Guardamarin iltahuki

Joululoman viimosen työpäivän aamu.

Vähän haikijalla mielellä lähti viimeselle työpäivälle ennen joululomaa. No mukava on kyllä lomaillakin kun pääsee näkemään sukulaiset ja tutut. Eilen illalla piti paahtaa ylitöissä hikipäässä Guardamarissa pitkälle iltamyöhään. 

Miehän olin ekaa kertaa löysihommissa itsenäisyyspäivänä Guardamarissa. Mukava visiitti oli kyllä kertakaikkijaan tuo retki. Työvuorot on loppunnu kaikkina aikasempina vuosina ennen tuota Guardamarin iltahukia, mutta nyt sain senkin koettua.

Senverta vyysisesti "kovvoo hommoo" on tuossa iltahukissa, että piti vähäse verrytellä lihaksisto vetreeksi Guardamarin palmupuistossa. Retonkeja piti myös ruveta vähentelemään työvuoron vaatimaan oletettuun retonkitarvetasoon. Jätin kuitenki uuven eväskassista löytyneen rätin päähäni hineeksi. Sille on kyl käyttöö joululomallakin pipojen ja karvareuhkien alimmaisena kertana.

Huki ei kyl hyvin alkannu, ku kaikki sähköt mäni poikki just vuoron alussa, ja tuli säkkipimijää, ja Uunohan siintä hätäänty hirvijästi. Toiset toppuutteli hätääntynyttä Uunoo, ja sano, et tää on jokakertane homma. Ei hätää.

Sitte päästii jo alottamaa työhuki. Hirvee oli ryske ja rytinä. Tykit ja muu soittokunta vingutti kaikkia mahollisia äänipelejä, ja ukkoo, akkaa, kättä ja jalkaa oli ilma ihan sakijana, savusta, metakasta ja muusta moskasta puhumattakaan. 

Työhukin alutus (5;19) onnistu nyt Uunolta paremmin ku edellisellä kerralla ainakin kellon mukaan, vaikka vähän muuta epäiltiinkin porukalla hukin jälkeen. (5:19/4:54/5:20/5:14/5:12/5:09/5:17). Tuo toinen kilsa oli kyl vähä ripijä näin jälkikäteen ajateltuna, ja siltä se kyl tuntuki. Aloteltii huki Petrin kanssa samalta työskentelypisteeltä. Petri sano, että Uuno paineli näkymättömiin lähössä....no jossaki vaiheessa ennen hukin loppua Petri oli tehnny Uunolle saman tempun ku sai työn suoritettuu loppuun ennen Uunoo.

Guardamarin Mariano oli myös mukana täälläkin. Tehtii suunnillee yhtä hitaalla tahilla töitä, mut jossaki ennen puoltaväliä Marianon tahti vähä kiivastu ja Uuno jäi jalkoihin. No loppuosalla Marianolle tuli ilmaisesti pohjeramppi ja Uunon tahti pysy suunnilleen yhtä hitaana.

Kiitos kaikille työkavereille mukavasta viimesestä työhukista! Oli kertakaikkisen lystikästä!

Tätä ku nypläilen valmiiksi ja kattelen ulos lentoveneen ikkunasta mitä sieltä näkyy...onko pilviä, jäätä vai lunta, vaiko niitä kaikkia...hyi. Pitää ruveta latomaa lisää retonkikertoja, mietiskelee Uuno.