lauantai 10. tammikuuta 2015

Selluloosapuhelin

Tän päivän juoksevat ja pyöräilevät asijat on nyt toimitettu. Kävelevä asia, eli mie ite on vielä toimitettava esim. Johonki hoito -tai hoivalaitokseen. Eilen alkannu positiivine vire on tännää jatkunnu....osittain...

Aamu ei oikeen lupaavasti alkannu, mie ku aattelin, että pikku juoksulenkin lomassa käyn sen 25 euroo maksavan selluloosapuhelimen hakemassa, ja siihen vähän saldoo...riihikuivia otin mukkaa tarpeellisen määrän, ja innoissani linkuttamaan kohen parin kilsan päässä olevaa toimipistettä...siinä melkeen perillä sitte äkkäsin, että eihän miulla Uunosella oo mittää kättä pitempää, millä osottaa, että oon Uuno, vaikka se kyllä minusta ja toimistani paistaa läpi jo kilometrijen päähän. Rotokolla kuitenki vaatii, että siihe osotuksee pittää olla esitettävänä joku lainvoimane lanketti...no tennarit kanttasin oitis vastakkaiseen suuntaan ja mörskältä mukkaan ajokortti.

Sitte en tennariloilla ennää lähtenny, ku oli pitemmät jotokset vielä esissä, ja varustin itteni ja Uutukaisen ajokuntoon....peena suoraksi...ja kaljunkohta kiiltäväksi, ja kello näkösälle ja toimistolle. No sieltähän oli eilisen visiitin jälkeen tietysti se halvin selluloosapuhelin loppunnu, ja mie jouvuin pulittammaa kympin lissää pitkin hampain ja pitkin kynsin, ku rosmot vei miulta kahet kynsisakset ja pienet sakset, jotka miulla on aina kisoissa ollu mukana, kun kaikenmoista katkomista aina ilmaantuu. Nää unohtu kokonaa siitä miun varastetun tavaran listastaki sekä kaks lippalätsää, jotka kuuluu ja jokakertaseen kisavarustukseen. Kisakassiin pittää vielä lisätä kirves tulevaisuuvessa rosmojen varalta. Se on kynsisaksija varmempi kassara isompijen asijoijen katkomiseen ja myös ratkomiseenki.

Siintä jatkoin uus seluloosapuhelin taskussa rantakavun kiinanmiehen kauppaan. Ostin uuvet kynsisakset. Maksoin sakset ja olin jo ulkoovella, kun miun jo hyvin tuntema kiinanmies huuti perrään, että kääkkä takasi, ne siun ostamat sakset on vielä täällä tiskillä...hyvin tuntuu Uunoo viskovan, mut ei haittaa...

Sitte Zarikolle hieromaan uusia vuokrasopimuksia. Maksoin vuokravakuuven mörskästä tuossa likeellä. Nyt oon vissiin kahen asunnon loukussa. Olli koitti kovasti viimesenä päivänä miuta saaha myös kahen pyörän loukkuun, mutta en siihe vielä langennu. Uutukaisessa eniten ahistaa noijen vaihteijen vaihtaminen. Näillä nyöreillä se on jo vaativa tehtävä. Ukrainan miehen kanssa ois ollu kyl mukava rutista enempiki, mutta miulla oli jo kiire Zenian Bulevartija tallaamaan. Mukavahan siellä Zarikolla on ollu kyl muijenki kanssa aina pakista...

Suomibaarilla piipahin kahvilla ja sitte Zenian repajasiin. Kässiin takertu yhet Kalenjin rikkoot ja pitkähihane pusakka...hinta oli kohillaan...reilut 20euroo. Reppu perhana unohtu kattomatta kokonaan, ja sen mie ehottomasti tarviin enempi heti ku huomispäivänä....no katellaa ens viikolla....

Lämpötila varjosassa paikassa sojottelee kahtakymppijä ja kahvivesi rutisee keittimessä....mie kohta kohvin heittelen muhvinssin kera helttaan....heittäkää työki...

Adiokset ja Hastat ja Luegot vielä siihe perrään, ni hyvä tullee....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti