II Cross Nocturno 15k, Benejuzar- C.C. La Campanera. 26.10.2019.

Normistoppipaikka.

Sain tuon eilen alkaneen, ja tänään päättyneen raskaan kisaretkeni tehtyä. Retken suurimpana ilonaiheena oli ehottomasti se, että selvisin hyvällä säkällä lähes vaurioitta koko retkestä.

Mie tein eilisen aamupäivän valmisteluita retkuiluani varten, ja sitten ajoissa viijen maissa iltapäivällä polkasin Kankeen käyntiin, ja alotin kävelyvauhilla poleksimisen. Lämpötila oli useamman asteen yli kahenkympin, ja hijen siinä pintaan sai heti.

Reittihän kulki Benijofarin ja Algorfan kautta Benejuzarin kirkon kupeeseen Espanja-aukiolle, jossa lähtöpaikka aina sijaitsee.

Ekan juomapaussin pijin vakiojuomapaikalla suolajärvien välissä, lähellä LaMatan luonnonpuiston viimestä näkötornia. Siintä kolmen kulauksen jälkeen jatkoin kävelyvauhtia Benejuzariin parin kolmen kulauksen mittasella paussilla maustettuna.

Lasten kinkerit.

Mukava, kun lähin ajoissa. Perillä oli nimittäi mänössä jotkuu lasten kinkerit. Oli Lepakkomiestä, Spider-miestä, Elsaa, Annaa ja Lumikkia, joilta suuret lapsijonot jonotteli nimmareita. Kaikki aukion ravitsemusliikkeet oli myös ihan viimestä lisäpenkkiä myöten täynnä.

Olisko Lumikko?

Miulla oli yli kaks tuntii aikaa kävellä pitkin Benejuzarin keskustan kujia lämpösessä ja pimenevässä illassa. Sitte jo rupesin vähentämään retonkejani vähemmälle, ja käin kysymässä omalle repulle säilöntäpaikan, virittelin tissiliivini päälle, johon asettelin vilmiryhmän ja passini kopion. Käteisvarat uuteen rahavyöhön, ja kaks isoo avainnippua juoksusortsieni vetoketjulliseen takataskuun. Paitavalinta oli ilman muuta rinkka, koska lämmintä oli tarpeeksi +17°C, 4m/s tuulta ja täysin jo PIMEETÄ.

Pimenevää Benejuzarin näkymää.

Tuohon valottomuuten se sitten sortu Uunon "huolellinen" valmistautuminen. Lähin siitä keykäselle verryttelylle, vaikka tuo reilu 24km kyllä oli siihen jo hyvä, mutta aikaa siitä oli jo muutama tunti. Sitte ihan viimesillä hetkillä lähtöputken tuntumaan. Nyt ei päästy suoraan putken alle, vaan sinne mentiin torsaalien skannauksen jälkeen. Syy siihen oli varmaan se, että haluttiin tietää varmuudella mahdollisten loukkaantumisien tai eksymisien tapauksissa tarkalleen ketkä lähtivät kisaan.

Tässä lähtöputken alla sitte rupesin ihmettelemään...miksi kaikilla muilla oli ottakohkovalot, mutta Uunolla ei ollu? Olihan Uunollaki, mutta repussa, ja sinne ei enää ollu mitään mahiksia männä punkamaan, kun lähtö oli muutaman sekunnin päästä.

Lähtöaluetta.

Nythän lähettiin putkelta ylämäkeen, eikä alamäkeen, kuten kaikissa aiemmissa juoksemissani kisoissa täällä. Sen ekan ylämäen jälkee kyllä katkerasti selvis syy niihin ottakohkovaloihin. Sen ylämäen jälkee lähettii edelleen ylämäkeen, ja kivikkoiselle, suurten vesimassojen urille syövyttämille poluille ja vuoristoteille....TÄYSIN PIMEESEEN Benejuzarin vuoristoon!

Alussa ei ollu mitään hätää, kun edellä ja takana oli jokaisella muulla valot, mutta jonojen pidetessä ja jonojen harvetessa oli Uunolla suuri hätä ja huoli siitä, mitenkä tässä käy. Luonto ei periksi antannu keskeyttääkään, mutta juoksusta ei siinä kivikossa täysin valotta mitään tullu.

Koko aika kiivettiin kivikkopolkuja ylemmäs. Välillä vähän takanatulijoiden valot näytti Uunolleki tietä, mutta sitte välillä oli ihan silkkaa mustaa edessä....ahisti kovasti, vaikka vauhtia ei voinnu pitää kovana. Edellä meni kolme juoksijaa, keulilla nainen, ja perässä pari miestä ja hännillä Uuno. Miehet rupes kävelemää, ja Uunonki oli pakko, kun ohitusta ei voinnu tehä, vaikka mieli ois tehnny. Nainen katosi pimeyteen. Sitte onneks tuli takaa valolaitemies, ja Uunoki pääs parempaa vauhtii ja valoon. Saatii se nainen kiinne ja mäntii ohi.

Reisiin kävi kovasti ylämäkeen juoksu, tai heh...sen tapanen. Puolvälin kohalla oli juottoasema, ja siinä oli melkoset karnevaalit pystyssä, mut mie en joutannu niihi osallistumaa, vaan ohitin koko kinkerit, kun miulla oli omat eväät mukana.

Siintä alko lasku, jota mäntiin kilsan verran? kivikkoista ja vesiurien kaivamaa vuoristotietä. Sitte tultii paremmalle tielle, ja siinä organisaatioon kuuluva huoltomies tarjosi miulle lamppua, mutta en ottannu. Kun ei aivot oikeen enää toiminnu.

No sitte taas alko huono osuus, joka oli paha rasti, kun ei nähnny, ja vauhti hidastu aina. No loppu oli kyl sitte alamäkee, ja Uunon "juhlaa", vaikka sokkopimeessä juoksussa ois homman voinnu jo karikoille vetästä muutaman sentin suuruinenkin kivi. No tuuri oli myötänen, ja viimenen 250m mäntii jo Uunokovaa, eli 3:38 tahilla. Siinä kyyvissä jo Uunon tissiliivit veny, ottanahka punotti ja pumppu hakkasi ylikierroksilla, ja ohitin vielä muutamia....heh...ja ehjänä maaliin.

Tulos piisas Veteraanos E, eli M55- sarjassa kolmanneksi. Tosin meitä ei viimosessa sarjassa ollu ku viis osanottajaa, ja Uuno tais olla jo koko kisan vanhin? Ainakin lähellä sitä.

Kellon taltioima juoksureitti

Heren karttakuva.

Sitte oni ihan mahtavat tarjoilut...ja pöyvistä ku muonat väheni, kannettii sinne koko aika lisää. Uuno vetasi heti ekaksi yhen Servojuoman, ja kun mänin reppuani kyselemää, partasuinen hanan vetäjä heti tirahutti toisen, kun vasta lähestyin tiskijä. No enhän mie siitä kieltäytyykää voinnu ja kurnuttelin senkin hyvällä janolla. Sitte ku aikaa kulu rupes vetää kuitenkin vilua päälle, ja kaikki vaatteet niskoille.

Jonkun sarjan pokalistit?

Pyttyseremonijat sain vietettyy, ja kello jo lähesty puolta yötä. Miun piti nämä kinkerit nyt jättää, viritellä Kankee korijaksi ku joulukuusi pimeessäajoo varten ja alottaa varttisatasen ajelu Torreen. Enää ei mopiilikarttoja tarvinnu vilkuilla, senverta tuttuja jo nää kulmat oli, että pimijässäki osas takasin päristellä.

Tallissa purkasin ronppeet, ja mörskällä hävetti, kun oli pakko männä suihkuun lotuamaan, vaikka kello oli jo kaks yöllä. Yks jarrujuoma, ja väsähin soffalle. Neljältä sitte siirryin hetekalle, jossa normikieriskelyä (ei nukkumista) kolme tuntia, ja seiskalta ylös.

Vauriot oli ihan minimaaliset olosuhteet huomioiden. Ehkä en olis kuitenkaan näin vaativaan kisaan lähtenny, jos olisin tiennyt. Aiemmissa kisoissa tuo Cross on yleensä ollut lähes normaali katujuoksu, mutta ei nyt tässä. Kisanhan järjesti paikallinen pyöräilyseura Club Ciclista La Campanera Benejuzar.

Uuno maalissa, ja "finaalissa" Torreviejan autotallissa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.