tiistai 6. joulukuuta 2022

Hyvää Itsenäisyyspäivää!


Itsenäisyyspäivä on Uunolle tullu vuos vuodelta entistä tärkiämmäksi asiaksi. Se ei oo mikään itestääselvyys, jonka viime vuosina on huomannu suurenevat ihmisjoukkiot.

Jos meillä ois vallalla tuo idempänä oleva rosmo-järjestelmä, luulisin, että kuusessa oltasiin. No paperiteollisuus siitä suuresta kuusimäärästä kyl ehkä hyötyisi, mutta luulen, että vaan hetkeksi. Järjestelmän ylläpitokoneisto pitäis kyl huolen siitä, että tavallisten Tahvojen ja Uunojen tallaaminen kävis kyllä melko ykstoikkoseksi, kävelykalossit kulusi loppuun ja monen vastarannan kiiskieläimen tallauspolku paljan jaloin johtasi lepo-osastolle horsmien sekaan, tai vähintäänkin tuonne tanssiosastolle, jossa olis salittu vaan yks tanssilaji, joka on nimeltään kalteritango.

Siinä ei paljo Uunokaan varmaan leukojaan olis enää liikuttelemassa, ei suomenkielellä, eikä muillakaan tankerokielillä.

Mie alottelin itsenäisyyspäivän vieton herättyäni vähä jälkee neljän. Veenkeittokone tuhisemaa, ja puolmottii hyvin väljäytettyä, eilen keitettyy kahvii kupposeen ja veenkeittokoneen topattua, siitä kupponen piripintoihi ja siitä täyven kupposen tyhjennyksen alotus.

Sitte hetkonen erinäisiä valmistelu- ja kamojen siirto-operaatioita ja kohta ulkoiluvehkeet niskoille ja ulos. Pienessä tihkusateessa kyykistelin kilsan päässä olevaan Hoo- konepuistoon. Siellä tekasin 30minuutin normisetin ihan puiston ainoona asiakkaana.

Hoo-kone puisto.

Juhlapäivän vietto jakuu nyt jääkaapin sulatuksella ja rättijen kuivattelulla sisätiloissa. Ja siihe jälkimmäisee on syy se, että tuo parvekkeen peyhanan Persiaana teki temput, ja vetohihna irtaantu muusta mekaniikasta, eikä parvekkeelle nyt oo mitään asiaa. Ulkopuoleltakaan sinne ei pääse ko ekassa kerroksessa Polakit on valannu juuri pihaan betonilaatan. No olishan tuo yläterassi vielä maholline kuivatuspaikka, mutta mänee yksinkertane asia liijan monimutkaseks, ja yksinkertasen Uunon tulee välttää kaikin keinoin monimutkasuutta kaikessa, missä sen välttely on vaan suinkin mahollista.

Illalla ois ollu tarjolla taas varmasti mukavaa toimintaa Guardamarissa juoksukisan muodossa, mut erinäisten sattumijen takija on pakko jättää se reissu tekemättä ku nukkuaki pitäs jossaki välissä.

Nyt on jatkettava Uunoperinnettä, eli katottava linssit märkänä Tuntematonta Sotilasta...

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

VIII Carrera del Pavo y Papa Noel, Molins. 4.12.2022

 


Käytii tänää viettelemässä pyhäpäivää Molins'issa, tuolla Orihuelan lähellä. Vesa tuli hakemaa miut aamulla päivän jo valjettua tuosta mörskän kupeelta.

Ajeltii kisakylään Los Montesinosin ja Bigastron kautta. Bigastrosta on vajaat 10km Molins'in kylään. Lopussa laitoin navigaattorin varmuudeksi päälle, vaikka ehkä ei ois tarvinnu.

Heti alkuun on todettava, että Uunoiluksi mäni Uunon kuvanottohommat lähes kaikki. Puhelimen vakioasetukset on semmoset, että jos et niitä muuta koko ajan kuvat on kaikki epäselviä...no sillee kävi nytkin. 

Iloiset veikkoset Jarkko ja Vetsku ennen lähtöö.

Perille ko päästii, parkkialue ihan lähtöpaikan vieressä oli tyrkyllä ja sinne ajettiin suoraan ilman isompia kiertelyitä. Jarkko Järvenpääkin ajeli samoille parkeille. Ja myös Norberto de Wolf innokkaana kisojen kiertäjänä.

Norberto verryttelmässä ennen kisan alkua.

Lompsittii sitte muutaman sadan metrin päähän dorsaalien hakuun kylän keskusaukiolle Desipelinappuloillahan on täällä ainoastaan yks asento ja se on Kaakko. Jyske ja jytinä oli melkonen koko kisojen keston ajan. 

Ei taija olla koko Espanjassa sellasta kisaa tai juoksu-urheiluun liittyvää kienkeriä, etteikö Paco Belmondoo oo näkösällä. Täälläki mukava ja avulias Orihuelan mies oli toimimassa kisojen jouhevan sujumisen eteen.

Uuno, Vetsku, Pavo ja Jarkko

Sitte päästii lähtöö ja lähtölauluja laulamaan kaikkien irtoovien desibelien avulla. Matkahan oli 5km, ja se juostiin kahtena lenkurana. Vesa oli joutunnu toisaalla juostavan pitemmän matkan perumaan ja nytkin oli tarkotus juosta ehjänä maaliin isompia rykimättä. Kaikkiaan maaliin juosseita oli reilut 300.

Jarkko, nuori Fernando Moya Ruiz ja muutama muu juoksija irtaantu muusta joukosta, ja Jarkon mukaan Fernando oli tehnny neljän kilsan kohalla nykäsyn, johon muut ei pystynny vastaamaan. Fernandon voittoaika kokonaiskisassa oli15:14, ja Jarkko kakkosena ajalla 15:25. Jarkko voitti kylläkin oman sarjansa. Onnea!

Komia oli Jarkon mitali.

Vetsku oli tyytyväinen juoksuunsa. Keskitahti oli alle 4:30 ja loppuaika 22:19, jolla heltisi VetC(M55) sarjan kuuves sija.

Vetsku "toipumisalueella".

Petri ja Sarikin paikalle kerkisivät kisatunnelmia nuuhkimaan. 

Lapsille oli monen monta lähtöö myös järjestetty ja osa juoksijoista oli varmaan juuri kävelemään oppineet....mukavaa kyllä katella niijen rentoo menoo...suunnallakaan ei aina oo väliä. Uuno on jo tullu samaan pisteeseen. Suunnalla ei oo enä väliä, mut liike on tärkiää...heh ja vauhinki merkitys vähenee vääjäämättä kaljun laajetessa ja vuosien lisääntyessä.

Nuorempien sarjojen lähtöjä.

Sitte ooteltii pitkät tovit kaikkien lähtöjen läpivientiä lepposassa auringonpaisteessa.

Kateltii viel Jarkon "pytitys" ja sitte karahutettii Zenian kautta mörskälle, ja Vetsku jatko siitä omallensa.

Mukava oli kyl käyvä taas kisoissa, vaikka vaan kattomassa, ja Vetskulle, Sarille, Petrille ja Jarkolle kiitokset mukavasta seurasta ja jutuista.

Hanne oli Valencian maratonilla juossut sarjassaan kahdenneksitoista ajalla 4:29:57. Onnittelut Hannelle!