Riisin keittoa resonassikattilalla. Tässä lusikka lisäpainona kattilan käsikahvan päässä.
Törmäsin täällä Iberiassa ihmeelliseen keksintöön, eli resonanssikatilaan. Resonanssi oli miulle ilmiönä kyl tuttu tuolta tekniikan puolelta, mutta se, että ilmiöö käytetää hyväksi kattilatekniikassa oli miulle täysin uus ja aluksi hiukan mystinenkin asia.
Kattila näytti ihan tavalliselta kattilalta, mutta heti kun siihen lastasi esimerkiksi läjän riisiä ja sopivan määrän vettä, ja pisti sen keraamiselle tasolle, ja lämmöt päälle, se rupesi resonoimaan, ja siirtymään pois itekseen levyn keskeltä sen asetetulta paikaltaan.
Aluksi ei riisin keitosta tahtonnu tulla mitään, kun piti kytätä ja vahtia sen liikkumista tasopinnalla, ja siirtymistä sivuun pinnan lämmittävältä osalta. Kattilan kahvaan asetetulla lisäpainolla pystyi kuitenkin vaikuttamaan kattilan resonanssitaajuuteen, ja sitä kautta myös kattilan liikkumiseen tasolla.
Lopuksi kuitenkin tajusin miten kattilaa pitää oikeasti käyttää. Kun säätää tason lämmityksen maksimiteholle, eli yheksikköön, tällöin voi huoletta jättää kattilan vahtimatta, koska se siirtyy automaattisesti itekseen pois kuumimmalta paikaltaan tason lämmityskohdan keskiöstä...todella kätevää.
Nyt ei tarvi enää kattilaa kytistellä ensinkään. No muuta kytisteltävää kyl Uunolla loppupäiviksi piisaa siellä ja täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti