Bateria de Cenizas

Portmanin kylä tykkivuorelta nähtynä.

Käytii eilen kattelemassa Petrin kera tuttuja vuoristomaisemia tuolla Cartagenan lähellä olevassa entisessä rannikkotykistön majapaikassa Bateria de Cenizassa. Tykit ja muu rekvisiitta on vielä tallessa ja ihmisten kateltavana, ja tutka lienee vielä käytössä ainakin sen pyörimisestä päätellen?

Mie lähin auringon noustua Kankeella sotkemaan tuonne Torreviejan sairaalan nurkille, ja sitte jatkettii matkaa Mersulla. Petri ajo ja Uuno ujelteli omiansa lepposan ajokelin ja -tunnelman vallitessa. 

Petri ajeli auton parkkipaikalle, joka oli kovasti jo täynnä. Siitä lähettii patikoimaa 3km:n päässä vuoren huipulla oleville rannikkotykeille. Pikkusen oli utua ilmassa, mutta maisemat oli muhkiat, ja ylhäällä sitte kateltii Cartagenan, Portmanin ja La Mangan sisämeren suunnille.

Hyvä on leveetä tietä pitkin vuorelle kavuta, ja vielä parempi takasin tulla alamäkeen.

Sieltä lähettii sopivan ajan kuluttua lompsimaa alaspäin. Päätettii kipasta syömässä evästä Capo de Palosin venesataman tuntumassa. Auto jätettii satama-altaan vierelle ja muutama sata metrii köpöteltii, ja ootettii josko joku kuppila imasisi meijät sisään. No sitte tuli semmone vastaa ja tilailtii sopivat muonat, johon Uunolompsaki yletty, eikä tiskaamaan tarvinnu kummankaan jäähä.

Kalustoo ei liene tositoimissa juurikaan käytetty? Rakennettu joskus 1930 luvulla 

Siitä jatkettii paluumatkaa, ja takasin tultii hiljasempia teitä ja tuttuja kyliä katellen. Kiirettä ei ollu mihinkää.

Petrille ku päästii, Uuno otti Kankeen ja muun rekvisiitan ja poleksi kaupungin läpi "takapuolitielle". Mukava oli taas tykkivuorella käyvä! Kiitos Petrille tasasesta ja turvallisesta kyyvistä ja hyvästä seurasta.

Nyt pitää vetää matalaa rofiilia, eikä kärsi julkisilla eikä julettomillakaa paikoilla Suomalaisuuvesta toitotella mittää, ku joku Uunon ikäne heimolaine oli intoutunnu naisystävältää jäsenet erottelemaa, ja oli niitä sitte ripotellu lähiroskiksiin....hyi hitsi. Pitää ihmisen pää olla sekalla, ku pitää tuommosii tekoihi ruveta.

V Carrera y Marcha Solidaria Dia Mundial del Cancer de Mama

 

Mie polkasin tänää Orihuelaan kattomaa Kansainvälisen naisten rintasyöpäpäivää tukevan juoksukilpailun meininkejä. Senhän järjesti kunniakas Orihuelan seura Tragamillas.

Miulla oli tarkotus alottaa patarautasella Kankeella ratsastus kello 7.00, mut se viivästy siitä syystä, että heräsin jo ennen kolmee, ja silmät oli niin ristissä, ja väsytti, että ajallaan lähtemisestä ei tullu mitään. No sitte sain hilattuu itteni pystyyn ja ylös ja haalittuu pikasesti retken vaatimat romppeet kasaan ja autotalliin virittelemään valoja ja muuta.

Homma ei hyvin alkannu. Ensimmäine sössimine oli se, että eväät, banaani ja suolakeksit, jäi mörskälle, ja peruttelemaa en kuitenkaa enää joutannu. Toine oli se että hätäpäissäni ihan selvin päin, vetasin takavalon väärään pyörään....no onneks huomasin erheeni, ja vaihoin Kankeeseen tuon punasen persvalon.

Tallissa miuta tervehti jo tuttu liki 10cm pitkä (puolet vaan mahollista Uunolisää?) tallitorakka, joka aina piileskeli miun yhteenlukittujen Kankeen ja Jäykimmän suojaisissa siimeksissä.

No miun elämää se ei oo haitannu ainakaan sen vertaa, että mihinkään torakkajahtiin en oo sen listimiseksi ruvennu, vaan oon senkin antaanu nautiskella viimesistä vanhuuven vuosistaan rauhassa. Sillä on lisäksi enempi oikeutusta täällä elellä rauhaisasti ku tulokaslaji Uunolla.

Ajelin pimeessä ja perinteisellä paikalla suolajärvien välissä eka tauko n. 7km:n kohilla. Pirun viileeltä tuntu, ja lisäsin rätin kaulani suojaksi. Siintä jatkoin hiljasen Los Montesinosin ohi, ja päiväki alko pikku hiljaa valkenemaan ja aamukohmettunut Uunoki lämpenemään. 

Pikku Eiffelitornin ylämäen päällä jo ahisti, mutta tiesin, että tästä alkaa alamäki, ja homma on jo menomatkan osalta voitettu. Oli kyl mahtavan mukava pitkästä aikaa mäen päällä katastella tuttuja jo lähellä olevia, komeita vuorimaisemia.

Sitte painelin Bigastron jälkee suorinta tietä Orihuelaan pikku kävelysillan ylitte, vaikka alunperin tarkotus oli ajella Hurchilloon ja putkilinjalta kääntyä vasta Orihuelan suuntaan. Kerkisin hyvin paikalle ja soittelin kotia ku olin sen luvannu.

Kankeen telkesin samaan valotolppaan, jossa se on levänny jo useita kertoja akasemminki.

Juoksun lähtöön oli aikaa vajaat puol tuntii, ja kaikki kadut ja puistot pullisteli vaaleenpunaseen t-paitaan puettuja juoksijoita. Vähän itketti ku ei ite voinnu osallistuu.

Reitin pituus oli 5km ja se juostii yhtenä lenkkinä. Reitti oli myös mahollista kävellä. Juoksijoiden lähtö oli kymmeneltä ja kävelijöijen heti sen perään. Porukkaa oli perinteisellä lähtöpaikalla tungokseen asti niinko aikasemmissaki juoksuissa.

Mie kyykistelin lähtösuoran ekassa mutkassa puolenkymmenen polliisin ja parintuhannen muun seassa, mut sipasunäytön ja luurin kanssa oli hittonmoisia ropleemoita. En tiije ottiko luuri herneen kuulokkeeseensa siitä sukan sisässä olosta, vai kosteuvesta, jota aamulla oli ilmassa runsaasti? Luurin kanssa oli koko aika ongelmia....

Taitaa männä vaihtoon tää kapine jo ennen kunnollista sisäänajoaikaa?

Lähön jälkee mänin maalialueen tuntumaan, ja auringonpaisteeseen. Vaikka oli parikymmentä astetta lämmintä, ja auringossa vielä enempi, Uunon selkäpiitä veteli vilun väristykset koko aika. Se kyl johtu varmaan nestehukasta.

Sitte sieltä alko tulemaa hetkosen päästä jo juoksijoita maaliin, ja mie en niistä kuvia saannu. Puhelin sammahteli omia aikojaan...voi hitsin hitsi. Touhumies Paco, Tragamillasin "pressa", oli maalialueella vastaanottamassa ekoja juoksijoita. Paco kerkis kyl joka paikkaan, ja Uunolleki heltisi tarpeellinen aika ja käden puristusten kanssa, vaikka Karuna-aika olikin. Ja Olan kolaritarinan kun kerroin, lähetteli Olalleki terveiset.

Ennen pyttyseromoniaa oli Zumpaa tarjolla.

Tulostaululla oli hirmune ryysis, että en sinne änkeilemää ruvennu, vaan kattelin siinä muijen meinaamisia. Reilu parituntinen siinä vierähti, ja sitte alko pyttyseremonijat. Sitte jo kohta alko Uunon reilu 30km:n kotimatka. Bigastron kohilla koukkasin kylän kautta.

Jacarillan risteyksen likeellä olevalla huoltsikalla pysähyin juoma- ja suolapähkinäostoksilla, ja jatkoin väsähtäneen kääkän "istuntoo". No sitte sen mäen päällä jo olikin taas homma lähes hallinnassa, kun oli luvassa isompaa ja vähän pienempää alamäkee Los Montesinosiin saakka. Siellä koukin kylän kautta, vapaata kuppilaa etiskellen, mut kaikki näytti niin täysiltä, että jatkoin etijäpäin, enkä jäänny tuleen makaamaan.

No sitte Montesinosin viimene kuppila imas puolinälkiintyneen ja täysjanosen kääkän terassilleen. Miulla ois haluttannu syyvä Espanjan tortillaa, mut niillä ei ollu, ja tilasin Pollo Burriiton, Letsekahvin ja Cañan, eli fingerporillisen olutta. Tilauksen jälkee kuulostelin, että naapuripöyvässä on saman heimon väkiä. Siinä juteltii ummet ja lammet ja lampien välimaastotkii. Mukavaa väkiä ja kielet oli hallinnassa heimolaisilla, ja tarvittaessa ois tulkkausapuaki ollu, koska yks heimolainen oli Lappeenrannasta kotosin. 

Sitte maksoin laskuni, ja toivottelin mukaville heimolaisille hyviä ja terveitä vuosia, ja jos Torreen mennessä joku sinipaitane kääkkä on ojanpohjilla Kankeineen, josko veisivät lähimpään Cementaarioon (Hautausmaa) "sementöitäväksi". Lupasivat viijä. Toivottelin Adidakset, ja lähin jatkamaan kankeilua. 

Jossaki La Siestan kohilla ilone auton äänitorven törähys kuulu ilmeisesti heimolaisille, jotka toivotteli Uunolle hyvää matkaa. Hapotti jo Uunon kankeita jäseniä, mutta pikkusillan ylitte ko pääsin, oli enää viimone ylämäkirypisrys Quironin liikenneympyrään...selvittii siitäki, ja kohta jo oltiinki Perseon Kallen kotikujalla persukset vähän hellänä....heh....melko metka päivä!

Smool-tookkija

 

Nobelin Alfredon Kallelta aamulla kuvattu otos.

Lähin auringonnousun aikoihin kyykistelemää kävellen kylille. Vettä sato eilen aika rapijasti ja töllöuutisissa näyteltii kuvia Guardamarista ja Alicantesta, jossa oli tulvat päässy yllättämään. Tällä koti-kallella on hyvä uiskennella, kun on "kylän" korkeimmalla kohalla, ja vesi ei keräänny niinku esmerkiks Röntgenin kallen kohilla. Miehän oon sille kallelle antannu paremman nimen Rio Röntgen, kun kaiken maaliman vesi sateella siihen kerääntyy.

Päristelin Pariisija ales ja Röntgenille käännyin ja siitä Locosin rannalle. Sitä käpistelin mänemää kylälle päin. Siinä oli joku etelä-amerikaanon ulkonäön omaava henkilö ottamassa kovasti lainehtivasta merestä kuvaa, ja tiputti älymopiilinsa kaiteen yli rantahiekalle. Ohi mennessäni kysäsin, ku se sittä hiekasta puhisteli, että vieläkö pelittää. Kaveri vastasi, että kyllä pelittää.

Sitte siinä vartti rutistii smool-tookkia. Tookin aikana selvis, että henkilö tummasta ulkomuodostaan oli Norski, joka kolmekuukautisena oli lähtenny Columbiasta Norjaan. Siellähän puhutaan espanjaa, mutta henkilö sano, että ei osaa espanjaa juur yhtään, muuta ku tietää, mitä tarkottaa "iiho de puta"...heh...no senverta pitkää miekii oon Torren kujia kyykänny, et sen osasin jo mieki.

Nyrkkiä kopsuteltii, ja mie jatkoin matkaani. Kalle Salin kohalta käännyin vanhan mörskän roskiksen ja Seratonin yöklubin nurkille. Siintä jatkoin takasin Röntgeniä pitkin Nobelille, ja jatkoin takasin mörskän suuntaan, ja kahvin keittoon.

Perälauta rupes vuskaamaa

 

Ollu vähä hiljasempaa nyt vähä joka rintamalla pari päivää. Hommaha alko toissapäivänä, ja Uuno oli ite syypää todennäkösesti tähänki tapahtumaan. Uunon pötsihän ei tunnetusti juuri maitoo "raakana" kestä, mut siinä riisiryynejä keitellessä koppasin jääkaapista maijon jämän riisiryynijen sekaan. Sehän antaa kyl makua ja näköäki ryynisatsille. Mitään toleransseja ei Uunon pötsistä oo havittu, mutta vattanahkavaivat jäi, kun lopetin maijon kanssa lontraamisen ja alotin väkevämpien kanssa palaamisen.

No nää Iberian lehmien maijot ei oikee oo miulla hallinnassa muutenkaan, mut ei pahemmi tullu kateltuu nyt ees viimesiä käyttöpäiviä purnukasta. Ois ehkä kannattannu. Siintä tuli melkonen riesa ja rispaus.

Hyvällä ruokahalulla vetelin itelle tekemmäni muonat niinku aina ennenkin. Hetkosen päästä vetasi Uunon kaksinkerroin kipristelyt mahassa, ja vaikka reisi ei juoksukunnossa ookkaan juoksasin kohta ripijästi hyyssiin. Sieltä tuli hyvät riisiryynit "harakoille".

Perälauvotus ei oo pettänny pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta nyt kyllä jo varmaan lahot perälauvan pätkät anto pahasti periksi ja lauvotus vuskasi koko helkatin yön.

Tilkkimisessä venähti kokonaine vuorokaus. Eilen aamulla jaksoin vasta ruveta ropeloimaan lääkearsenaaliani, koska tiesin, että siellä tähän vaivaan muistaakseni joku myrkkypaketti oli.

No löytyhän se paketti heti, vaikka viimone käyttäpäivä oli vuos sitten, "vähän" myöhässä niinku oli ollu tuossa maijossakin.

Mietiskelin sitä, että onkohan ihan viisasta uuvestaa tehä sama virhe, mutta apteekkihan on "kaukana" tuossa parin sadan metrin päässä, mut lisähousupyykki ei jaksannu kiinnostaa, joten nieleksin pillerit suolistooni. Riski kannatti tällä kertaa, ja iltapäivällä jo uskalsin ekat juomiset nieleksiä sisääni.  Kova oli mouruaminen mahassa koko päivän ja pahanhajusia kaasupurkauksia lauvotuksen raoista tulvahti vielä silti aika-ajoin. 

No siitä se lauvotus pikkuhiljaa alko pitämään, ja yhen mörskäpäivän jälkeen Uuno oli ko uus mies, ja Kankeella veteli jo tänää taas takatukka suorana ja kalju kiiltäen 40km:n siivun Guardamarin ja Rojaleksen suunnilla.

Mörskällä potut kattilaan ja tonnaripurkki auki, ja taas syötiin. Nälkäsen oli helppo syyvä kun perälauvotus piti hyvin. Tilkitteminen oli onnistunnu!

VIII Milla Urbana Villa Los Montesinos

 

Tästä lähti kisat käyntiin...heh...mukava oli katella nuorten innokasta lähtöö Los Montesinosin kaupunkimaililla lauantaina.

Miehän mänin Kankeella tuon 11km:n matkan täältä mörskältä. Eka lähtö oli 17.30 maissa. Kankeen olin vienny säppii tuonne keskusaukiolle tutulle paikalle missä Kankee on jo levähtänny monet kerrat. Tulin jo ite ennen viittä hyvissä ajoin jalottelemaan kylän raitteja, ja aistimaan mainiota kisatunnelmaa.

Lähtöjä oli monen monta, ja aika vierähti nopijasti. Kattelin uhkaavasti auringon laskeutumista ja kytistelin kerkeisinkö näkemään sen päälähön...heh...enpä kerinny. Syy oli se, että olin unohtannu ne perhanan ottalohkovalot kämpille, ku valosaan aikaan lähin. 

No pakko oli hiippailla Kankeelle, ja varustaa se lähtökuntoon, ja ruveta sotkemaa kohti Torreviejaa pimenevässä illassa. No pimee kyl tuli nopeesti, ja ajelin sakko- ja säkkipimeessä kohti mörskää. Onnellisesti pääsin perille.

Tänää oliki sitte ihan haitarinsoittoo koko päivä. Eli hanuripuolelle mäni. Piti nimittäi tuon Google shiitin kanssa temppuilla melkee viimeseen piikkiin. Mie kyl nimesin tuon taulukkolaskennan alkion Google Shitiksi. Senverta päreet kärähti ja ärrät pärisi aamusta tuonne kuuteen illalla. Kyse on tuosta Uunon viimevuuen joulukuussa alottamasta Kryptovaluuttojen vatkauksen aiheuttamista verotusteknisistä ongelmista. No kyl mie sen alulle sain, mutta työläs homma tulee olemaan.

No sitte kuitenki kuuvelta ryhdistäyvyin, ja sain Kankeen satuloitua, ja pärähytin Guardamariin vielä lämpösen illan päätteeksi. Palmupuiston suora oli täynnä kävelyllä olevia ihmisiä, ja sitä ihmisvirtaa piisasi majakalle saakka. Miehän sen käin kiertämässä ja väistelin parhaani mukaan ilmassa viuhuvia kalastajien onkien koukkuja.

Sitte painelin sataman portista sisään ja Segura-joen varteen. Siellä virittelin kankeen juhlavalaistukseen ja itelleki ottalohkovalot päähän, ku oli jo pimeetä. Kylällä poikkesin 24h kauppaan juomaostoksille, ja jatkoin satulan hinkkuuta.

Uunon taukopaikka La Matassa.

La Matassa koukkasin kylälle ja pijin juomatauon Mölinäpuiston kylänpuoleisessa päässä. Siintä mörskälle möllistelemää, ja kohta hetekalle.

Punasta pukkaa

 

Siellä punasta, täällä sinistä.

Suomi muuttu punaseks muun euroopan silmissä "Karunan" suhteen, ja semmoseksi maaksi, johon ei matkustamista suositella. Siellä tuo ilmaantuvuusluku on 140 kantturoissa, ja Espanjassa 14.10 päivitetyn tiedon mukaan ilmaantuvuus oli 35, eli neljä kertaa pienempi. Alicanten ilmaantuvuus, johon alueeseen tää Torreviejakin kuuluu, samana päivänä oli 27, eli yli viis kertaa pienempi.

"Joululoman" jälkee voi olla mahollista, että takasin Torreen ei pääse sieltä "tautipesäkkeestä". No tilannehan muuttuu nopeasti, ja huomisesta ei tiije kukkaa miten. Voihan sen tauvin kyllä itteesä imasta huonolla tuurilla, oli tuo ilmaantuvuuslukema mikä tahansa, vaikkapa nolla.

Liikunnallista riemuu oli tänää tarjolla koko päiväksi. Kämpillä en ollu valosasta ajasta ku parin pyykkikoneellisen verran. Kilometrejä Kankeen satulassa kerty 32. Reilu kymppi aamulla ja reilu kakskymppii illalla. Väliin mahtu päivällä 6km kävelyy, ja reilu kilsa juoksun kokeilua. Ja kaikki venymiset ja vetelehtimiset siihe vielä päälle. Ei reisi kestä sitä lystii ollenkaan ja toppasin kokeilun heti ku kipu alko tuolla Kinkkustringin kohalla yltymää.

Jatketaa huomenna pyöräilyllä ainakin iltapäivällä Los Montesinosiin mailin juoksuu kattelemaa, ja tänää kohta hetekoinnilla.

Tänää

Mölinäpuisto (Parque Aqua Molina)

Rouva-Uunolla käi Torren päivät vähiin, mut mie jatkan vielä hetken täällä "kärvistelyä". Aamulla kyykättii Aromatica-puiston läpi ja siitä edelleen tuonne "Mölinä-puistoon", ja siitä LaMatan rantapaseolle kyykkäämään.

Mölinä puistoo myös.

Sitte oliki jo esissä Linja-autoasemalle mänö. Sinne kokeiltii ykkösvaihtiehtona bussikuletusta. Ja varavaihtoehtona ois ollu pirssikyyti asemalle. Lippuuhan koitettii jo pari päivää aikasemmi anella, mut asemalla oli kompuutterit rikki, ja osto ei silläkertaa onnistunnu, eilen sitte onnistu. Torreviejasta Alicanten (eli Elchen) lentoasemalle linja-autolippu maksaa 7€, ja tuo paikallisbussi maksaa 3€/kuontalo eli lärvi.

Tästä "Peppu-Kallen" (Calle Perseo) tieltähän mänee bussilinja C, eli Lomas- linja keskustaan. Se tuli suunnilleen ajallaan ja koukkasi ekaks tuonne Quironin sairaalan pihaan ja siitä Cortes Valencianan aveniidaa pitkin, ja edelleen käi kääntymässä uimahallin liikenneympyrässä ja siintä edelleen Balearesia pitkin takas Pariisin aveniidalle. Siitä koukattiiki Carlosin restaurantin jälkee vasurille, ja ohitettii miliisiasema ja oikiallahan se linja-autoaseman pysäkki sitte olikii. Ei tarvinnu kysellä keltää mitää, ku meitä ei ois haitannu, vaikka ois yhen pysäkin välin missannuki, aikaa ku oli rutosti.

Reissunainen linjapirssiasemalla.

Sitte ropisutettii matkasäkkiä rannalle, ja kateltii auringon viimesiä pisaroita. Rouva-Uuno sitte kysäsi, haluaisinko välttämättä tarjota yhet rinksut ajan kuluksi. No halusinha mie, ja yhen välivaiheen jälkee se tarjous tehtii linja-pirssiaseman baarissa, jossa hinnasto oli kohillaan.

Sitte olikii jo lähön aika ja mie kinkkasin lauhkeessa ilmanalassa ja pimmeessä mörskälle tuon reilun 4km, ja kuplan kevennyksen jälkee ripijästi kauppaan ku vielä kerkisin. Siellä sönkkäsin yhen tutun myyjän, joka on juoksukisoissaki joskus vilahellu, kanssa jonkun aikaa ja sitte onki päivän kaikki askareet saatu päätökseen ja iltakahvien jälkee unta kaaliin....huominen päivä alkaa pyykin pesulla....ja sitä on ainaki parin masiinallisen verran.

Eilen

 

Uimahalli

Eile oli senverta kiivas päivä, että tänää päätin jäähä aluksi kämpille toimittelemaa pyykinpesuu ja muita huoltohommia. Lupasin lisäks suomentaa lastenkirjasen, joka käsittelee hevosen hoitoo ja sen koulutusta. Siinä hommassa on kyl pitänny konsultoija serkkujaki, ku ei oo nuo hevosen "osat" ja vermeet suomekskaa kaikki oikee hallinnassa.

Eilen tuli istuttuu pyörän satulassa 36km ja rapijat useassa pätkässä. Rouva-Uuno mäni maalaismarkkinapaikalle, ja mie lähin mukaa. Tosin jatkoin markkinapaikalta autoruuhkan seassa El Raso'on ja Lo Pepin'iin, joka on noita Quesadan sivukyliä. Siellä poleksin hitaalla vauhilla teitä ees ja taas ja ylös ja alas pari tuntii. Kuuppaa, käsiä ja jalkoja kuumotti porottava aurinko ja käristi kovasti elon ruttaamaa nahkaa entisestään.

Siinä tuli sitte Uunon näkökenttään myös tapahtuma, jossa pyöräilijä ja moottoripyörä otti mittaa toisistaan, ja tulos oli ootetun mukane. Pyöräilijä hävis. No ei siinä varmaan kovin kummosesti tainnu käyvä, ku vauhti oli hidas ja kumpikaan ei nurin rojahtannu, mut pyöräilijä piteli toista kinttuaan. 

Torreviejan suolajärvi

Siintä meijän osasto jatko matkaa Torreviejan suolajärven rantaan vanhaa radanpohjan hiekkatietä pitkin. Käytii kattomassa onko rannat jäätynny. Ei ollu kovin paljon jäätä näkösällä. Siintä osasto suikkasi Lidliin hakemaan juomatäydennystä, ja uimahallin penkillä oli viimone huoltotauko ennen kämpille ja hetekalle könähtämistä...väsytti ja kovasti.

Korona Espanja vs. Suomi

 

Liikenneympyrään oli Habanerasin vieressä somasti ehkä lentänny vaaleenpunasia flamingoja.

Tuota Koronan tautitilannetta on tullu seurattuu jo pitkät tovit aktiivisesti. Ennen tännelähtöö 9.9.2021 tilanne oli suunnileeen seuraavanlainen: 

Tilanne 9.9.2021 alla:

Ilmaantuvuus Suomi:              142

Ilmaantuvuus Uusimaa:            237

Ilmaantuvuus Kymenlaakso:.    90     

Ilmaantuvuus Etelä-Karjala:.   137

Ilmaantuvuus Espanja:           116

Ilmaantuvuus Murcia:               112        

Ilmaantuvuus  Alicante:              90

Alla tämän hetken tilanne 7.10.2021 Suomessa. Ja Espanjassa 6.10.2021.

Ilmaantuvuus Suomi:            127

Ilmaantuvuus Uusimaa:.         150

Ilmaantuvuus Kymenlaakso:.  61

Ilmaantuvuus Etelä-Karjala:.   77

Ilmaantuvuus Espanja:.          43

Ilmaantuvuus Murcia:.              45

Ilmaantuvuus Alicante:.            36

Luvuistahan ilmenee, että Espanjan ilmaantuvuusluku on vaan kolmannes vastaavasta Suomen luvusta.

Lähteet: 

https://cnecovid.isciii.es/covid19/

https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f26

  

Hamstring syndrooma

 Kuva ei liity nyt millään lailla näihi Uunon stringeihin, vaan on tuolta Parque de Nacionales'in puistosta.

Kaikenmosata muutaki syntroomaa on Uunoki potennu elämäsä aikana, ja potee jotaki kokolailla aina, mut nyt pukkasi taas päälle ilmeisen selvästi tuo Hamstring syntrooma. Uuno-sanakirjan mukane nimityshän on Kinkkustringin oireyhtymä.

Oireijen syythän on moninaiset, ja Uunolla on hätäsen nettilukasemisen jälkee ne kaikki maholliset syyt niskoilla. Muistasin hämärästi, että sama vaiva on kyllä joskus aikasemminki ollu, mutta sitä en jaksa muistaa miten siitä eroon pääsin.

Homman kyllä sössin ihan ite järettömällä vouhkaamisellani jo päivää ennen tänne tuloa. Miunhan piti hakija tuo Rusinantte ruosteraiskaamosta, ja sinne mänin juoksemalla. Juoksumatkaa tuli muistaakseni kiertotietä n. 3km. Lähes koko matka myötämäkeen juostuna, ja liijan kovalla tahilla (4:45 muistaakseni?) lyhkäsissä pätkissä. Sillon se riemu alko, ja siitä se on vaan lissääntynny lähes päivittäin.

Täällä sitte on yritelty jo päivittäistä hölkkäilyy, mutta nyt tuli siihenki stoppi. Miehän jo muutama päivä sitte meinasin juoksutaukoo pijellä ku kävelyki oli jo vaikijaa, mutta tuon mahottoman mukavan Rojalesin kilpajuoksukatsontareissun jälkee päätin eilen vähän "kokasta", miltä juoksu tuntuu....heh...ja tuntuhan se, ja loppua kohti jo niin perhanasti, että piti lopettaa vajaaseen kahteen pätkäjuoksukilometriin koko kokeilu. Siintä sitte valuin 5km kävellen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä mörskälle.

Tänää oli taas todella vaikeeta ja kivuliasta jo kävely pelkästään, kun tuota jalkaa eteenpäin joutu kävellessä vetelemään. Vois kyl kokeilla tuota takaperin kävelyy onnistuuko se?

Uunon liikkumisvaihtoehot käy kyllä aika vähiin, jos ei noihin sähkö ym. lisäkäyttövoimiin ala siirtymään. Nythän on jälellä enää ohraporekäyttövoimasista takaperin kävely (ehkä?), pyörä, rollaattori ja pyörätuoli, kun kävely ja juoksu on poispelattu ja sössitty iha ite, eikä uimalla näihin miun suosimiin paikkoihin täällä pääse. Kauppareissutki tuohon seittemän tien risteyken yli on ilmeisesti tehtävä Kankeen satulalla istuen?

No pyöräilyy käin kokeilemassa Los Montesinosin kylällä hetken koukkien, ja sitte takasin samaa matkaa. Siinä ei kakkamoinen vaiva tuntunnu juuri yhtään. Ei edes satula painannu liikaa kipukohtaa. Niinpä vetelin "satanen lasissa" vanhuuden vaivoilla tuon reilun 20km pitkän siivun. 

Entisen Grupo Corleonen (nykysin näkyy olevan Iberia Auto) autoliikkeen kohilta ko kiihyttelin takatukka liehuen ja rispaantuneet reisilihakset lepattaen, vilkasin Mercadonan kohilla Esijuoksijaa, ja se näytteli yli kolmenkympin lukemia....yksiköistä en tiije oliko m/s vai jotaki muuta? Oli se kyytiä ja siinä hinkatessa mietin, että tässä kyyvissä ei nyt maaliin- ja maahanheittäytymistä kannata ruveta kokeilemaan. Siinä luut varmasti rutisee ja elianajanodote lyhenee.

Tuo oireyhtymän hoito ei oikeen venytystäkään kärsi, eikä alkuvaiheessa oikeen kovaa hierontaakaan. Levolla yrittelen, ja myöhemmin kevyttä venyttelyy ja massagee. Kylmää meinasin lykätä päivittäin kaksinkerroin taivutetun geelipussilla istumisen muodossa...katellaa miten kääkän käy? 

10k y 5k Villa de Rojales. 2.10.2021

 

 Maratonianos de Segura del Guardamar'in rautanen veteraanokolmikko oikealta: Vesa (vet F 1.), Roca (vet F 2.) ja Javier (vet E 3.). Felicidades para todos!

Veteranos F, pyttyseremoniat.

Käytii eile Rojalesissa, mie vaan kattelemassa juoksukilpailuu, ja Vesa ja muut juoksemassa ja kattelemassa. Poleksin ekaks Torreviejasta Guardamariin Kankeella. Kankee pistettiin talliin säilöön, ja kahvittelun jälkee lähettii Vesan kootsella suht ajoissa kisapaikalle.

Yks lastensarjojen lukuisista lähdöistä.

Siellä oli jo pari kilsaa ennen keskustaa ekat miliisit liikennettä valvomassa. Vähä ihmeteltii sitä, mutta reitti oli muuttunnu aikasemmista vuosista siten, että nyt juostiin pitempi matka lähön jälkee suoraan Guardamarin suuntaan, eikä tehty oikealle suuntautuvaa lenkkiä, kuten aikasemmin. Matkoinahan siellä oli 5km ja 10km. Kymppi juostiin kahtena lenkkinä. Osanottajamäärä oli rajattu 300, ja se täytty jo ennen viimestä ilmottautumispäivää.

Vesa alkulämmittelyn jälkeen ennen lähöä.

Metkaa oli siellä katella lasten- ja nuortensarjosen rynnistystä lämpösessä ja aurinkoisessa illassa. Päälähtöhän oli vasta klo 19, jolloin vielä valosaa, mutta pyttykinkerithän oli jo pimeessä. Kovasti oli koko kylän kaikki lähtöalueen korttelit kansotettuna, niinko monasti aikasemminki.

Kahdeksan kilsaa jo takana, ja pari enää eessä.

Palkintoja oli kyl varattu melkonen määrä kilpailuun. Senverta on Uunonki näkökenttä jo heikentynny, että notkollaan kovasti olleen pöyvän toiseen päähän ei tahtonnu Uunon kenttä enää ylettyy.

Loppusuoran viimoset metrit.

Vesalla oli juoksumatkana 10km. Nyt alotteli vähän rauhallisemmin ku viikon takasessa Torreviejan iltakisassa, ja tulosahan tuotti ykkössijan omassa sarjassaan. Onnittelut!

Se oli siinä. Helpot hommat.

Naistensarjan voitti tuttuun tapaansa Wafiya Benali (Suomalaisittain "Penaali")

Benali 8km:n kohdalla.

Kisan jälkee alko sitte ilta pimetä, aurinko laski muille maille, ja myö jäätii oottelemaa pytinkiseremonioita. Niitä kyl piisasi, mut eipä ollu kiire mihinkää, ja kateltii menoo, ja suuta pieksettii puhelijaijen espanjalaisten seassa sujuvasti tankeroespanjalla.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Pyttyrivistö olo piiiiiitkän pitkä.

Mahtavan hieno paikka on tuo Rojalesinkin kylä. Kiitokset kaikille mukavasta kisatuokiosta toivottelee Uuno!