Baarien Mikot ja Miinat

Lopsuttelin tänää pitkin rantaa pitkät siivut. Kaukana on kuvanki mukaan Torreviejan keskusta, ja sen keskustan kerrostalomörskät.

Siivutteluni ääripiste oli tuolla Punta Primassa. Kätevää oli lähtee kävelemään, ja välillä vähän ottaa juoksunki tapasia askeleita. Siinä mäni käytännössä koko lämpönen keskipäivän seutu.

Kahville toppasin Kahvillassa, ja siitä jatkoin Lokoselle rannalle, ja edelleen keskustaan. Kurasen rannan kohilla en rantapaanaa pitkin männy, vaan paria korttelia ylempänä, kun oli hiki ykäkanttiin pukeutuneella.

Vuokravirman konttorilla käin jutustelemassa suurimmaksi osaksi potaskaa, ja siitä jatkoin edelleen rantaa pitkin etelän suuntaan. Ennen Dialprixin kauppaa mänin ihan rantaan, kun siellä on rantaviivan tuntumassa kävelypolku.

Suuta jo kuivasi melko lailla, kun tuo miun mukana ollu juomafingerpori ei ollu minikokoa suurempi, ja alkuperäne ajatuski kontailun kestosta oli vähä lyhyempi, kuin mitä ite toteutus oli. Nautilus restaurantin kohilla taistelin vielä itteni irti juottolan vetovoiman piiristä, mutta jano ja Braseria Las Olaksen vetovoima oli liijan suuri kapijaharteiselle Uunolle, ja poikkesin hikipäissänni terassille. Espanjalainen BaariMiina otti tilauksen vastaan, ja sain luvan kysyttyäni männä tankilliseni kanssa ulkopöytään sitä kurnuttelemaan.

Tankillinen ja fingerporillinen

Tankillisen jälkeen suuntasin 332:n varteen, ja suorinta tietä Tuulimyllypuiston ja Carlosin ohitte Pariisin Aveniidalle. Pikku venymissatsin köin kuitenki tekemässä perinneulkoilmasalillani.

Uunoilusali

Poikkesin myös kahville Bulacan restaurantiin, ja tarkastamaan vanhan kämpän ja Seratonin seutuja.

Punta Priman mukavia maisemia.

Bulacanissa tilasin kahvin kyytipojaksi tostadan marmelaadilla. Baaritiskillä istu myös Seratonin paarimikko Miquel, ja puolet tostadan syönnistä mäni ratevasti espanjaa sönkätessä. Toisen puolikkaan syönnin ajan sönkkäsin tän baarin Mikon, nimeltään Jose, kanssa samalla kielellä. Toine kielivaihtoehto ois ollu ranska, mutta Uunolta se kieli ei taitu ensinkään.

Siintä lähin sitte viimeseen rypistykseen Pariisin Aveniidan parin kilsan mittaseen ylämäkeen. Mörskällä sitte suihkuun ja hetkeksi hetekalle.

Kyykistelylenkkini tänään. Lämpötila lienee lähtöhetken lämpö?

Metrejä kerty tänää vajaat 23 kiloo yhteensä, josta oli n. 11 kiloo juosten keskitahilla 5:38.

Tiputteluksi on männy

Ihan karmeeksi tiputteluksi on kämpän meno pikkuhiljaa muuttunnu näijen viimesten vuosien aikana.

Viinasten tiputteluhan on ollu ihan "lasten kenkäsissä" koko aika, mutta tuo muunlaine tiputtelu on ryöstäytynny tykkänään  nyt käsistä.

Hyllyt notkuu kaikenmoisten tippapullojen painosta. On oltava nenätippaa, korvatippaa, silmätippaa, sun muuta suihketta, sekä niijen tippojen mittaamiseen kaikenmoista mittatikkua, tekanterilasia, ja mittaruisketta ja laskinta.

Nykyvanhuksen elo on huomattavasti vaikeutunnu tuon julmetun purnukkamäärän takia. Ennen aikaan oli vaan pari purnukkaa... Oli kamferitippapullo, ja joskus otettii siihe kyytipojaksi hotapulverija. Kamferitipathan imeytettii monasti sokeripalaan, ja hotapulveri, joka kulki myös nimellä "hotalapppu" laitettii joskus esim. hammaskivun ehkäsyssä pumpulituppoon, ja pumpuli sitte tungettii hampaan koloon.

Hotalappu-nimihän tuli tuosta teepussin näkösestä pakkauksesta, jossa oli inkkarin kuva.

Joku sitte keksi, että Hotapulverissa oli 1950 luvulla ainakin virkistävää amfetamiinia, ja kofeiinia, joka aiheutti käyttäjilleen jonkunmoisen riippuvuustilan, ja se piti poistaa markkinoilta.

No sillähän ratkesi heti tuo koko huumaavien aineijen ongelma kertaheitolla...mutta mie kyl nyt hiippailen hissukseen kofeiinin keitäntään, mut ekaks kutiaviin karvakorviini tiputtelen parit silmätipat.

IX 5K y 10K Los Montesinos. Contra las Violencias Machistas. 24.11.2019

Paljon oli juoksijoita ja kannustajia täälläkin.

Tänää oli sitte lähikylässä, Los Montesinosissa mahollisuus juosta 10km tai 5km kilpaa, eikä mörskän eläjät tilaisuutta jättänny käyttämättä.

Ilmottautumiset oli jo hyvissä ajoin tehty, jotta ei mukavasta kisasta ukkopuolelle jäätäsi. Siellähän oli muistaakseni myös osanottokatto voimassa?

Jore tarjosi autokyytiä kisapaikalle, ja Uunolle ei ainakaan oo vielä niin "veriin" männy tuo patarautapyörällä kisapaikalle kankeilu, että sinne ois aina pyörällä mäntävä, eikä vissin kämppis-Olallakaan? Leukoja myö kyl keretää vielä vapisuttaa vilposessa kankeilussa vielä talven aikana myöhemminkin, jos se alkaa kiinnostamaan.

Niinpä otettii kyytitarjous vastaan ilomielin, ja kökittiin roskiksella sovittuna aikana, ja ripeästi päästiin tuo kympin matka Los Montesiinosiin.

Meille kellekään ei nyt ihan passeleita sarjoja ollu tarjolla mutta siintä myö "viis veisattii", ja mukaan lähettiin, kun kisapaikka on niin lähellä, ja osanottomaksu oli vaan 5€!

Torsaalitupa

Torsaalit jonoteltii kiltisti täyvessä kunnantalon eteisaulassa, ja autolle vaihtamaa kisaretonkit ylle. Varustushan oli shortsit ja rinkkapaita, ja lippalätsänki jätin nyt pois kovan tuuliennusteen takia, enkä tilalle laittannu "rättiäkään", kun tarkeni, ja luvassa auringonpaistetta.

Lähtö oli muutaman minuutin myöhässä, mutta eipä haitannu. Lähettii yks kortteli loivaan ylämäkeen. Ola paineli Uunon ohitte alkurynnistyksessä. Muutaman korttelin jälkeen alko loivahko alamäkiosuus rantaan, ja mie mänin Olan ohitte rannan tuntumassa. Ola kyl sitte sen "kuittasi" ennen kylälle tuloa, mut en kuitenkaan jäänny paljoo, ja rako pysytteli n. 5-10 metrissä.

Toisella kierroksella rantapätkällä Ola joutu vastatuuleen "vetohommiin", ja mie pääsin peesiin, mutta vaan hetkeksi. Kylälle ku taas noustiin ja alko tasamaa/alamäki pätkät, rako taas alko metri metriltä kasvamaan.

Ennen lähtöö...

Lopussa sain ehkä jonkun metrin kiinni, ja eroo oli 4s:n verran. Ola oli M50-sarjassa 17. ja Uuno 18. Hanne oli sarjassaan sijalla 6.

Maalissa sitte elpymisaluveella oli heimolaisia lisää. Vanha kilpakumppani kymmenien vuosien takaa oli myös kisaan osallistunut. Pariskunta Lasse ei ihan kilpamielellä enää kisaile. Mukava oli kuitenki rutista hetkonen. Pariskunta Norberto juoksi nyt vitosen kisan, kun eilen oli myös juostu toisaalla. Toinenki  "heimolaispariskunta" osallistu kisaan.

Olis tuon keskipäivän voinnu huonommallaki tavalla ohitte pärähyttää...niin mie ainaki mietiskelen. Kiitokset kyydeistä ja mukavista jutuista mukana olleille!

Toivottelee Uuno!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

XIII Cross de Montaña Cruz de la Muela. Montepinar. 17.11.2019.

Montepinarin ympärillä, joka puolella näkymä on hieno, vuoristomaisema.

Osallistuin eilen tuohon Orihuelan Tragamillasin isännöimään vuoristojuoksukisaan. Ensimmäiset osallistumiseni jo vuosia sitten oli jokseenkin koko aika juoksuntapasta konttausta, mutta viimevuosina jo lähes koko matka ryömimisen tapasta nelinkontin kävelyä ja eilinen suoritukseni oli pohjanoteeraus.

Harkitsin aamulla vakavasti jo koko kisan unohtamista, mutta kun tuo Minipollekin oli sitä varten vuokrattu, ni lähin kuitenkin tuohon mahtavaan kisaan mukaan.

Muutamia Boodiumkuvia yllä. Onnittelut Uunolta! Harmi ku älykääpiöpuhelimestani loppu patterit, ja vilmaus loppu kesken!

Olin valvonut koko yön tuon vanhan "sontakasan" vaivatessa ottalohkojani nukkumatta sekuntiakaan, ja olin aivan uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tässä yhteydessä on kyllä julkisen kiitoksen paikka miuta auttaneille monille henkilöille, jotka ovat olleet tukenani tuossa asiassa.

No lähin ajelemaan ajoissa ennen auringonlaskua jo entuudestaan tuttuja reittejä ja pikkuteitä pitkin Benijofarin, Algorfan ja Benejuzarin kautta Montepinariin. Siellä miuta vastassa oli Tragamillasin Pressa Paco, joka koppasi miut syleilyynsä ja toivotti taas Uunon tervetulleeksi ja räpsittiin kuvia lehdistöö myöten.

Paco on kyl mukava, avulias ja ilonen veikko, jonka "jelpeistä" on päästy osallisiksi monta, monta kertaa. Kiitokset kaikin puolin esimerkillisestä toiminnasta ja Tragamillasille ja seuran jäsenille muutenkin menestystä!

No sitte mie hain numerokassin, jossa oli hieno tekninen Tragamillasin logolla varustettu paita, ja kauluri-pipo yhdistelmä. Lähin autolle lepäämään.. verryttelystä ei tullu juuri mitään kun ei yksinkertasesti jaksannu, ja käveleskelin puolisen tuntia ennen starttia.

Kovasti oli kisapaikalla jo vanhoja Uunotuttuja, ja uusia tuli monta lisää.

Sitten lähettiin jo juoksemaan. Vaikeaa oli heti alusta lähtien, ja kilsan verran kun oli kylän teitä juostu, ja päästiin vuoristoon nousuun, aina vaan vaikeammaksi meni Uunon konttailu. Norberto meni jossakin puolen välin kohilla ohi, ja toivotteli voimia, mutta rakoa rupes silti syntymään. Onneksi kova tuuli (8m/s?) puhalteli vuoren takaa, ja ei suoraan nokille. Konttaus jatku, ja Norbertoon rakoa oli enimmillään 20-30m. No lopussa lyhyillä juoksupätkillä sain vähän kiinne, ja lopun hevosenkengässä yritin  vielä tavottaa siinä kuitenkaan onnistumatta... Väsytti kovasti...siellä ylhäällä en nyt poikkeuksellisesti jäänny maisemia ihailemaan, vaan muutaman vesikulauksen jälkeen lähin heti valumaan samaa reittiä takasin väistellen vielä vastaantulevia muita maaliin yrittäjiä.

Kuvan oikealla puolella on vuori, jonka huipulla on rautaristi ja maali. Vasemmanpuoleinen vuori on osa siitä kaksihuippuisesta vuoresta, joka näkyy hyvin Torreviejastakin käsin...ei kun silmin... heh.

Miulla oli varustuksena t-paita, jatkohihat ja päällä vielä pitkähihanen kauluksellinen urheilupaita. Shortsihousut, joiden alle olin kuitenkin jättänyt kalsarit. Ja päässä tietysti tuo vanha tuttu "rätti", joka on mainio kapine päähän ja myös kaulaan. Varustus tuntu kilpailun aikana sopivalta, mutta alastulon aikana "nirkoselta".

No takasin sieltä pääsin, ja heti suoraan Minipollelle ja vetelemää  lisää retonkia päälle, ja teippaamaan maalarinteipillä ala-ja yläleuka yhteen liiallisen kalistelun, ja hammasvaurioiden välttämiseksi.

Sitte kattomaan palkintojen jakoa. Uunon kävelyreissu tuotti ilmeisesti neljännen sijan Norberton ollessa kolmas. Kakkonenkin oli Norberton mukaan ihan edessä. En oo vielä jaksannu tuloksia tarkemmin katella, kun nyt sain nukuttua 10h yhteen putkeen. Reidet, kurkku, ja akilles rasittuivat aamutuntemusten perusteella eniten.

Suosittelen ehottomasti tätä kisaa kaikille, vaikka reitti on erittäin vaikeakulkuinen ja raskas. Huomioitavaa on, että juoksijamäärä on rajattu 300 juoksijaan, ja ilmoittautuminen kannattaa tehdä aina ajoissa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ Kun valmistuvat.

Hevosen neljännes

Käin tänää hakemassa hevosen puolikkaasta puolet, eli viistasasen Hiivatin. Jos tuonne Hiivatin nopeustaulukon maksimilukmia lähellekkään haluaa päästä, siinä ei nää Pariisin Kallenkaan jyrkät ja pitkät alamäjetkään riittäne. Ainoat paikat, joissa niihin nopeuksiin saattaa päästä tuolla Neljänneshepalla on tuolla jollakin vuorenrinteellä, ja sillonkin pitää ajaa tien reunakaiteesta läpi, ja sen jälkeen "vapaassa pudotuksessa" on mahollista ehkä päästä jo lähelle tuota Neljänneshepan taulukkomaksimia. Tuskin sillonkaan ihan.

No miun käyttötarkotukseen Minipolle kyl sopii nyt mainiosti, jos se vaan kasassa ja liikkeessä pysyy halutun vajaan 100km:n matkan... Varaan aikaa rutosti matkan taittamiseen, ja tennarien jalkaan laittamiseen.

Jos olis vähän nuorempi, ja juoksuvuosia edessä enempi ku takana, ni kannattasi liittyä johonkin Torreviejan urheiluseuroista. Sillo saattasi nää kyytihommat vähän helpottua, mutta näillä jälellä olevilla juoksuvuosilla, - tunneilla, tai - sekunneilla sitä ei kannattane enää tehä. Mielessä sekin vaihtoehto on joskus aina kuitenki vilahtannu.

Suomen eilinen jalkapallovoitto noteerattiin täälläkin. Mie noteeraan itteni kohta hetekalle tuhdin läskimuonituksen jälkeen. Toivottavasti untakin yöksi piisaisi, eikä homma mänisi pelkäksi kieriskelyksi, niinku se monasti on männy.

Öitämo... Niinku Uunoklaanissa on tapana illalla toivotella.

Kallellaan oleva Kallela

Hitsi ku harmittaa, kun Kallellaan olevan Kallelan Akselin tekemä teos vejettii jo ennen huutokaupan alkuu pois huutokaupan myynti-listoilta.

Just ku mie aattelin kokasta tätä taijepisnestä....mönkiin mäni tääki paperilla hyvä idea. Taulustahan oli povattu maksettavan yli 1,6 milliä. No ehkä en ois omilla huudoillani yltänny ekaankaan huutokierrokseen, mut nyt homma jäi arvoitukseksi.

Yleensä ottaen Uunon huutamisista ei oo mitää  hyvää seurannu... Heh.. Useimmiten ankara tappelun nujakointi.

Tuli kuitenki vähän samanmoinen olotila, kun ekalla, ja todennäkösesti vikalla visiitilläni Monte Carlon kasinolle, jossa ei eteistä etemmäksi edetty... Heh... No sekin homma oli kyllä ennnakkoon arvattavissa, mutta niin pitkälle katottiin homma kun vaan pystyttiin. Tyssäs homma sillon pari-kolme metriseen frakki-smokki-tai sakettivarusteiseen, valkohansikkaiseen portsariin, joka pelkällä katseen  voimalla sai meijät alta parikymppiset liuhuletit heitettyy pääsisäänkäynniltä norkoilemasta persaukisille tarkotettuun sivuaulaan. No sen sivuaulavisiitin jälkeen kyl oli vaikeeta 400 markan putjetilla vetää kuukauden reissu loppuun. Siinä jo alko muuten hyvin maistuva patonkiki maistua vähän puisevalta. No vielä iloakin irtosi siitä huolimatta Kataloonijan Pineda de Marissa, ja Barcelonassa etupäässä valkoviinin ja ginin voimilla. Valkoviinilasillisen hintaa en muista, mutta litran ginileka makso 7 markkaa... Voi niitä nuoruuven ja hulluuden ilosia aikoja.

Arvostan kovasti näitä vanhan liiton taiteilijoitaa, jotka pysty tekemään ns. "näköistauluja". Särestöniemen tikku-ukkeleita pystyy tekemää jokahine yli kaksvuotijas, jolla värituupi käjessä pysyy. No lappa-ja lappilaisia kuitenki arvostan kovasti ihmisinä yleensänkin tuosta huolimatta, kun niillä useilla on elämisen arvot monta kertaa enempi kohillan, kun meillä "etelän kolleilla" ja - variksilla... Huomenna on sitte luvassa jo vihdoin se etugummin paikkaus, jos vaan muilta humpuukikiireiltäni siihen jouvan?

Hepan vuokraus

Männäviikollahan lompsuttelin Cortes Valencianalla olevaan heppatalliin keskustelemaan pollen vuokraamisesta tulevalla viikonlopulla.

Miehän oon käyttänny noina muutaminakin kertoina Centauron heppavuokraamoa. Ei oo ollu ongelmia kertaakaan ja mukavat immeiset niitä talleja siellä hoitelee.

Tein nytkin vuokraussopimuksen.

Hommahan mänee suunnilleen silleen, että tarvii olla mukana passi, ajokortti, ja luottokortin lämiskä, joilla homma hoituu. Miun muut tiedothan siellä oli jo valmiina rekisterissä, ja varaus hoitu muutamassa minuutissa.

Konttori ei oo viikonloppuna auki, joten vuokraus on tehtävä lauantaista maanantaiaamuun. Konin hakupäivänä siun luottokorttilämiskältä tehään katevaraus sen mukaan, mikä pollen kauralaarin täyttöaste on sinä hetkenä. Jos palautat sitten pollen laari yhtä täytenä kuin hakiessa, varaus poistetaan korttilämiskältäsi.

Nythän miun heppatarve on vaan ratsastella vajaa 100km yksinään, joten mainijosti onnistuu ratsastus pienimmällä ponilla, joka tulee olemaan viissatanen Hiivatti tai vastaava....miulle ihan yks lysti. Kalustohan siellä Centaurotallilla on uuden nihkeetä, ja välillä oon saannu isommankin heppaluokan pollen käyttööni samaan hintaan, jos siellä tallissa on semmonen ollu joutavana.

Hinnaksi on sovittu nyt 61€, ja siinä on kaskovakuutus, joka lienee yli puolet tuosta hinnasta. En nyt kaskon osuutta ees kysynny. Jos ei oo kaskoa, sillon on viisasta olla tarkkaakin tarkempana erityisesti hepan pintanahkavaurioiden suhteen heppaa hakiessa. Netti on pullollaan kiukkusten ihmisten kirjotuksia määrättyjen heppatallien velotuksista, kun heppaa sitten palautetaan, ja kaikkia hepan nahkan vaurioita kun ei tullu alussa huomioitua, ja merkittyä vuokraussopimukseen.

Kannattavaa pisnestähän nää Uunohommat, erityisesti hepan vuokraus, ja muukaan heppojen kanssa pelaaminen, ei oo. Se on tullu itellekin moneen kertaan selväksi ja lienee selvä entiselle mäkihyppymiehellekin, mutta tuskin tämä pikku ratsastussessijo miun konkurssiin asti vielä johtaa?

Orimuela 2019

Kattelin tuossa ens viikonkopun sääennusteita, ja pahalta näyttää.

Paikallinen Jaakon kolleega Juan ei heitä täällä kylmää kivee järveen, vaan näköjään nakkaa sen Montepinariin ja vieressä nököttävälle vuorelle. Sinne olis tarkotus yrittää kiivetä viikonloppuna kisamielellä, tuo Juan kintereillä.

Kisanhan järjestää Orihuelan maineikas Tragamillas urheiluseura, ja todennäkösesti monessa pulassa auttanut Paco on myös paikalla.

Olosuhteet tulee olemaan hankalat, jos ennusteet paikkansa pitää, +8, ja tuulta 9m/s...tuulen vaikutus noin 5 astetta... voi vaan arvella mitä se tulee olemaan siellä ylhäällä 450m:n korkeudessa maalissa, rautaristin kupeessa.... Se on satavarmasti KYLMÄÄ!

Takasinkin sieltä ns. maalista pitäs sitte vielä jaksaa kipitellä, ja tuon lämpötilan takia viisainta on juosta... jos jaksaa?

Siinä on reitti, ja korkeuskäyrä. Lähtö on heti jyrkähköön ylämäkeen, sitten reilu puolikilsaa asvalttipintasta alamäkee, ja sitte alkaakin "työt"... muistaakseni... HEH... joka kerta vähän samat viilikset kisan jälkeen... TÄÄ OLI MIUN VIIMENEN KERTA... mutta kummasti vuodessa kaikki tuska aina unohtuu...

Alkuperäsen suunnitelmani mukasesti tarkotus oli "kankeilla" lähtöpaikalle tuo 40km:n matka, ja kisan jälkeen takas, mutta nyt pitää suosijolla hyökätä jo alkuviikosta Centauron toimiston ovenkahvaan kiinne, ja anoa jelppiä tulossa olevaan tukalaan tilanteeseen.

El Galeon Andalucia ja Neo Victoria

El Galeon Andalucia ja Neo Victoria, jälkimmäinen takana.

Aamupäivä mäni nyt historia-painotteiseksi, kun miun pitkähkö vajaan 14km:n mittanen aamukävely suuntautu tuonne satamaan ja aallonmurtajalle. Satamassa oli parkissa melko mahtavan nökönen ilmestys, tuo 55m pitkä vanha lautalaiva, jonka mastoissa lepattelee reilu 900m2 purjekangasta täyvessä vauhissa...kuvat ei anna todellista kuvaa nyt tuosta "venhojen" suuruudesta.

On siinä ollu puusepillä nikkaroimista muutamaksi toviksi.

Neo Victoria.

Tässä "kylässä" kyl piisaa katuja, joita pitkin voipi kyykätä ittensä helposti läkähyksiin saakka. Monet kujat jäi tänäänki varmasti kyykistelemättä Uunolta.

Uuppera-talolla

Tää päivä oli Uunon normipäivistä vähän normaalia enempi kulttuurisävytteinen. Eikä pelkästään ruumiinkulttuuri-, vaikka se tais nytteki olla pääosassa?

Aina oon ihmetelly, tuota Quironin sairaalan alapuolella olevaa pytinkiä, joka on näköjään saannu ulkomuotoonsa vaikutteita Perslantijan kotikylän vanhan uimahallin muodoista. Se on Uupperatalo.

Tänää sitte tuli siellä käytyä sivistystä ammentamassa. Mörskältähän tulee Quironille matkaa pari kilsaa, ja Uupperatalo on heti sen alapuolella 332-Carreteran varressa. Suoraan en sinne männy, vaan vetasin ensin pohjille reilun 13km:n hikihölkän tuosta LaMatan Luonnonpuiston ja radanpohjan ja kaislikon kautta Carrefourin nurkille, ja siitä autiomaan poikki 332:n ylittävälle sillalle, ja siintähän sittten pääsee sinne Uupperatalolle 332:n vierustaa mänevää tietä pitkin
.

Kaikkien tuntema "kaislikko" Torreviejan suolajärven radanpojan kaupunginpuoleisessa päässä tarvisi jo niittämistä! Jos sieltä Limingan suunnilta porukoita tänne tulee, niin ottakaa viikatteet mukaan! Olis vähän hommia, tai kohta ei enää kaislikon kohilta läpi pääse!

Uupperatalohan sijatsee tuossa 14km:n alapuolella. 14km:n kohilla on Quironin sairaala, josta pääsee yli tuon 332- Carreteran.

Oli jo  tuolla Uupperatalolla aika ramaseva olo tuon hölkkäilyn jälkeen, ja tuskin näillä hajuefekteillä ja varusteilla sinne sisälle ois päässy. Taisi olla ovetki säpissä ja nyt ei siellä päivällä uuppera ollu ilmeisesti mänössäkään, senverta oli parkkipaikat tyhjänä.

Mänin sinne vähän riskillä, kun liikennemerkki sillan kohalla näytti päättyvää tietä, mutta kyl sieltä Quironille ois ainakin nyt myös autolla päässy, ja sitä kautta Quironin sillan yli 332:n ja siten "kylän puolelle" ilman, että ois pitänny takasin tulla. Ois tullu pari lisäkilsaa jo väsähtäneelle ruumiilleni.

Hieno, ja mahtava on paikka, ja hyvät viilikset jäi Uupperatalolla vierailustani. Ois kyl mukava, jos siellä sisälläki vois piipahtaa jossakin sopivassa tilaisuuvessa ennen niskojeni lopullista nytkähtämistä, ja selälleen mätkähtämistä...tuumailee Uuno jo hetekka ja huominen päivä mielessä.

Que coño?

Kieliopintojani jatkeskelen täällä ihan omalla tahillani, ja pääasiassa puhumalla. Jos tuo näköratijo on päällä, sillon on Uunolla myös normaalisti käsissä Huan Viemä, josta nyplään sanoja esiin.

Alkupäivinä tänne tullessa mäni usijampi päivä saaha tuo espanjan tekstitys näkösälle näköratijoon, mut kyl sen sitte esiin sain tuolta asetusten viidakosta.

Espanjaahan Uuno on enempi ja vähempi issekseen opiskellu jo vuoskymmenijä. Ekat reissut tuli tähän maahan tehtyä jo alta parinkymmenen ikää, jollon muistaakseni käytii interreilaamassa mm. Pineda de Marissa, josta tehtiin päiväretki Barcelonaankin. Tästä tulee vajaa 500km Barcelonaan. Nyt sinne ei isompaa hinkuu ole noijen siellä olevien kahinoijen takia.

"Avainsanastoon" saa parhaiten oppia, kun kattelee tekstitys päällä noita myöhäis-illan ohjelmia. Tuota otsikon tekstiä en suomeksi kyl ois laittannu ihan häveliäisyyssyistä.

Paljon tulee kateltua kielenoppimismielessä noita lastenohjelmia. Niissä on kieli vähän helpompaa.

Oon opetellu ihan omaksi huvikseni espanjaa, ja kyl se jo alkaa aina paremmin ja paremmin luistamaan. Seuraavaksi jo huomenna on kyl ihan pakko paneutua jo noihin säännöllisten verbien taivutuksiin. Niitähän lienee vaan kolme luokkaa?

Jos ei mitään muuta tähellistä ilmene vaikkapa tuolta aurinkopaneeli/aurinkokerääjä- osastolta, johon on mukava ollu jelppiä anniskella ja yrittää opetella jotaki iteki siinä samalla.

Uunolla ei täällä oo isompaa hätää, vaikka joskus tuntuu, että päässä on mätää....heh...ja kyl sitä tuntuu olevan paljon muuallakin kun Uunon päässä?

Nyt liuhuletti pois silmiltä ja hetekalle ja unta kaaliin...

Käsikranaattiomenan syönti

San Javierin "juoksijan bolsassa" oli kaiken muun lisäksi pari sipulia, niin ainakin ekaks luulin, mutta lähempi tarkastelu mörskällä osoitti, että näähän onki käsikranaattiomenoita.

Tänää sitte jälkiruuvaksi halkasin yhen kokeeksi, ja otin teelusikan, jolla sitä siemenekästä sisusta sitte rupesin suuhuni yrittelemään. Eka lusikallinen lenteli ilosesti kyökin lattijalle, kun ei niitä lentosiemeniä kiinni kerinny kopata.

Varma en kyl ihan ole, onko siitä kranaatista kuori, vaiko tuo siemekäs sisus syötäväksi tarkotettu? No ite yrittelin sisusta, ja sitte pikkuhiljaa osumatarkkuus parani, ja suurin osa osu oikijaan paikkaan, vaikka vieläki joku yksittäistapaus lensi lattijalle. Sitte siivottii...

Sipulista sitte tuli mieleen se, että pikkuhiljaa pitää ruveta lopettelemaa tuo armoton sipulinsyönti, ja julistaa tää koko kerros sipulivapaaksi alueeksi, ja  ruveta myös kämppää tuulettelemaan ja naapureita neuvomaan, kun kolleega mahollisesti tulee pistäytymään.

Sillo ei saa sipuli lemuta ensinkään, jos meinaa kämppärauhan säilyttää...heh...no vielä muutaman päivän on varoaikaa jälellä ennen täydellistä sipulipaastoa ja julmettua tuuletusta.

10h

Askareita on piisannu ihan tarpeellinen määrä jokaiselle päivälle. Välillä on ollu ylitarjontaakin vähän, kun jelppihommat on täyttänny päivän.

Päivähästähän täyttää suuren osan normirutiinit, kuten muonanhaku, ruuanlaitto, tiski, pyykinpesu, ja yks-kaks lenkkiä, joiden pituudet vaihtelee eri päivinä väsymyksen ja viittimisen mukaan. Tietysti se, teenkö lenkit tennareilla, vai otanko Kankeen avuksi vaikuttaa myös, sekä vauhti, jolla itteeni liikuttelen.

Eilen juoksin yli viikon paussin jälkeen pikku pätkissä yhteensä reilu 5km Uunon kisavauhilla 4:53. Kävelyy vähän ehkä enemmän? Siintä oli seurauksena se, että uni maitto mukavasti. Kyykähin hetekalle jo puol yheksän, ja vähän ennen seittemää vasta virkosin. Pyykit oli jäänny illalla koneeseen, ja ne virittelin nyörille.

Eiliseen asti päivälämpätilat on ollu +25°C:n tietämillä, mutta nyt näyttäsi Sylvi ennustelevan muutosta viilenevään suuntaan, mikä on ihan normaalia, jokavuotista tapahtumaa näinä viikkoina.

Mitäköhän tänää yrittelis noijen rutiinihommien lisäksi, mietiskelee Uuno?

IV Carrera Solidaria del Lazo. 3.11.2019. San Javier.

Lähin aamulla aikasin vartin yli kuuven polkemaan kohti San Javieria. Tarkotuksena oli vaan hakee "juoksijan bolsa", ja huvipyöräily ja maisemien mulkoilu ja ulkoilu.

Ilma oli otollinen tähän hommaan lämpösen yön jäliltä, kun lämpötila oli koko yön ollu kahenkympin tietämissä. Pimeetä vielä oli, ja ylläolevan kuvan otin, ja ekan juomastopin pijin kaupungin toisella laijalla, suolakuljettimen jälkeen.

Karttoja ei nytkään enää tarvinnu kyttäillä, kun monet kerrat on tännekin suuntaan eri neuvoilla kuljettu. Nyt ajelin pääosin Carretera 332: sta pitkin, kun nuo pyörätien pätkät ylittelee välillä Carreteran, ja suikkiivat sekavasti vähän joka suuntaan, etenkin Punta Priman alueella.

Torsaalien ja bolsien jakopiste, eli ilmottautumien.

Ajoin mennessä suoraan San Javierin Decathlonin parkkipaikalle, jossa oli kisan lähtöpaikka ja dorsaalien jakokin. Välillä San Pedro del Pinatarin jälkeen piti vähentää ylipukeutuneen Uunon retonkeja vähemmäksi, ja käyvä pusikossa kepillisellä.

Lasten pomppulinna, joka oli kattoon asti väkee hetken päästä, kun järjetäjät sinne laskivat lapset menemään.

Hain bolsani vähän tappiomieliala päällä, ja katsastelin jo entuudestaan tuttuja maisemia. Lähtöhän oli Decathlonin edessä, ja maali 332:n toisella puolella, näköyhteyden päässä. Olin varmistannu sen, että en enää lähtöpaikalla saa mitään AHAA-elämyksiä, ja sekopäisenä osallistu kisaan, ottamalla jalkoihini nuo läskipohjakengät, joilla ei mitään kilpajuoksuu harrasteta.

Lähtökiihytys.

Kovasti tuli porukkaa paikalle, ja lähtö saatiin latailtua. Siellähän oli lähtöjä myös lapsille, ja kaikenmoista pomppulinnaa, ja hyppyareenaa viriteltiin pystyyn. Mie kuitenki lähin rannan suuntaan hiljakseen ajelemaan, enkä enää itteäni enempää ruvennu kiusaamaan. Ajelin sitten Santiago de la Riberan ja Lo Paganin kuppiloiden ohi puistikon viertä, ja siinä toppasin juomaan.

Tarkotus ja aikomus oli poiketa muonitukseen, mutta eilinen raskas iltapala, ja raskaampi aamupala pitivät nälän loitolla, ja en siihen homman ryhtynny.

Vakiostoppi.

Kahen maissa olin sitte mörskällä, mittarissa reilut 61km, ja läskit pakkasesta sulatukseen, ja pannulle sipulin ja paprikan kera, ja riisipata porisemaan. Ruuvan päälle kyl sitte reiluksi puoleksitoista tunniksi taju lähti soffalla.

Kello ei kyl viel oo paljo mitään, jotta hetekalle ei sais nyt vielä sortuu? Saa nähä miten käppänälle käypi?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Pelun keritseminen

Näytti tän iltapäivän jälkeen siltä, että jään henkiin, ainakin vähäksi aikaa. Entiselleen tulemisista on turha enää kuuskutosen haaveilla.

Eilinen mäni vielä ihan harakoille ja ketuille koko päivä, enkä saannu perskannikoitani mörskän ulkopuolelle millään. Mieli ois tehnny, mutta en vaan jaksannu.

Tänää puolenpäivän jälkeen sitte sain kannikat ulko-oven toiselle puolelle, ja tarkotus oli vaan muutama kilsa kävellä ilman mitään päämäärää.

Jalat veti kannikat Mölinäpuiston läpi LaMataan. Oli tosi mukava kävellä lähes ehjänä usean mörskäpäivän jälkeen mahtavassa +25 lämmössä, sortsit ja t-paita varustuksella. Ei tarvinnu pitkiä kalsareita katella, eikä välihousuja jalkaansa vejellä. Nautin täysin rinnoin mukavassa ilmassa jalottelusta.

LaMatassa sitte tuli mielleen, että vois tuon jo lähes silmille valuvan Peluni käyvä kerittemässä (eli hiuksen käyvä katkasemassa), ja samalla kiillotuttaa lujaa vauhtia laajenevan kaljuni. Niinpä kysyin asiaa ensimmäisestä auki olevasta Peluquieriasta. Siinä sanottii, että ei onnistu tänään. Toisessa paikassa sama juttu, ja olin jo LaMatan keskusaukion toisella puolella.

No sitte lykästi, ja pääsin heti Pelunkeritsemispenkille. Uunon pelussa ei paljon keritsemistä nykysin oo, eikä hommassa kauvaa keritsijättären nokka tuhissu, vaikka juttelemista kyllä piisasi koko kerimistoimituksen ajaksi.

Sitte jalkani vei kannikat Pinomariin hyvien ystävieni tykö, ja sieltä ei ilman servottelua ja kavittelua pois päässy nytkään. On mukava siellä aina pistäytyä jutustelemaan elämän peruskysymyksistä, ja nytkin pari kolme tuntia vierähti nopijasti.

Sitte lähin lompsimaan takasin, mutta jalat hiissasi kannikat vielä LaMatan luonnonpuistoon. Siintä lähin sitte mörskälle mönkimään pulukoppien ja Quironin kautta.

Matkaa kerty 11,3km.

Mörskälle kun pääsin, latasin potut ja porkkanat pataan, ja ne kun sain kypsäksi, sekaan nakkasin aamulla paistamani läski-paprika-sipuli sotkun, ja puoli purkillista tonnikaloja.

Hyvä oli sotku syyvä, ja sitte heitin jalat kohti kattoo, ja kannikat hetekalle...

Mahtava päivä!