Herramienta-Hermanos

En ois toivonnu tuota otsikon parivaljakkoo enää ikinä näkeväni, mut eilen kuitenki tuli nähtyy...toisen tunnistin satavarmasti heti toiseksi "työkalu-veljeksistä", joilta vahingossa oli unohtunnu voimapihit meijän lukossa olevan portin taakse. Tuijoteltii toisijamme senverta pitkään ja "hartaasti" tuossa meijän rappujen alla ihan "nokkaetäisyyvellä", että naama ja olemus jäi pysyvästi mieleen.

Veljekset paineli meijän ohi Lidlin kappeella käytävällä kovalla kiireellä kassajonoon ja saman tien kaupasta ulos. Hätäsesti helmikuun ohituskerralla havainnoimani tuntomerkit kyl sopii toiseenki veljekseen, joka ei vaivautunnu naamaansa näyttämään sillon ku toinen veljeksistä miun kaljuu uhkasi alkaa "kiillottelemaan" voimapiheillänsä tuijottelun jälkee meijän piha-alueella lauantaina 20.2 puolen kuuven maissa.

No sinne veljekset Lidlistä hävis töihinsä. Myö lompsittii mörskälle reput ja kassit muonatäyvennyksestä pullollaan ja posket lommolla.

Iltapäivällä käin aamun pyörälenkin lisäksi yrittelemässä viikon pitkähköö, mutta lyhyehköksi jäi. Pariin otteeseen kävelin erittäin väsyneillä kintuilla.

Eka stoppi tuli takatullessa luonnonpuiston päästä noin kilsan kohilla. Siinä oli pari heimokansan nuorta ihmistä, joijen kanssa jutustelin tovin. Toinen stoppi tuli siitä kilsan päässä, ku espanjalaispariskunnan toinen koira lähti miun kaveriksi juoksemaa mukkaan niijen huutelusta huolimatta. No mie pysähyin ja jäin kävelemään samaa vauhtii ja ilmasta kieliopetusta saamaan.

Sitte lähin siitä valumaan kohti mörskää pulukoppien ja Quironin kautta.

Carrera Popular Villa de El Campello 5k 10k. 25.03.2016

Tällä porukalla nyt kisoissa. Vesa ja kannustusjoukko lisäksi kisoissa mukana.

Kovasti otti voimille tänään juostu El Campellon kympin kisa. Aamulla ennen kuutta normiverryttelyt, kilsa vetoja ja 1,5 kilsaa kävelyy.

Mikko ja Pertti tuli seittemän jälkee miut noukkimaan Leonin Kallen päästä.

Siintä takatukat suorina kiihyteltii Alicanten ohi El Campellon kisapaikalle. Reitti ja lähtöpaikkaki on vaihellu eri vuosina, ja todennäkösesti vaihtuu enski vuonna?

Pertti otti osaa vitosen kisaan, ja kateltii niijen lähtö ku vitonen alko tuntii aikasemmin ku kymppi. Ennakkoon oli ilmottautunnu reilut 200 juoksijaa vitoselle ja 600 kympille. Näytti että vitosen löhössä oli kyl enempi, vaikka seassa oli myös kävelijöitä.

Vitosen lähtö.

"Vanha" Veteraano Vesa oli myös innostunnu tulemaan kympille kannustusjoukkojen kera. Näytti taas kerran mallia Uunolle, miten tossu lentää.

Vesa kommeesti kolmosena sarjassaan.

Kympin lenkki juostiin kahteen kertaan. Keli oli lämmin, ehkä +22 ja tuulta pari m/s? Kisan lähtö vejettiin ylämäkeen, mikä oli vähän outoo. Koitin ottaa alun iisisti. Puolikas kadunleveys ei kyllä ollu riittävä, ku satamääränen innokas porukka säntäsi mäen jälkeen tasaselle kadulle ja rantabulevardia kohti.

Kyyti oli alussa 4:08 vauhtii, mutta lukusat mutkat ja alun "sumput" ja kokonaan pysähykset verotti vauhtia. Toinen kilsa mäntii 3:59 rantaa kohti alamäkeen.

Eellä mäni koko aika "kaljahtava" engelsmanni, mutta kiinne en saannu millään. Rantabulevardi oli tasasta tallomista ja kovaa työtä. Sitte vitosen viimeselle kilsalle. Siinä oli nuo uuvuttavat kolme ylämäkipätkää. Perhana ku ei meinannu jaksaa.

No sitte toiselle kiekalle edelleen engelsmannin tuntumassa. Sitte jo pääsin kantaan ja rantakadulla ennen bulevardia vastatuuleen pääsin sopivaan peesiin ja engelsmanni alko jäämään. Taakse ei kärsinny nytkää ruveta vilkuilemaa ja lopun ylämäissä oottelin kaljupään ohitusyritystä, mut ei onneks sitä kuulunnu.

Maaliin kerkisin ajassa 43:22, keskivauhti 4:18 juostu matka 10,087km. Tuloksellani olin kakkonen omassa F-sarjassa (M-60). Voittaja oli minuutin verran Uunoo ripijämpi.

Kisan voittaja ja sönkkääjä-Uuno.

Vesa verrytteli ittesä alta 40:n minuutin tuloksella kolmoseksi sarjassaan. Pertti oli hienosti reilusti alle kolmenkympin tuloksella 13. sarjassaan. Mikon jalka ei juoksuu taho kestää ja joutu jättämää leikin kesken.

Tunnelmat oli taas letkeen lämpöset kisapaikalla, ja onneksi saatiin taas kanajalkalientä kaappiin, vaikka tuo pikkutetra ei siellä kauvaa kyllä vanhene. Pootijumilla jaettiin nyt myös pytyn lisukkeeksi kaakaojauheen näköstä myrkkyvä...mie sen nimesin ekan käyttökerran jälkeen "kananjalkahikiuutteeksi". Hyi hitsi oli ainaki veteen sekotettuna klimppistä ja ihan hirvijän makuelämyksen antavaa ja melkeen anto myös ylen.

Väsyneenä maalissa.

Uuno lähes kaikkiruokasena kyllä tämänki satsin yrittää suuta kohti ammentaa, mutta hyvään Kananjalkaliemeen en sitä kyllä meinaa sotkee, vaikka jotaki sen suuntasta puhetta olikin.

Vesa lupas kokeilla oluen kanssa sotkemista...epäilen kyllä vahvasti kannattaako?

Hetekka on nyt paras paikka, ku tolpillaan huikkaa jo hiukan.

TULOKSET laitan TÄHÄN, kun ne jostaki löyvän.

Surullinen

En oo taikauskonen, mut tuon edellisen kirjotukseni jälkeen saamani suru-uutinen vetää hiljaseksi ja kyyneleet silmiin. Hyvä ystäväni on poissa...

Kuolema

 

Näinä unettomina yönhetkinä väkisinkin Uunon ajatukset välillä vääntäytyy jo lähestyvän Viikatemiehen juoksujoukkueeseen. Se on satavarmaa, miten tässä Uunon viimesessä kilpajuoksussa tullee käymään. Siinä on tulossa satavarma tappio.

En tiije miks tuo hieno Laila Kinnusen esittämä kappale Kesäyö tuo aina mieleen Viikatemiehen joukkueen?

 Kyllä se tuo mieleen myös nuo lukusat kerrat, ku oon Kivijärvellä saunan jälkeen soutannu "pienessä tai suuremmassa pierussa" keskelle tyynee järvee tän kappaleen tahissa kattomaan aina mieltä kiehtovaa auringon laskuu ja mietiskelemään eloni huonoja ja hyviä hetkiä.

Siinä on usijat kerrat vuntsittu omia tekosia ja tekemättäjättämisiä.
No muutenki Uunon ajatukset lähes päivittäin viivähtää läheisten tuttujen parastaki aikaa erilaisten tautijen (syöpien, "juopien" ym.) kanssa kamppailevien ystävien äärillä. Ite on saannu olla Onnen-Pekkana monessa suhteessa.

Lekurin puukkoon ei oo tarvinnu "törmätä" ku kerran, omaan puukkoon myös kerran ja muijen ei vielä kertaakaan. Hammaslekurin stilettiin ja poraan on kyllä tullu törmättyy liianki kanssa.

 Turpaan tuli kyllä kylillä muutaman kerran nuorempana otettua tai saatua sillee, että pahimmalla kerralla herräilin lekurin lavetilta ja "taulu" oli kursittu monesta kohtaa tikeillä kassaan. Näillä hartijoijen leveyksillä ei kannattasi ees ittijään puolustaa, saati muita, mutta niin tuli tehtyy kuitenki. Yhellä kerralla revittii uus äitin ostama takki riekaleiksi ku mänin vällii jelppimää miutaki vielä pienempikokosta kaverijani. Seuranneessa painikisassa Uuno kuitenki pärjäsi, ja se sapetti "ammattitappelijaa" entisestään. No onneksi nuorisotalon vahti kerkisi välliin, ja pelasti varmaan Uunon nahkan tikkaukselta. Nyt ei tarvinnu tikata ku takkia. Siintä repijän kaverien seuratessa kintereillä mäntii polliisilaitokselle asijaa selvittämään. Sillo oli Uunon mahikset aika huonoilla ja puntti kyllä tutisi, ku satavarmasti ties että turpiin tullee jos kaverit niin päättää. No eivät onneksi päättänny, ja turpa säily entisellään sillä kertaa.

Porvoon torin "poikapaineissa" repesi Uunon uuvet "painihousut". Tuli siinä samalla polveen vieläki näkyvä "ruttu", mutta ei onneksi isompija luuvaurijoita.

Niitä luuvaurijoita tuli sitte kyllä vasurikäteen jo vanhempana ollessa köyvenvetokisassa, ku tuo lahohko Uunon yläpää ei oo toiminnu läheskään aina silleen ku pitäs. Käjen luut mäni ruttuun neljästä kohtaa, mutta mukavastihan se kesä mäni rillihommissa ja käsi kipsissä. Kyl siinä välillä oli kipsissä myös ottalohkot, senverta välillä ykskätisyys masenti, mutta siitäki vielä toivuttii kakskätiseksi.

Elämäni parhaita hetkijä on ollu poikijeni syntymät. Niistä kaikista on kuitenki tullu ihan kelpo kamuja, vaikka omat kasvatuskyvyt onki ollu lähempänä nollatasoo ja virheitä on tullu tehtyy rutosti.

Eiköhä tää nyt tälläkertaa tästä aiheesta riitä. Mie lähen keittämää tän yön ekat yökahvit ja jatkan hyvin alkanutta yömietiskelyäni Viikatemiehen kanssa.

Fransmanni

Tänää oon vietelly toista rillauspäivääni täällä kattoterassilla. Olan täällä ollessa annoin miuta vähän vanhemmalle etuoikeuven tähän lystiin tietosena siitä, että "jänkhälle" paluu ei tuu olemaan helppo jo noijen ilmojenkaan suhteen. Jänkhällä on vielä täys talvi ja aurinkoo ei juuri taivaanrannan yläpuolella liijemmälti näy. Miekää en auringonpuutteeseen kyllä oo vielä kuollu ja miulla on vielä aikaa rillata itteeni täällä terassilla monen monta viikkoo ennen Perslantijaan lysähtämistäni. Auringon polttavuus on kyllä lisääntynny viimesten viikkojen aikana kovasti.

Eilisen päivän reeni jäi yhteen kävelylenkkiin alta kymmen minuutin kilsakeskivauhilla. Matkaa tuli "kyykkäämiselle" reilut 15km ja aikaa paloi alle 2,5h.

Tänää aamupäivällä rymistelin sitte juosten tuonne "normisuunnille": Masa- La Mata- Luonnonpuisto- Pulukopit- Quiron- mörskä.

Luonnonpuiston portin vesipisteellä oli Skootterilla liikkeellä oleva Fransmanni täyttelemässä lukuisia mukanaan tuomia vesikanistereita. Tarjosi miulle välillä juomahukia, mutta mie sanoin epsanjaksi, että miulla ei kiirettä oo.

Siinä sitte kyselin, mistä on ja mikä kieli taittuu ja niihi ku oli jollaki kielellä vastaillu, mölähytin iteki ainoan ranskankielen lauseeni "ärrät päristen" jonka ossaan: "Par la vuu fransee". Ranskalainenhan siihe aina vastaa, että "Uii". Tässä vaiheessa Uunon pittää lyyvä pillit pussii ja levitellä vaan käsiään, ku enempää jutusteluu ranskan kielellä ei kyvyt riitä. Niin tein nytkii ja nauramaahan myö siinä molemmat ruvettii, ja mie muutaman vesiryypyn jälkee jatkoin matkaani luonnonpuiston poluille.

Poluilla tuli Uunon heimolaisia vastaan sauvakävellen ja niille tervehykset huikkasin.

Kämpillä sitte huikkasin huiviin usijamman juomalasillisen juomaa ja keitin perinnekahvit, nyt jo paperisuodattimen kanssa lirutus.

Lenkille tuli mittaa 15,3km keskivauhilla 5:11. Hyvältä näyttää ja tuntuu...

Hallintarekisteri TAAS

Nyt näyttää Suomen lainsäätörosessi jo olevan enemmän ku kyseenalanen. Luin juuri Iltalehestä, että taas yritetään tuota rekisterijä.

Markku Laajalan kommentti asiasta oli varsin mielenkiintoinen.

Jokunen ukko pitäs nyt saaha vaihettua, ettei mänis Uunojen ja Tahvojen usko koko suomalaiseen lainsäätöjärjestelmään.

Ainahan on suhmuroitu, mutta nyt ei männy ku muutama kuukaus ja taas yritettää ketunhäntä kainalossa....

Voi perkele. Ei oikeen parempi ilmasu tullu nyt Uuno-papan mieleen. Sori

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031821291383_uu.shtml

Roteiiniräppänä

Tännää jo sain aikaseksi pitkän siivun. Eilenki oli jalat vielä senverta vetelässä vejossa, että "pitkästä" ei mittää tullu.

Inspiraatijon oottelu veti lenkuran alotuksen iltapäivän puolelle. Mittari näytti 21 plusastetta, vaikka oli ihan pilvessä. Tuuli kyllä aika navakasti.

Lenkkivarustuksen valinta oli siten helppo, sortsit ja T-mallinen paita. Täysistuntoon osallistuin nyt vasta viime tipoilla just ennen lähtöö, ku en halunnu viimeviikkosesta takalautaongelmasta ruveta nyt kärsimään.

Lähin kyykyttämään Pariisia ylös...heh...homma tuntu "helpolta" ku nuorempana heinän teko. Rauhassa siivuttelin ohi Quironin ja pulukoppien alamäen luonnonpuiston portille. Siinä muutama kulaus juomapullosta ja pullon täyttö ja luonnonpuistoon....edelleen ihan mahtava viilis ja vauhti.

Senverta oli ilo kirmata, että en jäänny luonnonpuiston päähän venymään ja venyttelemään niinku muullon usijasti, vaan vetelin yli Grevilenten tien ja siitä edelleen radanpohjalle.

Vauhti edelleen kiihty ja radanpohjalla 11. kilometri keskivauhilla 4:37! Lähes Uunon kisavauhtija. Radanpohjalla entisen Grupo Corleonen kohilla käännyin takasin. Muutama ryyppy vesinassakasta ja samaa reittiä takas läpi luonnonpuiston. Kyyti edelleen ihan ok vauhtia....oispa ollu tänään kisapäivä...heh...ja oispa haitari, ja vielä jos soittaaki osais ois elämä kohillaan.

Luonnonpuiston portille ku taas kerkisin, mittari näytti jo juostun reilun 18km:n keskivauhiksi 4:57. Muutama ryyppy taas vettä ja putelin täyttö ja noin kilometrin mittaseen pulukoppiylämäkeen. Se kyllä mäntii rauhallisesti "juosten konttaamalla", ja keskivauhti tipahti 5.00: aan.

Sittehä oliki muutama kilsa lähes tasasta ja viimone kilsa vauhilla 4:36, mutta osa siitä on Pariisija myöten ja melkosta alamäkijä. Kokonaisjuoksumääräksi tuli 22,2km ja keskivauhiksi 5:00. Paras reenisiivu tähän mennessä kevätsessijolla.

Kämpille ku kerkisin, rupesin heti kurnuttamaan kaikenmoista kamaa sisuksiini. Patinkasvatuspuolellahan sanotaan, että "roteiiniräppänä" on auki puol tuntii reenin jälkeen. Täällä juoksupuolella ei niinkään tarvi roteiinia, mutta neste- , hiili- ja hydraattiräppänän aukiollessa on hyvä lirutella ittesä taas hyvään tasapainoon, eli juuva ja syyvä.

Kuva on värikkäästä ja osin vähäretonkisesta Torreviejan tän vuotisesta karnevaalista.

Perhanan viltterit

 

Oli kuitenki kaikesta kolotuksesta ja raihnasuuvesta huolimatta mukava "herätä" (eli nousta ylös). Hyvin huonosti nukutun yön jälkeenhän olotila aamulla vastaa lähes "viimosenpäälle vietettyy kapakki-iltaa" ja sen jälkeistä aamua, joka alkaa tanakalla "vibrafoonin" soitolla.

"Soittotuokiohan" jatkuu sitte "parhaimmillaan" tuonne iltaan saakka. Tästä kyllä selviää normaalisti paljon vähemmällä.

No vähemmällä ja vähemmällä. Taas on pientä ongelmaa aiheuttannu tuo Uuno-pojan "hyvämuistisuus". Pari kertaa oon Olan lähön jälkee kaupassa käynny. Pääsyy käynteihin on ollu tuo ainanen kahviviltterijen etiskely.

Ekalla kerralla olin kirjotellu oikeen lapun, jota on hyvä kaivella Consumin hyllyjen välissä kyyläävän myymäläetsivän iloksi syvältä taskusta. No olin hävittänny koko lapun ja ostelin mitä sattuu, mut viltterit ei mieleen muljahtannu ja ne jäi ostamatta.

Toisella kertaa ei ollu ees lappuu kirjotettuna ja lähtiessä oli viltterit kirkkaassa mielessä ja hyvässä muistissa, mutta kämpille taas könysin ilman niitä perhanan vilttereitä...perkele...alko jo ottaa pannuun ja raskaasti. Nyt oon rangaistusmielessäkin joutunnu kahvipannuun tiputtelemaan veen tuon muovisen "kestoviltterin" läpi.

Siihen kestoviltteriin ei kyl jää ku muutama kahvin jyvä. Suurin osa jyvistä liruu veen mukana pannuun ja siitä Uunon kupin kautta Uunon omaan pannuun...makuelämys on taattu tällä menetelmällä.

Aamulla kyl kävi mielessä se, että yrittäs värkätä tuosta "kyökkipyyhkeestä" viltterin, nyt kun tuo kahviviltterin "taittelutekniikkakin" on jo ollu pari viikkoo hallinnassa, mut aamu ei ihan paras hetki oo hyvien ideoijen käytäntöön ottamiseen.

Ottasuonet ja pupilit pullollaan oottelen täällä herätystä tennarijen kinttuihin sitomiseksi...pannu kuumana.

Käryä siellä- Käryä täällä

Tuntuu siltä, että vähän siellä ja täällä joku nykysin käryää. Nythän nuo käryvämiset on keskittynny tuonne "Itä-Suomen" puolelle.

Siellähän kärähti koko valmennus- ja touppinkista vastaava porukka, ja asetettii jonkunmoisee karanteenii.

Viimoset kärythän oli tennarinpellaajalla ja krooliuimarilla. Onhan tuolta rajan takkaa käryä ja hajuhaittaa tullu takavuosina Uunon mökille saakka, vaikka se ei kovin likeellä rajaa ookkaan.

No onhan noita käryjä ollu kyllä muuvallaki Kiinaa ja "Länsi-Suomee" myöten. Olihan joku hiihtoremmi kärynny ihan kotosessa "Keski-Suomessaki", ja talkkaritki kärytti jonkun pitemmän matkan takakenojuoksijan.

Täällä mörskälläki on jatkuva käry päällä. Uunon kestohikiset lenkkivehkeet käryää joka päivä. Ajottaista käryä aiheutuu myös niijen pesemisestä, kun tuon pesumasiinan päälle laittaa. Yhen kerran myös kärysi pakastimesta otettu, jäinen patongin pätkä ku sitä koitettii muoveille ja implanteille sopivammaksi muokata mikrossa, ja kärytysaika mäni liijan pitkäksi.

Mie vielä laitan kahvinkeittimen käryämää vähäksi aikaa ja sitte hetekalle yön ajaksi haisemaan...

Joopa-joo...alkaa jo pikkusen kärytä myös Uunon päreet...kellot rallattelee jo varttija vaille yhtä. Yhet ylimääräset perinnekahvit on kitattu, mutta hiekkasiin simmuihin ei vaan nahkaläpyköitä päälle lärpsähä...tähän ei auta muu ku valvominen...ja päreijen hiljanen kärytys.

Akseli-Seppä

 

Alottelin nahkani rillauksen yläterassilla ja Vareksen lukemisen. Hyvin tarttu aurinko etenki jalkoihin.

 

Perslantijan "tärkein" uutine on näköjää ollu Akseli-Sepän vilmaushommat. Mie oon tätäki asijaa ja aikani kuluksi lukennu, pääosin Iltalehestä, ku muuhu lukemissee ei oikeen oo ollu tarvetta.

 

 Senverta rapijaa rutisemista on ollu täällä mörskälläki. Nyt tilanne kyllä muuttu, ku Ola lähti. Mörskän äänet hiljeni Uunon yksinpuheluksi kuuroille seinille.

 

Nii siihen Akselin asijaan. Siinähän lehtijen mukkaan kyse oli siitä, että Akselin talossa hetekalla oli harrasteltu muunkinlaista toimintaa ku nukkumista, ja sitte Akseli oli näitä taimintoja, joita oli toimiteltu lukusten kaksjalkasten kanssa, kuvaillu videolle ilmottamatta siitä toiminnan toiselle osapuolelle yhtikäs mittään.

 

Hommassa on kaikenmoisija kuvijoita, mutta Akseli on lehen mukkaan sanonnu, että on anteeksi pyytänny 800 kertaa. Tuohon miun aivotoiminta tarttu ku hauki virvelin kuvvaan. Miun mieleen pläsähti heti muutaman hetken takanen "Sori Siitä"- juttu.

 

Jossaki mänee kyl raja, jossa pelkkä anteeks pyytämine ei vaan piisaa, ja miun mielestä tää kuuluu jo siihe osastoo (niinku ois kuulunnu tuo toinenki), jossa tarvitaa jo muutaki.

 

Vaikka mie täällä Torrenki kujilla kolmijalkasena jouvun kuleksimaa, ja en oo juur millonkaan ihan "rattailla" kaksjalkasten ajattelun oivaltamisessa, mutta luulisin, että niitä kaksjalkasija, ketkä tähä on joutunnu sotkeentummaa homma kyllä kenkuttaa senverta, että pelkkä sananhelinä ei ehkä piisaa?

 

Urheilupinnistelyssä aamupäivällä vitonen ja vieläkin väsyneillä jaloilla? Iltapäivällä pyörälenkki vajaa 30km (Los Montesinos- Sairaala- ranta- mörskä).

 

Hetekalle siirtyminen on kahvii vaille valmis.

Muistipilvessä

Guardamarista tullessa piti poiketa eilen vilmaamaan katutaidettakin.

Väsytti vielä ku Väinämöistä suohonlaulannan jälkeen aamulla, vaikka unet oli ihan sikijät ja riittävän pitkät. Herätys normiaikoihin vähän ennen kuutta.

Saatto se kyllä olla Joukahainenki, joka sitä suohonlaulantaa harrasteli...en jaksa sitäkään ennää muistaa. Ikä ja "raihnat" painaa väkisin niskoja kyömyyn. Tappiomielialalle ei kannata kyllä valtaa pitemmäksi aikaa antaa.

Eilinen päivä mäni parilla lepposalla pyörälenkillä iltaan. Välissä oli Olan kanssa taksipysäkille kyykkäys. Uunovitsit pittää nyt yrittää jutella tyhjille seinille, tai pittää ne omissa ajatuksissaan, niiku ne kannattas muutenki yrittää pijellä ihmisten ilmoilla ollessa. Ne kun ei aina oikeen pure.

Eilen ku illansuussa hämärän rajamailla "syklofoonilla" Guardamarista palailin ja laskettelin pitkin Pariisin alamäkee mörskälle näin kymmenen vuuven aikana ekan kerran ku paikalliset polliisivoimat piti puhallusratsijaa.

Mie yleensä koukin Pariisin laelta vasurille, mutta nyt ku huomasin eessä polliisimiesten ratsijan, aattelin ajella lähemmäs suoralla suuntauksella. Uunon tuurilla vasurille käännähys ois varmasti aiheuttannu semmosen takaa-ajon, että se ois Uunonki huononevassa muistipilvessä pysynny satavarmasti vielä pitkään.

Tänää aamupäivällä "kympin" kauppareissun loppupätkällä polliisimiehet pysähytti roskiksen ja oman autonsa välliin jonku auton. Täällä hiippailee ja kaikenmoista "mylläriä", joijen kaikkijen jauhopussit ei ihan puhtailla jauhoilla täytetyt oo.

Kauppareissulle tuli kävellen mittaa tuo kymppi, keskivauhin ollessa vähän alta kympin ja hinta reilusti alle kakskymppijä. Tuli jo hikikii.

Onneksi ei oo pihtimiestä näkynny, ja hiuksen jakaus on pysynny kohillaan ja kalju kiiltävänä. Näillä yritettää männä eteenpäin vähän, ja välillä rapijasti taaksekinpäin...

XXXVII Medio Maratón Ciudad de Murcia. 13.03.2016

Murcian maalisuoraa, jossa pituutta piisaa liianki kanssa.

 

Sunnuntaiaamuna oli sitte vuorossa kolmas " kääkkijen" perättäinen viikonloppu jollon jolkattiin puolimaratonia ihan "kilpamielellä".

Kyllä se "kilpamieli" on vuosien karttuessa ajallisesti ajateltuna ropsahtannu Uunolla tuonne "hölkkämielen" puolelle ja pahasti. Muuten kyllä on tallella hetkittäin sama tunne tuohon kisaamiseen kun nuorempana ja parempikuntosena. Tietysti tuo "kuntoki" on aina pikkusen suhteelline käsite.

Murciassahan on aina tuhatmäärin juoksijoita, nytkin 3000, ja järjestelyt mainijot. Reittiki on ihan ok, vaikka mutkia ja "kolmesataakuuskymppisijäki" kurveja on muutamia. Mäkiä jos ettimällä ettii saattaa yhen pienen ja lyhkäsen töyssyn löytää, mutta ei juuri muuta. Olosuhteet oli taaskin ihanteelliset ennätystuloksiin: 13-15 astetta, tyyni ja auringonpaisteinen keli.

Uunon "kisaraportin" julkasuu on hijastannu nyt myös se, että Uuno ei Crono3:n tuottamiin tuloksiin pääse käsiksi ainakaan vielä....heh....ja pootijumipaikka taasen varmaan ois kirjailuintoo vauhittannu vastaavasti.

Sitte männää siihe omaan juoksuuni. Alku oli taas yhtä räväkkä ja ripijä ku parissa aikasemmassaki. Käsijarru ja jalkajarruki päällä olin alussa vetelevinäni, mutta kello näytti vaan sitkeesti vajaata kymmentä sekuntia nopeempaa vauhtija mitä olin tavotevauhiksi suunnitellu alkukilsoille.

Paras keskivauhtilukema, jonka näin esijuoksijassani oli 4:22 ja paras kilsa kisassa oli kympin kohilla 4:10 keskivauhilla. Miun koko aika oottelemaa totaalista hiipumista ei nyt tapahtunnu, ja keskivauhti tipahti vaan 3 sekuntua tuosta parhaasta lukemasta.

Loppuaikani oli 1:34:30, juostu matka 21,437km keskivauhilla 4:25. Keskivauhti petrasi 4 sekuntija edellisestä Cartagenan kisasta. Tällä tuloksella "Uunonen" oli nyt M-60 sarjassa seittemäs. Tyytyväine oon ite juoksuuni, ja suunta on oikeeseen suuntaan.

Kämppis- Ola tekasi taas hyvän juoksun ja ajan tän "leirijakson" viimesessä kisassaan, vaikka Alicanten Apolanan mies oliki nyt nopeempi. Siis Olli oli nyt kakkonen.

Olli juoksi mainijon ajan ja taas pootijumilla, nyt kakkosena.

Mikko joutu juoksun keskeyttämään reilun kympin kohilla.

Tänää aamusella askartelin elämän peruskysymysten parissa reilun kymmenen kilometrin matkan pyörän satulalla vauhin ollessa juoksuvauhtia. Harjotteluintoo homma taas avitti, mutta lähestyvä Rouva-Uunon maihinnousu aiheuttaa kyllä reeniohjelmaan enempi iltapainotteista ohjelmaa ehkä muijen askareijen parissa?

 

Alicanten Apolanan nuorempaa juoksijapolvea

Tuloslinkin laitan TÄHÄN, vaikka en ite pysty linkin toimivuutta tarkastamaankaan.

Lauvotus lahosi

Puolen päivän jälkeen, pitkän "valmistautumisen" jälkeen sain jalkani tennarijen sissään. Tarkotuksena oli jollakin vauhilla juosta mörskältä luonnonpuiston päähän ja takasin. Tää pitäs olla viimone kovempi reeni ennen tulevan viikonvaihteen Murcian puolimaratonia.

Sitte lähin läpsyttelemää Pariisija ylös ja Quironin sairaalan sillalta pulukopeille ja aijanvierustaa alas krematoorion vieressä olevalle luonnonpuiston portille.

Portille mörskältä tullee matkaa neljä kilometria. Hörppäsin vesipisteestä vähän vettä ja jatkoin juoksuu vastatuuleen ja luonnonpuistoon. Homma mäni poikkeuksellisen mukavasti reiluu 5 minuutin keskivauhtia tuonne 8km:n kohille vaikka tuulahteli vastasesti välillä kovemminkin.

Sitte tuli vaikeuksija...harvon tuo "tauti" nykysin enää iskee mutta nyt iski. Olin kyllä aamulla "täysistuntoon" osallistunnu, mutta tuo lenkillelähön vejätys myöhäseen ajankohtaan oli takalauvotuksen kannalta virhe.

Piti laittaa kävelyksi. Matkaa oli viimeselle näköalatornille kilsan verran. Kävely ja keskittyminen lauvotuksen tilkitsijälihakseen sai vuotohomman "hallintaan" ja lähin taas juoksemaan, nyt vähän ripijämmällä tahilla.

Päätepisteessä käännyin heti takas, enkä jäänny nyt venytyksijä tekemään niinku normaalisti. Samalla systeemillä jatkoin tuon 5km:n luonnonpuistopätkän takasinpäin portille.

Välillä yritin katella kaktus-ja piikkipensaspusikoista Uunon herkkähipijäisen takalauvotuksen puhistukseen parhaiten soveltuvaa materiaalia, jos tilanne kokonaan hallinnasta riistäytyy ja lauvotuksen välistä kiekura kuivalle kankaalle ilmaantuu.

Riistäytyminen tuon luonnonpuiston aluveella ei katastrohvi ois ollu, mutta siintä ku Quironille ja tihijämmän asutuksen ilmoille tullaan, lauvotuksen purkuoperaatijo keskellä Pulevarteja ja Aveniitoja ei ajatuksenakaan oikeen mukavalta tunnu.

No onneksi ei tarvinnu lauvotuksen purkuun lenkin aikana käyvä, vaan mörskälle sieltä pääsin. Lenkin kokonaismatkasta (18km) oli 4km "lauvotuksen tilkitsemiskävelyy" ja loppu reilut 14km juoksuu. Juoksusta se alku 8km vauhilla 5:05 ja loppu eri pituisia vetoja. Pari kilsaa vetoja mäni 4:10-4:15 keskivauhilla.

Kömpille ku pääsin, purin pikavauhilla lauvotuksen ja heti perään erittäin vauhikas "täysistunto"...heh...välillä on muutaki tuuria ku vaan huonoo.

Jäykkä löysä päivä

Cartagenan mantelipuu.

Tännää tuli vietettyy normaalija puolimaran jälkeistä "löysää" päivää kintut jäykkinä. Muutaman kymmenen minuutin "oikomissatsin" suorittelin hetekalla velttoilun ja syömisten lomassa.

Aamupäivällä poleksin pyörällä keskustan ja rantapulevartin kautta Valetaan ja takasin sataman kautta. Poikkesin välillä Erkalla kahvilla.

Ennen riisin keittoo, ja siihen sekaan tonnikalapurkin heittoo, kävin viijenkymmenen minuutin kävely/lönkötys suorituksen tekemässä illan suussa.

Reitti oli tuttu...eli Masa- hotellin, joka tuossa Välimeren törmällä könöttää, editse La Matan hiekkarannalle, ja siitä "Mölinäpuiston" (Parque Molina) kautta Avenida de Pariisille ja pätkä Zeusta, ja Gabriela Mistraalia ja siintä "Jellonaa" pitkin mörskälle.

Viiskytäminuuttiseen sisälty puoltoista kilsaa hölkkää viijen ja puolen minuutin keskivauhilla useassa pikku pätkässä.

Riisit pattaan ja pikku hetken päästä näläkäseen masuun. Päälle jäätelötikku ja hetken päästä kiulullinen kahvija ja muhvinssi...siintä taas sitte kylelleen hetekalle. Jos on "säkää", ni aamulla alusta suunnilleen samoilla evväillä.

XXIII Medio Maratón Ciudad de Cartagena. 06.03.2016.

Kovat oli taas hulinat ja jytinät Cartagenan puolikkaalla.

Hoh-hoijaa...kyllä ramasee. Siinä päälimmäiset tuntemukset, ja hetekka vetää puoleensa niin maan perusteellisesti.

Syyhän tähän olotilaan on tuo aamupäivällä silpastu Cartagenan puolimaraton.

Meitähän oli tänään juoksuvuorossa puolikkaalla Ola, Petri ja Uuno. Mikko juoksi vähän lenssusena tuon lyhkäsemmän matkan, eli reilun 10km. Meillä oli tarkka matka vähän "hakusessa", mutta yli kymmenen oli matka. Kannustusjoukkueki oli nyt mukana Sarin ja Emilian vetäminä.

Oman tössimiseni alotin tänään jo hyvissä ajoin, eli kello 5.30. Eilen kaheksan jälkee hetekalle, ja sittehä se herätti valvomaan jo varttii vaille kaks, ja peli oli unien osalta pelattu.

Tuo tössimisjuttu oli se, kun aamu/yölenkillä testasin Karmeen esijuoksijan auto-stop toimintoo. Jo ennakkoon oli miulleki selvää, että 2,5km:n normiverryttelyssä, josta n.1km kevyttä ja lyhyttä VL:ää ja loput kävelyy, tuo auto-stop ei oo käyttökelpone. No kokeilla piti, ja niinhä siinä kävi, että en muistannu Esijuoksijaani saatella alkuperäsiin asetuksiin...Pässi mikä pässi ja semmosena pysyy!

Ryhmäkuva jäi nyt ottamatta. Ola ja Mikko jarrujuomien kimpussa.

No kisapaikalle saavuttiin ja dorsaalit jonoteltii. Passin esittämisvaatimus on lissääntymääm päin, vaikka juur millonkaan sitä ei kysytä. Nytte kyseltii. Numerot kyllä irtosi ilman passiakin.

Sitte lompsittii takasi autolle. Polliisi oli sakko- tai muuta kehotusta just kirjottelemassa ku autolle kerittii. Myö oltii ison auton kanssa parkissa ison vanhustentalon eessä, mitä ei oltu huomijoitu, mutta polliisi suhtautu ymmärtäväisesti ja auton siirto poikittain toiselle puolelle parkkialuvetta piisas. Perslantijassa moinen siirto tuskin ois onnistunnu ennää?

Sitte "sipsijen" virittelyt ja kisarätit niskoille ja verryttelyyn, ja hyvissä ajoin ihan lähtötötterön eturivin tuntumaan. Olaki siihen vierelle kohta ilmaantu. Kelihän oli lähössä 12-15 astetta, mutta tuulta oli luvassa 11-13m/s ja täysin aurinkoista niinku lähes aina.

Matkantekkoon lähettii kovalla kyyvillä...Uunolle vähän liijanki kovalla. Olan selkämys kaikkosi jo horisonttiin lähtökiihytyksessä. Mie mulkasin kelloo, ja se näytti 4:18 lukemija...liijan kovvaa mäntii. Koitin siinä saaha jarruliinoja tiukemmalle, mut vaikeeta se on aina alussa.

Tuonne 15km:n kohille jaksoin vauhtii pittää yllä, mutta sitte tuli taas noijen jarruliinojen kanssa ongelmia. Nytte ongelmat oli kuitenki päinvastasia mitä alussa. Liinat tuppasi koko ajan laahaamaan päällä, ja välillä veti ihan jumiin ja vauhti oli sen mukasta. Viimeset 6km oli enää henkiinjäämistaistelua. Tosin nuo kävelykatupätkät on kyllä väsyksissäkin hyvä kepittää, ku ei tuule ja "katsomohenkilökunta" on niin liki kannustamassa.

Maalisuoralle mieki siitä vihdoin "kanttailin" tennarit vinossa toispuoleisella traktoriaskelluksella perinteet kunnijassa pitäen, niinku kuuluukin.

Maalissa on sitte joka puolikkaan jälkee esissä armoton "syleksiminen", ku rutikuivat limakalvot huutaa nestettä ja voiteluu, ja siitä syystä Yrjö-pojan visiitti on aina likeellä.

Maalialuveella lavetit oli notkollaa erilaista juomaa ja muonaa. Kyllä siinä tais "jokunen" olutkippoki tyhjentyy ennenku riutunut vanha runko vähän oikeni.

Raskaan urakan jälkee oli hyvä nautiskella vähän ouvonki makusta "hedelmäolutta".

Sitte Olan kanssa istuttii Pootijumin vierustalla ja ihmettelin ku oma ajanotto heitti 7 sekuntii järjestäjien ajanotosta. No Ola sitte huomautti, että taisit jotaki aamulla "testailla" sen auto-stopin kanssa...jäikö esmerkiks päälle? No mie roplasin väliköt auki ja päällehän se perhanan stoppi oli jäänny...voi perrrrr. Siinä oli selitys tuohon vähän liian suureen eroon.

Olli taas ykkösenä. Nyt oli tyylinä jakaa yhtäaikaa naisten ja miesten saman ikäryhmän pokaalit.

Olli paransi taas juoksuaan ja aikaa ja voitti M65-sarjan. 1:27:15 aika tuossa tuiverruksessa oli taas mainijo suoritus. Petri on petrannu myös kovasti ja nyt mäni jo 1:40 rikki (1:39:58!). Mikko otti lunkisti ja juoksi keskivauhilla 4:28 helposti kisan (tuloksiin en vielä pääse käsiksi?). Oma juoksu oli alussa liian vauhikasta, mutta tulokseeni 1:33:33 oon tyytyväine ja se lipsahutti miut kakkoseksi ja "jumille" M60-sarjassa.

Mitä mustempi naama, sen paremmin juoksu kulkee. Nyt on kaikki lähiseuvun kenkälankkipurkit Uunon hallussa....näköjään.

Kovasti oli mukavaa tälläki kerralla.

Lähtöpaikan vieressä oli puolenkymmentä appelsiinipuuta oksat notkollaan etelän hedelmää.


TULOKSET laitan TÄNNE, kun ne on julkasukelposija. Pitkä oli tulosten metsästys, ja nyt ne on Uunonki kateltavana!

Crono3- sivustolta niitä en voi katella. Alla vähän setvintätietoa asiasta:

(Ei voi Uunon "vasaralla" tuloksia kattoo....laitoin postia CRONO3:lle). Vastaus tuli nopeesti: El complemento de carreras esta optimizado para PC.
Un saludo
Mikäli oikein ymmärrän, teksti tarkottaa sitä, että tulokset on PC:lle yhteensopivia....heh...eli EI Uunon "pulikalle". Eli ajanottovirman sivustolta Uuno ei niitä saa käyttöönsä.

Magic Finger

Männäviikolla Ola oli tuossa naapurin Mercadonan ruokapuotissa ostelemassa "läskijä" ja muutaki suuhun aseteltavaa.

Siinä pottu-osastolla on pari vaakaa, joilla sitte ostoksija punnitaan ja kone sitte sylkee hintalapun pussin kylkee.

Vaakoissa on kuvakkeet kielitaijottomija varten ja "hiplausnäytöt" molemmissa, mikä ei oo ensinkään hyvä juttu. Toisessa vaakassa lukkee Frutas ja toisessa Verduras, eli hetelmille ja vihanneksille on eri vaakat.

Siinä on tuon hiplausnäytön takija eräätki kerrat hivelty eri tekniikoilla näytön kuvakkeita ja yritetty pinnistellä ja armoo anella vaakoilta, josko ne jonkun liimalapun ois suostuvaisija sisuksistaan sylkäsemmään.

Siinä oli ollu kolme ulkomaan eläjää tuota sammaa toimitusta yrittelemässä huonoilla tuloksilla. Ola oli aikasa eläjien touhuja vierestä pottupussi käsissänsä katellu, ja kun siitä ei mittää näyttänny tulevan, oli sitte männy kehittelemällään sipasutekniikalla oikijaa kuvaketta sipasemmaan, ja kone oli kertasipasulla sylkässy hintalapun sisäelimistään.

Ulkomaaneläjä oli ottannu Olan sipasusormesta kiinne jaa huudahtannu "Magic Finger"...heh siinäpä uus nimi kämppikselle, vaikka kyl tuo Ola (kirjotettaan espanjaksi Hola) on vielä ainaki espanjalaisten keskuuvessa paljon paljon tunnetumpi ainaki toistaseks.

Pari tuntii ku vielä jaksas valvoo, ni vois ruveta heräilemää ja keräilemää kisavarustusta kassaan.

Norski-juoksija

Kaikki kuvat on eiliseltä aamulenkiltäni lähitienoossa. Tässä luonnonpuiston alkupään näkötorni.

 

Satakunta metriä luonnonpuiston portilta avautuva hermojenleppuutusnäkymä.

Eilen kerkisin ennen auringon ilmaantumista aamulenkilleni. Tosin lenkistä oli puolet kävelyä. Pääsyy kävelyyn nyt oli huominen Cartagenan puolimaraton. Useimmin käyttämäni syy kävelyyn on "tekosyy" ja ehkä toisena tuo vasuripolven vaiva.

La Matan suolajärveä.

Kävin Masa-hotellin vieressä olevassa puistossa kattelelemassa merta ja siintä jatkoin La Mataan. Rannalle kerkisin sopivasti auringonnousuu ihhailemaan. Todistusaineiston mukkaan Ola oli samalla hetkellä samalla rannalla, mutta vähän kauempana. Siinä videoin vasarallani pikku pätkän, ja sitte jatkoin luonnonpuistoon. Siellä kävin ekassa näkötornissa muutaman kuvan ottamassa.

Luonnonpuiston aijanvierustaa, jossa on kilsan verran nousua "Pulukopeille".

Luonnonpuiston aijanviertä nousin "Pulukopeille". Siellä törmäsin "mustanpuhuvaan" Norski-juoksijaan, jonka synnyinseudut lienevät tuolla Etiopian suunnilla. Torreviejan puolikkaalla Norski oli maaliin kerinny ajassa 1.12.16 ja oli kisan neljänneksi ripein.

Siinä juteltiin pitkät tovit pääosin juoksusta, mutta vähän muustakin elämän meijän etteen heittämistä risuläjistä.

Lopuksi toteaisin, että kyl tää on mukava paikka kaikille liikkumisesta tykkääville, ja kyllä täällä pärjää semmosetki, jotka joutuuvat pyörätuolissaki istumaan...miekin muutaman mukavan tunnen.

Jutustelin sekavia

 

Kuva on Torren karnevaaleilta. Appelsiinitarhan vaheilla on yhtä nirkonen vaatetusmalli, oli keli mikä tahansa.

Toissapäivänä sain "tekastuu" ekan yli parikymppisen juoksulenkin nyt kevätpuolella.

Juoksentelin tuonne Masan mäjelle ja siintä La Matan lankkukäytävien kautta markkinapaikalle. Siintä jatkoin Pinomarin "sairastuville". Tuvan asiakkaat oli hyvässä toipumisuuntasessa olotilassa, mikä oli hyvä juttu.

Pinomarista jatkoin Pinada Beachin liikenneympyrään ja siintä Camino Los Curros'in varrella olevan Guardamarin maalaismarkkinapaikan ohitte.

Tarkotuksena oli jatkaa CV-895:n ylitte maston juurelle, mutta "appelsiinitarhan vahti" huuteli siihen malliin, että käin jututtamassa. Miun espanjankielen taito ei mihinkään syvällisempään jutusteluun taivu, eikä muutenkaan tuo "appelsiinipisnes" minnuu erityisemmi kiinnostannu. Niinpä käännähin takasin kohti Torreviejaa suunnilleen samoja jalanjälkijäni.

Torren keskustaa. Keskellä kasino, ja "soittoniekkapatsastelijat" naamat vihreinä.

Eilen sitte mäntii päivä kahen satulalenkin siivittämänä. Eka reilu 15km Valetaan. Siellä rannalla oli Caffi mukavasti edustettuna lentopallopelissä ja katsomojoukoissa kanssa. Aikani jutustelin sekavia, ja sitte jatkoin mörskälle kahvin lipitykseen.

Meijän heimolaisia lentopallon peluussa ja katsomossa.

Toinen lenkki oli vitosen verran pitempi ja suuntautu Los Montesiinos'iin. Sieltä hinkattiin takasin kovassa vastatuulessa.

Toissa-aamun näkymä meijän kattoterassilta. Näitä luonnon taijeteoksija ei kamera pysty tallentammaa semmosena kun silmä sen näkkee.

Apostolin kyyti

"Vispasin" aamulla auringonnousun aikoihin La Matan kujien kautta Pinomarin rannalle. Tähän aikaan vuorokauvesta ja vuuesta on rauhallinen ja "latvalaholle" sopiva paikka. Silmä ja ottalohko leppää katellessa Pinjametsikköö ja Välimeren lainehia.

Pinomarin Pinjapuistoo ennen rantaa.

Rannalta otettu kuva Uunon kulkuneuvosta Pinomarin suuntaan.

Kuva Pinomarin rannalta Guardamarin suuntaan.

Edellisestä kuvauspaikasta otettu kuva Välimeren suuntaan.

Pinomarin rannalta näkymä La Matan ja Torreviejan suuntaan.

Edelleen Pinomarin rataa.

Sitte jatkoin matkaani Guardamariin. Siinä välissä on Välimeren rannan tuntumassa mäki, jossa on hyvä patsastella ja katella maisemia. Kuva Guardamarin suuntaan.

Samasta paikasta kuva merellepäin. Takatullessa koukin kuvassa näkyvät kujat ristiin ja myös rastiin.

Räpsähytin kuvan edellisessä paikassa myös Pinomarin suuntaan. La Matan puoleinen suolajärviki siellä vähän pilkistellee.

Sitte jatkoin "aamuvoimisteluani" Guardamarin rannalle.

Aurinkoki oli jo kerinny ittensä vähän ylemmäs.

Kuva Guardamarin rannalta Pinomarin ja Torreviejan suuntaan.

Mie lopettelen tän eilisen aamulenkin raportin tähän. Takalauvotuskaan ei tuosta 37km:n lenkistä ollu moksiskaan, mutta jalat oli vielä vähän väsyneet. Kämpille ku pääsin, pientä muonitusta ja välinehuoltoo ja sitte lähin lompsimaan Torreviejan keskustaan Apostolin kyyvillä. Mukava mies tuo Apostoli, kun minnuu aina kyyvittelee kaiken maaliman paikkoihin.

Motilline kahvii

 

Mie tuossa reilun puol tuntii sitte herräilin siihe ku Ola jo ropelsi ovvee auki ja hipsahti aamulenkille. Eilisen päivän mie viihyin hyvin hetekalla pitkät tovit. Kyllä tuo eilinen vielä ramasi aikalailla ja kinttuja pitä säästellä tuleviin koitoksiin.

Suorittelin 10min venytyksen "normisetillä", ja pukasin villarivehkeet päälle. Keitin motillisen kahvii ja kohta lähen ajelemmaa johonki?

Kuva on viime lokakuun juoksukisan menomatkalta, sillon ku "Kassi-Almana" liikehittii ympäri lähitienoota tuonne Aparecidaan.