Kihlajaismuonaa

Aamulla aikasin ennen heräämistä pyörittelin 40 minuutin verran ketjuja rattaijen ympäri ja persuksia lahjasatulan reunuksilla. Vettä losotteli ilosesti rännijen täyveltä, mutta ei sekkää estänny Uunoa lähtemästä aamuyölliselle herätelenkille. No ittensä siinä sai mukavasti kyllä hereille ja likomäräksi.

Aamulla ku mie tein lenkille lähtöä, meijän yötyöläinen tuli ekasta yöhukista naama ilosesti virneessä. Lystijä oli töissä ollu, oispa itelläki samat aatokset, eikä tarvisi näitä loppumetrejä ja -kuukausia itku silmässä tuhertaa.

Kopilta joutu tännää tunniksi ulostautumaa ku toisten asijoijen setvimine sen vaati. Kovasti veteli Uunolla ottanahkaa kurttuun ja monoja ja suupielijä vinoon, mutta ei auta, rynnistettävä vaan on niinkauan kuin jaksaa vasten kivikkoja ja kallioita, vaikka tietää, että nokka ja kulmat siinä vaan iteltä ruttaantuu.

Koppisulkeisten jälkee sitte sai rynnistellä ja röyhtäillä mukavempijen asijoijen parissa. Käytii syömässä maittava lautasellinen kihlajaismuonaa. Sitä nytte sulattelen ja vielä on tarkotus käyvä kokeilemassa lumpijoita sato vettä tai paisto aurinko tai kuu, kunhan tuo muona pikkusen lasehtii.