sunnuntai 24. helmikuuta 2019

VI Carrera Popular Base Aérea de Alcantarilla. 24.2.2019

Ola juoksi kakkoseksi M65- sarjassa. Onnittelut!!!

Lähettii aamulla Petrin kyyvittelemänä kohti Alcantarillaa, ja siellä olevaa 14/5 km:n juoksukilpaa. Kisan järjetelyvastuuhan on Alcantarillan lentotukikohan henkilöstöllä ja suurella määrällä apujoukkoja. Kahentonnin maksimijuoksijamäärä tuli jo täyteen, ja kaikki halukkaat ei kisaan päässy. Syitä suureen innostukseen kisaa kohtaan on useita mm. hirmunen tavaramäärä "juoksijan polsassa" ja hyvät kisajärjestelyt.

Jutustelua ennen tarttija.

Nythän niitä juoksijalle jaettavia "polsia" oli useita. Oli reppu, pikkureppu, ja valtava paperikassi. Kaikki oli pullollaan tavaraa, syötävää ja juotavaa. Pari teknistä paitaa ja kaularätti, ja paljon, paljon muuta.

Uunollahan oli taas kaikki mörskältä lähtiessä "mukakunnossa", mutta myöhemmin aamun kuluessa selvisi, että sössimisellähän se aamu käyntiin oli taaski lähtenny, ja jo ilmottautumisvaiheessa oli sössiminen alkannu. Myö osallistuttii kaikki 14km:n kisaan. Lämpötila oli +11°C juoksun aikana, ja tuuli lähes  0 m/s. Kisan loputtua aurinko paisto, ja tarkeni hyvin kisavehkeissä maalialueella.

Kesken ajomatkan selkisi, että kisajuomapullo oli jäänny mörskälle. No sitä Uunojuomaa piti sitte kytistellä vielä aamulla kiinniolevilta huoltoasemilta. Sen sössimisen sai kyl paikattuu, mutta toista ei.

Hyvin ja helposti löyty tuttu ja iso parkkialue, ja torsaalitki saatii nopijasti, ku oltii melkeen ekoja hakuhommissa.

 M65- sarjan pootijumi.

Se toine sössimine oli tuo aikasempien juoksutulosten ilmottaminen, ja sitä kautta määräytyvä "lähtökajuutta". Miulta se oli männy ohi silmien ja korvien, ja jouvuttii lähtemää viimosesta "kajuutasta". Petri ei ollu paljo panostannu myöskään "lähtökajuutan" valintaan ja lähettii rinnakkain.

Guardamarin Mariano ehotteli meille, että mäntäsiin meitä eellä olevaan "kajuuttaan", mutta sössimiset on kärsittävä viimoseen piikkiin, ja myö ei kajuuttoja ruvettu vaihtelemaa.

Sitte lähettii matkaan...heh...tai toiset lähti. Myö kökittii vielä tukevasti tolpillamme. Mie en ollu varma, oliko lähtö tapahtunnu, vai eikö, ja kerkisin jo kertaalleen topata kellonki, ja sitte tarttasin sen uuvestaa, ku jalat alko ympärillä olevilla jonkunmoista liikettä tekemään.

Lapset otetaan mukaan jumittelemaan jo pienestä pitäen.
N50- sarjan "jumi".

Tungosta oli tuutin täyveltä, mut pikkuhiljaa alko tilaa sitte olemaa enempi, ja pääs omaan juoksurytmiin kiinne. Tasasesti alko alun yli kuuven minuutin keskitahtilukemat tippumaan, ja juoksu tuntu kulkevan ihan mukavasti.

Juoksussa ei nyt tuntunnu olevan isompia hyytymis- eikä huippukohtiakaan, ja se mäni kuitenki hyvällä keskisykkeellä (151) loppuun saakka. Viimesessä ylämäessä pumppu alko kyl sykkimää paljo kiivaammin, ja syke pysy falsettitasolla koko tuon perhanan pitkän, reilun kilsan mittasen loppusuoranki, joka päristeltii 4:13 keskitahilla.

Petrillä takana "tarpeellinen" määrä ajokilometrejä viimesiltä päiviltä. Hyvä on vähän oikoo jäseniä välillä.

Tää juoksuhan toimi myös "testijuoksuna" tuohon ens viikonloppuna juostavaan Cartagenan puolikkaaseen nähen, ja tän päiväsen perusteella uskaltauvun kyl yrittämään siellä puolimaratonin juoksemista. Uunon kyykistely piisas sijalle 5. M65- sarjassa

Kämppis-Ola on olosuhteisiin nähen kuntoutunnu hyvin, ja juoksi hienosti sijalle 2. ohittaen Marianon, joka oli sarjan kolmantena. Sarja oli M65.
ONNITTELUT !!!

Meijän ajat:
Ola: 1:03:24
Petri: 1:08:01
Uuno: 1:04:58

Tulosten tihruttelu on aina vähän hikistä hommaa suuren väkimäärän takia

Tulokset löytyy Dorsal21 -sivustolta TÄÄLTÄ.

tiistai 19. helmikuuta 2019

Alcantarilla 5k ja 14k, 2019

Tuonne männää tulevana viikonloppuna, jos päästää. Kisa on yks parhaista näillä seuduilla.

Lentotukikohdan porukka, joka sen järjestää on saannu organisaatijon toimimaan hyvin, ja järjestelyt toimii. Sen myös todistaa se, että kisan 2000 juoksijan raja ylittyi jo nyt, eikä kaikki halukkaat mukaan pääse. Meijän mörskän vanhustiimi viime kisan myöhäsestä viimetipan ilmottautumisesta, ja vaikeuksista senverta oppineena ilmottautu heti ens viikon kisaan, ja meijän osalta homma on kunnossa.

Kyyti on vielä vähän hakusessa, mutta viimone oljenkorsi on sitte autonvuokraus, ja ihan viimonen tuo "syklooneilla" polkeminen kisapaikalle "kannikat ja kuupat" kuumina.

Tapahtuman sivustot löytyy allaolevasta linkistä:

ALCANTARILLAN KISA

Security Camera image

Security Camera image.

Illalla ei oikee päässy tuohon aikaseen hetekointiin. Uni ei tullu millää, ja jatkoin vielä lähes puolille öille jelppihommiani. Sitte kyllä simahin, ja nukuin yli 6 tuntia tukkiasennossa.

Aamusella kuuven jälkee heräsin Olan kahvinkeittoryminään. No siintä silmät ummessa loikkasin mieki ylös ja syöksähin kahvimukin ja kahvipannun kahvoihin kiinne, ennenku ne keritää lurahuttaa muihin helttoihin tai viemäriin.

No silmät ku auki sitte sen mukillisen jälkee sain, Olaa ei näkynny enää missää? Kävin varoiksi läräämässä kaikki meijän asentaman turvakameran aamuyön kuvat läpi. No siellähän se tunnistettava Olan hahmo jo viilettää letti suorana aamuviijen lenkilleen.

Mie en vielä jaksa mihinkää lähtee, ehkä parin tunnin päästä? Ja tää päivä mänee vielä varmaan kokonaan tuon "sisäjumin" kanssa kieriskellessä...

Sisäjumi

Aamulenkin maisemia.

Usean päivän ajan on Uunoo vaivannu sisäjumi. Sisäjumi johtuu pääasiassa siitä, että on ollu niin paljo mielenkiintosta tekemistä sisällä. Aika on kortilla, ja on pitänny hivellä hiplausnäyttöö huoneiston sisätiloissa kuuppa punasena kaiket päivät. Tää homma on hoijettava, kun sen lupasin yrittää hoitaa.

Aamulla ei "sisäjumi" vaivannu.

Uuno on koittannu olla sanansa mittanen uuno koko elämänsä, vaikka se ei ihan aina oo onnistunnukkaa, eikä kovin pitkä sanan tarvi olla, kun se jo Uunon mittoihin ylettyy.

Aamu- ja iltalenkit oon kyl päässy heittämään, ja käynny kauppareissun tekemässä päivemmällä. Aikatakaraja painaa kovasti "rojektissa" päälle, ja hetekan tukipuut alle, mutta kyllä mie homman valmiiksi saan lupaamaani takarajaan männessä.

Letkijästi täällä mänee, ja toivottavasti sielläkii!

Juoksukunto tuntuu myös paranevan, ja kello nakkelee tonnin viikossa lisäaskeleita, ja lenkkien välinen hetekointiaika lyhenee silmissä. Silmissä tuntuu myös välillä sumenevan, kun päivän tihruttelee sipasuvälinettä kolmen euron rilleillä...mut ei auta muuta ku yrittää jelpata, jos vaan pystyy ja suinkin kykenee.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

I Carrera Solidaria "Pasion por Turkana". Cartagena. 17.2.2019


Kävästii tänää ajelulla Cartagenassa, ja ku muuta järkihommaa ei jaksettu tehä, ja osallistuttii siellä juoksukilpailuihi.

Meijän mörskän ukkojen osallistumine ei mikkää itestäänselvyys ollu. Oli hankaluuksia ja sössimistäki Uunon toimesta sinne ilmottautumisen kanssa.

Suomalaisen passin numerovormaatti ei soveltunnu ilmottautumiskaavakkeen kanssa yhteen, ja piti uunoespanjalla lähetellä järjestäjille viimesenä mahollisena iltana "eemeli". Vastausviesti tuli heti samana iltana, mutta mäni roskapostiksi, ja sitte sitä roskapostii kerkis tulla lootaan niin paljo, että se oikee posti siellä seassa jäi Uunolta huomijoo vaille...heitettii jo kuperkeikat ja hanskat tiskiin kisan suhteen, mutta sitte Olan pyynnöstä vielä kerran tihrutin roskapostit lävitte, ja siellähän se viesti oli tomintaohjeijen kera, ja myökii saatii ittemme kisaan....HYVÄÄ TOIMINTAA LINEADESALIDAN PUOLELTA...heh...ja raskasta uunoilua  miun osalta.

Aamu oli vilponen, ja pilvinen, mutta kisapaikalla ei sitte kuitenkaa ollu niin kylmä, mitä ooteltii, ja rinkkapaijassa, ja sortsiloissa pääs taas juoksemaa.

Kassin katsastus mäneillään.

Suunnistaja Suomenmestari Jore ohjasti "meijän" pirssin parhaaseen maholliseen paikkaan ihan torsaalipaikan ja lähtö- ja maalipaikan viereen. Kyyvissähän kökittii myö Olan kanssa takapenkillä, ja Hanne repsikan paikalla.

Juoksuhan järjetettiin Kenian Turkanan seudun tukemiseksi.

Torsaalien ettimisessä kierrettii pari korttelinpätkää ylimäärästä, ku meijän espanjalaisopas ei ollu ihan kartalla, eikä oltu kyl myökään, mutta hommat kyl hoitu, ja aikaa oli rutosti sössimiseenkin. Miutha sitte talutettii ystävällisesti kapsäkkijen säilytyspaikkaaki katoomaa vaikka meillä ei sinne mitään jätettävää nyt ollu.

 Ystävällistä ja avuliasta Cartagenan kisan toimihenkilöstöö, joista osa ymärsi jonkunverran myös uunoespanjaa, vaikka ko. kielen puhujia maailmassa on vähän.

Sitte nuuhkittii vähän aikaa lähtö- ja maalipaikkoja, jotka oli ihan nurkan takana. Nykästii kisakahvit, ja autolle retonkijen vähennykseen, ja verruttelemään. Takasin reilun vartin päästä, ja loputki ylimääräset rättikerrat niskoilta ja kökkimää putken alle, ja oottelemaa lähtöö.

Päästii lähtemää, ja päristeltii jo aikasemmiltaki kisareissuilta tutuksi tullutta marmoripintasta, leveetä ja tasasta Callee eteenpäin. Kisa lähti hyvin käyntii, mut kilsan pari kohilla olevien kahen mäjen jälkee alko Uunon hymy kyl hyytymää ja tennarit ja ote lipsumaa. Ja mäkijä ja vaan pelkästään ylämäkijä pukkasi lissää, ja alko näytää pahasti siltä, että myö pertsuikki noustaa tuonne Castillo de la Conceptionille, jonka historia ylettyy tuonne 3000 vuuven päähän....tänhän piti olla tasanen kaupunkikisa...heh...hätäsesti kartalta katottuna, vaan ois pitänny kattoo ehkä vähä tarkemmi? No miun viimepäivät on männy kaikenmaaliman turaamisten kanssa, ja reitin tutkailu jäi ihan nollille. Nysse kostautu.

Sinne Castillon muurin vieree kavuttii kielet vöijen alla, ja takasin tultii "nyppylän" toiselta puolelta, useita portaita myöten. Uuno ei uskaltautunnu kahen rappusen "loikkaporukoihin" mukaan lähtee, vaan kipitti lähes joka rapun eriksee, ja se ei ripein etenemismuoto tainnu olla? Raukasi jo rutosti ku tasamaan Calleille päästii "mukajuoksemaa". Uunon tyylii ei varmaan kävelystä kukkaa erottannu.

Putken ali mieki lopulta kiihyttelin takatukka suorana päässä olevan Cartagenan vinon lippalätsän alla.

Maalialuveella oli mainio rytke.

Juoksu kulki nyt kuitenki paremmin ku viime viikonloppuna keskisykkeellä 149. Matkaa kerty mittariin 6,84km. Muista tiedoista ei miulle tuon rataprofiilin takia oo hyötyy, enkä niitä tähänkään lätkäse.

Mietitytti vähän tuo Olan juokseminen, ku vajaatehoselle ja läpivuotavalle "konehuonelle" nää ylämäkikisat on myrkkyä, mutta hyvin Olaki sieltä maaliin tuli vähäsen miun jälessä.

Hanne oli sarjassaan kolmonen. Onnea!!!

Hanne oli sarjassaan sijalla 3. Mie olin VetM50 sarjassa 2. ja Ola 4. Onnittelut meille kaikille juoksusta, ja Jorelle kaikesta muusta!

TULOKSET ilmaantunevat TÄNNE.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Investointi

Voijaako hyvänä investointina pittää 120€:n satsausta 89€:n Kankeeseen, en oo ihan varma, mutta se tuli kuitenki tehtyy.

Kankeen vaihelaatikko oli senverta umpisolmussa, että siihe jouvuttii vaihtamaa kaikki kettingin pyörityksee liittyvä koneisto. Eli etu- ja takarataspakka, uuvet kettingit ja totaalirämpsähyksen kokenut, ja umpisolmuu männy vaihteensiirtäjä. Kaikki oli niin monimutkasessa solmussa, ko sen toissapänä taluttelin Bikemaniaan viijen kilsan päähän kylän läpi hikipäissäni.

Ko Bikemanian henkilökunta näki taas Uunon, joka pärähytti liikkeen sissää Kankee umpisolmussa sivullansa, naamat venähti kaikilta iloseen "jälleennäkemisen" hymyyn. Siinä käteltii ja vaiheltii kuulumiset, ja arvatenkin tiijettii, että Kankee on ollu hyvä investointi kaikille, niin Uunolle ku Bikemaniallekin.

Sitte kateltii, mitä Kankeesee pitää vaihtaaa ja laskettii kustannuarvio ja se oli 120€. No pitkää en asiaa vuntsinnu, vaan ilmotin, että vaihetaa siihe ne osat, ja hommalla ei tulenpalava kiire oo.

Kankee jäi vähän apijana liikkeen sissää ja lupasivat soittaa, ku Kankee on ratsastuskunnossa. Mie lähin siitä sitte niskat kyömyssä, ja pikkune tappijomieliala päällä lompsimaa kohti mörskää.

Välillä käin Zarikon konttorilla maksamassa vuokrani ja puhumassa jonnenjoutojuttuja.

No sitte eilenhän Bikemanian Italialaisnainen soitti, ja sano, että Kankee on kunnossa ja voi hyvin rankan operaation jälkee. Mie ilahuin soitosta kovin, ja lupasin lähtee hetekalta heti kyykkäämään "kohtisuoralla suuntauksella" kohti kaupungin toisella laijalla olevaa liikettä.

Tunnin lopsuttelun jälkee olin Maniassa, ja siellä roikku miun Kankee entistä ehompana. Maksoin laskuni rinta "kettingillä", ja kiittelin ystäviäni ripijästä korjauksesta. Manian ulkopuolella opastelin sitte yhen turistimatkailuauton parkkiin ja iloissani käin "korvapuustikahvilla".

Sitte rälläsin uuvenverosella Kankeellani venesataman, kasinon, aallonmurtajan ja rantapaseon kautta mörskälle.....kyl oli hyvä polkee "UUVELLA PYÖRÄLLÄ", joka oli rosmojenki mielestä ulkonäöltään "täys romu". Mutta nyt se ulkonäkö kyl pettää.

Hyvät investoinnit tein, ja jos en ois tehnny, todennäkösesti itkeskelisin kaikki illat Kankeen perään. Sillä on rällätty useamman henkilön, erityisesti Olan ja miun toimesta jo monet mukavat, ja vähemmänmukavat reissut ympäri lähiseutuja.

Yöllä ei yhtäjaksosesta unihommasta tullu juuri mittää, ja kääntelin kylkee vähänpäästä, ja heräilin siihen kääntelyyn. Aamulla sitte tuumailtii, että ois paljo parempi, jos ihmisillä, ja uunoillaki olis van yksi kylki. Sillo ei tarvis ollenkaa tuoho kylenkääntöö ryhtyy.

Aamu-uutisissa sitte hiissailtii rautakahlehissa jotaki kiikkii jäänyttä huume-Capoo, jolla oli tineroita ollu miljartitolkulla. Siinä tuumitti yksissä äänin, että on se hyvä ku meillä ei oo. Pitäs nytki aamulla tuntitolkulla paalailla tineroita, ja jos niitä tosipaljon olis, pitäs ostaa siihenki paalauskone, ja se tietäs vaan ylimäärästä rahanmenoo.

Sitte pitäs myös niitä paalikasoja tuuletella, että eivät alimmaiset homeeseen mäne, erityisesti täällä kosteemman ja lämpösemmän ilman vyöhykkeellä. Siihenkin pitäs joku ilmastointikone hommata.

Nytte ei sitäkää tarvi tehä, ja tuon meijänki ylimääräsen käteiskassan, eli vitosen, voi joka aamu tuuletella kätevästi tuossa parvekkeella käjessä homehtumisen välttämiseksi, tai ottaa sen mukaan aamulenkille.

Mie harkihen nyt lähtöö vitosen setelin tuuletukseen...

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

XXI Medio Maraton Ciudad de Orihuela. 10.2.2019.

Aamulla yönselässä, taustalla Quesadan mäki yövalaistuksessa.

Uunon duatloni alko kello 4.40, jollon oli kello pärisemässä herätyksen merkiksi. No oikeestaanhan tää oli triatloni, joka alko jo eilen iltapäivällä sillä "patarauvan" parin kilsan mittasella kanniskelulla. Kankeen runkohan on painavaa "patarautaa", eikä mittää höyhenen painosta, hiilen ja kuijun sekotusta. Heräsin kyl ekan kerran jo kahen maissa, ja sen jälkee homma oli pätkittäistä.

Illallahan oli pähkitty Olan kanssa kovasti, mitä tehhää, ku Kankee tuli liijan kankijaksi, ja käytettävänä oli vaan yks pyörä. Selviteltii muutamia vaihtoehtoja, mutta tultii yhessä siihe lopputuloksee, että vaan toinen lähtee jotokselle, ja se toine on Uuno, ku Jäykimmässä ei oo tarakkaa, että vois molemmat lähtee. Sillee sovittii.

Jäykin ekalla tankkaus- ja pasikuikalla.

Puolen kuuven maissa pääsin mörskän ulkopuolelle, mutta tallissa venähti vielä vartti valojen ja romppeijen virittelyssä, ennenku sen ulkopuolelle pääsin. Säkkipimeeseen jouvuin sotkemisen  alottamaan. Valenciaanaa myöten kanttailin tuulipöksyjen rässit lepattaen kohti pikkusiltaa, joka ylittää 332-carreteran, ja siitä edelleen Crevilentten tielle, ja Montesinosin kautta kohti Orihuelaa.

Alku mäni ratevasti, mutta Montesinosin jälkeen alko varpaat taas jäähtymää vähän liikaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisin vaivautunnu tähän tautiin mukaani ottamat muovipussit virittelemään kinttujeni suojaksi...jatkoin matkaa yli AP-7:n ja kohti CV-95:n risteystä valkosin varpain, ja kiristävin hampain. Sormia ei palellu, ku oli "varmanpäälletumput" käsien suojina.

Siintä sitte edelleen "Eiffeltornin" ohitte Jacarillan risteykseen, jossa tiukkasin jakarilla "Jäykimmän" löystyneet mutterit. Bigastron mäessä jo alko päivä valkenemaan, mutta aurinko ei vielä paistanut edessä siinteleviin vuoristoihin.

Bigastron kohilla alko jo päivä vakenemaan.

Kisapaikalle kerkisin ensimmäisten joukossa, ja Jäykimmän tälläsin tuttuun tolppaan liekaan. Kisahenkilökunnalta sitte kyselemään mistä saa torsaalit ja löytyykö rompesäilytys. Kaikki löyty, mutta epäilivät saanko Olan juoksijanbolsaa mukaani.

Lompsin sitte sinne torsaalinjakopaikalle, ja sitte lykästi, ku meitä monen monta kertaa erilaisista pinteistä jelpannu Paco oli paikalla. Taas tuli jelppiä oikeen olan takaa, ja Paco lähti käjestä pitäen ohjeistammaa toimitsijoita, että saan myös Olan bolsan haltuuni. Siinä oli sitte Uunolle kyl rompetta kapeijen olkapäijen kantokykyrajaan saakka. Urhoollisesti niitä läräsin ja kanniskelin pitkät tovit, ja haistelin kisailmapiirijä ja kattelin lisääntyvää väkimäärää.

Avulias ja ystävällinen Paco oli jälleen kerran suureksi avuksi, kun Olan bolsaa olin hakemassa. Mukava on ollu aina osallistuu Tragamillasin järjestämiin kisoihin.

Sitte kävelin radanvarren pikkupuistoon viijen korttelin päähän kisapuistosta ja järjestelin kamojani ja tissiliivejäni, ja avainvyötä ja muuta arsenaalia luovutuskuntoon. Sitte tuli kova hoppu takasin, ku en ollu satavarma usean kyselynkään jälkeen moneltako kisa alkaa..suurin osa sano "a la diez" eli kympiltä.

Äkkiä rinkkapaita päälle ja kisasukat kinttuihin ja tennarit oikeinpäin jalkoihin ja juoksujalkaa kisapuistoon puolenkymmentä reppuu selässä. No siellä sitte selvis, että lähtö on vasta 10.30, ja kiire hävis siihe. Luovutin hirveen määrän rompetta järjestäjien haltuun. Banaani ja pari juomapulloo jäi vielä pyörälleki rosmosyötiksi.

Passikopiot, toinen avainnippu, ja sipasunäytöllinen ja taksikyytikassa jäi selkäpuolelle tissiliiveihini, ja toinen avainnippu vyötäröllä olevaan avainkoteloon. Raggarilasit otin silmilleni juoksuun ekaa kertaa, ja ei niistä mitään lisähaittaa ollu.

Tyhjää vielä, mutta ei kauan. Yks monista putkiloista.

Sitte jäi aikaa tarpeeksi verryttelyynki, ja kohta kinkatii jo kisan alkumetrejä kovassa, korvat särkevässä tykityksessä. Jalkaa ja kättä oli ilma sakijana, ja Uuno siellä jossaki seassa. No siitä selvittii ilman lisävaurioita, ja matka jatku. Miullahan oli juostavana matkana vaan 8km...vetelää ja väsynyttä oli meno. Vanhuuven ja huonon kunnon lisäksi siihen oli useampiki mahollinen muukin syy.

Alussa oli eellä puolikaan 1.40 ilmapallo, mutta sekin kaikkosi Uunosta pikku hiljaa edemmäs. No nopeesti sen kyllä sitte saavutin, ja siinä rykelmässä rimpuilin koko aika. Pari kilsaa ennen maalija mänin sitte ohi pallosta ja tuo entuudestaan tuttu "hevosenkenkä" oli yhtä puuduttava ku ennenki, oli juostava matka mikä tahansa.

Juoksuuni sain aikaa kulumaan 37:52 verran, ja sillä olin sarjassani sijalla 25. Tahti oli 4:44, ja keskisyke VAIN 121??? ja maksimikin VAIN 138??? Eli mäni takaluvotuksen puolelle...heh...ja raskaamman jälkeen.

Juhlakarsinassa.

No maalin jälkee sitte jaettii Tragamillasin pyyhe, ja siitä sitte jatkettii juoksijoille varattuun juhlakarsinaan. Parilla oluvella ja muulla muonalla lääkitsin riutunutta atleettivartaloani, ja aaplasin espanjoolaa, minkä oluttuopeiltani ehin. Mukava oli paistatella rinkkapaijassa ja sortsiloissa lämpösessä kelissä.

Rojalesin mukavaa juoksujengiä ja Uuno raggarilasit puolitangossa.

Sitte mänin karsinasta ulos hakemaan reppu- ja rättikokoelmaani, jotka olin vaijerilukolla kietonnu kaikki yheksi sykkyräksi, josta roikku usijampi retonki vielä umpisolmuilla kiinnitettyinä reppujen ulkopuolella...ihmisiä hymmyilytti Uunon uunoilut....heh...ja niin teki kyl miutaki.

Kovasti oli juoksijoita ja katsojia tässä hienossa tapahtumassa.

Hymyilyn jälkee kattelin puolikkaan juoksijoijen maaliinheittäytymisiä. Hirveesti oli kyl porukkaa...koko iso puisto ja tienvierukset pullollaan. Sitte jo alkoki 8km:n kisan pytinkitiinujen jako. Niitä kattelin tovin.

Senior Masculiino-sarjassa juokseva Alicanten Apollanan Andres Macias Sanches oli sarjan kakkonen. Tuloksia en juuri muuta oo jaksannu silmäillä.

Andres kakkosena sarjassaan. Onnea!

Sit mänin Jäykimmän tykö, ja kiinnittelin kaikki reppuni ja säkkini pyörään, ja alko uuvuttava matka kohti Torreviejaa. Eiffeltornin kohilla olevassa Kahviteriassa toppasin, ja kurnutin kupillisen kahvii ja söin puolenmetrin mittasen Serranokinkulla, juustolla ja tomaatilla täytetyn sämpylän.

Rompemäärä oli tällä kertaa melkosen iso kyyviteltävänä. Kaikki retongit ei reppuihin sopinnu, vaan piti kiinnitellä umpisolmuilla yheksi nyssäkäksi.

Laskuoperaatijon jälkee otin kielikylvyn, ku muuta kylpyy ei ollu saatavilla, ja kysäsin mikä on Tener-verbin ensimmäisen persoonan "forma pasado". On kuulemma "teniia". Saa nähä muistanko huomenna....tuskin.

Mörskällä oon sitte rötköttänny ja retkottannu hetekalla, ja väsyneenä juonnu ja syönny....heh kyl oli mykava reissu.

Olaki oli ollu avuliaana ja työteliäänä. Parikymppisen oli nakannu juosten ja laittannu Kankeen Bikemanialletyöntö-kuntoon. Nyt ei tarvi Uunon retkottaa viittä kilometriä patarautaa ainakaa huomenna, vaan voipi sitä työnnellä, jos viittii?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Rämpsähys


"Tänne männää vissii, jos ei jumituta hissii.
Pyörällä sinne männää, mut ei ihan tännää"???


Heh taisin valehella...ainaki Uunon kohalta "Kankeen" kyytillä meno jää nyt väliin, ku tuo vaihelaatikon siirtäjä loivassa ylämäjessä kertaalleen piti kovan rämpsähyksen, ja siirty kettinkien pyörimisen kannalta semmoseen sijantiin, että koko takapyörän pyöriminen oli MAHOTTOMUUS.

Lisämausteen tähän souviin anto myös tuon Kankeen rungon parikilsane kanniskelu mörskälle, ku työntää ei voinnu tuon takapyöräjumin takia, eikä vetämääkää kehannu ruveta.

Tää ajankohtaki oli huono tuolle "rämpsähykselle", ku lähes kaikki puotit on kiinne ja Uunon perspuoli hellänä ja auki....hanskojen heittoo tiskii huomista ajatellen aattelen, ja kuperkeikan heittoo, ja ainaki kahvin keittoo....no katotaa.

No huonompiki ajankohta ois ollu tarjolla huomenna aamulla pimeessä jossaki Orihuelan ja Torren puolvälissä....heh. Olipa hyvää tuuria taas kerran.

Aamulla ollaa kaiken kanssa viisaampia.

torstai 7. helmikuuta 2019

Verkkokauppa ja verkot

Nykysinhän noita kaikenmaaliman verkkokauppoja on netti pullollaan. Mieki tuossa yks päivä sinne tein virtuaalivisiitin, ku aattelin selvitellä mahollisuuksia verkkokalastukseen täällä Torressa.

Ihmettelin kovasti, ku myyjä ilmotti, että kaikki verkot on loppu?

No sitte miulle on selvinny muutamien aamulenkkieni aikana syykin siihen. Täällä kun on nyt ollu usiamman päivän helteine keli, ni naiset on näköjään haalinnu kakki verkot itellesä, ja ruvennu niistä värkkäilemää itellesä retonkeja.
Näppäsin siitä todisteeksi kuvan yhen "Saluunan" ovenpielestä. Ei nuissa täkäläisissä retonkeissa kyl taija Perslantijan Kouvolan kylällä tareta, saatikka sitte pohjosempana Jänkhällä?

Ihmettelee Uuno.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tahkoverkon myynti


Miulla on ollu "tekniikan" kanssa vaikeuksia, ja lätkäsen tän eileniltasen kyhäelmäni tähän, vaikka "kronologiikka" tästä kärsiikin. Joutaa kärsiä, mie kärsin eilen enempi, ku teksti välillä katos, ja välillä löyty.

Ehkäpä tänne jokupäivä joutaa, kun näiltä "sössimisiltään" ehtii?

Aamulla enstöikseen se alko "normaalisti" söheltäen. Lähin auringonnousun aikoihin pienelle juoksu/kävely lenkille. Naapurikorttelissa asuva ikämies oli koiraa käyttänny "pizzalla", ja tervehittii toisiamme.

Miusta se oli niin espanjalaisen näköne, että sönkkäsin sille uuno-espanjaa. Sanakirjasta ei senkielisiä sanoja löyvy, eikä muualta kun Uunon päästä. Siintä vissiin johtu, että mies ei osannu juuri mitään vastata Uunon ääntely-yrityksiin.

Rapsuttelin koiraa ja kysyin ikämieheltä, että aaplaako se ingleesiä. Sitte alko jo löytymää puhetta vaikka kuinka paljon. Ikä mies oli engelsmanni. Siinä turistiin ensin umpee, ja sitte lampee, ja kaikkee siltä väliltä, ja lopuksi päädyttiin "kehumaan" poliitikkojen energiaa koskevat päätökset. Osansa saivat niin espanjalaiset aurinkoenergiaekspertit, kuin englantilaiset ja kiinalaset hiilivoimamiehet, sekä Suomen sähköverkkokauppijaatkin, jotka myyvärätkäsivät kaikki rahaa tahkonneet verkot. Ei ois kukaan voinnu arvata, että tää "tahkoverkon" myynti johti hinnan huimaan nousuun.

Hyvästeltii siinä, ja todettii kolmistaan, että kyl nyt maalima on paljo parempi.

Mie läksin laukkomaan pitkin alamäkkee, ja verkkarin puseron takataskun vetoketju oli jäänny auki, ja siellä rötkötti miun puhe-elin. Miun hirveestä kiihytyksestä sai pujelin semmosen G-voiman itelleen, että se ei taskussa pysynny ennää, vaan pyyhkäsi miun ohitte takavasemmalta, ja lopuksi maan vetovoima veti sen rysähtäen kivikovalle jalka-käytävälle. No sitte mie sen saavutin vihdoin. No ei tullu ku yks halkeema näytön päällä olevaan suojalasiin.

Halavalla pääsin tällä kertaa "vielä".

III Cross Solidario Don Bosco. 2.3.2019. El Campello

Ola, Hanne ja Uuno. Kuva: Jore

Myö käytii kipasemassa tänää kuuven kilometrin heinikkojuoksussa El Campellossa. Kauhulla kateltii ennen kisaa nauhoilla merkittyy juoksureittii, joka mutkitteli sinne tänne epätasasen näkösessä metrin korkusessa heinikossa.

Kuljetus- ja huoltopäällikkö Jore hoiteli kyyvityksen Alicanten toisella laijalla sijaitsevalle kisapaikalle vuosien rutiinilla. Onhan myö kaikki muutki siellä oltu kyykistelemässä lähtölakanoijen ja -putkiloijen alla jo aikasemminkin. Aluksi käytii torsaalit hakemassa, ja sitte hajeksittii kahvipaikkaa. No seki löyty rannalta vartin haahuilun jälkee.

Tilaisuus jatkuu.

Uunon tilaus oli kolme "kahviletsee" ja yks "kortaado". Tuosta tilauksesta ois kympin maksulla tulla takasin yli 15 euroo! No ei Uuno ruvennu nytkää toisia tahallee uunottamaan, vaan korjasin baarinpitäjän virheen, ja sanoin, että maksoin kympillä, enkä kakskymppisellä. No irtopisteet siitä tuli kaikkien suomalaisten hyväksi, ja Uunolle hyvä mieli.

Kuva: Jore

Baarin seinällä luki sitte teksti "Hoy no se FIA, mañana si". Meitä vähän kaiveli, mitä teksti meinaa, ja ku Kooklekaa ei siitä mitää tienny, mie mänin kysymää, josko merkitys selviäisi. No "pitäjä" selitti, että jos ei tänää tineroita oo, voipi homman hoitaa vaikkapa huomenna ....heh...luvattii tulla uuvestaa, ihan varmasti. Mainijo paikka.

Tilaisuuden pitopaikka.

Letkeellä meiningillä oltii kaikki liikkeellä, eikä tavotteet ollu tapissa kellään juoksunkaan suhteen.

No sitte valuttii autolle ja vähentämää retonkeja niukemmaksi, ja verryttelyy kehiin. Uuno veti kisavermeiksi rinkkapaijan päälle Uunopaijan, hihojen jatkeiksi jatkohihat, ja kätösiin mustat, eriparia olevat näppylähanskat, ja rätti kaulalle, ja myös päähän, kun oli vaan +9° lämmintä, ja 9m/s tuulta. Ola veteli kisan läpi sensijaan eriparisukilla.

Tuttavia oli tänneki eksynny, kourallinen Alicanten Apolanan juoksijoita ja "Vanha Herra" Norberto de Wolf, jonka kanssa nytkin oli tasaväkinen taisto.

Kisahan juostii kahtena lenkkinä, ja osa osanottomaksujen tuotosta lienee mennyt kisan nimen peruteella hyväntekeväisyyteen. Kisan nimessä esiintyvä Giovanni "Don" Bosco'han oli Wikipedian mukaan Italialainen pappi, joka perusti ammattikoulun ja suojapaikan Torinoon köyhille  ja laiminlyödyille pojille.

Kisa saatiin liikkeelle, ja alkuvauhti oli liian kova taas jälleen kerran, ja sitä avitti Uunolle sopiva vilponen lämpötila. Eka vilkasu kelloon sano keskitahiksi 4:35. Norberton selkä loittoni koko aika kuitenkin kauemmas. Kaikenmoista nyppylää ja muuta risuu raapi nilkkoja ja Kekot kytisteli ylimääräsiä pohkeenpalasia syötäväksi, ja keskitahti alko vääjäämättä tippua.

Toiselle kiekalle ku lähettii se oli jotaki 4:52, ja Norberto oli vajaan kentänmitallisen eellä Uunoo. Toisen kiekan puolvälissä, sitte alko näyttämää, että Uuno rupijaa saavuttamaa, ja puol kilsaa ennen maalija tein "heinähommija", ja huohottelin jo ihan kannassa. Sitte vähän ennen loppusuoraa mänin ohitte, ja olin pari sekuntia ennen maalissa.

Vähän vetelä maku jäi kisasta, minkä kerto myös 142 numeroinen keskisyke.

Norberto oli H-sarjassa (M70) ykkönen. Felicidades!

Hanne juoksi sarjassaan hienosti kakkoseksi. ONNEA! Kuva: Jore.

Uuno oli G-sarjan(M65) kolmonen. Kuva: Ola

Olaki osallistu kisaan, eikä eriparisukat ollu ainut riesa, jonka joutu maaliin asti viemään. Ola oli kuuves meijän sarjassa. Hyvä Ola! Kuva: Jore

Hyvä oli sitte takasin tulla auton takapenkillä, ja napsutella tummaa suklaata.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

KIITOS ERITYISESTI MEIJÄN JOUKKIOLLE MUKAVASTA AAMUPÄIVÄSTÄ!

perjantai 1. helmikuuta 2019

Ressitestii ja lankun tekoo

Tässä aamun ekat "lankut" a la Ola.

Kämppis-Olan keralla on aika männy kähevästi pääasiassa ruskeeta "asiaa" haastellessa. No on kyl ollu paljon, paljon muunkivärisiä asioita toimiteltavana.

Nyt on ollu päällimmäisenä Olan mustan perjantain edullisen ostoksen rassaus. Ola oli ollu kysseisenä parstai-aamuna "sormi napilla" oottelemassa nettivirman aukeemista ja tilaamassa monensaan euron hintasta Karmeen Fööniksi Kolmosta (Suomennettuna: Garmin Fenix 3) alta satasella. Homma oli onnistunnu, ja Ola sai HALVALLA kyseisen Föönauslaitteen.

Nytte sitä on sitte testailtu, Uunon naama vihreenä, välillä kaksin henkilöin, välillä yksin. Tännää aamulla, ku mahoton tuuli herätti käsiin rapistuvan "voimakaksikon" ennen aamua kahvinkeittoon, ja muuhun rymistelyyn, oli vuorossa ressitestien tekeminen Föönauslaitteella.

Ola veti ite ekaks sykevyön rinnuksilleen, sotkeentu välillä siihen vyöhön, mutta sai ittesä ressattuu kolmeksi minuutiksi testiin, ja pääs vyöstä irti omin avuin. Sitte oli Uunon vuoro testata ressijä ja kolme minuuttia seisoskella ressattuna testissä. Ei ressannu ekassa testissä tarpeeksi, ja toistettiin testi. Molemmille saatiin alta viijenkympin lukemat, vaikka molemmat on jo kuuvenkympin huonommalla puolella.

Uuno huolestu kovasti, ja aatteli, että jostaki on nyt saatava lisäressiä ja ripijästi, ja lähti 3,3km:n kävelylenkille 10m/s puhaltelevaan aamutuuleen. Ei haitannu, ja turha reissu. Ei tullu lisäressijä vaikka kävely oli ripijää 6,5km:n nopeutta.

Uunon tullessä äsken mörskälle Olaki oli haihtunnu kämpiltä ressin hakemiseen, tai sitte hypänny parvekkeelta?

Tämmöstä täällä tänään...