Nykyvään juoksupiireissä vejellää kaikenmoisija kiihtyvävauhtisija lenkkejä, mutta kokonaan on unohettu kunnon HYYTYVÄVAUHTISET reenit.
Yks ja toinen retostellee kiihtyvävauhtisilla, mutta aika harva noilla hyytyvävauhtisilla, vaikka niitä vejellään sitte julkisesti kisoissakin lappu rinnuksissa.
Kunnon hyytyvävauhtinen sopii lähes joka saumaan reenijen välliin, ja vielä parempi, jos sen nykäsee kisoissa. Kisoissa tehtynä siitä riittää iloa pitemmäksikin aikaa.
Miulla oli ennakkoon aavistus, että tänään semmosen tekasen, mutta ei siitä ihan kunnollista hyytyvävauhtista kuitenkaan tullu.
Aikasemmin oon onnistunnu paremmin ja juoksu on loppunnu tuoho La Matan ylämäkkee ku kakskymppisen oon saannu kilsoja täyteen.
Tänää aattelin, että nyt tuun mörskälle saakka, ja sillee teinki, ku polven kohat oli notkeen oloset.
Mie aamulla käin lyhkäsen lenkuran jo ennen kukon lauluu laulamassa ja päivällä jaloteltii Mannen ja Ievan kanssa yhet jarrutusjuomat lämpösellä rantabaanalla.
Sitte mänin mörskälle ja juoksurätit niskoille ja La Matan kautta luonnonpuistoon ja sen toiseen päähän näkötornille. Kilsoja tuli menomatkalle 12,4 keskivauhilla 4:56. Sitte pari ryyppyvä vettä ja tennarit käännettii 180 astetta ja tallaus jatku. Takatullessa myötätuuli alussa ja vauhti jotaki 4:45 ja sitte viimoset 5km vastatuuleen. Senverta vissiin jo hoippuroin, että takatulomatkalle kerty kilsoja 12,5. Keskivauhiksi tuli 4:55. Se oli ihan hyvä reeni, vaikka tavotteena olleeseen kunnon HYYTYVÄVAUHTISEEN reeniin en nyt pystynny. Eiköhän sen kuitenki saa aikaseksi viimestään seuraavassa kisassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti