IV Carrera Solidaria del Lazo. 3.11.2019. San Javier.

Lähin aamulla aikasin vartin yli kuuven polkemaan kohti San Javieria. Tarkotuksena oli vaan hakee "juoksijan bolsa", ja huvipyöräily ja maisemien mulkoilu ja ulkoilu.

Ilma oli otollinen tähän hommaan lämpösen yön jäliltä, kun lämpötila oli koko yön ollu kahenkympin tietämissä. Pimeetä vielä oli, ja ylläolevan kuvan otin, ja ekan juomastopin pijin kaupungin toisella laijalla, suolakuljettimen jälkeen.

Karttoja ei nytkään enää tarvinnu kyttäillä, kun monet kerrat on tännekin suuntaan eri neuvoilla kuljettu. Nyt ajelin pääosin Carretera 332: sta pitkin, kun nuo pyörätien pätkät ylittelee välillä Carreteran, ja suikkiivat sekavasti vähän joka suuntaan, etenkin Punta Priman alueella.

Torsaalien ja bolsien jakopiste, eli ilmottautumien.

Ajoin mennessä suoraan San Javierin Decathlonin parkkipaikalle, jossa oli kisan lähtöpaikka ja dorsaalien jakokin. Välillä San Pedro del Pinatarin jälkeen piti vähentää ylipukeutuneen Uunon retonkeja vähemmäksi, ja käyvä pusikossa kepillisellä.

Lasten pomppulinna, joka oli kattoon asti väkee hetken päästä, kun järjetäjät sinne laskivat lapset menemään.

Hain bolsani vähän tappiomieliala päällä, ja katsastelin jo entuudestaan tuttuja maisemia. Lähtöhän oli Decathlonin edessä, ja maali 332:n toisella puolella, näköyhteyden päässä. Olin varmistannu sen, että en enää lähtöpaikalla saa mitään AHAA-elämyksiä, ja sekopäisenä osallistu kisaan, ottamalla jalkoihini nuo läskipohjakengät, joilla ei mitään kilpajuoksuu harrasteta.

Lähtökiihytys.

Kovasti tuli porukkaa paikalle, ja lähtö saatiin latailtua. Siellähän oli lähtöjä myös lapsille, ja kaikenmoista pomppulinnaa, ja hyppyareenaa viriteltiin pystyyn. Mie kuitenki lähin rannan suuntaan hiljakseen ajelemaan, enkä enää itteäni enempää ruvennu kiusaamaan. Ajelin sitten Santiago de la Riberan ja Lo Paganin kuppiloiden ohi puistikon viertä, ja siinä toppasin juomaan.

Tarkotus ja aikomus oli poiketa muonitukseen, mutta eilinen raskas iltapala, ja raskaampi aamupala pitivät nälän loitolla, ja en siihen homman ryhtynny.

Vakiostoppi.

Kahen maissa olin sitte mörskällä, mittarissa reilut 61km, ja läskit pakkasesta sulatukseen, ja pannulle sipulin ja paprikan kera, ja riisipata porisemaan. Ruuvan päälle kyl sitte reiluksi puoleksitoista tunniksi taju lähti soffalla.

Kello ei kyl viel oo paljo mitään, jotta hetekalle ei sais nyt vielä sortuu? Saa nähä miten käppänälle käypi?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.