Uuno mee monttuu

Paljo kaikenmoista ja välillä asiatontaki tekstijä levijäharteine Uuno on elämäsä aikana saannu kuulla ja kestää, ja nyt viimeaikoina tuo otsikossaki mainittu asia on yleistynny Uunon korvien kuuloetäisyyvellä. Lähes päivittäin kuulee, ko Uunoo kehotetaa mänemää monttuun. Kaipa ne täkäläiset kuitenki perustuen niijen naamanilmeistä tarkottanee vaan hyvää, ja joku tarkempikorvane on Uunoo valistannu, et ne tarkottaa vaan sitä, että pitäs hetkone vaan ootella. Kuulemma ne on sanonnu et "Uuno momentto" eikä "Uuno mee monttuu" niikö Uuno oli kuulevinaan.

No kyllähän tuo monttuun mänöki myös Uunolla lähestyy eksponentiaalisella vauhilla ja aika on vieläki vähemmässä ko viime vuonna.

Perhanan mukava oli taas palata tänne "pulukoppien" ja muijen mukavien asioijen pariin, ja muutama päivä on männy niin pirun mukavasti kekkaloijessa tuttujen paikkojen ja asioijen parissa.

Mörskä on Uunolla vaihtunnu, mutta hyvin on tähän paikkaan alkuvaikeuksien jälkee kotiuvuttu...senverta hyvin, että tää tekstinki tuotanto pääs alkuun pitkän tauvon jälkeen.

Tänää tuli pariin kertaan tallusteltuu ympäri kylää, ja askelmia kerty kakskytäkolmetonnia. Siinä sai kyl lumpijoita lumpsutella jo ihan tosissaan, mut kyl oli mukava jo muutama juoksuaskelki otella ripijän kävelyn lomassa. Eilisen puistikon voimailulaitteijen jälkeen nivuset, ja selkäki oli vähän jo valmiiksi pinkijänä, mut sitkijästi talsittii pulukoppijen, luonnonpuiston ekan näkötornin, ja La Matan ja puolen kaupungin kautta tänne Avenida de las Cortes Valencianasin Lidlin taakse mörskälle.

Illan suussa sitte laiteltii muonaa, ja jälkiruuvaksi mäntii yläterassille jarruttelemaa servojuomien kera, ja sitte ko aurinko laski istahettii vielä alemmalle terassille hetkoseksi lämmittelemää lepposessa ilmanalassa ennen kynsilleen mänöö.

Vee-niemee en kuitenkaa oo unohtannu, ja tiedustelu-upseerin velvoitteet mielessä jatkan tätä eloni viimesen satasen konttaamista maaliin...heh...eli monttuuni.