keskiviikko 31. elokuuta 2016

Pikkusen lussalle

 
Kovasti yritettii tänää kolmen ihmisen ja Uunon voimin saaha kattorojektija etijäpäin. Vaikijaa oli siintä "lenkurakatosta" ennää riimaa saaha, eikä myö jokakohassa sitä ennää yritettykkää. Hinta ois noussu liijan korkijaksi, ja pärekoritki oli jo kaikilla lähes tyhjät.

Välillä mäntii etupakilla ja välillä perruuteltii, mutta kokonaissalto jäi kuitenki pikkusen lussalle.

Sitte ku virman akrekaattorimasiinasta ei ennää sähköö saatu ulos, päätettii lopetella tältä päivältä tihutöijen tekemine.

Puolet tänpäiväsestä "asennusvirmasta" lähti muille askareille, ja jälellejäävät laitto saunan tulille. Jälellejäävistäki sitte saunan ja muonituksen jälkee lähti parempi puolisko Kouvolan suuntaan, ku aamulla piti suoritella muita toimenpitteitä.

Uuno seilasi issekseen pimmeessä sitte saareen oottelemmaa huomista, mitä se sitte nokan alle tuoneekaan.

tiistai 30. elokuuta 2016

Minkä takija täällä elellää?

 
Eilisen "sajepijätyspäivän" jälkee Uuno singahti mielellään takasin tänne Haapasaloon. Katon pellitystä, ja siihen liittyvää oheistoimintaa oli nyt tarjolla. Katto oli märkä, eikä sinne kannattannu "lipsumaan" lähtijä, varsinkaan ku issekseen täällä oleilin. No tikkailta kuitenki sain ruuvailtua puuttuvia pellinkiinnitysruuveja kohilleen.

Sitte jo alko olemaan senverta myöhä, että lähin lipsuttelemaa tennariloilla tuoho Kiurulan raitin mäkkeen ylämäkivetoja eilisen löysemmän päivän jälkeen. Saunan patan alle pistelin tulet ennen lähtöö ja takatullessa tuikkasin kiukaanki tulille.

Muutama kurki oli vielä etelänreissulta jäänny pelloille tankkaukseen ja lenteli yöpuullensa.
Mie kuuntelin ratijoo, ja siellä joku asijantuntija ja toimittelija pohtivat nyt jo horsmakukkulalla majailevan entisen resitentin, Kekkosen tekemisijä ja niijen jättämisijä.

Perslantijassahan pittää aina olla asijantuntijoita. Uunoki oli semmonen työelämänsä loppuaikoina, vaikka käyttiki monesti ittestää paremmin kuvaavaa nimikettä: "Pula-ajanasijantuntija". Mitä enempi asijoita setvi, sitä selvemmäksi käi se, että asijoista ei mittään tiije.

Onneksi oli senverta vielä ottalohkoissa järkee, että älysin eläköityy ajoissa. Näillä muistin rippeillä ja Alzhaimerin aluilla ois kaikki lisävuuvet siinä souvissa ollu Uunolle, virmalle ja muilleki entistäki vaikeempija.



Ei laske aurinko enää niemen taakse lauteilta kateltuna, vaan rantaan. Se on ja yks syksyn merkki.

Siinä lauteilla oleillessa tuli sitte tuo Queenin kappale, jossa kysellää tietääkö kukkaa minkä takija täällä elellään. Omasta mielestä miulle on se kyllä selvinny ja entistä selkeempänä se eessä näkkyy.

Monelle on kyllä vielä selviintymättä, eikä kaikille se ees selvijä millonkaa.

maanantai 29. elokuuta 2016

Veteraanien SM 10km, Tampere. 28.08.2016

 
Kauko voitti M65- sarjan mestaruuden.

Matti voitti M-60- sarjan mestaruuden.

Joukkuekisan M60- sarjan pokalistit.

Pari mestaria ja huoltojoukkue.

Mie alottelen otsikossa ilmotetun asijan setvimisen jo eilisestä illasta, ku Uunon kisavalmistelut ei ihan tötteröön männy tälläkään kertaa. Miehän palauvuin tuolta kolhoosimökkialuveelta savotasta ja katon teosta eilen aamulla. Onneksi lähin ajoissa. Muute oisin jäänny saareen tuulta pitelemään, jos lähtöö oisin iltapäivälle vejättänny. Niin kovaksi ylty puhallus.

Illansuussa ajattelin sitte kotona, että kipasen kaupasta hakemassa juomista ja pari panaanija evvääksi, ni ei aamulla tarvi missään toppailla. Ulko-oven roimasin kiinne avvaimia ajattelematta isommin, mutta kaupan eessä ajatus avvaimesta iski kiinne ottalohkoihin, mutta auttamatta liijan myöhään. Perhana...avaimet oli korsun sisällä ja ukko tien toisella puolella ulkona. Nokijalainen vasaraki oli jäänny korsun piironkin päälle tärisemään. Pikkuse pukkasi Veetyylijä ja tuskanhikijä pintaan.

No siintä ventovieraalta nuorisolta puhe-elintä lainailemaan ja soittelemaa ekaks myrskyn vankina olevalle Rouva-Uunolle js kyselemää jälkikasvun puhelinnumeroita, jossa meijän hätävara-avvain sijaitsi. Jälkikasvun sain kiinne, mutta siellä oli ottalohkoissa jokune pilsneri ja miun ei auttannu muu, ku lähtee lompsimaa vähissä vermeissä myrskytuulisessa säässä jälkikasvun korsulle. Hiki kuivu pinnoista, mutta Veetyyli pysy sitkeesti päällä.

Perille ku pääsin, ulkoovesta en sissää päässy, ja ei auttannu muu ku taas ventovierailta lainailla puhe-elintä ja sopan hämmennys jatku entisestää sakenevalla seoksella. No sitte jo pääsin sissää ja juteltii pitkät tovit Uunon karseista lapsuuven ja nuoruuven koettelemuksista.

Kauppareissu jäi tekemättä ja piponlainauksen jälkee lähin lompsimaa avvaimet ja hyvä mieli taskuissa kohen kotikorsuva säkkipimmeessä myrskytuulessa.

No aamulla sitte ripijällä tahilla kisavermeet kassii ja ulos sassii, ja ratsastelemaa Nipponin Rusinalla (tuttavallisesti Rosinantte) kohen Mansee. Tuon nimen etuosahan tullee valmistusmaasta(Japania), ja jälkiosa siitä, että sen jokahine kulma on rutussa, niinku omistajallaki.

Ekan pysäyksen hoitelin Kausalassa, ja tössimine jatku Uunomaiseen malliin. Painoin kahvi-näppylän sijasta vesi-näppylää, ja seurauksenahan oli, että vesi lirahti kupin ohitte ritilälle, eikä siitä veenpaisumuksesta loppuu meinannu tulla millään. Kassalla sitte ku kahvikupposeeni sokerit sekkaan sujahutin, jäi niijen ympärillä olevat paperit poistamatta, ja samanen tyyli, mikä ei onneks yöllä vaivannu, palasi päälle eilistä väkevämpänä.

Ajoissa olin Pirkkahallin kuppeella ja siellä jo Matti ja Kauko ja huoltojoukkue minnuu oli vastassa. Hoijeltii ilmottautmismuodollisuuvet nopijasti, ja verryttelemää. Kertaallee kierrettii lenkki kävellen. Sitte jo oliki aika alotella verryttely.

Ilma oli tyyntynny eilisestä myrskystä johonki parriin metriin sekunnissa, ja +17 lämmintä ja aurinkoki paisteli. Lenkki koostu parista vajaan kahen kilsan lenkistä ja kahesta reilun kolmen kilsan lenkistä. Ei isoja mäkiä.

Parin "harjotuslähön" jälkee päästii sitte siivuttelemaa hyvässä juoksukelissä. Alku oli Uunolla kuntoon nähen liijan kova, vaikka juoksu oli hyvin kulkevinaan, mutta niin viiletti kellokin. Uunon aika painu 44 minuutin huonommalle puolelle, sijotus oli M60- sarjassa 15. Ja takalauvotuksen takana ei montaa samanikästä ollu.

Kauko ja Matti hoiteli mallikkaasti oman osuutensa ja molemmat voitti sarjansa. Kauko M65 ykkönen, ja Matti M60 ykkönen. Molemmilla ajat alle 40 minuutin.

Poikijen ja huoltojuokkuveen hyvästä esityöstä johtuen Uunoki pääs mestaruusjuhlallisuuksista osalliseksi....voitettii M60-sarjan Suomen Mestaruus. Kiitokset teille siintä! Ja Veteraanolle ja muilleki Uunoo kannustaneille!
Enempää en nyt jaksa rutista.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ:
http://www.kuntopirkat.fi/joomla/

KUVIA laitan TÄNNE :
https://drive.google.com/drive/folders/0B8G7pz8YvxM0NHhCVGR6UE5jRjQ

lauantai 20. elokuuta 2016

Saavan Hölkkä. 20.08.2016 Lieksa.


Mie valjastin Taavetista torstaiaamuna Nipponin Rusinan (Mazda 6, jonka jokahine kulma on enempi tai vähempi rutussa, ohjastuskuntoon ja ajelin tänne Lieksaan jälkikasvuja ja muitaki heimolaisia morjestelemaan.

Mukava oli eilen Hattuvaarassa rutista mukavia ja ryystellä pari motillista kahvija ja muistella männeitä vuoskymmenijen takkaa.

Parina päivänä on sitte jälkikasvun kanssa käyty vähä lenkilläki, ja paljo puhuttu paskoo, ehkä vaan suurimmaksi osaksi Uunon toimesta. Asijaaki on kuitenki myös puheltu.

Tännää oli sitte Uunolla tarkotus osallistuu Saavan hölkkään. Hölkän maasto on mainoksenki mukkaan "vaativa", niinku se onkin. Tännää hommaa vielä vaikeutti kaatosaje, mikä kuitenki vähäse helpotti ku kisa alko.

Matkahan on reilu 10km vaativassa ja vaihtelevassa maastossa. Lämpö oli sateesta huolimatta jossaki +17 asteen kantturoissa.

Sitte lähettii lintasemmaa sateessa kierros pitkin urheilykentän tartanija. "Kunnijakierroksen" jälkee lähettii pois kentältä ja jokivarren polkuloille. Heti kentän jälkee oli kymmenen metrin ossuus, jossa ois pärjänny paremmi uimaräpylöillä ku tennariloilla. Mie en kuitenkaa joutannu niitä jalkoihi vaihtelemmaa, eikä kukkaa muukaan.

Otin alun rauhassa, mutta tennarit sai mukavasti märiksi ja sotkettuu saveen jo riippusillan kohilla. Sitte alkokii jo se vaativampi osuus. Jatkuvaa pikkusta ja isompaa ja pienempää ylämäkee ja kinkamaa. Savikohilla muutaman kerran tennari lipsahti pahasti, mutta nurin ei tarvinnu kuitenkaa heittäytyy. Ohitin siinä yhen juoksijan ja toine eellä juoksija oli jo kahen tolpanvälin verran eellä.

No puolenvälin jälkee eelläjuoksija kuitenki tuli näkökenttään jo vähä lähempänä. Siintä mie kuitenki jo aikalailla sekopäisenä, sain vähä puhtija lissää.

Sitte jo tultii siihe jyrkän kallijon kohille, josta suunnistajaukko kyllä juoksemalla selvijää, mutta " kuuskolmone" "vähä" hittaammalla tyylillä.

Riippusillalla oltii jo eelläjuoksijan kanssa sammaan aikaan, ja loppu, reilut pari kilsaa oli melko tasasta ja miulla mäni juoksu melko ratevasti (3 viimestä kilsaa 4:10, 4:23 ja 4:10). Alkukilsat oli 4:24, 4:34 ja 4:55.

Sitte siinä oli pari juoksijaa vielä melko likkeellä, mutta kettää en ennää ohitellu enne kaikenpelastavvaa maalilinjaa. Toiseksi tulin M60- sarjassa ajalla 48:12, keskivauhilla 4:44. Matkaa kerty Karmeeseen esijuoksijaani 10,247km.

Mukava oli sitte rutista toisten samanhenkisten kanssa ja pytinki noukkija ja pistellä suut vielä makijaksi "arpavoittosuklaalla".

Kuvijen lattailu ei Uunolta nyt oikeen onnistu, ku miulla on männy sukset ja jalatkii ristii tuon Taivas Ajokanavan kanssa. Ne perhanat rajasi miun tallentelutilan 5:een Giga picseliin, paskaliin vai mihin se nyt oli, mutta perhananmoine vaiva, kaikkijen muijen vaivojen lisäksi siintä on Uunolle siunaantunnu.

Kiitokset kuitenki Lieksan sitkeille kisajärjestäjille, jotka kierti iteki lenkin. Nii ja mukaville muilleki immeisille. Ens vuonnaki luvattii kisa järjestää ja Uunoki mahollisuuksijen mukkaan koittaa tänne könytä.

Viikon päästä sitte sinne Tampereelle kääkkäurheilijoijen SM-kisoja juoksemaa, jos ollaa tolpillaa ja tolpat vielä pystyasennossa pyssyy?

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Ryypiskelypysäys

 
Istuskelin tuossa äske saunan lämmityksessä ja mietiskelin tätä ihmiselon pituutta (heh...eli lyhyyttä). En mie kuitenkaa itelleni mittää lisäaikaa haikaillu. Kyl täällä on kaikenmoista jo kerinny iteki suhrata.

Vähän apiaksi saapi elon aina nuo ekojen kurkien näkemine ja äänet. Auringonlaskun aikaan ne aina mänee syksyllä tästä ylitte yöpuullensa. Kerran käin sen niijen yöpuupaikan kattomassa jälkikasvun kanssa.

Pari päivää sitte käin 24km:n nylkytyksellä, mikä on pisin juoksulenkki moneen vuoteen. Vaikkakin kolmen kilsan välein oli parin kulauksen mittanen "ryypiskelypysäys" Rouva-Uunon tarjoilemana.

Kovasti huimasi reissun jälkeen. Syksy painaa jo pahasti päälle.

perjantai 12. elokuuta 2016

Perse-idi

Ikivanha (Uunooki vuuven vanhempi) ryijy, jonka isukkivainaa ja äiti yhessä perimätiijon mukkaan nypläsivät.
 
Kovat oli tännää koitokset ja monta soppaa kerkesin sotkee.

Pölkkysouvi jatku entiseen malliin. Toinen lommo tuoho ehjempään kinttuun, nyt keskelle sääriluuta, mut kalikassa ei ollu onneksi vauhtia tarpeeksi, että ois tarvinnu voimasanasessijoon asti männä.

Kovasti oli muitaki pölkkyihin tarraajia Uunon lisäksi. Oli kaikenlaista munijaa, jäärää ja täitä yrittämässä pölkkyjen sissään, vaikka Uunohan se mestarimunija ja jäärä on ite. Se kyllä munii tän yhen saaren tarpeisiin riittävästi.

Iltapäivällä varustin venhon vesistön ylitykseen ja rynnistin mantereelle. Ajotus oli eilisen lainen. Keskellä järvee ampu sajekuuro päälle ja kasteli täyvellisesti. Ei auttannu muu ku männä Nipponin Rusinan (joka kulmasta rutussa oleva Mazda kutonen) sissään sajetta pijättämään. Siellä kärvistelin vartin verran ja sitte ropina tyssäs ja pääsin satuloimaan Satulle. Siellä munkkikahvit ja matka jatku Taavetin Centrumiin ja edelleen hautausmaalle. Sieltä keskustan kautta Haminan tielle ja Keskustan kautta takas rantaan.

Hikisenä sitte hiissasin itteni takasin kotisaareen. Sitte alko reilun tunnin kestävä ja naaman, vaatteijen ja hanskojen sotkeminen. Ohjelmassa oli saunan vesipadan nuohous. Pata piti tyhjentää veestä ja kantaa karstanen sisäosa ulos puhistukseen. Oma pata oli onneksi jo valmiiksi tyhjä, eikä rasittunnu nuohouksesta liikaa.

Karstaa ja nokia oli sentin kerros joka pinnassa. Uunin sisäpinta mukaan lukijen. Sitte piti testata toimiiko ja tuikkasin padan ja saunanki tulille. Hyvin veti nyt molemmat.

Äsken sitte käin iltapisulla ja hammaspyykillä, ja koitin katella Perse-Idiä, joka piti taivaalla tänäyönä näkyä. Tais olla aprillijuttuja koko homma. Tähtijä näky ja kuu, ja sen tekemä komija silta, mutta Idistä ei vilahustakaan.

En kyl tiije miks on semmone nimi annettu taivaan kipaleelle. Idihän oli aikoinaan Ugandan onneton itsevaltijas. Oisko jollaki ollu jotaki "sisäpiiritietoo" Idin yksityisestä sielun- ja muunkinlaisesta elämästä, ja nimi johtusi siitä? Mäne ja tiije.

torstai 11. elokuuta 2016

Kerroshetekan tikkaat

Sain lopulta nuo kerroshetekan tikkaat paikalleen. Oli kääkälle lähes ylivoimane tehtävä. Pari päivää mäni 16 kappaleen ruuvisatsin ruuvailemiseen...heh. Sehän tekee noin yks kipale tunnissa. Ottaskoha joku vielä miut urakkahommiin Torksi-ruuvijen vääntäjäksi?

Ristipäitä en suostu käteeni ottamaan, enkä niitä mihinkään ruuvailemaan. Senverta on vuoskymmenijen saatossa raumoja tullu laholohkoihin.

No ei se kaks päivää nyt ihan kokonaan kerroshetekkarojektiin männy. Nysväsin siinä muutakin puhdetyötä.

Suurin ajan ja päreijen hukka tuli siitä, että yritin "ropeleista" tehä suoria lautoja. Toinen ku niistä lauvan pätkistä oli jo valmiiksi lakattu, mutta ei ois kyllä kannattannu. Hermo renkkasi ja aika kului vähemmän ratevasti. Lopulta hylkäsin polttopuiksi molemmat ropelit ja rupesin suorasta raakalauvasta nylkyttämään tikkaijen kiinnityspuita. Sopivan mittasia ja paksusija ruuvejakaan ei ollu ja ne käin eilisellä "muonareissulla" hakemassa rautakaupasta. No kyl mie lopulta tikkaat kiinne sain ja lakat pintoihi ja nyt kiiltelee Uunon kaljun kanssa kilpaa uuvet kerroshetekan tikkaat.

Sitte lähin mantereelle 15km:n lönkötykselle. Nyt oli ollu tuuria tuulien kanssa. Olin nimittäi unohtannu kiinnittää venhon kiinne sen eilisen muonanhakureissun päätteeksi. Venho on liplatellu aaltojen kanssa koko yön irrallaan. Onneksi on tuullu tänne päin koko ajan.

Hölköttely oli väsynyttä heti alusta lähtijen ja kilsan päässä alko satamaan. Takasin ku kotirantaan kerkisin, oli melkonen horkka päällä...nyt jo vähän helpottelee.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Voimasanasessijo

 
Pari päivää sitte "kuuskolmone" selätti tuosta rannasta "satanelkytävuotijaan". Sen kanssa on sitte aikaa vietetty ja vähän muunki kanssa.

Tän aamun alottelin pätkimällä sataneljäkymppisen viimesen hirsipätkän ja kanniskelin pölkyt tyvipäähän pilkkomista varten. Sitte intouvuin pilkkomaan pölkkyjä kun henki oli päällä eikä paljoo haissu.

Sain aikomani "satsin" pilkottua, mutta tiukka oli koitos. Ei välttämättä työn rasittavuuen takia, mutta yks pilkkomani kalikka ei Uunon touhuilusta oikeen tykänny, vaan kimmahti taistelun tuoksinassa etukätteen aikomuksijaan ilmottelematta Uunon ehjemmän jalan sääriluuhun polven kohille.

Perhana sentään ku teki "mukavata". Silmissä hetkeksi sumeni ja jalka ei ottaannu päälle, eikä alle.

No onneksi se kalikka yritti Uunon selätystä tuosta Uunon toiseksi kovimmasta kohasta, eikä osunnu sentin päässä olevaan jänteeseen. Sillo ois Uunon kinkkailut ollu ohitte pitemmäksi aikaa. Se Uunon kovin kohtahan on umpiluuta oleva kallo, ja sinne on turha nykysin ainakaan järkipuhheella sisemmälle yritellä.

Sitte senverta siitä toivuin, että sain aikaseksi vartin kestävän voimasanasessijon, jonka aikana tulin vakuuttuneeksi siitä, että puhelin pitäs olla lähiettäisyyvellä, etenki jos täällä isseksee kyykkii.

Nytte oli Rouva-Uuno ja muutaki miehitystä lantaasilla. Mie siitä lähin sitte nilkuttamaa korsua kohti edelleen voimasanasessijon antamin voimin.

Korsulla tarkastin vauriot. Ei ollu ku parin sentin verijälki ihan luun päässä. Puolisen tuntii hetekoin ja polven jomotus alko helpottelemaa ja lähin takasin taistelutantereelle rannan tuntumaan.

Sitte lähin Rouva-Uunoo viemää mantereen puolelle ja aiotun juoksupätkän vaihoin pyöräilyyn, ku oli Rautakauppaan ja tavalliseenki asijoijen tynkiä.

No toisen homman unohin. Kaks hommaa muistaa yhellä kertaa on jo mahottomuus. Rautakaupan muistin, mutta muonatäyvennys unohtu. Iltapalaksi vetelin kylmää maksalaatikkoo ja ruisleipää, jonka päälle laitoin ylähuuleni ja kyytipoijaksi vettä.

Kouvolan korsulle ei Rouva-Uuno sissään päässy, ku Uuno oli vetassu oven semmoseen lukitukseen, että sitä ei ilman avustusta ois saannu auki naapuri, eikä Erkkikään. No sekin johtu vaan siitä, että Uuno ei jaksannu muistaa.

Loppuiltaa sitte viettelin kerroshetekan tikkaijen asennuksessa. Perhana mikä homma oli sekin ja huomenna jatkuu, jos en yöllä mitään pilkkomaan innostu.

torstai 4. elokuuta 2016

Pikku pätkä

Aamupäivällä viiletin venholla mantereelle. Tarkotus oli pyöräillä pikku pätkä johonki suuntaan, ja samalla testata uuven geelipäälisen vaikutusta perspuoleen.

Lähin rannasta idän suuntaan. Kupillisen kurnurin kahvia Pakarissa ja siintä jatkoin Risulahen ja Kotalahen suuntaan. Taivas oli tummanpuhuva, ja niihä siinä kävi, että Esteri levähytti takalauvotuksensa levälleen ja Uuno kastu. Pijättelin vettä yhen koivun katveessa hetkosen, mutta jatkoin Kotalahen suuntaan sitkeesti. Siellä ois ollu yks kyläpaikka, mut en sitä kuitenkaan löytänny.

Takasi piti Kotalahen ampumaratan portilta kääntyy tyhjin käsin jä erittäin märin jaloin.

No onneksi saje lakkasi ja pääs jatkamaa paluumatkustusta.

Rantaan ku sitte pääsin, alko taas taivas tummumaan ja ukkonen koluamaan. No aattelin, että kerkiin ennen ukkosta saareen, mut empä kerinny. Melkosessa tuulen ja sateen henkäilyssä ja salamoijen leiskunnassa seilasin tuurilla perille.

Ei ollu ihan järkihommaa tuo kilometrin mittanen veneily tuossa kelissä, mut järki-ihmiseksi ei kukkaa Uunoo oo koskaan väittännykkään.

Kilsoja tuli vajaa 40, ja siihen tais sisältyy tuo veneilymatkakin, kun en kelloja kerinny päivittelemään. Muuten kyllä päivittelin päivää vielä saunan lauteillakin.

 Perspuoli pelitti koko matkan ihan mukavasti, mutta asfalttija oli koko tuo matka, että satulan päällisestä ei vielä voi sanoo juur mittää.