Aamupäivällä reilu 10km:n lenkki josta neljä km juoksemalla.
Lenkin loppuosaan sisällytin "pakollisen" tyrimistuokijon. Olin jo noissa kotikortteleissa omissa ajatuksissani kävelemässä, mutta käännähin yhtä korttelija liijan aikasin kotikujalle. Avaimet oli jo käsissä ja käjet ojossa jo sihtailin niitä väärän korttelin lukkoo kohti. No huomasin sitte erheeni ja sen että eihän tää pertsuikki oo se talo missä mie mörskääni ja joskus pieruuni pijättelen...useimmiten en pijättele.
Siintä kokosin itteni ja kirroilin itekseni sekopäisyyttäni, ja valuin pikkuhiljaa oikijalle portille. Kämppis on kuumemma jo kerinny testata senkin, että meijän avaimet käy koko korttelin ulkoportteihin...heh.
Iltapäivällä päätettii lähtee yhessä keskustan kujille kettinkijä kierittämään, ku oli niin makosa keli, ja isompiin pinnistelyihin ei nyt kannata ruveta ku Puolikas ois ylihuomenna juostavana Santa Polassa. Keskustan kujia pitkin sihtailtii ekaks aallonmurtajan kisuliinit katsastamassa. Sitte pujahettii satamaa kattelemaa "persaukinaisten" paatteja. Siinä tuumailtii naamataulut vähän vissiin vihreinä sitä, että onneks meijän tinarit ei yhteensäkään riitä ees noijen "jollijen" airojenkaan ostoon ja miten hankalaa paatin pitäminen muutenki olis. Pitäs maksella alvariinsa satamijen kassanhoitohenkilölle parkkimaksuja ja jynssätä jollan kylkijä päntijönään. Ja kaiken maaliman rahattomat pyöräilijät on niskat notkolla kurkkimassa jollan reelingin ylitte, heti ku selkänsä vaan vähänki kääntää.
Sataman sisällä ku vasenta laitaa ketjuja kiristeltii ni meijät meinas musta Pemari litistää letuksi. Siinä vähän kiristeltii sitte hampahija ja se oli meille merkki, että nyt "voimakaksikon" kannattaa vaihtaa maisemija ku vielä ajokuntosija ollaa molemmat.
Sitte taas keskustaan ajelemaan ykssuuntasija kahteen suuntaan ja välillä vastakarvaanki ku muuten ois joutunnu kartalta katteisiin.
Siintä sotkettii sitte Alzhaimerin ohitte Torreviejan suolajärven laitamien kortteleihin. Siellä oli ja aistittavissa samanlaine "tineroijen haju" niinku satamassakin. Kaikki mörskijen julkisivut oli korkeesti aijotettu ja hyvässä maalissa ja tasasessa sementissä. Nuo järvenreunatontit ei taija ja ihan ilmasija olla?
Sitte polkastii Carrefourin Litlin kohille ja mie käin hakemassa patonkin pätkän ja kämppis jäi pyörä- ja satulavahiksi.
Siintä jo sihtailtii Valensijanan ylitte Pariisija ja mörskää kohen. Valencianalla koitettii vähän "keulitella" pyörillä, mut nokka siinä hommassa meinasi luttaantuva. Loppumatkan kääkät ajeli hiljasta eläkeläisvauhtija mörskälle, eikä ennää keulittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti