Aamutoimia

Heräsin aamulla kuuven maissa. Kahvit tulille ja yhen Diggestiivi-keksin voimin lähin parvekkeelle kattelemaan kahvituksen jälkee auringon nousua.

Sitte nousin iteki Kankeen selkään ja lähin huvikseen pyöräilemn ja kattelemaan toisten aamulkijoijenki liikehtimisiä.

Kovasti oli hälkkääjiä ja muitaki höperöitä miun lisäksi liikuskelemassa. Keli oli mitä mainioin ulkoilemista ajatellen. Lämpötila oli jökötyänny eilisissä iltalukemissa koko yön eli +22:ssa.

Ajelin rantaan ja siitä Nobelia pitkin Masalle ja siitä ales LaMatan puolelle. Koukkasin alamäjen alla rantaan ja vetelin palkeisiini lämmintä ja kosteaa meri-ilmaa. Palkeet ja kallo siitä tykkäsi kovasti.

Siintä sitte jatkeskelin rantaa pitkin LaMatan "lankuille" asti. Siinähän ei pyörällä sais ajella ja mieki koukkasin siitä Pariisille. Lankutuksen alkupätkähän on nyt saatu korjattuu, ja lankkujen tilalla on nyt laatotus.

Siintä hinkkasin takalauvotustani Moreran Kallee pitkin, ohitte Parque Molina del Aguan puistikon kohti LaMatan keskustaa. Keskustasta kiihyttelin luonnonpuiston portille ali 332:n ja sitte hidastelin kilometrin mittasen sepelikkoylämäen pulukopeille. Entisen San Jaimen eli nykyisen Quironin sairaalan ohitte ja 332:n ylitte, ja siitä kohti uimahallija. Siitä sitte taas Manchaa myöten yli Pariisin ja edelleen Jellona-kujalle ja mörskälle.

Täällä sitte homma jatkuu syöpötellen ja juopotellen ja rättijen pesulla....heh...ja sitte on esissä se mukava noin 5 minuuttia kestävä rättien kuivatus yläterassin kaivatusnyörillä.

Illalla on tarkotus tehä sitte muuta ja siintä lissää ehkä tuonnempana?

Kalsarijen kuivatus

 

 

Moni tärkiä asia täällä Iberiassa on paremmalla tolalla kuin Perslantijassa. Otetaa nyt esimerkki ihan sieltä tärkeimmästä päästä vaikkapa kalsarijen kuivatus.

 

Täällä se pääosin tuosta positiivisesta ilmanalasta johtuen hoituu varsin kätevästi näin syksyisinkin vielä. Nyörille ku nyrkkipyykin saa viriteltyä, toisesta päästä nyöriä saapi ruveta jo irrottelemaan rutikuivia kalisonkeja silitykseen...heh...ihan mahtavaa.

 

Kyllä tuo ilmanala toisessa merkityksessä vaikuttaa myös vähempimerkityksellisiinkin asioihin. Esmerkiks tuoho kallon sisäosan toimintaan. Täällä ei normaalisti tarvihe murehtija Uunonkaan onko lippa vinossa, jalat suorassa tai retonki rypyssä. No nyt on sanottava, että ottan vetää vähän normaalija enempi ryppyyn tuo Perslantijasta mukana tuomani satasivunen "lakikirja", johon lupasin paneutua.

 

Tässä iltasella istuskelen pimeessä yläterassilla ja mietiskelen etupäässä menneitä. Mukavan lämmintä on ja retonkia ei juuri niskoilla tarvihe pijellä.

 

Nyt viikonloppuna tuon naapurikommuunin Katalonian porukat on meinannu äänestelemään ruveta omasta itsenäisyyvestään. Keskushallinto on semmosista pyrkimyksistä kärmeissään ja polliisimiehistöö on raijattu "tonnitolkulla" paikalle estelemään moiset äänestelyt. Tonnitolkulla tarkottaa tässä yhteyvessä lihakilomäärää ja kappalemäärää (toimituksen huomautus).

 

Tännää oli vuorossa jalkalenkkkipäivä. Kilometrejä hölkäten kerrytin 6,5km:n verran. Taijan vaihteeksi keitellä saijut ja sitte harkihen hetekalle heittäytymistä. Öitä!

Mierda

Viime yönseutuna tuli valvottuu kolmeen saakka. Kyökin kahvinkeittimessä tirahti usijammat kahvit.

 

Pääsyy valvomiseen oli kyl varmaan vanhuus ja säännöllinen elämänrytmi, johon ite ajoittain sorrun päivittäisen parin-kolmen liikuntasessijon tuottaman väsymystilan takija.

 

Toinen syy oli taas varmaan kaljuuntuvaa päälakeani vaivaavat "Mierda"- ajatukset. Espanjan "avainsanasto" alkaa olla jo hyvin hallinnassa. "Pierut", "pimpit" ja muu asiaan liittyvä on syytä opetella ihan ekana, ni tietää mistä naapuripöyvissä puhutaan. Tää "Mierda" kuuluu siihen samaan "avainsanastoon".

 

Se jäi mieleeni yhestä uutislähetyksestä, kun haastateltiin vanhaa ja sairaalloisen olosta politiikkoa Jordi Pujolia. Jordi tokasi siinä haastattelussa miun korviin tarttuvat suunnilleen seuraavat sanat: "Toda la mierda del mundo para mi", joka todella vapaasti Uunon käännöskoneesta ulostettuna tarkottaa:"Kaikki maailman paska miun niskaani"....heh...mukavasti sanottu.

 

Tänää "välipäivänä" jäi liikkumiset pariin pyörälenkkiin. Eka kympin pätkä tuonne toiselle puolelle "kylää" La Valetan suunnille, ja toka auringon laskun aikoihin tuonne luonnonpuiston, radanpohjan ja Alzheimerin ja keskustan suunnille. Toiselle tuli matkaa 22 km ja rapijat.

 

Siinä oli tohelointia ihan tarpeeksi tälle päivälle. Vielä on ruvettava ropeloimaan kahvinkeitintä tulille, ku uni ei meinaa silmiin iskee millään.

Vanhuuven ja nuoruuven ero ja illallinen

Kovasti koitin kaikenmoista toimitella tännääki ja kaikki tähellinen ja tähetön tuli toimitettuu, mitä meinasinki.

Iltasella aamulenkin, sähkömiehen oottelun, voimailusessijon, pyöräilypätkän, pikku iltalenkin, kaupassakäynnin, astianpesun ja rättijen pesun jälkee mänin yhen oluven pierussa ja pimmeessä yläterassille nautiskelemaa toista olutta ja soittamaa mussiikkija puhe-elimelläni.

Juu-tuupista valkkailin Laila Kinnusen kesäyötä, Jimi Henriksin Woo Doo Childia, Steppenwolffin Born to be Wildia ja Mariska Varesia (Shocking Bluen solisti).

Siinä oli mukava yli kahenkympin lämpötilassa ja pimeessä muistella vanhoja ja männeitä ja kuunnella hyvvää mussiikkija. Mieleen tuli Tepon kanssa pelatut kiihkijät "Kvällens mästare"- koronapelit, joita Kuhilaskujalla pelailtii pienen kelamankan soitellessa Jimiä ja muita eellämainittuja.

Siinä samalla tuli mieleen ilmiselvä ero, mikä on nuoren ja vanhan immeisen välillä. Nuorena tässä tilanteessa ois miettinny "mitä nyt tehhää?, mutta ylivanhana miettii mitä tehtii ennen...heh ja vastaus siihen, että mitä nyt tehhää on ilmiselvä....käyvää nukkumaan. Semmonen vaihtoehto ei nuorempana ois tullu ees mieleen...

Soittelut ko lopetin oluven loputtua, hiissasin itteni kerrosta alemmas ja söin maittavan illallisen, kuus kipaletta oliiveja.

Espanjalaisnaapurit lähti "sisämaakotiinsa", ja mie lupasin vähän "päällekatella" myös niijen "casaa", ja ilmotella jos jotaki ongelmaa ilmaantuu.

Aamulla taas pari tuntii lupasin kytiskellä niitä sähkömiehiä, tai - naisia. No miulla on aikaa ja päreitäki nyt ootella "viimoseen tappiini" saakka sitä niijen ilmaantumista, enkä nyt oo aikonnu pahastuu, vaikka eivät ilmaantusi esille koko syksynä. No ei ne tänääkään Uunon näkösälle ilmaantunnu.

Tääkää ei oo Uunolle nyt mikkää ongelma...heh...henki tässä lähtee, vaikka eivät ilmaantusikaan.

Se on kuitenki varma, että ennen huomista kytistelyäni, koitan, jos suinkin mahollista, kyykätä muutaman MUKAVAN juoksukilsan sortsiloissa ja tee-paijassa!

7ª 5K y 10K Villa de Redován. 24.9.2017

Hulppeita Redovanin kisamaisemia.

Ekat kisat tuli tänää "korkattua", tosin jatkoin ite uunoiluani katsomon puolella, ja samalla tyylillä jatketaan useampi viikko parhaassakin uunovisiossa. Kisathan oli Redovanissa, jossa Uunoki on nilkutellu useampana vuonna aikasemminkin.

Hannen varassa oli nyt meijän menestys. Hanne oli ilmottautunnu kympille. Toinen vaihtoehto ois ollu 5km. Ilmahan oli tyyni ja asteita jo liki 30 kisan alussaki. Osanottajia molemmilla matkoilla kolmensaan kieppeillä yhteensä.

Jore ja Hanne ennen kisaa.

Numeron haku oli helppo homma ja Uuno rutisi muutaman espanjalaistutun kanssa rautalankavyyhti takataskussa. Tiukan paikan tullen ku sanavarasto käi niukaksi, siintä oli hyvä väännellä erilaisia kuvioita verbaalisen esityksen selvennnykseksi.

Hanne sai numeron ja mäntii kahvikipollisille maalialueen lähikuppilaan. Sitte jo Hanne mäni verryttelemää ja myö valmennuspäällikön vastuullista virkaa toimittavan Joren kanssa lähettii juoksureitin varrelle sopivia passipaikkoja katastelemaan.

Redovanin kisan maalialuetta.

Kisa saatiin tarttailtua ja ripijäjalkasimmat kiihytteli keulilla. Moneen otteeseen veihettiin paikkaa myöki kisan edetessä ja hyvin näytti Hannellakin jalka nousevan helteestä huolimatta. Juottopisteitä ei matkan varrella ollu, ainoastaan maalialueella vitosen kohilla sai vilvottavaa ja kurkun kovasti huutavaa vettä.

Kisan lopussa siirryttii maalisuoraa edeltävn mutkaan kattomaan juoksijoijen loppukiihyttelyitä. Hanneki tuli hyvävoimasena maaliin. Kaheksasta ysiin, kun mäntiin vähän ylämäkeen, oli ollu kisan huonoin vaihe. Muutenhan reitti on tasainen ja juostaan kahtena lenkkinä kylän katuja kieriskellen.

Hannen aika oli 51:56, ja ajallaan Hanne oli komeesti kakkosena.

Kisan jälkee Hanne kipasi hakemaa huolto-osastolle kaljakipot janosten nielujensa alle. Siinä sitte ruvettii oottelemaa pystijuhlia. Ripijästi tuli tulokset ja juhlatki siitä kohta rupes pikku hiljaa alkamaan.

Onnittelut Hannelle!

Hanne "pystityksen" jälkeen kunniakorokkeella espanjalaisten saartamana.

Kiitokset myös Valmennuspäällikölle kun sain mukana olla, mukavassa seurassa ja ilmassa!

Eka kisa

 

Hiljaseksi on vetänny Uunon pitkäksi aikaa. Koko loppukesän on joutunnu hoitelemaa juoksevia ja käveleviä asijoita ja setvimää toisten vanhoja tössimisiä. Uunon asiat on ollu lähes kaikki noita "käveleviä". Uunon omatki askeleet on ollu kävelyvoittosia noijen kaiken maaliman raihnasuuksien takia.

Poskivalssiksihan tuo tanssahtelu on männy, eikä tangon taivutuksia oo paljo näkynny muuta ku Kallioniemen lavalla, jossa muutama kerta on piipahettu. No tiije vaikka noijen tössimisten selvittelyssä pääsis vielä tanssahtelemaa kalteritangoaki...kera vesi- ja leipätarjoilun.

Torreviejassahan mie nyt luurailen. Kovasti on täälläki ollu näinä alkupäivinä käveleviä asijoita hoijettavana ja vastuksia voitettavana.

Tänää aamupäivällä oottelin sähkömiestä tai -naista viitisen tuntii. Ei tullu kumpaakaan. Sitte kävi kutsu Pinomarin täyshoitolaravintolaan syömään. No siellä on niin hyvä palvelu ja edulliset hinnat, että ei kertakaikkijaan voi kieltäytyä koskaan.

Pottumuussi ja puolenlautasen kokone possupihvi kaikkine lisukkeineen vilahti luurista ales alta aikasen yksikön. Kahvin ja jälkiruokaoluen jälkeen jatkoin pyöräilyy Guardamarin majakalle. Keskustan rantakadut oli täynnä autoja ja rannan kautta en nyt lähtenny oikomaan vaan ajoin keskustan kautta palmupuistoon.

Siintä poleksin Segurajoen vartta Rojalesiin ja edelleen Benijofariin. Nestehukka jo alko vaania miuta ja susihukka teki samaa pusikossa. Jatkoin kuitenki Quesadan läpi ja edelleen valuin kohti Torreviejaa.

Ennen Montesinosin risteystä otin kisat pikku jänöjussin kanssa pyörätiellä ja tulin kisan kakkoseksi. Sitte jo persuksetki alko kaipailla mörskälle jäänyttä satulan geelipäällistä, ja piti vähän päästä "kevennellä" nousemalla välillä polkimien varaan seisoskelemaan.

Markkinat on nyt sitte siirtynny sinne uimahallin nurkille, ja sitä kautta päristelin kippeillä kannikoillani yli Cortes Valencianan Manchalle ja siitä edelleen Leijonakujalle ja mörskälle. Kilometrejä tuli 41 ja rapijat ja nytte on ollu vähän hiljasempaa.

Juoksemistaki oon "ajatellu" jo muutamien kilometrien verran lekurin luvalla, mutta luulen, että kyse on ennemmin päivistä kuin viikoista kun se tyssää. Senverta jo kantapäitä "kuumottelee". No kyl se tästä EHKÄ lähtee? Ja mielen pitää virkeenä tietosuus siitä, että pahemmat ajat on vielä eessäpäin.