkilö kysäs, että "soppiiko siulle, että tehhää kapsäkille "satunnaistarkastus". No siinäpä ei sitte muuta tullu mieleen, ku se, että "joo kyllä se miulle passaa, mutta miulle tää ei mikkää satunnaistarkastus oo, vaan normirutiinija". Käyttöhenkilö oli huumorimiehiä, eikä tuosta mittää ylimäärästä sanktijoo nyt tappiomielialan painamille niskoille tullu.

Käyttöhenkilö syynäsi ripijällä tahilla kapsäkin, ja eihän se mittää hammastahnaa, muoviräjähettä, eikä muutakkaa laitonta nestettä sieltä löytänny.

Kellon perhana oli kuitenki ranteessa ollu, ku luuvalaisinmasiinan läpi olin kyykänny. Senverta vilunkii taisin taas hölmöyttäni pelata. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaa sakotettu.

Mie jatkan tätä tyritystäni tuonne lämpösemmille leveysasteille.