Vuorella hyytymässä

 

Tää vuoren järkäle näkyy Torreviejan suunnasta lähimpänä. Vasemmalla sivulla on Redovan ja oikealla Callosa de Segura. Tästä kuvassa tuo vuoren juurella näkyvä kylä on Redovan.

Viime lauvantaina  sain tehtyy jo kauvan himoittemani retkuilun pyörällä tuonne Montepinariin ja siitä "vuorikiipeilyä" ylös Cruz de la Muelan rautaristille. Tuo vuorihan on täältä katottuna Orihuelan takana.

Vähiinhän alkaa van-hahkolla kääkällä olemaan jo kaikkinainen aika, kunto ja muukin semmonen, ja ehkä tuolta vanha-sanan lopusta vois pois heittää jo tuon "hahkonki" Uunon tapauksessa. Tuon todisti hyvin tuoki retki.

Olin valmistellu jo edellisenä iltana tarvittavat romppeet mukaan, ja varoiksi otin myös ottalohko- ja perävalot Kankeeseen, jos tulee ylimääräsiä haavereita ja ajanhukkaa retkuilun aikana.

Valosaan aikaan lähin liikenteeseen. Kova oli vastatuuli mennessä, joka oli hyvä juttu, koska "tuoreena" on parempi männä vastatuuleen ko raihnasena ja rispaantuneena. Ajelin hiljakseen Los Montesinosin kautta ja silmäilin maisemia.

Hyvin sytkytti kuitenki eiffelitornin mäkeen, jonne on ylämäkee ja nyt oli myös vastatuulta. Siintä eteenpäin sitte ei tarvi muuta ku jarrutella Bigastroon saakka. Lähellä Orihuelaa Carrefourin kaupan jälkee kysäsin tietä kuitenki Montepinariin. Painelin neuvon mukasesti Alicanten suuntaan Carreteeraa pitkin, vaikka tiesin entuuvestaan, että siltä tieltä ei lähempänä vuorta kulkevalle pikkutielle pääse millään. Sitkeesti vaan nenä vastatuuleen ja ketjun kiertoon. Matkaa kerty 39km mennessä. 

Sitte tuli pikkune "tenkkapoo", ku siinä, missä miun muistikuvan mukaan piti alkaa polku vuorelle, oli nyt parin metrin muuri...mietiskelin, että taasko muisti pätkii??? Siinä oli samalla asialla polkuu etsiskelemässä espanjalainen nuori pariskunta, jotka oli Alicantesta. Etittii porukalla....sitte ylempänä näky reppuporukkaa, ja löyty polun alku. Kankeen laitoin liekaan ja kohta jo paineltii pitkin louhikkoisia polkuja ylös vuorelle ja rautaristille. Nuoriso tuli hitaammin ja mie vähä nopeemmin.

Oli kyl monenlaista kysyjää polulla....joka toinen kysy Uunolta, että missä on pyörä...heh...mie ko jätin kypärän päähäni. Reppu selässä ja muovikassi toisessa käjessä laahustelin ylös...alko jo tuntuu 3,7km:n mittane yläpatikointi puisevalta. Reppu paino olkapäitä, ja muovikassi kämmentä.

No perillä sitte patonkii ja sporttijuomaa huulten välii ja vähäksi aikaa tauolle. Siellä oli espanjalaine golfradan turvamies, joka neuvo Uunoo tuossa toisessa reitissä, joka on vielä vaativampi ku tämä, ja johtaa myös Rautaristille. Lähtee tuolta Orihuelan puolelta vuorta.

Uuno ylhäällä rautaristillä...heh...naama jo suht totisena kaikesta nauramisesta.

Ristillä oli myös norjalainen mies tyttärineen, ja sanoin niille, että ottakaa Uuno tienposkesta kyytii, jos se ojaan kyykähtää. Miun kello ehotteli nimittäi 72:n tunnin huilii...ja matka oli vasta puolvälissä. Kovasti naurettii Uunolle porukalla. Mie lähin alas ennen norskeja.

Sitte tuli jo kohta vastaan nainen koiran kanssa, ja kysy espanjaksi kolme sanaa: "Hay perros arriba?". Se kysy sen niin nopijasti, ja ei Uunoespanjaksi, että Uunolla mäni tovi, enneko äkkäsin mitä kysymys tarkotti. No sehä kysy, että onko muita koiria ylhäällä. Sitte ko äkkäsin, ni sanoin, että ainaki yks on. Ja kysy vielä että minkä kokonen, ja hetken mietiskeltyäni päädyin vastaamaan, että suunilleen saman kokone ko tuo siunki koira.

Pyörän kysyjiä piisas...ja viimene kysyjä oli ihan lähellä kankeeta, ja pakistii siinä taas tovi. Uuno sujuvaa uunoespanjaa ja kysyjä espanjaa. Ku oli tuosta Uunon ijästä puhe, ni kysyjä sano, että kannattaa otta trangiilosti eli rauhallisesti. Mie sanoin, että ei pysty ku oon jo eläkkeellä ja lähellä horsmakukkulaa, ja aikaa ei oo ylimääräsiin rauhottumisiin enää yhtään....ja kovat naurut naurettii taas.

Virittelin siinä Kankeeseen varusteitani kiinne, ku norskitki kerkis jo alas ja sanovat että still here...joo niinpä. Toivottelivat jaksamista paluumatkalle. Ne mäni autolleen ja ajelivat Zenian nurkille Torreviejaan.

Polkasin kankeen "käyntiin" ja nyt ajelin pikkutietä Orihuelan keskustaan ja siitä helposti löyty oikee tie Torren suuntaan ja myötätuuleen. Kovasti kyl Bigastron jälkee jo hapotti, ja toppasin mäen päällä olevalle huoltsikalle ja ostin suolapähkinöitä ja keppanatölkin kotona retken päälle juotavaksi. Pähkinöitä nakkelin kovasti kyl heti helttoihini...paluumatka sitte alamäkeen ja myötätuuleen kuitenki mäni jotenkuten, vaikka tuo viimene ylämäki Quironille otti jo ohimoihinki.

Isommat Kankeiluhimot kyl hävis, mut sunnuntaiksi oli jo sovittu Guardamariin kahvireissulle mänö, ja sinne mäninki Kosan ponsoroimille kahveille.

X 5k y 10k Los Montesinos. 21.11.2021.

Lähtö oli kiivas ja kiukkunen, niinko aina.

Suhrasin eilen aamulla Kankeella Los Montesiinosiin kattomaa Kosa Velleegan ja muijenki juoksuu tuolla mainiossa kilvassa. 

Männessä tuossa Mercadonan kohilla mäni espanjalaine kymmenen hengen hiilikuitupyöräosasto miun ohi, ja mieki siihe hännille peesiin kiihyttelin höpöttelemää. Kohtahan mie koukkasin vasurille liikenneympyrästä, mut ne jatko matkaa Quesadan suuntaan.

Kosa hyväntuulisena ja -voimasena ennen startia. Kosa juoksi kympin.

Kankeen kahlitsin vakiopaikalle, ja köpöttelin keskusaukiolle. Siellä oli koko aukion mittanen dorsaalijono. Tuo on ainut huonompi juttu, kun numerot pitää sieltä sisältä hakee aina kovassa tungoksessa. Kosa oli homman jo hoitannu ajoissa ilman ihmeempiä jonoja. No miunhan ei tarvinnu, ku ei oo hiiviskelykunnossa.

Kosan seurakaverit Maratonianoksen iloset veikot Pedro ja Ruben juoksivat vitosen. Onnea! Hätäpäissään otettu kuva jäi epäselväksi.

Kosa lähti verryttekemää, ja mie käveleskelin kujilla. Sitte oli jo lähön aika. Miulta tuli yks nuori espanjalaine kysymää, että onko lähtö myöhästynny, ja ilmotin, että ehkä on kun vielä vartti ennen lähtöö dorsalijono oli pitkä. Vartin tais olla myöhässä. Samalla entisellä paukkeella ja rytinällä lähettii sitte liikenteeseen. Ämyrithän oli vissiin aamukuuvesta ollu täyvellä teholla tunnelman nostattamiseksi.

Jose, joka tuota lähtöö kyseli tuli 10km:n toisena maaliin ja voitti oman Vategoriansa ajalla 32:01. Onnea!

Kosa lupas ottaa alun rauhallisesti, ja sillee tekiki. Osa rauhallisuuvesta johtu kyl varmaan huonosta lähtöpaikasta, kun starttihetkillä satamääräset joukot tunkee lähtöviivalle etupuolelta, niinko täällä monesti on tapana. Kosan eka kierros oli puolisen minuuttia hitaampi ku toka. Loppuaika oli rapijasti alle 45 minuutin. Homma toimi hyvänä valmistautumisena ennen Valencian maratonia, joka on parin viikon päästä. Hyvä Kosa!

Kävästi sitte kortadoilla ja letsekahveilla, ja jutusteltii mukavia hetkonen.

Sitte kierrettii ilmotustaulut läpi, näkyskö tuloksia. Ei näkynny, mutta vilkastii netistä, ja siellähän ne jo olivat luettavina.

Juhlat jäi kisapaikalla jatkumaa, ku myö lähetti Kankeen tykö. Rassasin lukot auki ja Kosa lähti ratsuleen, ja mie hyppäsin oman luottokalun selkään ja ratsastelin kohti Torreviejan mörskää. Pikkusillalla puolet hiilikuituporukasta mäni miun ohi ja huutelivat Finski Amigoo. Puolet porukasta oli jäänny vissiin polkutaipaleelle tai muuten vaan hyytynny.

Illalla vielä käin normisatsin 7km:n lenkin, josta 2,5-3km juoksun yritystä.

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.

Päivän hyvä työ

 

Tänne ei kurjuutta kummempaa kuulu. Päivä mäni aikalailla normaalisti ja nopijasti iltaan.

Aamupäivällä lähin taas rasittamaan tuota kinkkustringiä pienellä nilkutusyrityksellä, 2,85km juoksuu ja reilu 4km kävelyy. Pirun kipiä on stringi. Eipä juuri juosta kärsi. Kyykkäsin tuolta Quironin ja pulukoppien kautta normilenkin LaMataan ja siitä Aromatica puiston vierustaa mörskälle.

La Matan terkkarin kohilla vanhempi egelsmanni-naishenkilö huuteli miulle autonsa vierestä apuva. En oikee kuullu ku henkilöllä oli koronarätti naamalla ja puhu hiljasella äänellä...piti männä lähemmäksi.

Ongelma oli naisella, että pirssin ratti oli männy lukkoon, eikä kääntynny mihinkään suuntaan. No mie kyselin, että missä on avaimet, ja sano, että siinä lukossa ovat.

Mie hyppäsin kuskin pikalle, ja käänsin avaimen yhen pykälän eteenpäin, ja jo ratti loksahti pois lukitusasennosta. Kovasti muori minnuu kiitteli, ja mie sanoin että ei kiittelyitä...se on se vanha kolmen kympin taksa...ja naurut päälle. No kyl se oli ja huumorinaisia, ja rupesi kukkarosta kaivelemaa seteliosastolta kolmeekymppii. 

No ei kuitenkaa sille linjalle tälläkää kertaa mänty, vaan molemmat toivoteltii hyvää päivän jatkoo toisillemme, ilman isompia "pelimerkkien" vaihtoja.

Kolleega oli kiertänny juosten aimolenkin Guardamarista La Mataan, ja siitä Quesadan ja Rojalesin kautta Guardamariin takas...hyvä kolleega!

Mie ku kämpille pääsin laitoin stringit jäähytykseen pakastimessa olleen geelipussin päälle vartiksi, ja sitte lihapulleroijen tekoon. Syönnin päälle hinkkasin hamstringejä tuossa tuolin selkänojan kulmassa, mikä on paras kotikonsti tällä hetkellä stringien syvähierontaan...pertsuikki on arka tällä hetkellä tuo reijen takaosa.

Sitte pyykkisatsin jälkee laittelin pyöräkamppeet päälle ja vetasin reilun kympin ripijämmällä tahilla Los Montesinosiin, ja 7m/s:n vastatuulessa hitaasti, mutta varmasti kämpille takas. Valot virittelin Montesinosin keskusaukion kupeessa Kankeeseen, ku oli jo hämärää, eikä miliisien kanssa kinastelu kiinnostannu, ja oliha se muutenki somempi kanssakulkijoijen katella jouluvalaistuksessa Kankeen selässä hoippuvaa Uunoo, ku valottomana kyykistelevää käppänää.

No tiistaina on hieronta...kyl se tästä johonki suuntaan oikenee...suunasta ei oo kyl mitään tietoo, mut tän ikäsenä pääasia on tuo liike, ilman suuntarajotuksia.

Mie yritän hetekalle heittäytymistä seuraavaksi, mut uni ei nyt taija kalloon tarttuu. Semmone on nyt viilis. Ku ei vaan tulis alotettuu noita ajatteluhommia. Sillo miut piru perii yön valvomisen jälkee.

Mäni "häneksi"

 

Mäni vähäse "säätämiseksi" ja "häneksi" koko tää päivän seutu tänään. Kävin aamupäivällä vihdoin irrottamassa Kankeesta sen lutona olleen eturenkaan vanteineen, ja toin tänne ylös lähempään tarkasteluun. Sehän oli siellä tallikerroksessa "lutistellu" jo sunnuntaista lähtien, kun henkiset voimat ei oo piisannu korjausyrityksiin.

Merkkasin päälyrenkaan venttiilin kohan ja otin sisärenkaan irti, ja merkkasin myös sen, että tiijen mitenpäin se paikallaan oli. Sitte vettä lavuaariin ja rengas täyteen ja kattomaa löytyykö kuplivaa kohtaa...löytyhän se.

Sitte tarkastin myös aiemmin vaihtamani renkaan vuotokohan. Pertsuikki...melkeen sentilleen samassa kohassa reikä. 

Sitte otin päälyrenkaan tarkempaaan tarkasteluun kirkkaassa päivänvalossa. Ja erityisesti tiirailin tuon molempien sisärenkaiden vuotokohan alueen. Ei näkynny päällä, eikä sisäpuolella mitään, vaikka nenällä oli rillit ja valaistus kohillaan. Sitte vielä rupesin taivuttelemaan rengasta, ja tunnustelemaa sormella sisäpuolta. No sieltähän löyty kohta, jossa sormeen joka kerta pisti, ja lopulta sain ongittua kumin uumenista pienen pienen metallisen piikin. No löyty syy, mutta jos tuolla pimeellä yötaipaleella ois tätä pitänny korjailemaan käyä, ei ois satavarmasti onnistunnu...ei ois nähnny edes sisärenkaasta vuotokohtaa, saati sitte tuosta ulommaisesta.

Sitte silmäilin tuota vanhaa päälyrengasta, joka on ollu jo pari vuotta vaihtouhan alasena, ja päätin, että eiköhän se vaihtoaika tullu nyt täyteen, ku kaikki höyhentä vähänki raskaammat tikut ja piikit mänee tuosta kyllä läpi melko helposti, kun koko gummi on halkeemia ihan täys.

Niinpä ratsastelin korjauksen jälkeen Kankeella Bikemanian pyöräkauppaan keskustaan, ja kysäsin, että oisko niillä aikaa vaihtaa päälyrengas, ja millon kävis päinsä? No nehän on jo Uunolle niin tuttuja, että muut hommat keskeytettiin ja alettii heti Kankeen katsastukseen, ja renkaan vaihtoon. Homma kävi säväkästi, ja samalla tiukattiin tuo jo kauan lonksahellu Kankeen "ratin" jatkoputki. Ja säädettiin etujarruja. Siellä on toisen puolen jarruvipusen jousi kuoleentunnu, ja sekin pitäsi kyl vaihtaa, mut sitte enskerralla.

Uuno oli taas kerran tosi tyytyväine saamaansa kohteluun ja alta kolmenkympin hintaan, jolla kohtelun sai, ja kaupan päälle ilmasen espanjan kielen kurssin. Suosittelen kyl paikkaa muillekin.

Parina päivänä oon käynny vähän jo juoksuu yrittelemässä, ja ehkä käyn vielä tänäänkin, jos ei mitään lisäsäätöhommia taas ilmene eteen. Yleensähän ne tuppaa kyl kasaantumaan samoille, viheliäisille päiville. Toivottavasti se päivä ei kuitenkaa olis tämä.

Costa Blanca Half Maraton. 14.11.2021

Hanne pikkusella hiekkapätkällä n. 500m ennen maalisuoralle nousua.

Kävästii sunnuntaina kattomassa Alivantesta Santa Polaan juostavaa puolimaratonkilpailua. Katteluosasto oli nyt ainoo jälellä oleva vaihtoehto jalkavaivasille jo vanhahkoille miehille päästä ees vähän viilistelemään kisatunnelmia.

Osanottajia ja katsojia oli tuhatmäärin tässäkin hyvin organisoidussa kilpailussa. Mie hiissasin itteni Kankeella Guardamariin ja sieltä mentiin Vesan autolla Santa Polaan. Sopivalle paikalle saatiin auto muutaman korttelin päähän maalialueesta. Samalla kertaa rannalla, maalialueen kohilla oli meneillään joku suppilautailijoiden kilpailu.

Tän jutun kirjottelu jäi vähän myöhäseen, ku eilen oli muuta suhraamista. Kisan jälkeinen Guardamarista Torreviejaan ei ihan mallikkaasti sujunnu, vaan se Kankeen etummaisen renkaan alareuna taas tyhjeni ilmasta, mut kertapumppauksella pääsin kämpille takas. Eilen lisäksi kävin kokeilemassa jalkaani, kestääkö se juoksuu. Kinkkasin reilun 10km:n reissun tuollla La Matan luonnonpuistossa vaan todetakseni sen tosiasian, että ei kestä. "Juoksua" lyhyellä askeleella ja hiljasella vauhilla pikku pätkissä 1,5km yhteensä. Hierontaan varasin kolmen kerran ajan ennen Suomeen paluutani. Renkaan alareunan paikkaus on vielä tekemättä sekin.

Juoksunumeroon oli mahollista printtauttaa myös juoksian edustaman maan lippu ilmotteli Jore.

Suppikisailua maalialueen kohilla rannassa.

Kateltii kisa-aluetta, ja mentiin oottelemaan ensimmäisten juoksijoiden saapumista sopiville kuvauspaikoille. Semmonen löyty hiekkapätkän Alicanten puoleisesta päästä. Tuo reitin hiekkaosuus on samassa paikassa, kuin tuolla Santa Polan puolikkaankin reitillä.

Sieltä jo sitten ensimmäiset juoksijat viuhahti ohitte.

Kisan voittajan ( Edwin Kiproto Tuitoek, 1:03:46) tyylinäyte. Hyvä on "pomppu", eikä kumpikaan jalka maahan ylety. Kuva: Vesa.

Naisten sarjan voittaja Yesica Mas Castany, 1:17:12.

Hanne vielä hymyssä suin kilometri ennen maalia. Sarjavoitto heltisi Pinosoa paremmalla juoksulla. Onnittelut!!!

Mukava oli sunnuntaipäivää siellä vietellä kattelemalla, mut ehkä vieläki lystimpää ois ollu myös ite päästä osallistumaan...

Kiitos Vesalle kahveista, kyydistä ja matkaseurasta, sekä toiselle autokunnalle kanssa. Ja nuoriso-osastolle läksyjenlukuintoa!

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.

Ajattelemine on läpeensä huono asia

 

Aamulla on aikaa ajatella, ja siintä ei yleensä mitään hyvää seuraa.

Ajattelemine on huono asia. Siintä ei millonkaa mitää hyvää seuraa ainakaan ajattelijalle. Tänne tullessa syyskuussa ajattelin, että täällä on mahottoman hyvä juoksennella pitkin ja poikin mukavia puistikoita ja lepikoita. Ei oo vielä siintä hommasta mitää tullu, jos ei lasketa muutamaa alkuviikkojen nilkutusta lukuun. Enkä mie ainakaa laske, tuskin kukaan muukaan?

Sitte oli tuo takavuosien kolhoosikokeiluoperaatio, joka vieläki raastaa riutunutta mieltäni. Uuno ko rupes ajattelemaa, ni siintä tuli vaan miulle itkuu, rahan mänövä ja hampahien ja päänki kiristystä. Ainut hyvä juttu on, että nyt on hampaat kireellä, eikä lönksy yhtää tiukemmassakaa purentahomassa.

Männäviikolla ajelin Kankeella tuonne Santa Polaan, ja kärräilin kaikki raitit moneen kertaan lävitte. Sitte ajattelin, että käyn siinä kentrumissa syömässä ja juomassa. Kuppiloitahan siinä keskustassa kyllä piisaa varmaan satoja, ja mieki sitte ajatuksen, ja osin janon ja nälänki voimin yhteen itteni änkesin.

Tilasin tuopposen, salaatin ja pollon petsuukan. Ajattelin, että kohta se muonasatsi tulee, ja kurnuttelin tuopposta tyhjään ja jo yli 50km Kankeen satulassa matkanneeseen mahaani. Tuopponen oli jo melkee tyhjä, ku muonat pöytää tärähti, ja mie käin niijen kimppuu hyvällä halulla niinko aina käyn, ko kyseessä on nälän ja janon tappo.

Tilasin vielä kahvit jälkimuonaksi, ja ajattelin, että hommahan on hyvällä mallilla janon ja nälän suhteen ja maksoin laskuni. Ja ajattelin, että nyt on hyvä lähtee viimone 30km siivuttelemaa Kankeella kotikylälle. No en päässy ko just keskustasta pois suolakasojen liki ja sillo tuntu, että nyt rupes sonnittamaa, ja kovasti. Voi rähmä homma...nyt oli hätä, suorastaan "emergencian" luokkanen.

 Takasuolenpätkä supussa ajelin lähelle karretteeran 332 vireiseen kaislikkoon. Vaihtoehot oli Uunon kannalta olemattomat....miliisi tarkkaili minuu kylän puolella ja kaislikossa oli polveen asti liejuvettä ja lisäksi suora näköyhteys läheiselle parvekkeelle, jossa oli jotku kinkerit mäneillään. Mitään baaria ei lähellä ollu, ja sinne asti ei Uunon voimat ois riittänny vaikka olis olluki. Ajattelin, että tästä ei kunnialla oo mitään mahollisuutta selvitä, mut oli kuitenki.

Senverta raotin rengaslihasta, että muutama lusikallinen pöksyihi tirahti, ja se helpotti tilannetta, ja pääsin Kankeen selkään ja jatkamaan matkaa miliisien seuratessa katseella...no loppu 30km oli kyl melkosta souvia. Taistelin kuitenki itteni kämpille, ja rappuja pitkin tulin tänne kerroksiin, että ei tarvi ajatella enää mitään, jos joku haisunäädän hississä yhyttää. Tämä oli jotenki tuttu tilanne vuoskymmenien takaa Uunolle.

Viime talvi oli kokonaisuuvessaan hyvä. Sillo ei tarvinnu ajatella mitään, ku lunta sato melko monta kertaa. Kola, ja lapio käteen, ja tekemään...ei ajattelemaan.

EU:n pitäs ja ajattelemine lopettaa noijen ulkorajojen suhteen ihan heti, ettei mitää huonoo kerkii tapahtuu. Voipi käyvä sillee, jos liikaa ajatellaa, ni vellit mänee housuihi ja hajovaa koko Unioni. No toivottavati ei. Se ei ainakaa Unionivaltioijen etu oo, vaan muijen. Yksinää tääl ei ainakaa Suomi pärjää.

Mie käyn kohta tekemää itteni hetekalle, ja toivottavasti ei tarvi mitään ajatuksia ruveta päässäni enää pyörittelemää..

Uunon Covid- katsaus Espanja/Suomi

 

Kuva eiliseltä pyöräretkeltäni.

Kattelin taas noita Virona-koruksen lukemia, joita ihan huvikseni kyl seuraan lähes päivittäin. Sen suurempia hekumoita en kyl lukemista enää jaksa ottaa. Kuitenkin Suomen kannalta lukemat ei oikeen hyvältä näytä. 

Seuraavassa viimesimmät ilmaantuvuuslukemat Suomessa ja Espanjassa, jotka Uunosen kannalta on tärkeimmät:

Suomi:                 150

Espanja:                44

Uunon elinpiirin lähialueet:

Suomi

Uusimaa:            213

Kymenlaakso:   100

Etelä-Karjala:      80   

Espanja

Alicante:              41

Murcia:                39      

Albacete:             19      

Lähdeviittauksia ja muuta en nyt jaksa tähän laittelemaan ruveta, joten lukemat on vaan Uunotakuulla oikeansuuntaiset, ja kannan täyden "poliittisen vastuun" niistä (eli en mitään vastuuta lukemien oikeellisuudesta jaksa, enkä rupia niistä kantamaan).

Ylläolevassa listassa Murcia lienee itsehallintoalue, ja Albacete on maakunta, joka on tästä Torreviejasta pohjosen suuntaan. Torreviejahan kuuluu Valencian itsehallintoalueeseen.

Kolmatta rokotusta Uuno tuskin Suomesta saa ennen tänne mahollista paluuta, mutta senverta selvitin asiaa, että Andalusia ja Valencia olis tehny päätöksen, että kolmas rokote annetaan myös "extranjeroille", jotka on yli kuukauden Espanjassa. Eli se mahollisesti hoitusi myös täällä? Vaatii vissiin kuitenkin paikalliseen terveyskeskukseen ilmottautumisen. No sen kyllä kuntoon hoitelen, ja vietän mielihyvin La Loman terkkarissa elämää ja espanjaa opetellen vaadittavan tovin, mikä aika se sitten lieneekään?

Uunolla olis kyl tarkotus palata Torreen tammikuun ekalla viikolla, jos joku elämää suurempi asia ei esteeksi kasva. Se, että pääseekö Suomesta edes matkustamaan Espanjaan on kysymysmerkki tuon Virona-koruksenki takia?

Vaata ette

 

Tänää otettu kuva Torreviejan korkeimmalta kohalta.

Vuntsailin illansuussa, että kipasen ennen auringonlaskuu tuonne Torreviejan korkeimmalle kohalle kattelemaa miltä se näyttää, ja samalla testaan pitkän paussin jälkee jalkaa ja yritän juoksuu muutaman askeleen verran.

Kyykistelin kävellen tuon muutaman satametrisen tuonne "Pers-kallen" ylämäkeen ja sitte ko tasane alko laitoin hölkälle. No montaa askelta ei tarvinnu ravata, ko selvää oli, että tästä ei mitää tuu, ja jätin siihe isompien vaurioijen välttämiseksi.

Kävelin näköalapaikalle hissukseen, ja pikkusen myöhästyin..."polla" oli jo kerenny männä horisontin alapuolelle. Näköalapaikalla oli jo joku mieshenkilö, ja mie koitin uuno-espanjalla juttua alotella, ja kysäsin, että mistä mies on kotosin...ei vastannu, mutta sitkeenä miehenä yrittelin sitte uuno-englannilla. 

Siintä sitte jo juttu lähti luistattamaan, ja monta mielenkiintosta juttua selvisi. Kaveri oli Eestistä, ja hyvin tultii uuno-englannilla juttuun. Reilu puol tuntii siinä turistii kaikenmoista mukavaa tarinaa ja tapahtumaa ja räpsittii muutama kuva laskeneen auringon oranssisesta taivaasta.

Miulla oli alunperin tarkotus kiertää "pulukoppien" kautta luonnonpuistelualueen portille, ja siitä LaMatan kautta mörskälle, mutta nyt lähin vähäsen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä suorinta tietä takas mörskälle, ku juoksusta ei vieläkään mitään tule. Toivoteltiin siinä lähtiessä toisillemme hyvää elämän jatkoo, ja varmasti ja toivottavasti vielä Torreviejassa joskus nähään.

Unirytmi on Uunolla nyt ihan sekasin, ja herään yleensä keskellä yötä valvomaan, ja päivät on enempi-vähempi kevyttä nuokkumista. Kiinankaupasta aamupäivän pyöräajelulta tullessa ostin liimaa, jolla pitäs tuo Kankeen kahlitsemisväline saaha korjattua. Saa nähä onnistuuko? Epäilen vahvasti, että ehkä ei mut huomine, tai ylihuomine, tai sitä seuraavat viikot sen sitte toteen näyttäävät...por la mañana...ehkä.