Guardamarin iltahuki

Joululoman viimosen työpäivän aamu.

Vähän haikijalla mielellä lähti viimeselle työpäivälle ennen joululomaa. No mukava on kyllä lomaillakin kun pääsee näkemään sukulaiset ja tutut. Eilen illalla piti paahtaa ylitöissä hikipäässä Guardamarissa pitkälle iltamyöhään. 

Miehän olin ekaa kertaa löysihommissa itsenäisyyspäivänä Guardamarissa. Mukava visiitti oli kyllä kertakaikkijaan tuo retki. Työvuorot on loppunnu kaikkina aikasempina vuosina ennen tuota Guardamarin iltahukia, mutta nyt sain senkin koettua.

Senverta vyysisesti "kovvoo hommoo" on tuossa iltahukissa, että piti vähäse verrytellä lihaksisto vetreeksi Guardamarin palmupuistossa. Retonkeja piti myös ruveta vähentelemään työvuoron vaatimaan oletettuun retonkitarvetasoon. Jätin kuitenki uuven eväskassista löytyneen rätin päähäni hineeksi. Sille on kyl käyttöö joululomallakin pipojen ja karvareuhkien alimmaisena kertana.

Huki ei kyl hyvin alkannu, ku kaikki sähköt mäni poikki just vuoron alussa, ja tuli säkkipimijää, ja Uunohan siintä hätäänty hirvijästi. Toiset toppuutteli hätääntynyttä Uunoo, ja sano, et tää on jokakertane homma. Ei hätää.

Sitte päästii jo alottamaa työhuki. Hirvee oli ryske ja rytinä. Tykit ja muu soittokunta vingutti kaikkia mahollisia äänipelejä, ja ukkoo, akkaa, kättä ja jalkaa oli ilma ihan sakijana, savusta, metakasta ja muusta moskasta puhumattakaan. 

Työhukin alutus (5;19) onnistu nyt Uunolta paremmin ku edellisellä kerralla ainakin kellon mukaan, vaikka vähän muuta epäiltiinkin porukalla hukin jälkeen. (5:19/4:54/5:20/5:14/5:12/5:09/5:17). Tuo toinen kilsa oli kyl vähä ripijä näin jälkikäteen ajateltuna, ja siltä se kyl tuntuki. Aloteltii huki Petrin kanssa samalta työskentelypisteeltä. Petri sano, että Uuno paineli näkymättömiin lähössä....no jossaki vaiheessa ennen hukin loppua Petri oli tehnny Uunolle saman tempun ku sai työn suoritettuu loppuun ennen Uunoo.

Guardamarin Mariano oli myös mukana täälläkin. Tehtii suunnillee yhtä hitaalla tahilla töitä, mut jossaki ennen puoltaväliä Marianon tahti vähä kiivastu ja Uuno jäi jalkoihin. No loppuosalla Marianolle tuli ilmaisesti pohjeramppi ja Uunon tahti pysy suunnilleen yhtä hitaana.

Kiitos kaikille työkavereille mukavasta viimesestä työhukista! Oli kertakaikkisen lystikästä!

Tätä ku nypläilen valmiiksi ja kattelen ulos lentoveneen ikkunasta mitä sieltä näkyy...onko pilviä, jäätä vai lunta, vaiko niitä kaikkia...hyi. Pitää ruveta latomaa lisää retonkikertoja, mietiskelee Uuno.

Lappu- ja retonki vähennys

Työteliäs oli päivä, ja mukava oli taas aamulla ylös nousta ja vejellä räppänät ja sermit ylös, sekä todeta, että aurinko siellä paistelee pilvettömältä taivaalta.

Aamupäivä mäni lumilapijon käyttöö valmistellessa, ja tiskihommissa, mut iltapäivällä jo pääsin tuoho vapaa-ajanki viettoon. Tarkotus oli yrittää juosta yhtäsoittoo 7,2km:n matka.

Alottelin sessijon 2,5km:n mittasella kävelyllä tuonne La Matan liikenneympyrän taakse. Siintä sitte kirmasin yli Suolajärven purkuojan Peltomarkkinoijen pitopaikkaan. Siellä käännähin takasin, ja toppasin tasan mittarilukemaan 7,2km. Keli oli juoksusouviin ihanteellinen, aurinkoinen, ja seinäpito pomppukenkien pohjissa kuivalla äsfaltilla. Vastatuuli vähän hillitsi menomatkaa.

Jokuhan tuossa Uunon kehossa tuntuu kyl mättävän, kun yhtäjaksonen hitaastikin yritetty juoksu tuntuu ylivoimaselta ja vaikijalta tehtävältä. Kestävyysharjottelun puute? Vanhuus? Vai joku muu? Siinä Uunon ehotukset mahollisista syistä tähän veikeuteen. 

Esijuoksija ehotti harjotusvaikutukseksi 4,5, ja maksimisykealueella (5) olin 78% koko reilun 40 minuutin ajasta, vaikka tarkotus oli vaan pysyä juoksun tapasessa liikkeessä tuo 7,2km:n matka! Kesisyke 138 täräystä/minuutti. Keskitahti 5:38min/km.

Saa nähä mihin vauhtiyritykseen päädyn tän perusteella tuolla Guardamarissa? Siinähn pitää yrittää huomijoija nuo lappu- ja retonkivähennykset, kun yrittää ajatella optimivauhtiaan siellä. Lappuvähennyshän tulee siitä kun numerolappu isketään rintaan, ja retonkivähennys siitä, kun kisavarustuksena retonkeja on vähempi ruumiin päällä, kun tällä lenkillä oli.

No sitte laiton resonanssikattilaan loput jääkaapissa olevat 2 porkkanaa kiehumaan, ja Vacuno-jauhelihat ja sipulit pannulle tirisemään. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ym. , tomaattimurskaa ja ketsuppia ja Thaimaalaista sweet chili soossia perään, ja lopuksi vielä pakastevihanneksia pakkasesta. Tuli kyl Uunon suun mukasta jälleen kerran. 

Nyttehä tunti on vierähtänny Olan miulle lahjottamat kuulokkeet korvilla, ja kaikenmoista musiikkia oon kuunnellu. Pääasiassa Fleetwood Macciä ja Nirvanaa...erityisesti tuo vanha David Bowien (josta en erityisemmin tykkää sen äänen takia. Sanoittajana kyllä hyvä) vanha kappale The Man Who Sold the World, Nirvanan Kurt Cobain'in esittämä tämä versio on hieno, ja riipasee Uunon vanhaa ja riutunutta sielua ihan pohjamutia myöten. Sanat ja Cobainin ääni sopii kappaleeseen kun nakutettu. Ja paras kappaleen kohta on tuo lopun sellon ja kitaran harmonia.

Mänee jo vissiin liikaa Uunon pimijän sielunelämän puolelle....

Nirvana: The Man Who Sold the Word

Resonanssikattila

Riisin keittoa resonassikattilalla. Tässä lusikka lisäpainona kattilan käsikahvan päässä.

Törmäsin täällä Iberiassa ihmeelliseen keksintöön, eli resonanssikatilaan. Resonanssi oli miulle ilmiönä kyl tuttu tuolta tekniikan puolelta, mutta se, että ilmiöö käytetää hyväksi kattilatekniikassa oli miulle täysin uus ja aluksi hiukan mystinenkin asia.

Kattila näytti ihan tavalliselta kattilalta, mutta heti kun siihen lastasi esimerkiksi läjän riisiä ja sopivan määrän vettä, ja pisti sen keraamiselle tasolle, ja lämmöt päälle, se rupesi resonoimaan, ja siirtymään pois itekseen levyn keskeltä sen asetetulta paikaltaan.

Aluksi ei riisin keitosta tahtonnu tulla mitään, kun piti kytätä ja vahtia sen liikkumista tasopinnalla, ja siirtymistä sivuun pinnan lämmittävältä osalta. Kattilan kahvaan asetetulla lisäpainolla pystyi kuitenkin vaikuttamaan kattilan resonanssitaajuuteen, ja sitä kautta myös kattilan liikkumiseen tasolla.

Lopuksi kuitenkin tajusin miten kattilaa pitää oikeasti käyttää. Kun säätää tason lämmityksen maksimiteholle, eli yheksikköön, tällöin voi huoletta jättää kattilan vahtimatta, koska se siirtyy automaattisesti itekseen pois kuumimmalta paikaltaan tason lämmityskohdan keskiöstä...todella kätevää.

Nyt ei tarvi enää kattilaa kytistellä ensinkään. No muuta kytisteltävää kyl Uunolla loppupäiviksi piisaa siellä ja täällä.