Vimenen Uunon näkymä terassilta, josta on tiirailtu joka aamu mereltä nousevaa aurinkoa.
Lähtöjähän on monenlaisija, on nopeita, hitaita, erittäin hitaita, ja siellä toisessa ääripäässä erittäin ripijä "äkkilähtö". Tämmösen lähön toimitti Uunolle tiistaina Norwegianin lento nro: D85420.
Harvonhan Uunoo näin arvovaltanen Valtiovallan taho mihinkään kutsuu, mutta nyt oli kutsunnu, ja eihän siitä kutsusta enää oikeen kieltäytyäkään voinnu.
Äkkinäisempään lähtöön vaikutti myös tuo Norwegianin hinnottelupolitiikka... Halvalla jos saa, ni sitä ei Uuno voi vastustaa. Nyt oli erittäin edullinen tarjous lennosta välillä Alicante- Helsinki hintaan 650€ ja sentit päälle....
Maanantaina auringonlaskun aikoihin ei Uunolla ollu mitään tietoo äkkilähöstä ja viruskelin kaikessa rauhassa mörskällä viruskaranteenissani, ja mietiskelin pitäskö tuo kauppahomma lähtee tarkistamaan, vaikka ei mitään tarvetta sinne ookkaan... En lähtenny.
Sitte rupesin vähän mietiskelemään, että onkohan viisasta ootella huhtikuun alkuun, kun jokahine kynnellekykenevä "kuningaskunta" ropsii rajaseutujaan mottiin.
Eihän miulla mitään lentoja ollu, ja vaikeeta kuulu niijen tilauskin olevan, ja miullahan oli vielä pari pyöränromuukin Pinomaariin vietäväksi. No soitin kuitenkin, miten ois mahollista pyörät toimittaa varastoon liikkumiskiellon aikana. Sakkoo oli ajelusta luvassa 500-1600€, eikä PA-Uunoo tuo rikemaksu iloseksi tekassu.
Pyörävaraston omistajan, hyvän ystäväni kanssa sovittiin, että paras konsti lienee kysyä polliisilta, ja mie siitä lähin ulkoilmaan niitä kytistelemään.
Miliisiautoja painelee kyllä normaalisti aika tiuhaan tahtiin Pariisia pitkin, mutta nyt ei männy... Kytistelin pimenevässä illassa reilut kolmevarttia, enneku Guardia Civiilin maasturi pärähytti ohi. Oishan ne miut pysähyttänny ilman miun viittomisiakin, kun apteekkireppuu, eikä kauppakassii käsissä ollu, eikä koiraakaan talutettavana.
Mie selitin asian, ja sanoin Uunoespanjalla, että Suomen valtiovallalta on tullu käsky, että nyt on hiissattava luunsa kotosemmille sademetsille, ja palattava, jos mahollista ripijästi sademetikköön. Mutta siinä miulla on pari henkilökohtasta ongelmaa, nuo varastossa jököttävät "Kankee ja Jäykin" pitäs ajaa Pinomariin, mutta kun ei ilman lupaa onnistu tuon perhanan liikehtimiskiellon takia. Siinä vaiheltii mielipiteitä tovi, mutta sitte ne anto suullisen luvan. Pyysin kyllä kirjallistakin, mutta sitä ei tullu.
No eihän mulla ollu mitään lentookan vielä, ja ilta oli jo pimee, mutta kämpillä rupesin Norskin sivuilta lentoo yrittelemään. Eka vapaa oli ens sunnuntaille, ja sen onnistuin varaamaan ERITTÄIN EDULLISESTI 650€:lla. Kerkisin jo ilmotella muutamille tahoille, että palajan sademetsikköön ens sunnuntaina, mutta ilo oli ennenaikanen. Vaikka liput ja muut laput tuli miun postilootaan, ni hetken päästä kun varmistelin lentoo, ni näyttöön ja verkkokalvoilleni pläsähti teksi: PERUTTU.. voi perhana, ei muuta ku uuvestaa tilaamaa, ja tekniikka ja Norskisivutki takkuili ja Uunon kalju ja loput haivenet myös.
No kuitenkin sain lennon seuraavaksi aamuksi klo 10:ksi.... NYT PUKKASI KIIREEN....
Nopeesti keräämään pyöräkamoja ja Pinomariin vietäviä tarvikkeita... Soittelemaan moneen paikkaan kyytejä ja muuta... Ja perhana siinä hosuessa kerkisin hävittää pankkikorttini... Siinä mäni ainaki puol tuntii sitä ettiessä, kun pahin visio ois ollu se, että se kulkeutuu Pinomariin. Ei auttannu muuta ku pengata koko säkki, ja kattoo kaikki läpi, ettei se siellä ole... No ei ollu, ja vihdoin senkin löysin.
Sitte ottalohkovalot päihin, ja autotalliin töihin varustamaan Kankeeta yöpyöräilyyn... Siinä ei kauvaa nokka tuhissu, kun tuon viiskilsasen sytkyttelin pimeessä illassa. Sieltä sitte Tuula lupautu miut heittämään autokyyvillä takasin riskillä, ja toivoen, että milliisisetiä ei nyt kohille sattusi.. Ei sattunnu, ja toinen pyörä ja muut uunoromut autoon, ja Tuula kuskasi ne Pinomariin.
Kämpillä oli kovasti hommaa...ja muuta selviteltävää joka suuntiin tän äkkilähön takia, ja unta en saannu ollenkaan, vaikka oli melkeen 2 tunti aikaa nukkumiseen...
Neljältä uuvestaan ylös ja jatkamaan asijoijen sotkemista. Oli sovittu Sampan kanssa, että männää samalla kyyvillä, kun oli sama lento, ja molempien piti avaimet käyvä heittämässä vielä keskustaan. Taksi tuli, ja Samppa kyytiin ja keskustan kautta Alicanten asemalle. Siellä kaikki mäni sutjakasti, ja hyvä oli, että oltiin ajoissa, vaikka vielä ei mitään ruuhkaa ollu missään vaiheessa.
Koneessa ei ollu muuta ku vettä tarjolla niille uunoille, jotka ei ollu etukäteisvarausta tehnny, ja seki piti maksaa luottokortilla. Käteine ei käynny.
Helsingin päässä kaikki hoitu entiseen malliin, ja Jeppu tuli miut hakemaa Rusinanttella tänne sademetsikköön kahen viikon kotiarestiin. Karanteenin takia jätettii perinnekahvitki nyt juomatta ajomatkalla.
Lopuksi antasin kovasti kiitoksia kaikille miuta tässä äkkilähössä ja viimepäivien aikana henkisesti ja vyysisesti auttaneille. Eriryisesti Hessulle ja Tuulalle, Sampalle, Tarjalle, Raijalle ja Kakelle, Anniinalle ja IdaMarialle. Toivottavasti pysytte terveinä, ja kaikki mänee parhain päin.
Tilanteen niin salliessa syksyllä takasin sademetsän siimeksestä Guardamarin palmikkoja kattelemaan
