Otsikot on

VIII 10K y 5K Villa de Los Montesinos. 25.11.2018

Tänää oli syysjakson viimenen kisa. Paikkana lähes kotikylä, eli Los Montesinos.

Vanhukset alotti päivän urakoinnin jo ennen aurinkojen nousuja ja kuijen laskuja. Oli sovittu, että Kauko hilppasee 3km:n aamuverryttelyn Uunon mörskälle seittemän jälkee, ja täältä jatketaa Kankeella ja Jäykimmällä sytkytellen kisapaikalle.

Jossakin Torreviejan ja Los Montesinosin välimaastossa.

Kari oli myös lupautunnu tulemaan kattomaan ja pitelemään huolta repuista. Se helpotti meijän hommia kovasti. En raattinnu Karia vielä siihen aikaan hätyytellä, ku kisat alko vasta kymmeneltä, ja myö haluttii männä "etuajassa" haistelemaa kisakylän tunnelmia.

Kauko ja Kari.

Hyvät oli tunnelmat, ja laitettii "polkupyörän tapaset" säppiin keskelle keskus-aukioo, ja lönköteltii kunnantalolta hakemaa torsaalisäkki. Säkki oli pullollaan kamaa: Lippistä, teknistä paitaa, patukkaa ym, ja nyt oli myös nykyisin harvinaista herkkua, eli Aneton kananjalkalientä. Sitä jäin harmittelemaan, kun kananjalkaliemi tuli nyt vasta käsiini viimosessa kisassa, ja en päässy hyödyntämään kuulun voimajuoman vaikutusta ollenkaan, kun kisat nyt tyssää vähäksi aikaa.

Myöhän osallistuttii molemmat 10km:n kisaan, joka juostiin kahtena lenkkinä. Lenkki ei nyt ihan sama ollu, ku joskus aikasemmin, mutta kyllä käännöksiä piisas nytkin tarpeeksi.

Toni vaimoineen, ja kääkkä. Kuva: Kari.

Sitte lähettii käveleskelemään reittiä lävitte, ja siellä jo Karikin sitte tavattii, ja luovutettii reput Karin haltuun. Vähennettii kamppeita, ja pientä lenkkiä kehiin. Sitte vielä lenkkikehää isommaksi ja varustusta pienemmäksi, ja lähtöö oottelemaan. Oli jokusen minuutin myöhässä.

Sitte lähettii kisaamaan. Alku vajaa satanen juostaan loivaan ylämäkeen, ja sitte alko n.1,5km:n mittane lukusia mutkia käsittävä alamäkivoittonen kiihyttely suolajärven rannan tuntumaan. Eka vilkasu Esijuoksijaan tallensi takaraivolle keskitahtilukeman 4:28, liijan ripeeltä vaikutti tahti, mutta toisaalta mäntiin alamäkeen?

Jatkoin samaa kyytiä, ja alamäkipätkän lopussa olin saannu kiinnne 4:30 ilmapalloukon. Tasanen ku alko, tuntu siltä, että ilmapalloukko saa miun puolesta männä mänöjään, ja mie jäin vähäsen. Siinä sitte kuitenki kyyti jatku suunnilleen samaa vauhtia kun takasin kylän kujille päästiin. Puolvälin aika oli 22:38.

Kauko maalissa. Kuva: Kari

Sitte oli taas tuo 1,5km:n alamäkivoittonen pätkä, ja pätkän alapäässä ilokseni huomasin, että taas kyykkäsin ihan ilmapalloukon kannassa kiinne. Pahalta jo tuntu, mutta vuntsin siinä jo sekopäisenä, että pitää tapahtuu ihan totaalikatkijaminen, tai niskanikaman nytkähtäminen, jos en syyssessijon parasta keskitahtia nyt saa tulokseksi.

Uuno samassa paikassa. Kuva: Kari

Hyvin mäni myös loppu, vaikka ilmapalloukko olikin ennen miuta maaliviivan helpommalla puolella. Miun aika oli sekunnin päälle ilmapalloukon tavoteajan, eli 45:01. Keskitahti parani edellisestä parhaastani 12s, ja keskisyke oli 154...parasta tasamaan sykettä Uunolla. Olin tässä "nuorisokisassa" (VetDM50) sijalla 8.

Kauko juoksi myös hyvän juoksun, ja kellotteli 18 vuoden tasotuksilla ajaksi 42:24 ja oli samassa sarjassa sijalla 6. kaks ja puol minuuttia Uunon eellä.

Ilma oli taas aurinkoinen, ja aamuviileys katosi kuin tuhka Saharan kamelin varpaijen välliin. Lähettii siitä sytkimään kohti Torreviejaa, ja välillä kovassa kyyvissä meinasi Jäykimmän kiertokanki lentää kokonaan taivaan tuuliin. No sitä sitte kiristeltiin hampaijen kiristelyn lomassa usijamman kerran ennen Uunomörskälle pääsyy.

Mukavata oli taas mukana olla, ja päristellä posket lommoilla joukon jatkeena. Kiitokset Kaukolle ja Karille!

TULOKSET ilmaantuu varmaan TÄNNE.

Silmälappu-viski

Uunon kuntoilusalin ilmastointi, valot, ja muukin olosuhde oli tänäänkin normaalin hyvä.

Aamulla oli tarkotus lähtee ripijän takagummin paikkauksen jälkeen heti kankeilemaan tuonne kauimmaiselle salilleni normisatsin tekoon. No ei se homma sillee kuitenkaa sujahtannu, niinku oli tarkotus.

Takagummissa oli tuo piikki jököttämässä merkkinä siitä mihin kohtaan pitää paikka lisahuttaa. Otin kaikki tarvekamat mukaan, ja meinasin tehä paikkauksen autotallissa, josta valot määrävälein sammahtaa pimijäksi. Sitä varten varasin myös ottaluuvalon mukaan. No jo pelkkä ajatus, että huonohkonäkönen Uuno rupee puolipimeessä takagummin paikkauksee ontuu jo sinällään aikalailla.

Hommahan mäni persuksille lähes niin pahasti, kuin vain voi männä. Nyppäsin sen vuotokohan piikin pois, ja laskin, että seittemännen pinnan kohalla pitäs reikä olla, ja siellähän se olikin. Vähäsen pinnan karhennusta ja liimaa perään, ja hetken päästä paikka vuotokohtaan. Kaikki mäni ripijästi, enkä laiskuuttani ottannu renkaita pois vanteilta, vaan tein nopeimman ja helpoimman kaavan mukkaan homman.

Sitte sössimine alko. Oli senverta ilmaa sisärenkaassa, että en saannu heiveröisillä kätösilläni rengasta päälle, ja avitin ulkorengasta ristipäämeisselillä paikalleen...heh...no sen voi arvata miten siinä käy....tuli pari reikää lisää sisäkumiin. Alko pikkusen hatuttaa veellä kirjotettuna. Pari paikkaa hätäsesti lisää, ja nopeella tahilla taas rengas paikalleen....joo melkeen piti ilman, mutta ei ihan. Nyt jo hatutti vielä isommalla veellä kirjotettuna.

Aikaa oli jo tunti vierähtänny, ja nyt piisas tää pimeessä harjottelu. Nykäsin takarenkaan irti ja vein mörskän valosalle parvekkeelle, ja vaihoin kokonaan uuven sisäkumin vanteeelle, ja hommassa ei männy ku vajaa varttitunti.

Tässä ei oo vielä kun se eka paikka kohillaan, ja parin lisäpaikan jälkeen lenti koko sisägummi vilttiketjuun, ja paikkaushomma loppu siihen paikkaan.

Sitte hyppäsin Kankeen kyytii, ja poleksin keskustaan. Siinä ku pyöriskelin kujia myöten, tuli mieleen, että käympä morjestamassa Salin Kallee, jonka lähellä jo poleksin. Soitin niijen roskakorin kuppeelta, josko Kalle vaimoineen ois kämpillä. Olihan ne ja miut sitte pyyveltii sissään. Siellä sitte tuli syötyy ja kateltii hiihtokisoja, ja juteltii mukavia.

Siinä sitte juttelun lomassa Kalle kysäs Uunolta, että ootko millonkaan maistannu semmosta paukkuu, kun SILMÄLAPPUVISKI? No onhan niitä kaikenmoisia liemiä ja sekotuksia tullu maisteltuu, ja yks eksoottisimmista oli Colgate-Bacardi, mutta nyt piti myöntää, että Silmälappuviskii en oo maistannu, ja kysäsin ko. paukun teko-ohjetta.

Tuon juoman valmistaminen alotetaan jo päivää ennen aiottua juomista. Edellisenä iltana otetaan pumpulista tehyt tupot. Ne kostutetaan, ja laitetaan silmän alapuolen pussien päälle yöksi. Aamulla nää ns. silmälaput sitte laitetaa tiskipöyvälle, tai muuhun sopivan piirongin kulmalle virumaan päiväksi, ja sitte illalla viskilasi täytetään lähes piripintaan, ja siihen sekaan sitte ne hyvin viruneet silmälaput. Tässähän nuo silmälaput on ikäänkuin jääpalojen korvikkeena, ja täten ei jääpaloja tarvita ollenkaan.

Juoma on käytössä Rovaniemen Lappalaisten keskuudessa, mutta tosin toistaseksi vain melko suppeassa piirissä. Voi olla, että tän salasen reseptin julkasun jälkeen se leviää laajemmallekin käyttäjäkunnalle ja viskisieppojenki ulottuville.

Siintä jatkoin sitte voimaikusalille, ja keskustan läpi takasi mörskälle.

Pelastusoperaatio

Aamu lupaili mukavaa ja aktiivista päivää, ja semmone siitä tulikin...vaikka ei ihan kokonaan, mutta pääosin.

Aamulla hyvä henki päällä, ja hyvät unet alla, lähin pienelle juoksulenkille Aromatica- puiston "normisetin" kautta. Hölköttelin luonnonpuistoaluveen portille ja siitä sissään vesipisteelle juomaan. Sitte hölkkäsin LaMataan ja koukkasin välillä rantaan Mölinäpuiston kohilta, ja palasin Mölinäpuostoon ja Pariisia pitkin mörskälle.

Sitte olin ajatellu ryhtyy ihan suosijolla markkinamiesten uhriksi, ja käyvä kattomassa ekaks Sprinterissä ja Habanerasissa oisko siellä miulle HALPOJA ja hyviä, keykäsiä tennareita. Sprintteriä pitemmälle ei tarvinnu rynnistellä. Sieltä tarttu kankeen keulille laatikko, jossa oli Niken höyhenenkeykäset tennarit. Olin tyytyväine ko halavalla sain, ja sen myös myyjähenkilölle ilmotin: "Estoi mui contento"...heh...ja hyvät naurut sain samaan halpaan hintaan.

No siintä Kankeella Germaanimiehen kaupan kautta mörskälle. Naapuritontilla majaileva Belgian mies kyseli, mitä oli käsissä, ku myslipakettii kanniskelin, reppuu ei kaikki ollu sopinnu. No perhana nyt olin unohtannu sen Mysli-sanan kokonaa, ei tullu sana mieleen suomeksi, eikä ruotsiksi, eikä millään muullakaan kielellä. Hieno homma, taas Uunon ottalohkot petti. Sopertelin siinä, että tuo sana on varmaan sama myös Flaamiksi, jota Belgiassaki puhutaan. No kyl mie sen sanan, ihme kyllä, sitte jostaki aivojen takalohkon viimesestä sopukasta viimein sain esille....ylleensä en saa, ja sama sana se lienee kaikilla kielillä?

No mörskälle ko pääsin, vetelin sermit ja räppänät auki ja rupesin tiskailemaan. Siinä ihmeekseni kuulin koputusta makuuhuoneen ikkunasta??? Pitää olla melko pitkä ihmine, tai lentävä elläin, joka siihe koputtelemaa ylettyy. No mänin kattomaa, ja naapurin rouva tai saatto olla siivooja?, joka siellä koputteli. Oli jäänny parvekkeelle, ku oli laittannu sen oven kiinne. No mie käin käteen ojennetuilla avaimilla päästämässä rouvan pinteestä....heh...sanoin, että miulle tommonen homma on jo jokapäivästä toimintaa ja arkea.

Sitte tuli Kauko ka Raija kahville. Siinä mäni ratevasti juttuja jutellessa muutama tunti, ja sitte aattelin yhen pesukoneellisen jälkee lähtee vielä pienelle pyörälenkille.

Aurinko oli jo lasehtinnu, ja otin kaiken tarpeellisen mukkaan, persvalon, etuvalon ja myös ottalohkovalon, sekä hauvisheijastimet. No sitte innolla talliin. Siellä se into sitte väheni, mutta ei ihan kokonaa onneks hiipunnu.

Takarengas oli luttaantunnu kokonaa, ja taas alareunasta. Siinä kyllä samalla luttaantu Uunon naamataulu pykälää vakavammaksi. No nythä oli ainaki pari mahollisuutta: joku on tyhjentänny gummin alareunasta, tai sitte sisägummi on puhennu. No käin sitte tarkastelemaa tyhjää takarengasta sen todennäkösemmän vaihtoehon poistamiseksi. No se ei poistunnu, vaan tutkailun tuloksena renkaassa törrötti pieni pyramidin mallinen piikki, ja se painavin "juurakko-osa" oli näkyvillä....se sitte siitä tän illan pyöräilystä". Tuo samanmalline piikki on varmasti yleisin syy pyörän renkaijen alareunan ilmavajeeseen näillä seuvuilla.

Nakkelin kaikki valokaitteet taskuihini, ja lähin siitä sitkeesti kävelylenkille. Siintä tuli reilu 7km:n siivu.

Huomenna on sitte Uunolle luvassa autotallissa Kankeen takarenkulan paikkaus.

Uunon "talsit"

Uunon "talsi" ei ollu Rojalesissa.

Eikä myöskään tänään täytenä virtaavassa Segura- joessa.

Tänää yritettii löytää Uunon "talsia", ja paria muutaki paikkaa Karin ja Marjan kanssa. Pari muuta kyl löyvettii liki 40km:n pyöräilyn jälkeen, mutta viimesin Uunon talsi jäi löytämättä.

Tällä Torressa on kyl tänäki syksynä "talsittu" semmonen määrä jalkapelilläki, että ois luullu sen talsinki löytyvän, mutta ei löytynny vielä päivällä, mutta suureksi ja iloseksi yllätyksekseni löysin talsin myöhemmin illalla. Tai tarkalleen ottaen yhen niistä lukemattomista miljardeista mahollisista Uunon talsipaikoista.

Reilun viikon sisällä oon laittannu kolme asiaa "hyvään talteen", ja niistä on kaks löytynny....oon kyl siihenki erittäin tyytyväinen, vaikka rahalliset menetykset ois ollu kuitenki vähäset, vaikka en ois löytänny niistä ainuttakaan.

Aurinkorillit laitoin Montepinarin kisareissulla semmoseen "talteen" että sen talsin löytämisessä jo mänetin tovoni ja investoin uusiin Kiinan miehen aurinkorilleihin 3,5 euroo.

Toinen asia, mitä etiskelin pitkät, pitkät ajat, oli hieronta-aikalappuni. Sitä en löytänny, ja jouvuin vaivaamaan asialla muita ihmisiä. No sekin talsi löyty loppujen lopuksi mörskältä, ja ihan näkösältä paikalta...otti pattiin, mutta ei voi ite mitään tälle käsiinlahoavalle latvukselle.

Kolmas asia, mikä sitte oli talteen laitettu, oli toinen pyöriena-avainnippu. Aamulla kun sitä etiskelin, ei löytynny mistään. Kaikki paikat kolusin, ja myöskin sen paikan pariinkin kertaan, mistä ne sitte illalla löyty. 

No aamulla kympiltä lähettii niitä paria muuta paikkaa ettimään ja mie poleksin Kankeen sovitulle kohtauspaikalle. Siellä Kari ja Marja jo oottelivatki, ja lähettii poleksimaa Quesadan liikenneympyrän kautta Benijofarin mäkeen, ja siitä oikijalle kohti Rojalesin ristikukkulaa.

Se löyty heleposti ihan säkällä, kun olin jokunen viikko käynny koluamassa jo muutamia mahollisia kujavaihtoehtoja, jotka oli sillon päättynny kaikki umpikujiin. No nyt ajeltiin kukkulalle, ja otettii vähän huikkaa, ja kateltii ku allaolevassa puistossa lennäteltii värikkäiksi maalattuja puluja.

Sitte ajeltii Rojalesin keskustaan, yli vesitäytteisen Segura-joen, ja etittii kahvihampaan kolotuksiin lääkepaikkaa. Semmonen löyty, ja mäntii ekaan maholliseen. Siinä ovella tarjoilija-muori pöllytteli hevosen kokosta vesipiippuu, ja paikka ei ihan länsimaisen mittapuun mukkaan varmaan viihtysimmästä päästä ollu pääosin huonon näkyvyyven takia, joka johtu vesipiipusta pöllyävästä savusta, mutta myö ei pakittelemaan ruvettu...

Kyl sieltä hyvät maitokahvit saatiin, ja Uuno hyvän arabian murteella tuotetun espanjankielisen, varttitunnin mittasen kielikylvyn. Kylvyn jälkee kiiteltii savupilven tuottamiseen keskittynyt omistajatar, ja lähettii kohti Quesadan huipulla olevia radiomastoja, ja sen vieressä olevaa näköalapaikkaa. Sinne mänö oli aika monimutkanen homma, mutta viimesen mutkan jälkeen sinneki löyvettii tie.

Sitte tuli niskaan jokunen vesitippa, ja lähettii letit suorana paahtamaa pitkää alamäkee kohti Torreviejaa.

Mie sitte yhen pyykkikoneellisen jälkee lähin juoksupelillä ekaks Aromatica-puistoon suorittamaa "normisetin" ja sitte käin portin takana Pinomarissa. Kauppareissu ja lihapullien paisto ja astijoijen tiskuu....siinäpä tän päivän punnerrukset.

Kiitokset Karille ja Marjalle!

VIII Carrera Popular San Miguel de Salinas. 17.11.2018

Veteraano D (M60) sarjan mitalistit vasemmalta: Kauko 2., Jose 1. ja Gaspar 3. ONNEA!

Eilen vietettii iltaa "Mikkelin" lauhassa ja vähän tuulisessa kylässä. Samallahan oli mahollista osallistuu kyykkäkisaan, joka oli pituudeltaan 7km. Neljän hengen porukalla lähettii ajelemaa Raijan, Kaukon ja Teron kanssa kohti ihan lähellä olevaa illanviettopaikkaa. Uuno ohjasteli laina-autoo kohti määränpäätä. Reitillä olevat pari "liikenneympyrävahtipaikkaa" olivat molemmat "miehitettyinä" vähävaatteisilla tytöillä.

Perille päästii ajoissa, ja saatii auto myös siks suht lähelle Plaza de Libertadia, jossa kinkerit oli tarkotus alottaa parin tunnin päästä. Uuno sitte heti alko setviä tuota meijän sukunimiongelmaa, kun molempien "raviinosallistujien nimien perässä oli ylimääränen Roadrunners-takaliite.

Tero, Raija ja Kauko. Kisan jälkeen ei nälkä päässy ketään yllättämään.

No sain kovan yrityksen jälkeen molempien nimet takaliitteettömiksi, mutta suu oli kovasti vaahtoontunnu, ja aina mukana kanniskelemani rautalankakerä lähes loppu.

Monet juoksukaverit tuli siinä käteltyy jo ennen lähtöö. Sitte vähenneltii vähän vaatearsenaaleja ja lähettii hiittauskierroksille ja pusikkokevennykselle. Kyseltii siinä sitte usealta juoksijalta, lähetääkö ylä- vai alamäkkeen. No se oli vähän kyselykierroksien jälkeenki vielä epävarmaa. Useimmin vastattiin "no lo se", eli "en tiije".

Tässä ei oo vielä kenotettu metrijäkään. Kake ja Uuno Paza de Libertad'illa.

Ilmahan oli mukavan leuto +17°C, tuulta rapijasti 6m/s ja aurinko jo laskemassa puolpilvisessä säässä.

Lähtöputkilo saatii pystytettyy, ja kökittii siellä keykäsissä vehkeissä kyykkälupaa ootellen. Se lupa viivästy vajaan puol tuntii. Vaikka kuulutuksista en juuri mitään selvää saannu, homma kiikasti jostakin miliisivoimien ongelmasta? En tiije oliko näin?

Täällähän on aina tapana, jos kisajärjestäjä siihen mahollisuuven antaa, että verryttely suoritetaan lähtöputken lähtöpuolella, ja siitä sitte valutaan lähön viime munuuteilla lähtöviivan taakse, putken alle, ja täten yritetään varmistaa hyvät piikkipaikat.

Siintä lopulta lupa saatiin ja Uunonki niveliin alko pikku hiljaa tulemaan liikettä. Alku oli sinne ylämäkeen ja vauhti oli reittiin nähen liijan kova. Jalat alko mänemää velliksi ja housuissa tuntu vetelä olo.

Tässä sitte alotellaa ekan mutkan kenotusta. Tarkkakorvaset kuulee Kaken ja Uunonki huohotuksen kuvasta.

Reitti oli hankala ja ennakkoaavistus osottautu todeksi, että mikään tasasen maan tallaus ei oo pahasti kallellaan olevassa Mikkelin kylässä mahollista, eikä myös käytännössäkään sillee ollu. Välillä mäntii takatukat hulmuten mahotonta alamäkijä alas sillee, että kintut ei mukana meinannu pysyä, ja kohta ylös neljällä jalalla kontaten vieläki jyrkempää "seinämää".

Maaliputkiloki alitettii moneen kertaan millon mistäki suunnasta. Ei joutannu laskemaan montako kertaa? Paras kohta Uunolla oli tuo urheilukentän radan kiertäminen jossakin 4,7km:n kohalla. Se ei ollu lintassa mihinkään suuntaan, ja sai 400m:n matkan juosta vaakatasossa. No sen jälkeen taas sitte alko tuon etu- ja takakenon vuorottelu. Sitä kesti sitte loppuun saakka, ja maaliin hoipuin kenossa johonkin suuntaan?

Tässä on sitte kenotushomma jo ohitte. Oikijalla Kaken peukku ja vasemmalla Uunon panaani.

No kyl se kuitenki ihan hyvin mäni, jo koko kisan jakso kuitenki "kenottaa". Keskitahti parani sekunnilla 4:42:een. Keskisyke oli 148 (vaisuhko?) ja Esijuoksijakin palkitsi kenotuksen nostamalla maksimaalisen hapen oton arvoon 56 ml/kg/min. Aika 31:01. Tällä heltisi VetDM60- sarjassa sija 4. Käänteisen järjestyksen kisassa olin voittaja...heh.

Kake juoksi hyvin ja oli kisan kakkosena ajalla 28:58, voittaja Gaspar Campello Fuentes 28:16, ja kolmonen Jose Fernando Ruiz Valero 30:36.

Kisan jälkeen oli kyl mahottoman hyvät tarjoilut, erityisesti ruokapuolella. Oli pizzaa ja monenmoista suolasta ja makijaa ja pasteijoja tarjolla paljon. Ja jostaki kannettii just tehtyjä lämpösiä herkkuja lisää jatkuvasti.

Tuloksija sitte lähettii Kaken kanssa kyyläämään...heh...se oli jo veteraanoille lähes ylivoimane homma. Keskustelu mäni jotenki tähän tapaan: Ei perhana, en mie nää mitään, ei oo rillit mukana. Näätkö sie? En nää. Uuno oli yhestoista, ei ollu. Oli neljäs. Ei nää....Kauko tuossa...ei nää. Oliko toinen...ei ollu....sitte nokat lähes kiinne listoihin ja tihruttamaan lissää...heh...mahoton soppa sokeille ukoille selvittää.


No kyl se Kake siitä ansaitulle pootijumille saatii, ja illan pimetessä oottelemaan jumijuhlien alkuu. Ne saatiin juhlittua, ja auton etintään ja sihteilemaan takasin Torreen. No siinä sihtailussa sitte oltii jo mukamas "kartalla" Uunon mielestä, mutta jo seuraavassa liikenneympyrässä kartta oli jo kateissa...heh...ja jouvuttii ajamaan pikku pätkä Uunon painajasta, eli AP seiskaa. No sieltä sitte jo päästii hengissä rauhallisemmille ja tutummille paanoille.

Kiitos Raijalle, Kakelle ja Terolle mukavasta illasta. Vattanahat kippurassa sai nauraa melkeen koko illan poislukien tuo reilu puolen tunnin mittanen kenotusosio.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Mikkeliin

Tänää pitäs ruuttailla "Mikkeliin" juoksentelemaan neljän hengen voimaryhmällä. Paikallinen Mikkelihän on nimeltään San Miguel de Salinas, jonka kaikki tietää olevan tuolla Torreviejan suolajärven toisella puolella olevalla kukkulalla.

Mikkelissä ei oo tullu nyt kisailtuu vuoskausiin. Edellisen kerran käytii siellä kattomassa kisoja Rouva-Uunon kanssa. Silloki tais olla taas joku vaiva päällä, kun vaan kateltiin?

Ilmottautuminen oli vähän hankala homma, kun tuo ajanottovirman (Dorsal21) lanketti ei hyväksy suomalaisen passin numeron muotoo, ja ilmotusta ei siten voi tehä suoraan. Viime viikolla meijän ilmotusten tekeminen mäni vähän Uunolta viime metreille, ja kun piti erikseen s-postilla kysellä lisäohjeita, oli epävarmaa päästäänkö kisaan ollenkaan? No kyl sieltä nopeesti tuli ohje, ja saatii itellemme osallistumisluvat...heh...vaikka Uuno sössi lanketin täytön sillee, että nyt Uunon ja Kakenki sukunimiin on tullu käyttöön vähän lisäsanoja mm. Roadrunners. Osasyy kyl tästä sössimisestä lankijaa tälle hiplausluurille, ja sen automatiikalle.

No lähetin kuitenki siitäki ohjeistuksen mukasen reklamaatijon, mutta vielä ei oo meijän nimet oikeiksi oijenneet. Ehkä eivät oikenekkaan? No sitte juostaa niillä nimillä, mitkä listoilla on. Tuskin ne juoksemiseen mitään vaikuttaa?

Ilmaksi on lupailtu kisahetkelle vähän tuulista 6m/s ja +17°C:n lämpötiloja. Lenkki on 7km pitkä, ja juostaan kahtena rinkinä kylän kujilla. Saattaa olla mäkinen ja hininen reissu, kun tuo Mikkeli on aikalailla lintallaan, eikä oo tasamaata ainakaan sillo ollu ku ite on siellä ajellu.

Illemmalla lissää, jos jaksaa nyplätä.

Tapaksia ruuttaamassa

Käytii tänää menestyksellisesti ruuttaamassa Tapaksia Torreviejan keskustan kujilla. Myö oltii joskus takavuosina jo yritelty aikasemminkin muutaman kerran tuohon ruuttaamiseen osallistuu, mutta onnistumisrosentti oli jäänny aina nollan tuntumaan.

Päivällä jo reenattii ruuttaamista pikkusen, ku heimolaiset käi pistäytymässä mörskällä kahvilla ja muulla murkinalla. Mukava oli ruutata tosijuttuja, ja vähän potaskaakin, höystettynä pienillä lapinlisillä niinku hyviin tapoihin kuuluukin.

Mie käin sitte pistäytymisen jälkee hyvällä juoksulenkuralla. Ketarat oli jo vihdoin toipunnu sunnuntain vuoristo-ilmaston aiheuttamasta ylimääräsestä "hapotuksesta", joka tuntu erityisesti etureisien kipuna.

Lenkuran jälkee sitte Tero sai Uuno-kääkänki houkuteltuu yrittämään Tapaksien ruuttausta. Mie olin aikalailla skeptinen tuon ruuttausyrityksen suhteen, perustuen lähinnä aikasempiin epäonnisiin yrittelyihin.

No myö lähettii lompsimaa tietenki jalkakyyvillä keskustaan illansuussa. Oltii jo netistä vähän varmisteltu, mistä sitä ruuttausta vois alkaa yrittelemään. Ekana telläyvittii El Rinco'n del Norte kapakkiin. Siellä sitte ilmotettii oma halukkuus osallistuu Tapaksien ruuttaukseen, ja saatii ruuttauslista, jossa oli esiteltynä kaikki kapakit, joissa ruuttaus oli mahollista, sama lista, mikä oltii jo netistä kuuklattu.

Siinä sitte selviteltii myös tän paikan ruuttausmahollisuuvet, ja muu asijaan liittyvä oheistoimnta. Myö aloteltii varovasti ruuttaus, ja juomiksi valittii turvallinen Caña molemmille. Uuno ruuttasi Chipiron del Diablo:n, ja Tero Bombon del Chistorra:n. Uunon satsi koostu pääosin mustekalan jalkapohjista ja Teron maukkaasta ryynimakkarasta.

Kuva on ekasta ruuttauspaikasta. Hyviä muonia ja paikkoja olivat kaikki, ja muutenki oli mukavata ruuttailla.

Siintä sitte jatkettii seuraavaan ruuttauspaikkaan, joka oli Mejilloneria el Faro. Siellä vaihettii juomat kuupallisiin Viino Tintoihin, ja Uuno ruuttasi Tosta Solomillo de Cerdo a la Motaza:n, ja Tero Delicias Gallegas de Mejillones Rebozados:in. No Uunon ruutauksen koostumuksen ennakkoarvaus oli aika kohillaan, ja se koostu käristetystä sian lihakimpaleesta valeltuna sinappikastikkeella, ja Tero ruuttasi pääosin näkinkenkijä ja muuta meille määrittelemättömäksi jäänyttä muonaa.

Kolmas ja viimonen ruuttauspaikka oli Taijitu Healthy Cafe. Siellä Uunon ruuttaushalu ois ollu Pincho de Pollo con Mango Chutney, mutta se oli jo päässy lopumaan, ja mie vaihoin sen johonkin päällystettyyn Barra de Paniin. Tero ruuttasi Mini Hamurgesa de Queso Brie y Cebolla Carameliza:n. No senkin koostumuksen arvaus oli aikalailla kohillaan eli minihamppari Brie-juustolla ja makeutetulla sipulilla maustettuna.

Sitte meiltä loppu aika kesken, ja lähetii muutaman korttelikierroksen jälkee lompsimaa takasin mörskää kohti pääosin pitkin Caballero de Rodasin Callee, ja siitä pätkä Habanerasia, Locosin rantaa ja loppuosa Fray Luis de Leonia.

Mukava oli ees kerran onnistuu tässä mahottoman vaikeessa Tapaksienruuttaus-lajissa. Toivoo Uuno ja Tero.

"Urheilupalkki"

Kuva ei aiheeseen liity millään lailla.

Tuossa illalla, ku uni ei silmää meinannu tulla millää juteltii Teron kanssa kaikenmoista. Espanjan kielestä ja kaikenmoisesta muustaki puhetta oli. Siinä jutustelun lomassa jouvuttii taas monennenko kerran turvautumaa tuohon Kuukleen, ja sen sisuksissa oleilevien ammattikääntäjien apuun.

Se porukka, ja niijen kielen hallitseminen vaatii erikoistaitoja, jotka on esimerkillisesti hyvällä ustävälläni, Olalla mainijosti hallinnassa, ja meilläkin homma meee koko aika mörskällä parempaan ssuuntaan käyttötuntien lisääntyessä.

Käytii tuossa naapuribaarissa pari iltaa sitten Irkku-kahveilla, ja nyt Kuukleteltii baarin nimee. Saatii Kuuklesta nimeksi JF-Sportbar. Tekstin suomennos aluksi vähän hämmensi meijän ottalohkoja, mutta sitte selkisi, että on ihan päivänselvää, että tuo suomennos JF-Urheilupalkki tarkottaa ilman epäilyä JF-Sportbar'ia.

Kohta yritellää uuvestaa ja paremmalla tuloksella, toivottavasti, hetekointia.

Jo piti taas ruveta ja RASKAASTI

Habanerasin valosa ostoskeskus.

Meillähän oli tännää vuorossa vuokrapirssin palautus. Tero sai jo ittensä vähän virkeemmäksi tuon pari päivää vaivanneen "lenssun" kourista.

Meillähän oli aamulla pakkopullaa, kun tuo vuokrapirssi piti ratsastella Centauro- omistajan pilttuuseen. Konin kauralaari oli ja vähän tyhjentynny, ja siihe piti asemalta hakija täydennystä. Mätätytin laarin täyteen, vaikka se ihan vähäsen vajaa oli vuokrattaessa.

No se mäni ilman isompia uunoiluita, mutta sitte piti Uunon taas olla nimensä veronen, kun Habanerasin ostarin yläkerrassa kahvit ja sämpylät tilailtiin...heh...tai Uuno tilas. Työläs oli tällä kertaa Uunon toimitus, ja kassattarella ja lähelläolijoilla oli lystiä varmaan loppuvuodeksi saakka.

Joo homma mäni sillee, että Uunon ottalohkoissa oli männy nimi- ja numero-osastot sekalle tällä kertaa. Nombrehan on nimi, ja Numero on numero, niinku perslantijaksikin. No miulla ne tuosta ottalohkojen sekaannuksesta johtuen oli nyt nurinperin päässäni.

Tilasin pari maitokahvii ja saman määrän sämpylöitä. Kassatar kysy, että ''su nombre?" eli että "mikä siun nimi on?". Uuno luuli, että se kysy "mikä siun numero on?" Mie olin ihan äimänkäkenä, että mitä hittoo se multa jotaki numeroo kysyy? Ei mulla mitään numeroo oo? Ja niinpä latasin, että "que nombre" ja perään, että "no tengo nombre". Olin luulevinani, että sanoin: "mikä numero", "ei miulla mitään numeroo oo?". Mutta luulo ei ollu tiedon värtti tälläkään kertaa, ja Uunohan todellisuudessa sano, että "mikä nimi", "ei miulla mitään nimee oo".

No sitte ku kassattaren ja kaikkijen kuuloettäisyyvellä olevien naamataulut oli ihan marnillaan, ja suut korvissa, alko Uunonki ottalohkot tosin hitaasti, ja pikkuhiljaa palautumaan oikeeseen järjestykseen, ja tajusin möhlimiseni...heh...omatki suupielet vetäyty ensin hymyyn ja sitte rupesi nakrattamaan miutaki makijasti.

Kassatarhan tarvi sitä etunimee siihen, että se voi kiekasta miun nimen, ku tilaukseni oli valmiina tiskiltä hajettavaksi.....heh...mikä pässi....ei oo Uunon voittanutta tässä uunoilun huippuvaikijassa lajissa.

Sitte kitattii kahvit, ja natusteltii sämpylät kateisiin, ja jatkettii matkaa Carrefourin matkalaukku-osastolle, ja siitä edelleen markkinapaikan ja uimahallin ohi Manchalle, ja Pariisin kautta mörskälle.

Pienen tauvon jälkee mie käin poleksimassa Kankeeta 15km:n verran, ja puolvälissä "kylän" toisella laijalla nykäsin helposti männeen normisatsin itäplokkilaisten katellessa ihmeissään Uunon satsin vetäsyy.

XII Cross de montaña Cruz de Muela. 11.11.2018

Myö päästii molemmat pootijumille. Kuva: Raija

Tänää "isukinpäivänä" oli sitten meininki juhlistaa päivää, ja osallistuu sen kunniaksi Orihuelan Tragamillasin järjestämiin kisoihin, jossa kisakeskuksena ja lähtöpaikkanakin on Montepinarin kylän urheilukeskus. Meillä oli vuokrapirssi alla, ja eilen pirssin kanssa suoritettiin vuorellekönyämisen esiverryttelynä kiipeily Batteria de Cenizalle, joka on tuolla Cartagenan ja La Mangan suunnilla.

Cenizan maisemia Cartagenan suuntaan.

Uuno sihtaili pirssiä pimmeessä ja unenpöppörössä Calle la Salin alapään roskikselle, josta kyytille noukin Kaukon ja huolto-osaston vastuuhenkilön, Raijan. Tero joutu jättämään tän retken välliin, ku lenssu ja kuume paino päälle.

Raija ja Kauko oottelemassa jumittelua.

 Ilma oli mainijo, +18°C, tuulta vain 2m/s ja aurinkoo taivaan täyveltä luvassa, ja sillee oli myös käytännössä. Suunnistus mäni hyvin, vaikka kartturi joutuki jäämään hytisemään hetekalle. Ajoissa oltii Uunolle tutussa kisakeskuksessa. Tragamillasin vetohenkilö Paco Belmonte oli tietysti paikalla jo meitä ennen, ja kiittelin kovasti monista, monista kerroista, kun on jelppiä saannu, ja sanoin kiitokset myös muijen suomalaistenki puolesta.

Paco listojen kimpussa ennen lähtöö.

Tilailtii siinä Cafe Americaanot, ja sitte lähettii pienelle verryttelypätkälle ja lönköteltii tuo juoksun helpoin osuus, eli kylällä juostava kilsan mittanen asfalttipätkä vuorelle menevän "konttauspolun" alkuun. Siintähän sitten alkaa 3,5km:n mittanen "kärsimysmatka" vuoren huipulla olevalle maalille ja siellä olevalle korkealle rautaristille. Kisassahan ei oo sippi-ajanottoo, mut ei kyl tarvikkaan ku senverta on jokahine sippi muutenki.

Montepinarin urheilukeskuksen maisemat kyl hivelee neljäsosalappalaisenki silmää.

Lähtöhän tapahtuu aika jyrkkään ylämäkeen. Sitte jo myöki kökittii Kaken kanssa putkilon alla ja päästii hetken kökkimisen jälkee alottelemaa kisaa. Molemmat aloteltii ylämäkipätkä varovasti. Sitte ku siitä selvittii, mie koitin ja kinkata kyl tän alun hyvällä tahilla, ku tuolla konttauspolulla on vaikeempi ohitella. Kake oli kilsan kyläjuoksun jälkee vajaat kolme tolpanväliä Uunoo eellä.

Lähtö tapahtuu ylämäkeen.

Sitte päästii sinne "luontopolulle". Se oli muutaman louhikkopätkän jälkee jo täyttä työtä ja tuskaa. Esijuoksijaa ei tarvinnu vilkasta kertaakaan, ku se ois vaan masentannu Uunon ja ihmisenki ehkä?

Siinä vaan koitti keskittyy pystyssä pysymiseen, ja virheettömään konttaukseen ja välillä juoksun yritykseenkin. Hyvin hapotti jalkoja, ja tuntu kovasti siltä, että tennarin narut ois voinnu jätttää löysemmällekin.

Kaukoo en nähnny lähön jälkeen pitkään aikaan, mut sitte jossaki ehkä kilsa ennen maalii sen selkä alko pilkistellä, ja se, että Kakeki otteli tavallisen kuolevaisen ja Uunon tavoin juoksuttomia askelia anto Uunolle lisäpuhtija. Tietysti pätkä-Uunolla oli etu paljo pitemmän rungon omaavaan Kakeen, kolmen vuuven ikätasotusta unohtamatta, joka myös oli Uunon etu.

Mie pääsin siitä hivuttautumaa Kaken kantaan, ja mietiskelin oisko mahollista yrittää ohitusta. Sitte "maalisuoran" alkumetreillä on muutamia metrejä lohkareista vapaata aluetta, ja siinä sitte ohitin Kaukon. Tiukka oli sitte rynnistely viimesten kivenjärkäleijen ylitte maaliin.

Kovasti sitte syletti ja pumppu tako vanhalle kääkälle liijan kovilla kierroksilla. Piti puhallella tovi kaksin kerroin. No mukavat oli sitte maisemat, vaikka kameraa ei mukana nyt ollukaan, ja ilmakin oli lähes tyyni.

Pitkä Kauko ja Pätkä Uuno ennen lähtöö.

Sitte pienen puhallustauvon jälkee piti lähtee takasinpäin....heh...kisahan oli vasta puolessa välissä, vaikka maaliviiva oli jo ylitetty. Hengissä, ja mielummin ehjänä piti päästä myös takasin. Puoleen väliin asti laskeutuminen kävi hyvästä loppuverryttelystä, mutta lopussa jo tuntu siltä, että överiksi mäni tää verryttelyki, ja pahasti.

Hyvät oli myös kisakeskuksen tarjoilut, sämpylöineen, serveesoineen ja muine antimineen.

Tuloslistat näytti sillee, että Uuno oli VetC (M55) sarjassa toinen, ja Kake kolmas. Hyvin näytti tuo keskipulssi olevan koholla, ihan "kävelemälläkin" (155). Ooteltii jumitusjuhlat lävitte, ja lähettii siitä sitte hiljakseen ohjastelemaa kohti Torreviejaa ja omia mörskiämme.

Suuret kiitokset Raijalle ja Kaukolle mukavasta päivästä, ja Terolle hengessä mukana olemisesta, kuin myös Tragamillasin kisajärjestäjille, ja muillekin ystäville.

TULOKSET ilmaantuvat varmaan TÄNNE.

5k y 10k Villa de Redovan. 4.11.2018

Kisapaikan takana on "pikkunen" vuoren järkäle, joka on tuo Torreviejaankin hyvin näkyvä lähin vuori.

Oli sovittu aamuksi, että Toffen ohjastama ja Maijan repsikoima kyyti tulee Uunon hakemaan roskikselta. Ajallaan oltiin kaikki ja siitä haettiin toiselta roskikselta lisävoimat, Kauko ja Raija.

Tarkotuksena oli nyt männä ja osallistuu siihen kertaalleen sateijen vuoksi siirrettyyn Redovanin kisaan. Nyt oli "tilattu" ilma kohallaan kilpailuu ja sen kattomistakin varten. Aurinko paisto ja lämpötila 15 asteen korvilla, tuulta ihan pikkusen.

 Kauko poodiumilla.

 Toffen tyylinäyte.

Ja Maijan.

Miljoonan liikenneympyrän jälkeen tultii hyvin perille, ja aikaaki jäi juuri sopivasti kaikenmoiseen pakolliseen, torsaalijen noutoon ja muuhunki toimintaan. Nyt oli hyvä, ku oli taas huoltojoukkuekin mukana, ni sai jättää ylimääräset tavarat säilytykseen kisan ajaksi.....heh ja Uunon tavaroita piti nyt säilytellä vähän yliajallekin. Ei päivän puolikastakaan pärjää enää uunoilutta näköjään.

Myöhän oltii kaikki ilmottauvuttu kympin kisaan. Vitosen lenkki kierrettiin kahteen kertaan, ja vaikka tuo vuoren körmy on ihan kylän takana, reitti on kokonaan tasanen satsi.

Tällä ryhmällä tänään liikkeellä.

Sitte lähettii normaalien ryminöijen saattelemana matkaan. Keli oli mainijo, ja mie kyttäsin kyl tarkoin, että ei lähe taas kääkän kaakki ja koneisto "laukalle". Se on erityisen tärkiä tässä alussa. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto verkkokalvolle 4:42 keskitahin. Rupesin heti nykimää suitsija tiukemmalle. Siinä sitte jatkettii usijampi kilsa pari sekuntia alle syksyn parasta keskitahtija 4:48.

Ekan lenkin viimenen kilsa meni vähän ripeemmi tuon runsaslukusen yleisön kannustuksen takia, ja keskitahti tipahti 4:45 kohille. Toinen kierros olikin sitten suuremmaksi osaksi yksinäisen miehen kamppailua kelloa vastaan puoltakymmentä ohitusta lukuunottamatta.

Siinä kerkis monta kertaa miettiä, että jaksaako loppuun, tällä vauhilla, ja minimitavotehan oli tietysti se alle 4:48 keskitahin. Kilometri ku oli enää maaliin alko näyttää kovasti siltä, että homma hanskataan, eikä tarvi hanskoja tiskille ainakaan heitellä. Sain vielä kiristettyy keskitahin viimeselle kilsalle 4:30:een, mikä on nyky-Uunolle jo kovaa kyytiä, ja liuhuletti jo siinä kyyvissä kummasti lepattaa ja pumppu läpättää.

Nyt pumppu läpätti keskisykkeellä 151, mikä on aikasempiin verraten ihan ok, ja merkki siitä, että matkalla ei oikeen oo ollu aikaa huilailla, vaan kone on ollu hyvillä kierroksilla koko ajan.

Kauko juoksi odotetusti, ja oli "nuorisosarjassa" pootijumilla, eli kolmas. Mie olin samassa sarjassa sijalla 10. Uudet tuttavuudet Toffe ja Maija oli molemmat hienosti palkinnoilla. Maijahan jatkaa hienosti urheiluperheen perinteitä, ja geenit lienee kohillaan. Uunolle ei tuo sarjojen ryhmittely avautunnu, mutta se johtuu varmaan tuosta Uunon nimestä...heh.

Kylän keskusaukio pullisteli täynnä väkeä.

Kisan jälkee oli taas mahtavat tarjoilut, ja muun syönnin ja juonnin päälle taas satsi Paellaa. Sitte ku onnellisesti saatii seremoniat hoijettuu, lähettii autolle ja ajelemaan Torreviejan suuntaan.

Ja pitihän se tämänki päivän kruunaava uunoilu sitte vielä tekasta ihan retken viimesillä metreillä. Jätin mörskän avvaimet Raijan reppuun. Onneksi älysin homman enneku Toffe ja Maija kerkisivät autolla karata. Ei muuta ku takaisin keskustaan Locosin rannan taakse hakemaan niitä avvaimia, että pääsi mörskälle.

Sitte vielä sain itteni Kankeen satulalle, ja käin tekasemassa "normisetin" "Uuno-salilla" kaupungin toisella reunalla. Hiljasta hinkkausta reilu viistoista kiloo.

Onnittelut Kaukolle, Maijalle ja Toffelle pytyistä ja Raijalle huolto-organisaation hoihosta. Nii ja suuret kiitokset mukavasta päivästä!

Seuraava kisa onkin sitte semmonen, että siinä ei tarvi paljo kelloo vilkuilla. Siinä on tarkotus päästä hengissä maaliin, ja maali ei oo oikeestaan vielä maali, vaan maalialueelta on vielä päästävä takasinki lähtöpisteeseen, mieluummin omilla kintuilla ja avuilla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Räpläsin

Räpläsin noita kuvia viimepäivien retkiltäni. Alla saattaa näkyä räpläyksen tulos, tai sitte ei onnistu?

Tulos TÄSSÄ .

No mie ainaki jotaki näin. Huomenna pitäs nähä ittensä, ja muutama muukin heimolainen tuolla Redovanin kertaalleen siirretyn kilvanjuoksentelun lähtöviivalla.

Kisareittihän on melko tasanen pinnistys, ja "kymppi" juostaan kahtena vitosen lenkkinä kylän asfalttipintasia katuja pitkin. Ikäihmisillehän ei täälläkään ihan sarjat oo "sopivat", mutta kolleegalla on kyl mahollista pootijumipaikkakin hyvällä juoksulla. No tosin se on nyt eka kilpailu lähes heti matkustelun jälkeen, joka on kyllä aina vuos vuodelta tullu ainaki itelle raskaammaksi.

Mie heittäyvyn kohta kynsilleni. Saapi nähä tulleeko uni, ku tuossa jo reilun tunnin torkuin piku-ulkoilun ja syönnin päälle.

"Öitä Mo" niinko meijän koto-mörskällä nykysin ruukataan öitä toivotella.

Meinaamista

Tääl on aika miettiä syntyjä syviä. Ei kyl pitäs sitä tehä, varsinkaan Uunojen. Se kun tuppaa vetämään mielen matalaksi ja taivaan mustaksi, vaikka aurinko paistaakin lähes joka päivä.

Huomenna tullee Torreen leiriytymään lissää heimolaisia, ja juoksuvoima ja nopeus lissääntyy huomattavasti koko "kylän" aluveella.

Tänää aamupäivällä käväsin kylän toisella puolella pienellä pyöräpätkällä 15km:n verran. Tarkotus oli myös yhellä "salilla" käyvä voimailusetti vetasemassa, mutta jäi meinaamiseksi. Tänää ku nuo pyhät miehet vietti päiviään, ja kenttä oli varattu paikallisten toimesta, eikä tämmönen turistin puolikas viittinny männä niijen peliä häiriköimään.

Käin kahvilla ja ajelin mörskälle pyykin pesuun. Sen kun sain kytisteltyy loppuun, ja rätit viriteltyy nyörille, lähin jalkalenkille. Suunnistin Aromatica puistoon. Siel on niin monta "salia", että sinne pääsee varmasti voimailemaan.

Vetelin normisetin läpi, ja jatkoin juoksuu 332:n vartta LaMataan ja siitä luonnonpuistoon. Eka kilsa mäntii 6min/km tahilla, mutta siitä vauhti kiihty ja oli 8,5km:n jälkeen 5:21 luonnonpuiston päässä. Siinä pienet venymiset ja tornissa pari kuvaa, ja huikka huuleen, ja takasinpäin vielä ripijämmin. No 3,5km tulin lähes Uunon kympin kisavauhilla 4:50...4:55 taheilla....heh....siihe se sitte tyssäs 12km:n kohille...pistin kävelyksi. Sitte vielä pätkissä kokosin pari kilsaa samalla tahilla, yhteensä 14km. Loppumatkan kävelin, ja mietin maailman ja itteniki menoa........melkosta meininkiä....

VIII CARRERA POPULAR 5 KM Y 10 KM VILLA DE BENEJÚZAR. 28.10.2018

Lasten kisat käynnissä. Kaikki kuvat: Petri.

Unta tuli viimeyönä vajaat 7 tuntia, ja hetekalle kyykistelin jo ennen klo 22:ta. Tuo iänikunen "kesäaikaselkkaus" varmaan rasitti alitajusesti Uunon "ylimmäistä koteloo" sen verran, että ennen klo neljää piti pompata kattomaan, onko Huan Viemä puhe-elin ja Karmee Esijuoksija osannu "selkata" ittensä oikeille lukemille verrattuna herätyskelloon...kyl ne oli molemmat asian huomioinnu.

 Sensijaan "vähempi-älynen" herätyskello on mainio vekotin, kun siitä tietää varmasti, että se ei mihinkään suuntaan itteesä visko itekseen suuremmin, jos huolehtii pattereijen kunnosta.

Miun Kankeella jäykistely vaihtu nyt autokyytiin, kun Petri oli myös kisoihin ilmottautunnu ihan viimetipoilla. Mahtavan mukava juttu. Säästy Kankeen kuulalaanerit, ja Uunon polvilumpiot ylimääräsiltä kulumisilta, jota tuo vajaa viiskymppinen ois mukanaan tuottannu.

Kasin jälkee lähettii ajelemaan kohti Benijofaria. Auto saatiin suht helposti parkkiin ihan kisa-alueen vierelle, ja torsaalitoimitus mäni rutiinilla hetkessä ohi. Yks tekninen paita tuli taas satamääräseen paitakokoelmaani lissää.

No senverta alko uunoilulla tääki aamu, että Hua Vei luurinsa senverta pois silmistä mörskältä lähtiessä, ettei se Uunon mukaan tarttunnu, ja Uunon vilmihommat tyssäs koko retkeltä heti alkuunsa. Silmien verkkokalvoilta ei kuvia vielä nykytekniikallakaan siirrellä mihinkään, ei lokiin eikä pilveen, eikä muuhunkaan paikkaan.

Ennen kisaa...Petri.

Lämpötitila oli kisapaikalla +15°C, tuuli luoteesta 4m/s, ja kisan aikana aurinkoista. Vastatuuli välillä haittasi matkan tekoa, mutta vastaavasti myötätuuli ei haitannu.

Ennen kisaa ...Uuno-kääkkä.

Sitte autolle ja verryttelemään, ja takasin autolle ja vehkeijen vähennys ja putkilon alle kytistelemään lähtölupaa. Lupa ku saatii, ruvettii laukkomaan alamäkeen.

Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tulokseksi 4:49, mikä oli ihan passeli aika Uunolle, koska tiedossa oli tuo reitin vaativuus tuonne kaheksaan kilometriin saakka....jonne oli usempi kilsa nousuvoittosta konttausta.

Norberton ohitin kilometrin kohilla, ja se toivotteli onnea ja läppäsi olalle, mutta isompiin kättelyihin ei nyt "taistelun" tässä vaiheessa vielä ruvettu, maalissa kylläkin. Petri paahto mänemään ku juna puolentoista tolpan välin päässä Uunon eessä.

Kyläkorttelit saatiin kieriskeltyä, ja vitosen juoksijat lopetti urakkansa, mutta myö kympin juoksijat paahettii vielä liuhuletit märkinä, ja lätsät vinossa maaliputken ali toiselle "maaseutukierrokselle"....heh...alko tuntumaa jo homma leukaperissä, puulta ja "juoksulta".

5,5km:n kohilla alko nousuvoittonen, ja loputtomalta tuntuva rykiminen, jossa oli "sopivasti" tasamaapätkiä, ja hätäsempi näissä kohtaa luuli, että nyt loppu nousu, vaan eipä loppunnukaan, vaan taas pilkisteli mutkan takkaa "soma" ylämäkiosuus.

Petri oli edelleen 1,5 valotolppaväliä miun eellä , ja pari espanjalaista meijän välissä. Jossaki 7km:n kohilla ohitin espanjalaiskaksikon. Petrin selkä piti miut kisassa mukana, ja se alko vähän jo mielestäni lähestymään?

Siitä sain senverta lisävirtaa tennareihini, vaikka akku oli jo lähes lopussa, että sain Petrin kiinne ylämäjen päällä. Sitte ku tultii tasapätkälle, Petri ja toinen ohittamistani espanjalaisista alko taas saavutta Uunon n.25m:n rakoa kiinne, ja toisiks viimesen mutkan jälkeisellä suoralla ekaks mäni espanjalaine Uunon ohitte, ja sitte Petri.

Paellanvalmistusryhmä.

Maalisuoralle ku sitte käännyttii alamäkeen oli eroa Petriin vajaa 10m ja espanjalaine siinä välissä. Uuno taisteli siinä jo väsyneen mielensä kanssa, ja mietiskeli, löytyskö vaihelaatikosta vielä pienempää pykälää, ja saisko koneeseen vielä ohitukseen tarvittavia lisäkierroksia. No päätin "järtteslaakin" uhallakin vielä yrittää ohitusta. Espanjalaisen ohi pääsin, ja näytti jättävän pyyhkeen kehiin mutta Petrin ohi en millään. Välillä luulin jo olleeni ohi, mutta virallinen tuloslista näytti, että Petri oli parempi. Peräkanaa oltiin listoilla sekunnin aikaerolla Petrin hyväksi....heh....tiukka oli loppukiihytys. Kiitos Petrille tasasesta vauhinpidosta ja vauhikkaasta lopusta. Ilman siun selkää en ois ylämäkee tuolla vauhilla hiippaillu, enkä etenkään maalisuoraa.

Petrin aika oli 47:40, ja sillä heltisi sarjassaan 13. sija. Uunon aika oli 47:41, ja hetkahutti miut sijalle 5. sarjassani. Esijuoksija mittasi matkaksi 9,96km, keskitahiksi 4:48, keskisykkeellä 142 (matala verrattuna aikasempiin n.150?)

Sitte jo päästii tajoilupöytien kimppuun. Oli pöyvät notkollaan juomia, ja pikkusuolasta ja muuta purtavaa. Muijen antimien ohessa kerkisin ylilämmennyttä  ja ylikierroksille rynnännyttä runkooni jäähyttää parin tuopillisen verran, ja lopuksi vielä otettii makosat lautaselliset paellaa.

Patsastelua.

Kovasti oli porukkaa katsomossa ja juoksemassa, ja nuorten ja lasten kisoja kateltavaksi.

Tovi siinä vielä kateltii espanjalaisten ilosta kinkerinpitoa, ja lähettii sitte valumaa mahat killillää ilosilla mielin kohti autoo ja huomista aamuu.

Kiitokset Petrille kyyvistä, oli mukava ku Kankeiluun ei tarvinnu alkaa heti aamutuimaan. Nyt jo kyl harkihen kevyttä sytkyttelyä. No saa nähä innostunko asiasta tekojen asteelle?

Ehkä olin, ehkä en....heh...siinäpä pulma.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Sipuliton mies

Tänää oli vähäsen vuorossa välipäivän tynkää. Iltapäivällä lähin kuitenki "kylän" toisen puolen Urheilusalille Kankeilemalla. Ohjastelin hiljakseen kävelyvauhilla koko lenkin. Kankeen kettingit rallatti ilosesti ja välillä nykäsi tyhjää, mutta Uuno ei rallatellu.

En käynny koko reissulla missään kuppilassa kupposella, vaan ajelin Pariisilta Calle La Salille, ja siitä rantaa pitki Urheilusalille. Mie temppuutin normisetin, ja siinä kentällä oli viijen kööri pelaamassa koripalloo...heh..olin kuulevinani syrjäkorvalla, että ne on suomalaisia, mutta eipä ollukaan.

Mänin oman setin jälkee siihe toisen kentän laijalle, ja kysäsin, että "miten mänee". Yks niistä sano, että "what". Mie en ollu ulkomaankieliseen vastaukseen varautunnu, ja sopersin hätäpäissäni, että "Sorry, I thought you are Finnish". No sitte suurin niistä sano vähän murteellisella suomenkielellä, että: "kyl täällä suomee kuitenki puhutaan ja osataan".

No sitte mieki taas vaihatin kielen karjalaksi, ja juteltii siinä pitkät pätkät. Ne oli Viron poikia. Siintä ssitte jatkoin +23°C:n lämmössä aallonmurtajan kissoja moikkaamaan ja edelleen mörskälle.

Nyt oli jo onneksi kilosen läskijöötin viimenen osa paistettavana. Tekasin lihapullia, mutta se perhanan sipuli unehtu kokonaan taikinasta. No ei kyl paljo nälkästä haitannu, ja ois varmaan maistunnu jollekulle muullekin sipulittomalle miehelle, ehkä?

Uunon lihaletut

Tässä on Uunon lihalettujen paisto kiivaimmassa vaiheessa.

Hitsi ku tuolla Mercadonassa kaikki tarvikkeet on tarkotettu varmaan kymmenhenkiselle perheelle. Pari päivää sitte piti sitä jauhetussa muodossa olevaa läskijä ostaa kilon jööti.

No kyl sihe ostopäätöksee  vaikutti myös tuo hinta. Isomman jöötin sai halvemmalla...heh ja Uuno tarttu heti syöttiin.

Eilinen tekemäni "lihasörsseli" ei kyllä mikään kurmee-elämys ollu ees lähes kaikkimuonaselle Uunollekkaan. Siksi päätin vaihtaa menua ja tänää yritellä tehä lihapullia. No ei niistä kyl niitä tullu, mitataampa niitä millä kriteerillä tahansa.

Maku oli "erikoinen" ja ulkomuoto muistutti valmiina enempi lettua ku pullaa. Lihan sekaan nakkasin suolat, sitte pyörittelin pippurit, ja puolikkaan sipulin silppusin myös sekaan, ja pari kanankivestä myös taikinaan. Mitään muita ryynejä ei sekaan ollu heittää, ku riisejä, mutta niitä en sinne tärvänny. Niinpä ripottelin sörsseliin mysliä, ku muuta ei ollu.

Syötävän hyviä niistä kuitenki tuli, ja kymmenkunta niitä upposi Uunon helttaan, kolmannes jo paistaessa, ja jokunen vielä sitte ku sain potun keitettyä.

Sitte päälle kahvinkeitto ja suuhun jälkiruokajätskin heitto.

Kohta jo harkihen heittäytyy hetekalle, ja jos ei uni heti tuu, voipi keittää toiset kahvit, ja ruveta valvomaan.

Benejuzariin

Sunnuntaina on tarkotus lähtee yrittelemään Kankeella ennen kukkojen ja Pepe Navarronkin laulua tuonne Benejuzarin suunnalle. Siellä juostaan aamulla klo 10 aikaan 10km:n ja 5km:n kilpailu.

Matkaa tulee 23km ja oon ilmottautunnu tuohon 10km:n kilpailuun. Viimenen sarja on M55, eli nuorison seassa kaljukangsteri hoippuu tälläkin kerralla. Pääkriteeri kisojen valinnassa on tuo etäisyys mörskältä. Jos ei oo auto- eikä muutakaan kyytiä helposti saatavilla, luotan Kankeen kyytiin.

Se kyllä tekee aina tuon kisaretken vaikeemmaksi toteuttaa kaikkine renkaanpaikkaus- ja muine lisäromuineen, jotka on mukaan otettava ja sitten saatava kisan ajaksi mahdollisimman turvalliseen säilytyspaikkaan, ja myös on varauduttava siihen, että säilytyspaikkaa ei ole. Silloin tavarat on lukittava Kankeeseen kiinni. Ja tärkeimmät, kuten matkakassa Kankeen mahollisesti pettäessä ja puhelin, on otettava "tissiliiveihin" mukaan myös kisan ajaksi. Kyllähän nuo täkäläisetkin Uunon touhuille vähän naureksii...heh...mutta mahtuuhan tähän välillä melko synkkäänkin maailmaan naurua, vissiin?

Nyt juostaan kympin kisa yhtenä lenkkinä ainakin reittikartan mukaan.

Eilisestä Uunolle ripijävauhtisesta lenkistä selvisin ilman lisävaurioita, ja tänään kävin tunnin kestävässä hieronnassa Anniinan käsittelyssä päivällä. Nyt jo VÄHÄN suunnittelen kevyttä lenkkiä, kun aamusen vesisateen jälkeen aurinko taas paistelee.

Elo ja olo tuntuu kaikin puolin "kohtuulliselta" ja mukavalta.

Koiran pää

Somasti kukkii pusikot.

Aamullahan on tapanani lueskella "uutisia". No nykysin tuosta kirjotetustakaan tekstistä ei kyl selvää ota juuri koskaan, onko asioissa mitään perää, tai minkälainen perä niillä on. Tuo ison lähetystön kesken oleva asia on minuu kyl kiinnostannu kovasti.

Tänään mm. Ilta-sanomat otsikoi asiasta, että Roittersilta ois saatu tieto, että rinssin oikia käsi ois määränny lehti-ihmisen nitistettäväksi. Oikia käsi ois muka skypettänny, että "tuokaa miulle sen koiran pää".

Tästä tekstistä Unolle nousi ilmoille heti monta epäselvää kysymystä: Mistä tiijetää, että se oli juuri oikia käsi? Jos piti vaan koiran pää viijä oikialle käjelle, ni missä mäni tiedotus pieleen, ku nyt tais koiran omistajan pää irtaantua, vaikka tätäkään ei oo vielä todeksi näytetty? Ja aikasemminhan oli vaan jostakin "nyrkkirysystä" puhetta. Ihmetyttää myös se, että minkälainen tuo koira oli, kun 15 henkilön vahvuinen joukko-osasto piti lähettää päätä irrottamaan? Miksi sitten sitä toimitettavaksi haluttua päätä ei kuitenkaan toimitettu oikijalle käjelle? No ehkä syy tuohon tietokatkokseen oli tuon joukon määrän ylimitoitus? Mitä isompi joukko, sitä suurempi mahollisuus väärinymmärryksiin ja sähläyksiin.

Mikäli ois ollu kyse sian päästä, vois ajatella, että siitä joku haluais tehä vaikka alatoopia, mitä siitä ennen tehtiin, mutta miulla on sellanen käsitys, että tuolla suunnalla ko. eläimet saapi elellä ihmisiltä rauhassa, eikä niijen lihoihin jurikaan kajetuta, että tuokaan selitys ei oikijalta tunnu. Siintä ei oo miulla tietoo tehääkö koiran päästä sielläpäin alatoopija?

No tänäänhän tuohon asiaan ehkä saahaan lisäselvitystä Turkin suunnalta?

No totta puhuakseni, tuossa asiassa ei ole mitään leikin laskemista. Uuno on vahvasti pettynyt ihmisten toimintaan laajemmalakin tasolla. Tää on vaan yksittäinen, esiinnoussut tapaus muiden tapausten määrättömässä joukossa. Kellä valta ja riittävä tinerokasa on allansa, siihen ei näköjään lain kourakaan ylety, ja voipi tehä mitä tahansa. No tää ei mikään uutinen liene kellekkään? Yheltä ihmiseltä saatto nyt lähtee henki mm. sananvapautta puolustaessaan.

Huono juttu ihmisen ja Uunonki kannalta.

Eilen auringonlaskun aikoihin juoksentelin 16km:n lenkin luonnonpuiston päähän ja mörskälle takasin keskitahilla 5:35. Olin ihan sippi kun mörskälle kerkisin pimeessä. Pakko oli kuitenki jaksaa suihkuun kontata, ja laittaa osa kilonpainosesta läskikimpaleesta pannulle, ja makaryynit kiehumaan. Sitte hetekalle ja taju lähti heti, vaikka ketarat vielä itekseen yritti sätkytellä myöhäseen jäänee rasituksen jälkeen.

Liki yheksän tuntii tujuttomana oli rentouttava kokemus.

Urakalla päivittelyä

"Mölinäpuiston" (Parque Molina del Agua) läpi tulee monasti oikastua LaMatasta mörskälle, jos ei rantaa pitkin jaksa kieriskellä.

Päivittelin tänään urakalla noita espanjan kisoja lähiviikoille, ja ens keväälle saakka. Piisaa siinä osallistumisia, jos vaan joku haluaa osallistua.

Kevätpuolellahan on kovasti puolimaratoneja, mutta niissä on monessa myös mahollista juosta lyhkäsempikin matka.

Illemmalla yrittelen, josko pystys juoksemaan tuonne luonnonpuistikon päähän ja takas mörskälle. Nyt ei viitti tuohon auringonrillaukseen vielä lähtee käristymään.

Illemmalla lämmöt auringonlaskun aikoihin sitten jo tippuu siedettävään parinkympin lukemaan, ja sillon on hyvä teppailla tennareillakin, jos kortisoonilonkka ja kirraava akilles eivät muuta ruppee vaatimaan.

Nyt rätit nyörille, ja Uunon tiskikone, eli tiskirätti pyörimään, ja sitte läskin hakuun ennen teppaamisyritystä.

Lämmenny keppana ja hätävaralimsa

Eka kerta ku Segura joen Uuno näkee näin täytenä veestä. Kyl se vissiin on Redovanissaki satannu?

No joo, kyl on maailma mallissaan, ja Uunon Kankee tallissaan, toivottavasti koko tulevan yön.

Tänää sillä tuli köröteltyy kahessa eri pätkässä liki 60km. Aamupäivällä käin kahvireissulla reilun 15km:n verran sotkien ympäri kylää, ja iltapäivällä sitte 44km tuolla Guardamarin ja Rojalesin suunnilla.

Päivä oli taas lämpöne, ja kosteutta suhteellisesti mitattuna varmasti yli 90%:n verran, ja lämpöö +25°C:n lukemilla. Aamupäivälenkin ja Aromatica puiston "urheilusalin" jälkeen mörskälle ja pientä muonan poikasta, ja sitte suunnittelin vielä ehtiväni Guardamarin majakan kiertämisen jälkeen Rojalesin ristikukkulalle kattomaan auringonlaskua.

Intoo vielä puhkuen kaahasin Guardamariin. Rannalla käin ottamassa pikku "Nietoilleni" pienen videon pätkän kovasta aallokosta, ja sitte Palmupuistikkoon. Siellä oli koko paana täys porukkaa, enkä viittinny siks yhtään kuvaa ottaa.

Majakan aallonmurtajan toisella puolella oli kovasti laine- tai muita lautailijoita, mut mie jatkoin majakalle. Aallokko löi välillä murtajan ylitte, ja pikkusen jo valmiiksi märkä nahka kastu entisestään tyrskyistä, mutta ei Uunon paperinahka kuitenkaan siitä kärsinny yhtään, päinvastoin vesi vaikutti virkistävästi.

Sitte jatkoin huvivenesataman rakosellaan olevasta portista läpi satamaan, ja ne siellä olevat kaks kuppilaa ohitin nieleskellen, kun tarkotus oli täyventää juomavarastot Masymasin kaupalla. No sitäpä ei tullu lähtiessä ajateltuu, että nyt on sunnuntai, ja ko. kauppa on tauolla. Siinä vaiheessa kun sen älysin oli miettimisen paikka. No päätin käyvä huoltsikalta hakemassa pelkästään juomatäyvennyksen kalliilla hinnalla. Niin kauan ku tineroita taskussa on, juominen on yks hengissä pysymisen tärkein ehto. Nyt lisäksi jo janotti jonkun verran, enkä nyt halunnu retkeä keskenkään lopettaa, tai ees lyhentää sen takia, että Masymasin kauppa kiinni on. Siispä koukkasin vähän matkaa Guardamariin päin pensikselke, ja sieltä tarttu takinhelmoihin yks cerveza- ja limpparitölkki. Näillä luulin pääseväni Torreviejaan takasin Rojalesin ja Benijofarin kautta.

Siintä tärryyttelin pätkän täpötäyven Segura-joen varren hiekkatietä, mutta perspuoli sano, että on suotusampaa siirtyä tasasemmille pinnoille, ja niin teinkin. Siirryin CV-91 Carreteralle. No sitä siivuttelin nyt onneksi myötätuulessa Kankeen huippunopeuvella 25km/h, ja saavuin Rojalesiin. Siellä oli diskomeininkiä ja nuorisoo kovasti sisääntulotiellä, mutta kuusvitosta ei semmoset jytinät ennää pysäytä...Jatkoin keskustaan.

No siellä sitte selvis, että laskevan auringon etteen oli kasautunnu kovasti pilvijä, ja miun tää auringonlaskun hetki jääpi nyt kokematta. No senverta se masensi, että yhen yrityksen tein kukkulalle mänöksi, mutta en useampaa. Ristit kyllä näky, mutta en viittinny ruveta enää tyhjää kalkyloimaan miten sinne noita sokkeloisia kujia myöten pääsis.

Janotti jo entistä enemmin, ja aattelin, että Benijofarin kirkkoaukion penkille asti ohjastan kankeen ja sillee teinki. Kyllä maistu repussa lämmenny keppana, josta puolet suihkusi ohi Uunon rutikuivan nielun sitä aukastessa, erityisen makijalta. Sen siemailin kaikessa rauhassa kirkkoaukiolla, ja syvennyin ajatuksiini. Kirkon kellotapuli, ja siellä olevat kilkattimet herätti miut ajatuksistani, ja oli aika Uunon yritellä kohti kotia ja Torreviejaa.

Benijofarin kirkkoaukion puistonpenkin katto.

Rypistelin jo hapokkailla nilkoilla Benijofarin mäjen päälle, ja siitä jatkoin liikenneympyrän kautta Quesadan ohitte. Mäen päällä sitte toppasin, ja virittelin punasen vilkkuvan takalistovalon, ja etuvalon, ja pari heijastinnauhaa kätösiin ja myöskin ottaluuvalon toimintakuntoon.

Kuu jo siellä vähän vajaalla naamalla miulle naureskeli...heh...ja on naureskellu moni muukin, mutta ylivoimasesti eniten oon naureskellu mie ite. Voi sitä ilon määrää, minkä miun sössimiset, ja aivo- ym. toiminnan vajavuuvet on miulle tuottannu. Ilman niitä en vois ittijäni Uunoksi mainita, ja tuskin hengissä olisin.

Jatkoin siitä pitkään alamäkeen, mutta toppasin kuitenkin tuossa Montesinosin risteyksen jälkeisellä stoppipaikalla. Siinä kulahutin kuivuneeseen helttaani muutamalla kulautuksella tuon hätävaralimsani, haistelin kosteaa ja lämmintä ilmanalaa, ja vejin suolantäyteistä ilmaa kitusiini. Kattelin suolajärven tyyntä pintaa ja mietiskelin hetken mukavia ajatuksia.

Viimenen stoppipaikka.

Virkosin siintä senverran, että jatkoin siitä sitte mörskälle suorinta tietä. Jäi 5km:n pätkä retkestä mittailematta, Uuno kun oon...heh...mut ei sais kettää haitata. Tahallaa en sitäkää "syntiä" tehnny.

Nytte kohta hetekalle, vaikka Pepe Navarro karjahtelee Bahia Blancassa entiseen malliin.