Voi persepensseli eli pyllyharja. Tällee alottelen tän kirjotuksen, vaikka manailtuu on tullu jo usijamman viikon sallittu määrä. Nokalla on kynnetty syvvää vakoa sunnuntaista rosmoilusta lähtijen. Kaik on männy päin haitarija koko aika ja joka ainova päivä....tännää jo helpotti, ku sai nukuttuu...heh...tuonne kymppiin saakka. Vettä käin veskii heittelemässä viijen maissa, ettei hajulukot kuivu ja uuvestaa hetekalle.
Maanantaina kytisteltii sinne Miliisilaitokselle mänöö, mutta auton ikkunan kanssa mäni niin myöhäsee, että päätettii männä keskiviikkona. Mie käin yksistää sitte miliisijen iloksi siellä tiistaina häiriköimässä, vaikka oli pyhäpäivä, ja tulokset oli ennakoitavissa. Pumeranki eli hylsy käsissä sieltä jouvuin mörskälle lähtemää kaikkine paperiläjineni. No yrittää piti ku henki oli päällä.
Tiistain käynnistä oli kuitenki senverta hyötyy, että tiijettii millo konttuurin ovet lävähtää auki, ja myös se, että sillo sieltä pitäs löytyy tulkkausapuva. No sinne sitte kämpis-Olan kanssa ysiksi hipsittii. Aimoki ootteli nurkilla, ja sitte reippaasti sissää kattomaa mite äijien käypi.
Lievästi "Itä-Suomen" murteella hyvvää englantia puhuva, ja hyvin asiansa osaava naishenkilötulkki oli alotellu aamun kahvilla, ja sitte ilmaantu myös pelipaikalle. Onneksi myö tultii ajoissa roikkumaan laitoksen ovenkahvaan, ja päästii pelaamaan heti. Meijän "informe policial"-peli päästii pelaamaa ihan keulilla. Kysseinen peli piti tehä yhen nimissä, ja mie änkesin sille paikalle heti.
Olli ja Aimo jäi tuvan puolelle, ja mie, tulkki, ja miliisi mäntii kyökkiin kynäilemään. Milliisi ties jo heti sen, mikä eessä oli, ja nykäsi liijat pusakat yltänsä, ja kääräsi hihat, ja sitte alettii naputella. Miliisillä sormet sinisenä, ja Uunolla niska punasena jatkettii kolme tuntii lankettijen täyttöö.
Tulkki vietti pitkät tovit jossaki jalotelen, ku huomasi, että Uunon kielitaito tän kolmen tunnin tehokurssin aikana kasvo ihan silmissä ja korvissakin. Homma kyllä eteni, mutta rotokollan mukkaa piti edetä, ja se vei aikaa...välillä piti monneen otteeseen pyytä Olli ja Aimo nimijänsä poikittain ja pitkittäin vetelemmää, ja muuten varmistammaa Uunon höpinöitä. Sitte alko jo porukkaa kassautummaa tungokseen saakka pikkuseen tupaan, ja myö vaan paahettii hiki pinnassa pelijä etteenpäin. Sitte viimein alettii leimasinta lätkyttämää, ja vartin lätkytyksen jälkee vejeltii toinen vartti nimijämme lätkytettyihi lanketteihi.
Pitää kyllä suuret ja julkiset kiitokset miliisille ja tulkille antaa. Ilman niijen apuva meillä ei nyt olis kotomörskän tauluksi ja kehystettäväksi mänevää taijeteosta kellään.
Sitte siirrytäänki tässä tekstissä sujuvasti eiliseen päivään, josta siitäkään ei tän mörskän sillosille eläjille mittään menestystä tullu. Miehän lähin aamulla sinne Pinomariin hakemaan autoo, jolla oli Olli tarkotus kyörätä Alicanten lentoveneasemalle. Olli oli paikannu Uutukaisen takakumin, ja samalla sääjettii takajarruja. Ne perhanat oli vähän liijan ulkona, eikä pyörän takajarru pitänny ensinkään. Ilkijä oli ilman takajarruu tällä tuurilla lasetella Parriisin alamäkkee La Matan suunnille.
Siellä sitte pyörä ystävijen patijolle passiin. Auton avaimet ja paperit oli jo hajettu haltuun aikasemmin, ja tarttailemaan autoo. Ei perkele inahtannu juur ollenkaan....just juu...tää se vielä tästä uupuu. Sitte ystävijen kanssa miettimään.....tuloksena se, että Uuno veteli hetken päästä taas Uutukaisella Alicanten tietä kiivaasti tukka hulmahellen kohen lähintä gasoliiniasemaa.
Siellä sitte etittii ja löyvettiiki käynnistyskaapelit....heh...kantapäästä saadulla kokemuksella tiesin jo entuudestaan, että niihin halvempiin ei kannata käsijään suuntailla. Ne kun ei virtaa läpi laske, ja sanoin myyjäle että nuo halvemmat joutaa Guardamarin Segura-jokkeen....
Kiivasta polkemista ja naapurin Germaanimies lupas antaa sähköö, ja homma saatiiki onnistummaa ja auto käyntii. Sitte mörskälle, ja Olli autoon. Se oli lähes ilkosillaan, ku rosmot oli tavarat vienny. No asemalle pästii parin kilsan ylimääräsellä ajoharjottelulla. Ilkijä oli Olli sinne Perslantiaan täältä laskija...oishan täällä kahestaa paljo somempaa ollu.
Sitte mörskälle, ja vielä oli vähän vääntöö jälellä ja rupesin hölmöyspäissäni ja vähän jo väsyksissä Perslantijan vakuutusvirman vaatimaa sepustusta tekemään. Siinä loppu usko ihmiselämään, ja kovasti horju jo usko Uunonki elämään. Semmone oli tiedostoviidakko esissä, ja lopuksi nyt jo toisen kerran kun olin yli tunnin setvinny asiaa kone ilmoti, että miut on lempattu ulos jo aikoja sitte......
Senverta pinnistelin, että sain yhen liitteen liitettyy, ja niijen valitusosaston osotteen kaivettuu ylös ja tulikivelle katkuavan lyhytsanasen tiedotteen lähetettyy.....
Sitte mänin parvekkeelle, mukanani toisessa käjessä riittävän pitkä nyöri, jonka toisen pään olin sitonnu kaulalleni, ja toisessa käjessä nyörin liukastamiseen tarkotettu rasvapurkki, ja lugeri merkkinen pyssy, jolla tehhään ylleensä asijoille varmistus, jos hommat ei mäne suunnitellun käsikirjan mukkaan.....pari minuuttija kuitenki vielä vuntsin asijoita ja hipsin siitä pimmeeltä parvekkeelta sissään ja hetekalle toivomaan auringon nousua....ja sehän nousi niinku se täällä lähes aina tekkee...ja vielä jopa näkösälle.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti