Ihan karmeeksi tiputteluksi on kämpän meno pikkuhiljaa muuttunnu näijen viimesten vuosien aikana.
Viinasten tiputteluhan on ollu ihan "lasten kenkäsissä" koko aika, mutta tuo muunlaine tiputtelu on ryöstäytynny tykkänään nyt käsistä.
Hyllyt notkuu kaikenmoisten tippapullojen painosta. On oltava nenätippaa, korvatippaa, silmätippaa, sun muuta suihketta, sekä niijen tippojen mittaamiseen kaikenmoista mittatikkua, tekanterilasia, ja mittaruisketta ja laskinta.
Nykyvanhuksen elo on huomattavasti vaikeutunnu tuon julmetun purnukkamäärän takia. Ennen aikaan oli vaan pari purnukkaa... Oli kamferitippapullo, ja joskus otettii siihe kyytipojaksi hotapulverija. Kamferitipathan imeytettii monasti sokeripalaan, ja hotapulveri, joka kulki myös nimellä "hotalapppu" laitettii joskus esim. hammaskivun ehkäsyssä pumpulituppoon, ja pumpuli sitte tungettii hampaan koloon.
Hotalappu-nimihän tuli tuosta teepussin näkösestä pakkauksesta, jossa oli inkkarin kuva.
Joku sitte keksi, että Hotapulverissa oli 1950 luvulla ainakin virkistävää amfetamiinia, ja kofeiinia, joka aiheutti käyttäjilleen jonkunmoisen riippuvuustilan, ja se piti poistaa markkinoilta.
No sillähän ratkesi heti tuo koko huumaavien aineijen ongelma kertaheitolla...mutta mie kyl nyt hiippailen hissukseen kofeiinin keitäntään, mut ekaks kutiaviin karvakorviini tiputtelen parit silmätipat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti