Pinomarissa piipahin talonmiehen tointa tekemää ja tupatarkastusta. Suustani jäin kiinne pitkäksi aikaa juttelemaan naapurin Germaanipariskunnan kanssa.
Siintä jatkoin sitte pitkää ylämäkkee ja päällä olevan autiotalon nurkalle ja räppäsin muutaman kuvan ku Vasarassa oli vielä vilmijä jälellä.
Siintä siivuttelin appelsiinitarhan ohitte ja heti ekasta mahollisesta risteyksestä oikijalle ja rantaan. Kuppiloijen kautta "kalastajamökkirivistölle", vaikka ne taitaa nykysin olla loma-asuntoja.
Palmupuiston läpi majakalle on aina mielunen paikka Uunolle polkija ja kulkija. Kissat ja onkimiehetki oli tallella majakalle mänevällä aallonmurtajalla. Satamassa en nyt luuhaamassa käynny.
Takasin ajelin sitte keskustan kujien kautta. Sitte ku olin ison hotellin kohilla, janotti jo pirusti ja päätin koukata rantaan. Siinä välillä oli pikkune kauppa ja siintä ostin yhen Mikkeliläisen jarrujuoman ja limpsan. Ne kurnuttelin kitusiini kaupan eessä olevilla tuoleilla ja kettelin mieltä rauhottavvaa merimaisemaa appelsiinitarhan ja leirintäaluveen suunnille.
Siintä lähin kattomaan rantaa. Hyvältä näytti ja muutaman kuvan jälkeen lähin työntelemää pyörääni tielle ja hotellin suunnille.
Siinä oli vanha espanjalaispariskunta miun eellä ja mie tervehin ja sitte ne rupes jutustelemaa oikee urakalla. Mie kuuntelin urakalla ja vetelin vartissa kaikki litanijat tiskiin mitkä osasin ja pari ylimäärästäki heittoo, mitkä ei varmaan nekään oikeen männy, mut välijäkö hällä. Tardekset kuitenkii viskattii toisillemme ja mie notkahin siintä jatkamaa satulointijani.
Vajaan kilsan siitä eteenpäin pääsin ku taas jäin suustani kiinne. Siinä oli kaks kaverusta pyörillä tulossa sitä kiharaista mäkee alas ja ne oli vähän empivän näkösijä. Mie huikkasin englannilla että mihin ootte mänössä. Ne sano että halu ois kiertää suolajärvet..mie sanoin, että pittää männä takasin ylös ja sitte liikenneympyrästä sisämaahan eli Montesinosiin päin.
Ne lähti siitä sitte miun mukkaa ja könyttii mäjen päälle. Sitte siinä selvis, että toine oli lähtösin Sodankylästä....heh...ja sitte sönkkäämistä riitti....välillä yrittelin ruottijaki rautalangasta väännellä sille toiselle, joka ei suomee puhunnu.
Ei ne sitte kuitenkaa ennää järvienkiertoon lähtenny, vaan peräkkäin ajeltiin takatukat hulmuten aina Norskibaarille asti. Siinä mie toivottelin hyvät päivät ja jatkoin kotikujaa ja alamäkijä mörskälle.
Petri käväsi illansuussa turisemassa kilpurivehkeellään mörskällä. On ne vekottimet kyllä keykäsijä...siihen ei hiilen sekkaan kyl kuituja ennää paljon sovi....mukava oli päivä ja ehtoo kanssa...josko yrittelis taas tuota tympivää nukkumisen yrittämistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti