Rouva-Uunohan on aina ongelmissa noijen rautalonkkien takia, mutta Uunon tyräritilä ei nykyvekottimiin anna onneksi minkäänlaista alarmia. No muuten nuo turvallisuustarkastukset on melko epämiellyttäviä kokemuksia. Aina on jotaki hempaankolossa ja muualla vinksallaan.
Tarpeeksihan tuossa oli setvintää rautalonkkien ja yhenkin kapsäkin kanssa. Sönkkäämällä siitäki selvittii, ja vähäsen raotettii myös kapsäkin ulkokuorta.
Veneen lähtö oli 1,5h myöhässä, ja se latisti jo muutenkin latteahkoa paluuveneilytunnelmaa, kun oli tieto siitä, että oltii menossa reilusti viileemmille vesille.
No sitte veneasemalla neljän, lievää krapulaa potevaa engelsmannin näkeminen kyl piristi. Onneks ei nuppi ollu yhtää turvoksissa itellä, ja melko hyvillä yöunilla oltii myös liikenteessä. Porukka oli käynny viikonloppureissulla Benidormissa , ja suuntana nyt koti, ja Luton. Nyt kyl ramoo tosi kovasti, ja hereillä pitäs notkua vielä monta tuntii ja pari viimestä satasta Kian suitsissa.
Perille jos aamulla päästää, ni hirvee hinku on lähtee kattomaa onko itärajan linjat pysynny entisellään, niinku tiedustelutieto väittää. Tiedustelu-upseerin ominaisuuvessa pakko käyvä ite rajalinjat kollamassa.Mänkää työ mihi määtte, myö männää mökille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti