Eilinen mäni vielä ihan harakoille ja ketuille koko päivä, enkä saannu perskannikoitani mörskän ulkopuolelle millään. Mieli ois tehnny, mutta en vaan jaksannu.
Tänää puolenpäivän jälkeen sitte sain kannikat ulko-oven toiselle puolelle, ja tarkotus oli vaan muutama kilsa kävellä ilman mitään päämäärää.
Jalat veti kannikat Mölinäpuiston läpi LaMataan. Oli tosi mukava kävellä lähes ehjänä usean mörskäpäivän jälkeen mahtavassa +25 lämmössä, sortsit ja t-paita varustuksella. Ei tarvinnu pitkiä kalsareita katella, eikä välihousuja jalkaansa vejellä. Nautin täysin rinnoin mukavassa ilmassa jalottelusta.
LaMatassa sitte tuli mielleen, että vois tuon jo lähes silmille valuvan Peluni käyvä kerittemässä (eli hiuksen käyvä katkasemassa), ja samalla kiillotuttaa lujaa vauhtia laajenevan kaljuni. Niinpä kysyin asiaa ensimmäisestä auki olevasta Peluquieriasta. Siinä sanottii, että ei onnistu tänään. Toisessa paikassa sama juttu, ja olin jo LaMatan keskusaukion toisella puolella.
No sitte lykästi, ja pääsin heti Pelunkeritsemispenkille. Uunon pelussa ei paljon keritsemistä nykysin oo, eikä hommassa kauvaa keritsijättären nokka tuhissu, vaikka juttelemista kyllä piisasi koko kerimistoimituksen ajaksi.
Sitte jalkani vei kannikat Pinomariin hyvien ystävieni tykö, ja sieltä ei ilman servottelua ja kavittelua pois päässy nytkään. On mukava siellä aina pistäytyä jutustelemaan elämän peruskysymyksistä, ja nytkin pari kolme tuntia vierähti nopijasti.
Sitte lähin lompsimaan takasin, mutta jalat hiissasi kannikat vielä LaMatan luonnonpuistoon. Siintä lähin sitte mörskälle mönkimään pulukoppien ja Quironin kautta.
Mörskälle kun pääsin, latasin potut ja porkkanat pataan, ja ne kun sain kypsäksi, sekaan nakkasin aamulla paistamani läski-paprika-sipuli sotkun, ja puoli purkillista tonnikaloja.
Hyvä oli sotku syyvä, ja sitte heitin jalat kohti kattoo, ja kannikat hetekalle...
Mahtava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti