Parkumiseksi mäni iltapäivä

Kyl oli ihan kertakaikkisen mukavaa herätä taas auringonpaisteseen keliin, ja vieläpä hengissä. Ei oo vielä tullu testattuu tuota ääripään vaihtoehtoo...heh...vaikka sekin lähenee.

Eilisen Rojalesin rymistelyn jälkeiset "runkovauriot" oli yllättävänki vähäset. Niinpä heti ku simmut auki rävähti, kahvin keitäntään ja veen heitäntään, ja kohta Kankeella ja Uusimmalla satulat rutussa Peltomarkkinoille. Mie en ihan perille asti männy, vaan käännähin kilsan päässä olevasta T-risteyksetä takasi, ni vältti autojen seassa syklaamisen kokonaan.

Takatullessa toppasin Aromatica- puistoon voimailemaan normisatsin. Taluttelin Kankeen puistikon läpi, ja sitte kyykkäsin tuon vajaan kilsan pätkän mörskälle.

Äske pilkoin iltamuonaa varten sipulija, ja oli kyllä itkettävää hommaa. Niin oli väkevää lajiketta, että pakko oli tirahutella vähän väliä, ja lopussa koko leikkuuoperaatijo mäni ihan parkumiseksi.

XVI 10Km y V 5,8Km VILLA DE ROJALES. 29.9.2018.

Guardamarin Vesa nappasi hyvällä juoksulla kolmannen sijan sarjassaan. ONNITTELUT!

Joo...heh...eilen käytii sitte "korkkaamassa" tuo kisahomma, ja paikkana oli Rojales, joka on tuossa 15km:n päässä Torresta. Siis ihan kotinurkilla ja tuttua seutua meillekin.

Miulla oli kova hinku lähtee sinne pyörällä, mutta Rouva-Uunoki lähti mukaan, ja niinpä mäntii koko kolmen kööri Guardamarin Vesan kyyvillä, kun Vesa sitä ystävällisesti meille tarjoili.

Kisahan oli iltakisa, ja juostavia matkoja oli 10km ja 5,8km, ja lähtöpaikka ja aika molemmissa sarjoissa sama. Ekana kierrettiin 1,6km:n lenkki, ja sitten "kympillä" 2x4,2km:n lenkki. "Viispilkkukasilla" kierrettiin pitempi lenkki vaan kertaalleen.

Ilma oli lähtöhetkellä klo 19. noin 22°C, ja tuulta ei juuri ollankaan: 2m/s.

Karmeen Esijuoksijan mittaama Uunon hoippuroima reitti 10km:n juoksusta.

Auto ajettii nyt parkkiin suosiolla tuolta Rojalesin toiselta puolelta, kun pääväylät oli kansotettuja tai suljettuja kokonaan. Hyvä paikka löyty, ja torsaalijen hakuun. Se souvi taittu jo tältä kööriltä monien vuosien rutiinilla. Männessä tuli vanha kisakettu Norberto vastaan nuorikkonsa kanssa. Muutaman virkkeen verran virkattii epsanjan kieltä.

Sitte palattii autolle, ja lähettii verryttelemään. Uunoo kyl hirvitti ihan hirmusesti taas tää eka kilvanjuoksentelu, eikä Vesallakaan juuri paremmat pohjat juoksukisoista ollu.

Pipot kirijällä ei täällä oo kukkaan, vaikka täysillä monet juosta yrittelleeki.

Seguran varressa käin keppijä heittämässä, ja sitte jo valuin lähtökarsinaan reilu vartti ennen tarttia. Muutama sananen yhen Germaanijuoksijan kanssa, ja Norbertolle ja Marianolle onnentoivotukset ja vanhat jalat vapisten ja juoksusortsijen puntit tutisten lähelle "lähtö-lakanaa", eli täällä lähes aina -putkee.

Sössimisellähän se alko täälläki tuo Uunon ajanmittaus...heh...olin jättänny Karmeeseen Esijuoksijaani tuon auto-stopin päälle. Jos se on tuossa vekottimessa päällä, ei ajanotto, eikä mikään muukaan otto, eikä ees antokaan ala ollenkaan. No sen kyl huomasin heti...Esijuoksijan naamataulun ympärys oli oranssin värinen, ja se meinaa sitä, että vauhti on liian hiljanen ajanoton alottamiseksi. Voi perhana...siinä vaihteli sitte Uunonki naamataulu oranssin ja tummanpunakan välillä.

Lähtöryysistä...Uuno lienee joukon alimmaisena.

Sitte ku kapeen lähtökarsinan kävelyosuudesta päästii pois, alko Uunonki Esijuoksija jo mittaushommansa, vaikka maisemat ei juuri paljoo vaihtunnu hitaan liikehtimisen takia. Alkutahti oli 4.50 kieppeillä, ja tuntuma oli semmonen, että siitä ei käsrsinny kiristellä kovemmaksi vauhtia.

Samalla tahilla tahittelin ekan 1,6km:n kierroksen...toisella kiekalla miun eellä juossut Guardamarin Mariano joutu keskeyttämää reilun 2km:n kohilla. Varmasti paino jaloissa vielä viikko sitten juostu 24km:n rankka kisa?

Paikallinen isä pikku-tyttönsä, ja kolmen koiransa kanssa kisan tiimellyksessä. Kiirettä on ollu näköjään kotonta lähtijessä, ku omat romppeet vielä pyykkikoneessa, mut iltakisaan lähtöö ei sekään estänny. Hieno juttu! Ps. Tarkempi jalkaparien tarkastelu vajaa vuorokausi koitoksen jälkeen ja pikkuriikkisen ehkä selväjärkisempänä osoittaa, että koiria onkin neljä.

Mie jatkoin pari sekuntia keskitahin hidastuvalla kyyvillä toisen kierroksen. Kolmannella kierroksella alko Norberton selkä näkyä, ja ohitin Norberton noin 6,5km:n kohilla. Se toi myös omaan juoksuun puhtia lisää, kun koitin pitää Norberton takanani loppukisankin ajan. Tuo asia näkyy myös sykkeissä pienenä nousuna.

No sitte oli enää vajaa kaks kilsaa maaliin, ja tultii Segura joen yli....heh...siinä on sillalle nousu, viis viiva kymmenen metrii matkaa ja pari metrii nousuu. Se otti koville, ja Esijuoksija taltijoi sykkeen nousuksi parikytä pykälää 170 tasolle. Tuo taso sitte pysy loppuun saakka, ja maalisuoran kova sätkyttely sijotusten pitämiseksi vielä kiihytti pumpputaajuutta ja Uunon naamataulun värikirjoo.

Maalikarsinassa sitte pari sekuntia nojailin päätäni turvakaiteeseen...heh...ja kovasti huimasi, ja puhallutti ja kurkusta tunki räkkää...heh...kyl oli lystii koko rahan eestä!

Uunohan tällä alotuksella juoksi ajan 48:03, ja oli F-sarjassa (M60) sijalla 4. Sarjassa juoksi maaliin 9 juoksijavanhusta.

Vesa ja huolto-osaston vetäjä mahtavan kisan jälkitunnelmissa lämpösessä Rojalesin pimenevässä illassa pystitystä ootellessa. Kiitokset molemmille!

Vesan pytyttämistä sitte ooteltiin yli kahenkympin mukavan lämpösessä illassa. Porukkaa oli tuhatmäärin koko keskusta täys. Ihan mahtavata.

Juoksijan kassissa oli tekninen paita, lippis, pikku pyyhe, kynä, Rojalesin esittelykirjanen ym. Ja tarjoilut kisan jälkeen oli normaalin mahtavat! Oli kyl mahottoman mukava ilta.

Kiitokset Vesalle ja Rouva-Uunolle huoltoavusta! Ja tietysti muillekin tutuille!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Saariston Kelmit

Seuraan innolla tuota otsikon tapahtumaa täältä "etäisyyven päästä". Sen vaan sanon, minkä oon todennu jo ainakin vuoskymmen sitten vaikkakin oma isukkivainaani oli tallustelemassa äärimmäisenä vasemmalla, että Perslantijassa ollaan oltu "täysin pässejä" noijen lakipykälijen ja siitä aiheutuneijen toimien johosta koskien ulkomaalaisen kiinteistö-omistuksia. Sen minkä meijän esi-isät on turvat ruvella meille nuoremmille pöytään tuonnu viijää nyt, tai on jo viety, nysvelöijen toimesta pöyvän alle. Eipä tässä tän kummempaa asijaa tännää ollu...heh, vaikka puntit märkinä tänne mörskälle tallusteltiinkin tänä ehtoona.

Mie heittäyvyn hetekalle, ja jatkan silti mukavaa eloani täällä vähän nyt kostijassa Torreviejassa.

Meinasi tykkenään unehtuu ilouutinen, että Karmijan Esijuoksijan "ehottama" Uunon maksimaalinen "hapon-otto" nousi taas yhellä pykälällä eilistä paremmaksi. Johtuko sittte illan Seratonissa ja Rattotallissa visiitistä, vai iltapäivän yheksän kilsa VL- lenkistä, vaiko aamupäivän kävely/voimailu-setistä? Vaikija sanoo, kun on ite TÄYS Uuno. Sen oon sanonnu monen monta kertaa, että kyl tää "huippu-urheilu" on kovvoo hommoo.

15k, 14k, Bahia Blanca ja AIKA

Kiirusta piteli tännäänki. Eikä tän päivän aikana hetekelle viel näytä kerkiivän. No uinutaa sitte pitempää aamulla, jos jaksetaa?
Käytii aamupäivällä "Peltomarkkinoilla". Mäntii pyörillä ja tuota "oikotietä" pitkin toisen suolajärven vieritse Kankeella ja Uusimmalla.

Mie lähin melkee heti sytkyttelemää takasin ko rättilöijen punkamine ei oikee sykähytä. No siintä keräsin 15 kiloo pyöräsytkytystä.

Sitte mörskälle, ja valmistautumaa kuuman iltapäivän päätapahtumaan, eli luonnonpuistokyykkäykseen. Vettä, ja muuta juomaa kurnuttelin kamelin lailla, ja sitte keykäset kesävermeet niskoille ja kantapään teippauksen uusinta ja mänöksi.

Kovasti oli hikistä homma, mutta luonnonpuiston vesipisteelle sain itteni hilattua. Siinä vilvottelin itteeni muutaman hetkosen ja täyttelin vesiputelini. Jatkoin sitte puistikon päähän, ja siellä venyttelin vakijosetin. Ja sitte takasin viijen kilsan päässä olevalle vesipisteelle. Kilsoja oli jo takana 13 kiloo. Pulukoppijen mäki jäi juoksematta...heh...huippasi jo senverta sekopäätä. Vielä yhen kilsan verran juoksin Quironin ja mörskän kahen kilsan välimatkalla.

Pieni elpyminen mörskällä ja vähiten likanen paita ylle ja puhtaat kalisongit alle, ja vihannespitosen muonituksen jälkeen valmistutumaan Bahia Blancan jytkeeseen. Siellä essiinty Pepe Navarro. Oli laulumiehiä enempi ku Uuno, ja siellä vierähti reilu kolmetuntinen.

Mörskällä sitte yökahvit helttoihin ja kohta hetekalle. Paljon tuli tehtyy, mutta loppu taas kerran se eläkeläisellä vähiten oleva, eli AIKA.

Torreviejan paras juoksubaana

Miun mielestä Torreviejan paras paikka juoksenteluun on ylivoimasesti tuo La Matan luonnonpuisto. Numero ykkösen kohilla on vihreet "pulukopit". Luonnonpuiston porttihan on kartan numero kakkosen kohalla. Kakkosen vieressä oleva punanen täppä on vesipiste, joka oli aiemmin luonnonpuiston portilla. Vesipisteen jälkeen on ruokailupöytiä, jotka on sunnuntaisin espanjalaisten valtaamia. Vieressä myös näkötorni. Numero seiskan kohilla, 5km:n päässä, on toinen näkötorni. Siellä päässä on polku vähän kivikkoisempaa, mutta maastopyörällä pääsee hyvin koko polun lävitte tennareista puhumattakaan.

No vesipisteellä ei oo kyl merkintää "Aqua potable", mutta miun pötsi on siitä juuva kestänny ilman takasinpotkintaa.

Maksimaalinen hapenottokyky

Esijuoksijan "arvaama" Uunon maksimaalisen hapenottokyvyn kehitys viimeviikoilta.

Näihi taulukoihi ja muihinki Esijuoksijan ehotelmii ite kuitenki suhtauvun SUURELLA varauksella, vaikka mukavahan niitä on seurailla, mitä vekotin ehottelee.

Nyt se ennustelee miulle mm. 10km:n ajaksi 41:27, puolikkaalle 1:31:46....heh....sanoisin, että muutaman kuukauden parin kolmen kymmenen kilometrin viikkoreeneillä en kykene tuommosiin aikoihin missään tapauksessa, enkä olosuhteessa.

Vessapeperin kuivatus ja uusiokäyttö

Uunoilupuolikaan ei oo Uunolta unehtumaan päässy, eikä varmasti pääsekään tällä "yläkopalla". Vaihtopäitä on monenmoisiin vekottimiin jo nykysin saatavilla, mutta "kaalin vaihto-operaatiosta" ei vielä taija kukaan selvitä hengissä?

No nytte käi sillee, että veskissä lavuaarin vieressä on matala kaappi, ja kaapin vieressä "alaosaston huljutteluallas". Miulla oli mäneillään "rättisulkeisia" ja muuta aktiviteettiä vessassa, ja alaosaston huljuttelualtaan hana oli auki. Matalan kaapin päällä oli vessapaperirulla, ja sehän siinä söhlätessäni tipahti siihen vesihanan alle ja imasi ittensä janoissaan hetkessä pullukaksi veestä.

Mie siinä mietiskelin sitte, että ei siinä likomärässä vessapaperirullassa oo nyt muuta ku vettä, ja sehän lähtee kuivattamalla siitä pois, ja vein "pullukan" narulle kuivatukseen. Pullukka muuttu muutamassa päivässä kuusvitosen ryppyseksi nahkaksi, mutta muuten vielä ihan käyttökelposeksi ja kuivaksi tavaraksi. Otin sen taas käyttöön, ja hyvin toimii, ja käyttäjien kannikat taas kiiltelee puhtosina.

Jo aiemminkin on tullu vuntsittua sitte tuota kertaalleen käytetyn vessapaperin uusiokäyttöä. Yleensähän kertaalleen käytetyssä vessapaperilapussa on vielä toinen puoli käyttämättä, ja tätä kuivatustekniikkaa soveltamalla olisi paperin kulutus mahollisesti, ehkä helpostikin, puolitettavissa? Täytyy nyt ruveta vuntsimaan ja kehittelemään tosissaan tän suuren ongelman ratkasua.

Kallista!

Käytii vasta nyt iltasella sitte meijän "tuloillallisella", ku ei oo aikasemmi keritty. Mäntii tuoho meijän jo aiemmilla reissuilla testaamaan Kiinanmiehen ravitsemusliikkeeseen, joka on tuossa Parriisin toisella puolella olevassa ostoskeskuksessa.

Mie ennen lähtöö käin sipasemassa 9km:n juoksulenkuran luonnonpuistikossa. Sitä enen oli kyl suhrattu paljo muutaki liikehtimistä ja aktiviteettijä, ja näläkä oli jo jonkunmoinen.

No Kiinanmiehen kuppilassa tilailtii sitte eturuuviksi sallaatit ja kevätrullat. Pääruuviksi kananlihakset ja nauvan vastaavat lihat kasviksilla, sekä riisit ja ranskanpotut. Ruokajuomaksi meille piisasi putelli talon punkkuva.

Niijen kanssa piehtaroitiin tovi, ja punkkuputelliki saatii tyhjemmäksi ripijällä vauhilla, ja navat oli jo killillään muonista. Tähän Menu del Diiaan sisälty sitte kahvi tai jäätelö, ja Rouva-Uuno otti kahvin ja mie jäätelön.

Vimoset siivut punkusta, ja kahvit ja jäätelöt vielä suihin ja masuihin, ja laskun tillailuun. No laskun tilauksessa kyseltii sitte normijutut, että haluttasko vielä Melocotoni-tai muuta loppulaskurinkkijä tulevan laskun lisukkeeksi. No kylhä myö vielä ne yhet Melocotonit "suut napsuen" hyväksyttii, jos vängällä halutaa meille tuuva. Laskun toi nuori mies, joka on siellä ollu jo useamman vuoden nuoresta ijästään huolimatta...ja se "vejätti" minnuu tosi makijasti....heh....hersyvää Uuno- ja Rouva-Uunonauruu maitto pitkäksi aikaa. Se perhana toi laskun ja nauro jo iteki sen esittäessään, ja samalla peitti laskun etuosan numerot, ja näkösällä oli vain summan loppuosa, joka oli 45Euroo. No Uuno tietysti änkytti ja valmistautu jo riitauttamaan loppusumman, koska oli valmistautunnu hiukan itelleen edullisempaan Totaliin.

No sitte se näytti koko laskun loppusumman: 12,45€! Meinasin taas lentää persuksilleni, en sen takia, että hinta ois kallis, vaan ihan päinvastoin. Tässä vaiheessa meinasi riita tulla siitä, että hinta on liian halpa. Oli kyl hinta nälkäsen kannalta edullinen, etten sanos suorastaan halvahko? Hinnat ei oo tässä paikassa juuri muutamaan vuoteen siintä mihinkään heilahellu, niinku on muu maaliman mänö.

Uuno i Cuarenta

Eile aamupäivällä lähettii Torreviejan markkinoille. Siellä alkuverryttelynä muutaman kojukorttelin kierroksella tarttu kassiloihin kilo viiniräpylöitä, pottuja, salaatin lehdyköitä ja puikulatomaatteja.

Mie lähin sen alkuverryttelyn jälkee sitte raahaamaa niitä mörskälle, ko tuo tihijään tungetuilla markkinakavuilla kiihyttely ei oo oikein miun laji. Mörskällä mie sitte tei muutamia pakollisia askareita rättilöijen kanssa, ja lähin ajelemaan Guardamariin vakiolenkin Kankeella.

Pinomarin jälkeinen liikenneympyrä oli ilman vahtia, mutta tuoli oli paikallaan. Mie en kuitenkaa jäänny kattomaan, toimiiko liikenne ympyrässä ilman vahtia, vaan jatkoin polkemista sitä seuraavaan ylämäkkeen.

Ajoin sitte heti ekasta mahollisesta paikasta Guardamarin merta lähimpänä olevalle kavulle. Autoja oli kadun molemmat puolet ihan täys, ja kadun päästä en nyt rantaan ajellu, minkä ylleensä teen vähemmän väen aikaan, vaan koukkasin muutaman korttelin ylemmäs ja laskettelin Puolikkaan maalialueen läpi palmupuistoon.

Ajoin palmupuiston lävitte Majakalle, ja siitä Segura- joen vartta Masimasin kaupalle. Patonki ja pari tölkkiä juomista makso Uunon i Cuarentan -verran.

Eväijeni kanssa rymistelin Seguran varteen niitä mutustelemaan ja ryypiskelemään. Ryypiskelyn ja mutustelun jälkee ajelin Guardamarin keskustan kautta takasin suunnillee samoja jälkiä. LaMatassa koukkailin nyt liikennesääntöjen mukasesti, ja Aromatica puiston kiersin toiselta puolelta.

Hyvin hyyti rungon nestehukka ja väsymys.

Rojales

Haikailin tässä jo hetekalla syrjällään ja raukijana nuita lähikylien kisoja. Tuossa olis yks mahollisuus testata oma tän hetken kunnottomuus.

Kisahan on iltakisa, ja osanottomäärä on rajattu 600:aan kisailijaan. Lähtö on klo 20, ja kisa on asvalttija ja lenkki kiertelee ympäri keskustaa Segura- joen molemmilla puolilla. Hinta on edullinen 8€, ja todennäkösesti jokaiselle juoksijalle tuleva bolsa pullollaan käyttökamaa: mm. tekninen paita, lippis, ja maalissa "täys ylöspito": olutta, ja muita juomia, pizzaa, hedelmiä ym. ym.

Matkaa täältä mörskältä pelipaikalle tulee reilut 15km, eli Kankee on paras peli sinne siirtymiseen...ja yön synkkyydessä sitte takasin. Kyllähän se aina vähän haasteellisempaa ja mutkikkaampaa on, kun autopelillä ohjastelu, mutta nautitaan haasteista niin pitkään, ku voijaan...

Seraton

Eile tuli aukastuu sitte jatsijälkienki alotus tuolla kahen ja puolen kilsan päässä olevassa Seratonissa. Mie nilkutin sinne "mukavasti" akillesta hinkkaavilla sapateeroillani.

Siellä oli sama meininki ku ennenki ja paljon hyviä ystäviä ja vielä parempia tuttuja. Vakiokalustoon kuuluva espanjalainen Antonio nappasi Rouva-Uunon parketille jo ennen Rouvan kalossijen vaihtoo.

Antonio (84v) kyllä tanssittaa pyörryksiin joka kerta kaikki kapakin naispuoliset edustajat. Siltä taittuu Salsat, Silsat, Tangot ja Bongot, eli kaikki jossa pittää jotakin tanssiliikehintää suoritella. Myö oltii liikkeellä meille normaalilla kahen Cervojuoman taktiikalla, ja jonkunmoisilla pohjallisilla.

Tännää vähän ennen puolta päivää lähettii lompsimaa Aromatica puistoon. Siellä pienet venymiset, ja sitte Rouva-Uuno lähti kohti Cortes Valencianaa, ja mie rynnistelin Quironin ja pulukoppien kautta Luonnonpuistelualuveelle.

Keräilin juoksukilsoja 30:n asteen lämpötilassa vajaat 12. Juomaa ei mukana ollu, vaikka ois kyl pitänny. Kilsat sain kerättyy nyt kolmen pysähyksen taktiikalla, vaikka ekan stopin jälkee jouvuin ylimääräsen "kepillisen" heittämään pusikkoon. No sehän on merkki mörskällä suoritetusta, hyvästä ja riittävästä alkutankkauksesta.

Eka stoppi oli 2,4km:n kohilla, luonnonpuistelualueen vesipisteellä. Siellä pesasin "tauluni" ja ryystin nyrkeistäni pitkät siivut, kylmää...heh...ja toivottavasti juomakelposta vettä? Toinen stoppihan oli sitten tuon ylimääräsen kepillisen heittäminen, ja kolmannen stopin tein luonnonpuistikon toisessa päässä olevalla näkötornilla. Siellä tuli polkupyörillä italiaanopariskunta kattelemaan näköaloja tornista. Uunon venymiset vähän häiriinty tornin alla, mutta laskin pariskunnan suosijolla torniin ja jatkoin venymiset loppuun saakka, ja sitte "nylkyttämään" takasin vesipisteelle, johon sitte päätty uunon aamupäivän kyykkäykset.

Etten sanosi MUKAVATA...HEH...KERTAKAIKKIJAAN!

Perslantijan meininki

Kyl on rentouttavvaa ja muutenki letkeetä päästä Perslantijan meiningeistä ja siellä vallitsevan niskoja jäykistävän ilmapiirin vaikutuspiiristä vähän syrjemmälle. Täällä Torressa on ihmisellä ja jopa uunollaki ihan toinen meininki. "Niskojen pakotukset" ja muukin "kirmojen herraus" heti helepottaa, ku tänne pääsee rynnistämään, vaikka vyysiset rasitukset tuppaa aina lissääntymäänki.

No se johtuu ihan vaan siitä, että siellä ei yksinkertasesti pysty, eikä kykene rennosti hommia retkahuttamaan mihinkään suuntaan, ku on sen seittemän ahistusta päällä. No kyllä sitä monta souvia sielläkin tulee väkisin väänneltyy ja "tyriteltyy", mutta tappiomieliala on ylleensä päällä, ja niskat kyömyssä, ja semmosista "tyritelmistä" mänee vähintääki niska ja muuki runko jäykäksi ja monasti kipijäksi pitkiksi ajoiksi, ja alkaa kovasti uunoo ahistaa.

Täällä sen sijaan on ihan eri meininki. Monta juoksevaa ja paikallaanki olevaa hommaa on pakko tehä, jos meinaa seuraavanaki päivänä elellä, ja välillä tullee "takkiinki" pahasti, mutta eipä tuu juuri niistä sillee väliteltyy ku Perslantijan meiningeissä.

Mie kohta lähen tästä hetekalle. Monta uunoaktiviteettii on huomiseksikin suunniteltu. Nähtäväksi jääpi, montako niistä toteutuu...heh...kääkkä kohta käännähtää kylellensä.

Semi-Seco Cava

Mukavasti on taaskin lähtenny täällä eleleminen alkuun. Mörskä on mukava ja hyvällä paikalla uunoaktiviteetteja silmällä pitäen. Kauppa, sairaala ja luonnonpuisto lähellä. Ostoskeskukseen muutama sata metriä Pariisin yli, sairaalaan pari kilsaa, ja luonnonpuiston portille kolmisen kilsaa pulukoppien kautta.

Eilen yllätti väsy ihan totaalisesti, mutta ei unta voi päivällä Uuno ees yritellä, kun sen tietää, että ei onnistu. Illalla käytii LaMatan rannalla ja Mölinä-puiston kautta mörskälle. Sitte puolikas Semi-Seco Cava Rouva-Uunon kanssa kitusiin. Se ei ollu hinnalla, eikä muutenkaan pilaantunnu....heh...ja hyvin jäähytettynä kyl oli hyvä unilääke. Yheksän tuntii pärisyttelin hetekalla.

No tänää oli sitte ihan eri meininki. Reilu kymppi kyykättii jaloin kävellen kolmenkympin auringonpaisteessa. Mäntii ekaks tuoho lähellä oleilevaan Aromatica-puistoon, jossa pienet venymiset. Sitte LaMatan kautta luonnonpuistoon ja pulukoppien ja Quironin kautta mörskälle.

Toisen liikuntasatsin tekasin sitte iltapäivällä. Juoksentelin täältä luonnonpuistoon, ja siellä parin kilsan päähän, ja sain 7km kasaan juoksuu ja 3km kävelyy.

Mörskällä kahvii ja yks 22centin Cervojuoma, ja sit lähettii Lidlii täyventelemää meijän tyhjillään kökkivää jääkaappija.

Mehukasta on täällä elo, ja kurkkua ei sajekelikään kuivaa, vaikka koko muu Espanja kylpee vesisateessa. Vanhuus ja oikee kantapää on tän hetken pahimmat riesat. Väärä kantapää pelittää sen sijaan toistaseksi mainiosti.

Maiseman-, näköalan- ja välihousujen vaihto

Tännää oli Uunolla sitte vuorossa taas tuo jokasyksynen maiseman ja näköalan vaihto. Se käypi vuos vuodelta aina vaan vaikeemmaksi.

Tänään piti valjastaa jo ennen kahta aamulla Rusinante ja ittensäkin ratsastuskuntoon, ku lentovenho oli jo lähössä 6.40 liikenteeseen. Kaks sisäkkäin olevaa matka-askia oli survottu pullolleen mitä ihmeellisempijä vekottimia, jota luulen syksyn aikana tarvivani. Liikaa oli taas romua ja rompetta riesanani ja suuresti kaipaamaani unta ei yhtään metriä.

Ajoissa oltii Vantaan veneasemalla ja hyvästeltii varaohjastaja, joka toi Rusinanten kotopilttuuseen takasin. Sitte roplattii teipit esille masiinasta ja liiteltii ne veneen ruumaan mäneviin askeihin ja siirryttiin turhatarkastukseen. Miulla se menohomma tyssäs jo ensimmäiselle portille, joka piti auki nyplätä hinkkaamalla maihinnousupassin viivakoodia lukijalitteessa. Ei perhana hinkkaus, kääntely, eikä muukaan puomia auki levähyttänny.

Sitte kokosin itteni, laskin muutaman yrmijän "hätähousun" eelleni, ja laskin kolmeenkymmeneen, ja pyllistelin kaikki maholliset ilmansuunnat vielä varoiksi lävitte erimerkkisten yläkerranukkojen lepyttelemiseksi, vaikka mie en ite ihan satavarma oo ees koko ukkojen olemassaolostakaan. No se kuitenkin puomin sitte viimein auki levähytti ja Uunompiki pääs suorittelemaa varsinaista turhatarkastusta.

Miulla oli Uunoelektroniikkaa tungettu repun jokahine soppi ihan täyteen, ja ne kaikki piti koittaa levitellä näkösälle ja turhahenkilön tarkisteltavaksi. Oli Antinproidipuhelin, huonoakkunen Ikkunapuhelin, vara-akku Ikkunapuhelinta varten ja Pilleri. Hirmune määrä latureita puhelimia, pillereitä ja Karmeeta esijuoksijaa varten ja satoja metrejä USB kaapeleita niijen keskenään yhistelemistä varten. Ja sitte vielä lompsat, kaljunkampausväline, henkselit ja vyö muovikiuluin ja housujen kanniskeluun ja sirravekottimen läpi yrittelyyn. Nytte mäni yritys virheittä ja pääsin kansainväliselle puolelle helposti.

No Rouva-Uunon tuliterät titaanilonkat tietysti oman ongelmansa muodosti meille ja turhatarkastushenkilöille, mutta melko ripijällä hivelyllä pääs Rouva-Uunoki sirravekottimen paremmalle puolelle.

Veneily mäni suht ratevasti olosuhteisiin nähen silmät ja välillä jalatki ristissä tuon kahvin lipityksen takia, ku hereillä piti yrittää pysytellä. Alicantessa oli alkusuunnitelma se, että männää linjapirssillä Torren tösäasemalle ja siitä pirssikyyvillä mörskälle. No eipä se sitte sillee käytännössä kuitenkaa käynny. Mie nakkaisn oman askin tösän sissää, ja sitte piti jelpata Rouva-Uunoo samassa hommassa, mutta ryysis oli kova, ja tösän ruuma täytty ennenku mie toisen askin sinne sain tungettuu....heh...ei muuta ko se ensimmäineki aski ulos tösästä ja taksin etiskelyyn. Siinä oli yks toineki pariskunta Torreen tulossa, ja sovittii, että männää kimpassa ku suunta on sama.

No se kannatti. Kyyti makso 55€, ja meijän osuus oli siitä puolet ja matka taittu ripijästi. Mörskällä oli tuttu viranhaltija meitä opastamassa mörskän saloihin, ja sitte sain jo vihdoin heitettyy välihousut ja pitkät kalsarit jaloistani, ja etiskelin niijen sijaan sopivanmittaset. Lämmintä ja kosteeta on ilma, ja muutenki mukavaa.....mutta raukoo ihan hirvijästi tää veneily...

Hetekan kannniskelu

Perinteeksi muodostuvan ja Juhannusaattona tehtävän hetekankannon esivalmistelu on tässä tehtynä viime juhannusaattona kanniskeluun osallistuneijen toimesta. On tärkijää ja erittäin suotavaa, että esivalmistelu on tehty silleen, että kysseiselle hetekalle nukkumaan aikova ei hommasta tiije mittää.

Juhannusaattona, kateltii huvittuneina sivusta, kun aikaihmiset, naamat totisina kanniskeli erilaisija "hetekoita" ympäri meijän yhteisesti omistamaa kiinteistöö, välillä purkivat niitä kappaleiksi, ja toisia sitte raijasivat purettujen hetekoijen tilalle, ja välillä osia lastattiin venhoon. Miulle homma ei ihan kokonaa sillo "avautunnu", ja ihmettelin, eikö aattona mukavampaa hommaa ennää ollu tehtävänä?

 No tännää sitte ku avautu mahollisuus itelleki hetekan kanniskelun kokkeiluun, päätin testata miltä homma maistuu käytännössä, tiije vaikka kuinka lystikästä olis? Tässä kohen on sanottava, että miusta ei hetekankannon ystävää kyl tullu, mutta senverta tuo homma koukutti, että perinne ois mukava tästä tehä. Johtuko sitte siitä, että ei ollu juhannusaatto, ja hetekka ei ollu miun vai mikä oli vikana? Sitä en tiije. Saatto kyllä tuo kortin haku illalla Porvoosta latistaa koko hyvän hetekankantoviiliksen?

No aamulla täyttelin lupaustani hetekankannon kokeilusta, ja ohjastelin Helsingin Kamppiin pakettiautolla, jonka uumenissa kanniskeltava hetekka ilosesti heilahteli hilpijän menotunnelman vallitessa. Kartturi oli mukavasti koko ajan ajantasalla, ja auto sujahti sutjakasti P-Kampin parkkihallliin lepäämään hetkiseksi.

Sitte jolkoteltii Hoasin konttoriin hakemaan avaimet vuokramörskään, johon tuo hetekan kanniskelu sitte lopetettaisiin. Avvainhommaki saatii hoijettuu ripijällä tahilla, ja taas köröttelemää Pakulla läpi ruuhkasen Helsingin kohti hetekankannon suorituspaikkaa.

Taas onnistu suunnistus lähes nappiin. Yks pikku lisälenkura käytii heittämässä ihan vaan malliksi ja sitte ajettii suorituspaikalle. Siellä sitte alko lastin purku. Muuta rompetta oli mukavat määrät, ja pääkohteet eli hetekat oli pinon alimmaisena, ja hiki virtasi pitkin selkiä jo tässä hetekankannon verryttelyvaiheessa. Topattii välillä koko kanniskelu, ja istahettii lähheiselle puistikon penkille tauvolle yhen olusen ajaksi.

Siintä sitte jo päästii päivän pääaiheeseen, eli hetekoijen kanniskeluun....heh...miulle ei kyl homma himoksi männy. Perhanan vaikija souvi oli survoo hetekoijen osat toisen kerroksen mörskään. Jos seuraavana Juhannuksena enää kiinteistöllä olen, ja jolleki on jäänny tuo hetekankanto "päälle", ni tuun kyl jelppimään, jos kysytään. Senverta hiostava koettelemus se ainaki miulle oli.

No kaikki tarvittavat kanniskeluhommat saatii suoritettua loppuun, ja lähettii muonitukseen. Sitte oli jo vuorossa Uunolla kotia lähtö, ja hyvästelin mainijon kaverin, joka mahollisti kokeilla ihan käytännössä tätä harvojen ja valittujen mahtavaa juhannushuvia. Tästä kyl vois tehä hyvän perinteen! Lupaan julkisesti kantaa ens juhannuksena hetekan ulos ihan huvikseni tämän hauskan perinteen jatkamiseksi, jos vaan asian muistan! Todennäkösesti muistan.

No siihen kotialähtöön se Uunon muisti sitte tällä kertaa katosi. Toppasin Kuninkaantien aapeeseellä kahvilla, ja jätin pankkikorttini tarjottimen päälle. Ajelin Pakun Kouvolaan ja mänin huoltoasemalle sen tankkaamaan. Ei löytynny mistään korttia. Hätänen paniikissa puhe-elimellä soitto varmisti kuitenki sen, että kortti oli tallessa. Ei muuta ku Paku kotiosotteeseen ja Rusinantella takasin Porvooseen kortin perään ja taas kahville aapeeseelle...perhana närästi, ja pahasti, ja väsytti jo kovasti väsähtänyttä kanniskelijaa.

Hetekankannosta kyl nyt perinne miulle tuli, mutta himoksi ei männy homma. Vähäsen närästää koko juttu vieläkin, ja vielä enempi väsyttää tää "kohellus".

Tsemppijä kovasti sinne Helsinkiin kartturille ja perinnehetekan omistajalle!