Kello on jo yks tiistaiaamuna. Uni ei tuu simmuun millään. Suurin syy unettomuuteeni on nyt se, että räkä ei taho pysyy nahkan sisällä, vaan tunkee ulos molemmista sierainaukoista. Vähän lenssahtava on olo lievästi ilmastuna. Tänään, eli siis nyt jo eilen kävin yrittelemässä pitempää juoksulenkkiä.
Aamupäivällä oli ulosvääntäytyminen normaalin väkinäistä ja vasta yhentoista maissa sain itteni ulkoilmaan. Liian paljon tuli kamppeita päälle ja meinasin muutaman satasen jälkeen kääntyy mörskälle takas, mut Ola ois siinä tappauksessa naurannu miut suoho, ja sitä ilova en sille nyt suonnu.
Vetelin täysvarustuksessa Masan mäkijä ylös ja La Matan suuntaan. Lankkupätkän jälkeen nykäsin Molina- puistoon ja pikkuliikenneympyrän kautta Luonnonpuiston portille. Siinä oli asuntoauto ja hollantilaispariskunta myös tankkailemassa. Mie hölötin siinä tovin uunoja ja kurlasin kituksiini vettä ja jatkoin hikistä nylkytystäni luonnonpuistoon. Ola tuli loppupäässä jo minuu vastaan shortsit ja pelkkä T-paita ja takatukka hulmuten.
Minnuu hikoilutti ja beduiinin skandaaleita oli suuvärkki täynnä, eikä yhtään vettä mukana. Luonnonpuiston päässä suorittelin 10minuutin normivenyttelysatsini ja alotin tulemaa takasipäin. Taas kun pääsin puiston portin vesipisteelle kurlasin kylmää vettä pitkät huikat.
Sitte jo alko kääkkää kävelyttämään ja jalotuttamaan. Välillä yritin juosta, mutta vähän päästä mäni jo taas kävelyksi. Mörskälle mieki sieltä viimein sain itteni raahattuva, ja kahvit laitettii tulille. Nokka rupes sitte vuotamaa ja vuoto on vaan lissääntynny tunti tunnilta. Tää yö näyttää jo pelatulta peliltä. No hätää ei oo, jos öitä vielä satuu jälellä Uunolla olemaan. Mie jatkeskelen iteksee turisemista ja lähen aamukahvin keittoon. Ei tässä nyt parempaakaan tekemistä taija olla tarjolla ku tuo voltin heittokaan ei enää luonnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti