Meil oli tännää vuorossa kympin kisa tuolla Mutxamel'issä, joka on muutaman hevosenkuseman päässä Alicantesta pohjoseen. Sinne rynnistettii usijamman autokunnan voimin. Keli oli yhtä soma ku aikasemminki....pilvetön taivas, lämpötila jossakin kympin lukemissa ja tuulta noin 3m/s. Lappalaisen sylvi, ja muutkin epsanjan sammakkomiehet ilmottelee tuulilukemat km/h yksiköissä ja se on hyvä jakkaa esmerkiks 3,6:lla, jotta päästää järkevämpiin lukemiin.
Hyvin sain nukuttuu, mutta aamulla taas ylimmäisen koteloni kanssa suurija vaikeuksija. Alakotelo pelitti täl kertaa tyydyttävästi, eikä ylimääräsijä veenheittoja eikä muitakaan voltteja tarvinnu yönselässä suoritella. Etiskelin ainakin vartin eilistä päivää, ja sillon kätkemääni passia. Kotelo oli taas nollaantunnu ihan totaalisesti. Ei mitään kuvaa muistissa, ei pöyvällä, eikä missään muuallakaan, siitä missä tuo jonnenjoutava passinlituskani sijaitsee. No sitte sen löysin juoksutissiliivijeni sisältä semmosesta paikasta, johon ei selväjärkinen sitä piilottele.....harkihen vakavasti lituskani tuhoamista, ja eloni jatkoa ihan totaalisena anonyyminä....säästyisin monelta vaivalta.
Vartin yli seittemän oli sitte Terramotoki liikkeellä ja lievästi liikutteli Uunonki mörskän perustuksia. Nää epsanjan roskikset on kyllä tukevaa tekoa, ja tuommoset tutinat ei vielä tuota tärinähaittaa isompija ongelmia. Oma Uunon liian pitkistä hihoista vejetty arvio on n.3 Rihterijä, kun ollaan sillä avoimella asteikolla. Suljetusta Rihterin asteikosta ei kannata mittään mainita, kun sinne ei tavallinen Tahvo, Tollo, eikä Uunokaan pääse.
Pete tuli roskismörskälleni sovittuun aikaan Retun kanssa. Sitte Aimon hakuun...Uunohan ei Aimon osotetta eikä paikan sijaintijakaan muistannu, mut Mikko sitte kerkisi Aimonki hakee. Sitte Aimo meijän autoon " normirehvipaikalla", ja kiireesti nokat kohti Alicantee...oltii jo aikataulusta myöhässä, ja oman lisähaasteen toi soppaan vielä se, että kukkaa ei juoksupaikkakunnalla ollu vielä aikasemmi ollu.
Sitte kevyttä kenttähölkkää numeroijenhakupaikalle, ja kiivasta toimintaa muutenki. Miulla oli onneksi kaikki kisavetimet jo verkkarin alla, ja Jorma tarjoutu kattomaan meijän kisan ajaksi usijamman henkilön omaisuutta. Sitte mäni nurin lähtötuubi, ja lähtöpaikkaa ja aikaaki siirrettiin satakunta metrijä. Siellä oli tuubin kanssa sama juttu....alareunassa ei yhtään ilmaa, ja yläreunassaki niukalti....onneksi sitte puhaltaja posket lommolla alko kiivaasti täyttää putkiloo, ja myö kisaajat sitte yksissä tuumin vejettii tuubi pystyyn ja päästii kohta juoksemaan kilpaa.
Verryttely jäi nytte muutamaan sataan metriin, ja vanha ruuna ei siinä ajassa tuskanhikijä kummempaa pintaansa saannu. Ekat pari kilsaa mänin keskivauhilla 4:03, mikä tuntu nyt liijan kovalta. Retu ja Mikkoki oli ihan kintereillä...ainoan ylämäen päällä oleva hiekkapätkä oli vaikija ja ahisti kovasti....sitte kuitenki sain Aimon selän näkösälle, ja se autoo Uuno vauhin pijossa vähäsen. Toiselle kierrokselle lähtijessä olin jo likeellä Aimoo, ja jossaki 6km kohilla mänin ohitte. Aimolla paino varmaan edellisviikkojen kovat kilometrimäärät jaloissa, ja juoksu ei kulkennu entisten kisojen malliin.
Mie siintä koitin kinkkailla samoilla vauheilla, mut maaliin tulin kuitenki läskit silmissä ja aika väsyksissä. Kilsoja tuli esijuoksijaani 10,1, keskivauhti 4:09 ja aika 41:52. Viime viikkoseen verrattuna viitisen sekuntia huonompi keskivauhti, eli tyytyväine ei oikeen voi olla, vaikka pootijumissa sai jumissa patsastellakin pätkän jo lisäajalle venähtäneestä elämästään.
Caffilaisille tuli muutenki taas mitalisajetta: Hanne ykkönen, Aimo kakkonen, Kari kakkonen ja Retu kolmonen sarjoissaan. Meitä oli nyt vissiin 13 juoksijaa, ja anteeksi pyytelen omaa muistiikykyäni....ekalla, tokalla ja kolmannellakaan kerralla ihmisten nimet ei jää Uunon muistiin....uunojen kylläkin jääpi, mutta niitä niin harvoin tapaan....
Pete tuli nyt maaliin silmät suorassa...heh...aina ei muistaakseen oo tällen ollu?
Hanne ja Jorma sitte lahjotti miulle pussillisen tuoretta Reissumiestä, ja paffikotelollisen Sisuva lohuttamaan vähäse rosmouksen aiheuttamaa raumaa...Retuki osallistu Uunon ilahuttamiseen lahjottamalla kääkälle 1,5 litraa kananjalkalientä.....mukavasti lämmitti, ja se Jorman tavaratoimiston pito.....kovasti kiitoksia kaikille. Mukavata oli taas melskata mukana....
Kuvijahan mie en tuolla selluloosaa sisältävällä puhe-elimellä saannu otettuu, ku se ei ainakaa nytte niitä ottannu, vaikka kuinka siihen yritti huuvella...
Tulokset kyllä laitan johonki ku kerkijän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti