VIII CARRERA POPULAR 5 KM Y 10 KM VILLA DE BENEJÚZAR. 28.10.2018

Lasten kisat käynnissä. Kaikki kuvat: Petri.

Unta tuli viimeyönä vajaat 7 tuntia, ja hetekalle kyykistelin jo ennen klo 22:ta. Tuo iänikunen "kesäaikaselkkaus" varmaan rasitti alitajusesti Uunon "ylimmäistä koteloo" sen verran, että ennen klo neljää piti pompata kattomaan, onko Huan Viemä puhe-elin ja Karmee Esijuoksija osannu "selkata" ittensä oikeille lukemille verrattuna herätyskelloon...kyl ne oli molemmat asian huomioinnu.

 Sensijaan "vähempi-älynen" herätyskello on mainio vekotin, kun siitä tietää varmasti, että se ei mihinkään suuntaan itteesä visko itekseen suuremmin, jos huolehtii pattereijen kunnosta.

Miun Kankeella jäykistely vaihtu nyt autokyytiin, kun Petri oli myös kisoihin ilmottautunnu ihan viimetipoilla. Mahtavan mukava juttu. Säästy Kankeen kuulalaanerit, ja Uunon polvilumpiot ylimääräsiltä kulumisilta, jota tuo vajaa viiskymppinen ois mukanaan tuottannu.

Kasin jälkee lähettii ajelemaan kohti Benijofaria. Auto saatiin suht helposti parkkiin ihan kisa-alueen vierelle, ja torsaalitoimitus mäni rutiinilla hetkessä ohi. Yks tekninen paita tuli taas satamääräseen paitakokoelmaani lissää.

No senverta alko uunoilulla tääki aamu, että Hua Vei luurinsa senverta pois silmistä mörskältä lähtiessä, ettei se Uunon mukaan tarttunnu, ja Uunon vilmihommat tyssäs koko retkeltä heti alkuunsa. Silmien verkkokalvoilta ei kuvia vielä nykytekniikallakaan siirrellä mihinkään, ei lokiin eikä pilveen, eikä muuhunkaan paikkaan.

Ennen kisaa...Petri.

Lämpötitila oli kisapaikalla +15°C, tuuli luoteesta 4m/s, ja kisan aikana aurinkoista. Vastatuuli välillä haittasi matkan tekoa, mutta vastaavasti myötätuuli ei haitannu.

Ennen kisaa ...Uuno-kääkkä.

Sitte autolle ja verryttelemään, ja takasin autolle ja vehkeijen vähennys ja putkilon alle kytistelemään lähtölupaa. Lupa ku saatii, ruvettii laukkomaan alamäkeen.

Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tulokseksi 4:49, mikä oli ihan passeli aika Uunolle, koska tiedossa oli tuo reitin vaativuus tuonne kaheksaan kilometriin saakka....jonne oli usempi kilsa nousuvoittosta konttausta.

Norberton ohitin kilometrin kohilla, ja se toivotteli onnea ja läppäsi olalle, mutta isompiin kättelyihin ei nyt "taistelun" tässä vaiheessa vielä ruvettu, maalissa kylläkin. Petri paahto mänemään ku juna puolentoista tolpan välin päässä Uunon eessä.

Kyläkorttelit saatiin kieriskeltyä, ja vitosen juoksijat lopetti urakkansa, mutta myö kympin juoksijat paahettii vielä liuhuletit märkinä, ja lätsät vinossa maaliputken ali toiselle "maaseutukierrokselle"....heh...alko tuntumaa jo homma leukaperissä, puulta ja "juoksulta".

5,5km:n kohilla alko nousuvoittonen, ja loputtomalta tuntuva rykiminen, jossa oli "sopivasti" tasamaapätkiä, ja hätäsempi näissä kohtaa luuli, että nyt loppu nousu, vaan eipä loppunnukaan, vaan taas pilkisteli mutkan takkaa "soma" ylämäkiosuus.

Petri oli edelleen 1,5 valotolppaväliä miun eellä , ja pari espanjalaista meijän välissä. Jossaki 7km:n kohilla ohitin espanjalaiskaksikon. Petrin selkä piti miut kisassa mukana, ja se alko vähän jo mielestäni lähestymään?

Siitä sain senverta lisävirtaa tennareihini, vaikka akku oli jo lähes lopussa, että sain Petrin kiinne ylämäjen päällä. Sitte ku tultii tasapätkälle, Petri ja toinen ohittamistani espanjalaisista alko taas saavutta Uunon n.25m:n rakoa kiinne, ja toisiks viimesen mutkan jälkeisellä suoralla ekaks mäni espanjalaine Uunon ohitte, ja sitte Petri.

Paellanvalmistusryhmä.

Maalisuoralle ku sitte käännyttii alamäkeen oli eroa Petriin vajaa 10m ja espanjalaine siinä välissä. Uuno taisteli siinä jo väsyneen mielensä kanssa, ja mietiskeli, löytyskö vaihelaatikosta vielä pienempää pykälää, ja saisko koneeseen vielä ohitukseen tarvittavia lisäkierroksia. No päätin "järtteslaakin" uhallakin vielä yrittää ohitusta. Espanjalaisen ohi pääsin, ja näytti jättävän pyyhkeen kehiin mutta Petrin ohi en millään. Välillä luulin jo olleeni ohi, mutta virallinen tuloslista näytti, että Petri oli parempi. Peräkanaa oltiin listoilla sekunnin aikaerolla Petrin hyväksi....heh....tiukka oli loppukiihytys. Kiitos Petrille tasasesta vauhinpidosta ja vauhikkaasta lopusta. Ilman siun selkää en ois ylämäkee tuolla vauhilla hiippaillu, enkä etenkään maalisuoraa.

Petrin aika oli 47:40, ja sillä heltisi sarjassaan 13. sija. Uunon aika oli 47:41, ja hetkahutti miut sijalle 5. sarjassani. Esijuoksija mittasi matkaksi 9,96km, keskitahiksi 4:48, keskisykkeellä 142 (matala verrattuna aikasempiin n.150?)

Sitte jo päästii tajoilupöytien kimppuun. Oli pöyvät notkollaan juomia, ja pikkusuolasta ja muuta purtavaa. Muijen antimien ohessa kerkisin ylilämmennyttä  ja ylikierroksille rynnännyttä runkooni jäähyttää parin tuopillisen verran, ja lopuksi vielä otettii makosat lautaselliset paellaa.

Patsastelua.

Kovasti oli porukkaa katsomossa ja juoksemassa, ja nuorten ja lasten kisoja kateltavaksi.

Tovi siinä vielä kateltii espanjalaisten ilosta kinkerinpitoa, ja lähettii sitte valumaa mahat killillää ilosilla mielin kohti autoo ja huomista aamuu.

Kiitokset Petrille kyyvistä, oli mukava ku Kankeiluun ei tarvinnu alkaa heti aamutuimaan. Nyt jo kyl harkihen kevyttä sytkyttelyä. No saa nähä innostunko asiasta tekojen asteelle?

Ehkä olin, ehkä en....heh...siinäpä pulma.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Sipuliton mies

Tänää oli vähäsen vuorossa välipäivän tynkää. Iltapäivällä lähin kuitenki "kylän" toisen puolen Urheilusalille Kankeilemalla. Ohjastelin hiljakseen kävelyvauhilla koko lenkin. Kankeen kettingit rallatti ilosesti ja välillä nykäsi tyhjää, mutta Uuno ei rallatellu.

En käynny koko reissulla missään kuppilassa kupposella, vaan ajelin Pariisilta Calle La Salille, ja siitä rantaa pitki Urheilusalille. Mie temppuutin normisetin, ja siinä kentällä oli viijen kööri pelaamassa koripalloo...heh..olin kuulevinani syrjäkorvalla, että ne on suomalaisia, mutta eipä ollukaan.

Mänin oman setin jälkee siihe toisen kentän laijalle, ja kysäsin, että "miten mänee". Yks niistä sano, että "what". Mie en ollu ulkomaankieliseen vastaukseen varautunnu, ja sopersin hätäpäissäni, että "Sorry, I thought you are Finnish". No sitte suurin niistä sano vähän murteellisella suomenkielellä, että: "kyl täällä suomee kuitenki puhutaan ja osataan".

No sitte mieki taas vaihatin kielen karjalaksi, ja juteltii siinä pitkät pätkät. Ne oli Viron poikia. Siintä ssitte jatkoin +23°C:n lämmössä aallonmurtajan kissoja moikkaamaan ja edelleen mörskälle.

Nyt oli jo onneksi kilosen läskijöötin viimenen osa paistettavana. Tekasin lihapullia, mutta se perhanan sipuli unehtu kokonaan taikinasta. No ei kyl paljo nälkästä haitannu, ja ois varmaan maistunnu jollekulle muullekin sipulittomalle miehelle, ehkä?

Uunon lihaletut

Tässä on Uunon lihalettujen paisto kiivaimmassa vaiheessa.

Hitsi ku tuolla Mercadonassa kaikki tarvikkeet on tarkotettu varmaan kymmenhenkiselle perheelle. Pari päivää sitte piti sitä jauhetussa muodossa olevaa läskijä ostaa kilon jööti.

No kyl sihe ostopäätöksee  vaikutti myös tuo hinta. Isomman jöötin sai halvemmalla...heh ja Uuno tarttu heti syöttiin.

Eilinen tekemäni "lihasörsseli" ei kyllä mikään kurmee-elämys ollu ees lähes kaikkimuonaselle Uunollekkaan. Siksi päätin vaihtaa menua ja tänää yritellä tehä lihapullia. No ei niistä kyl niitä tullu, mitataampa niitä millä kriteerillä tahansa.

Maku oli "erikoinen" ja ulkomuoto muistutti valmiina enempi lettua ku pullaa. Lihan sekaan nakkasin suolat, sitte pyörittelin pippurit, ja puolikkaan sipulin silppusin myös sekaan, ja pari kanankivestä myös taikinaan. Mitään muita ryynejä ei sekaan ollu heittää, ku riisejä, mutta niitä en sinne tärvänny. Niinpä ripottelin sörsseliin mysliä, ku muuta ei ollu.

Syötävän hyviä niistä kuitenki tuli, ja kymmenkunta niitä upposi Uunon helttaan, kolmannes jo paistaessa, ja jokunen vielä sitte ku sain potun keitettyä.

Sitte päälle kahvinkeitto ja suuhun jälkiruokajätskin heitto.

Kohta jo harkihen heittäytyy hetekalle, ja jos ei uni heti tuu, voipi keittää toiset kahvit, ja ruveta valvomaan.

Benejuzariin

Sunnuntaina on tarkotus lähtee yrittelemään Kankeella ennen kukkojen ja Pepe Navarronkin laulua tuonne Benejuzarin suunnalle. Siellä juostaan aamulla klo 10 aikaan 10km:n ja 5km:n kilpailu.

Matkaa tulee 23km ja oon ilmottautunnu tuohon 10km:n kilpailuun. Viimenen sarja on M55, eli nuorison seassa kaljukangsteri hoippuu tälläkin kerralla. Pääkriteeri kisojen valinnassa on tuo etäisyys mörskältä. Jos ei oo auto- eikä muutakaan kyytiä helposti saatavilla, luotan Kankeen kyytiin.

Se kyllä tekee aina tuon kisaretken vaikeemmaksi toteuttaa kaikkine renkaanpaikkaus- ja muine lisäromuineen, jotka on mukaan otettava ja sitten saatava kisan ajaksi mahdollisimman turvalliseen säilytyspaikkaan, ja myös on varauduttava siihen, että säilytyspaikkaa ei ole. Silloin tavarat on lukittava Kankeeseen kiinni. Ja tärkeimmät, kuten matkakassa Kankeen mahollisesti pettäessä ja puhelin, on otettava "tissiliiveihin" mukaan myös kisan ajaksi. Kyllähän nuo täkäläisetkin Uunon touhuille vähän naureksii...heh...mutta mahtuuhan tähän välillä melko synkkäänkin maailmaan naurua, vissiin?

Nyt juostaan kympin kisa yhtenä lenkkinä ainakin reittikartan mukaan.

Eilisestä Uunolle ripijävauhtisesta lenkistä selvisin ilman lisävaurioita, ja tänään kävin tunnin kestävässä hieronnassa Anniinan käsittelyssä päivällä. Nyt jo VÄHÄN suunnittelen kevyttä lenkkiä, kun aamusen vesisateen jälkeen aurinko taas paistelee.

Elo ja olo tuntuu kaikin puolin "kohtuulliselta" ja mukavalta.

Koiran pää

Somasti kukkii pusikot.

Aamullahan on tapanani lueskella "uutisia". No nykysin tuosta kirjotetustakaan tekstistä ei kyl selvää ota juuri koskaan, onko asioissa mitään perää, tai minkälainen perä niillä on. Tuo ison lähetystön kesken oleva asia on minuu kyl kiinnostannu kovasti.

Tänään mm. Ilta-sanomat otsikoi asiasta, että Roittersilta ois saatu tieto, että rinssin oikia käsi ois määränny lehti-ihmisen nitistettäväksi. Oikia käsi ois muka skypettänny, että "tuokaa miulle sen koiran pää".

Tästä tekstistä Unolle nousi ilmoille heti monta epäselvää kysymystä: Mistä tiijetää, että se oli juuri oikia käsi? Jos piti vaan koiran pää viijä oikialle käjelle, ni missä mäni tiedotus pieleen, ku nyt tais koiran omistajan pää irtaantua, vaikka tätäkään ei oo vielä todeksi näytetty? Ja aikasemminhan oli vaan jostakin "nyrkkirysystä" puhetta. Ihmetyttää myös se, että minkälainen tuo koira oli, kun 15 henkilön vahvuinen joukko-osasto piti lähettää päätä irrottamaan? Miksi sitten sitä toimitettavaksi haluttua päätä ei kuitenkaan toimitettu oikijalle käjelle? No ehkä syy tuohon tietokatkokseen oli tuon joukon määrän ylimitoitus? Mitä isompi joukko, sitä suurempi mahollisuus väärinymmärryksiin ja sähläyksiin.

Mikäli ois ollu kyse sian päästä, vois ajatella, että siitä joku haluais tehä vaikka alatoopia, mitä siitä ennen tehtiin, mutta miulla on sellanen käsitys, että tuolla suunnalla ko. eläimet saapi elellä ihmisiltä rauhassa, eikä niijen lihoihin jurikaan kajetuta, että tuokaan selitys ei oikijalta tunnu. Siintä ei oo miulla tietoo tehääkö koiran päästä sielläpäin alatoopija?

No tänäänhän tuohon asiaan ehkä saahaan lisäselvitystä Turkin suunnalta?

No totta puhuakseni, tuossa asiassa ei ole mitään leikin laskemista. Uuno on vahvasti pettynyt ihmisten toimintaan laajemmalakin tasolla. Tää on vaan yksittäinen, esiinnoussut tapaus muiden tapausten määrättömässä joukossa. Kellä valta ja riittävä tinerokasa on allansa, siihen ei näköjään lain kourakaan ylety, ja voipi tehä mitä tahansa. No tää ei mikään uutinen liene kellekkään? Yheltä ihmiseltä saatto nyt lähtee henki mm. sananvapautta puolustaessaan.

Huono juttu ihmisen ja Uunonki kannalta.

Eilen auringonlaskun aikoihin juoksentelin 16km:n lenkin luonnonpuiston päähän ja mörskälle takasin keskitahilla 5:35. Olin ihan sippi kun mörskälle kerkisin pimeessä. Pakko oli kuitenki jaksaa suihkuun kontata, ja laittaa osa kilonpainosesta läskikimpaleesta pannulle, ja makaryynit kiehumaan. Sitte hetekalle ja taju lähti heti, vaikka ketarat vielä itekseen yritti sätkytellä myöhäseen jäänee rasituksen jälkeen.

Liki yheksän tuntii tujuttomana oli rentouttava kokemus.

Urakalla päivittelyä

"Mölinäpuiston" (Parque Molina del Agua) läpi tulee monasti oikastua LaMatasta mörskälle, jos ei rantaa pitkin jaksa kieriskellä.

Päivittelin tänään urakalla noita espanjan kisoja lähiviikoille, ja ens keväälle saakka. Piisaa siinä osallistumisia, jos vaan joku haluaa osallistua.

Kevätpuolellahan on kovasti puolimaratoneja, mutta niissä on monessa myös mahollista juosta lyhkäsempikin matka.

Illemmalla yrittelen, josko pystys juoksemaan tuonne luonnonpuistikon päähän ja takas mörskälle. Nyt ei viitti tuohon auringonrillaukseen vielä lähtee käristymään.

Illemmalla lämmöt auringonlaskun aikoihin sitten jo tippuu siedettävään parinkympin lukemaan, ja sillon on hyvä teppailla tennareillakin, jos kortisoonilonkka ja kirraava akilles eivät muuta ruppee vaatimaan.

Nyt rätit nyörille, ja Uunon tiskikone, eli tiskirätti pyörimään, ja sitte läskin hakuun ennen teppaamisyritystä.

Lämmenny keppana ja hätävaralimsa

Eka kerta ku Segura joen Uuno näkee näin täytenä veestä. Kyl se vissiin on Redovanissaki satannu?

No joo, kyl on maailma mallissaan, ja Uunon Kankee tallissaan, toivottavasti koko tulevan yön.

Tänää sillä tuli köröteltyy kahessa eri pätkässä liki 60km. Aamupäivällä käin kahvireissulla reilun 15km:n verran sotkien ympäri kylää, ja iltapäivällä sitte 44km tuolla Guardamarin ja Rojalesin suunnilla.

Päivä oli taas lämpöne, ja kosteutta suhteellisesti mitattuna varmasti yli 90%:n verran, ja lämpöö +25°C:n lukemilla. Aamupäivälenkin ja Aromatica puiston "urheilusalin" jälkeen mörskälle ja pientä muonan poikasta, ja sitte suunnittelin vielä ehtiväni Guardamarin majakan kiertämisen jälkeen Rojalesin ristikukkulalle kattomaan auringonlaskua.

Intoo vielä puhkuen kaahasin Guardamariin. Rannalla käin ottamassa pikku "Nietoilleni" pienen videon pätkän kovasta aallokosta, ja sitte Palmupuistikkoon. Siellä oli koko paana täys porukkaa, enkä viittinny siks yhtään kuvaa ottaa.

Majakan aallonmurtajan toisella puolella oli kovasti laine- tai muita lautailijoita, mut mie jatkoin majakalle. Aallokko löi välillä murtajan ylitte, ja pikkusen jo valmiiksi märkä nahka kastu entisestään tyrskyistä, mutta ei Uunon paperinahka kuitenkaan siitä kärsinny yhtään, päinvastoin vesi vaikutti virkistävästi.

Sitte jatkoin huvivenesataman rakosellaan olevasta portista läpi satamaan, ja ne siellä olevat kaks kuppilaa ohitin nieleskellen, kun tarkotus oli täyventää juomavarastot Masymasin kaupalla. No sitäpä ei tullu lähtiessä ajateltuu, että nyt on sunnuntai, ja ko. kauppa on tauolla. Siinä vaiheessa kun sen älysin oli miettimisen paikka. No päätin käyvä huoltsikalta hakemassa pelkästään juomatäyvennyksen kalliilla hinnalla. Niin kauan ku tineroita taskussa on, juominen on yks hengissä pysymisen tärkein ehto. Nyt lisäksi jo janotti jonkun verran, enkä nyt halunnu retkeä keskenkään lopettaa, tai ees lyhentää sen takia, että Masymasin kauppa kiinni on. Siispä koukkasin vähän matkaa Guardamariin päin pensikselke, ja sieltä tarttu takinhelmoihin yks cerveza- ja limpparitölkki. Näillä luulin pääseväni Torreviejaan takasin Rojalesin ja Benijofarin kautta.

Siintä tärryyttelin pätkän täpötäyven Segura-joen varren hiekkatietä, mutta perspuoli sano, että on suotusampaa siirtyä tasasemmille pinnoille, ja niin teinkin. Siirryin CV-91 Carreteralle. No sitä siivuttelin nyt onneksi myötätuulessa Kankeen huippunopeuvella 25km/h, ja saavuin Rojalesiin. Siellä oli diskomeininkiä ja nuorisoo kovasti sisääntulotiellä, mutta kuusvitosta ei semmoset jytinät ennää pysäytä...Jatkoin keskustaan.

No siellä sitte selvis, että laskevan auringon etteen oli kasautunnu kovasti pilvijä, ja miun tää auringonlaskun hetki jääpi nyt kokematta. No senverta se masensi, että yhen yrityksen tein kukkulalle mänöksi, mutta en useampaa. Ristit kyllä näky, mutta en viittinny ruveta enää tyhjää kalkyloimaan miten sinne noita sokkeloisia kujia myöten pääsis.

Janotti jo entistä enemmin, ja aattelin, että Benijofarin kirkkoaukion penkille asti ohjastan kankeen ja sillee teinki. Kyllä maistu repussa lämmenny keppana, josta puolet suihkusi ohi Uunon rutikuivan nielun sitä aukastessa, erityisen makijalta. Sen siemailin kaikessa rauhassa kirkkoaukiolla, ja syvennyin ajatuksiini. Kirkon kellotapuli, ja siellä olevat kilkattimet herätti miut ajatuksistani, ja oli aika Uunon yritellä kohti kotia ja Torreviejaa.

Benijofarin kirkkoaukion puistonpenkin katto.

Rypistelin jo hapokkailla nilkoilla Benijofarin mäjen päälle, ja siitä jatkoin liikenneympyrän kautta Quesadan ohitte. Mäen päällä sitte toppasin, ja virittelin punasen vilkkuvan takalistovalon, ja etuvalon, ja pari heijastinnauhaa kätösiin ja myöskin ottaluuvalon toimintakuntoon.

Kuu jo siellä vähän vajaalla naamalla miulle naureskeli...heh...ja on naureskellu moni muukin, mutta ylivoimasesti eniten oon naureskellu mie ite. Voi sitä ilon määrää, minkä miun sössimiset, ja aivo- ym. toiminnan vajavuuvet on miulle tuottannu. Ilman niitä en vois ittijäni Uunoksi mainita, ja tuskin hengissä olisin.

Jatkoin siitä pitkään alamäkeen, mutta toppasin kuitenkin tuossa Montesinosin risteyksen jälkeisellä stoppipaikalla. Siinä kulahutin kuivuneeseen helttaani muutamalla kulautuksella tuon hätävaralimsani, haistelin kosteaa ja lämmintä ilmanalaa, ja vejin suolantäyteistä ilmaa kitusiini. Kattelin suolajärven tyyntä pintaa ja mietiskelin hetken mukavia ajatuksia.

Viimenen stoppipaikka.

Virkosin siintä senverran, että jatkoin siitä sitte mörskälle suorinta tietä. Jäi 5km:n pätkä retkestä mittailematta, Uuno kun oon...heh...mut ei sais kettää haitata. Tahallaa en sitäkää "syntiä" tehnny.

Nytte kohta hetekalle, vaikka Pepe Navarro karjahtelee Bahia Blancassa entiseen malliin.

Läskiä paistellessa, ja rättien kanssa taistellessa.

Kyllä tässä Uunon kelpaa hiippailla, vaikka vähän hitaammallakin vauhilla.

Tää yö taitaa männä nyt valvontahommissa, kun pari viimestä yötä mäni myös huonoilla unilla, ja aamulla sitte nukahin vielä pariksi tunniksi, ja heräsin puhelimen pärinään.

Tää valvominen ei kyl nyt rasita yhtään. Saapi rauhassa AJATELLA...se on uunojen yks parhaista ja halvimmista huveista. Vähän alkuillasta haittaa ajatuksen juoksentelua tuo vastapäisen kapakin railakaselämöinti.

Voimailuhallialuveelle ei pääse ennen kymmentä aamulla. Alueveelle pääsee viijestä eri portista, ja tämä näkymä avautuu Uunon eniten käyttämän portin sisäpuolelta.

Toinen myöskin Uunolle edullinen huvi ois ollu tuonne Redovaniin meno, mutta nyt kisa on siirretty 4.11 pidettäväksi, ja miun nimi siellä osanottajaluettelossa myös jököttelee. On ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun törmään kisojen siirtoon. Miusta se ei kyl mitään tavanomasesta ihmeempää keliä oo ennustellu, mut huomennapa sen sitte näkkee.

Toivoisin, että "kolleegat" hyväksyisi uuven aikataulun mukasen kisan allakoihinsa, ni miun ei tarvis tuota 9€:n osanottomaksua missata. Kyllä sen sais anottua takasinkin sivuilla olevan tekstin mukasesti, mutta ei oikeen jaksas ruveta paljoo "säätämään" tuon takia, vaikka kyllä sitä on pienempienki summien takia ajeltu autolla ja Kankeella pitkin ja poikin Iberian niemimaan tätä kulmaa.

Tänään kävin reilun vitosen VL -harjotuksen tekemässä juosten, ja voimailua Uunon hyvin tuuletetussa voimailusalissa. Oli edelleen koko ruumis väsähtäneen olonen ja jätin iltaliikunnat tekemättä.

Kokonaan Uunon yksityiskäytössä olevan voimailusalin oviaukosta avautuva näkymä.

Kahvi oli mörskästä loppu, ja sitä piti hakija, ja muutakin puuttuvaa muonaa. Läskiä paistellessa, ja rättijen kanssa taistellessahan tää loppuilta on sitte männy.

Nyt ei auta muu ku ruveta keittelemään kahvia, ja miettimään muita mukavia...talikkohommat saapi miun puolesta jo jäähä pysyvästi muijen murheiksi.

Redovanin kisa LA 20.10.2018 PERUTTU!

Olin henkisesti valmistautumassa lauantaina Redovaniin "kankeiluun". Siihen näyttää tulevan muutos. Kisa on metrologiaihmisten, poliisivoimen ja kunnnanisien yhteisellä päätöksellä peruttu. Syy on odotettavissa olevat poikkeukselliset vesisateet Murcian alueella. Uusi ehdotettu aika on su 4.11.2018.

Uunolle homma mänee nytte hankalaksi, kun tuona uutena ehdotettuna viikonloppuna pitäs järkätä muutamille muillekin kisoja, ja ei oo nyt mitään varmaa tietoo järjestetääkö kisat sillon, vaiko ei. Uuno on jo oman ilmotuksensa sisään heittänny ja maksannuki sen.

No pitänee viskata heti huomenna aamulla sinne viesti, ja kysellä annetusta info-osotteesta tarkempia tietoja.

Suuremnat ja pienemmät lähetystöt

Oon tässä viime päivinä ihmetelly, mitä tekisin, jos saisin sählättyä katteisiin vaikkapa passini? Se ei oo Uunolle temppu, eikä mikkään tuommone lämiskä taikoo kateisiin. Uskaltasko tässä ennää sen tai muunkaan asian takia mihinkään suurempiin lähetystöihin lähtiä uutta asiakirjaa kyselemään?

Parempi ois ehkä vaikkapa ruveta kyselemään paluukuljetuspaikkaa noihin venhoihin, jotka seilaavat tuolta etelämpää tänne euroopan puolelle. Ja ilmeisesti takasin pääosin tyhjillään? Ainakaan uutisoinnissa ei oo ilmenny kovin suuria ryntäyksiä paluukuljetuksiin.

Jos on lehtitietoihin uskominen, saatetaan ainakin suuremmissa lähetystöissä
korvakuulokkeet korvilla työnnellä asiakirjaa ootellessa siun sormet sormisilppuriin, ja kaulaki survoo kaulankatkasukoneeseen. Ja sitte piikki persuksiin, ja lopputorso lihamyllyyn. Tämmösen käsittelyn jälkeen asiakirjan saanti on jo sivuseikka.

Jos tämmöstä tapahtuu suremmissa lähetystöissä, minkälaista on toiminta sitte noissa pienemmissä lafkoissa, joissa on kaikenmoinen toiminta ylleensä vieläkin leväperäsempää, ku suuremmissa, eikä lain koura, eikä sertifikaatin sivukaan sinne helposti ylety.

Kyl on maailma mallissaan.

Montaña "Orimuela"

Vuorelta, rautaristin kupeelta avautuu mahtavat näköalat alhaalla oleviin laaksoihin, vaikka valokuva kyllä aina tuppaa tuon näkymän latistamaan ja litistämään.

Mie oon jo pitkään mietiskelly, että yrittäsin ainakin kerran vielä elämässäni kokeilla semmosta jo lähes Uunon äärirajoille mänevää "päiväretkuiluu", joka suuntautuisi tuonne Orihuelan takamailla olevaan Montepinarin kylään, ja siitä jatkuisi voimien salliessa jalkapatikalla kylän takana olevalle vuorelle, jossa sijaitsee rautaristihökötys.

Pari päivää sitten tuolla luonnonpuistossa tennarijeni kanssa lorviessa, vastaan tuli Kari vaimoineen, ja tuo miun jo tälle päivälle päättämä päiväretkuiluyritys tuli puheeksi, ja Kari tarjoutu retkiseuraksi.

Aamulla Uuno sitte ohjasti nimensä verosen Kankeen parin korttelin päähän sovitulle kohtauspaikalle. Siintä lähettii hiljalleen valumaan Quesadaa ja Benijofaria kohti. Siintä jalkojen liikuttelu ja polkimien pyörittely jatku Benejuzarin ohi La Campanetaan ja edelleen La Escorratelin kautta Montepinarin kylään.

Tässä ollan Orimuela-kisan lähtöviivoilla. Tuosta kirmataan ylämäkeen, ja sitte kylän katuja n. 1km, ja sitten vuorelle. Kisan yhteispituus on reilu 4,5km.

Suuta jo kuivasi, ja kahvia (eli kohvia) ois tehnny mieli kovasti, mutta urheilukeskus ja siellä oleva kuppila oli kiinne, ja se ajatus laitettii taka-alalle. Ajettii kuitenki Orimuela- kisan alkureittiä noudatellen kilometrin verran kylän läpi vuoren huipulle johtavan polun varteen.

Tuo polku jäi kattomatta mihin se johtaakaan. Jotaki nuuhkimista jäi vielä tulevaisuuteenkin.

Sähkötolpan ympäri nykästii semmonen vaijeri- ja lukkoarsenaali, että voitiin hyvällä tunnolla lähtee patikoimaan vuorelle. Pittää olla mahollisella rosmolla kyllä melkoset villarointihimot, jos se rautasahan tai viilavekottimen kanssa rupppee ainakin nimensä verosta Kankeeta itellesä havittelemaan. Karin menopeli kyl saattas jo kelvata vähempihimoselleki rosmolle.

Kilometrejä tuli "esipyöräilijään" 39,28. Sitte alotettii tennarijen liikuttelu, ja eteneminen louhikkoisilla, lähes kulkukelvottomilla poluilla kohti päivän tavotetta, eli vuoren huipulla olevaa rautaristiä. Repussa tuntu olevan tässä vaiheessa ainakin tarpeelinen määrä tavaraa painolastina, ja työkalusatsi vielä käjessä olevassa muovikassissa lisäriesana. Tunnin turaamisen ja hoippumisen ja ähisemisen jälkee päästii tavotteeseen. Matkaa tuli"esikönyäjään" 3,5km:n verran.

Mukavat oli maisemat ja ruoka- ja juomatauko vietettii silmäillen sinne, tänne päätähuimaavia maisemia.

Orimuela-kisan loppusuora vuoren huipulla. "Lähes tasasta asfalttija".

Vielä oli kuitenki puolet tavotteesta jälellä, eli takasinpäin taivallus, mielummin yhtenä kappaleena. Niinpä sitten talsimaan louhikkoon ja alaspäin polkuja. Etureisiin kävi kyykistely, ja takatulomatka kesti pari minuuttii kauemmin.

Siintä sitte pyörille kahleijen purkuun, ja takasin päinvastasessa järjestyksessä.Välillä pysähyttii nyt Karin ponsoroimille kahveille ja juomille ja nauratettii paikallista väkijä tankerouunoeapanjalla, ja sitte matka jatku.

Pusero oli märkä ja takki tyhjä ku mörskälle pääsin. Kuitenki oli vähän pakkorako lähtee talsimaa kohti Kiinanmiehen kauppaa lamparan ostoon , ja myös kohti Mercadonan läskitiskijä, jotta sais täytettyy Uunon ohentuneet energiavarastot.

Mykistävvää...

Ihmisen tai tässä tapauksessa Uunon ruumiissa on ihmeellisiä olotiloja. Nyt tuntu ihan mukavalta kävely...ei kolottannu juur mistään paikasta yhtään normaalii enempi, tuntu suorastaan mukavalta kävellä reilun kahenkympin lämmössä. Monilla ei oo ees mahollista kävellä missään olossuhteessa. Uuno tunsi ittensä lähes onnelliseksi miehen neljännekseksi.

Jos jotaki kiinnostaa louhikossa vuoren rinteellä konttaus, ja on epäselvää onko omassa pumpussa jotakin vikaa, sen voi testata edullisesti seuraavan kerran 11.11.2018 osallistumalla Orihuelan Tragamillas'in järjestämään kisaan.

Karille kovasti kiitoksia mukavasta matkaseurasta!

Uunon utopia

 Vielä on täyvet piitsikelit, ja lämmöt ollu +30°C kieppeillä päivisin, eikä yölläkään oo tarvinnu pitkähihasia vejellä ylle, eikä välihousuja alle.

Nii yks Uunon haaveena on ollu tehä vielä toistamiseen pyöräretki Orimuelan maisemiin. Orimuelahan on kilpasuorituksena n. 4,5 km:n mittanen rypistys, lähtien Montepinarin kylästä sen takana olevan vuoren huipulla sijaitsevalle rautaristihökötykselle. Mie oon siihen osallistunnu jo useamman kerran, myös Kankeen kyyvittämänä, mutta hinku olis männä sinne ihan rauhassa Kankeella, ja kiivetä vuorelle mietiskelemään Uunomyssy päässä. Matkaahan sinne tulee vajaat 40km, ja vuorelle kiipeeminen (3,5km) osin louhikkoisessa kivikossa päälle.

Muut mäni, ja Uuno jäi.

Joopa..tässä mäännään ja meinataan. (Siis ei tällee: Tässä männään, eikä meinata). Ens viikonloppuna on meininki, kyyvin puutteessa tehä yhistetty "retkuilu" Redovaniin ja kyytipeli on sään salliessa Kankee. "Kankeilun" jälkeen on tarkotus osallistuu "kilpakinkkaukseen", jossa ei muuta tarkotusta oo, ku haistella kilpailun ilmapiirijä ja yrittää jutustella epsanjan kieltä, ja ollamöllötellä. No voi se olla, että etin sääolosuhteijen vaatijessa muunki kyyvin, tai jätän kononaan mänemättä, mut sen saapi nähä sitte ku näkemisen aika on.

Karttapisnesohjelma laskee näköjään kankeiluajaksi 2.14h, ja matka on 31km, ja en tiije, millä noppeuvella tuo on laskettu, mutta Uuno varraa siihen tuntitolkulla elpymis-, ja gumminpaikkausaikaa. Uuno/kankee-yhistelmä ei muutenkaan sieltä ihan ripijämmästä päästä enää oo, eikä missään nimessä tarvi Uunon mielestä ollakkaan. Senverta täs on tahkottu elämänki rallipolkuja, että polkujen mukanaan tuomat rajotukset pijän mielessä...heh...vaikkakaan en niistä isommin perusta. Paras vaihtoehto olis kyykähtää ilonen uunomainen sekopäävirne naamataulussa Kankeen selässä tai esim. Redovanin kisan kalkkiviivoilla, jos kyykähtämisen aika nyt olisi.

Tänää illalla ois ollu mahollista männä pyörimää vastapäisessä kapakissa: Bahia Blancassa, mutta vanhus valitsi itelleen parhaan vaihtoehon, eli mörskällä möllöttämisen muijen mielipahaksi. Sori siitäkin...muut mäni ja Uuno jäi.

II Carrera de la Luz. Santa Pola. 13.10.2018

Onnittelut Hannelle jälleen boodiumin ylimmästä paikasta! Pari kympin kisaa perättäisinä päivinä. Uuno ei ois jaksannu, eikä moni muukaan.

Eilen oli tuo iltakisa tosiaan Santa Polassa, ja Hanne ja valmennuspäällikkö Jore päättivät myös käydä siellä. Uunommat huonokuntoset ei ees ajatellu lähtöä.

Ite käin 8km hiiviskelemässä väsyneillä ketaroilla luonnonpuiston alkupäässä. Kovasti on kisatarjontaa, ja lähes joka viikinlopulle löytyy ihan lähietäisyydeltä "menopaikkoja". Monasti useita samalle päivälle. No se on hyvä. Rupesin niitä latomaan tuonne plokini kisasivuillekin, mutta tänään pitänee paneutua "matikka-kalan" ongelmiin, ja jelpata muita.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

11,96€

Kerta toisensa jälkeen en voi olla päivittelemättä miten painoltaan painavan, ja hinnaltaan keykäsen lastin saapi aina kaupassa käydessään. No tuo "tuplasikspäkki" maksaa jo Perslantijassa "tarjouksessa" saman verran, kun täällä koko tuo kuvan lasti.

Kaikki muu kuvan rompe tuli siis ilmaseksi verrattuna Perslantijan hintoihin.

VI Carrera Popular de Santomera. 12.10.2018.

Aamulla ennen kukonlauluu ja auringon nousuu kytistelin kyytiä roskisten varjossa Santomeraan. Germaanit kyl kerkis "laulaa" ennen Uunon lähtöö. Heräsin yöllä mahottomaan saksankieliseen riitaan ja toraan kadulla. Kelloo en katellu, ja nukahin heti uuvestaan.

Luottokyyti-Jore tuli Hannen kanssa tarkasti ajallaan ja Veteraano-Vetsku hajettii Guardamarista mukaan, ja keula ja nokat kohti Orihuelan takana, puolvälissä Murciaa olevaan Santomeran kylään.

Hanne voitokkaana korkeimmalla lootalla. Onnea!

Uuno on siellä joskus Kankeella kangistellu kisan aiemminkin, ja reitti oli suunnilleen sama. Nyt jouvuttii männessä oheneville kujille aluksi, vaikka oltiin kyllä vaan muutamien kortteleijen päässä määränpäästä. Piti peruutella pariin otteeseen takasinpäin. Sivupeilit ois vielä pystynny kääntämään sisäänpäin, mutta sivuovien kääntö ois ollu liijan suuri operaatio. Jätettii auto sitte suosiolla N-340 pääpaanan toiselle puolelle.

Vetskulla ja Josella oli tiukka 7:n sekunnin "riita" siitä, kumpi joutuu kiipemään ylimmälle lootalle. Vetsku joutu. Tässä vielä tarkistettiin myös patiinien väri, ja valmistaja tiskaushommien varalta. Molemmilla oli kisajärjestäjien hyväksymät patiinit. Onnea!

Torsaalit saatiin käsiimme nopeesti Kunnantalon eestä, ja kahvit samaten myös aukion reunalla olevasta baarista. Samalla saatto "kekkaa napillisen" hyvällä omallatunnolla samasen baarin veskiin, kun oli asiakas.

Taktisten kuvioiden viimeistelyä.

Autolle kinkkaus, ja kisatamineet ylle, ja verryttelemään. Keli oli helteinen, +25°C ja lähes tuuleton, aurinkokeli. Meillähän oli kaikilla matkana 10km, joka juostiin kahtena lenkkinä.

Ennen päälähtöö juoksetettiin nuorison kilpailuja. Päälähtö viivästy lähes 30 minuuttia, mutta eipä paljoo haitannu, kun tässä kelissä paikat pysy lämsösenä ilman suurempaa liikettäkin.

Onnelliset voittajat, ja linssilude Uuno.

Sitte matkan taittamiseen jo päästiin. Alussa alamäkeen ja sitte puoltapitempään ylämäkeen, ennen oikijalle kääntymistä. Vilkasu kelloon, ja mäntiin sekunnilleen Redovanin kisan tahilla.Ylämäjessä ohitin Hannen. Sitte oli pari nopeempaa kilsaa, ja kisan vaikein kohta. Alko tuntumaa pahalta, ja kellossa vilahti jo ennen puolta väliä Redovanin keskitahtilukema.

No maalialueella oli niin kova möyke, että siinä ei vauhin pitämisessä ollu vaikeuksia, mutta sitä seuranneessa ylämäessä oli. Sain kuitenki itteni senverta koottua, pääosin askellustani lyhentämällä, että vauhti kuitenki pysytteli alle tavotteen.

Santomeran ja Orihuelan välinen maisema on vähän "muhkuraisempaa".

Kuljetuspäällikön kannustus etenki loppupuolella oli hieno juttu, ja Veteraanonki "murahukset" vastaantullessa aina vähäsen jelppasi. Viimesen kilsan usiamman korttelin tikkusuora osuus ei meinannu loppuu millään, mutta sitte päätty, ja muutaman viimosen ysikymppisen selvisin kaatumatta ja lyhyt konttailu maaliin...se oli siinä.

Pikkusen huohottelin nelinkerroin maalialueella penkin selkänojaa vasten, ja sitte juotto- ja syöttötiskien äärelle. Siellä sain ikuisuuvelta tuntuvan oottelun jälkee vihriän värisen oluttölkin kätteeni. Joku oli saannu kuulemma myös sinisen, joka on tarkotettu pelkästään veen korvikkeeksi, eikä suuren janon sammuttamiseen. Siinä on myös tehoainerosentti nollilla. Muona ei nyt maistunnu yhtään Uunolle.

Uunon keskitahti oli pari sekuntia parempi ku Redovanissa, ja aika 45:56. Sillä heltisi 8. tai 4. sija VMC(M55)- sarjassa, riippuu siitä, kummasta päästä lasketaan. Hanne jatko hyviä juoksujaan ja oli 1. sarjassaan, ja Veteraano myös 1. omassaan, eli VMC(M55).

Pystitoimitusten jälkee lähettii laputtelemaa kohti kotsee. Välillä piipahetii vielä "kahvilla", mutta kahvinkeitin ei ollu päällä, ni jouvuttii vängällä vielä yhet jarrutusjuomat kahvin sijaan nielemään, ja huoltopäällikkö tarjosi vielä juustosalaatin koko revohkalle.

Onnittelut Hannelle ja Vetskulle ykköspöntöistä, ja Jorelle ja muillekin muusta mukavasta!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Paketillinen kumeja

Tänää oli sitte aktiivisista liikuntahommista ns. "Välipäivä". Välipäivän ratoksi lähin kävelemään Torreviejan keskustaan. Ensimmäiseksi piti kuitenki tehä valmiiksi päivän työt.

Tän päivän tärkein homma oli ostaa kiinanmieheltä pyyhekumi. No sen ostaminen oli sitte ongelmallista, ku en tienny mikä se on espanjaksi, ja englantiakaan kukaan kiinamiehistä, eikä -naisistakaan isossa kaupassa osannu. No kyl se siitä selvisi, ja nyt mieki sen tiijen. Ostin koko paketillisen kumeja, ja ne asettelin mörskällä joka pöyvännurkkaan, jotta ei tarvii niitä haeskella enää. Työt tuli tehtyy, ja loppupäiväksi otin vapaata.

Kävelin Kahvillaan munkkikahville. Kahvin verran rutisin tuttujen kanssa turhuuksia, ja jatkoin rantaa myöten keskustaan. Siintä mänin sataman kautta, edelleen rantaa pitkin aina Dialprixiin saakka. Sieltä ostin pari tölkkiä juomaa, patongin ja pari banaania hinnalla 1.90€.

Jatkoin hikistä vapaapäivääni kävelemällä sitte yhelle monista Uunon voimailusaleista. Siellä ei sisäänpääsymaksuja tunneta, ja ilmastointi pelaa, eikä pieru, eikä hikikään haise, jos malttaa olla omia kamppeitaan nuuhkimatta. Siinä tein normisetin, ja vähän ylimäärästäki telineissä, ja koneissa.

Jatkoin viimekeväisen mörskäni ohitte ja poikkesin toisille kahveille monivuotisen ystäväni kera espanjankuppilaan. Cafe con leche (=maitokahvi) ja Cortado sin Cafeina (=vähä lyhkäsempi kahvi ilman kofeiiniä) makso 2,20€. Pari tuntii siinä vierähti ripeesti jutustellessa, ja tuli siihe sitte vahvistukseksi muitaki henkilöitä. Jatkoin patikointia mörskälle, ja sitte käin katastamassa toisten ystävieni uuven, reilulla sadan metrin katetulla sisäjuoksuradalla varustetun asunnon...mahtava paikka. Välillä käytii engelsmannin ja talon isännän kanssa tarkastamassa talon pääsulkuventtiilin toiminta.

Reilu parituntinen sielläki mäni ratevasti tarjoiluista ja mukavista jutuista nautiskellen, ja sitte jo lähinki mörskälle hetekoimaan. Välipäivälle tuli kävelykilsoja reilu 17 kappaletta.

Huomenna sitte jo muutama kilsa takatukka hulmahellen, jos pystyy, ja perjantaina on meinattu männä Santomeraan aamukisaan, ja osa vielä launtaina jatkaa Santa Polaan "Valopäijen juoksuun", johon ei Uunon kaalista loistava tyhjyys, eikä kuntokaan vielä riitä osallistumaan.

Dirty "B"

Tännää oli Veteraanon kanssa sovittu yhteislenkistä, joka tehtäsiin Guardamarista Redovaniin.

Mie sipasin pienessä vesisateessa Kankeen kyyvittämänä Veteraanolle. Kankee liekaan lyhtypylvääseen, ja sisälle. Pienet turinat, ja juoksukamppeet niskaan ja mänöksi.

Vettä tihutteli pikkusen koko aika, mutta ei haitannu yhtään pikkune saje, ku saatii lämmöt päälle. Miulla oli sortsi-t-paita yhistelmä, ja Veteraanolla vähä pitempi yhistelmä.

Juostiin Segura-joen vasenta laitaa yläjuoksulle kohti Redovania. Veteraano oli senverta gentlemanni, että oli osallistunnu jo aamusella yhteislenkkiin, ja siten anto Uunolle vauhtitasotusta. Juoksenneltiin 6:n minuutin tahilla.

Sitte jo oltiikii Redovanin keskustan laijalla, ja mäntii sillasta ylitte toiselle puolelle Seguraa, ja jatkettii nylkkäämistä takasinpäin kohti Guardamaria.
Heti kohta Veteraano opasti sujuvan sutjakasti eksyksissä olevan epsanjalaismiehen oikijalle suunnalle, ja meijän kyykkäys jatku pienen opastelutauvon jälkee.

Pikkusta ennen 332:sta alko losottaa vettä suurella voluumilla. Oltiin ihan märkiä. Loppuosuus tultii lätäköitä ja muuta märkää väistelemättä, ku peli oli jo pelattu, ja kaikki vetimet likomärkiä. Uunolle tuli tänään kiloja, ja metrejä 13,5:n paikkeille, ja pyörälenkit päälle (n.25). Veteraanolle tuli paljon suuremmat määrät juoksua.

No mukava oli päästä heti lämpösee suihkuu, ja Veteraanon notkollaan olevan kahvi/muonapöyvän äärelle. Pari tuntia siinä jutusteltiin, ja sitte Uuno kiitteli tarjoiluista ja mukavasta lenkistä, ja lähti Kankeella "jäykistelemään" kohti Torreviejaa.

Yläkuolokohassa toppasin, ja otin tuon yllä olevan kuvan, vähensin vähän vaatetusta, ja olin lähössä jatkamaan matkaani. Valkonen auto lähti siitä talon nurkalta myös, ja kun pääsi liikenneympyrään avoimesta ikkunasta kuulu huuto: "Dirty Bastard", ja nuorehko kaveri näytteli jotakin "nylkytys merkeiksi" tulkittavia käsiliikkeitä. Mie olin vähän yllättynny, ja ihmeissäni, ja kattelin, että mulleko huuto, ja merkit oli tarkotettu.

Ei ollu muita näkösällä, eli miulle oli merkit ja huuto huuveltu. Kattelin siinä vähän tamineitani, ja kyllä nää vähän likasia oli kaikki, tennareita, ja muuta myöten, eikä Kankeekaan ollu nyt ihan "puhas pulmunen" pitkien taipaleijen ja pesemättömien päivien jälkeen. Pikkusen jäi askarruttamaan se, mikä oli syy huuteluun? Ei taija selvitä ikänä, niinku ei moni muukaan asia? No Kankee pitää kuitenkin huoltaa, ni on yks mahollinen syy vähemmän.

PITÄNEE LAITTAA "PIENI" KORJAUKSEN POIKANEN TÄHÄN LOPPUUN....HEH...ROJALES JA REDOVAN ALKAA MOLEMMAT ÄRRÄLLÄ. EI JUOSTU KUITENKAAN REDOVANIIN, VAAN ROJALESIIN...HEH...SORI SIITÄ. T.UUNO

Pimpoutta päässä, ja uunoutta ottalohkoissa

Olis tarjolla pari kisaa ens viikonlopun tietämissä. Onhan niitä paljon lisääkin, mutta nuo on lähellä. Ylimmäinen Santa Polassa, johon on matkaa 30km, ja alimmainen Santomerassa, johon tulee matkaa 45km.

Ylin on iltakisa tartaten klo 20 lauantaina, ja alin on aamupäivällä, klo 10 lähtö. Santapolassa on viimene sarja, jossa polovet saa olla jo vähäsen koukussa M/N55, ja Santomerassa saapi olla koukussa yhen pykälän enempi, eli M/N60 verran. Molempii pitäs ilmottautuu keskiviikkoon mennessä, ja ainakin toiseen oli osanottajamäärän rajoitus.

Ei oo vielä tullu kolleegoilta vahvistusta lähtevätkö mukaan....tai tarkemmin sanottuna pääsenkö muijen kyytiin. Molemmat on kyllä pyörämatkan päässä, ja jos muilla on muuta mänöö, ni Kankee kyl varmaan mänöö molempiin kisoihin yhtä nöyrästi. 

No aina on tietysti rengasrikon vaara vaanimassa, ja se on selvää, että Santomeraan lähetään säkkipimeessä, ja Santa Polasta tullaan samoilla valoilla, ja puolenyön tietämissä. Renkaan vaihtoki pimeessä on varmaan työlästä näkö- ja vainoharhaselle Uunolle. Ei oo vielä kohalle sattunnu sitä kokemusta.

Siinä pittää olla jonkun verran pimpoutta päässä, ja uunoutta ottalohkoissa, joka tämmösiä suunnitelmia ees harkittee. Mie ainaki nyt oon harkinnu.

IX Carrera Popular Villa de Dolores. 6.10.2018

Hanne taas sarjassaan ykkösenä! Hienoa Hanne ja Onnittelut!

Tänää iltapäivällä lähettii ajajelemaan kohti Kipukylää, eli Doloresia. Huoltopäällikkö  Jore ohjasteli ajopelinsä minuutilleen mörskän etteen. Siintä ajeltiin ottamaan Veteraano-Vesa myös rattaille Guardamarista, ja edellen ajotus oli ihan sekuntitarkkaa työskentelyä, ja nelistään sitte nelisteltiin liikennympyräviidakon kautta kohti kaikille tuttua kisakylää.

Pirssiki saatiin semmoselle paikalle, josta uunompiki osasi lähtöpaikalle, ja suoran näköyhteyven takia myös autolle takasin, tarpeen vaatiessa, vaikkapa ihan itekseen, ilman käjestä pitäen talutusta, jota joskus on jouvuttu harrastamaan Uunon sekopäisyyven takia.

Ilma oli helteinen +26°C, 3m/s tuulta, ja aurinko kurmootti ankarasti vielä viimesillä säteilläänkin.

Hilpeissä tunnelmissa...

Torsaalien haku oli ripijä toimitus. Ensin varmisteltii torsaalinumerot, sitten tiskiltä torsaalit, ja juoksijan polsa, joka sisälsi teknisen paijan.

Tuttavia oli siellä jo monia Uunollekin, vaikka Uuno ei kaikkia muista ees tavannensa. Ilmapiiri oli letkijä, ja siinä letkeessä piirissä sitte käytii Vesan kustantamilla lähtö-kahveilla. Mie kurnutin mainijon makusen Kortaadoni hyvällä janolla, vaikka annokseen kuuluva kakkupala jäi koskematta, mutta konjakilla maustettu kermavaahto vilahti livakasti Uunon helttaan. Kiitos Vesalle ponsoroinnista, velkataakka kasvo yhen Kortaadon verran.

No siintä autolle kisavarustuksen varusteluun, ja se ku saatii tehtyy, kyykkäilemään verryttelyä, ja "seipäällisen heittoa". Näijen toimitusten jälkee, jo hirvee hiki pinnassa, pientä venyttelyä ja kykkimistä lähtöputkilon alla.

Tartti tapahtu tasan klo 19, ja alku kyyti oli Uunolle vähän liijan kylmää....laukalle mäni liikaa alussa. Ois voinnu vaikka mieluummin alotella ravilla. Eka vilkasu esijuoksijaan näytti tahtia 4.29 ennen ekaa ysikymppistä mutkaa oikijalle. Tällä kunnolla se oli liijan lova alku.

Pystiseremonijan alkupään osallistujia...

No jatkohan mäni sitte tuon "laukka-alotuksen" mukasesti, eli jatkettiin pikku hiljaa hiipuvalla keskitahilla. Osasyy hiipumiseen saatto olla myös tuo lämpötila? Mäne ja tiije.

No ennen lähtöö kyselin viisaamiltani reitistä, ja pohiskelun tulos oli, että reitti koostuu kahesta lenkistä...heh...no Vesa tuli toisen lenkin alkupuolella vastaan jo aikaa sitten kääntöpaikan ohittaneena, ja huikkasi, että kolme lenkkiä. Mie vilkasin esijuoksijaan, ja perhana masenti, ku se näytti jotakin kakkosella alkavaa lukemaa....heh....eli samalla rahalla ''sai" nyt kyykätä yhen lisälenkuran.

Jompikumpi kerkisi "pytylle", ja toisen kerkiiminen jäi sekunnin päähän. (Edellinen lause osin kolleegaltaklainattu) Onnee molemmille kuitenkin hyvistä suorituksista!

Siintä raahauvuin aikojen riittävästi kuluessa maaliputkilon alitte mieki. Tän illan kyykkäys anto ajan 32:39, keskitahti 4:49(oma), ja ajalla sijotuin Categoria E:ssä (M55) sijalle 10. Takanani oli vähempi jengiä ku eessä.

Vesa oli ajalla 27:50 sijalla 4. Harmittavasti, koska sijalle 3. ois riittänny sama aika.

Hannehan rypisteli jälleen kerran sarjassaa ylimmälle "tuolille". Onnea!

Senverta oma analysaattori jakso vielä toimia, että kattelin tän illan kyykistelyäni, ja vertailin viimeviikonlopun Rojalesin 10km:n kisaan. Tämä oli kaikin puolin huonompi, ja siltä se myös tuntu "luonnossa". Keskisyke oli 149, eli pari pykälää alempi, kuin viikko sitten (tietysti vauhti oli nyt vähän kovempi, joten kunto noussutkin? Se on mahdollista?). Askeltiheys 3 pykälää pienempi, sekä ns. Training Efect vain 3,6, viikko sitten 4,3. Keskitahti vain 4 pienempi kuin viimeviikonlopun kisassa. No esijuoksija kuitenki ilmotti taas yhen yksikön maksimaalisen hapenoton noususta, joten hyvä reeni muuten, ainakin sen perusteella.

Jorelle kiitokset kyyvityksestä ja muustakin huvista! Tässä vaiheessa velkataakka oli kasvannu entisestään, eli yksi kyyti siihen taakkaan vielä lisää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Marokkolainen stilettimies, egyptiläinen ja slovaki

Tännää aamusella heti aamupalotteluijen jälkee piti lähtee Kankeella kaahaamaan kylälle. Rouva-Uuno mäni LaMatan markkinoille, ja sinne mie en nyt joutannu. Piti käyvä hoitelemassa näitä vuokra- ja Internettipisneksijä.

Vuokra oli maksamatta, ja Nettihenkilö oli eilen illalla kesken mussiikin soitannan pätkässy yhteyven poikki. Sitä piti yrittää saaha uuvestaa kytketyksi.

Toppasin Kankeen vuokravirman etteen Uunon vakiopaikalle, puun ympärille liekaan, ja rynnistin sissään. Siellä oli vastassa Slovaki-neitonen, joka hyvin puhu myös Härmää, ja asijat saatii niin hollille, kun oli vaan mahollista, ja mie lähin etiskelemää "Pelukeerija", eli parturia. Sehän löyty heti, ja kyselin, pääseekö koska pukille, ja luvattiin, että ihan kohta.

Ei muuta ku oottelemaa. Pelukeerin omistaja, ehkä kolmekymppinen marokkolainen mies kätevästi hoiteli miun eellä olevan kuontalon, ja sitte oli miun vuoro istahtaa penkille.

Homma hoitu Marokkolaiselta joutusasti, ja välillä myös muijen tuttujen, jotka ovella käi, tervehtiminen, ja puhelimeenki vastailut. Stiletti viuhu ja tukka oli kohta ajeltu. Sitte kysyttii, ajellaako turpavärkki, ja uunon jo "mursuhtavat" viiksetki, ja  vastasin, että mikä jottei.

Taas stiletti viuhu, ja kaikki karvat lähti neniä, ja korvia myöten. Vähän kyl hirvitti, ku aatamin ompun ympärillä olevia jouhia katkottii, ja jos tuo vaarallinen stiletti pikkusenki lipijää otteesta, ni Uuno on päätä tai ainaki kurkkuu lyhkäsempi. Hyvin taittu neki jouhet, ja ainut, mikä jäi katkomatta, oli suun sisäpuoliset maholliset karvat ja suussa heiluva, Uunon kieli.

Sitte anto stilettimies miulle luvan nousta, ja maksoin kympin laskun, jossa oli puolet tuota turpavärkin siivoomismaksuu, ja loput Cabellon katkasumaksuu ja muuta siivousmaksuu, ja jokunen osa turistilissää.

Kyykkäsin takasin vuokravirmaan selvittelelmään Nettihommaa. Siellä oli Egyptiläine tyttönen tullu lisukkeeksi, ja Uuno rupatteli muutaki, ku pelkkää nettiasijaa, Uuno kun on, ja semmosena varmasti pyssyykin. Mikkää ei mihinkään muuhun ainakaan viittaa. Hommat saatii hyvälle mallille, ja lähin ulos, päästin Kankeen liekasta, ja ratsastelin rantabaanaa nouvatellen Suomi-baarille munkkinahville.

Siintä jatkoin mörskälle, ja aluperäne ajatus mörskän hetekalle heittäytymisestä muuttu Aromatica- puistoon mänöksi, jossa sitte pienet venymis- ja voimailusessijot vejin lävitte.

Sitte tuli päähä ajatus, että taijan polkee Montesinosin kylän aukijolle olusille. Niin teinki, ja lähin sytkyttelemää sinne päin.

La Siestan Mercadonan jäljeen oli ennen Corleonen veljesten autokauppa, mutta nyt oli virma joutunnu antamaan tilaa Iberian Autolle, vaikkakin huhun mukkaan veljekset teki aina "mahtavia" tarjouksia, joista asikaan oli mahoton kieltäytyä. En tiije mikä mäni pisneksissä pieleen?

No siintä jatkoin suolajärven rantaan ja radanpohjaa pitkin kohti Los Montesinosia. Siellä Kankee keskusaukijolle parkkiin, ja Tankillinen olutta nokan alle. Se ei kauvaa siinä alla kerinny väljähtyy, ku oli jo kuivemmissa suissa, ja pois silmistä.

Siintä kiihyttelin yhen tankin kumarassa kohti LaMatan luonnonpuistoo, jonka läpi päristelin. Portilta jatkoin päristelyvä La Matan suuntaan. Markkinat oli jo lopuillaan, ja jatkeskelin siintä mörskälle, ja hetekalle hetkoseksi levyttelemään. Kilometrilöitä tuli 34 verran.

Sitte oli vuorossa Kiinanmiehen kuppila, ja Espanjalainen lintutanssi, joista en nyt jaksa ennää sen enempää rutista....heh....ku raukoo jo mukavasti.

Logaritmit

Eilinen ilta ja koko tämä päivä on männy Uunolta matemaattisten harrasteluijen parissa. Kakstoistatuntinnen ei riitä tuota sessijota kuvailemaan, vaan aikaa mäni rapijasti yli tuon ajan.

Uunohan on joutunnu viime vuoskymmeninä paneutumaa noijen kaavojen pyörityksee liijanki kanssa, ja tämmösen "pula-ajan inssin" pää oli siinä pyörityksessä välillä liijanki kovilla, mutta hengissä siitäki koettelemuksesta selvisin ja "täys uunona" PÄÄSIN eläköitymään.

No nyt oli mukavaki yrittää perehtyä logaritmiyhtälöijen ratkomiseen, vaikka aikaa oli käytettävissä vaan eilinen ilta, ja tää päivä yhtälöijen ratkomiseen.

Asijaan perehyin uunomaisella intensiteetillä, eli ihan täysillä, unohtaen lähes kaiken muun ympärilläolevan. Jelpata pittää kaikkija, se on Uunon motto ollu aina, vaikkakin viime vuoden tapahtumat on siihe mottoo tuonno PAHAN lommon.

Mukava, ja IHAN MAHTAVAA oli huomata, että tälläkin lyhkäsellä ajalla sain ratkottua lähes kaikki tehtävät. Uunon nuppi tutisee vielä alkavasta dementiasta huolimatta ihan uunoille esimerkillisellä tavalla, vaikkakin yksinkertasempi laskutoimitus tuottaa Uunolle vaikeuksia, koska Uunon pitäs päästä toimitusta miettimään issekseen ja rauhassa.

Siinä maalliksi yhen tehtävän "Uunoratkasu", joka ei sieltä vaikeemmasta päästä ollu. Uunon pää on kyllä sieltä vaikkeemasta päästä.

Iltapäivän loppupuolella käin viemässä Rouva-Uunon LaMatan rannikolle uiskentelemaan ja ommaa tulikuumaa kuuppani samalla vilvottelin rannalla. Kova oli aallokko, ja uiminen mahotonta.

No sitte lähin lompsimaan mörskälle. Siellä vermeijen vaihtoon ja luonnonpuistelualuvelle uuno-pitkälle lenkille. No se oli sieltä parhaasta päästä, ja nautin hirmusesti auringon viimesistä lämpösistä sätteistä luonnonpuistelualuveen päässä. Pienet venyttelyt, ja takasin kyykkäys...ihan mahtavan mukava lenkki, ja pulukoppimäkikin tultiin "juoksemalla". Kilsoja 16, ja keskivauhti jotaki 5:35 huitteilla, en muista tarkalleen.

Mie oon ilonen täällä omalla tahollani. Olkaa työki, missä sitte oottekin! Toivoo elämäänsä kuitenkin "lähes" tyytyväinen.