Koville otti tuo kahen lenkin päivä. Hetekalle heittäyvyttii jo kaheksan maissa illalla ku silmät alko lurpsahtelemaa siihen malliin, että hereillä pysymine ois tuottannu liijan suurija ponnisteluita.
Kämppis oli heränny jo puolen yön maissa ensimmäiseen herätysaaltoon. Mie heräsin vasta toiseen aaltoon puol kolmelta. Keittelin saijuveet ja lijottelin pussit ja yöpalaksi söin yhen muhvinssin. Sitte reilun tunnin kattelin kattoo ja kaapin ovessa olevaa Sofin nauravaa naamataulua.
Sitte uuvestaa viltti korville ja täyvelliseen ja syvään nirvanaan, jota kesti puoleen yheksään asti.
Aamulla kahvin jälkeen varustelin pyörävarustuksen reppuun ja sotkemaa tuolla Rempulalla Guardamariin. Palmupuiston jälkee käännähin rakosellaan olevasta huvivenesataman portista sissään ja jatkoin Rio Seguran vartta 332:n suuntaan.
Sitte näky Rojalesin kyltti ja käännyin CV-91 pitkin sinne suuntaan. Sytkyttelin hiljaa ja hartaasti kylän lävitte ja jatkoin Benijofariin. Siinä mäni joku ripijämpikinttunen polkija ohitte hiilet ja kuijut pölisten kovalla tempolla. Mie seisahuin Benijofarin ylämäjen päällä ja temmoin vähän vettä kitusiini ja jatkoin hitaalla vauhilla Quesadan ohitte Torreviejan suuntaan.
Montesinosin liikenneympyrästä koukkasin oikijalle ja ajelin radanpohjaa Alzheimerille ja Rantapaanoja pitkin TorreTayn kohille ja edelleen mörskälle.
Metrejä oli kertynny esijuoksijaan 44800, johon lisäsin varovaisesti 1000 kappaletta, ku Guardamarissa ajelin pikku pätkän kellottelematta....Uuno kun olen. Taso on säilytettävä, eikä yhtään reissuu ilman pakollista tössimistä....tälläkään kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti