Tänää sitte jälkiruuvaksi halkasin yhen kokeeksi, ja otin teelusikan, jolla sitä siemenekästä sisusta sitte rupesin suuhuni yrittelemään. Eka lusikallinen lenteli ilosesti kyökin lattijalle, kun ei niitä lentosiemeniä kiinni kerinny kopata.
Varma en kyl ihan ole, onko siitä kranaatista kuori, vaiko tuo siemekäs sisus syötäväksi tarkotettu? No ite yrittelin sisusta, ja sitte pikkuhiljaa osumatarkkuus parani, ja suurin osa osu oikijaan paikkaan, vaikka vieläki joku yksittäistapaus lensi lattijalle. Sitte siivottii...
Sipulista sitte tuli mieleen se, että pikkuhiljaa pitää ruveta lopettelemaa tuo armoton sipulinsyönti, ja julistaa tää koko kerros sipulivapaaksi alueeksi, ja ruveta myös kämppää tuulettelemaan ja naapureita neuvomaan, kun kolleega mahollisesti tulee pistäytymään.
Sillo ei saa sipuli lemuta ensinkään, jos meinaa kämppärauhan säilyttää...heh...no vielä muutaman päivän on varoaikaa jälellä ennen täydellistä sipulipaastoa ja julmettua tuuletusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti