Tää on tätä, eli sitä ittiä

 

Taas tuli pakolliset yöunet suoriteltuu kahessa ja puolessa tunnissa...puol tuntii yrittelin sitkeesti ja kääntelin ja vääntelin itteeni hetekalla. Ei tullu uni simmuihin, jotka oli levällään ku Jokisen pojan eväät.

Pomppasin ylös, ja tirahutin yökahvit. Tän öisiin, vajavaisiin unosiin on ainaski pari syytä. Eka on se, että edellinen yö nukuttiin kellon ympäri. Toka syy on se, että juoksu-urheilusuoritukseni jäi liijan myöhäseen ajankohtaan.

Eilen tärryyttelin Rusinantella Kouvolan kotikorsulle Luumäjeltä. Sieltä lähtiessä Rouva-Uuno laitto miulle mukaan eväspussin. Pussin käyttöohjeistus jäi ehkä vajavaiseksi, tai todennäkösesti Uunon rajallinen, työaikanakin ylikapasiteetilla ollut vastaanottokapasiteetti oli täynnä, ja ohjeistus mäni sivu suun tälläkin kertaa. Toine mahollinen syy voi olla myös valikoivaksi heittäytynny kuulo. No oli syy mikä tahansa, ni mie kuitenki viskasin täynnä ruokaa olevan muovikassin ensimmäiseen, parin kilsan päässä lähtöpaikalta olevaan roskatömsteriin, ja ilosena viheltelin Rusinantten ohjaimissa ja mietiskelin, että mahottoman hyvä, että saapi asioita vielä toimiteltuu "mallikkaasti".

No manailu kyllä maitto sitte tänää mallikkaasti, ku Rouva-Uunoki kotiutu mörskälle, ja Uunon toimittelujen mallikkuus valkeni...voi perrr.

No eipä siinä mittää, suuremmat sen mallikkuuven aiheuttamat höyryt on jo haihtunnu, mutta tuo mallikas toiminta sai tänää aamupävällä pienen lisämausteen. Miulla oli tarkotus lähtee Motoseen Nettiin kaasun hakuun Rusinantella. Putsailin sen kylet suuremmista lumikinoksista, ja yritin aukasta ohjastamon luukkuja virta-avaimella...heh...ei tapahtunnu mitään muuta ku valot vilahti, mut luukut ei auvennu. Painelin monta kertaa, ja aina sama juttu...voi perrr. 

Rusinanttehan on temppuillu tuon ajoneston kanssa muutamia kertoja..no sen temppuilun aiheuttaja lienee jo tiedossa ja ohjeistus eston poistamiseksikin on tiedossa, mutta nyt mäni sormet suuhun. Hilppasin sisältä hakemaan vara-avaimet, ja yrittelin sillä ohjaamoon...heh jo onnistu. No sitte kyl miulle valkeni, miks en alkuperäsillä avaimilla päässy ratsastamoon. Olin painellu koko ajan ovien sulkunäppylää...voi perrr...ei hyvältä näytä enää missään valossa nää Uuno-pojaan jokapäiväset yritykset ja tyritykset.

No nyt on jo taas seesteisempi hetki. Taijan juuva toisen kupillisen kohvia tai kahvia ja ootella rauhassa aamun valkenemista.

Yön hämyssä

Valmista yön hämyssä tehtyä aitaa.

Kovasti oon koheltannu viimesinäki päivinä vähän joka suuntaan ja koittannu jelppailla muitaki. Siintä jelppihommasta saapi aina hyvän mielen. Helsingistä palauvuin taas hengissä, ja tulin taas tänne turvallisen mettän keskelle. Täällä pimeessä ja mettän keskellä tunne, että on turvallista, on nykysin moninkertanen verrattuna siihen, mikä viilis on tuolla jo päiväsaikaankin maalikylillä.

Pimeenpelostaki oon jo päässy kuusseiskana eroon lähes kokonaan. Erittäin huonossa muistissani pysyy ilmeisesti lähes loppuun saakka muistikuva noin nelivuotiaan Uunon traumaattisesta kokemuksesta pihapiirin äärilaidalla olevaan ulkohuussiin yksinään menosta. Nelivuotias pikkupoika joutu yksinään ylittämään valottoman pihapiirin päästäkseen vessaan paskalle, eli hienommi sanottuna kakille.....no muisti siintäki tapahtumasta kyllä ehkä parani, mutta pimeetä pelkäsin kovasti vuoskymmeniä.....no ehkä pimeänpelko on ihmiselläkin jo osin luonnostaankin? 

Huossa muitissani on myös se asia, jonka julkisesti nyt tunnustan 67 vuuven jälkeen. Tuossa ulkovessassa oli ainakin parin litran vetonen vaseliinipurkki (rasvaa) säilössä. Joku pikkupojan aivoitus johti siihen, että rasvasin koko veskin puisen kannen ympärystön sillä vaseliinilla. Muistan, että siitä miun tekemästä rasvauksesta nousi melkonen meteli, ja harmillista oli se, että miun tekämä kannen "rasvaus" mäni yläkerrassa asuneen, mieleltään järkkyneen rouvan piikkiin...no tämäki synti on nytte sitte julkisesti tunnustettu, eikä enää oo painolastina Uunon nykysin jo melko keykäseltä tuntuvassa selvittämättömien asioijen repussa.

Enää siellä miun selvittämättömien asioijen repussa ei oo jälellä ku yks perkeleen hankalaksi männy kolhoosihomma. Käjet ristissä toivon, että tääki asia mänee sillee niinku se lain mukaan kuuluu männä. Omia etuja en halua ajella, mutta pykälien mukaan pitää nyt loppukinkerit "juhlia", etenki ku niin ei aikasemmin oo juhlittu. Kaikkee aiheetontaki paskaa on Uunon päälle satannu, ja se on miut kyl aikalailla vihastuttannu lopullisesti. Paska juttu, kertakaikkijaan, ku tää lakipykälien kunnioittamien ei tunnu kaikkia kiinnostavan. Ne pykälät on tehty just sitä varte, että tämmöset nyt tapahtuneet asiat voitasiin ehkästä, eikä väärinkäytöksiä ilmaantuisi...tää on semmone aihe, että tästä nousee Uunolla heti näppylät nahkan pintaan, ja syke nousee maksimitasolle. Keväällä yriteltii viritellä semmosta hommaa, mikä ei kyl päivänvaloo tainnu kestää, ja tuommoset yritykset kyl pitää loppua. Miulla on jo niin pitkä luettelo semmosia asioita, mitkä miun mielestä on lainvastasia, että siihen listaan en enää kaipaa yhtään lisää...en ainuttakaan. Harkintaa pitäs löytyä, ja virman etu pitäs olla etusijalla. Ei yksittäisten osakkaiden, eikä etenkään johtoportaan etu.

Tänää soitelin entiselle työkaverillekin puhelun. Mahottoman mukava oli jutustella...kertakaikkijaan.

Tänää ruvettii ajattelemaan tuon huomisen itsenäisyyspäivän takia omaaki varustautumista, koska näin lähellä rajaseutua asustellaan. Aateltii, että aita pitää rakentaa meijän viime syksynä valtaaman alueen ympärille? Siinä mänee tällä tahilla arviolta noin 70 vuotta....heh...Uuno ei oo ikinä uusia haasteita kavahtannu, mutta joku tässä aikataulutuksessa ei nyt kyl Uunonkaan laskuopin suhteen täsmää?

Nää varustautumishommat rajaseuduilla ei oo päivänvalossa tehtäviä hommia, ja siksi työskentely on meilläkin ajottunnu pääosin kuutamourakointiin.

Mie jatkeskelen tätä aikasin alotettua Itsenäisyyspäivän viettoa hyvillä ja rauhallisin mielin. Hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!

Hyvä tola

 

Tän kesän aiotut askareet alkaa olla jo hyvällä tolalla ja vähän sen ylikin näin loppuvuodesta. Paljon on hikeä virrannut, ja monta soppaa hämmennetty. Viimesten viikkojen savottaki on jo ihan hyvällä mallilla, ja omaki tola melkolailla kohillaan ainakin toistaseksi.

Juoksenteluunkin intouvuin pitkästä aikaa...monta kertaa on meinattu, mutta useimmiten jäänyt meinaamisen asteelle. Motivus ei oo ihan kohillaan siihen hommaan ollu, ku muu toiminta on siitä siivun syönny.

Koronakärvistely jatkuu täälläkin entiseen, ja kiihtyvään malliin. Lappeenrannasta haettiin kuitenkin lumikola maskeerausvälineet nenillä, ja lumet suli heti. Ei taija enää lumikolia talvella paljon tarvita näillä kapeusasteilla.

Koitetaa kaikki pysyä terveinä, ja jos ei pysytä, sitte sairastetaa.

Liian himmeetä

 

Helposti sai tänki päivän iltaan tärvättyä. Aika tuntuu olevan aina vähän kortilla, ja kesken loppuvan.

Mukava kyllä täällä luonnon helmassa on Uunon päiviään vietellä. Aamulla ajelin taas tientekoon kottikärryilläni, jossa varustuksena harava ja kuokka. Niillä pärjäsi hyvin tänäänkin. 

Sitte iltapäivällä tuikkasin saunan tuleen ja vaihoin juoksuvehkeet niskoille ja nilkutin vajaan vitosen lenkin. Sitte lämpöseen saunaan pesulle ja puhtaat ja kuivat alle ja ylle ja lämpöstä vettä nyt kun oli, lontrasin astiat vähäsen puhtaammiksi.

Viimesen valosan puolitoistatuntisen käytin pölkkyjen ja tukinpätkien siirtoon puuvajan eteen jatkokäsittelyä oottamaan. Pölkyt siirty parhaiten kottikärryillä, ja tukinpökkelöt "nenäkärryillä".

Puoli viiteen saakka on vielä mahollista työskennellä, mutta sen jälkeen alkaa olla jo liian himmeetä. Eipä tässä sen ihmeellisempää ollu tänäkään päivänä, mietiskelee Uuno hetekan pohjalla.

Aikasen heräämisen harmi

 

Ei jaksa nukkua enää. Tuosta liian aikasin väsähtämisestä, ja hetekalle vetäytymisestä koituu tää aikasen heräämisen harmi. Täysikuun valokaan ei näin pilvisellä kelillä riitä ulkotyövaloksi, ja niinpä pitää aikaansa vietellä ratijoo kuuntelemalla ja kahvia keittelemällä. 

Senverta paino perinteiset etelänleirit päälle, että kahvin kyytipojaksi tekasin ruisleivän ja päälle juustoo ja Chorizo-makkaraa. Samalla tiirailin Espanjan sivustoilta eileniltasen pikku maanjäristyksen tietoja. Voimakkuus oli vaan 2,6 ja keskus tuossa Cabo Cerveran niemen kohilla. Ei semmonen tärinä ilmeisesti mitään suurempia vahinkoja liene aiheuttannu, kalsarijen ja jalkojen heilumisen lisäksi.

Miulla herätys oli tänä yönä jo ennen kolmee, kun alko jo hetekalle vääntäytymine kuuven jälkeen illalla. Mettässä riehuminen konesahan, kirveen ja vesurin kanssa on väsyttävää hommaa...yritin epätoivosesti vielä eilen puolenpäivän jälkeen lähtee juoksulenkillekin, mutta ei siitä reiluu neljää kilsaa pitempää reissuu tullu. Väsytti vietävästi, ja takasin palasin suosiolla kävelemällä ja nautiskelin aurinkoisesta syyskelistä ja siemailin eväsmehua pullosta.

Mörskällä kahvit täsjyväkeksin ja kinkkuleivän kanssa, ja sitte vielä vähäksi aikaa kirveen ja vesurin kanssa oksien karsintaan....sitte jo tuli pimeetä, eikä oikeen erottannu enää puihen runkoja omasta jalasta, ja oli parasta kerätä askarteluvälineet, ja hiipii sisätiloihin elpymään.

Leposykkeessä tuo riehuminen näkyy heti. Kymmenen viikon juoksureenijakso on saannu sen tippumaan kolmosella alkaviin lukemiin, ja nyt se on parikytä pykälää ylempänä. Tän päivän juoksureenistä (heh...lepopäivä) selviän kyllä (jos en tuonne kuusikkoon kyykähä). 

Vähän jo elämä väsyttää

 

 Pikkusen jo Uunooki alkaa huikasemaan tää elämöinti....mut eiköhän tästä omalleki  horsmakukkulle jakseta kiivetä? Luulisin kuitenki, että jokainen jaksaa. Ja jos ei jaksa, ni toiset avustaa.

Jouhien katkasu ei oo kuulunnu ihan ensimmäisiin ja miun tärkeimpiin toimituksiin tällä hetkellä. Ja tuskin ihan heti kuuluukaan? Koitan keskittyy pelkästään Uunoille olennaisiin asioihin, ja siinä ohessa liikunnallisiinkin iloihin terveyven niin salliessa. Kaikille terveitä viikkoja!

Uusia huimauksia

 

Lysti on täällä metissä uunojen lyllertää. Helpottasi tuo virus, niin vois lähtee Torreen lämmittelemään. Ei kyl oikeen siltä vielä näytä, vaikka kohtahan täältä on lähettävä karkuun joka tapauksessa, ja sillon Uunon kulkusuunta ei liene pohjonen?

Tänää iltapäivällä käväsin liikuntaaki taas harrastelemassa. Seittemäs viikko on meneillään tätä aktiivisempaa harrastelujaksoo. 7,5km:n, Uunolle ripijävauhtisen lenkin päälle elvyskelin hetken hetekalla. 

Sitte Bilnäsin konekaivurilla hiekkaa kaksaisasiin kärreihin ja siirto tarvepaikalle. Auringonlaskun aikoihin väsähin siihenki hommaan. Nyt ei muuta ku oottelemaa huomista päivää, ja uusia huimauksia.

Luulämmitykseen

 Mökillä on tullu viihyttyy koko kevät, kesä ja syksy. Ei oo mieli tehnny ensinkää maalikylille. Pyykkiä välillä käyty peseksimässä ja jokunen hätänen homma tekemässä ja mökille takasin.

Tääl on mukavaa nakertamista hiirien, rottien ja isompienkin elukoijen seassa, ja keralla. Viimene virittely on ollu tuon peltivaraston sisään toisen, puisen rakennuksen tekeminen. Ihan vaan sen takia, ku saapi lähes vuotamattoman katon alla työskennellä nahka kuivana sateellakin.

Kovasti tuonne luulämmitykseen etelämmille ja vetelämmille maille jo mieli halajaa. Vuokravirman henkilöstön kanssa jo Vatsapissa viestii vaihtelin. Saa nähä millon sinne tulee lähettyä? 

Mukavampi olis siellä Koronaaki pelätä palmupuijen katveessa. Nythän se on jo selvää, että se täälläki levijää rinnuksille niinku muuallakin on levinny. Toisaalta, jos tauvin itteesä jossakin vaiheessa imasee, ni ehkä täällä kuitenkin suomalaisena johonkin varasairaalan punkkaan pääsee helpommin, kuin Espanjassa ulkomaalaisena, jos tarve tulee. Tää kuusseiskan ikä takaa kuitenkin jo sen, että tehohoitoihin ei tarvi enää tähyillä, jos niistä hetekoista vähänki pulaa on. Sitte vaa tennarit naulaan ja horsman kasvatukseen.

Kuuves viikko on juoksentelussa meneillään, ja entistä huonommin silti kulkee...heh. Siinäpä ne tärkeimmät sitte jo olikin.

Viimene visiitti

Uunon viimene ovensulkuoperaatio miun ja "Mannen" kyhäämällä mökillä Luumäen Kivijärven Haapasalon saaressa torstaina 1.10.2020. Kainostelematta jos sanon, ni vitutti ja melko ankarasti. Hyvän ystäväni Olankin käjen jälki näkyy myös terassinkin lattialaudoissa, joita joskus vuosikymmeniä sitten porukalla rakenneltiin puhdetöinä "joutoaikoina".

Kiinteistöllä oli jo ilmeisesti uuvet omistajat joukkioineen käynny jo siivoilemassa paikkoja, ja rajapyykit oli istuteltu uusille, virman johtoportaan ja ostajan toimesta määritellyille paikoilleen. Nättiä ja näköstä näytti jälki olevan. Se, eikä mainio, leuto syksysääkään Uunon viiliksiä helpottannu. Kertaalleen kyykkäsin kiinteistön alueen läpi niskat kyömyssä, ja tappiomieliala päällä ja räpsin viimosia valokuvia.

Päätuvalla olleet, miulle ja miun jälkeläisille tärkiät valokuvat on ollu jo pari vuotta kateissa, mutta viimesen tiedon mukaan on mahollista, että mieki ehkä niistä kopiot tän vuuven aikana itelleni saan? Toivottavasti puheet pitää.

Nyt mie en enää muuta toivo, kun sitä, että nää tän virman "loppukinkerit" mänee tarkalleen silleen, kun lakitekstissä sanotaan, eikä mitenkään muuten. Vähän kyllä epäilyttää perustuen viimevuosien "käytäntöihin" ja tapahtumiin. 

Onhan tästä hommasta koitunnu monia positiivisiakin asioita. Miun, entisen monikymmenvuotisen hallituksen jäsenen tietämys Osakeyhtiölaista, ja sen soveltamisesta on viimesen, reilun kahen vuoden aikana lisääntynny enempi kun koko alkuvuosikymmeninä yhteensä. Harmittaa kuitenkin kovasti oma naivi hyväuskoisuus, jonka taakse ei kuitenkaan voi paeta omaakaan vastuuta, enkä sitä ikinä ole yrittänytkään.

Toine positiivinen asia on se, että oman, henkilökohtasen yhteystietoluettelon nimimääärä vähenee vajaalla kymmenellä. Vanhahko mies ei ympärilleen enää tarvi muita kuin ystäviä, jotka sisimmässään semmoseksi helposti tunnistaa.

No on siihe luetteloon tullu semmonen nimi lisää, jota sinne oon kovasti kaivannu. Kiitos siitä nimenkirjottajalle!

Positiivista

 

Talven tuloa ei vois estää... 

 Nopijasti valahti käsistä, ja vapisevien ja välillä kovasti sinistenki sormien välistä tääki kesä. Syksy, talvi ja koronaki painaa päälle pahasti, eikä Torreviejan etelän leirityksistä oo  tietookaan. Kertakaikkisen paska juttu Uunon nieleksittäväksi. 

Juoksurintamalla on ollu kovasti hiljasta niin kisojen ku Uunon juksuinnonki suhteen, ja sen tyhjiön on täyttänny kesällä muut aktiviteetit, jotka on pääosin koostunnu vanhan "paska läjän" purku ja vene-ja autokuljetusoperaatijoista, ja uuven korsualuveen ehostuksesta. Siinä on ollu monenlaista askaretta tehtäväksi ja mietittäväksi. 

Nyt on kuitenki pystynny taas palaamaan tuon lähes jokapäiväsen juonksu-urheilun piiriin. Mutta paljon on myös eteen tullu muitakin positiivisia ja mahottoman hyviäki asioita, joista oon kovasti kiitollinen miun lähipiirille, sukulaisille ja ystäville. 

Eellämainituille terveitä ja mukavia syksypäiviä toivottelee Uuno. 

San Casper

Jälkikasvu julkas musiikkia vihdoin.... Käykää peukaloimassa, jos tykkäätte. 

https://youtu.be/8tVBuM1N6qw

Jännittävää

Kovasti on ollu mukavia askareita ja jelppihommia Uunolla näillä Taavetin tantereilla. Juoksenteluun ei oo oikein jaksannu innostua, kun sekin vaatisi oman rauhallisen aikansa.

Tänää oltii ekaa kertaa täällä vintin virumispaikassa nukkumassa. Uni ei meinannut tulla millään sessioon osallistujilla...Heh, ja Uuno sai pari kirjaa alkupaloiksi lukea öljylampun valossa, ja sitte pimeessä kertoa Hessu-puunhakkaajasta, ja muista taruolennoista. Puolet porukasta vihdoin simahti, mutta toinen puoli, se uunompi, heräsi nyt kahen jälkeen, eikä uni meinaa jatkua millään.

No nukutaa sitte huomenna. Väkisin ei nukkumisesta tuu mitään. 

Uunon Perinnejuhannus

Viettelin tätäkin juhannusta perinteitä vaalien, eli "hetekkaa" kanniskellen. Tämä oli jo kolmas tällä tavalla vietetty Jussi. Mahtavaa, siis ihan mahtavaa. Kannattaa kaikkien kokeilla karran elämässään Jussin vapauttava vietto tällä tavoin! 

Alla kuvakollaasi tämän vuoden tapahtumasta. 

Sukat on hyvä olla eriväriset taiteellisen vaikutelman lisäämiseksi.

Vähän pisti kyllä itkettämään välillä koko homma.

Tuleen ei kuitenkaan saa jäädä liian pitkäksi aikaa makailemaan. Siinä voi käyvä huonosti. Ei kun ylös ja kanniskelu jatkuu...

Oikeutta tuvan puolelta

Etualalla aurinkosuojateltat, ja "tuvan puoli" on telttojen takana.

Oikeen ei oo joutannu, eikä jaksanu nyt tännekään mitään riimitellä, kun vähän masentaa, ja unettomuus vaivaa. Unettomuus ja masennuski johtuu taas noista kolhoosikokeiluni asioista, joista ei tunnu koko elinaikanani eroonkaan pääsevän.

Saa nähä päätyykö tää Uunon "kokeilu" tuonne oikeuksien hakuun tuolta tuvan puolelta. Pahalta nyt tilanne näyttää, ja jos henkilömäärässä lasketaan, niin Uuno on tappiolla skabassa numeroin 9-1. Siitä vois kyl päätellä, että turpaa tulee ja raskaasti. Toisaalta Uunolla on semmosta, jota näillä yhdeksällä ei varmasti oo, mikä tasoittaa tilannetta huomattavasti.

Pari kertaa oon tuvan puolella ollu aikaisemmin, ja sillon todistaja-aitioissa. Näillä kokemusmäärillä ei kyl viel passaa rinnuksia kovin paljo kohotella, eikä varmaan tuulettelemaankaan vielä ruveta.

Jatkan kuitenkin tätä tuulimyllyjen ja pyllyjen vastaista taisteluani mahdolliseen katkeraan loppuun saakka. Onhan tietysti myös mahdollista, että loppuni ei katkera olekaan, vaan helpottava kokemus...

Näitä odotellessa hyvää kesän jatketta kaikille!

Tekasin tikapuut

Paljo on nysvätty viimeviikkoina kaikenmoista. Viimene "viritys" on ollu tikapuijen teko. Tein ne vähän erilaisella suunnitelmalla, mitä normaalitikkaat tehhään.

No ei noista oikeen käteväkäyttöset tullu, mut pitää vielä mietiskellä mihin käyttöön niistä olis myöhemmässä vaiheessa.

Joutsenpariskunnalla on edelleen neljä poikasta tallella ja mustarastas on saanu vihdoin munaskunsa hauvottua poikasiksi. Puukiipijä sai poikasensa jo pesästä häädettyy pari viikkoo sitte. Kerkisin jo näistä vähän huolestua.

Kahvii oon jo pari tuntii kittaillu, kun aamu herätti Uunon taas vähän liian aikasin. Suunnitelmissa on hyppiä kohta jalkeille ja pyörän selkään, jos ei muuta tuu mieleen. Ja tuskin tulee, kun pönttö lienee melko tyhjä?

Minulle ystävät tarjos kiinteistöö ostettavaksi...heh nyt ku sitä kaupitellaa muualle, hinta on neljänneksen halvempi...että semmosia veitikoita.

Karmee kasattava... Siis ihan Karmee.

Jokunen viikko on männy jo juhannusvalmisteluijen kanssa teutaroijessa. Juhlaa varten alotin jo hyvissä ajoin rakentelemaan essiintymislavaa. Sen "tekasussa" tuli pari "pientä muuttujaa" eteen, mikä vetasi pohjatöijen aikojen taulutukset heti pitkäksi.

Essiintymislavetin perustuksen tolpitushan vati 9kpl monttuja kaivettavaksi. Jokaisesta kaivettavasta montusta löyty vähintäänkin 1kpl 40-70cm halkaisijaltaan oleva kivi, joistakin 2kpl, ja parista montusta peruskalliijoo vastaava graniittiesiintymä....ja niihin monttuihin aiottuja perustuksia piti vähä retusoija...siitä huolimatta vähäsen vielä nauratti.

No hymy on kyl hyytynny nytte. Naamataulu peruslukemilla saunan rappusilla istuskelen...

Perustukset ku sain suurella vaivauksella, kaivauksella ja veivauksella valmiiksi laittelin esiintymislavan koolingit ja lattialaudat ynnä ristimitat millilleen kohilleen.

Sitte laitoin reunoille ykstoikkosta lavettia koristamaan alumiiniset koristelistat. No sitte vähäsen vuntsittiin, että juhannuksena monasti sataa, ja lava pitää myös kattaa. Se oli virheliike, ja siitä alko suuret lisävaikeuvet. Valittiin katteeksi teeseitsemiehen painajainen, paperipellistä valmistettu n. 10000 palaa käsittävä pilapeli. Paperipeltiin saa puhaltamalla jo lommon, ja ajatuksen voimalla naarmun, mutta jos sitä pitää työstää, se onnistuu helposti jo kynsisaksillakin.

Pari päivää on teutaroitu katteen saamiseksi essiintymislavalle...työlästä on ollu. Erilaisten vääntyneijen ja vinojen paperipeltiliuskojen asettelu tikkusuoralle ja vaaterissa olevalle alustalle on ollu työläs, ja ottalohkojen niukkaa kapasiteettia kovasti syövä koitos.

Sen verta pitkä päivä tehtii, ja yks kattopaperipeltiki liimattii katolle, ni päästää viettelemään "harjakaisija" .

Härskiä

Maavaraisen kompostoivan WC:n ilmavuiskerroin on reilut 0,9, eli suhteellisena ilmavuuskertoimena ilmoitettuna arvo on noin 90%. Käytännössä se on lähes maksimi, koska kuvassa olevan esimerkkikompostorin pohjan pinta-ala on noin 10% kompostorin ulkoseinämien kokonaispinta-alasta.

Ahkeroin tänään koko päivän tuon ilmakertoimen määrityksen parissa hikipäissäni. Tasasta on jo tanner, ja ilman kiertoa häiritseviä pintoja ei enää lähietäisyydellä ole. WC:n pohjarakenteina olevat Leca-soraharkotkin kaivoin loppuverryttelynä ylös, ja haravoin alustavasti pohjaa siistimmäksi.

Tantereella könöttävän tavaramäärän perusteella Voto Soppailua Uuno-menetelmällä kyllä piisaa vielä kovasti. Mikäli omat viilikseni tähän rehellisesti latosin, bloggerin sensurointiosasto miut lemppaisi hetkessä kirjailukieltoon. 

Kolhoosin sikariportaastakin osa käväsi huviveneilemässä tiluksilla muutaman hetken verran. Mie "huviveneilin" moottorisahan, parin sorkkarauvan, vasaran, muutaman ruisleivän ja akkuporakoneen voimin.

Välineissä ilmoteltii, että essiintymiskoulutusta oli osteltu meijän varoilla viijenkymmenen tonnin määrällä. Ostaja oli sitte ihmetellyt laskun suuruutta... Harmi juttu, ku ei alkujaan ite olla maksamassa laskuu, ni ei tuu kysytty hintaakaan ennen ostoo. Perhana sentää... 

Mihin meijän uunotettavien kaikki rahat mänee...

Iltasella käin vielä vajaan kolmen vartin ja 14km:n verran hinkkaamassa pyörän satulaa. 

UTT (tämä on mainos)

Tämän hetken tilanne kompostivessan ilmavuuskertoimen määrityksessä ja tutkimuksessa. Tällä hetkellä tutkittavan WC:n ilmavuuskertoimen arvo on ruskeaa nokaretta vaille 0,7 eli noin 69%.

UTT:n (Uunon Teknologian Tutkimuskeskus) määritelmän mukaan kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen arvo 1 saavutetaan, kun kompostivessaa ympäröivän ilmamassan liikkuvuus on täysin esteetön joka suuntaan kolmen kilometrin verran.

Käytännössä ilmavuiskerroin ilmoitetaan suhteellisena ilmavuuskertoimena. Eli tutkittavan laitteiston ilmavuuden ja täysin vapaaan 3km paksun ilmamassan suhteena. Käytännössä on myös vaikeaa päästä ilmavuuskertoimen arvoon yksi, koska komposti-WC on lennätettävä kolmen kilometrin korkeuteen, ja koesontiminenkin on niissä korkeuksissa vaikeaa.

UTT suorittaa teknologian tutkimusta kaikilla Uunoelämän aloilla.

Referenssejä:

1. PhotoShoppaus Uuno-menetelmällä.

2. Kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen määritys.

Poskihanhi

Viikonloppuna ei rojektit edenny juuri yhtään. No eipä tarvinnukkaan.

Kolme Poskihanhee rantautuu, ja tykästy tuoho niemen nokkaan. Siinä ne posket pullollaan ja valkosina paistatteli iltapäivää. Vaikka ne välillä siitä joutuu jonkun Uunon askareen takia poistumaan, ne hiissautu pikkuhiljaa aina takasin.

Välineet on tiedottannu, että ens kesänä saattaa Poskihanhiloille tulla tukalat hetket? No myö ei ainakaan vielä noijen kolmen kakkaamisista oltu moksiskaan, mutta jos siihe kolme tonnia rantautusi, vois olla toine ääni Uunonki kellossa?

Toista viikkoo oon sytkytelly pyörällä. Normaalisti 12 kiloo/pvä muijen askareijen lomassa. Yhtenä päivänä mankeloin 40 kiloo. Sunnuntaina viimeistään kokeilen pohjetta muutamalla juoksuaskelyrityksellä.

Aamupäivällä kuvainnollisesti "lapioin paskaa".

Ulkovessan käyttömukavuus

Ulkonäköhän tässä kehittelyssä vähän ehkä kärsii, mutta ikäihmiselle se ei enää niin tuiki-tärkee asia ole. Tärkeempää on köyttömukavuus.

Nykysinhän on puotit pullollaan kaikenmoista veetöntä losettia, ja biologista pisuaaria. Niille kaikille on kuitenkin yksi yhteinen haitta, koska vettä, eikä täten siihen liittyvää lukkoakaan oo hajuhaittojen täyvelliseksi estämiseksi.

Mie kehittelen tätä hommaa nyt parempaan suuntaan, ja tavotteena on löytää täysin hajuton ulkovessa.

Aiemmassa versiossa poistin väliseinän, joka ilmiselvästi paranti tuuletusta. Nyt tänään purin lattian lähes kokonaan. Pikkune "tuskan parahus" kun pääsi testiä tehessä, ni lievää "leskan pamua" oli vielä havaittavissa.

No en tästä kehitystyön pikku takapakista lannistu, vaan seuraavassa revisiossa yritän kehitellä hommaa edelleen.

Sitkeesti vaan eteenpäin.

Harjakaiset

Se on siinä... Ei muuta ku saunaan ja harjakaisten viettoon.

Aamulla tilanne tän päivän harjakaisten osalta näytti huonolta ja ankialta. Vettä losotteli, eikä ulostautumaan tehnny mieli, eikä varsinkaan pyörän kyytiin palelemaan.

Sitte sain itteni kuitenkin ulos, ja nikkaroimaan.

Välillä sato rakeita, ja homma piti keskeyttää hetkeksi, mutta jatkoin hommaa, kun ei mitään kohtaa ruumiissani kuitenkaan liikaa kolotellu.

Homman sain kasaan iltapäivällä ja meijän virman maalarimestari otti pelit ja pensselit esille, ja loppusivellys tuotti mainion tuloksen.

Sitte lähin pyörällä sotkemaan "aamulenkkini".

Valmiiksi saadun "kotsan" historia on pitkä ja kivinen, mutta nyt se seisoo Uunon loppuelämän tällä paikalla. Mie en ainakaan sitä enää mihinkään siirtele.

Historia on teoriassa helppo homma. Kanniskelu, autokyyti, kanniskelu, venheily, kanniskelu, rakentaminen, purku, kanniskelu, venheily, kanniskelu, autokyyti, kanniskelu ja rakentaminen.

Teoria ei kuitenkaan kuvaa oikein hyvin käytäntöä...Heh. Homma on kuitenkin melkolailla Uunon Alzheimermuistissa, eikä sieltä lähtene vaivaistalon kiikkutuolissakaan? Ja luulen, että sielläkin kiroan ainakin oman tyhmyyteni.

Kolhoosi on semmonen paikka, josta ainakin Uunojen kannattaa pysytellä niin kaukana kuin mahollista. Mielummin vaikka vieläki kauempana, miettii Uuno.

Olennaista

Uuno olennaisen kimpussa.

Lueskelin tuossa aamuyön unettomana aikana uutista, jossa Suomen "Kapitaalikaupungissa" neutralisoijaa kaikki mies-loppuset ja - alkuset työnimikkeet...eli palomiehestä tulee palohenkilö, talonmiehestä talonhenkilö, metsämiehestä metsähenkilö, vartiomiehestä vartiohenkilö, esimiehestä esihenkilö jne...

Mahottoman hyvä, että pystytään keskittymään aina ihan olennaisiin, ja tärkeistä asioista niihin ihan tärkeimpiin, niinku myös Uuno aina tekee.

Nytteki oon saannu kolmee ennen herätessäni, reilussa kahessa tunnissa mietittyä pääni lähes puhki ja kaikki maaliman asiat periaatteessa ja teoriassa kohilleen. Enää puuttuu vaan käytännön toteutus.

Käki ja kurki kukkuu kuitenkin, ja puukiipijä ruokkii poikasiaan Uunon miettimisistä mitään tietämättöminä. Mie jatkan tätä liian aikasta hereillä "kukkumistani" kahvin juonnilla ja pohkeen vatkauksella.

Pohje rispaantu ja valutalkoot

Tänää ois ollu halu aamulla lenkittää pikku pätkä, ja lähin intoa puhkuen sitä suorittelemaa mukavassa kelissä.

Oikian jalan pohje on ollu kipijä pikkusen muutama viikko sitte tapahtuneen suonenvetoherätyksen jälkeen.

No tänää sitte se lyhkänenki aiottu lenkki jäi kesken... Viis kertaa toppasin ja yritin hieromisella sitä saaha toimimaan, mutta viimesen yrityksen jälkeen toppasin kokonaan, kun juoksu kesti enää pari kolme askelta hieronnan jälkeen. Kävely vielä onnistu onneksi.

Kävelin korsulle, ja ryystin pari kuppia kahvii... Se helpotti vähäsen, ja rupesin valutalkoisiin Rouva-Uunon kanssa.

Nyt pitää Rouvalle kyl antaa kaikki papukaijamerkit, ja irtopisteet, joita miulla ei paljoo enää itellä oo, kun se osallistu talkoisiin uuven karheella, pari viikkoo vanhalla lonkalla. Ilman Rouvan apuva talkoot ois jäänny pitelemättä ja ite en ois
saannu tekosiani tehtyä. Liian raskaan "lattiakoolingin" siirto kokonaisena oli tuskanen urakka.

Hommat saatiin hyvälle mallille, ja jos ei tauvit tai muu epäonni kaksikkoo kaaja, ni huomenna on harjakaiset. Näkee sitte huomenna.

Aamun kuitenki alotan pyöräilyllä, jos keli ei ihan mahoton oo.

Tässä on talkoijen alkuvaiheita, jossa muutamien sössimisvaiheijen jälkeen on jo "kurkihirsi" paikallaan.

Metka peli

Kolhoosikokeikupaikalla kävin askartelemassa tänäänkin.

Nyt oli työkohteena kompostorikäymälän tuuletuksen parantaminen. Vaikka käymälän hajuhaitat on minimaaliset, ni samalla nekin vähenee entisestään. Helpoiten homman sai hoijettua purkamalla väliseinä kokonaan pois. Ilmanvaihto pelittää nyt mahtavasti, ja käymälä on lähes hajuton.

Ehkä sen saa kokonaan hajuttomaksi purkamalla lattian. Sitä testaan seuraavaksi.

Laivalastillisen jälkeen lähin mantereelle. Pienessä raesateessa kävin lönköttelemässä reilun 5 kiloo.

Saunan jälkeen kun saje loppu käin melomassa Inkkarikanootilla ekaa kertaa... heh...metka peli, ja ilma myös.

Äyskäröintiä

Vaikeaksi jo mänee kaikki elo tuon hajamielisyyven ja unohtelunki takia, ja siihe päälle kaikki muut elämän mukanaan tuomat riesat.

Ei tarvinnu nuorempana ihan tälleen "tahvoilla ja uunoilla" niinku nyt. Vaikkakin sillonki jo uunoiltiin, mutta eri tavoilla kuin nyt. Voihan tietysti olla, että nyt ei vaan enää nuoruuven tahvoilujakaan muista?

Homma jo alko eilen, kun lähin Mansikka-Ahon pururadalle hyppyrimäen kautta, ja siitä edelleen Käyrälammen suuntaan. Vastaan tuli entinen naapuri, ja siinä juteltiin ainaki puol tuntii. Sitte jatkoin matkaani välillä lönkötellen ja kävellen.

Käännyin takas ja koto-ovella huomasin, että avaimet olin puottannu jonnekin. Ovikellon rimputtelun ja muutaman voimallisen sanan jälkee oli peruteltava jo luvattu meno, ja lähettävä tekemää uuvestaa sama lenkki ja kyylättävä niitä avaimia. Kolmen kilsan ylimääräne lenkki tuotti tuloksen, ja toinen vastaantulija, jolta avaimiani kyselin, oli ne löytänny. Se oli mukava juttu ja kiittelin löytäjää.

Tänää kolmantenatoista päivänä, jota oon aina pitänny onnenpäivänäni, uunoiluni oli moninverroin lukusampaa kuin eilen...heh, ja päivä ei oo ku vähän yli puolen päivän. Mitä tässä vielä kerkee sössimäänkään!

Lähin aikaseen aamulla taas yhen miehen talkoisiin. Unohin lähtiessä lähtöpaikalle kassin, joka sisälsi mm. lompsan, ajokortin, luottokortin ja puhelimen. No niitä ei nyt kuitenkaan tarvinnu... heh, kun ne ei mukana ollu.

Venhosta unehtu tapin kiinnitys, ja reilu kilsa ajeltiin reikä veneessä niinku jo monet kerrat aikasemminkin on tehty. Homman huomasin sitte ku ekaa lautasatsia saaressa venhoon lastailin. Ei auttannu muu ku laittaa taskussa oleva tappi paikalleen, ja ruveta äyskäröimään vettä ja vähän muutakin.

Jatkoin lautojen lastausta venhoon, ja sitte takasin suurella syväyksellä.

Mantereella kun sain lautalastin veneestä Mazdaan, huomasin, että olin unohtannu Mazdan perälauvan välistä siihen erikseen varaamani vaahtomuovin... Voi perrr...lautalasti ois pitänny purkaa kokonaa, johon en ruvennu. Onhan siinä peräpellin suojana joku "kuttaperkkamuovi". Sai nyt kelvata pelkästään se.

Sitte venho paikalleen, ja sen tappihan oli tiukattu jakarilla, joka on normaalisti venholiivin taskussa, mutta nyt ei ollu, ku söhläsin sitä tappia siellä saaressa... Jäikö se sinne saareen?

No autolla on toinen jakari ja hain sen ja ruuvasin tapin irti venhosta.

No sitte se löyty naruläjän alta toineneki kyllä, ja pääsin lähtemään rahtarin hommiin.

Pistäkää paremmaksi...heh...jos pystytte. Epäilen kyllä että harva pystyy?

Ruostevaurioita

Äitienpäivä ei juuri poikennu muista lähipäivistä millään lailla. No "turausta" oli kyl vähän enempi ku "normipäivänä".

Seittemältä aamulla alotin sahailut, porailut ja ruuvailut, ja kaheksalta illalla sain työt päätökseen. Välissä pari kolme vartin mittasta elpymis- ja tankkaustaukoo.

Tänää lienee pyykinpesupäivä. Alkaa tuo alunperin myrkynvihree toppavarustus olla huollon tarpeessa. Väriki on muuntautunnu kauttaaltaan mustemmaksi ja etupuoli on jo teräketjuöljyn kyllästämä. No ei ainakaan ruostu etupuolelta, vaikkakin nuo housujen "ruostevauriot" ilmaantuu yleensä takapuolelle, ja nekin vain useimmiten aluskalsareihin.

Unet jäi vähiin, eli vajaaseen kuuteen tuntiin. Sillä kyl jotenki pärjää, ja tänää ei tarvi ees pärjätäkkään. Sateita on luvassa, ja suuremmat suhraamisen yritykset saapi jäähä tältä päivältä ja parempi kärvistellä Koronaa vaan sisätiloissa.

Kello on jo puol viis. Päivä on jo valjennu vaikka pilvessä on taivas. Taijan keitellä kahvit ja pestä muovit.

Rahamiehen elämä

Kyl tää rahamiehen elämä on kovaa rypemistä jatkuvasti. Tavaraa on, ettei sonnalle pääse...no kyl se eloki sitte rennoksi retkahtaa, kun ei enää pysty tekemään.

Hyvä pitää mielessä se seikka, että huonommat päivät on edessä, ja parhaat päivät takana, miettii peruspositiivinen Uuno.

Huomenna lienee uus päivä, mutta todennäkösesti samat kujeet.

Kurjenkaan hermot ei nököjään auringon laskua, eikä nousuakaan kestä, vaan se koilottaa kurkku suorana tuntikausia molempina hetkosina.

Hetekka ja maan vetovoima kutsuvat Uunoo kovasti.

Ois se niin mukava...

Ois se niin mukava, vaikka joskus vielä päästä jäämää vaikka viimoseksi, mut Korona muutti kaiken ehkä jopa Uunon loppuelämäksi?

Hampaat irvessä

Käin yhen venhollisen ja Rusinanttellisen rompetta hampaat irvessä raijaamassa aamupäivällä paremmalle kalastuspaikkalle. Jännetupen tulehus vähän rajottaa, että ei ihan täysillä pysty reuhtomaan, mut hyvä näinkin. Vois olla molemmatki tupet jänteeellä, ja sillon ei tulis näistä lopputilihommista mitään.

Tällä kolhoosiläjän lapioinnilla en halunnu enempää tätä viikonloppuani pilata, vaan jätin tän turhakkeen turaamiseen aamupäivään.

Oli tuolla paremmalla kalastuspaikalla mukavampaa tekemistä... heh... Ja paljon!

Illalla käväsi jälkikasvuu iltavisiitillä jelppimässä.

Saunan jälkee kattelin taas tuon pyöreen pollan laskuu ja kuuntelin lintujen rääkymistä, ja kattelin puukiipijän ja telkän pesimähommia.

Monimutkane homma

Jo rupes valo piisaamaa.

Uuno aamulla mietiskeli, miten sais varastoo vähä enempi valoo. Siinähän on vaan pieni "omatekonen" ikkuna.
Tekiskö toisen ikkunan, siinä vuntsin, mut siinäki ois pitänny puu kaataa, ja höyläillä karmit, ja hommata sopivankokone lasi, ja muutaki nikkarointia se ois vaatinnu. Ihan liian monimutkane homma yksinkertaselle Uunolle.

Niinpä ratkasin ongelman ruuvaamalla seinälevyn irti, ja vähän sorkkarautaa käyttämällä varasto on nyt valosa, ja suorastaan päivä paistaa läpi. Nyt pelittää, ja yölläkin kuunvalossa näkee hyvin.

Uuno tauvolla yhen miehen taukotuvassa.

Hiljasta kohta

Alotin aamuaskareet puol kuus. Herätystä ei antannu kello vaan kurkien äänekäs ääntely.

Päivä oli taas työteliäs, mutta nyt ei jaksa enää sitä ruveta isommin raottelemaan. Pitkäksi veny mukava päivä pääosin Uunon viimosella "savotalla".

Kello jo lähentelee puolta yötä, ja kurki siellä vielä metakkaa pitelee. Äsken laskeutuvat myös Hannu ja Kerttu, nuo meijän joutsenet. Ei enää kattelemaan tarvi ikkunasta ruveta, kun sen pystyy sanomaan äänenki perusteella.

Kaikenmoista kannustusta Uuno sai askareilleen päivän aikana. Puhelinsoittojen, kuvaviestien ja vastarannan naapurin vierailunkin muodossa. Kaikki yhteyvenotot ei kuitenkaan mukavia ollu, ja kolleegan soitto lasareetista veti suupielet ala-asentoon, ja muistutti taas meijän "hyttysten pierujen" lopputulemasta. Kiitos kaikille myötäelämisestä...työ ootta Uunolle tärkeitä immeisiä kaikki!

Rahtarin ja lautturin arkee.

Iltayöstä vielä lämmitin saunan ja kattelin ikkunasta auringon laskuu, ja karhun paskaa... heh, joku vois kuvitella, että tuo viimone on vitsi, mutta eipä kuitenkaan oo. Mie käyn ansaitsemalleni levolle. Huomenna ehkä vaihtoehtotyötä? Sen näkee aamulla viisaampana, jos herää?

Lastiikkakirurki ja vähän muutaki

Uuven saunan vanhoilla lauteilla tulee kaikenmoista viisasta mieleen.

Aamulla aikasin alottelin päivän pienellä lenkillä. Sitte oli lähettävä pitkin, kovasti paikatuin hampain taas yhenmiehen talkoisiin.

Päivän ahersin ja puolpäivää tuhersin, ja kuuvelta tuikkasin saunan tulille. Kuuntelin lintujen äänekästä rääkymistä, ja vuntsailin elämääni, ja muutakin nykyhetkee.

Tuo yhen miehen talkoopaikka ahistaa ja kovasti nyt Uunoo. Sinne pelkkä mäneminen saa oksennuksen suuhun ja vaahon varpaijen väliin. Onneksi on tää uus paikka olemassa. Meille kuin lottovoitto.

Siinä istuessa saunan lauteilla ratkesi tuo Koronankin alkuperä. Ei se mistää Wuhanista oo lähtösin. Se on tuolta Puutlantijasta alkannu. Nyt nimittäi on uutisoitu, että kolme koronalääkärijä on hypänny parvekkeelta. Koronatauti saapi kuulemma ihmisen sen tekemään.

Puutlantijassa on jo monia aikoja sitten toimittajat hypelly parvekkeilta, eli todennäkösesti Korona on jo sillon ollu ihmisessä, vaikka ei oo tiijetty siitä yhtään mitään.

Toine asia, mikä tuli lauteilla mieleen on tuo Potoksi. Jotkuu kanssaihmiset on siinä luulossa, että potoksii ku ylähuuleen tärähyytää muutaman kilon, se on kaunista kateltavaa. Uunon haastatteluijen perusteella asia ei kuitenkaan näin oo, vaan "Aku Ankka" ei oo ollu haastateltujen mielestä niijen ihmis-ihanne. Tosin kaikki haastatellut on ollu miehiä, eikä kukaan niistä ollu LASTIIKKAKIRURKI.

Paljo muutaki järkevää mietin, mutta supistan kaiken kolmeen pääasiaan, eli Trumplantijan paksut potoksihuulet, Puutlantijan puutteellinen tiedotus ja Perslantijan petolliset ihmiset.

Tästä se maailma paranee ja koronat kaikkoaa kitusista, ehkä?

Välivaiheita

 Tässä jo terassi "häivytetty", ja Vilpola purettu, mutta siirtämättä vielä.

Tässä terassin pohjarakenteetkin vielä purkamatta.

Vilpolan pohjarakenne siirty kokonaisena.

Vilpola jo venhossa kokonaisuudessaan, sekä 6kpl harkkoja lisäpainona. Onneksi ei ollu kova tuuli. Syvissä vesissä näillä seuduin uidaan muutenkin kun veneellä.

Grillikatoksen ovien saranoiden votosoppausta Uunon menetelmin... Hikistä hommaa.

Välivarastointialuetta.

Kovasti näkyy virman porukkaa näissäkin talkookuvissa.