Tuuripelle

 

Eilen aamuselta ohramoottoripyörälenkiltä otettu kuva.

Täytyy kyl sanoo, että Uunoo ei oikeen "tuuripelleksi" voi sanoo millään muotoo. Ainakin omat viilikset on välillä tosi matalat, kun elon myrskyissä veneillään.

Eilen aamupäivällä tehty vajaan 40km:n ohramoottoripyörälenkki mäni lähes virheettä, jos ei kannikoijen ja reisilöijen sisäpinnan nirhaantumista lasketa lukuun...nehän on normaaleja, liikehtimisestä johtuvia pikku riesoja, joita ei voi välttää.

Iltapäivällä sitte se tuuri käänty melkosen huonoksi. Myöhän on Rouva-Uunon kanssa venholla monasti kierretty kesällä tää Haapasalon saari hittaalla vauhilla, ja sillee tehtii nyttekii. Oikeen evväät mukkaan otettii ja puteli kuohuvaa kylmäsalkkuun.

Sitte lähetti köröttelemää, ja tuolla puolvälin kohalla topattii, ja mäntii naapurisaaressa olevalle hietikolle, ja Rouva-Uuno uimaan ja mie pijättelin muuten vaan päivänpaistetta venhon tuntumassa.

Syötii evväät ja juotii kuohuva tyhjäksi, ja lähettii jatkamaa matkaa. Siitä se lysti sitte alko. Uuno ei kovin innokas nykysin ennää oo veteen mänemään, mutta nyt sinne tuli niin kova hinku, että piti uimaa päästä, vaikka verissäpäin.

Venho nimittäin karahti kovaäänisesti karikolle. Nokka nous korkeelle, ja venho jäi kölin varassa kiikkumaa kivelle. Myö rysähettii enstee toiselle sivulle painovoiman ja liike-enerkijan vauhittamina, ja venhon alla ku ei vettä ollu, eikä sitä oo varmaan suunniteltu ilmassa pysymää, sehän meinasi kaatuva, ja meijän vaistomaine korjausliike toiselle sivulle sai sen kippaamaan sinne puolelle, ja kättä ja jalkaa oli hetken ilma sakijana, ja Uuno lenti ku entine leppäkeihäs laijan yli venhosta veteen. Mekastus oli melkonen, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Helvetisti sattu tuoho jo entuuvestaa vajaatoimiseen jalkaan, nyt polven takapuolelle, ja oikijan jalan pohkeeseen. Ne mie olin varmaan telonnu siinä keihäsvaiheessa tuohon veneen reunaan. Vasen kyynyspää, ja olkapää on jossaki lennon alastulovaiheessa johonki ittesä kolhassu? Onneksi oli vesi lämmintä, js onneksi ei karikko ollu laajempi. Siihen ois ollu ilkijä päänsä kopsahuttaa.

Mie en siinä kipuja enkä kolotuksia tuntennu, vaan venhoo piti siitä irti yritellä ja viijen minuutin ponnistelun ja armottoman kiroilun jälkee onnistuin sen siitä irti nostamaan, kun sain omat ketarani tukevasti karikon reunaan.

Senverta olin siitä lennosta ja reuhtomisesta siipeeni saannu ja väsähtänny, että en veneesee päässy nousemaa, ja Rouva-Uuno souti miut veneen reunalla roikkuen rannalle.

Mie raahauvuin verissäpäin venhoon, ja taas kone käyntii, ja venhon keula varmuuveksi lähes keskelle tätä karikkoapajaa. Kauvan ei siinä huokailtu, kun taas kolahti ja kovasti. Paatti nous yläilmoihi ja ilkijää ääntä päästi mennessään, ku köli kiiti pitkin röpöläistä karikon pintaa. Kone kun karikkoon katahti, se pomppasi ja ylös, mutta ropeli ei onneksi osumaa saannu, ja siitä selvittii pelkästään kirkumalla.

Siintä jatkettii sillee, että mäntii kävelyvauhtija, ja Rouva-Uuno oli keulalla tähystäjänä, ja naamat oli aika totisena muutaman kilsan, mutta lopussa naurettii ihan kurkut suorina....kyl oli taas lystijä (vähempiki lysti kyllä riittäsi joskus).

"Mahtava" säkäni jatku tänää Kouvolassa, kun äitijä käytin silmälekurissa, ja virkistin taas muistijani viijenkympin parkkisakolla.....pikkusen teki mieli tehä sitä, mitä ei nyt ilkijä sanova....sillon ku lapun lasissa näin, ilkesin senki tehä...