Aurinko vielä nukku jossakin meren takana ja ootteli kohta alkavaa päivävuoroaan. Uuno hölkkäsi tuonne LaMatan suuntaan.
Kulkijoita ei ollu juuri muita. Yks miliisiauto vastaan tuli, ja mäen alla sauvakävelyllä oleva muori, jota kohteliaasti tervehin.
Sitte kilsan päässä oli niukat Uunokilometrit täynnä, ja käännähin takasin ja aloin kävelemään. Samanen muori tuli taas vastaan ja juteltiin siinä tovi.
Muorilla oli ikää jo kaheksankymmentä, ja kotosin oli jostakin Madridin takana olevalta vuorelta. Pitkän iän salaisuus oli terveellinen vuoristoilma, mitä miekään en kieltämään voinnu ruveta.
Miliisit oli nyt pysähtynny tuohon Mercadonan kohille, mutta mie sain ohi hiippailla ilman esteitä.
Sitte jo olinki lähes mörskällä. Tuossa nurkalla on vaarallinen risteys, jossa risteää kuus tietä, tai oikeastaan kaheksan. Siinä meinas nytte käyvä kahelle autolle kylkikolari, ja rengas vinku niinku Uunon keuhkot loppukirissä. Toinen tuli tuolta Torren keskustasta päin ja Mercadonan riseyksestä körötteli joku uuno suoraan eteen.
Ei siinä muuta käynny, kun rengas kärys, ja kansainvälisistä käsi- ja äänemerkeistä päätellen keskustasta tulevan kuskin päreet. Ihan aiheesta kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti