perjantai 26. lokakuuta 2012

This is the Road to Hell

Nytte se sitte alko se esimakujen makustelu, mitä tuleman taas moneksi kuukauveksi pitää. Talvi pukkaa päälle joka laijalta ja se nostelee käyrää korkiammalle vaikka täällä etelämmässä ollana tätä Perslandiaa. Aamulla oli mukava vartti yritellä kaaputella ruunan lasiloita kirkkaammaksi huonolla tuurilla.

Miun seuraajakolleega oli männy pesasemaa hevospelinsä ja kolleega tuli lähes pari tuntija myöhässä kaikenmaaliman ovenkahvat ja ikkunoijen vetimet käsissä ja tippa silmässä työmaakopille. Oli vetassu koko masiinan luukut umpijäihin ja vetimet ei ollu innokaan työmaakopillelähtijän voimankäyttövä kestänny, vaan olivat kokonaa irtaantuneet hevospelin muusta ruhosta.

Sitte sato päivän aikana usijamman sentin lunta ja kaikki tiet oli ihan liipalla ja Uunon ruunasa on semmoset sileistonit nyt alla, että niillä ei pääse hyvin likkeelle karkijalla sepelilläkään saatikka liippajäisellä tiellä. Mie koitin ennakoija, ja kirsin tuolta Tehontien kautta, ettei tarvihe tuoho tunnelinmäkeen jäähä sutimaa ja tukkimaa koko kylää töistälähtijessä. Se oli kyllä oikija veto.

Ajelin Nipan krillin ohitte ja Kossilan autotallijen valoristeyksee sitte jouvuin pysähtymää. Siitä oli lähtö tukalaa ja tuskasta ja takanaolijoijen sireenit ulvo ja Uunon hevospelin rengas, mutta hevonen ei juuri muutamaa milliä enempää eteenpäin liikkunnu. Sivusuunnan liike oli paljo isompaa. Siinä ei ennää joutannu valojen värijä kattelemaa, ku usutin ruunaa likkeelle. Hengissä siitä selvittii ja nuo viimoset jyrkät ylämäjet hirvitti kovasti jo etukättee, mutta onneksi ne oli hiekotettu ja korsulle saakka pääsin.

Sitte heti kiivasti vaihtamaa talvikavijot ruunalle alle. Hauska oli kylmissään lumessa kontillansa pyörähellä ja koittaa sovitella ruunan alkuperästä, pellistä tehtyvä ja erittäin taipusaa nostovempulaa hevospelin reunan alle ja toivova, että polle pystyssä pysysi ees sen aikaa ku oli ilman kaviota. No sekin onnistu kiivaan kiukuttelun ja kirovamisen voimalla alta tunnissa.

Sitte oli vuorossa lahjan satulointi ja jäiselle ja lumiselle baanalle kaatuilemaan....lystijä piisasi, mutta en ollu ainova kaatuilija. Takatullessa mopoilija vetasi "kupit" keskelle vanhaa Mikkelintien pätkää. Mie kysäsin, että miten kävi? Jokunen voimakkaampi sananen pojan suusta tuli, mutta ei siinä onneksi pahemmin käynny siinäkään. Jotenkin tako koko pyörähtelyretken ajan tuon Chris Rean mainijon kipaleen Road to Hell kertosäe This is the Road to Hell......     

2 kommenttia:

  1. Aamulla yli 18 astetta pakkasta kun ajelin Tervolaanpäin,se on pirun kylmää.
    Pahemmin ei liukasta ole ollut, varsinkaan kun sain vaihdettua "hyvät" kiinalaiset talvirenkaat auton alle.
    Renkaiden merkkiä en muista mutta viimetalvena ostin kun halvalla sain.
    Oisko ne mallia Sulo Vileen?

    VastaaPoista
  2. Jep, Vileenimalliset on hyvät ja muutonki edulliset. Täällä nyt -6° ja kylmältä tuntuu jo sekin. Aamulla herätyskello soimaamaan ja pyörälenkki toivottavasti jo pimmeeseen aikaan ja sitte ajelemaan mökille tulen tekoon ja lämmittelemään mörskää ja käsiä. Pirusti väsyttää, mutta ei taija uni tulla vieläkään silmille...lomija kuitenki ootellessa...

    VastaaPoista