Osallistuin eilen tuohon Orihuelan Tragamillasin isännöimään vuoristojuoksukisaan. Ensimmäiset osallistumiseni jo vuosia sitten oli jokseenkin koko aika juoksuntapasta konttausta, mutta viimevuosina jo lähes koko matka ryömimisen tapasta nelinkontin kävelyä ja eilinen suoritukseni oli pohjanoteeraus.
Harkitsin aamulla vakavasti jo koko kisan unohtamista, mutta kun tuo Minipollekin oli sitä varten vuokrattu, ni lähin kuitenkin tuohon mahtavaan kisaan mukaan.
Olin valvonut koko yön tuon vanhan "sontakasan" vaivatessa ottalohkojani nukkumatta sekuntiakaan, ja olin aivan uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tässä yhteydessä on kyllä julkisen kiitoksen paikka miuta auttaneille monille henkilöille, jotka ovat olleet tukenani tuossa asiassa.
No lähin ajelemaan ajoissa ennen auringonlaskua jo entuudestaan tuttuja reittejä ja pikkuteitä pitkin Benijofarin, Algorfan ja Benejuzarin kautta Montepinariin. Siellä miuta vastassa oli Tragamillasin Pressa Paco, joka koppasi miut syleilyynsä ja toivotti taas Uunon tervetulleeksi ja räpsittiin kuvia lehdistöö myöten.
No sitte mie hain numerokassin, jossa oli hieno tekninen Tragamillasin logolla varustettu paita, ja kauluri-pipo yhdistelmä. Lähin autolle lepäämään.. verryttelystä ei tullu juuri mitään kun ei yksinkertasesti jaksannu, ja käveleskelin puolisen tuntia ennen starttia.
Sitten lähettiin jo juoksemaan. Vaikeaa oli heti alusta lähtien, ja kilsan verran kun oli kylän teitä juostu, ja päästiin vuoristoon nousuun, aina vaan vaikeammaksi meni Uunon konttailu. Norberto meni jossakin puolen välin kohilla ohi, ja toivotteli voimia, mutta rakoa rupes silti syntymään. Onneksi kova tuuli (8m/s?) puhalteli vuoren takaa, ja ei suoraan nokille. Konttaus jatku, ja Norbertoon rakoa oli enimmillään 20-30m. No lopussa lyhyillä juoksupätkillä sain vähän kiinne, ja lopun hevosenkengässä yritin vielä tavottaa siinä kuitenkaan onnistumatta... Väsytti kovasti...siellä ylhäällä en nyt poikkeuksellisesti jäänny maisemia ihailemaan, vaan muutaman vesikulauksen jälkeen lähin heti valumaan samaa reittiä takasin väistellen vielä vastaantulevia muita maaliin yrittäjiä.
Miulla oli varustuksena t-paita, jatkohihat ja päällä vielä pitkähihanen kauluksellinen urheilupaita. Shortsihousut, joiden alle olin kuitenkin jättänyt kalsarit. Ja päässä tietysti tuo vanha tuttu "rätti", joka on mainio kapine päähän ja myös kaulaan. Varustus tuntu kilpailun aikana sopivalta, mutta alastulon aikana "nirkoselta".
No takasin sieltä pääsin, ja heti suoraan Minipollelle ja vetelemää lisää retonkia päälle, ja teippaamaan maalarinteipillä ala-ja yläleuka yhteen liiallisen kalistelun, ja hammasvaurioiden välttämiseksi.
Sitte kattomaan palkintojen jakoa. Uunon kävelyreissu tuotti ilmeisesti neljännen sijan Norberton ollessa kolmas. Kakkonenkin oli Norberton mukaan ihan edessä. En oo vielä jaksannu tuloksia tarkemmin katella, kun nyt sain nukuttua 10h yhteen putkeen. Reidet, kurkku, ja akilles rasittuivat aamutuntemusten perusteella eniten.
Suosittelen ehottomasti tätä kisaa kaikille, vaikka reitti on erittäin vaikeakulkuinen ja raskas. Huomioitavaa on, että juoksijamäärä on rajattu 300 juoksijaan, ja ilmoittautuminen kannattaa tehdä aina ajoissa.
TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ Kun valmistuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti