XXVIII San Silvestre Internacional Crevillentina. 31.12.2014.




Meillä loppu viime vuos nyt mukavasti kilpajuoksuun, josta mie oon viime vuosina ammentannu sen verta voimija, ettei tuo latvus oo tän enempää tutisemaan ruvennu. Puntit ja muutkin paikat kyllä jo ihan omiksi tapeiksi riittävästi jo tutiseevat muutenki. Ilman tuota harrastusta (ja sen mukanaan tuomia hyviä ystäviä) oisin jo todennäkösesti kuukahtannu omaan näppäryyteeni, tai rasvannu elämän epätoivon hetkillä nyörin ja värkänny siitä kiikkustuolin ja leppuuttannu siinä viimoset hetkoseni niskojani.


Nytte ei silleen oo tarvinnu tehä, ja muutenki välillä tuntuu elämä ihan elämisen arvoselta.


Crevillenteen ajeltiin kolmen auton voimin illan suussa. Kämppis-Ollin kanssa mietittiin juostasko täl kertaa pitkämallisilla vermeillä, ja sillee tehtiin. Tällä vältettiin liijallinen kisanjälkeinen alaleuvan louskutus, joka usijasti ilmenee nestehukan ja iltakisojen yhteydessä. Kelin puolesta ois kyllä voinnu laukkoa lyhkäsissäki.


Mie olin tässä kisassa ekaa kertaa, mutta kova rytke ja rytinä ei muista espanjan kisoista poikennu ja porukkaa oli kaikki karsinat pullollaan.


Pari "harjotuslähtöö" tehtiin , ja joka lähöllä päästiin lähemmäs lähtöputkiloo. Kolmannella sitte päästii irtaantumaan alamäkeen koko riehaantunnu lauma yleisön kovassa kannustuksessa.


Jossakin ennen kahta kilsaa mänin alamäjessä Aimon ohitte, ja Aimo huuteli, että männää vuorovejolla. Aimon perässä en ylämäjessä pysynny kuitenkaan ja alamäissä sain kuitenki kurottuu raon kiinne. Sitä kesti tuonne kuuven kilsan kohille.


Mie naureskelin ennen lähtöö Ollin Chipin pystysuoraa kiinnitystä ja arvuuttelin että näiköhän pysyy kiinne koko matkan. Heh....sitä ei ois kannattannu tehä....miulta iteltä aukesi tuossa ennen kuutta kilsaa olevassa alamäjessä oikijan tossun nauha oman huolimattoman solmutekniikan ansiosta ja sitä piti siinä tungoksessa ruveta solmuilemaan toisten jaloissa.


Aimoo ei enää näkynny, mutta suht hyvin juoksu kuitenki kulki nuo loputki kilsat kovasti vaihtelevalla ja mutkasella reitillä.


Tällä kertaa Caffilaiset ei pootiumeilla tuuletellu kaljujaan, mut ens kerralla, joka on jo ens sunnuntaina, yritellään taas uuvestaan paremmilla sarjajaoilla.


Sitte mäntii vähäksi ajaksi mörskälle leppuuttamaan, kohta sitte viime vuuven viimesen illan eli Noche Viejan viettoon, saunan ja muun mukavan ohjelman merkeissä.


Ennen puolen yön Sotaharjotuksia siirryttiin sitte myöki parempiin asemiin juhlatalon kattoterassille, josta oli mukava katella sotaharjotusten etenemistä.


Sitte vielä puhuttiin usijampi tunti joutavia hyvässä porukassa ja hetkonen täyttä asiaakin.


Onneksi ei männy kovin myöhäseen vaan päästiin nukkumaan aikasin tänä aamuna kello viijen jälkeen.


Kiitos kaikille Caffilaisille ja isäntäväelle kestityksestä!!!


Kisan tulokset löytyy TÄÄLTÄ.