Pentsihyppypuumi

Kovasti oli suosiossa tuo pentsihyppy takavuosina. Jokahikiseen nosturiin ja puomiin piti jonkunmoine lavetti tehä, ja siitä loikkimaa ales turvanarun varassa. Mitä korkijampi torni, ja pitempi turvanyöri, sen parempi oli ajan vaatimus.

Nyt näyttää tuolla idempänä olevan meneillään sama puumi, mutta on kehitelty vanhasta tyylistä edullisempi vaihtoehto. Siellä ei tarvi kyhäillä mitään erikseen rakenneltavaa hyppytornia, vaan hommaan käypi mikä tahansa niin korkia paikka, josta niskat naksahtaa nurin. Hyppypaikaksi kelpaavat mainiosti kerrostalon parvekkeet, monikerroksisen sairaalarakennuksen ikkunat ja muut vastaavanlaiset instanssit.

Vanheempaan pentsihyppymenetelmään on tehty myös toinen, ratkasevasti hyppyä halventava muutos. On jätetty kokonaan pois tuo turvanaru. Se oli suhtettoman kallis kapine tuossa vanhassa pentsihyppymenetelmässä.

Yks asia tuossa uuvessa hyppytyylissä minnuu kyl sapettaa, ja raskaasti, jos se paikkansa pitää. Vanhassa tyylissä avustajan käyttö oli ehottomasti kielletty. Nyt "pelipöytää" kiertää sitkee huhu, että itämailla ois usijammassa tapauksessa käytetty pentsihyppysääntöjen vastaisesti avustajaa. Ei oo mänö näköjää tässäkään lajissa reiluu kaikkien kohalta.

Pentsihyppyhän kehiteltiin aikoinaan Suomessa. Perinteinen pentsihyppy on vieläkin käytössä, ei tosin kovin suosittu. Suomalaisessa pentsihypyn ekassa versiossa tarvitaan vaan lyhyehkö köyven pätkä, mieluiten manillaa, ja köyven luiston parantamiseksi vaseliinia, tai muuta jalkarasvaa. Lisäksi alkukantasissa versioissa oli käytössä jonkunmoine jakkara, palli tai muu koroke. Sitkeimmät hyppääjät kyllä teki onnistuneen hypyn ilman lisäkorokettakin, ja apuvälineeksi riitti hätätilassa oma vyökin. Ikivanhassa tyylissä hyppynyöri kietastiin kaulan ympäri, mutta nykyaikaisessa turvanarutyyppisessä versiossa käännetään hyppääjä nurinniskoin, ja sidotaan turvanyöri nilkkoihin nilkkaremelillä.

Paljon on tääki laji kehittynny, mutta ei välttämättä parempaan suuntaan kaikilta osin. No viimesissä idän versioissa on kyl päästy eroon tuosta välineurheilumaisesta taantumasta, mutta avustajan käyttöö en hyväksy missään olosuhteessa....KIELLETTY MIKÄ KIELLETTY.

Vanheneva neljännes

Kiivaasti ja käsiin vanhenevan miehenneljänneksen innolla on täällä jo kohta viikko vispailtu ees-taas ympäri lähitienoota. Mukavasti ja liian nopeesti on jokahine päivä vierinny iltaan.

Tänää tuli kyl kyykkäiltyy tän viikon suurimmat liikuntasiivut. Aamulla lähin "hevoseksi" tai ehkä tarkemmin sanottuna "aasiksi" käväsemään Torreviejan markkinoilla. Olin luvannu ottaa suurimman reppuni mukaan, ja hiissata sen mörskälle, kun se tulee täyteen. 

Lähettii vähän jälkee yheksän puolentoista kilsan päässä olevalle "pilepaikalle". Reppu oli tyhjä, ja helppo kanniskella. No pian pilepaikalle kun päästiin, se alko täyttyä etelän hetelmistä ja vihanneksista. Reilun tunnin jolkottelun jälkee reppu oli täys ja Uuno rupesi sitä hiissaamaan kohti mörskää. Repun täyttäjä jäi vielä täyttelemää omaa reppuansa, ja levittelemää edullisenhintasia vaateläjiä. 

Kämpille ku sain itteni ja täyven repun hilattua, nakkelin repun sisälmykset  jääkaappiin, ja nykäsin kuivatusnyöriltä eilen pestyt rutikuivat juoksuvermeet niskoille, ja vääntäyvyin uimahallin eestä Quironin sairaalan mäkeen, ja siitä pulukoppien kautta La Matan luonnonpuistelualuveelle.

Tiedossa kyl oli, että eilisen sadekuuron jäliltä voipi tuo reilun parin kilsan päässä oleva kosteikkopaikka olla menokelvottomassa kunnossa, mut sinne kuitenkin yrittelin. No kyl siitä läpi pääs osin aijatun väylän "väärältä" puolelta. Kanttailin sinne katoksen nurkille ja käännyin takas. Katoshan on noin kilsan päässä Los Montesinosin liikenneympyrää, ja luontopolun päätepistettä ja toista näköalatornia.

Siintä sitte hiippailin samaa reittiä takasin mörskälle. Tänä päivänä kerty tallustuskilometrejä yhteensä 21,6, josta noin 2km tyhjällä repulla, ja saman verran täyvellä. Juoksuu tais olla reilu 8km:n verran, ja loppu lähes kokonaan väsyksissä kävelyy. Tosin illansuussa oli vielä pikkune verryttely ja venyttelysessijo, kun ei enää kävelylle jaksettu lähtee. Kohta kaali hetekalle ja unta siihen.

 

Uuno mee monttuu

Paljo kaikenmoista ja välillä asiatontaki tekstijä levijäharteine Uuno on elämäsä aikana saannu kuulla ja kestää, ja nyt viimeaikoina tuo otsikossaki mainittu asia on yleistynny Uunon korvien kuuloetäisyyvellä. Lähes päivittäin kuulee, ko Uunoo kehotetaa mänemää monttuun. Kaipa ne täkäläiset kuitenki perustuen niijen naamanilmeistä tarkottanee vaan hyvää, ja joku tarkempikorvane on Uunoo valistannu, et ne tarkottaa vaan sitä, että pitäs hetkone vaan ootella. Kuulemma ne on sanonnu et "Uuno momentto" eikä "Uuno mee monttuu" niikö Uuno oli kuulevinaan.

No kyllähän tuo monttuun mänöki myös Uunolla lähestyy eksponentiaalisella vauhilla ja aika on vieläki vähemmässä ko viime vuonna.

Perhanan mukava oli taas palata tänne "pulukoppien" ja muijen mukavien asioijen pariin, ja muutama päivä on männy niin pirun mukavasti kekkaloijessa tuttujen paikkojen ja asioijen parissa.

Mörskä on Uunolla vaihtunnu, mutta hyvin on tähän paikkaan alkuvaikeuksien jälkee kotiuvuttu...senverta hyvin, että tää tekstinki tuotanto pääs alkuun pitkän tauvon jälkeen.

Tänää tuli pariin kertaan tallusteltuu ympäri kylää, ja askelmia kerty kakskytäkolmetonnia. Siinä sai kyl lumpijoita lumpsutella jo ihan tosissaan, mut kyl oli mukava jo muutama juoksuaskelki otella ripijän kävelyn lomassa. Eilisen puistikon voimailulaitteijen jälkeen nivuset, ja selkäki oli vähän jo valmiiksi pinkijänä, mut sitkijästi talsittii pulukoppijen, luonnonpuiston ekan näkötornin, ja La Matan ja puolen kaupungin kautta tänne Avenida de las Cortes Valencianasin Lidlin taakse mörskälle.

Illan suussa sitte laiteltii muonaa, ja jälkiruuvaksi mäntii yläterassille jarruttelemaa servojuomien kera, ja sitte ko aurinko laski istahettii vielä alemmalle terassille hetkoseksi lämmittelemää lepposessa ilmanalassa ennen kynsilleen mänöö.

Vee-niemee en kuitenkaa oo unohtannu, ja tiedustelu-upseerin velvoitteet mielessä jatkan tätä eloni viimesen satasen konttaamista maaliin...heh...eli monttuuni.