sunnuntai 30. lokakuuta 2016

VI Carrera Popular 10K y 5K Villa de Benejúzar. 30.10.2016

 
Tänää on tullu ähellettyy kovasti kaikenmoista. Vielä ku sais aikaseksi kauan unelmoimani makaryynilaatikon, vois tyytyväisenä todeta, että tänäänkää ei juuri mitään järkihommaa tullu tehtyy ja heittäytyy hetekalle.

Aamulla kellot ja elektroniikka pärisi vartin yli viis. Kone ei meinannu käynnistyy millään. Luotin siihe, että elektroniikan automatiikka säätää ittensä talviaikaan, ja kyllähän se siirti.

Sitte Kankeen viimeset voitelut. Ketjuihin ruokaöljyy ja kitusiin kuppi kahvia ja keksi. Tänää päätin lähtee riskillä matkaan ja otin pienemmän repun mukkaan ja siitä jätin renkaanpaikkausvehkeet pois. Pahin paikka olis ollu rengasrikko puolvälin kohilla. Siitä ei enää välttämättä ehtis kisoihi, ja takasinki olis ollu parin tunnin tallustus ja Kankeen talutus. Hessu kyl tarjos kyytiäki, jos rengas vaikka puhkee, mutta lupasin ottaa avun vastaan vasta sitte ku jalat tai pää ei toimi. Molempijen toiminta on kyllä hijastumaan päin, ja erityisesti jälkimmäinen "jätättää" jo välillä pahasti.

Kankeella, jonka olin viritelly joulukuusen näköseksi kaikenmaaliman valoilla ja heijastimilla, kanttasin ekaks Pariisille ja siintä Balearisia pitkin Carrefourin ja Grevilenten tien suunnille.

Baarikärpäset pörräsi vielä täyttä häkää, vaikka kello jo lähenteli seittemää. Mie jatkoin Kankeen ohjastusta, ja ekan pyssäyksen tein Villasaladan vieressä olevassa pyörätien levähyspaikassa. Käin pusikossa keventämässä ittijäni, muutama huikka juomista ja matka jatku auringonnousun jo vähän värjätessä muuten sysimustaa yötä.

Tutussa paikassa ja tutut hulinat.

Benijofarin alamäen jälkee ku käännyin vasurille järtteslaaki oli lähellä. Risteyksen vasemmalla puolella oli kirkko ja kellot alko soittaa, mut sitä ennen risteyksen aukiolla kajahti kaks hirveetä tömmijä...en tiije oliko hautajaiset vai mitkä kinkerit aluillaan, mut savupilven seassa Uuno kyl luuli, että nyt ois parasta ruveta poteron kaivuun, jos meinaa hengissä selvitä....

No sain pumpun ja itteniki senverta rauhottumaan, että pääsin matkaa jatkamaan kohti Algorfaa. Siintähän ei sitte ennää ollu pitkä matka Benejuzariin, ja perillä olin ajoissa tapojeni mukkaan. Kilsoja Kankeen kyyvissä 23kpl.

Lähtö ja maali ja muu toiminta oli tutussa paikassa Plaza de Españalla, ja torsaalit hajin heti ku Kankee oli saatu kahlehittuu kirkon etteen.

Kahen litran vetosen Consumin juomapullon kanssa olin vähän kuusessa yhellä uulla, ja päätin jättää sen pois repusta pyörän viereen, ku iso pullo vie pienestä repusta suuren tilan. Jos siihe joku sattuu sitte kusasemaa, ni ei sekkää miuta sen suuremmi haittaa. Saapihan maistaa viel kerran eläessään "Liikan Jaska-vainaan lääkettä", jota se miulle leivinjauhepurkista tarjoili...heh.

Dorsaalihenkilöstö taas lupasi Uunon repun ottaa kisan ajaksi säilöön...hyvä juttu.

Lähtö- ja maalitötterö.

Monet tutut siinä tuli käteltyy ja tervehittyy ja rautalankavyyhti oli kovassa käytössä, ku Uunon sanavarasto ei vieläkään ihan piisaa henkevämpiin ilmaisuihin.

Sitte jo sai ittesä verryteltyy läkähyksiin, ja oli tartin aika. Reitti oli nyt muuttunnu ekan kierroksen kohalta, eikä kisaa alotettu sillä aikasemmalla 2,5km:n nousulla, vaan pyörittiin kujilla eka 5km. Raskasta ja rasittavaa oli Uunon meno ja aikaa kuluttavaa. No tää oli kyl ootettavissaki viime viikon siivuttelun perusteella.

Reilulla kymmenellä osanottajalla heltisi nytki Serraanokinkku.

Toiselle kierrokselle ku sitte lähettii, alko perhana näyttää siltä, että toisella kierroksella juostaan taas viimevuotinen "piinavitonen", jossa noustaan 2,5km, ja loput lasketaan ja vähän tasamaata lisäks. Silleehän se sitte jatku niinku aavistelinki. 2,5km noustii ja hyvin, hyvin hitaasti. Viimenenki kilsa, mikä on osin tasasta ja lopussa muutama satanen alamäkee, tultii vaatimattomalla 4:10 vauhilla. Oma kelllotus 44:50, keskivauhilla 4:29, ja matkaa 10,020km, riitti nyt viijenneksi E(M55)- sarjassa. (Korjaus: Virallisissa listoissa Uunon sija tipahti yhen pykälän, eli kuuvenneksi)

Kisan jälkee oli taas tarjoilut viimosen päälle. Väkisin nieleksin tarjotun Paella-lautasen ihan tyhjäksi ja "väkisin" join yhen oluven. Ym. Ym. Sitte katoin palkintojenjaot ja hajin Dorsaaliteltasta reppuni, ja nestehukan takija pusero päälle, ja tarttasin Kankeen. Ylimäärästen kankeenkäyttökilometrijen minimoimiseksi, kysyin vielä varmuudeksi missäpäin lienee Benijofar. No siintä se Kankee oikijalle kumiuralle tiensä löysi heleposti, ja ohjastelin sen hiljalleen Torreviejan mörskälleni.

Täällä pienestä pitäen opetetaa lapsosetki pootijumille. Perslantijassa on kyl monessa, monessa suhteessa tän lajin toiminnot jälkijunassa, jos Espanjaan verrataan

Täällä sitte heti rättikone rällättämään, ite sitte suihkun alle vähksi ajaksi virumaan ja kahvia, juomaa ja muonaa mahan sissää. Sitte vielä rappujen lakasu- ja pesuvuoron toimitus ja muuta en oo kerinnykkään tänää, mut vielä sen makaryynilaatikon selätän....



Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Uunon normilenkki





Aamulla yheksän maissa lähin Kankeella vääntämään ns. "Uunon normilenkin". Tästähä mie normaalisti karahutan tuohon rantaan Noobelin Alfredolle. Siitä ajelen Masan mäkkee ja alas LaMatan rantaan. Siintä LaMatan keskustaan ja edelleen luonnonpuistoon. Ylläoleva kuva on Pulukoppien ja Lunnonpuiston portin välisestä ylämäestä. Siinä voipi kilsan mittasessa ylämäesssä vejellä minkä sielu sietää. Vetohalut kyl vähenee kyllä sitä mukkaa ku pulukopit lähenee.

Takatullessa voipi sitte katella maisemija, jos ei muuta mukavampaa tekemistä keksi. Kuva on mäen alaosasta. Ylhäällä ois vieläki mukavampaa kateltavaa silmämunuaisille.

Luonnonpuisto on kyl semmone paikka, johon Uunon tennarit kääntyy ihan issekseen. Siel on hyvä kiihytellä ja piereksiä ihan iteksee tai Desajuunoo tai Siestaa tai Fiestaaki vietellä isommallaki porukalla. Ja mikä tääl on kaikkista mukavinta, tuo vesi pyssyy pääosin tuolla järvessä ja meressä ja kauppojen hyllyjen juomaputeleissa, eikä sieltä lotise nilkoille ja kuluneille niskanikamille. Ja jos se joskus sieltä irtaantuuki, mukavampi on niskaan saaha sitä ku se ei oo valkoseksi muuttunnu ja on lämpötilaltaan 20-30 välissä.

Lenkkipolut ja -ilmat ei tästä paljo voi parantua. Kuva on jostaki luonnonpuiston 5km:n mittaselta "pääpolulta".

Tässä jo sitte ollaaki tultu luonnonpuiston päähän, ylitetty Grevilentten tie Los Montesinosin risteyksen kohilta, ja muutama satametriä varvikkoa ja ollaan tultu radanpohjan hiekkatielle toisen Suolajärven rantaan. Hyvää paikkaa tehä tasamaavetoja.

Radanpohjan hiekkaosuus päättyy sitte tähän kaislaviidakkoon. Siintä alkaa sitte betonipintanen usean kilometrin mittane pyörä ja jalkakäytäväosuus.

Pikkusen ennen Alzheimerin taloo, oikijalla näkkyy toisen suolajärven päässä Suolafabriikki ja lumikasoja. Sitte jo ollaanki kaupungin keskustassa.

Usijasti koukkaan tuonne satamaan kattelemaan Venhoteollisuuven korjaus- ja huoltohommijen etenemistä.

Persaukisten "jolliaki" on mukava naamataulu vihriänä katella.

Sitte sytkyttelen rannan linja-autoaseman lävitte tähä muistomerkille...

ja jatkeskelen sytkytystäni tän vettäläpäsevän katoksen alitte...

näijen pillipiiparijen ja vasemmalla olevan Kasinon ohitte.

Sitte ylleensä koukkaan Kasinon jälkeen oikijalle aallonmurtajalle kisuliinejä ja kalastajia kattelemaan.

Sitte tuun aallonmurtajan juurelle, mutta nykysin välttelen pyörällä tänne rantapaseolle mänemistä. Syy siihe on se, että muutaman kerran on polliisimiehet miut sieltä ulos lempannu, ja seuraavan kerran voipi jo tuppi rapista tai jotaki muuta tulla lemppauksen lisukkeeksi, ja sitä ei Uuno taho.

Siintä kiihyttelen sitte rantaa seurailevaa autotietä pitkin tähä Curan rannalle.

Ja siitä jatkan tähän Locosin rannalle, ja tuon rannan jälkee pikku pätkä Noobelija ja sitte jo ollaaki takasi mörskällä. Nyt tuli mittariin 26,5km. Normaalisti tulee muutamia kilsoja vähemmi ku joku koukku jää tekemättä.


maanantai 24. lokakuuta 2016

IV Carrera Popular de Santomera. 23.10.2016

 
Santomeran upeita aamu-usvasia maisemia.

Miulla oli eilen aamulla aikanen herätys. No ei kuitenkaan niin aikanen ku olin aatellu. Tössin tuon herätysajan ja jätin tallentamisen väliin ja heräsin "vasta" puol kuus. Oli jo kiire, ku matkaa oli hinkattavana 41km. Kahvia motillinen heltoille, kamat kasaan, patongin pätkä ja juomat mukaan ja kiivaasti menoksi.

Valoja oli nyt pyörässä eessä ja takana ja oma ottalohkovalo vielä lisäksi. Heijastimia roikku repussa, satulassa ja lisäksi molemmissa käsissä. Joulukuusesta ei Uunoo ois erottannu.

Matka mäni rauhassa polkien, ja Bigastrossa katoin varmuudeksi reittiä ollaanko menossa suunnitellulla reitillä. Hyvin oltiin ja matka jatku sysipimmeessä lämpösessä ilmassa.

Lähtö ja maali.

Perille pääsin ennen yheksää ja yöki oli jo muuttunnu valosaksi ja helteiseksi päiväksi. Kankeen lukitsin näkyvälle paikalle ja torsaalin hakuun. Samalla kyselin löytyykö säilytyspaikkaa täpötäyvelle repulleni. Semmonenki löyty, mut en heti sitä sinne jättänny. Henkilökunta kysy, että "Quieres Café" (=katotko kahvia kieroon). No en oo kattonnu ikänä, ja sanoin, että en kato, ja sain kahvikupongin käteeni. Se tuli nyt ihan sopivaan saumaan, ku aikaa oli tuntikaupalla.

Kupongista selvis, että se oli voimassa ennen kisaa ja tuossa likeellä aukion laijassa olevassa kuppilassa. Mie änkesin sinne reppuineni ja kyselin kahvija kuponkija heilutellen. No kuponki kelpasi ja mulle kelpasi mainijosti kahvi, jonka kurnutin sisätiloissa, suojassa paahtavalta auringolta.

Sitte alko väkimäärä lissääntymää ja kattelin useita nuorisosarjojen lähtöjä. Intoo näytti olevan kovasti juoksijoilla ja lapsosten vanhemmillakin. Kyselin usijaan otteeseen, millon on Veteraanojen lähtö, mutta tarkkaa aikaa ei tuntunnu kukkaa tietävän...eli ooteltiin ja lämmiteltiin.

Sitte jo nakkasin reppuni säilöön ja vetelin ylimääräset rätit niskoiltani ja jatkoin verryttelyä. Francickon kanssa vääntelin rautalankaespanjaani, ja monen muunki entisen ja uuven tutun.


Kovat kiihytykset.

Sitte jo päästii myöki lähtökarsinoihi, ja näytti, että meijänki lähtö lähestyy. Matkahan oli 9km, joka juostaan kolmena kierroksena. Ilma oli helteinen +25, tuulta muutama metri ja aurinkoo täys taivaallinen.

Sitte lähettii liikkeelle kovalla kiireellä ja kovalla äänellä loivaan alamäkeen, joka sitte muuttu ylämäeksi ja sitte tasamaaksi. Liijan kovasti mäntii, eka kilsa 4:13....heh ja toka vielä ripeemmi 4:11. Sitte jo seuraski kisan hitain eli 4:24.

Alusta ei meinannu toipuu enää tolpilleen millään, ja eka 3km oli 20s nopeempi ku kaks seuraavaa. Läkähyksissä läpsyttelin sitte mieki maaliputken alitte.


Palkinnot oli mukavannäkösijä katella, vaikka niitä ei nyt ite tarvinnu hiplata.

Paska juttu, ku pöyvät oli notkollaa muonaa, mutta syömää en pysty kisan jälkee. Oluven join ja pari purkkia muuta juomaa...

Sitte pitkän toipumisen jälkee hain reppuni. Miun reppu oli erikoisvartijoinnissa ja sitä vahti englanninkielen opettajatar. Mie kiittelin kovasti hyvästä palvelusta ja MAHTAVASTA kisasta koko organisaatioo.

Sitte tuli tuloksetki, ja Uuno oli ajalla 38:38 Veteraano C(M50)- sarjassa viijes. Keskivauhiksi Garmini anto 4:20, ja matkaksi 8,921km. Olin tyytyväine tähän kiihytykseeni. Parempi ku viime viikolla.


Naistensarjan mitalisteja.

Francisco voitti makeine partoineen Veteraano B-sarjan.

Palkintojen jaot kattelin vimoseen piikkiin ja sitte vapautin Kankeen kahleista ja kahlitsin itteni painavan repun kylkeen ja lisämuovikassi sarveen ja sytkyttämään kohti Torreviejaa auringon paahtessa niskaan ja vastatuulen otsaan.

Hyvä on pimeessäki tätä putkee seurailla, ku reitti kulki putkilinjaa pitkin.

Meinasin sortuu syömään välillä Jacarillassa, mutta jatkoin sitkeesti loppuun saakka "yhen patonginpätkän taktiikalla".

Perillä olin väsähtäneenä, mutta yhtä mukavaa kokemusta rikkaampana. Mahtavaa...kertakaikkijaan.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Muovilurtsi

 
Sunnuntaina aikasin aamulla ennen kuutta olis tarkotus Kankeen kyyvissä yritellä Santomeran suunnille. Siellä on 9km:n mittasta kilvanjuoksentelua tarjolla. Matkaa sinne tulee 41km, aiottua reittiä pitkin.

Ajoreitti on Uunolle kyl tuttu. Aikasemmin oon käynny Aparecidassa pyörällä kisoissa viime vuonna. Sarjahan lienee M-50. Kisa ei suuren suuri liene, mutta kisapaikkojen valinnat oon tehnny nyt pelkästään tuon pyöräilymatkan perusteella välittämättä tarjolla olevista sarjoista ja juoksumatkoista mittään.

Kiinanmiehen kaupasta pittää kyl joskus käyvä joku muovilurtsi sateen varalle hakemassa. Nyt en kyl käy, ku poutaa pitäs olla luvassa.

Kisan jälkeen sitte valun samalla vekottimella takasipäin. Toivottavasti ei matkan varrella tarvi mitään huoltohommia ruveta Kankeelle, eikä omillekaan niklauksille tekemään...no kaikki otetaa vastaan, mitä etteen tullee....nöyränä.

Kävelemällä tuosta matkasta selvinnee vajaassa 10:ssä tunnissa, jos semmone honkkeli kohille sattuu ja jalat sattuu vielä jotenki pelittämään.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Uus mörskä ja muuta rutinaa

 
Myöhän päästii nytte virallisesti vähäksi aikaa kaupunkilaisiksi tuon mörskän vaihon takija.

Uunolla tais olla kapulassa nyt vähän ylivuotista vilmijä, ku nuo mörskön kuvat on niin mustanpuhuvija. No ei se synkkämielistä Uunoo haittaa yhtää.


Mörskähän on ihan tässä ydinkeskustassa, ja kerrostalossa. Huoneisto on kyl ihan ok, vaikka ainoo näkymä on tuo sisäpihan keskellä oleva uima-allas. Huoneet on kyl ihan mukavat, ja valosat, mut Uuno kyl haluas auringon nähä jostaki suunnasta ainaki johonki aikaan.

Mörskästä löytyy kyl kaikki tarvittava: Hetekka ja tuliterä kahvinkeitin ja monet muut turhakkeet, vispilät ja virvelit, millä ei Uunolle oo mittää käyttöö.



Kyllähän nää keskustan ihmiset vähäse hittaasti Uunoo silmäilee, ku se niukoissa juoksutamineissa kujilla hiippailee, mut kuuskolmosella ei oo ennää mittää hävittävää...miulle ihan yks hailee.

Äske mie kotiuvuin tuolta LaMatan luononpuistosta, jossa käin irrallaan olevaa koiraa karkuun juoksemassa, ja menomatkalla Valencianan oikalla puolella olevassa teollisuuskorttelissa opastelin ameriikan murretta puhuvan tummaaki tummemman eksyksissä olevan naishenkikön Diego Ramirezille.

Puolentoista tuntisen pusikkojuoksun jälkee mörskälle läskin paistoon...mahtavaa mänöä kuitenki...

Perinne-Petankki



Kauniimpi joukkue sääntökirjaa lukemassa ja valmistautumassa kisaan.

Oli sovittu, että Pinomarin stadionin Perinne-Petankki pijetää eilen kello 14. Rouva-Uunon kanssa lähettii hyvissä ajoin kisapaikalle, johon meijän keskustan mörskältä tulee suorinta reittiä 7,5km matkaa.

Kauheempi joukkue valmistautumassa koitokseen ja vuntsimassa taktiikkaa.

Ilma oli helteinen. Mie lähin juoksemalla ja Rouva-Uuno Kankeella kohti Pinomaria.

Siellä pikane suihkun lainaus ja kisatarvikkeet kyytiin ja stadionille. Stadionihan on Välimeren ja Pinomarin välisen Pinja-metsikön reunalla, kauniilla paikalla.

Aluksi sovittii säännöistä, mutta perinnekisan perinteenä on myös ollu, että säännöt muuttuu pelin kuluessa. Niin käi nytkin. Ekan erän, jonka voitti Kauheemman sukupuolen joukkue, jälkeen sovittiin, että pelataan vähintään 4 erää.


No sitte Kauniimpi joukkue voitti kaks tasasta erää perätysten...heh...ilman tuota ekan erän jälkeistä muutosta ne ois tänä vuonna ollu voittajajoukkue.


Toisin kuitenki kävi. Kauheempi joukkue voitti neljännen erän ja tilanne oli tasan 2-2, joten pakko oli pelata vielä viijes erä. Aurinko jo painu aika alas, ja tilanne oli viijennessä erässä 11-11. Kauheempi joukkue kuitenki rynnisti taas erittäin tasaväkisen perinnekisan perinteiseen voittoon.


Sitte oli vielä usijamman tunnin kestävä palkintojen jako, grillaus ja gratiinin ja muun maittavan eineksen syönti juomista unohtamatta.

Tilanne oli tiukka viimesen erän loppuun saakka.

Keskustan kujia kohti mörskää könyttii vielä yhentoista pinnoissa yöllä.

Kiitokset Pinomar-Petanquen järjestelytoimikunnalle mukavasta peli-illasta ja monesta, monesta muustaki asijasta.

maanantai 17. lokakuuta 2016

VI CROSS VILLA DE SAN FULGENCIO. 16.10.2016

La Marinan kisapaikka sijaitsee mäellä, jonka takaa avautuu mukavat vuorimaisemat.

Eilen kisa-aamuna ei oikeen nukutuksi saannu. Kolmelta heräsin ja peli oli pelattu. Nuokuin hetekalla vielä muutaman tunnin, mutta sitte ylös ja kamoja kasailemaan.

Maalisuora ja kisakanslia

Kankeen oli joutunnu rahtaamaan tänne kolmanteen kerrokseen sisälle ja se ootti renkaat lämpösenä yhtä innokkaana lähtöö ko Uunoki.

Vähän niukilla vermeillä lähin liikenteeseen: Kisasortsit, rinkkapaita ja sen päällä Olan vanha pusero. Kanniskelin pyörän rappusia myöten kavulle, ja hinkkaukseen.

Kevennystä piti harrastaa usijan kerran ku juomapuoli oli hoijettu kunnolla. Valencianaa pitkin, Aromatica- puiston ohi kohti La Mataa, ja siitä edelleen Guardamariin.

Kansliarakennus

Siellä piti pistää hanskat kätösiin, ku horkka alko vaivata vilposessa aamukelissä. Sitte jo alko päiväki valkenemaan ja Guardamarissa koukkasin Carretera 332:lle. Perillä olin La Marinassa hyvissä ajoin ja Dorsalit hain heti. Pyöräilyä tuli reilut 20km:n verran . Kapulaespanjani taittuu jo melko mukavasti ja henkilökunta kuunteli naamat marnilla Uuno-kääkän "kapulointija". Kamat sain taaskin jätettyä Dorsaalitoimiston kätköihin ja valvontaan.

Sitte alko jo muitaki juoksija-tuttuja ilmaantua kisapaikalle ja lämmittelyyn ja verryttelyyn Uunoki siinä rupesi.

Espanjan juoksija-veteraanoja.

Maali ja lähtö oli nyt eri paikassa ku viime vuonna. Reitti on kyllä edelleen ylä- ja alamäkivoittonen ja siinä ei juuri tasamaapätkiä löyvy.

Notkeesti vielä venyy Veteraanojenki nilkat.

Sitte päästii kinkkaamaan ylämäkeen ku lupalaukaus kajahti. Uunon vauhti oli kuntoln nähen alussa liijan ripijää ja siitä alkukiihytyksestä ei meinannu toipuu millään. Jalat tuntu liimautuvan katupintaan, ja niijen siitä irti kiskominen oli työlästä. Viimeviikkosesta kisaolotilasta ei ollu tietookaan.

No periaatteessa helppoo hommaahan tuo juoksentelu kuitenki on. Vejät vaa nii paljo ku sielu sietää ylämäjessä ja alamäjessä vähä vielä enemmi. Ja tasamaalle sama ohjeistus. Ei pitäs vaikeeta olla.

No maaliin sieltä mieki sitte sain itteni hoippuroitua. Aika oli 44:40 ja sillä olin sarjassani nyt kolmas.

E-sarjan pyttyläiset.

Vesa kiihytteli kakkoseksi sarjassaan ja Espanjan Veteraano Mariano oli kolmas G-sarjassa ja Englannin veikko Michael oli G-sarjassa neljäs.

G-sarjan mitalikolmikko.

Naisten sarjassa oli pootijumilla tuttu kolmikko ja ripeimmän tittelin otti taas kerran Benali.

Naisten mitalistit.

Kiitokset Vesalle tavaroijen loppusäilytyspaikasta ja niistä valkosista sipuleista. Ja muille ystäville kanssa mukavasta kisapäivästä.

Uuno ja juoksijat.

Mie siintä pakkailin romppeeni ja lähin kankeella jäykistelemään kohti Torreviejaa.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Muutto

Ootellaa tässä "muuttovirman" kyytiä, ku on viikon ajaksi sovittu mörskän vaihosta. Siirrytään tuohon ydinkeskustaan.

No oma hommansa tässä on ollu pyykkejä pestessä, astijoita ja lattijoita jynssätessä. Mörskä on satavarmasti meijän jäliltä ehommassa kunnossa ku oli tullessa. Haittahan tässä on se, että omistajan tavaroita on kaapit pullollaan, mutta tilaa on kyllä kahen ihmisen olemiseen riittävästi.

Uuvella mörskällä ei oo tullu vielä sisällä käytyy, mutta kohtahan tuon näkee. Carrefourin Kankee on hiissattava sinne kerrostalon sisälle, kun aamulla veivailen sinne kisoihin "marisemaan" tuolla Kankeella.

Kelit on kohillaan...

torstai 13. lokakuuta 2016

Ei-Uuno ja Juu-hauki

 
Täällä tullee noita kaikenmaaliman uutisija seurattuu aktiivisesti. Telkkari kiiluu nurkassa avonaisena etenki tämmösenä sajepäivänä. Aamulla sateli, mut nytte päivällä on jo puovaksi kääntynny keli.

Miulla on noihi kisoihi valmistautumine kyl ollu vielä ihan lapsenkengissä. "Pienempänä" ja nuorempana käin aina rokotukset hakemassa neuvolatätin luonta, ja sitte "suurempana" ja vanhempana terveyskeskuksen "sairausosaston" ihmislääkärin tyköä.

Parempaan lopputulokseen oisin varmasti päässy, jos piikit oisin hakennu meijän talkkarilta.

No eihän tuo nytkään vielä myöhästä oo korjailla virheitään. Viikonlopun kisaan kyllä vetasen semmosen meikin naamaan ja Rouva-Uunon rasvat huuliin, jotta oksat pois. Eiköhä n
jo Uunonki tulokset ala tästä pikkuhiljaa petraantua, kunhan tuon meikkihomman oppii kunnolla, vaikka mie oon vähän kyl tuota miespuolisten meikkaamista vähä aina karsaasti katellu.

No kuuskolmosenaki voipi vielä jotaki oppia? Vai voipikohan?

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Marinaa

Tänää eilisen Guardamarin huonekalunäyttelyn perustamisiltapäivän jälkee päätin lähtee Kankeella San Fulgencion kisapaikkaa katsastamasn jo ennakkoon. Kisahan juostaan ens sunnuntaina ja matkaa kisapaikalle tulee reilut 20km. Kankeella on tarkotus kisoihin hinkata, vaikka Guardamarin huonekalunäyttelyn porukat ois ystävällisesti Uunonki kisapaikalle vienny autokyyvillä Guardamarista.

Aikasemmista tössimisistäni ehkä jotaki Uunonki päähän on tarttunnu, ja entuuvestaan tiesin, että tuo San Fulgencionin kisa ei San Fulgencionissa oo, vaan La Marinassa. Eikä siellä rannalla olevassa La Marinassa vaan siellä sisämaan La Marinan asuntoaluveella.

Rio Segura ku ylitetää kulkien Carretera 332:ta, ei kannata ekasta liikenneympyrästä vielä vasurille kääntyy, vaan vasta tokasta.

Tunnin verran hinkkasin lievään myötätuuleen Calle Amsterdamille, jossa on Sporttiklupi, jonka läheisyyvessä tartti ja maali nyt sijaitsee. Aikasemmi on ollu eri paikassa.

Kysyin vielä paikasta sakemannilta, joka varusteista päätellen valmistautu laastin levityksee, että onko paikka oikija. Kuulemma on kisat täällä.

Mie lähin pienen jutustelun jälkee kaahaamaa Kankeella takasin kohen Torreviejaa.

Rosmomarkkinoijen kohilla olevassa liikenneympyrässä vahti veteli lissää maskaraa tekoripsiin. Uuno veteli Kankeeseen isompaa vaihetta silmään, ja jatko hinkkaamista lämpösessä vastatuulessa.

Ens viikolla on sitte lähettävä evakkoon keskustan kerrostaloon elelemään muutamiksi päiviksi....