tiistai 21. helmikuuta 2023

Iltapävänkakkara

Tänää sateli muutaman tipan verran, ja oli vähäse peesailtava liikuntaan ryhtymistä. Uunolla on muutenki melko pitkä tuo valmistautumisaika, johon saattaa oma vaikutuksensa olla Uunon luontaisella velttouvella.

Sain kuitenki vihdoin itteni liikkeelle heti vesitippojen jälkeen. Päivän tarketit, vai oliko ne parketit? En muista tässä kielten sekamelskassa, mut tuo parketti tuntuu äkkiseltää suomalaisemmalta sanalta, ja käytän sitä. Nii ne parketit oli seuraavat: Suunnitelma oli ekaks tuonne Quironin sillan yli ja siitä luonnonpuiston reunaa La Siestaan. Toka parketti oli se, että tutustun ainakin kahteen kasviin vähän lähemmin, ja kolmas parketti oli se, että pysähyn sitte tän sessijon ekalle oluvelle ku janottamaan alkaa tarpeeksi.

Kämpiltä siintä sihtailin ekaks sinne Quironin sillalle pilvipoutasessa ulkoilmanalassa. Polvee vähän jurmotti, mikä piti Uunon irti juoksuaskelista, mutta muuten meno ja olo oli mukavaa ja raikasta. Kun pääsin ekaan La Siestan kortteliin törmäsin heti yhteen keltaseen kasviin. Kasvin suomenkielinen nimi on Iltapäivänkakkara. Espanjaksi La Tarde Caccarosa Amarillo.

Iltapäivänkakkara- La Tarde Caccarosa Amarillo

Kasvi muistuttaa kovasti suomalaista Päivänkakkaraa, mutta on väriltään kokonaan keltanen. Täänhä joku kielinero tietysti jo huomaa espanjankielisestä nimestäkii.

Kasvi sekoitetaan kyllä helposti Aamupäivänkakkaraan, jonka espanjankielinen nimi on Caccarosa Mañana Marron. Sehän on kuitenkin väriltään ruskea, ja kasvupaikaltaan paljon vaatimattomapi kuin Iltapäivänkakkara. Monasti Aamupäivänkakkaran löytää kasvamasta vaikkapa pelkältä asvalttipinnalta, ja sitä kerätään nykyään innokkaammin kuin aiemmin. Sitävastoin Iltapäivänkkakara lienee rauhoitettu, enkä oo huomannu, että kukaan sitä kasvia olis keränny.

Aamupäivänkakkara- Caccarosa Mañana Marron

Yks juttu tuossa Caccarosa Marronin keräilyssä muovipussiin kyl vähä ihmetyttää. Miks jotku vaivautuu sitä keräämään, ja jättäävät sitte sen pussin millon mihinki paikkaan, ja yleensä niillä on aina koira matkassa...no ehkä tuoki joskus Uunolle selvijää?

Pari ekaa parkettia suorittaneena jatkoin vielä lompsimistani eteenpäin Chapparalliin saakka. Ei vielä tarpeeksi janottannu, ja päätin siintä jatkaa matkaa kohti Carrefourin ostoskeskusta. Sinne ku sain itteni läpsyteltyy, oli jo päällä melkone jano ja kahveteria miut imas sissäänsä.

Siinä männessä pijin itelleni ja omassa päässä arpajaiset...ja arvuuttelin, että Kanja vai Tankke...heh, ja kuinka ollakkaan tuo parin Kanjan vetone Tankke vei voiton, ja tilasin rutikuivan nenäni alle ison Tankillisen kylmää jarruttelujuomaa. 

Tankillinen jarrujuomaa

Sen hiissasin aurinkoiseen pöytään, ja silpasin rätin pois päästäni, ja annoin auringon lämmittää mukavasti ottalohkoo, kaljuu ja liuhulettijäni. Mietiskelin siinä yhen tankillisen verran mukavia asioita, ja jatkoin suupielet märkinä reilun parin kilsan loppuvetoa kämpille. Siellä suoritettiin vahdinvaihto, Ola oli just lähössä toiselle lenkilleen, ja mie nakkasin jämäkahvit kurkkuihin ja heittäyvyin hetekalle kaikki kolme parkettia tehtynä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

24 Medio Maraton ciudad de Orihuela. 12.2.2023

 

Vetsku ja Tyyne-torsaali ennen kisan alkua.

Aamusella Vetsku tuli noukkimaa voimakaksikon kotinurkilta kyytii, ja otettii suunnaksi Orihuela. Eilisen kaatosateen jäliltä oli jo nää meijänki lähitienoon uima-altaat senverta kuivuneet, että autolle päästiin jo kuivin jaloin. Eilen ei kyl päästy, ja vieläki osa tennareista ja muista vermeistä on kuivatuksen alasina sisätiloissa.

Auto saatii pienen kierroksen jälkee ihan lähtöalueen lähelle, ja syöksähettii hakemaa Vetskun Tyyne-torsaalija. Torsaalit oli jaossa samassa paikassa ku joskus aikasemminki....ja meitä monesti jelppinny Pacoki oli paikalla järjestelemässä kaikenmoista organisointii. Oli siinä joku muuki tuttu Tragamillasin juoksija ensin toimitsijatehtävissä, ja sitte juoksemassa 8km:n kisaa.

Mie otin työkseni Vetskun juoksun aikasen vermeijen säilytyksen. Viime kerralla Molinsissa Uuno hoiti samaa hommaa huonosti, ja Vetsku joutu kärvistelemää kisakarsinassa kylmissää aika tovin, ku Uuno huuhaili jossaki muualla, eikä muistannu koko huoltotehtävää.

Lähtöhässäköinti.

Vetsku sai Tyyne-torsaalin, ja sitte kipastii autolla ja pyyhkästii Kahviteriaan kahville. Uuno sai tilattuu Amerikaanon, Solon ja Kafekonleetsen pienen tankeroinnin jälkee ja samalla itteesä sivistettyy sillä asialla, että mikä on Solon ja Amerikaanon ero. Uunon sivistysyritys jäi kyl lyhytaikaseksi, ku enää en tuota eroo muista. Senverta muistan, että ennenmuinoin Solo oli moottorisahamerkki, pitkällä reilun metrin mittasella terällä ja parinkymmen kilon elopainolla varustettu murikka. Sillä sai isommanki näreen näännyksiin ilman isompia rungon kiertelyitä yheltä puolelta sahaten. Uuno kyl monasti näänty ite ensin eennen puuta, ja huono tärinävaimennus vatkoitti vielä mukavasti parinki päivän päästä kylminä talvipäivinä.

Vetsku lähti verryttelemää ja muitaki meijän heimolaisia, Sari ja Petri, ilmaantu kisapaikalle katsomon puolelle voimakaksikon tueksi ja turvaksi. Hiippailtii siitä kattelemaa lähtöö ekaan mutkaan. Puolikas ja kasikilsanen, jotka oli kisan mahollisia juoksumatkoja, lähtivät yhteislähtönä. 

Tarkkaa hommaa tää on täällä katsomonki puolella.

Uuno tekas pienen matkan pisuaarillle ja puolikkaan kärkijuoksijat jo sujahti ohitte ja myöki sujahettii kattomaa jo kasin maaliintulijoita vähä hitaammalla vauhilla.

Ripijästi Vetsku veteli vielä maalisuoranki, molemmat jalat yhtäaikaa ilmassa ihan selkeesti.

Vauhikkaasti sieltä jo puolisen minuuttia etuajassa Vetsku saatii maaliin ja nyt Uuno oli tarkkana ja hyvissä ajoin juoksijoijen karsinan ulostuloportilla oottelemassa, ja luovuttamassa välineistöö Vetskulle. Vetsku oli kovasti tyytyväine juoksuunsa, joka mäni Vetskun olosuhteet huomijoijen mukavasti. Oli sarjassaan sijalla 9. ajalla 35 ja rapijat päälle.

Kisan pressihenkilöstöö työn tiimellyksessä.

Siintä siirto Puolimaratonin maaliintulon kattomiseen. Siinä sähellettii vilmivekottimien kanssa aikamme, ja kohta lompsittiiki jo autolle ja nokat kohti Torreviejan kylmähköö kotikorsuu. 

Korsulla on ollu "vähä" huonoo tuurii lämmityksen...heh...ja vähän muunki kanssa, mut on ainoastaan yks suunta olemassa tästä kuopasta, ja se suunta on YLÖS.

Uuno kiittelee tuttuja mukavasta aamupäivästä!

keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Nuokkupäivä

 

Kuva eilisen aamun käppäilystä Masan mäjessä.

Aamutoimet alko kyl tänää tässä mörskässä pikkusen etuajassa. Kello ei ollu ku 23 ja rapijat ku heräsin valvomaan. Kämppis mäni veen heittoon ja ruvettii sitte kahvin keittoon heti perään pirteinä ku peikkoset.

Kellohan rallattelee nytte vasta reiluu kahta, ja tääl on molemmat ylhäällä. Tästä ei kyl taaskaan hyvää seuraa tulevalle päivätienoolle. Tullee ihan varmasti ns. Nuokkupäivä.

Tän ikäsillä käppänöillä ei kyl tuo nukkumishomma aina onnistu. Vastaavasti valvominen onnistuu kyllä yöllä ihan mainijosti ja helposti meiltä molemmilta. No sitte päivällä tää yökäpeksintä kyl veronsa ottaa...myö jatketaa täällä tää aamuyö nyt tällee....heh. Viel kuitenkii naurunremakka kämpillä raikaa, ja päivällä sitte nuokutaa, mut ei nukuta.

Josko ens yönä sitte?

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Maratón de Murcia 2023

 

Ei männy kaikki tötteröihi tänä päivänä. Jarkosta ei muuta kuvaa saatu, ku mikä oli mainostolpassa. Tässä kökitää täysin väärässä paikassa ja ihan väärään aikaan.

Meille avautu tänää mahollisuus lähtee kattelemaa Murcian Maratoonia. Oliha siellä mahollisuus hilppasta myös puolikas ja kymppiki. Myö ei kumpikaa osallistuttu mihinkää kilvotteluihin. Semmonen on nyt tilanne monista syistä johtuen.

Matilda ja Hanne.

Aamulla ko viijen maissa mompittii kahvin keitintä ropeloimaa, tuumiskeltiin siinä, että mitenköhä myö pärjätää tänää tässä katsojan vaativassa tehtävässä? No jo tässä vaiheessa tekstii voin sanoo, että vastaus kysymykseen on: "Ei mitenkään".

Kaikki meijän aikomukset mäni "ketuille" ja kohti ihmisen takaosassa olevaa perälauvotusta. Ei onnistunnu yhtään mikään täysin olemattoman kisakattomiseen valmistautumisen johosta.

Lähettii ihan "kylmiltään" kyykistelemään kisa-alueelle Murcian keskustaan. Jorma, Hanne ja Matilda tuli "voimakaksikkoo" hakemaa ihan kotiportilta. Vielä puol kasin aikoihi kantautu parin kilsan päässä olevalta Diskoalueelta täys passon ja "valssaamisen" jytinä...kyl se nuorempi osasto täälläki jaksaa riehata helposti yhen yön yli.

Lisää heimolaisia.

Tultii ripijästi Murciaan tutuille parkkipaikoille, mutta se pullisteli jo kulkupelejä pullollaan, ja jokahikinen paikka oli varattu....onneks päästii vielä pois ahistavalta alueelta. Jore lemppas koko autollisen matkustajia pihalle, ja lähti ettimää autolle paikkaa. Myö loput lompsittii kisapaikalle ja Hanne valmistautu puolikkaan juoksuun.

Voimakaksikolla ei ollu hajuukaan eri tarttien lähtöajoista, ei reiteistä, eikä muustakaa kisan moitteettoman kattomisen vaatimista nyansseista (En tiije mikä kukka tai hyasintti tuo edelline sana on, mut aattelin sen siihe nyplätä tekstin taiteellisen vaikutelman lissäämiseksi).

Ehkä kympin lähtö?

Paineltii kuitenki kattelemaa oletettavasti kympin lähtöö. Se saatii kateltuu, ja lähettii vanhasta muistista kyykkäämää hyville Maratonin kuvauspaikoille. Varmuuveksi kysyttii pari kertaa espanjalaisilta mihi aikaa Maratoni lähtee. Jarkkoha viime vuonna voitti kisan, ja ois mukava ollu kannustella sitä kelpo tulokseen tänäki vuonna ja räpsiä kuviaki. 

Varmisteltii mukamas, että pakko on lähön jälkee juoksijoijen kääntyy oikijalle, ku lähtösuoran jälkeen eteen oli rakennettu aita ja reitti jatku vaan oikeelle.

Takaluvotuksulle mäni hyvä ajatus. Ei ruvennu juoksijoita näkymää, eikä kuulumaa....kysyin vielä kolmannen kerran kisatoinitsijalta mihin aikaan Maratoni lähtee....vastaus oli "a la diets", eli vasta kympiltä. Kysyin vielä että onko varmaa...sano että "Sii". Tässä vaiheessa selvisi seki, että oltii väärässä paikassa väärään aikaan....Maratonin lähtö oli tapahtunnu päinvastaseen suuntaan...voi pertsuikki ko meitä korvensi korvijen välistä.

Kilpailualuetta.

Niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä hiivittii kohti ihmispaljouvesta täyttä lähtöaluvetta...ei tullu kuvia eikä kannustuksia,  tuli vaan tipat linssilöihi.

Sitte ooteltii millo missäki ja millon ketäki, mut menestys oli ihan täys nolla. Jarkko kerran vilahti näkyvissä, mut kuvia ei saatu. Hannen kanssa ihan sama juttu. Maalisuoran päässä Uuno sai otettuu jonkun epäselvän sivuräpsäsyn, ja kolleeka ei vissii sitäkää?

Viimene niitti oli se, ku päätettii ottaa "ilmaset" kahvit yheltä alueen kahvikojulta...heh...tilattii siinä yks "cafe negro" ja toine "cafe con leetse". No kojun henkilökunta kuitenki kysy, että oottako työ juoksijoita. Ei siinäkää Uunon kantti kestänny valhtelemaa ruveta, ja sano, että ei olla. No se valehtelemattomuus makso 2€. 

Sitte siirryttii pystijenjakopaikalle. No tuloksija ei ollu saatavilla missään...mie vielä tein viimosen epätoivosen yrityksen Hannen numerolappu käsissä. Painelin ajanottokojuja kohti läpi Pressialuveen...pääsin aika pitkälle, ja puhumalla ohi yhestä parimetrisestä turvamiehestä jopa palkintojenjakopöyvän luokse, mutta siihe tyssäsi, ja tuloksena vaan se tieto, että tulokset löytyy Chplevante.com sivustolta...heh...hyvä yritys, tulos nolla!

Maalialueen taustat on mykistävät

Sitte jo anneettii periksi ja valmisteltii poislähtöö. Viime hetkillä vielä muutamat herjat Ecuadorin juoksijoijen kanssa ja sitte auton etiskelyyn.

Kahvit kuiteskii käytii hörsäsemässä ennen poislähtöö kahveteriassa.

Jarkko ilmeisesti joutu keskeyttämää kisan? Tuloksista ei ainkaan löyvetty. Hanne juoksi puolikkaan sarjassaan neljänneksi ja Väänänen teki taas nousujohteisen juoksun ollen kuuves omassa sarjassaan, ja kympillä oli suomalaisia mainijosti päränneitä "vino pino". Tulokset löytyy Chiplevanten sivuilta.

No muute oli aurinkoine ja lämmin päivä, mut takaluvotus kyl vuskasi koko aika ja joka hommassa, ja manailusta päätellen ilta jatkunee mörskällä samaan tahtiin. Uskaltaako läskin syöntiin tänää ruveta ensinkään? Pelkona on että saattaa palaa koko talo?