lauantai 19. joulukuuta 2020

Tää on tätä, eli sitä ittiä

 


Taas tuli pakolliset yöunet suoriteltuu kahessa ja puolessa tunnissa...puol tuntii yrittelin sitkeesti ja kääntelin ja vääntelin itteeni hetekalla. Ei tullu uni simmuihin, jotka oli levällään ku Jokisen pojan eväät.

Pomppasin ylös, ja tirahutin yökahvit. Tän öisiin, vajavaisiin unosiin on ainaski pari syytä. Eka on se, että edellinen yö nukuttiin kellon ympäri. Toka syy on se, että juoksu-urheilusuoritukseni jäi liijan myöhäseen ajankohtaan.

Eilen tärryyttelin Rusinantella Kouvolan kotikorsulle Luumäjeltä. Sieltä lähtiessä Rouva-Uuno laitto miulle mukaan eväspussin. Pussin käyttöohjeistus jäi ehkä vajavaiseksi, tai todennäkösesti Uunon rajallinen, työaikanakin ylikapasiteetilla ollut vastaanottokapasiteetti oli täynnä, ja ohjeistus mäni sivu suun tälläkin kertaa. Toine mahollinen syy voi olla myös valikoivaksi heittäytynny kuulo. No oli syy mikä tahansa, ni mie kuitenki viskasin täynnä ruokaa olevan muovikassin ensimmäiseen, parin kilsan päässä lähtöpaikalta olevaan roskatömsteriin, ja ilosena viheltelin Rusinantten ohjaimissa ja mietiskelin, että mahottoman hyvä, että saapi asioita vielä toimiteltuu "mallikkaasti".

No manailu kyllä maitto sitte tänää mallikkaasti, ku Rouva-Uunoki kotiutu mörskälle, ja Uunon toimittelujen mallikkuus valkeni...voi perrr.

No eipä siinä mittää, suuremmat sen mallikkuuven aiheuttamat höyryt on jo haihtunnu, mutta tuo mallikas toiminta sai tänää aamupävällä pienen lisämausteen. Miulla oli tarkotus lähtee Motoseen Nettiin kaasun hakuun Rusinantella. Putsailin sen kylet suuremmista lumikinoksista, ja yritin aukasta ohjastamon luukkuja virta-avaimella...heh...ei tapahtunnu mitään muuta ku valot vilahti, mut luukut ei auvennu. Painelin monta kertaa, ja aina sama juttu...voi perrr. 

Rusinanttehan on temppuillu tuon ajoneston kanssa muutamia kertoja..no sen temppuilun aiheuttaja lienee jo tiedossa ja ohjeistus eston poistamiseksikin on tiedossa, mutta nyt mäni sormet suuhun. Hilppasin sisältä hakemaan vara-avaimet, ja yrittelin sillä ohjaamoon...heh jo onnistu. No sitte kyl miulle valkeni, miks en alkuperäsillä avaimilla päässy ratsastamoon. Olin painellu koko ajan ovien sulkunäppylää...voi perrr...ei hyvältä näytä enää missään valossa nää Uuno-pojaan jokapäiväset yritykset ja tyritykset.

No nyt on jo taas seesteisempi hetki. Taijan juuva toisen kupillisen kohvia tai kahvia ja ootella rauhassa aamun valkenemista.

lauantai 5. joulukuuta 2020

Yön hämyssä

Valmista yön hämyssä tehtyä aitaa.


Kovasti oon koheltannu viimesinäki päivinä vähän joka suuntaan ja koittannu jelppailla muitaki. Siintä jelppihommasta saapi aina hyvän mielen. Helsingistä palauvuin taas hengissä, ja tulin taas tänne turvallisen mettän keskelle. Täällä pimeessä ja mettän keskellä tunne, että on turvallista, on nykysin moninkertanen verrattuna siihen, mikä viilis on tuolla jo päiväsaikaankin maalikylillä.

Pimeenpelostaki oon jo päässy kuusseiskana eroon lähes kokonaan. Erittäin huonossa muistissani pysyy ilmeisesti lähes loppuun saakka muistikuva noin nelivuotiaan Uunon traumaattisesta kokemuksesta pihapiirin äärilaidalla olevaan ulkohuussiin yksinään menosta. Nelivuotias pikkupoika joutu yksinään ylittämään valottoman pihapiirin päästäkseen vessaan paskalle, eli hienommi sanottuna kakille.....no muisti siintäki tapahtumasta kyllä ehkä parani, mutta pimeetä pelkäsin kovasti vuoskymmeniä.....no ehkä pimeänpelko on ihmiselläkin jo osin luonnostaankin? 

Huossa muitissani on myös se asia, jonka julkisesti nyt tunnustan 67 vuuven jälkeen. Tuossa ulkovessassa oli ainakin parin litran vetonen vaseliinipurkki (rasvaa) säilössä. Joku pikkupojan aivoitus johti siihen, että rasvasin koko veskin puisen kannen ympärystön sillä vaseliinilla. Muistan, että siitä miun tekemästä rasvauksesta nousi melkonen meteli, ja harmillista oli se, että miun tekämä kannen "rasvaus" mäni yläkerrassa asuneen, mieleltään järkkyneen rouvan piikkiin...no tämäki synti on nytte sitte julkisesti tunnustettu, eikä enää oo painolastina Uunon nykysin jo melko keykäseltä tuntuvassa selvittämättömien asioijen repussa.

Enää siellä miun selvittämättömien asioijen repussa ei oo jälellä ku yks perkeleen hankalaksi männy kolhoosihomma. Käjet ristissä toivon, että tääki asia mänee sillee niinku se lain mukaan kuuluu männä. Omia etuja en halua ajella, mutta pykälien mukaan pitää nyt loppukinkerit "juhlia", etenki ku niin ei aikasemmin oo juhlittu. Kaikkee aiheetontaki paskaa on Uunon päälle satannu, ja se on miut kyl aikalailla vihastuttannu lopullisesti. Paska juttu, kertakaikkijaan, ku tää lakipykälien kunnioittamien ei tunnu kaikkia kiinnostavan. Ne pykälät on tehty just sitä varte, että tämmöset nyt tapahtuneet asiat voitasiin ehkästä, eikä väärinkäytöksiä ilmaantuisi...tää on semmone aihe, että tästä nousee Uunolla heti näppylät nahkan pintaan, ja syke nousee maksimitasolle. Keväällä yriteltii viritellä semmosta hommaa, mikä ei kyl päivänvaloo tainnu kestää, ja tuommoset yritykset kyl pitää loppua. Miulla on jo niin pitkä luettelo semmosia asioita, mitkä miun mielestä on lainvastasia, että siihen listaan en enää kaipaa yhtään lisää...en ainuttakaan. Harkintaa pitäs löytyä, ja virman etu pitäs olla etusijalla. Ei yksittäisten osakkaiden, eikä etenkään johtoportaan etu.

Tänää soitelin entiselle työkaverillekin puhelun. Mahottoman mukava oli jutustella...kertakaikkijaan.

Tänää ruvettii ajattelemaan tuon huomisen itsenäisyyspäivän takia omaaki varustautumista, koska näin lähellä rajaseutua asustellaan. Aateltii, että aita pitää rakentaa meijän viime syksynä valtaaman alueen ympärille? Siinä mänee tällä tahilla arviolta noin 70 vuotta....heh...Uuno ei oo ikinä uusia haasteita kavahtannu, mutta joku tässä aikataulutuksessa ei nyt kyl Uunonkaan laskuopin suhteen täsmää?

Nää varustautumishommat rajaseuduilla ei oo päivänvalossa tehtäviä hommia, ja siksi työskentely on meilläkin ajottunnu pääosin kuutamourakointiin.

Mie jatkeskelen tätä aikasin alotettua Itsenäisyyspäivän viettoa hyvillä ja rauhallisin mielin. Hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!

torstai 3. joulukuuta 2020

Hyvä tola

 


Tän kesän aiotut askareet alkaa olla jo hyvällä tolalla ja vähän sen ylikin näin loppuvuodesta. Paljon on hikeä virrannut, ja monta soppaa hämmennetty. Viimesten viikkojen savottaki on jo ihan hyvällä mallilla, ja omaki tola melkolailla kohillaan ainakin toistaseksi.

Juoksenteluunkin intouvuin pitkästä aikaa...monta kertaa on meinattu, mutta useimmiten jäänyt meinaamisen asteelle. Motivus ei oo ihan kohillaan siihen hommaan ollu, ku muu toiminta on siitä siivun syönny.

Koronakärvistely jatkuu täälläkin entiseen, ja kiihtyvään malliin. Lappeenrannasta haettiin kuitenkin lumikola maskeerausvälineet nenillä, ja lumet suli heti. Ei taija enää lumikolia talvella paljon tarvita näillä kapeusasteilla.

Koitetaa kaikki pysyä terveinä, ja jos ei pysytä, sitte sairastetaa.