Helloviiniä

Helloviini-aamu valkeni säkkipimijänä, mutta lämpösenä myös Uunolle.

Tänää on kuulemma Helloviini, jossa lapsoset tekee kepposia, ja niille syötellää karkkia. Uunoo ei tää taija nyt juuri hetkahuttaa muuta, kun normiaikoihin hetekalle illalla?

Kylällähän ois kulkuetta ja monenlaista naamijointia ja muuta karnevaalii varmasti tarjolla, mutta viimesen viikonvaihteenkaan kirmailuista ei oo vieläkään ihan täysin toipunnu.

Kurkku tuli ekaks kipijäksi, sitte yskä, ja lopuksi nuha. Eilen vielä mietiskelin, ja olin jopa varma, että en lähe ees "bolsaa" hakemaan San Javierista, saatikka juoksuun osallistumaan. No tänää vähän oon jo tullu toisenlaisiin mietteisiin olotilani jo vähän kohennuttua, mutta kyl se vielä voi taas ohentuakin nopijasti.

Kolmas lenssu jo puolen vuoden sisällä pistää jo miettimään...no hauvassa on sitte kyl tämmösiä asioita aikaa miettiä vaikka koko siellä oleskelun ajan. Voipi olla pitkähkö aika? No sitäpä aikaa ei taija kukkaa varmuuvella tietää?

Eilen jo mentaalisesti tein pitkähkön kävelylenkin, mutta se jäi menttaaliasteelle. Hetekka otti omansa jo alkuillasta ja veti Uunon vatupassiasentoon aikasin koko yöksi.

Aamulla sitten viijeltä ylös, ja taas palasin tuohon mentaalikävelyyn, jonka sitten sain toteutusasteellekin vietyä. Lompsuttelin Pariisia alaspäin ja käin Kahvillassa kahvilla. Siintä pitkin rantaa keskustaan.

Kuranen ranta oli ihan täynnä pessimistejä, jotka uskollisesti jaksaa ootella sateen tuloa varjojensa alla, mitä uunompi ei jaksa ymmärtää. Sajettahan voi helpommin ootella mörskällä, eikä tarvihe rantaan viritellä sateenvarjoo, ja siellä kökkiä sitä oottelemassa.

Aurinkoo jos taas haluvaa otella, voipi senkin tehä helpommin ilman tuota sateenvarjon viritystä? No eipä näitä Uunonkaan hommia kaikki taija aina ymmärtää...heh...enkä aina mie itekkään.

Päätavote oli tällä retkellä kuitenkin käyvä kaupassa läskin ostossa, koska huomenissa puotit on kiinne. Pyhät miehet, vai oliko ne vainajat, jotka viettelee päiviään, ja sillon ei oo soveliasta markkinamiesten eikä muijenkaa tehä kauppojansa.

Keskustasta jatkoin lompsimistani Apollolle, jota pitkin jatkeskelin Cortes Valenciaanalle. Poikkesin Centauron toimistossa hetkosen jutustelemssa auton vuokraamiseen liittyvistä kommervenkeistä, ja jatkoin lompsimista eteenpäin.

Kauppareissu, 9km.

Ennen Litliä olevan Patinkasvatuslaitoksen ikkunasta näin kun kävelymatolla terveen nököset ihmiset talsi ykstoikkosesti mänemää....heh...tämmösellä ilmalla???? Lämpötila +25, lauha tuuli puhalteli, ja kävelyilmaksi ihan mainioista mainioin! Paljon on Uunolla vielä opittavaa nykyelämän mänöstä...tuskin kaikkea tuun oppimaankaan ikänä, kun käsityskykyni on rajallisista rajallisin.

Hoo-häkkimiehen ja Uunon tuska

Yhtä tuskasaa on ollu Uunolla tuo kisoihin ilmottautumisten tekeminen, kun oli tuo Hoo-häkkimiehen nimmarin kirjotus Benejuzarissa. Hikistä hommaa oli molemmat...vaikka Uunon ei noita ilmottautumisia umpirikoissa tarvinnu turatakkaan.

Piti olla ens viikonlopuksi tarjolla vaikka kuinka paljon kisoja, mutta ei kannattasi noita kisailmotuksia viime metreille jättää, jos hinkuaa osallistua kisoihin.

Pari mielenkiintosta mäni nyt sivu suun. Los Alcatzaresissa ois ollu tarjolla puolimaratonia ja ois löytynny myös Uuunosarjaki (M65) kisasta, mutta ilmottautumien ois pitänny tehä jo aikapäiviä sitten. Sama homma oli tuon Alicantesta Santa Polaan juostavan parinkympin kisan kanssa. Sekopäissäni sinne kyl kirjotin kyselyn, mutta kun koko päivään ei vastausta kuulunnu alotin ilmottautumisen San Javierin vitoselle.

Se oli tuskasa turaus, ja Uunon huulien välistä pääs ilmoille julkasukelvotontaki tekstiä työn lomassa. Melkonen määrä on noita kisailmotuksia tullu viime vuosina jo tehtyä, mutta mikään ei välttämättä oo itestäänselvyys ja noissa nettilanketeissa on kyllä tarpeellinen määrä muuttujia, eikä vanhoilla menetelmillä hommaa saa välttämättä hoijettua.

Hommahan piti tehä tuolta Lineasalidan kautta. On sieltäkin noita ilmottautumisia muistaakseni tehty, mutta nyt tyssäsi heti alkumetreillä. Kysy ekaks DNI: tä. No passista sen numeron löytää, jos ei NIE numeroo oo, mutta sen jälkee rupes vekotin kyselemää Contrasenjaa....eli salasanaa.

No kyllähän miulla salasanoja piisaa ottalohkojeni täyveltä, mutta tähän sopivaa ei löytynny, ja kisata jos meinaat, ni lanketti on saatava täytettyy. No sitte sivun loppuun, jossa oli ohjeet sivustolle "lyöttäytymiseksi", ja lista sinne annettavia tietoja, jonka jälkeen sähköpostiin kilahtaa viesti ja siihen on sitte vastattava.

No silleehä mie sitte yrittelin, mutta puhelinnumeron anniskelu ei onnistunnu, ku vaatimus oli, että yheksä numeroo vaan hyväksytään....heh...jätin yhen numeron omasta puhelinnumerostani pois...sitte onnistu. Siihe on sitte hyvä jonkun yrittää soitella...varmaan onnistuu...heh.

Tässä vaiheessa piti pitää pieni kahvitauko, kun kuuppani oli jo niin punanen ja kiukkunen, että jatkaminen ois ollu henkisesti mahottomuus. Kahvimotillisen jälkee sitte jatkoin homman loppuun, ja sain itteni ilmotettuu kisaan. Tutun tuskainen oli viilis tän kuuppaa raastavan hikisen työn jäliltä.

Huomenna kyllä ilmotan pariin muuhunkin itteni ja kolleegan kanssa, joka toivottavasti saa hommansa järjestettyy hyvälle mallille.

II Cross Nocturno 15k, Benejuzar- C.C. La Campanera. 26.10.2019.

Normistoppipaikka.

Sain tuon eilen alkaneen, ja tänään päättyneen raskaan kisaretkeni tehtyä. Retken suurimpana ilonaiheena oli ehottomasti se, että selvisin hyvällä säkällä lähes vaurioitta koko retkestä.

Mie tein eilisen aamupäivän valmisteluita retkuiluani varten, ja sitten ajoissa viijen maissa iltapäivällä polkasin Kankeen käyntiin, ja alotin kävelyvauhilla poleksimisen. Lämpötila oli useamman asteen yli kahenkympin, ja hijen siinä pintaan sai heti.

Reittihän kulki Benijofarin ja Algorfan kautta Benejuzarin kirkon kupeeseen Espanja-aukiolle, jossa lähtöpaikka aina sijaitsee.

Ekan juomapaussin pijin vakiojuomapaikalla suolajärvien välissä, lähellä LaMatan luonnonpuiston viimestä näkötornia. Siintä kolmen kulauksen jälkeen jatkoin kävelyvauhtia Benejuzariin parin kolmen kulauksen mittasella paussilla maustettuna.

Lasten kinkerit.

Mukava, kun lähin ajoissa. Perillä oli nimittäi mänössä jotkuu lasten kinkerit. Oli Lepakkomiestä, Spider-miestä, Elsaa, Annaa ja Lumikkia, joilta suuret lapsijonot jonotteli nimmareita. Kaikki aukion ravitsemusliikkeet oli myös ihan viimestä lisäpenkkiä myöten täynnä.

Olisko Lumikko?

Miulla oli yli kaks tuntii aikaa kävellä pitkin Benejuzarin keskustan kujia lämpösessä ja pimenevässä illassa. Sitte jo rupesin vähentämään retonkejani vähemmälle, ja käin kysymässä omalle repulle säilöntäpaikan, virittelin tissiliivini päälle, johon asettelin vilmiryhmän ja passini kopion. Käteisvarat uuteen rahavyöhön, ja kaks isoo avainnippua juoksusortsieni vetoketjulliseen takataskuun. Paitavalinta oli ilman muuta rinkka, koska lämmintä oli tarpeeksi +17°C, 4m/s tuulta ja täysin jo PIMEETÄ.

Pimenevää Benejuzarin näkymää.

Tuohon valottomuuten se sitten sortu Uunon "huolellinen" valmistautuminen. Lähin siitä keykäselle verryttelylle, vaikka tuo reilu 24km kyllä oli siihen jo hyvä, mutta aikaa siitä oli jo muutama tunti. Sitte ihan viimesillä hetkillä lähtöputken tuntumaan. Nyt ei päästy suoraan putken alle, vaan sinne mentiin torsaalien skannauksen jälkeen. Syy siihen oli varmaan se, että haluttiin tietää varmuudella mahdollisten loukkaantumisien tai eksymisien tapauksissa tarkalleen ketkä lähtivät kisaan.

Tässä lähtöputken alla sitte rupesin ihmettelemään...miksi kaikilla muilla oli ottakohkovalot, mutta Uunolla ei ollu? Olihan Uunollaki, mutta repussa, ja sinne ei enää ollu mitään mahiksia männä punkamaan, kun lähtö oli muutaman sekunnin päästä.

Lähtöaluetta.

Nythän lähettiin putkelta ylämäkeen, eikä alamäkeen, kuten kaikissa aiemmissa juoksemissani kisoissa täällä. Sen ekan ylämäen jälkee kyllä katkerasti selvis syy niihin ottakohkovaloihin. Sen ylämäen jälkee lähettii edelleen ylämäkeen, ja kivikkoiselle, suurten vesimassojen urille syövyttämille poluille ja vuoristoteille....TÄYSIN PIMEESEEN Benejuzarin vuoristoon!

Alussa ei ollu mitään hätää, kun edellä ja takana oli jokaisella muulla valot, mutta jonojen pidetessä ja jonojen harvetessa oli Uunolla suuri hätä ja huoli siitä, mitenkä tässä käy. Luonto ei periksi antannu keskeyttääkään, mutta juoksusta ei siinä kivikossa täysin valotta mitään tullu.

Koko aika kiivettiin kivikkopolkuja ylemmäs. Välillä vähän takanatulijoiden valot näytti Uunolleki tietä, mutta sitte välillä oli ihan silkkaa mustaa edessä....ahisti kovasti, vaikka vauhtia ei voinnu pitää kovana. Edellä meni kolme juoksijaa, keulilla nainen, ja perässä pari miestä ja hännillä Uuno. Miehet rupes kävelemää, ja Uunonki oli pakko, kun ohitusta ei voinnu tehä, vaikka mieli ois tehnny. Nainen katosi pimeyteen. Sitte onneks tuli takaa valolaitemies, ja Uunoki pääs parempaa vauhtii ja valoon. Saatii se nainen kiinne ja mäntii ohi.

Reisiin kävi kovasti ylämäkeen juoksu, tai heh...sen tapanen. Puolvälin kohalla oli juottoasema, ja siinä oli melkoset karnevaalit pystyssä, mut mie en joutannu niihi osallistumaa, vaan ohitin koko kinkerit, kun miulla oli omat eväät mukana.

Siintä alko lasku, jota mäntiin kilsan verran? kivikkoista ja vesiurien kaivamaa vuoristotietä. Sitte tultii paremmalle tielle, ja siinä organisaatioon kuuluva huoltomies tarjosi miulle lamppua, mutta en ottannu. Kun ei aivot oikeen enää toiminnu.

No sitte taas alko huono osuus, joka oli paha rasti, kun ei nähnny, ja vauhti hidastu aina. No loppu oli kyl sitte alamäkee, ja Uunon "juhlaa", vaikka sokkopimeessä juoksussa ois homman voinnu jo karikoille vetästä muutaman sentin suuruinenkin kivi. No tuuri oli myötänen, ja viimenen 250m mäntii jo Uunokovaa, eli 3:38 tahilla. Siinä kyyvissä jo Uunon tissiliivit veny, ottanahka punotti ja pumppu hakkasi ylikierroksilla, ja ohitin vielä muutamia....heh...ja ehjänä maaliin.

Tulos piisas Veteraanos E, eli M55- sarjassa kolmanneksi. Tosin meitä ei viimosessa sarjassa ollu ku viis osanottajaa, ja Uuno tais olla jo koko kisan vanhin? Ainakin lähellä sitä.

Kellon taltioima juoksureitti

Heren karttakuva.

Sitte oni ihan mahtavat tarjoilut...ja pöyvistä ku muonat väheni, kannettii sinne koko aika lisää. Uuno vetasi heti ekaksi yhen Servojuoman, ja kun mänin reppuani kyselemää, partasuinen hanan vetäjä heti tirahutti toisen, kun vasta lähestyin tiskijä. No enhän mie siitä kieltäytyykää voinnu ja kurnuttelin senkin hyvällä janolla. Sitte ku aikaa kulu rupes vetää kuitenkin vilua päälle, ja kaikki vaatteet niskoille.

Jonkun sarjan pokalistit?

Pyttyseremonijat sain vietettyy, ja kello jo lähesty puolta yötä. Miun piti nämä kinkerit nyt jättää, viritellä Kankee korijaksi ku joulukuusi pimeessäajoo varten ja alottaa varttisatasen ajelu Torreen. Enää ei mopiilikarttoja tarvinnu vilkuilla, senverta tuttuja jo nää kulmat oli, että pimijässäki osas takasin päristellä.

Tallissa purkasin ronppeet, ja mörskällä hävetti, kun oli pakko männä suihkuun lotuamaan, vaikka kello oli jo kaks yöllä. Yks jarrujuoma, ja väsähin soffalle. Neljältä sitte siirryin hetekalle, jossa normikieriskelyä (ei nukkumista) kolme tuntia, ja seiskalta ylös.

Vauriot oli ihan minimaaliset olosuhteet huomioiden. Ehkä en olis kuitenkaan näin vaativaan kisaan lähtenny, jos olisin tiennyt. Aiemmissa kisoissa tuo Cross on yleensä ollut lähes normaali katujuoksu, mutta ei nyt tässä. Kisanhan järjesti paikallinen pyöräilyseura Club Ciclista La Campanera Benejuzar.

Uuno maalissa, ja "finaalissa" Torreviejan autotallissa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Kilpavarustelu

Tästä on tulossa pitkä ja rasittava päivä ja ilta uunoille, jota rymää allekirjottannu on "hyvällä" menestyksellä edustannu jo vuoskymmenten ajan. Heräsin liijan aikasin, eli neljältä, ja vielä väsyttää, mutta ei nukuta, siinä taas pieni pulma. Toiset kahvit on jo nyt menossa

No tään päivän oon varannu pääosin tuohon tulevan iltaretken valmisteluun, ja kahvin keittelyyn, pyykin ja tiskin pesuun ja kisavehkeijen virittelyyn ja minimointiin.

Valojen virittelyyn täytyy panostaa, ja hakija lisää paristoja, ja koristella Kankee kaikenmoisilla valolaitteilla ja heijastimilla, jotta sillä ilkijää sitte yöaikana körötellä takasin Torreviejaan, jos voimia vielä piisaa.

Joskus oon aikasemminkin pyörällä käynny Benejuzarissa kisoissa, ja siellä tuo varusteijen säilytys oli ainaki sillon vähän "hatara". Tavarat ois voinnu ottaa mukaansa kuka vaan, omistaja tai joku muukin halutessaan, torsaaliteltan vierestä. Nyt on kääkkä taas vanhempi, huonokuntosempi ja juoksumatka on ny 15km, eli pitempi, siis vähän hankalampi yhtälö ratkottavaksi.

Kaikki avaimet, mukaan tulevat käteisvarat yhen päivän muonitusta ja mahollista taksikyytiä varten, sekä vilmiryhmä pitää kanniskella juoksuosuudenki aikana nyt mukana.

Reppu on jätettävä nyt säilöön kaikkine tärkeine valoineen renkaanpaikkausvälineineen ja vararenkaineen ja työkaluineen. No se ei rahallisesti montaa euroo oo, mutta aika orpo olo on ajella ilman niitä ja valoja yöllä takas. Jos ilma alareunasta häviää, homma oli siinä, ja pyörä on jätettävä, ja lukittava, ja jatkettava jalan, ja tultava sitte paikkaamaan seuraavana otollisena hetkenä.

Siinä tapauksessa nyt aiotusta Duatlon kisasta tuleekin Triathlon. Lajeina pyöräily, juoksu ja kävely, ja maali on sitten Torreviejassa, eikä Benejuzarissa, ja Uunon maaliinpääsy venyy jo pitkälle aamuun viimesen lajin osuuden pituudesta riippuen ja samalla venyy myös Uunon naama, ja todennäkösesti pinnakin venyy ja ehkä myös paukkuu?

Tömmöstä on täällä tulossa tänäiltana...heh...vesisateen sattuessa perutaan koko Uunon Duathlonyritys. Ennusteltu on illan kisalämpötilaksi +17°C, tuulta 1m/s. Eli tuskin perutaan ainakaan siitä syystä.

Nokia-lotto ja eläkkeet

Mie lähin aamulla ennen aurinkojen nousuja ja kuijen laskuja jalottelulenkille muutaman kilsan verran. Torrejonia pitkin lompsin mänemää Torre del Morolle ottelemaa kuvia, ja sitte kävelin Masa- hotellilta "suoralla suuntauksella mörskälle.

Kovasti on ollu tälle "tupapäiväksi" varatulla, ja aiotulla päivällä suhraamista vesivoimalaitoksen tehoista tuonne tuulivoimalan hyötysuhteeseen saakka. Nää kaikki oli pelkkää teoriaa, mutta käytännön työharjotuksenkin tein mörskän lämmönvaihtimelle.

Teoriat sain selvitettyy jo hyvissä ajoin, ja oli aikaa tehä kävelylenkki "kylälle" iltapäivällä. Lompsuttelin Pariisia alas, ja Rio-Röntgeniä myöten "Lokosalle" rannalle. Siintä Habaneerasia kilsan verran ja takasin Pariisille ja mörskälle, yhteensä n. 7km.

Sitte lueskelin lehtijuttuja ja notkuin netissä ja hetekalla. Tänäänhän oli ollu Taloussanomien mukkaan taas Nokia-arpajaiset. Suomalaisvirmat ei oikeen niissä pärjänny. Laskelmien oletuksena oli ilmeisesti, että kaikki "arpaliput" säily omissa lompsissaan koko päivän ajan. Solidium (Valtion sijoitusyhtiö) mänetti 227 miljoonaa euroo, Varma 82 miljoonaa euroo, ja Ilmarinen 66 miljoonaa euroo näissä arpajaisissa, ja samat arpajaiset jatku myös tänään, ja ilmeisesti tuli lisää muutama "milli" negatiivista tuottoa.

Mitenköhä ens kuukauven eläkkeijen maksuille nyt käypi, ja koko Suomen Valtijolle? Pohiskelee Uuno hikikarpalot ottalla, mutta naurun virnistys naamalla....tääl on lämmintä ja lokosaa siintä huolimatta.

Kankeilua

Poleksin eilen Kankeella Benejuzariin ihan vaan omaksi ilokseni. Kuva on AP-7:n ylittävältä sillalta, pikkunen matka Benijofarin jälkeen.

Matkaa tuli vajaa 50km, ja pikkusen rauko retken jälkee, ja muuta liikuntaa ei tullu harrastettuu, jos ei aamun lampun hakua ja parin kilsan kävelykenkkiä Kiinan puotiin lasketa.

Hommaa olis täällä sisälläki tehtäväksi, mut kyl tuo komija ulkoilma taitaa taas voiton nykästä tälläkin kerralla, ja hipsin kohta ulos. Miehän oon luvannu selvitellä ens talven kisatarjonnan täällä Torreviejan ympäristössä, ja erityisesti nuo maaliskuun kisat. No pitää ne laittaa tuonne plokinikin sivuille, kun ehin.

Lappalaisen Sylvi (Silvia Laplana), joka on paikallinen säätieteilijä, eli metronomi, ennusteli reilun viikon pätkälle +21 - +23°C:n maksimilämpötiloja, ja aurinkoo.

Miulle ihan passelit säät...ei liijan kylmää, eikä liijan kuumaa, ja muutenki "suun mukasta".

Eilinen "kankeilu".

Yökrossi

Vettä on losotellu koko viime yön ja tän päivän. Nyt jo lakkasi losotuksen.

Tulevan viikonlopun kisavaihtoehot oli Santomera 10km ja Benejuzar 15km. Santomera olis ollu aamupäivällä, ja Benejuzar on illalla, ja tarkotus on männä Kankeella kisapaikalle. Santomeraan olis tullu mankelointia yli 40km ja Benejuzariin tulee n. 25km.

Aattelin männä Benejuzariin, ja sinne jo ilmottautumisen 12€ maksoin. Jos oikein oivalsin, oli kisa siirretty myöhäsemmäksi ajankohdaksi, niinku tuossa ilmottautumisjulkasussakin sanotaan, eli ens lauantaiksi....heh...tai sitte se oli jo 14.9 aikasemman ilmotuksen mukasesti.

Molemmat ois tietänny "yökankeilua", ja klo 21 alkavan kisan takia Uunon ilta vierähtänee seuraavan päivän puolelle, jos ei isompia lisälenkkejä pimeessäkankeilu tuota riesaksi, tai ilmene muuta lisäriesaa. Lisäriesatapauksessa sitte pääsee ajelemaan jo päivänvalossa, että siinäkin on positiiviset puolensa.

III Carrera de la Luz, Santa Pola. 19.10.2019

Hanne ja Matilda ykköspallilla voittoisan juoksun jälkeen. Onnea! Kuva: Jore

Eilen lähettii nelistämään neljästään Joren kyyvillä kohti Santa Polassa klo 20 alkavaa iltakisaa. Ripijästi lyhyt ja tuttu matka taittu. Miliisivoimat oli nyt jo aikasessa vaiheessa eristänny kisa-alueen, ja autoo ei lähemmäksi saatu, ja se jäi noin kilsan päähän kisakeskuksesta.

Lompsittii kisapaikalle, ja torsaalienhakupaikalla oli jo pitkä jono. No nopeesti se eteni, ja Uuno lähti sitte hölkkäämään vielä autolle ylimääräset vaatekerrat. Oli jo vähän kiire sieltä keritä lähtöviivalle, mutta hyvin kerkisin vielä, ja pääsin ajoissa ihan lähtöputken alle, ja avaimetki sain toimiteltuu Jorelle.

Torsaalien jonottelua.

Lämpötilahan oli 22 astetta plussan puolella ja tuulta 6m/s ja säkkipimeetä jo lähön aikoihin.

Ennen starttia oli 3 minuutin mittanen ilonen tulitus, ja kisan alku päästiin alottamaan ruudin katku keuhkoissa. Hanskasta eli lapasesta se nyt taas itellä lähti, kun tuo Uunon elimistö ei mitään vauhdin säätöö pysty kehittämään alussa.

Eka vilkasu kelloon...4:14..heh ja kisan jälkeen katoin, että alku tahti ekassa kiihytyksessä oli 3:55. Joopa joo, siinä sitte jarruttelua yrittelin, ja muutaman kilsan jälkeen ei tarvinnu enää hidastusta ees yritellä, vaan se tuli ihan luonnostaan.

Alkuvalmistautumista.

Siintä kuitenki jotenkin toivuin ja suolakasojen päässä kääntöpaikalla alko myötätuuliosuus, mikä oli hyvä, kun mentiin Välimeren vierustaa myötätuuleen. No tuli se reitin toisen pään ylämäkipätkäkin sieltä vastaan, ja sitä seuraava Välimeren rannan vastatuuliosuuski, jotka molemmat masenti yläkoppaa kovasti väsyneellä vanhuksella.

Loppussa sain kuitenki vielä vajaan kilsan verran tahdin kiihytettyy 4:30:een ja kaiken armahtava maalilinja ylitty ajassa 46:36. Keskitahti sekunnilleen sama kun kahessa aiemmassa juoksussa eli 4:48. Kilsoja kerty Esijuoksijaan 9,73. Tällä tuloksella Uuno oli Veterano B- eli M60-sarjassa kolmantena.

Santa Polan "nuorisoa" ja Uuno.

Rannesykemittaus ei nyt
pelittänny (taaskaan?), tai sitte oma pumppuosasto kavitoi ja tosi pahasti. Esimerkiks lopun 4:30 tahtisella juoksulla Uunon syke ei voi olla 80-90 välissä...heh...ja keskisyke oli mukamas 134, jonka ylitykseen riittää normaalisti muutaman kilsan juoksu 6 minuutin tahdilla.

Maalialuveella oli muonaa ja juomaa tarpeelliset määrät. Pienen vesitankkauksen ja tulosten katsastamisen jälkeen alko vetää nestehukan, nahkan märkyyden ja tuulen voimasta Uunon leukaperät kalisteluasentoon, ja piti rynnistää autolle hakemaan lisärytkyjä päälle...siinä oli kiire, kun ei jumijuhlien alkamiseta mitään tietoo ollu.

No nyt ne kuitenki alko pikasesti, ja Uuno kuuli, kun kuuluteltii: Veteraanos B kategorijaa, ja Hukka Vijjasta kolmannelle pallille, ja miun ja pallin välissä oli satakuntametriä matkaa ja runsas ihmismassa.

Hukka rynnisteli kovalla kiihytyksellä paikalle, ja melkeen tipahti lievän hätäilyhuimetuksen takia pallilta alas. No siellä kuitenki henki tasaantu ja pysyin kuin pysyinkin pallilla. Kakkoseksi tuli Torreviejan engelsmanni Andy ja Ykköseksi Santa Polan vanha veikko Gaspar, joka on Uunoo kolme vuotta nuorempi.

Vasemmalta Andy, Gaspar ja Uuno. Kuva: Jore

Hanne oli taas takuuvarmasti boodiumilla ja nyt ykkösenä. Matildalta jo sujuu tuo jumijuhla esimerkikkisesti. Kiitokset myös Uuno-käppänän kannustuksesta, jonka kyllä kuulin juostessa. Onnea!

Ja Jorelle kiitokset kyydeistä ja huollosta. Ens kerralla kehitellää meijän systeemeitä, että jäis Jorelle vähemmän "tuunattavaa"...heh.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Rengas ja päreet kärysi

Aamulla taas innoissani lähin ehjähköillä kintuilla kinkkaikemaan pimeeseen aamuyönselkään.

Aurinko vielä nukku jossakin meren takana ja ootteli kohta alkavaa päivävuoroaan. Uuno hölkkäsi tuonne LaMatan suuntaan.

Kulkijoita ei ollu juuri muita. Yks miliisiauto vastaan tuli, ja mäen alla sauvakävelyllä oleva muori, jota kohteliaasti tervehin.

Sitte kilsan päässä oli niukat Uunokilometrit täynnä, ja käännähin takasin ja aloin kävelemään. Samanen muori tuli taas vastaan ja juteltiin siinä tovi.

Muorilla oli ikää jo kaheksankymmentä, ja kotosin oli jostakin Madridin takana olevalta vuorelta. Pitkän iän salaisuus oli terveellinen vuoristoilma, mitä miekään en kieltämään voinnu ruveta.

Miliisit oli nyt pysähtynny tuohon Mercadonan kohille, mutta mie sain ohi hiippailla ilman esteitä.

Sitte jo olinki lähes mörskällä. Tuossa nurkalla on vaarallinen risteys, jossa risteää kuus tietä, tai oikeastaan kaheksan. Siinä meinas nytte käyvä kahelle autolle kylkikolari, ja rengas vinku niinku Uunon keuhkot loppukirissä. Toinen tuli tuolta Torren keskustasta päin ja Mercadonan riseyksestä körötteli joku uuno suoraan eteen.

Ei siinä muuta käynny, kun rengas kärys, ja kansainvälisistä käsi- ja äänemerkeistä päätellen keskustasta tulevan kuskin päreet. Ihan aiheesta kylläkin.

Valopääkisa

Tarkotus olis yrittää osallistua Santa Polan ilta-kilpailuun tulevana viikonloppuna.

Kisahan on tämmöselle "valopäälle" just sopiva, mutta en usko silläkään mitään suurempaa vaikutusta olevan miun vähemmän valosaan latvaosaan, mutta aina kannattaa kokeilla kaikkea, jopa sitä kaivoonki hyppäämistä, jos siltä tunuu. Parempi vaihtoehto on ehkä kuitenkin heittää ensin se kirves sinne, mietiskelee Uuno?

Kolleegat on tuossa kisassa aiemminkin käynny, mutta Uunolle on kisa ensimmäinen. No ilosin ja uteliain mielin mieki sinne yrittelen.

Tännää käin aamulla aikasin Anniinan hierontapenkissä hikoilemassa, ja lupasin, että juoksuun en tänään vielä sorru. Senverta oli kintut kireenä.

Pyörällä saatan muutaman kilsan lötkytellä, vaikka pyykinpesuu pitäs harrastella useamman konellisen verran. No ne kerkijää kyllä, jos elon hetkiä riittää?

Varjoporukka panikoi

Hirvee sateenpelko ja paniikki "Kurasella" rannalla...

Joo lompsittii eilen kisan jälkee tuosta "Kurarannan" paseoo pitkin Quatron ja Antin kanssa mörskillemme.

Vaikka taivas oli pilvetön, ja ilma muutenki helteinen, näytti siltä, että kovasti oli edellisen myrskyn jälkeen rannan ihmisillä kova paniikki, kun piti siinä ilmanalassa sateenvarjoja levällään pitää koko rannan täyveltä.

No kovasti tuhoohan tuo rankkasade oli saannu tuolla maanviljelysalueilla, mutta tuo rannan varjoporukka näytti kyllä turistivoittoselta.

Tänää ois kyl sen sateenvarjonki voinnu levitellä, mutta epäilen, että rannalla ei tänään oo varjon varjoo? Ukkonen on nyt muutaman tunnin tärisytelly Uunomörskänki perustuksia. No eipä oo haitannu Uunoo saje. Aamulla käin jo pienen jalottelun heittämässä pimijän aikana, ja illalla käyn vielä toisen, vaikka sataski. Lähes yhtä märkä on nahka sato tai paisto, kun lämpötila +25 korvilla päiväsaikaan.

I Carrera/Marcha Solidaria APAEX, Torrevieja. 13.10.2019

Antti nousi korkeimmalle korokkeelle voittajana sarjassaan. ONNEA! Kuva: Quatro

Tänään oli täällä kotikylällä, Torreviejan keskustassa kilpajuoksut, jossa juostiin viina- ja huumevapaan, terveellisen elämän puolesta. Juoksu järjestettiin ensimmäistä kertaa.
Juoksussa 8km:n matka juostiin kahtena lenkkinä. Toinen kääntöpiste oli Orihuelatien kohilla, linja-autopysäkin vieressä, ja toinen aallonmurtajan alapuolisen tien päässä.

Lähtö ja maali olivat Torreveijan Kasinon edessä. Lämpötila +23, tuulta n. 2m/s, ja aurinko porotteli pilvettömältä taivaskannelta täydellä teholla.

Reppuu ja rompetta piisas nyt Quatrolle kanniskeltavaksi.

Poleksin Kankeella kisapaikalle valmiissa kisavarustuksessa, mutta ylimääränen t-paita tuulensuojana mennessä. Täältä ei pariin kilometriin tarvii polkimia paljo väännellä, kun on tuo jyrkähkö alamäki tuonne keskustan ja La Matankin suuntaan.

Lähtö- ja maalialuetta Kasinon kohilla.

Yö oli hyvin valvottu jälkikasvun lentoonlähön vuoksi, ja aamulla oli vaikeeta saaha ittesä hetekalta pystyasentoon. Väsytti kovasti, mutta Kankeen selkään sain itteni hilattua ja valuteltua kisapaikalle. Siellä Quatro ja Antti jo olivat dorsaalinsa ja juoksijanbolsansa jo onnistuneesti noutaneet...Uuno hakasi romppeet myös ripijästi.

Helpotti nyt kovasti, kun Quatro oli romppeita kattelemassa juoksun aikana, eikä niille tarvinnu säilöntäpaikkoja ruveta kyselemään, eikä pyörään kiinnittelemään. Tarkotus oli myös jättää tuo Kankee toiseen kotipaikkaan koekäyttöön muutamaksi päiväksi...ja sillee tehtiikin.

Sitte vähän lämmittelemään ja verryttelemään, vaikka nyt oli kyl jo hiki pinnassa ennen lähtöökin.

Sitte lähtöputken alle Kasinon eteen oottelemaan lähtöö tuonne linja-autopysäkin suuntaan Orihuela tien alkupäähän. Jose tuli toivottelemaan onnea kisaan. Uunolla oli nyt vetelä lähtö. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto 4:52 tahtilukeman. Sama tahti jatku kilometrikaupalla, ja väsynyttä oli meno ihan alkumetreiltä saakka.

Jose ohitti miut ekan kierroksen jälkeen, ja Uunon tahmee kyyti jatku. Sitte toisen kierroksen alussa oli pari muutaki ohittajakokelasta hiippailemassa Uuno-polosen ohitte. Toinen oli tanakkarakenteinen, ja toisen tukkamuoti oli Uunomaisen harva, joten saatto olla samassa sarjassa.

Vasemmalta Antti, Kankee ja Uuno. Kuva: Quatro

Mie jäin roikkumaan niijen housunlahkeisiin ja juoksupaijan helmoihin, kun oli aallonmurtajan alaosassakin nyt vastatuuli. Ennen käännöspaikkaa kuitenki yritin ohitte ja pääsinkin. Lopussa vanhan poliisien kojun kohilla sain muutaman satasen nautiskella jo 4:07 tahtilukemija, ja kokelaat pysy takana.

Sonnanmaku tästä kyl suuhun jäi itellä, ja ootin parempaa juoksua. Positiivisin juttu oli kuitenkin se, että pohjekipu ei lisääntynny yhtään, eikä haitannu hölkkää.

Antti voitti oman sarjansa, ja sai matkamittariin 8,2km. Miun esijuoksija näytti lukemaa 8,21km ja keskitahtia 4:48, mikä on tarkalleen sama kuin viime viikolla Doloresissa 7km:n matkalla. Mie olin M50- sarjan viijes.

Yleisen sarjan voittajat.

Rykäsyn jälkee Quatro ponsoroi yhet palautusjarrujuomat ja leivät, jotka hörsittii ja järsittii kisaa varten paikalle tuodulla kioskikopilla.

Sitte pyttyseremonijoijen jälkee tultii Kaasukadulle, ja Uuno jatko laahustamista parin kilsan verran Avenida de Pariisin paahtavassa helteessä varjopaikkoja ja omaa mörskää etiskellen....löyty sekii vielä, eikä dementia oo vielä koko latvusta ehtinny näköjään lahottamaan.

Kiitokset Quatrolle ja Antille mukavasta seurasta!

TUKOKSET laitan TÄHÄN, kun ne löytyy.

Voimapatti

Kovasti on täällä patti alkannu kasvamaan, tosin vaan tuossa oikialla puolella olevan jalan reijen yläosassa.

Jalan patin kasvuun kyl vaikutti joku ulkopuolinen tekijä, joka miulle on vielä jäänny epäselväksi mikä se tekijä oli.

Pari päivää sitten tuossa Aromatica- puiston kupeessa juostessa tuntu rokotuspistoksen olonen kuumotus reidessä juoksusortsien alareunan kohalla. En nyt sitte tiije oliko se joku talonmies, joka piikin siihin tuikkasi aijan rakosesta, ja jos näin oli, Uunolle tulee kielto sunnuntain kisaan dopingrikkomuksesta.

Kattelin pari kertaa siinä juoksun lomassa näkyykö jalassa mitään reikää, tai reikiä, mut ei näkynny, mut kolmannella kerralla jo näky, ja laajeneva patti siihen kasvo noin 5cm:n levydeltä.

Reikiä oli vaan yks, joten se on voinnu olla myös käärme, jolta on toinen myrkkyhammas katkennu, tai sitte ampijainen, tai horkkahyttynen.

Perhanasti viime yönä tuon "voimapatin" kohalta kutitti...no kutina kyl alko korvista, joka on ollu vaivana vuoskauvet, ja miulla on sitä varten tippapullo.

Ens yö mänee varmaan myös lentokonerahteja kyttäillessä, korvia ja voimapattija raapijessa, ja kipeytynyttä pohkeen alaosaa jäähytellessä...

Maratoonikii saatii juostuu alle kahen tunnin, ja Uuno yrittää samassa ajassa saaha juostuu huomenna 8km.

Lähes puhtain jauhoin

Ens viikonloppuna ois ollu tarjolla juoksukinkereitä vähän siellä ja täällä, mut erinäisten kiireijen takia ilmottauvuin tuohon kotikylän kisaan.

Sehän juostaa sunnuntaiaamuna täällä Torreviejassa. Kisan lähtö ja maali on Kasinon eessä, ja pariin kertaan kierretään lenkki, joka on jossakin aikasemmassakin juoksussa ollu käytössä. Matkaa tulee yhteensä 8km.

Kilpailuhan juostaan terveelllisen, alkoholittoman ja huumevapaan elämän tukemiseksi. Ihan puhtain jauhoin ei Uuno nyt pysty kisaamaan, ku ei ihan absolutisti oo, mut osallistumisluvan mieki kuitenki sain kilpailuun tälläkin läträämisellä.

Kelit on ollu täällä helteiset, ja vaikka Uuno paijan ja housut pitää visusti niskoilla, ni siitä huolimatta niska on päässy kärähtämään.

Nyt tennarit soikeeksi ja pienelle aamulenkille.

X Carrera Popular Villa de Dolores. 5.10.2019

Matilda ja Hanne kakkosina. ONNITTELUT! Kuva: Jore

Eilen käytii sitte tuolla Doloresissa iltajuoksukisassa. Oltii sovittu, että mie "kankeilen" Guardamariin, ja sieltä Vesan kyyvillä kisakylälle. Jorenki kyytii ois mahtunnu, eikä siten ois tarvinnu välttämättä "kankeiluverryttelyä" tehä alkuun ja loppuun ollenkaan, mutta ei tuo yhteensä parin kympin etanapyöräily yhtää pahaa tehnny, ehkä päinvastoin?

Lähin ajoissa kierittelemään Kankeen kettinkejä tuonne Guardamariin. Ajelin rannan kautta, kun aikaa oli varattu myös rengasrikkoo varten ylimäärästä. Kovasti oli rannalla vielä elämää lämpösessä iltapäivässä.

Sitte Vesalle palmupuiston kupeeseen. Kankee säppiin autotalliin, ja nenät auton kyyvittämänä kohti Doloresia Fungencion kautta pitkin Segurajoen vartta.

Hanne sai hyvät kannustukset Matildalta. Kuva: Jore

Kovasti oli muutaman viikon takainen rankkasade tehnny tuhoja, joista oli maanviljelijät kärsinny, ja monelta koko sato tuhoutunnu. Maissi- ynnä muita peltoja oli ruskeena kuivuneista kasvustoista. Juoksun tuotostahan osa meni nyt näiden vahinkojen korvauksiin...hyvä juttu!

Sitte tultii Doloresin kylälle, ja dorsaalien hakuun. Kovasti oli tuttuja espanjalasia myös täällä paikalla ja Vesalla ja muilla Club Maratonianos Guardamar del Seguran juoksijoilla oli myös yhteiskuvan otto ohjelmassa.

Myö käytii sitä ennen kahvittelemassa, ja sitte jo pientä ylilämpöö verrytellen. Nahka oli kyl valmiiksi hikinen kuumasta +25° lämpötilasta.

Vesan jalkavaivaosasto oli nyt sillä mallilla, että tyytyi vaan osallistumaan kisaan, mutta Uuno yritteli entisillä innoilla eli niin kovvaa ku vaan pääsi.

Lapasestahan se eka kilpailu yleensä täällä lähtee, ja tää ei tehnny poikkeusta. Miehän pääsin lähtemää ihan lähtöputken alta, ja se porukka ei liijan hiljaa eikä varsinkaan Uunolle sopivaa vauhtii lähe ikänä. Eka vilkasu esijuoksijaan taltioi verkkokalvolle lukeman 4:30, eli liijan ripijä oli alkutahti, eikä siinä sutinassa istahtelemaa oikee ollu mahollista käyvä enää.

Miehän olin roplannu esijuoksijan sille mallille, että ekassa näytössä oli vaan keskitahti- ja kierrostahtilukemat. Syy siihen oli se, että kun oli iltakisa, niin Uuno ei enää kolmen lukeman näytöstä erota numeroita, joten olin jättänny matkalukeman pois. No oishan se matkakin vielä yhen painalluksen päässä näkynny, mutta sekopäisenä sitäkään ei älynny tehä.

Juoksun jatkuessa olin varma, että kierroksia on vaan kaksi, mutta oli masentavaa huomata toisen kierroksen ja "loppukirin" jälkeen, että kukaan kanssakisailijoista ei maaliin ollu juoksemassa. Ei auttannu muu, kun "loppukirin"
jälkeen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä jatkaa talsimista hyytyvällä vauhdilla vielä kierros.

Kolmannen kierroksen alkupäässä kuulin yleisön joukosta Mariano kannustushuutoja, ja Uunolle oli selvää kuka sieltä kohta ohi puskee...heh...ja puski kanssa.

Club Maratonianos Guardamar del Seguran mainijoita miehiä. Kuva: Jore

Jorman kannustukset kantautu myös Uunon korviin kisan aikana, vaikka en hikisilmillä mitään nähnnykkään.

No maaliin ajauduin suunnilleen samoilla lukemilla (32:35) kuin viimekin vuonna...että tyytyväine oon kyl tähän ekan kisan talsimiseen, ja toivon jatkossa paranevia tuloksia iteltäni, jos....ja jos....

Maalissa sitte vasta tavattii Hanne, Matilda ja Jore. Hannen kyl vilahukselta näin kisan melskeessä jossakin vaiheessa.

Hanne oli tämmösellä "alimatkalla" parinviikon takasen Oslon maratonin jälkeen nyt sarjassaan kakkosena. Onnea taas kerran!

Jore kehitteli videoista Uunolle kuvia, kun oma video-osasto oli autolla kanissa. Kiitokset Jorelle! Ja Vesalle tietty autokyydistä!

Vesalla oli aamulla aikanen lento esissä, ja Uunolla vielä "kympin kankeilu" pimeessä Guardamarista Torreviejaan, ni lähettii siitä valumaan sitte kohta autolle. Hyvästelin Vesan ja kankeella oli mukava +25°C:n lämmössä, jasminin tuoksusessa,  kas-kasten ja sirkkojen konsertissa ajella hiljakseen Torreviejaan. Guardamarissa ja LaMatassakin oli keskustoissa suuret kinkerit möykkeestä päätellen mäneillään, mutta Uunon olotila oli jo senverta raukeeta sorttia, että en jäänny enää kumpaankaan paikkaan notkahtelemaan.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Bambu-kalsarit

Meijän mörskän uima-allas yövalaistuksessa. Kuva Rouva-Uuno.

On jo maalimanlopun aikoihin elelty ku Bambusta jo kalsareitaki tehhää, sen sain omin silmin, käsin ja jaloinkin todistaa.

Rouva-Uuno oli torilta miulle ostannu kalsarit, jotka siinä olevan kyltin mukkaan oli bambua.

Aikoinaan ekan kerran bambuun tutustuin seiväshyppääjän urallani joskut 1960- luvulla, kun isukki miulle hommasi sihen asti leppäpuukepeillä hyppimisen jälkeen urheilukaupasta bambuseipään.

En oo ihan varma, loppuiko jonkun hetken jatkunut seiväshyppyurani siihen seipään ostoon liittyviin, isukin kanssa syntyneisiin erimielisyyksiin, vai 10cm:n vahvuselle purukasalle mätkähtämisiin.

Erimielisyyttä aiheutti miun muistikuvan mukaan seipään paksuus ja pituuskin. Rossin veljeksillä oli ohut, ja meijän kokosien "atleettijen" kätösiin sopiva seiväs. Nyt isukki oli hommaamassa paljon paksumpaa hyppyhalkoa, joka ei Uunoo miellyttänny, mut halkokauppias sai isukille markkinoitua tuon paksun halon, jonka ympäri ei juuri Uunon pikku kätönen ylettynny, ja pituutta ja sitä kautta myös painoa siinä oli ihan liikaa. No halvalla kun saa, ni tavaraahan pitää ostaa niin paljon, kun mahollista. Tuo ajatus on kyl varmaan periytynny osaltaan myös Uunonki takaraivoon.

Toinen Bambun käyttötarkotushan on käyttää sitä ruokana, mutta ei se kyl Uunon makuhermoja siinäkään tarkotuksessa juuri hivele....on vähän turhan sitkeetä kamaa miun kalustolle.

Näin jälkikäteen ajatellen, kun ois tuon ruokakäyttötarkotuksen tienny, ois voinnu järsiä sen seipään suihinsa joskus välipalaksi, ja yrittää markkinoija uutta seipään ostoo...ei ois kyl varmaan onnistunnu se osto ainakaan.

Bambukalsarit on kyl hyvät, ja mukavat jalassa, päässä tai käsissäkin. No tulevaisuus näyttää sitte, onko ne jo stringit ekan käyttökerran ja pesun jälkeen, ja tokan jälkeen jo sitte semmosina suikaleina, että ne on laitettava lautaselle, ja syötävä.

Alkukokemus on kuitenkin miellyttävän mukava.

Illemmalla sitte yritetää juosta Doloresissa.

Tauti käännähtänny?

Senverta on tuo tauti käännähtänny oikeeseen suuntaan, että täyttelin äsken ilmottautumiseni ens lauantain Doloresin ilta-kisaan.

Kisahan alkaa klo 19, ja matka on reilu 7km. Sopivaa sarjaa ei siellä Uunolle oo, mutta siitä viis.

Olis ollu tulevana viikonloppuna pari muutaki mahollista kisaa. Sunnuntaina San Pedro del Pinatarissa ois ollu 13km ja rapijat tarjolla, ja sopiva M65 sarjaki ois löytynny, mutta aattelin tuon vasta ehkä vihdoin selätetyn lenssun takia tyytyä lyhyempään matkaan. Toinen mahollinen kisa ois ollu Elchen "kissa-kisa" 10km, jossa on joskus käytykin.

Mukava oli aampäivällä lämpösessä ja usvasessa kelissä käyvä reilu kilsa juoksemassa ja kävelemässä. Juoksupätkän ku lopetin, kävelin "mölinäpuiston" läpi LaMatan rantaan, ja siitä mörskälle.

Letkijää on mänö täällä, eikä tarvii "kippii nurrata" minkään asian takia. Se on kaikkista mukavinta. Ja kyl tääl nuo saikkupäivätki hetekalla mänee paremmin, kun on lämmintä.