Lähes Mensa-mies

Tympäsee tää maailmallelähtö ku ei oo kunnon siipiä, eikä kunnon lentoilmojakaan...toiset jo mäni, ja mie jäin viimosena parempia aikoja oottelemaan.

Uuno kipasi tännää ihmislääkärissä...heh...siellä arvijoitii kuusvitosen kuorma-autoilukykyä. Kysyttii ekaks minkälainen ajokortti miulla on. No eipä sitä oo tarkemmin tullu tiirailtuu, ja vuosijen saatossa niitä kirjaimia on tipahellu joissakin arpajaisissa aina välillä lissää. Varmin konsti oli lävähyttää läpyskä tiskille. Oli siinä monenlaista oikeutta kaikenmoisten yhistelmien ja kottikärryjen kärräämiseen.

Unkarilais-suomalainen lekuri teki testit ja piti väärinpiirrettyjen E-kirjaimien arpajaiset. Kirjainarpajaiset suju Uunolta riittävän hyvin....heh....ja kysymykseen "mikä esine on pöydällä", vastasin "kynä", ja se sattu kohilleen. Kellotaulunki piirtämistä oli viikon harjotellu, ja senkin höperö kirjaili näppärästi,viikon reenailulla. Saunakaljojen juomisista pijin suun soukemmalla, ja siihekää ei testi tyssänny.

Sessijosta poistuin rinta kaarella ja olotila oli suorastaan älykkömäinen, olinhan läpässy palikkatestin ja siten olin lähes Mensa-mies. Tulokset mänee Trafille kuulemma suoraan, eikä niitä tarvi laitokselle nykyään toimitella.

Ala-Kivijärvellä käytii sitte korsunkatsastuksessa pikku-Sofin kanssa ja ostamassa jätskit ja pijettii vähän sajettakii.

Kolhoosikokeilu

Kauvan kesti miulla "läskinpaisto", heh yli 3 kuukautta. Tää Uunon 40-vuotinen "kolhoosikokeilu" on tullu meijän puolesta päätepisteeseen. Pittää ruveta vielä yrittämään jonkunmoista ryhistäytymistä, ja ajatella jo vihdoin eteenpäin liikehtimistä, vaikkakin kirvelevin mielin niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä. "Kössit" ois pitänny tehä jo aikoja sitte meijänkii, ja uunoilu on tullu taaskin kaikinpuolin kalliiksi laski vaikka miten perin, mutta nyt siihe tuli stoppi.

Käytii miun syntymäpitäjässä Lappeenrannassa kollailemassa lukusa määrä kiinteistöpisnesvirmoja. Näillä tineromäärillä pittää olla nöyränä, ja tyytyä niukkuuteen. Rintojen rottinkille rykimistä ei passaa ruveta harrastammaa etenkää persaukisten.

Takatullessa pistäyvyttii äityliinin kotipuolessa moikkaamassa serkkua. Mukava oli jutella pitkästä aikaa, erityisesti siks, ku serkulla on tuo huumori ja pilke silmämunuaisten vieressä tallella vieläkii, vaikka vuosija on takana 6 enempi ku Uunolla, ja ikä on tuonnu omat riesansa mukanaan.

Huomenna pittää käyvä taas ihmislääkärissä, vaikka ne ei uunojen päälle siellä mittää ymmärrä. Elukkalekuri ois miulle paljo melusampi paikka. Todennäkösesti miun pittää siellä piirtää kellotaulu, ja toisella silmällä katella mihin suuntaan väärinpiirretyt E-kirjaimet sojottelee. Siintä ne sitte vetelee johtopäätöksen, oonko kyvykäs autolla nitistelemään ihmisijä rillien kanssa tai ilman rillejä. Jos sojotteluarvaus mänee liikaa poskellensa pittää hommata rillit, joita on sitte nitistelyhommissa pijettävä päällä, muuten tullee sakot rillittäajosta. Kellotauluu jos en huomenna ossaa piirtää, sillo en nitistelylupaa enää saa, ja pittää ajella sitte ilman lupia.

Iltapäivällä nilkuttelin uutta pikitietä pitkin Satun Makijoille kahville, ja pikku lisälenkkien avulla kasvattelin lenkin koko pituuveksi tasan 10km. Siinä oli etenki akillesjänne ja poskilihakset jo tiukilla, vaikka akilleksia ja poskilihaksijaki koitin virutella pitemmäksi jo ennen sessijota.

Tästä on hyvä rynnistää eteenpäin ja kohti Torreviejaa, ja omaaki horsmakukkulaa...heh